Kesäistä raivausta

Kävin pari päivää sitten hakemassa myyntiraportin Ipanaisesta, jonne olin vienyt lastenvaatteita myyntiin. Hämmästyin suuresti, sillä voittoa tuli lähes 100 euroa! Tämä siis sen jälkeen, kun myymälän perimä provisio oli vähennetty kokonaissummasta. Olin varautunut siihen, että voitto jää marginaaliseksi, joten tuo saatu summa tuntui ruhtinaalliselta. Tosin täytyy muistaa, että käytin vaatteiden etsimiseen, keräämiseen, pesemiseen, silittämiseen ja viikkaamiseen paljon aikaa. Jos tuntihintaa rupeaa laskemaan, niin ehkei tuolla hinnalla sitten hirveästi juhlita.

Mutta mikä parasta, meiltä poistui valtava määrä tarpeettomia vaatteita. Ne muutamat hassut kappaleet, jotka eivät olleet menneet kaupaksi, lahjoitin hyväntekeväisyyteen hyvillä mielin. Voin suositella tuota Ipanaisen systeemiä tällä kokemuksella lämpimästi. Kaikki toimi äärimmäisen sujuvasti ja sutjakkaasti. Ipanaisen prosessia on selvästi mietitty ja hiottu toimivaksi huolellisesti. Iso peukku!

Toisen raivauksen tein jo alkukesästä, mutta en ole vain ehtinyt kirjoittaa siitä vielä. Kävin läpi lääkekaapin ja katsokaa nyt, mikä määrä sieltäkin kertyi:

IMG_0072

Tuolla on vanhentuneita lääkkeitä ja silmätippoja, tunnistamattomia tabletteja, antibioottikuurien loppuja. Myös rasiallinen 10 vuotta vanhoja kurkkutabletteja. Tulin siihen tulokseen että niistä voidaan jo luopua. Lääkekaappiin tuli lisää tilaa, ja on mukavaa kun tietää ettei siellä nyt vahingossa törmää mihinkään vanhentuneeseen. Lääkkeet saa palauttaa mihin tahansa apteekkiin, joten tämä oli yksinkertainen operaatio. Työläintä oli käydä jokainen puteli läpi ja tarkistaa päiväykset. Pitäisiköhän tämäkin homma laittaa kalenteriin kaksi kertaa vuodessa, niin olisi aina kohtuullisen ajan tasalla kaikki?

Blogi on päivittynyt hitaampaan tahtiin, koska olen tarkoituksella vähän lomaillut heinäkuun aikana. Elokuun alusta palaan sitten taas normaaliin tahtiin! Moni teistä tykkäsi siitä, että blogi päivittyy usein, mutta en ole halunnut kuristaa itseäni mihinkään ennalta määrättyyn aikatauluun. Teksteistäkin tulee parempia, kun antaa inspiraation ohjata. Sunnuntaina on joka tapauksessa jälleen Viikon vinkit, ja sitten paluu arkeen.

Oletteko te ehtineet raivata loman aikana?

Tätä vaatteiden määrää

Huh mikä urakka. Olen tänä keväänä pyrkinyt aktiivisesti eroon vanhoista vaatteista, niin omista kuin lastenkin. Olen kantanut kassikaupalla vaatteita Fidalle. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa sitä, että vein omia vaatteitani second hand -liikkeeseen myytäväksi. Meidän kulmille ilmestyi sellainen vähän ”fiinimpi” liike, jossa vaatteet ovat kauniisti esillä ja vaatteiden kunto erittäin hyvä.

Vein liikkeeseen kahdeksan vaatetta, joista kolme kävi kaupaksi. Hämmästyttävää oli se, että jos olisi etukäteen pitänyt arvata mitkä käyvät kaupaksi, en olisi laittanut näitä kolmea kärkeen. Mutta toisaalta olin hyvin tyytyväinen, koska kaksi kolmesta oli mielestäni vaikeasti myytäviä. Sain myös selvästi enemmän rahaa, mitä olisin itse pyytänyt kirpparilla, huolimatta siitä että minulle jäi vain 40% liikkeen myyntihinnasta. Nyt vain pitää hakea nuo vanhat vaatteet kaupasta pois. Kolme vaatetta vähemmän on parempi kuin ei mitään, mutta silti. Ärsyttävää että joudun niiden kanssa taas pelailemaan.

