Avainsana-arkisto: raha

Viikon vinkit: Asunnon ostamisesta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kuluneella viikolla törmäsin kahteen mielenkiintoiseen juttuun asunnon ostamisesta. Ensin YLE listasi 10 tyypillistä mokaa, joihin asunnon ostaja syyllistyy. Myös Taloussanomat listasi 10 parasta vinkkiä sekä myyjälle että ostajalle. Molemmissa artikkeleissa oli mielestäni erittäin hyvää ja punnittua asiaa, ja voisin kyllä suositella niihin perehtymistä, mikäli satut olemaan myymässä ja/tai ostamassa asuntoa.

En ole ole aiemmin käsitellyt näin laajaa aihetta blogissa, mutta koska asunnon ostaminen liittyy olennaisesti sekä arkijärkeen että rahaan, ajattelin kirjoittaa hiukan omia ajatuksiani aiheesta. Huomasin kuitenkin nopeasti, että tämähän on aihe josta minulla olisi enemmänkin sanottavaa. Postaus meinasi venähtää ylipitkäksi, joten päätin tehdä asunnon ostamisesta ihan oman kirjoituksensa. Noita YLEn ja Taloussanomien juttuja mukaillen tässä kuitenkin alkuun oma, tiivistetty vinkkilistani.

  1. Realistinen budjetti on kaiken a ja o. Siihen pitää laskea mukaan asuinkustannukset, verot ja remonttikulut, sekä varautua muutenkin kaikkeen mahdolliseen.
  2. Mitä enemmän asioihin perehtyy, sitä fiksumpia ratkaisuja osaa tehdä. Taustatyöhön käytetty aika säästää rahaa ja hermoja myöhemmin.
  3. Mieti mikä on olennaista juuri sinulle. Mikä olisi ihan kiva, ja mitä ilman ei voi olla.
  4. Sijaintia kannattaa tarkastella kahdesta vinkkelistä: ihan läheltä ja vähän kauempaa.
  5. Jos asunto olisi järkevä ratkaisu mutta siitä ei tule hyvä fiilis, älä osta.

Näistä ja varmaan muistakin asuntoasioista myöhemmin lisää.

Säästämisestä, raha-asioista ja vaatteiden ekologisuudesta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tällä kertaa Viikon vinkeissä on säästö- ja rahateema. MTV3 tarjoilee erilaisia vinkkejä, joilla lomakassaa voi kerryttää. VInkit ovat keskenään vähän eritasoisia, mutta mukana on vanhoja hyviä viisauksia. Yksittäinen pieni ostos ei ole ostohetkellä kallis, mutta kuukausi- ja vuositasolla pienistä säästöistä tulee isoja summia.

Vähän vanhemmassa uutisessa kerrotaan, että aika moni suomalainen ei seuraa tulojaan ja menojaan mitenkään. Täytyy sanoa että ajatus on aika outo, mutta ei ole syytä olla uskomatta. Samassa uutisessa on linkki toiseen artikkeliin, jossa pohditaan himoshoppailun syitä ja seurauksia. (YLE)

Lopuksi hyvä kirjoitus Outi Pyyltä, joka pohtii vaatteiden tuotantoketjua, ekologisuutta ja ns. viherpesua. Tietenkin materiaalin vaihtaminen luomuun on parempi kuin ei mitään, mutta tässä hyvin havainnollistuu, että se ei vielä tee vaatteesta ongelmatonta tai ”ekologista”. (outilespyy.com)

Turhaa tötöilyä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Juuri kun pääsin selittämästä, miten turhaa on maksaa omien rahojensa käytöstä, syyllistyin siihen itse. Syynä oli suoravelotuksen loppuminen, johon en ollut reagoinut ajoissa. Niinpä luottokortin saldo ei ollutkaan automaattisesti nollautunut eräpäivänä. Sen sijaan olin saanut laskun, jota en siis ollut tajunnut maksaa ennen kuin sain uuden laskun korkojen kera.

