Arkijärki-podcast 13: Miten maailma pelastetaan

EDIT: podcast ei jostain syystä latautunut kunnolla, joten postaan tämän uudestaan.

Tässä podcastissa puhun (ajoittain varsin paatoksella) siitä, miten meistä jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi. En ymmärrä ollenkaan sellaista ajatusta, että koska oma panos on niin pieni, sillä ei olisi mitään merkitystä. Yksi ihminen ei tosiaan voi maailmaa pelastaa, mutta miljoona yksittäistä ihmistä saa jo paljon aikaan. Toisaalta se, ettei täydellisiä ratkaisuja ole olemassa, ei myöskään ole hyvä syy jättää asioita sikseen. Kaikkina päivinä ei pysty samanlaisiin suorituksiin, ja täydellisyyden tavoittelu voi tuntua lamauttavalta. Tärkeintä onkin, että jokainen tekee edes jotain.

Tämä aihe on niin lähellä sydäntä, että podcastista tuli hieman pidempi kuin yleensä. Tarjolla on noin 19 minuutta täyttä maailmanparannusasiaa!

 

Arkijärki-podcastin voi tilata esimerkiksi iTunesista tai Acastista. Adlibriksen Tavarataidot-tarjous löytyy täältä. Instagramissa puolestaan kuva siitä syntisestä fleece-takista.

10 totuutta elämästä

Mitä aikuisemmaksi tulee, sitä enemmän viisastuu. Seuraavat asiat olen oppinut käytännön kokemuksesta, joskus enemmän joskus vähemmän kantapään kautta.

  1. Puhelinta kannattaa ladata aina. Ei ole väliä, onko akkua 91%, 44% vai 7% jäljellä. Ikinä en ole katunut sitä, että olen ladannut puhelinta. Lataamatta jättäminen on sen sijaan kaduttanut monta kertaa.
  2. Jos haluaa tietää, paljonko oikeasti ostaa, kuluttaa, tuhlaa, roskaa tai käyttää jotain, kannattaa kirjoittaa kaikki ylös, rehellisesti ja tarpeeksi kauan. Sen jälkeen silmät aukeavat.
  3. Jos naarmu ei parane parissa päivässä Bepanthenilla ja Basibactilla, se on vakava.
  4. Vaatelaji, jossa hinta usein korreloi suoraan laadun kanssa, on sukat.
  5. Kunnon kestokassi vähentää muovikassien tarvetta yli 90%. Tästä huolimatta muovikassien määrä ei jostain syystä vähene kotona juuri lainkaan.
  6. Parhaat vaatteet ja asusteet kestävät moitteettomassa kunnossa helposti yli 10 vuotta.
  7. Akryyli hiostaa, nyppyyntyy ja nuhjaantuu. Siksi se on halpaa, ja samasta syystä se kannattaa jättää ostamatta.
  8. Jos olet nainen, yksi tehokkaimmista tavoista vähentää jätteen määrää on hankkia kuukuppi.
  9. Siistin keittiön salaisuus on toimiva tiskikonerutiini.
  10. Ekoasioissa on tosi vaikeaa päästä täydelliseen suoritukseen. Se, ettei asu linkolalaisittain erämökissä omavaraisessa kiertotaloudessa ei tarkoita sitä, etteikö omilla valinnoilla olisi vaikutusta. Pieni askel eteenpäin on parempi kuin ei mitään, ja aina voi tehdä ainakin jotain.

Millaisia totuuksia elämästä teidän listoilla lukee?

Viikon vinkit: Marttojen vinkit ruokasuunnitteluun, pyykinkuivaukseen sekä elämäntapatesti

Olen löytänyt paljon materiaalia arjen ateriasuunnittelusta englanniksi, mutta suomeksi hyvin vähän. Ilmeisesti tämä ei ole täällä sellainen harrastus, josta kukaan erityisemmin bloggaisi. Ainoa konkreettinen suomenkielinen lähde on Marttojen nettisivu, sillä tietenkin Martat ovat pohtineet myös tätä asiaa. Tässä linkki Marttojen ruokasuunnittelun sivuille. 