Varasin myyntijakson myös lastenvaatekirppikseltä, joka toimii samalla periaatteella: vaatteet viedään sinne ja liike hoitaa loput. Mutta kun pesee, silittää ja viikkaa ikeakassillisen pieniä lasten vaatteita, saa aikaa kulumaan useamman tunnin. Tietenkin vaatteet kannattaa laittaa mahdollisimman siistiin kuntoon, jotta myyntihinta olisi parempi ja vaate houkuttelevampi. Osan olin pessyt ja silittänyt jo aiemmin, mutta pitkä säilytys tekee vaatteista ummehtuneita, joten käytännössä kaikki vaatteet piti laittaa uudelleen. Nyt kassi odottaa eteisessä, että kuskaan sen liikkeeseen. En ole aiemmin vienyt kerralla näin valtavaa määrää lastenvaatteita minnekään kirppikselle. Saa nähdä tuleeko niistä mitään rahaa. Tosin toivon lähinnä vain pääseväni niistä eroon.

Näiden myyntitoimenpiteiden keskellä ihmettelen tätä vaatteiden määrää. Ihan uskomatonta, miten paljon niitä riittää siirreltäväksi edestakaisin. Eivätkä ne tähän lopu. Kun perheessä on kaksi lasta, niitä isompia vaatteita riittää säilytettäväksi pienemmälle laatikkotolkulla. Tällaisina hetkinä alkaa houkutella sellainen muutaman vaatteen kapselivarasto. Mutta sitten kun niitä muutaman kerran vuodessa vaihdetaan, niin jossainhan niiden lepäämässä olevien vaatteidenkin pitää olla, joten enpä tiedä olisiko se lopultakaan ratkaisu tähän ongelmaan.

Millaisia kokemuksia teillä on vaatteiden myymisestä second hand -liikkeissä?

Hyvää asiakaspalvelua Reimalla

Kuopuksen talvihaalari väsähti talven viime metreillä. Muuten virheettömään haalariin tuli ihmeelliset reijät lahkeiden sisäsaumoihin. Kyse ei ollut kulumasta vaan kankaaseen tuli jonkinlainen palkeenkieli heti sauman viereen. Itse asiassa vaikutti siltä, että sauman teippaus (tai liimaus, mikälie) oli jotenkin kovettanut kangaan ja siksi se meni rikki siitä vierestä. Molemmissa lahkeissa oli samanlaiset, noin sentin kokoiset reijät.

Nykymaailmassa palautteen lähettäminen on helppoa, joten otin viasta kuvan ja lähetin Reimalle. Kysyin onko kyse normaalista kulumisesta vai jostain muusta. Haalaria oli kuitenkin käytetty jo monta kuukautta, ja olin pessyt sen yksi tai kaksi kertaa, pesuohjetta toki noudattaen. Ilahduin siitä, että asiakaspalvelu vastasi nopeasti ja totesi reijät heti valmistusvirheeksi. Asiaa selvitettiin vielä hetki, jonka jälkeen Reima tarjosi minulle erittäin kohtuullista korvausta viallisesta haalarista.

Korvauksena oli lahjakortti Reiman verkkokauppaan, josta olin haalarin alunperin ostanutkin. Minulle tämä sopi oikein hyvin, sillä yleisesti ottaen kokemukseni tuon firman tuotteista ovat positiivisia. Tämä haalari oli ensimmäinen, jossa olin havainnut vikaa, eikä missään muussakaan vaatteessa ole ollut ongelmia. Palvelu oli alusta loppuun erittäin ystävällistä ja ripeää, eikä kokemustani kyseenalaistettu millään tavalla. Pidin myös siitä, että korvausta tarjottiin ilman, että sitä erikseen pyysin. Tästä kokemuksesta voi antaa Reimalle täydet pisteet.

Olen kuullut myös toisesta tapauksesta, jossa talvihaalarissa on ollut sama ongelma. Mutta tämä ei silti horjuta uskoani Reiman laatuun, koska yleiskokemukseni tästä merkistä on niin positiivinen. Olin myös todella tyytyväinen, kun sain lahjakortin käytettyä verkkokaupan alessa, josta tietenkin tarkanmarkan ihmisenä hankin uuden haalarin ensi talvelle 50% alennuksella. Lastenvaatteiden organisointi on rasittavaa, mutta jos saa välttämättömyyden hankittua hyvissä ajoin ja halvalla, niin voi taputtaa itseään olalle ja kehua hyvästä työstä.

