Ensin lyhyt varoitus: tässä postauksessa kerron, mitä kaikkea olen viime aikoina oppinut, kun olen perehtynyt ruokasuunnittelun maailmaan. Tämän tekstin tarkoitus on paitsi jakaa oppimaani, myös prosessoida samalla itselleni, mistä oikein on kyse. Olen tässä asiassa opintien alussa, joten tämä postaus sisältää teoriaa. Raportoin kyllä lisää siinä vaiheessa, kun olen testannut kaikkea käytännössä.
Olen yrittänyt suunnitella arkiaterioita ainakin kahteen otteeseen 2010-luvulla. Ideana oli tuolloin helpottaa valintoja ruokakaupassa ja tehdä arjen ruoanlaittamisesta helpompaa. Tavoitteet olivat oikeat, mutta käytännön toteutustapa kömpelö. Syynä saattoi olla se, etten perehtynyt aiheeseen sen kummemmin, rupesin vain tekemään ruokalistoja. Minulle ei itseasiassa tullut edes mieleen, että joku on tähänkin perehtynyt syvällisesti, ja että tarjolla olisi ollut runsaasti hyviä vinkkejä. Kokeilin sekä viikon että kahden viikon suunnittelua kerralla, mutta kumpikin tuntui työläältä. Pisimmillään jaksoin suunnitella pari kuukautta, sitten se aina lopahti ja palasin vanhaan. Nyt ymmärrän, että vaikka tarkoitus oli hyvä, en osannut toimia kovin fiksusti. Opiskeltuani asiaa koko viime viikon, tunnistan monta virhettä, jotka johtivat siihen ettei suunnittelu oikein toiminut.
Suurin virheeni oli, että mielsin suunnittelun niin, että otetaan kynä ja paperia ja aletaan miettiä, mitä ruokia haluaisin seuraavina viikkoina syödä. Periaatteessa näinhän se menee, mutta käytännössä tulos on huomattavasti parempi, mikäli ottaa huomioon myös nämä asiat:
- Millainen viikko on tulossa? Kiireisille päiville pitää olla nopeaa ruokaa, kiireettöminä voi kokeilla jotain uuttakin. Entä ollaanko joka päivä kotona syömässä? Millaisia harrastuksia on? Onko poikkeuspäiviä?
- Mitä meillä jo on? Tämä on minulle tosi tärkeä juttu. Ensin katsotaan kaappeihin, että mitä on menossa vanhaksi, ja sitten suunnitellaan ruokia näiden raaka-aineiden pohjalta. Kuulostaa alkeelliselta, mutta hei, minä olen aloittelija!
- Millaisia ruokia haluan OIKEASTI syödä? Haluan lisätä kasvisten määrää, mutta vasta nyt olen tullut ajatelleeksi, että se ei välttämättä tarkoita pelkkää kasvisruokapäivää, vaan myös sitä, miten osa lihasta korvataan kasvisproteiinilla. Mieluiten tietysti niin, ettei jälkikasvu huomaa ruuassa mitään omituista. Täytyy myös olla tarkkana, että tekee realistisen suunnitelman, jossa on sellaisia ruokia, joita oikeasti tekee mieli. Muuten ne suunnitellut ruoat jäävät kuitenkin käytännössä toteutumatta.
Edellisillä kerroilla en tainnut kiinnittää näihin juuri lainkaan huomiota. Ei ihme, jos suunnitelmat eivät aina toteutuneet ja ruokahävikkiä tuli silti.
Haksahdin aiemmin myös siihen ansaan, että otin aina kaikenlaisia uusia reseptejä mukaan. Logiikkani meni niin, että kun kerran tässä suunnitellaan, niin panostetaan samalla siihen, että tulisi kokeiltua uusia ruokia, eikä aina vain sitä samaa vanhaa. Huomaan nytkin, että minulla olisi houkutus vetää esiin pino keittokirjoja, ja alkaa etsiä kaikkea jännää kokeiluun. Liiasta uutuudesta seuraa kuitenkin se, ettei ruoan laittamiseen kuluvaa aikaa pysty yhtä hyvin ennustamaan, eikä myöskään lopputulos ole kovin varma. Näin ollen olenkin päättänyt, että korkeintaan yksi uusi resepti viikossa riittää. Käytännössä se taitaa olla kasvisruokapäivä, koska sellainen on nyt määrätty meidän ruokaviikkoon, ja olen onneton kasviruokien laittaja.
Tällaista ruokaa tällä viikolla.
Olen myös oppinut, että ei ole yhdentekevää, milloin suunnitelman tekee. Tein aiemmin suunnitelman viikon alussa, mutta eihän se ole järkevää, jos pääasiallinen kauppapäivä on lauantai. Joten järkevintä on käyttää suunnitteluun aikaa perjantaina, käydä kaupassa lauantaina ja sitten laittaa ruuat seuraavalla viikolla. ”Ammattilaiset” käyttävät vielä sunnuntaina tunnin siihen, että pilkkovat valmiiksi sitä sun tätä, ottavat pakastimesta tarpeelliset sulamaan ja tekevät salaatinkastikkeet valmiiksi. Tälle tasolle en vielä tähtää. Katsotaan jos saisin ensin tuon perussysteemin toimimaan.