Kannattaako pyykit kuivata pakkasella ulkona? Itse sanoisin että en usko, ja vähän samaan tulokseen tulee Marttojen asiantuntijakin. (Iltalehti)

Oletko joskus miettinyt, millainen hiilijalanjälkesi on? Huomasin, että Sitra on kehittänyt varsin helppokäyttöisen mittarin, jolla sitä voi mitata. Ainahan nämä ovat suuntaa-antavia, mutta sekin on hyvä. Kyllä tällä saa ihan kohtuullisen käsityksen omasta hiilijalanjäljestään, ja siitä, millä sitä voisi pienentää. Ja muistakaa, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Vaikka tiettyjen valintojen merkitys voisi tässä kohdassa olla melko pieni, niillä voi olla muita hyviä seurauksia.

Ruokasuunnittelu alkaa

Nyt on lauantai, tänään on kauppapäivä ja se päivä, kun aloitan ruokasuunnittelun. Olen aloittanut aamun käymällä jääkaapin ja kuivakaapin läpi, ja etsinyt sieltä ruokia, joita pitäisi käyttää pois. Nämä löysin:

  • soijarouhetta
  • parsakaalia
  • porkkanoita
  • punaisia linssejä
  • riisiryynejä

Näistä nuo vihannekset ovat kriittisimpiä, mutta kuivatarpeet ovat sellaisia, että niitäkin on syytä ruveta käyttämään, jottei hävikkiä syntyisi. Näistä parsakaalin voin höyryttää ja syödä muutama päivänä lounaaksi. Soijarouhetta saisi upotettua mihin tahansa jauheliharuokaan. Linssit säilyvät vielä pari kuukautta, mutta itseni tuntien jos en ala toimiin, nämäkin menevät vanhaksi. Tykkään linssikeitosta, joten sitä voisi laittaa listalle. Myös puuroa voisin tehdä ainakin lounaaksi itselleni. Ehkä jopa jonain päivänä iltaruuaksi. Tämä on kyllä niitä riskiruokia, jotka periaatteessa kuulostavat hyviltä, mutta käytännössä voikin käydä niin, ettei lopulta kuitenkaan huvita laittaa tai syödä puuroa.

Sitten katsoin kalenteria, ja totesin, että viikko on täynnä ohjelmaa. Se vaatii maanantaille pikaruokaa, tiistaille pikalounaan, joka päivälle illallisen mutta torstaina syön lounasta kaupungilla. Eli neljä lounasta itselleni, ja kaikkina arkipäivinä ruokaa myös lapsille. Sitten on vielä se kysymys, että mitä ruokaa oikeasti haluaisin syödä. Linssikeitosta tykkään. Saan sinne myös noita porkkanoita sekaan. Jauhelihakastike toimii aina. Sitten ehkä joku kalaruoka. Puoliso lähti kauppaan, katson mitä hän sieltä tuo, ja sitten suunnittelen viikon ruuat valmiiksi. Tämä on varmaan nurinkurinen järjestys, mutta en ehtinyt tehdä ruokalistoja ennen kauppaanmenoa.

Tällä hetkellä ei ole kovin vahva fiilis tämän projektin suhteen. Mutta jostain pitää aloittaa. Meidän ruokahävikkiluvut ovat jo nyt niin pöyristyttävät tammikuun osalta, että yritän pelastaa edes tämän viimeisen kolmanneksen.