Nyt minulla on enää yksi ongelma: mitä ihmettä teen sille vanhalle haalarille? Se on meille liian pieni. Siisti, puhdas ja muuten virheetön haalari, paitsi että molemmissa lahkeissa on ne pienet reijät. Ne eivät haittaa muuten, paitsi heti jos on märkää. Kehtaako tuollaisen laittaa kierrätyskeskukseen? Äh kun en jaksaisi taas tätä pähkäilyä! Ehdotus Reimalle: perustakaa sellainen systeemi, jossa otatte vanhat käytetyt vaatteenne takaisin, ja sitten hyödynnätte ne jotenkin fiksusti, esimerkiksi uusien vaatteiden materiaaleina. Uskollinen asiakas kiittää.

Paleleva vauva

Eilen illalla kuulin perheestä, joka oli juuri lentänyt Suomeen Singaporesta. Isä, äiti sekä 10kk ikäinen vauva. Perheen äiti ei oikein ollut uskonut, että täällä on kylmä, ja kaiken kukkuraksi matkatavarat olivat kadonneet lennolla. Sain pyynnön kasata pikapikaa hätäapupakkaus vauvaa varten, jotta perhe selviäisi siihen asti että omat tavarat saapuvat ja he pääsevät kaupungille ostamaan puuttuvia tavaroita. Tällä kertaa kyse ei ollut pakolaisperheestä, vaan työn vuoksi saapuneista, joille vain oli käynyt huono tuuri.

Niinpä hain aamulla vintistä ison kirppiskassin ja aloin setviä mitä voisi vauvalle lahjoittaa. Äitiyspakkauksen haalarit, pipot ja tumput löysivät nyt vihdoinkin hyvän käyttötarkoituksen. Olin kuukausi sitten lahjoittanut ison kassillisen juuri sen kokoista vaatetta pois, jota nyt olisi tarvittu, mutta ihmeesti näistä jämistäkin syntyi ihan järkevä ”ensiapupakkaus”. Vajaassa tunnissa sain kokoon paketin, jossa oli lämmin ulkohaalari, pari villahaalaria, kypärämyssy, villapipo, villasukat, muutamia bodeja ja potkuhousuja, pari yöpukua ja yksi college-asu (Muumi-aiheinen, luonnollisesti). Lisäsin pakettiin vielä yhden ruokalapun meidän käytössäolevista sekä pari kolme vauvalelua. Kirjoitin mukaan viestin jossa ohjeistin pukemaan vauvalle kerroksia sitä mukaa kun ilma kylmenee, sekä sanoin että kaiken saa pitää jos haluaa. Tai jos ei halua, voi lähettää turhat takaisin.

Oli kiva olla avuksi. Näin jälkeenpäin tajusin, että makuupussi unohtui, mutta ehkäpä he pärjäävät jotenkin ilmankin. Hyvällä tuurilla osa vaatteista menee järkevään käyttöön ja minä pääsen niistä eroon. Ja vaikka vaatteet palautuisvatkin, ainakin tietää että niistä on ollut vähän aikaa hyötyä. Jotenkin ei ole yhtään ongelma antaa ilmaiseksi silloin, kun tietää jonkun tarvitsevan. Se, että vastaanottaja on joku ”oikea ihminen” tekee antamisesta ilon, vaikken edes tiedä vauvan tai äidin nimeä. Sen sijaan lahjoittaminen jollekin kasvottomalle järjestölle tuntuu paljon tylsemmältä, vaikka toki sitäkin teen. On vaan mukavampaa tietää, kenelle omat kamppeet menevät. Mikähän psykologinen ilmiö tämäkin on?

Koko koti kuntoon: lastenvaatteet

Tämän viikon raivausurakka on sellainen, että osaa se koskettaa, osaa taas ei. Jos teillä ei asu pikkulapsia, joiden vaatteita pitäisi raivata, tämän viikon voi vapaasti käyttää ulkovarastojen, autotallien ja vinttikomeroiden raivaamiseen – siis sellaisten tilojen, joihin minä en tule tämän haasteen aikana puuttumaan. Jos taas huusholliin kuuluu naperoita, jotka eivät vielä itse selviä vaatteiden siivouksesta, tulkaa mukaan.