No, nyt on e-lasku tehty eikä virhettä pitäisi päästä tapahtumaan uudestaan. Samassa yhteydessä huomasin, että jo kesällä lakkautettu toinen kortti kummitteli edelleen tilitiedoissa. Soitto pankkiin ratkaisi senkin ongelman. Samassa selittyi muutama maksuongelma syksyn ajalta, jotka johtuivat tuosta vanhasta kortista. Onneksi reipas asiakaspalvelija pystyi hoitamaan kaiken kuntoon puhelimen välityksellä, ja nyt kaikki tiedot ovat taas ajan tasalla.

On ilahduttavaa saada hyvää asiakaspalvelua pankista. Iloa tosin haalistaa, että tässä tapauksessa yksi ihminen korjasi toisen puoli vuotta aiemmin tekemää virhettä. Tässä tapauksessa syytä voi etsiä myös minusta, kun en koko aikana ollut virhettä huomannut. Haluaisin luottaa siihen, että asiat hoidetaan kerralla kuntoon, mutta aina pitäisi itse tarkistaa jälkikäteen kaikki asiat. Onneksi tästä huolimattomuudesta ei tullut mitään pahoja seurauksia.

Raha-asioiden hoitaminen on ihmeellisen ristiriitaista. Toisaalta haluaa hoitaa kaiken mahdollisimman täsmällisesti, toisaalta välillä asioihin tarttuminen tuntuu äärettömän työläältä. Parasta olisi reagoida kaikkiin pankista tuleviin tiedonantoihin välittömästi, mutta jostain syystä viralliset kirjeet eivät yleensä herätä valtavaa toimintatarmoa… vaikka syytä tietysti olisi, kuten tuo luottokortti/e-laskuepisodi jälleen kerran osoitti. Epäilen myös, etten ole tässäkään asiassa yksin?

Parasta palvelua saa Verohallinnosta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Olen tullut siihen tulokseen, että maan parasta asiakaspalvelua saa Verohallinnosta. Ja olen nyt ihan tosissani. Veroasiat eivät aina ole ihan yksinkertaisia. Kieli on vaikeaselkoista, termit tuntemattomia ja yksityiskohdat hämärän peitossa. En väitä, että veroasioiden hoitaminen olisi aina helppoa. Mutta onneksi kansalaisen ei tarvitse taistella verojensa kanssa yksin.

Verohallinnon asiakaspalvelu ei ole nimittäin pettänyt vielä koskaan. Nettisivuja on kehitetty selkeämpään suuntaan ja yleiset tiedot löytää sieltä melko helposti. Samoin sähköistä asiointia on viime aikoina kehitetty kovasti. Toimistoissa homma etenee hitaasti, mutta tasaisen varmasti. Parasta on kuitenkin puhelinpalvelu. Olen aina saanut erittäin asiallista ja asiantuntevaa palvelua soittaessani asiakaspalveluun. Paria yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta palvelu on myös aina ollut hyvin ystävällistä, ja virkailijoilla on ollut aito halu auttaa. Yleensä olen soittanut selvittääkseni, miten jossain tietyssä tilanteessa kuuluu toimia, mutta usein olen samalla saanut neuvoja sen suhteen, miten verotus olisi minulle kaikista edullisin.

Jos on sen verran hereillä, ettei yritä hoitaa veroasioitaan juuri sinä saman päivänä kuin kaikki muutkin, puhelinpalveluun ei juuri tarvitse jonottaa. Sieltä voi kysyä miten tyhmiä tahansa, ja aina saa vastauksen. Useimmiten kysyn saman asian varmuuden vuoksi pariin kertaan, että olen varmasti ymmärtänyt oikein, ja toistaiseksi yksikään virkailija ei ole vielä hermostunut. Olen selvittänyt asioita niin henkilö- kuin yritysverotuksen suhteen, ja lukuisista erilaisista aiheista, enkä ole huomannut juurikaan eroja asiakaspalvelun laadussa. Hiukan nuivaa suhtautumista olen saanut ainoastaan silloin, kun en ole etukäteen ottanut tarvittavia tietoja selville, esim. veroprosentin muuttamiseen liittyen. Mutta vaikka itse olisi miten pihalla, asiat on silti aina tulleet hoidetuiksi.