Arkijärki-podcast 12: Tavarat tarjottimelle

Podcast numero 12 jatkaa siitä mihin edellinen jakso jäi. Pohdiskelen edelleen sitä, mistä siisteyden vaikutelma syntyy. Olen tullut siihen tulokseen, että tavarat yhdessä nipussa näyttävät siistimmältä kuin samat tavarat irrallaan toisistaan. Olen myös tullut siihen tulokseen, että kaikki näyttää paremmalta tarjottimen päällä. Tässä jaksossa mietin, millaisissa erilaisissa tilanteissa näytä oivalluksia voi parhaiten käytännössä soveltaa, sekä miten ylimääräisiä tarjottimia voi hyödyntää. Podcastin kesto on tällä viikolla hiukkasen lyhyempi kuin yleensä, n. 11 minuuttia. Tälle viikolle on sattunut erinäisiä sairaustapauksia, sääolosuhteita ja yleistä säätöä, minkä vuoksi blogissa on ollut hieman hiljaisempaa ja tämäkin podcast pikkuisen myöhässä. Ensi viikolla toivottavasti taas normaalissa aikataulussa!

Tilaa podcast iTunesista. Arkijärki-podcast löytyy myös Acastista. Sen voi kuunnella myös suoraan tästä alapuolelta.

Hakkeri selätetty & muita ilmoitusasioita

Hyviä uutisia! Vaikuttaa siltä, että blogi on vihdoinkin saatu kuntoon. Kaikki syötteet tuntuvat toimivan taas normaalisti ja podcastit päivittyvät iTunesiin kuten pitää. Tietoturva-aukot on paikattu, palomuuri asennettu ja salasanat ja tunnukset uusittu. Sivuilta on myös siivottu pois kaikki sinne kuulumaton kuona, jota hakkerin jäljiltä jäi. Nyt vaikuttaa siltä, että kaikki on vihdoinkin kuten pitää. Googlen tosin päivittää tietonsa hyvin hitaasti, ja siksi Arkijärki ei näy vielä hakutuloksissa normaalisti. Kuitenkin – vaikka Google edelleen varoittaa siitä, että sivu saattaa olla hakkeroitu, näin ei enää ole. Mikä helpotus. Tämän eteen on paiskittu töitä olan takaa, mutta vihdoinkin työ kantaa hedelmää ja kaikki toimii taas.

Tästä kaikesta olen oppinut monenlaista. Ensinnäkin taitoni fiksailla pienempiä nettisivuongelmia ovat kasvaneet merkittävästi. Tärkein oppi on kuitenkin yleistettävissä kaikille, jotka tietokoneita käyttävät: huolehtikaa tietoturvasta! Tämä on todellakin niin työlästä, että vähemmällä pääsee, kun hoitaa asiat ajoissa kunnolla. Minulle kävi niin, että sivuilla oli tietty käyttäjätunnukseen liittyvä tietoturvaheikkous, josta en ollut tietoinen. Olisin sen korjannut, jos olisin tiennyt. Huolehtikaa siis salasanat vahvoiksi, palomuurit pystyyn ja varmuuskopiot talteen, ennen kuin on liian myöhäistä.

Sitten pieni takaisku: podcast ilmestyy vasta huomenna. Tässä on erinäisiä erikoistilanteita käsiteltävänä, enkä millään pääse äänittämään ilman taustahälyä. Koitan saada jakson huomenna klo 12 mennessä ulos!

Ruokasuunnittelun ABC

Ensin lyhyt varoitus: tässä postauksessa kerron, mitä kaikkea olen viime aikoina oppinut, kun olen perehtynyt ruokasuunnittelun maailmaan. Tämän tekstin tarkoitus on paitsi jakaa oppimaani, myös prosessoida samalla itselleni, mistä oikein on kyse. Olen tässä asiassa opintien alussa, joten tämä postaus sisältää teoriaa. Raportoin kyllä lisää siinä vaiheessa, kun olen testannut kaikkea käytännössä.