Lastenvaatteissa pätee kokemukseni mukaan aika lailla samat ongelmat kuin aikuisten vaatteissakin, paitsi että lastenvaatteet jäävät säännöllisesti pieniksi ja niitä täytyy sen tähden uusia. Tästä johtuen kaapissa on oltava aina myös niitä isompia vaatteita odottamassa sitä hetkeä, jolloin edellinen koko jää pieneksi ja tarvitaankin jo seuraavaa. Muuten lastenvaatteissa huomaa saman minkä aikuistenkin; jotkut vaatteet ovat mieluisempia kuin muut, ja kaapissa on aina niitä, joita ei ole niin tullut pidetyksi. Ne mieluisat vaatteet taas menevät helposti sotkuun, ainakin jos nuoriso (etenkin alle kouluikäinen nuoriso) saa itse hääräillä vaatteidensa parissa.

Tällä kierroksella minulla on kolme tavoitetta: ensinnäkin poistaa liian pienet vaatteet kaapista, ja joko LAITTAA ROSKIIN tai odottamaan asianmukaista kierrätystä. Toiseksi järjestää käyttövaatteet Marie Kondon oppien mukaan. Tämän olen tehnyt ennenkin mutta nyt on taas aika suoristaa pinot. Kolmanneksi pitää käydä läpi ne odottamassa olevat vaatteet, ja selvittää mitä siellä on ja järjestää myös ne edellä mainitulla systeemillä. Jostain syystä tämä laatikko on aina sekaisin, joten operaatio on tarpeellinen. Samalla tulee otettua käyttöön siellä odottavia vaatteita, koska en varmaan taaskaan muista mikä kaikkea olen säilönyt.

Katsaus viime viikon projektista tulee tänne piakkoin. Onko lastenvaatteiden raivaajia mukana?

KonMari käytännössä

Kaikenlaista kannattaa kokeilla. Päätin, että testaan KonMari-menetelmää ja järjestän ja viikkaan vaatteeni uudella tavalla. Nyt kokeilua on takana pari viikkoa ja voin jakaa tuloksia.

Viikkauksen periaatteena on se, että vaatteista ei tehdä pinoja, vaan rivejä tai jonoja. Vaatteet asetellaan siis pystyyn ja vierekkäin, ei päällekäin. Tämä luonnollisesti toimii ainoastaan laatikoissa, sillä vaatejonot tarvitsevat hieman tukea, vaikka periaatteena onkin että viikattu vaate pysyy itsekseen pystyssä. Avohyllyllä se on kuitenkin pidemmän päälle mahdotonta. Tässä siis ensimmäinen huono puoli. Jos laatikoita ei ole, tämä ei toimi. Toisaalta jos laatikoita on, systeemi on erittäin hyvä.

Vaatteet viikataan näin: Ensin vaate taitellaan niin, että syntyy suorakaide. Esimerkiksi housut taitetaan lahkeet päällekäin pituusssuunnassa. Paidoista tehdään suorakaide kääntämällä hihat piiloon tavalla tai toisella. Kun on saatu suorakaide, sitä aletaan ”kääriä kokoon”, eli taitellaan lyhyitä reunoja keskelle päin, kunnes saadaan sopivan kokoinen siisti paketti. Kun paketti laitetaan pöydälle sileä puoli ylöspäin, sen pitäisi pysyä itsekseen pystyssä (suurin piirtein, en ne kaikki pysy vaikka olisikin oikeaoppisesti taiteltu). Hämmästyttävän usein tämä kuitenkin onnistuu.

IMG_0153

T-paidat rivissä. Suorakaidetta taitellaan pienemmäksi, kunnes korkeus vastaa laatikon korkeutta.

 

Menetelmän edut: On totta, että vaatteet vievät vähemmän tilaa tällä tavalla. Laatikkoon tulee yllättäen uutta tilaa, vaikka vaatemäärä pysyy samana. On myös todella kätevää, kun näkee kaiken kerralla. Yhdellä silmäyksellä on selvää, onko vaate laatikossa vai ei. Järjestystä on hyvin helppo ylläpitää, kun mitään ei tarvitse nostaa pois tieltä ja laittaa takaisin. Etenkin lastenvaatteet kannattaa taitella näin. Systeemi on kuin tehty pienille lapsille, jotka haluavat itse valita vaatteensa.