Minulla on teoria siitä, mihin hyvä asiakaspalvelu perustuu. Arvelen, että Verohallinnolla on äärimmäisen suuri intressi saada ihmiset hoitamaan veronsa mahdollisimman oikein ja ajallaan. Siksi he jaksavat neuvoa tumpeloita kansalaisia kärsivällisesti, sillä neuvominen tulee kuitenkin helpommaksi ja halvemmaksi, kuin virheiden korjaaminen ja selvittely jälkikäteen.

Olen vuosien varrella huomannut, että kaksi asiaa helpottaa Verohallinnon kanssa toimimista entisestään. Nopeimmin ja yksinkertaisimmin asiat saa hoidettua, jos selvittää itse olennaiset verotukseen liittyvät asiat ennen kuin soittaa. Toisin sanoen etsii tarpeelliset tiedot esim. palkoista, lainoista, maksetuista veroista, laskutetuista summista tai muista asioista, jotka verotukseen aina vaikuttavat. Toinen tärkeä asia on, että jättää sekä itselleen että verottajalle aikaa toimia. Kun eräpäivät ja muut deadlinet ovat yleensä hyvissä ajoin tiedossa, kannattaa aloittaa asioiden selvittely viimeistään kuukautta ennen. Silloin säästyy hässäkältä, stressiltä ja pahimmillaan sanktioilta. Verohallinto, kuten muutkin valtion laitokset, toimii varmasti muttei kovin ketterästi.

Ystävämyynnin houkutus

Julkaistu , kirjoittanut
3

Meidän lähellä on eräs naistenvaatteiden maahantuontiliike, joka järjestää muutaman kerran vuodessa ns. ystävämyyntejä. Se tarkoittaa, että silloin myydään mallikappaleet pois normaalia edullisemmalla hinnalla. Olen nyt kaksi päivää taistellut kyseisen ystävämyynnin houkutusta vastaan.

Syitä olla menemättä on runsaasti: en ensinnäkään tarvitse akuutisti mitään vaatetta. Vaatekaapin muodonmuutosprosessi on edelleen kesken, enkä halua tehdä mitään satunnaisostoksia. Sitä paitsi inventaario osoitti, että vaatteita todellakin riittää jo ennestään. Mutta vielä suurempi syy on se, että tuolla myytävät vaatteet eivät yleensä ole yhtään minun tyylisiäni. Olen silloin tällöin ostanut sieltä kyllä ihan onnistuneestikin, mutta useimmiten värit ovat minulle liian murrettuja ja mallit liian koristeellisia. Vaatteet eivät ole laadultaan huippuluokkaa – ihan ok kyllä mutta ei mitään superia. Hintataso on kohtuullinen, muttei  poikkeuksellisen halpa.

On ihan hullua, että hyviä syitä jättää tämä kerta väliin on noin paljon, ja silti epäröin. Entä jos siellä tällä kertaa olisikin joku mahtava löytö hirveän halvalla? Entä jos en nyt mene, sittenhän jään sitä vaatetta ilman?! Ja se on sentään ystävämyynti, eikä seuraavaa kertaa tule ennen kuin monen kuukauden päästä. Tämä on ikäänkuin ainoa mahdollisuus. Järjellä ajatellen mikään edellä mainituista asioista ei tietenkään ole totta, vaan ainoastaan mieleni kehittelemiä ajatuksia. Toisin sanoen tiedän että liikkeeseen meneminen olisi ajanhukkaa, ja vaikka jotain löytäisinkin en tarvitse sitä, joten tuolloin tulisi myös rahanhukka. Silti tuntuu siltä, että ehkä kuitekin pitäisi.