Olen yrittänyt suunnitella arkiaterioita ainakin kahteen otteeseen 2010-luvulla. Ideana oli tuolloin helpottaa valintoja ruokakaupassa ja tehdä arjen ruoanlaittamisesta helpompaa. Tavoitteet olivat oikeat, mutta käytännön toteutustapa kömpelö. Syynä saattoi olla se, etten perehtynyt aiheeseen sen kummemmin, rupesin vain tekemään ruokalistoja. Minulle ei itseasiassa tullut edes mieleen, että joku on tähänkin perehtynyt syvällisesti, ja että tarjolla olisi ollut runsaasti hyviä vinkkejä. Kokeilin sekä viikon että kahden viikon suunnittelua kerralla, mutta kumpikin tuntui työläältä. Pisimmillään jaksoin suunnitella pari kuukautta, sitten se aina lopahti ja palasin vanhaan. Nyt ymmärrän, että vaikka tarkoitus oli hyvä, en osannut toimia kovin fiksusti. Opiskeltuani asiaa koko viime viikon, tunnistan monta virhettä, jotka johtivat siihen ettei suunnittelu oikein toiminut.

Suurin virheeni oli, että mielsin suunnittelun niin, että otetaan kynä ja paperia ja aletaan miettiä, mitä ruokia haluaisin seuraavina viikkoina syödä. Periaatteessa näinhän se menee, mutta käytännössä tulos on huomattavasti parempi, mikäli ottaa huomioon myös nämä asiat:

  • Millainen viikko on tulossa? Kiireisille päiville pitää olla nopeaa ruokaa, kiireettöminä voi kokeilla jotain uuttakin. Entä ollaanko joka päivä kotona syömässä? Millaisia harrastuksia on? Onko poikkeuspäiviä?
  • Mitä meillä jo on? Tämä on minulle tosi tärkeä juttu. Ensin katsotaan kaappeihin, että mitä on menossa vanhaksi, ja sitten suunnitellaan ruokia näiden raaka-aineiden pohjalta. Kuulostaa alkeelliselta, mutta hei, minä olen aloittelija!
  • Millaisia ruokia haluan OIKEASTI syödä? Haluan lisätä kasvisten määrää, mutta vasta nyt olen tullut ajatelleeksi, että se ei välttämättä tarkoita pelkkää kasvisruokapäivää, vaan myös sitä, miten osa lihasta korvataan kasvisproteiinilla. Mieluiten tietysti niin, ettei jälkikasvu huomaa ruuassa mitään omituista. Täytyy myös olla tarkkana, että tekee realistisen suunnitelman, jossa on sellaisia ruokia, joita oikeasti tekee mieli. Muuten ne suunnitellut ruoat jäävät kuitenkin käytännössä toteutumatta.

Edellisillä kerroilla en tainnut kiinnittää näihin juuri lainkaan huomiota. Ei ihme, jos suunnitelmat eivät aina toteutuneet ja ruokahävikkiä tuli silti.

Haksahdin aiemmin myös siihen ansaan, että otin aina kaikenlaisia uusia reseptejä mukaan. Logiikkani meni niin, että kun kerran tässä suunnitellaan, niin panostetaan samalla siihen, että tulisi kokeiltua uusia ruokia, eikä aina vain sitä samaa vanhaa. Huomaan nytkin, että minulla olisi houkutus vetää esiin pino keittokirjoja, ja alkaa etsiä kaikkea jännää kokeiluun. Liiasta uutuudesta seuraa kuitenkin se, ettei ruoan laittamiseen kuluvaa aikaa pysty yhtä hyvin ennustamaan, eikä myöskään lopputulos ole kovin varma. Näin ollen olenkin päättänyt, että korkeintaan yksi uusi resepti viikossa riittää. Käytännössä se taitaa olla kasvisruokapäivä, koska sellainen on nyt määrätty meidän ruokaviikkoon, ja olen onneton kasviruokien laittaja.

Tällaista ruokaa tällä viikolla.

Olen myös oppinut, että ei ole yhdentekevää, milloin suunnitelman tekee. Tein aiemmin suunnitelman viikon alussa, mutta eihän se ole järkevää, jos pääasiallinen kauppapäivä on lauantai. Joten järkevintä on käyttää suunnitteluun aikaa perjantaina, käydä kaupassa lauantaina ja sitten laittaa ruuat seuraavalla viikolla. ”Ammattilaiset” käyttävät vielä sunnuntaina tunnin siihen, että pilkkovat valmiiksi sitä sun tätä, ottavat pakastimesta tarpeelliset sulamaan ja tekevät salaatinkastikkeet valmiiksi. Tälle tasolle en vielä tähtää. Katsotaan jos saisin ensin tuon perussysteemin toimimaan.