IMG_0152

Tässä ei siis ole kaksi pinoa, vaan laatikko on kuvattu ylhäältä päin joten kuvassa on kaksi jonoa.

Tiettyjä ongelmia syntyy siitä, että kaikki vaatteet eivät tietenkään sovellu viikattaviksi näin. Liukkaat kankaat eivät pysy kasassa, sama vika myös hyvin ohuissa vaatteissa. Parhaiten menetelmä toimii puuvillan ja trikoiden kanssa. Myös alustopit, sukat ym. pienet vaatekappaleet voi taitella näin materiaalista huolimatta. Marie Kondo listaa itsekin vaatteita, jotka kannattaa mieluummin ripustaa. En muista mikä kaikkea siihen kuului, mutta käytännössä asia selviää ihan maalaisjärjellä.

IMG_0155

Vaatekaapin ylemmille hyllyille suosittelen edelleen pinoja näkyvyyssyistä. 

Yksi kyseenalainen seikka on vaatteiden rypistyminen. Marien mukaan moninkertaiset taitokset eivät haittaa, jos vaatteita ei tunge liian tiukkaan, eli mikäli ne eivät pääse litistymään. En ole ihan vielä päättänyt miten asia on. Ainakaan lastenvaatteissa en ole huomannut eroa, omien kohdalla tarkkailen vielä tilannetta. Kuten aiemmin totesin, avohyllyt eivät ole tähän tarkoitukseen soveltuvia, mutta jos hyllylle laittaa erillisen laatikon, sitten tämä taas toimii. Viikkasin neuleet yhteen Ikean erilliseen säilytyslaatikkoon, jonka laitoin hyllylle. Näyttää siistiltä ja toistaseksi toimii ihan ok.

Yhteenvetona totean, että kyllä tässä tietty taika on. Lastenvaatteiden säilytykseen menetelmä on tullut jäädäkseen. Omien vaatteiden osalta t-paidoille ja muille trikoille tämä toimii hyvin. Samoin rypistymättömille urheiluvaatteille. Sukkiani en jaksa ruveta taittelemaan sen kummemmin, mutta sukkahousut pysyvät siistissä järjestyksessä tällä lailla käärittyinä.

Onko joku muukin innostunut KonMari-menetelmästä?

Tänä vuonna raivataan

Olen kuullut, että tammikuu on vuoden vilkkainta raivausaikaa. Ilmeisesti silloin yhdistyy uuden vuoden tuoma tarmokkuus joulun tuomiin tavaroihin, ja tästä seuraa hirveä vimma raivata kaappeihin tilaa. Meillä pysyi tavaramäärä joulusta huolimatta varsin kohtuullisena, mutta kieltämättä omaisuuden karsiminen houkuttelisi. Haluan taas ottaa askeleen kohti sellaista tietoisen omistamisen tilaa, että osaisin luetella tavarani ulkomuistista.

Suurin projekti tänä vuonna on työhuone. Meillä on pikkuinen työhuone, siinä on pinta-alaa muutama neliö. Virallisesti huoneen tarkoitus on toimia työtilana, kierrätyspisteenä ja kodinhoitotilana, sekä säilytyspaikkana harvemmin tarvittaville tavaroille – kuten nyt vaikka sille pomppupatjalle. Sieltä löytyy kirjoituspyötä, silityslauta, pari lattialla seisovaa pientä hyllykköä, sekä muutama hylly seinillä. Tämä kaikki sinne järkevästi aseteltuna mahtuisikin, mutta tilannetta haittaa keskella lattiaa oleva Kasa. Kasan korkeus nousee ja laskee pitkin vuotta, mutta en muista milloin sitä ei olisi ollut. Kasassa on kaikenlaista tavaraa väliaikaissijoituksessa: kierrätyskamppeita, vaatesäilytyslaatikoita, roskia… Mitä vaan isompaa, mikä on pitänyt laittaa jonnekin. Kun lattialla on yksi laatikko, sen päälle on helppoa pinota toinen, sitten kolmas ja kolmannen päälle voi vielä laittaa muovikassillisen jotain. Sen jälkeen Kasa onkin jo valmis, ja ainoastaan sen koostumus vaihtelee.