Luulen, että ystävämyyntien suosio perustuu juuri tuohon ainutkertaisuuden tunteeseen. Jos et osta nyt, tilaisuus ei toistu. Tuo potentiaalinen menetyksen pelko on näköjään niin vahva, että vaikka etukäteen tiedän, etten luultavasti löytäisi liikkeestä mitään, en silti meinaa uskoa järkeäni. Tavaratalojen puolivuosittain toistuvissa alekampanjoissa on vähän sama logiikka: jos et nyt mene, seuraava kerta tulee vasta kuuden kuukauden päästä, ja ei ole takeita mitä silloin on myynnissä. Näköjään minun on turha yrittää taistella tätä vastaan millään järkiargumenteilla. Helpompaa on tehdä päätös että en vain mene sinne, piste.

Mitä mieltä olette ystävämyynneistä?

Omistaminen ei ole ilmaista

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tavaroilla on monta hintaa. Rahallinen on se itsestäänselvin; useimmiten hankinnat maksavat jotain. Mutta ilmaisetkin tavarat vaativat investointeja.

Tavarasta kertyy aina ylläpitokuluja. Jotta ne pysyisivät kunnossa, niitä täytyy hoitaa ja huoltaa. Vaatteita on pestävä, kenkiä lankattava, lattioita imuroitava, astioita tiskattava ja niin edelleen. Kaikki nämä arkiset toimet maksavat jotain. Lisäksi esineitä on säilytettävä jossain, mikä on myös kustannus. Siinä missä on jotain, ei voi pitää mitään muuta. Kaikki pitää säilyttää jossain, ja äärimmilleen vietynä sitä varten ostetaan tai vuokrataan lisää tilaa.

Yleensä on vielä niin, että mitä kalliimpi ostos, sen kalliimpaa myös ylläpito on. Ajatellaan vaikka autoa, johon on aina hankittava vakuutus, polttoainetta, huoltoa, varaosia, Suomessa kahdet renkaat ynnä muuta – puhumattakaan autotallista tai pysäköintimaksuista. Todellinen hinta on siis jotain muuta kuin se rahamäärä, jolla tavaran omistus on alunperin hankittu.

Puhdistaminen, suojaaminen, säilytys ja ylläpitäminen vie rahan lisäksi aikaa. Olisi oikeastaan mielenkiintoista tutkia, kuinka paljon käytämme joka päivä aikaa omaisuuden huoltamiseen. Monesti arkielämä on niin saumattomasti yhdistynyt omaisuuden kanssa, että kaikissa tilanteissa niiden erottaminen ei välttämättä ole mielekästä. Mutta silti tämä kiinnostaa minua, sillä luulen ettei sitä yleensä tulla edes ajatelleeksi. Kuinka paljon käytän päivässä aikaa siihen, että huolehdin jostain tavarasta? Entä kuinka paljon käytetään aikaa siihen, että opetellaan käyttämään jotain uutta esinettä?

Omaisuuttaan haluaa myös suojella, sekä vaurioilta että varkauksilta. On hankittava vakuutuksia ja asianmukaisia säilytyspaikkoja. Tarvitaan materiaaleja, joilla tavarat suojataan esimerkiksi ilmastolta, onnettomuuksilta ja kulumiselta. Eikä kaikkea edes pysty tai osaa tehdä itse. Tämä kaikki onkin johtanut siihen, että maailma on pullollaan ihmisiä, jotka huolehtivat työkseen jonkun muun tavaroista!

Konkreettisten ja mitattavien kulujen lisäksi jokaisella tavaralla on ”henkinen hinta”, siis se, miten kiintyneitä tiettyyn esineeseen olemme. Mitä rakkaampi tavara, sitä tarkemmin sitä varjelee – ja sitä enemmän sen omistaminen vie resursseja. Näiden tavaroiden omistaminen sitoo myös henkisiä voimavaroja: niistä luopuminen on vaikeaa, koska muistot  ovat kiinnittyneet esineisiin ja tuntuu siltä, että tavaran mukana häviäisi myös osa elämää. Eivätkä kaikki esineet sido itseensä vain hyviä muistoja, vaan säilytämme myös kaikenlaisia kapineita, joihon liittyy lähinnä negatiivisia tunteita; lahjoja, perintöjä, virheostoksia.