Minun ruokasuunnitteluni voisi mennä näin:

  1. Inventoidaan jääkaappi ja kuivakaappi, ja tehdään lista ruoista, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähestymässä.
  2. Katsotaan kalenterista, kuinka monta ateriaa tarvitaan ja onko poikkeuksia tulossa.
  3. Tehdään suunnitelma. Ympätään mukaan kohdan 1 ruoka-aineet.
  4. Katsotaan uudelleen kaappiin ruokalista kädessä, ja tehdään kauppalista puuttuvista aineksista.
  5. Laitetaan viikon ruokasuunnitelma jääkaapin oveen, jottei se pääse viikon aikana unohtumaan.

Tämän kaiken lisäksi olen oppinut pari tärkeää juttua, joista on suunnittelussa hyötyä. Ensinnäkin aina pitäisi olla hätävarasuunnitelma. Kaapista pitäisi löytyä ainekset sellaiseen ruokaa, joka varmasti uppoaa kaikille ja syntyy nopeasti. Tämä sitä varten, että paraskaan suunnitelma ei aina toimi, kun tulee odottamattomia tilanteita. Meillä tämä tarkoittaa käytännössä pastaa jonkun yksinkertaisen kastikkeen kanssa.

Toinen hyvä vinkki on se, että viikkoon kannattaa suunnitella jämäruokapäivä. Silloin on ideana syödä jääkaapista kaikki viikon aikana ylijääneet ruuat pois. Meillä se saattaisi hyvinkin olla perjantai. En osaa sanoa, että miten tämä käytännössä alkaisi toimia, mutta tämä on hyvä pitää mielessä. Viime kerroilta muistan, että ruokia jäi usein tähteeksi. Ne pitää syödä ajoissa pois, muuten sitä hävikkiä syntyy taas.

Käytännössä meidän ruokaviikko näyttäisi tältä

  • Maanantaina jotain helppoa ja tuttua, koska harrastusten vuoksi on aina vähän kiire
  • Tiistaina kasvisruokapäivä, koska tiistaisin on aikaa kokkailla enemmän
  • Keskiviikkona ei erityistä, joten kaikki käy. Voisi ehkä kokeilla keittoja?
  • Torstaina ”kunnon ruokaa”, koska pitkä koulupäivä
  • Perjantaina jämäruokia

Tiedän nyt, että kaksi viikkoa on ainakin minulle liian pitkä aikaväli suunnittelulle. Viikko kerrallaan tämä varmaan toimisi parhaiten. Tiedän myös, että alkuun ei pidä yrittää ihmeitä: yksi kasvispäivä riittää, kalat voi syödä viikonloppuna ja alkuun ei muutenkaan kokeilla mitään erikoista. Tästä tämä nyt lähtee liikkeelle! Oletteko te kokeilleet ateriasuunnittelua? Millaisilla keinoilla olette saaneet sen parhaiten toimimaan?

Viikon vinkit: Muovinkeräyksen ongelmanratkaisu, parasta ennen päiväykset ja Matsmart

Muovinkeräys on tulossa meidänkin taloyhtiöön tämän vuoden aikana. Muovinkeräyksen yksi ongelma on se, että on vähän epäselvää mitä sinne voi laittaa, ja missä kunnossa. Törmäsin tähän erinomaisen valaisevaan artikkeliin, jossa vastataan kaikkiin kysymyksiin. Jos on epävarma kuuluuko muovi keräykseen kysy itseltäsi kaksi kysymystä: onko se muovia ja onko se pakkaus. Mikäli vastaan molempiin KYLLÄ, muovikierrätys on oikea paikka. Eli esimerkiksi muovilelut menevät sekajätteeseen, mutta juuston ympärillä ollut pussi kuuluu muovinkeräykseen. Lukekaa tuo juttu, siellä on muutenkin hyvät arkijärkiset neuvot siitä, miten puhtaita muovien pitää olla (ei tarvitse tiskata) ja mitä tehdä jos pakkauksessa on myös muuta materiaalia kuin muovia (jos muuta on enemmän kuin puolet, laita sekajätteeseen). (Kodinkuvalehti)