image

Tässä se on, sensuroimaton kuva siitä, mitä Kasa juuri tällä hetkellä näyttää. Aika pysäyttävää ajatella, että suurin osa noista laatikoista ja nyssyköistä sisältää vaatteita, jotka ovat joko menossa tai tulossa. Sitten on kirpparille menossa olevaa tavaraa sekä sekalaista roinaa. Tuo postin laatikko on tyhjä. En osaa päättää pitäisikö se säästää vai ei. Ei oikein ole paikkaa, mutta se on toisaalta ihan käyttökelponen. Taka-alalla näkyy harmaa pussi, joka lienee tarpeeton. Kiinnittäkää huomiota myös klassiseen sisustuselementtiin, rakennustikkaisiin.

Kasahuone Työhuone ei kuitenkaan tällaisenaan toimi. Minua inhottaa sen sotkuisuus, ja koska siellä todella myös työskennellään, viihtyisyyden parantaminen olisi olennaista. Haluan että huoneesta tulee taas oikea huone, eikä mikään järkyttävä varastohässäkkä. Tällä hetkellä urakka tuntuu tosi työläältä, mutta jostain on aloitettava. En edes kuvittele selvittäväni tätä yhdellä kertaa. Ensinnäkään en jaksa, eikä minulla ole riittävästi yhtenäistä aikaa. Parissa tunnissa ei nimittäin päästä kuin hiukan alkuun, arvioisin, että kaikkineen tähän menee sellainen 10 tuntia tehoasta työaikaa. Nimittäin Kasan lisäksi setvittävänä on taas kilotolkulla paperia, vanhoja arkistoja, sekä kierrätykseen lähteviä vaatteita. Ja ties mitä.

Tämä on raivausprojekteista isoin. Tämän lisäksi aion organisoida keittiötä hieman uudelleen, mikä vaatii hieman hyllyjen siirtelyä kaappien sisällä ja tavaroiden vaihtamista uusille paikoille. Tämä liittyy tuoho ruokahävikin vähentämiseen, mutta ei ole ykkösprioriteetti. Tavoite on saada se joskus tässä kevään aikana hoidettua. Pahan optimismiharhan vallassa kuvittelen myös käyväni vihdoin kirjahyllyn läpi, ja karsivani sieltä tarpeettomat pois. Vaan otetaanpa asia kerrallaan. Noudatan nyt omaa oppiani ja otan päivän kerrallaan. Eli puretaan Kasaa, siivotaan työhuonetta ja sitten karsitaan kirjoja, jos tilaisuus tulee.

Millaisia projekteja teillä on tälle vuodelle suunnitteilla?

Viikon vinkit (sähköä, kurahousuja) ja haaste!

Iltalehti ei mielestäni kuulu huippujournalismin etujoukkoihin, mutta tämä on hyvä ja tietopitoinen artikkeli kodin sähkölaitteista. Jutussa käydään läpi perusasioita sähköturvallisuuteen liittyen sekä kerrotaan millaiset sähkölaitteet ovat paloalttiita. Mikä pysäytti minut, oli kuitenkin tieto siitä, miten käytety paristot pitäisi säilyttää. Minulla ne ovat juurikin sikin sokin yhdessä pussissa. Oikea tapa on teipata päät, ja laittaa ne lasipurkkiin. Tästä seuraakin pitkästä aikaa haaste:

Kierrätystä odottavien patterien turvallinen säilytys.

Etsi patterit, teippaa päät maalarinteipillä ja tyrkkää purkkiin. Jos ei sopivaa lasipurkkia ole saatavilla, pistä asia muistilistalle ja seuraavan kerran kun hillopurkki tai oliivipurkki tyhjenee,  pese se ja ota sen jälkeen käyttöön. Patterit kuuluvat ongelmajätteisiin, joten niitä ei sovi heittää muun jätteen sekaan. Minä teen tämän jutun tänään, kuka lähtee mukaan?

Samassa aihepiirissä pysytään: Ledit valtaavat alaa muilta lampuilta. Ne ovat energiatehokkaita, kestäviä eivätkä kuumene. Tämän olen itsekin huomannut. Vaihdoin yhden valaisimen halogeenin tilalle ledin, ja olen tyytyväinen etenkin siihen ettei lamppu enää kuumene. Jos se vielä kestää kymmenen vuotta käyttöä, voin olla tyytyväinen.