Tämä kaikki kirkastui minulle äskettäin, kun törmäsin tähän ajatukseen netissä. En ole asiaa aiemmin tältä kannalta miettinyt, mutta nyt katselen tätäkin huonetta miettien miten paljon resursseja mihinkin tavaraan ja huonekaluun sitoutuu. Lähtökohta on, että kaikilla esineillä on hintansa, jopa sillä pyöreällä pikkukivellä, joka on poimittu vieraasta maasta matkamuistoksi. Toisaalta omistaminen on myös miellyttävää, minäkin haluan omistaa monenlaisia esineitä monista eri syistä. Mutta aina ostaessani uutta sitoudun samalla käyttämään tietyn verran rahaa, työtä ja aikaa senkin jälkeen, kun myyjä on ojentanut kuitin.

Mistä kannattaa maksaa

Julkaistu , kirjoittanut
7

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa rahasta ja vaatteista. Aihe tuli mieleen Hulluilla Päivillä (missäpä muualla). Siellä tarjousten seassa tarpoessa pohdiskelin, milloin kannattaa panostaa ja milloin pihistää.

Oma nyrkkisääntöni on, että vaatteen todellinen hinta lasketaan käyttökertojen mukaan. Se taas lasketaan jakamalla ostohinta käyttökertojen määrällä. Kyseessä ei ole mikään tieteellinen menetelmä, mutta aika hyvä arkimittari kuitenkin. Erityisen hyvin se toimii, kun verrataan saman kategorian vaatteita keskenään: esim. kenkiä, housuja tai vaikka takkeja. Tällä logiikalla aika kalliit saappaat, joita pidetään talvella joka viikko, on parempi sijoitus kuin vähän halvemmat juhlaandaalit, jotka otetaan kaapista vain kerran vuodessa. Saappaiden kohdalla on siis saatu rahalle enemmän vastinetta. Käytännössä tätä tulee pohtineeksi silloin, kun kaupassa miettii onko jokin tuote edullinen vai ei.

Tämän systeemi ohjaa siihen, että eniten käytössä olevista vaatteista kannattaa mielestäni maksaa enemmän, mikäli hinta tuo lisää laatua. Laatu tarkoittaa mm. mukavuutta ja pidempää käyttöikää. Esimerkiksi aiemmin ostin mahdollisimman halpoja sukkia, koska ajattelin että niiden käyttöikä on niin lyhyt, etten viitsinyt kuluttaa enempää rahaa kuin on pakko. Sitten havahduin siihen, että inhosin syvästi noita halpoja ja huonolaatuisia vaatekappaleita, joita kuitenkin pidin ylläni joka päivä. Tein täyskäännöksen ja aloin ostaa parhaita mahdollisia sukkia, enkä katsonut hintaa enää ollenkaan. Lopputulos on, että rahaa menee vuodessa ehkä 20€ enemmän, mutta käyttömukavuus ylittää kaiken entisen.

Sukkaepisodi oli opettavainen monella tavalla. Ensinnäkin ymmärsin, että käyttövaatteisiin kannattaa panostaa, koska se lisää elämänlaatua. Toiseksi tulin ajatelleeksi, että hintaero kalliiden ja halpojen sukkien välillä on aika pieni. Vuositasolla rahaa ei mene kovin paljon enempää, vaikka ostaisinkin kalliimpia merkkejä. Sen sijaan jos todella haluaisin säästää vaatemenoissa, se kannattaisi tehdä erityisesti sellaisten vaatteiden kohdalla, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta kuitenkin melko hintavia. Minun kohdallani se tarkoittaa esimerkiksi sitä, etten todellakaan tarvitse uusia kenkiä millekään vuodenajalle.

Olen tätä logiikkaa noudattaen investoinut muihinkin arkisiin vaatteisiin – talvikenkiin, alusvaatteisiin, untuvatakkiin – ja ollut tyytyväinen. Mielenkiintoista on myös se, että vaikka ajoittain ostaisi jotain kalliimpaa, näistä arkivaatteisiin käytetyistä rahoista ei tule koskaan huono omatunto. Kun tiedän, että ne kestävät käyttöä ja että ne pidetään loppuun saakka, ostos tuntuu oikeutetulta ja fiksulta.