Norjalaiset ovat keksineet hauskan tavan merkitä parasta ennen -päiväykset. Olen miettinyt että olisipa hauskaa, jos jostain löytyisi sellainen lista, mihin olisi merkitty kuinka pitkään parasta ennen -päiväykset ylittäneet tuotteet suunnilleen säilyvät. Jos on viimeinen käyttöpäivä, niin olen aina ajoittain käyttänyt vielä seuraavana päivänä, mutta käytännössä olen kyllä huomannut, että esim. kolme päivää tekee noissa tilanteissa jo sen, että tuote ei enää ole ihan kunnossa. (Maaseudun tulevaisuus)

Aiheeseen liittyen haluan vinkata teille kaikille palvelusta, jonka eräs lukija vinkkasi taannoin ruokajärkikeskustelun yhteydessä. Nimittäin Matsmart-palvelu, jonka kautta voi ostaa edullisesti kauppojen ylijäämäruokaa, joka muuten menisi hävikiksi. Firma on ruotsalainen, mutta nettisivut ja palvelu toimivat täysin suomeksi. Tuotteet vaikuttavat olevan ainakin osittain Ruotsista, mutta tämän viime kesänä julkaistun artikkelin mukaan yritys on neuvotellut myös suomalaisten toimittajien kanssa. Olisipa hauska tietää, hyödyntävätkö SOK ja Kesko Matsmarttia? Mikäänhän ei estäisi näitä firmoja pitämästä verkkokaupoissaan vastaavia ale-osastoja.

 

Arkijärki-podcast 11: Mistä siisteys syntyy?

Olen pohdiskellut sitä, miksi toisilla ihmisillä on aina siistiä ja miksi taas toisille ei ole syntynyt rutiinia, jolla tavarat menisivät omille paikoilleen. Sain äskettäin aiheeseen liittyvän oivalluksen: kyse on siitä, miten hahmottaa kaikki asiat, joita kodissa tehdään. Jakaako elämän kaikkiin kivoihin juttuihin ja sitten ankeaan siivoamiseen ja järjestämiseen, vai hahmottaako tavaroiden paikalleen laittamisen kuuluvan olennaisena osana esimerkiksi ruuanlaittoon tai johonkin muuhun asiaan. Tajusin, että oma ajatteluni on oikeastaan huomaamatta muuttunut niin, että olen muokannut myös arjen rutiineja sellaisiksi, ettei isoa  siivous- tai järjestely urakkaa tarvitsisi kovin usein edes tehdä. Tämä podcast muuten sai innoituksensa siitä 18 kohdan listan ensimmäisestä asiasta. Se kuuluu ”vaali kauneutta”, ja aloin miettiä, miten sitä kauneutta voisi kodissa ylläpitää.

Podcastin kesto on 14 minuuttia 26 sekuntia. Sen voi kuunnella tästä alta, tai tilata puhelimeensa mm. iTunesin kautta.

Mitä tarkoittaa ruokahävikki?

Kuten sanottua, seuraan tänä vuonna mahdollisimman tarkasti, paljonko meillä syntyy ruokahävikkiä ja miten sen määrää voisi vähentää. Selvyyden vuoksi täytyy määritellä, mitä ruokahävikillä tarkoitetaan. Tieteen termipankissa ruokahävikistä sanotaan näin:

 Ruokahävikkiä on elintarvikejätteen alun perin, esim. ennen pilaantumista, ihmisravinnoksi kelpaava osa. Se voi sisältää lautastähteitä, ylivalmistettua ruokaa, valmistusvirheellisiä tai päiväysvanhentuneita tuotteita tai raaka-aineita. Ruokahävikki ei sisällä syömäkelvotonta ruokahävikkiä tai muun biojätteen syömäkelvottomia osia kuten kasvisten kuoria, kahviporoja tai ruukkuvihannesten multaa.