Lopuksi vielä juttu eri aihepiiristä, joka kuitenkin sopii ajankohtaan erinomaisesti. YLE nimittäin kysyy, pesetkö lapsen kuravaatteita turhaan? Jos niitä ei pese, ne alkavat haista ja  pahimmillaan homehtua. Jos pesee liikaa, kangas menee pilalle. Niin että yrittäkää nyt sitten näillä keleillä taiteilla sen mukaan, mikä on sopiva tahti…

Onko tavara likaa vai läskiä?

Kaikki alkoi HS:n kolumnista, jossa toimittaja Roosa Murto kritisoi voimakkaasti nykyistä kirpputorikulttuuria. Sen jälkeen luin Hallittu hysteria -blogista erinomaisen vastineen kyseiselle kirjoitukselle. Sittemmin keskusteluun ovat liittyneet ainakin Pitsikirjan Rinna sekä  Saara Ehdoton ehkä -blogista. Olen itse pohtinut tuota alkuperäistä tekstiä sekä näitä vastauksia koko viikon. Seuraavaksi oma puheenvuoroni.

Hesarin toimittaja hyökkäsi ensisijaisesti sellaista vastuutonta kuluttamista kohtaan, joka muistuttaa jonkinlaista tavarabulimiaa; ensin ostellaan hurjia määriä kaikenlaista tavaraa, jotka sitten pikapuoliin sylkäistään kirpputorille, jotta kaappeihin tulisi taas tilaa uudelle. Teistä en mene takuuseen mutta ainakin minusta on päivän selvää, ettei tuollainen ole fiksua, kestävää tai kannustettavaa toimintaa. Kolumnissa on kuitenkin yksi iso ongelma, ja se on siinä, että Roosa Murto kohtelee kaikenlaista raivaamista yhtenä ja samana. On aivan eri asia tyrkätä kirppikselle edellisellä viikolla tehtyjä virhehankintoja, kuin raivata asuntoaan vuosien tavarakerrostumista tavoitteena yksinkertaisempi elämä, selkeämpi koti ja tietoisempi omistaminen.

Ajatelkaa vaikka reippaasti ylipainoista ihmistä, joka päättää lopulta ruveta laihikselle ja opetella terveemmät elämäntavat. Olisiko fiksua sanoa hänelle, että laihduttaminen on vähintäänkin arveluttavaa, koska silloinhan kaikki ylimääräiset syödyt kalorit menevät ihan hukkaan? Tai että elä nyt sitten niiden läskiesi kanssa, koska olet ne itse hankkinutkin? Esimerkki on kärjistetty, mutta vähän tällaisen kuvan kolumnista sai, läskien tilalla vain tavarat. Vastustan kertakäyttökulutusta, mutta en pidä siitä että tavaroiden raivaamisesta kirjoitetaan noin syyllistävään sävyyn. Murto peräänkuuluttaa tavaroiden arvostamista. Minulle turhista luopuminen on juuri sitä – haluan todellakin arvostaa jokaista esinettä jonka omistan. Jos emme arvostaisi raivaamiamme tavaroita ollenkaan, nehän olisi yksinkertaisinta laittaa suoraan roskiin. Kirppismyyntihän on pikemminkin työlästä kuin helppoa. Kyllä se kertoo minusta tavaran arvostuksesta.

Kolumni osui ehkä vähän tahattomasti yhteen aikamme dilemmaan: Tavarat ovat pahasta – tavarat ovat välttämättömiä. Tämä kiteytyy esimerkiksi lastenvaatteissa, joista joku noissa linkkaamissani teksteissä kirjoittikin. Kasvava lapsi tarvitsee jatkuvasti uutta, mutta vaatteet ovat käytössä vain vähän aikaa. Välttämättömyys muuttuu ongelmaksi pahimmillaan muutamassa kuukaudessa. Ja muutenkin. Elämäntilanteet muuttuvat ja tarpeet vaihtuvat. Olisi upeaa, jos voisimme pullahtaa lapsuudenkodista maailmalle mukana matkalaukullinen vaatteita, joita pidettäisiin siihen saakka kunnes kangas on kulunut puhki. Valitettavasti  tämä skenaario oli relevantti viimeksi noin sata vuotta sitten.