Tämä on suunnilleen se määritelmä, mitä minäkin käytän. Ruokahävikki ei siis tarkoita samaa kuin biojäte, vaikka ruokahävikki kylläkin lajitellaan biojätteeseen. En siis laske hedelmien ja vihannesten kuoria, teen- ja kahvinporoja tai esimerkiksi lihasta pois leikkaamaani näkyvää rasvaa. Tämän linjauksen teen sillä perusteella, että näitä osia ei alunperinkään ole tarkoitus syödä, joten niiden päätyminen roskikseen ei ole mikään murhe.

Lasken hävikiksi kaiken sellaisen ruuan, joka on alunperinkin ollut tarkoitus syödä, mutta joka on pilaantunut syömäkelvottomaksi ennen kuin se on päätynyt kenekään mahaan. Eli käytännössä tämä tarkoittaa kaappiin pilaantuneita tuotteita: hapantunutta maitoa, rusinoiksi rypistyneitä viinirypäleitä, parasta ennen -päiväyksen ylittäneitä pakkauksia, joita en enää uskalla käyttää. Siis kaikkea sitä, mikä on hankittu syötäväksi, mutta mikä meneekin roskikseen. Tämä on sellaista hävikkiä, jonka haluan nitistää olemattomiin.

Löysin tällaisen. Uskaltaako tätä enää syödä? Päiväys 06/04/17

 

Teen ruokahävikin kohdalla yhden poikkeuksen. Se on lasten lautasille syömättä jäänyt ruoka. Lapsilta jää ruokaa joka viikko. Välillä syynä on se, että aikuinen on annostellut sitä liikaa, välillä taas perinteinen nirsoilu. Yleensä teen niin, että jos lapsen lautaselle jää lähes koskematon annos, laitan sen jääkaappiin ja tarjoilen joko myöhemmin uudestaan tai sitten joku aikuinen syö annoksen esim. lounaaksi. Mutta jokaista puolikasta perunaa tai muutamaa spagettia en rupea punnitsemaan. Katson siihen menevän liikaa aikaa ja vaivaa. Näin ollen tämä seuranta (kuten lähes kaikki asiat maailmassa…) ei ole aivan täydellinen. Sen sijaan jos olemme valmistaneet koko perheelle ruokaa, jota jää yli, ja joka sitten homehtuu kaappiin, olemme syyllistyneet ruokahävikin tuottamiseen. Sellaiset pilaantuneet tähteet huomioidaan.

Tämä on jälleen kerran oma projektini, enkä ole velvoittanut puolisoa punnitsemaan mitään. Siltäkin osin kokonaismäärä voi jäädä todellisuutta alhaisemmaksi. Koska minä olen kuitenkin se, joka vastaa arkisesta ruokahuollosta, uskoisin saavani varsin realistisen kuvan kokonaisuudesta kaikesta huolimatta. Ja eihän tämä tilanne hirveän hurmaavalta näytä. Tulimme kotiin 4.1. eli ensimmäisestä viikosta olimme puolet pois kotoa. Kotona on ehditty olla nyt tasan viikko, ja roskiin on jo mennyt noin 400g ruokaa. Oi voi. Selittävänä tekijänä vetoan siihen, että osa tuosta on oikeastaan viime vuoden puolella syntynyttä. Esikoinen ei esimerkiksi muistanut kertoa, että viimeisen koulupäivän eväistä jäi puolet syömättä… löysin ne repusta tämän vuoden puolella. Mutta kuten näette, parantamisen varaa on.

Tässä siis Arkijärjen ruokahävikkisäännöt. En ollenkaan odota, että siellä kovin moni innostuisi jätteitään punnitsemaan, mutta seuraatteko hävikin määrää muuten?