Tavara on tosiaan vähän kuin läskiä. Siinä vaiheessa kun joku on aloittanut laihiksen, on aivan turhaa ruveta moittimaan edes itseään siitä, että on joskus syönyt liikaa. Tärkeämpää on keskittyä opettelemaan uusia, terveempiä elämäntapoja. Jos yhtäkkiä havahtuu siihen että tavaroita on liikaa, kyllä niistä saa hankkiutua eroon vaikka kirppareilla. Kunhan samalla opettelee hankkimaan uutta tiedostamalla paremmin, mitä on tekemässä. Valitsee kestävää ja mahdollisuuksien mukaan eettistä. Miettii jo ostovaiheessa millainen tavaran elinkaari on, ja miten siitä voi päästä eroon. Harkitsee, onko kyseessä todellinen tarve vai täyttääkö ostaminen jotain muuta tarvetta kuin tavaran puutetta.

Minusta se, että väki hamstraa ja dumppaa pois kilokaupalla tavaraa, ei ole upeaa. Se on piittaamatonta ja typerää.”, Murto kirjoittaa. Olen tästä ihan samaa mieltä. Hamstraamisessa ei ole mitään järkeä. Mutta mielestäni on silti ihan oikein opettaa lapsille tavaranhallintataitoja, eikä siitä Ikean kassista täynnä kirppistavaraa pidä kantaa huonoa omaatuntoa. Voi olla, että Murto ei ole itse vielä ollut siinä tilanteessa, että kotiin on kertynyt ylimääräistä. Mutta mitä vanhempi ihminen, sitä todennäköisemmin nurkista löytyy yhtä jos toista tarpeetonta. Ei ole rikos havitella ympärilleen lisää tilaa luopumalla tarpeettomasta. 

Kausimylläystä

Viimeistään tänä aamuna kävi selväksi, että on taas aika kierrättää vaatteita säilytystiloista toiseen. Kaipasin aamulla kovasti talvikenkiäni, kun liukastelin lumen peittämillä kaduilla. Tämän päivän ohjelmanumero onkin ottaa lämpimät kengät esiin, ja pakata välikausikengät kevättä odottamaan. Yhdet lenkkarit tosin jätän vielä kenkähyllyyn, koska tuskin tuo lumi vielä maahan jää. Jos aiotte tehdä saman, suosittelen huoltotoimenpiteitä ennen pakkaamista. Keväällä on mukavampaa kun kantalaput on ehjät ja pinta lankattu.

Samaa linjaa noudatellen hain eilen pesulasta trenssin, joka matkaa tänään suoraan pesulan pukupussissa vintille. Alas tuon lämpimän villakangastakin ja paksun untuvatakin. Niillä pärjään tästä eteenpäin. Isompi projekti on huivien peseminen ja asusteinventaario. Täytyy kaivella laatikoita ja katsoa millaisia talvihattuja minulla olikaan, ja onko hansikkaista puutetta. Isot pashminat ja muut lämpimät huivit puolestaan kaipaavat pesua. Harkitsen hieman, veisinkö koko läjän vain suoraan pesulaan, vai jaksaisinko ruveta itse niitä käsin pesemään. Voi olla, että jaksankin.

Takkeja vaihtaessa nappasin yhden hupparin pois pidosta ja vien sen vaatekeräykseen kun seuraavan kerran kuljen laatikon ohi. Ystävälle lahjoitin puolestaan kohtuullisen kokoisen kasan äitiysvaatteita, joista toivottavasti on vielä iloa. Toimitin myös ison kassillisen pieneksi jääneitä lastenvaatteita kirppikselle, vaikka myönnän että samalla retkellä ostin kuopukselle pari ”uutta” vaatetta samaiselta kirppikseltä. (Täytyy muuten todeta, että vaikka Polarn o Pyretin design ei aina täysin miellytä silmääni, laatu noissa vaatteissa on kyllä hyvä. Ainakin sisävaatteet tuntuvat pitävän värinsä ja muotonsa pesusta ja kulutuksesta huolimatta.)

Vaatteiden kokonaismäärä on silti viime aikoina vähentynyt, mitä ei välttämättä tosin huomaa muuten, kuin että työhuoneessa on taas vähän enemmän tilaa kuin ennen. Työhuone nimittäin toimii myös asuntomme kierrätyskeskuksena, jossa on jatkuvasti eri osoitteisiin lähteviä vaatteita.