Minun ruokasuunnitteluni voisi mennä näin:
- Inventoidaan jääkaappi ja kuivakaappi, ja tehdään lista ruoista, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähestymässä.
- Katsotaan kalenterista, kuinka monta ateriaa tarvitaan ja onko poikkeuksia tulossa.
- Tehdään suunnitelma. Ympätään mukaan kohdan 1 ruoka-aineet.
- Katsotaan uudelleen kaappiin ruokalista kädessä, ja tehdään kauppalista puuttuvista aineksista.
- Laitetaan viikon ruokasuunnitelma jääkaapin oveen, jottei se pääse viikon aikana unohtumaan.
Tämän kaiken lisäksi olen oppinut pari tärkeää juttua, joista on suunnittelussa hyötyä. Ensinnäkin aina pitäisi olla hätävarasuunnitelma. Kaapista pitäisi löytyä ainekset sellaiseen ruokaa, joka varmasti uppoaa kaikille ja syntyy nopeasti. Tämä sitä varten, että paraskaan suunnitelma ei aina toimi, kun tulee odottamattomia tilanteita. Meillä tämä tarkoittaa käytännössä pastaa jonkun yksinkertaisen kastikkeen kanssa.
Toinen hyvä vinkki on se, että viikkoon kannattaa suunnitella jämäruokapäivä. Silloin on ideana syödä jääkaapista kaikki viikon aikana ylijääneet ruuat pois. Meillä se saattaisi hyvinkin olla perjantai. En osaa sanoa, että miten tämä käytännössä alkaisi toimia, mutta tämä on hyvä pitää mielessä. Viime kerroilta muistan, että ruokia jäi usein tähteeksi. Ne pitää syödä ajoissa pois, muuten sitä hävikkiä syntyy taas.
Käytännössä meidän ruokaviikko näyttäisi tältä
- Maanantaina jotain helppoa ja tuttua, koska harrastusten vuoksi on aina vähän kiire
- Tiistaina kasvisruokapäivä, koska tiistaisin on aikaa kokkailla enemmän
- Keskiviikkona ei erityistä, joten kaikki käy. Voisi ehkä kokeilla keittoja?
- Torstaina ”kunnon ruokaa”, koska pitkä koulupäivä
- Perjantaina jämäruokia
Tiedän nyt, että kaksi viikkoa on ainakin minulle liian pitkä aikaväli suunnittelulle. Viikko kerrallaan tämä varmaan toimisi parhaiten. Tiedän myös, että alkuun ei pidä yrittää ihmeitä: yksi kasvispäivä riittää, kalat voi syödä viikonloppuna ja alkuun ei muutenkaan kokeilla mitään erikoista. Tästä tämä nyt lähtee liikkeelle! Oletteko te kokeilleet ateriasuunnittelua? Millaisilla keinoilla olette saaneet sen parhaiten toimimaan?
Mä suunnittelen viikon ateriat kerrallaan.
Olen pyrkinyt pitämään suunnittelupäivänä keskiviikon, koska käyn to tai pe isommin kaupassa. Eli ostan tuolloin ainakin maanantaihin asti kaikki ruokiin tarvittavat asiat kaupasta plus vakiojutut kuten kuivatavarat, säilykkeet jne. Maanantaina tai tiistaina yleensä haetaan sitten tuoretäydennystä ja myös usien ti-ke-to lihat kanat, kalat..
Ja sen olen huomannut että jos on kiire en jaksa tätä suunnittelua tekemään ja sitten homma taas lähtee lapasesta. Tämäon kyllä juuri päinvastoin kuin pitäisi tehdä….mitä kiireempi sen tärkeämpää olis olla valmis suunnitelma mitä syödään.
Niin ja tuo on kanssa tosi tärkeää, että miettii sen että paljonko aikaa ruuan laittamiseen menee ja KUKA sen ehtii tehdä. En siis suunnittele kiireiselle päivälle mitään vaikeaa ruokaa jne. meillä on myös auttanut kun on miehen kanssa etukäteen sovittu kumpi ruuan tekee ja sen mukaan valitaan myös hiukan ruokalajeja. Mies kun ei ole niin kamalan tottunut ruuanlaittaja, mutta osaa tehdä määrätyt jutut hyvin, jopa paremmin kuin minä… 😉
Joskus pari vuotta sitten, mulla oli sellainen 6-7 viikon lista jossa oli lueteltuna kaikki tavalliset ruuat joita teen, se helpotti suunnittelua ja sitä että ei liian usein tullut tehtyä samaa ruokaa. Tämä vaatisi taas hiukan päivitystä ja vaivannäköä että listan saisi päivitettyä. Joskus homma toimi hyvin ja sain listan avulla tuotua uusia, jo kokeiltuja ja hyväksi havaittuja ruokia listalle. Eli nuo kerran viikossa kokeilut vein listalle vasta kun perhe oli ne hyväksynyt ja näin ne onnistuneet kokeilut pysyy myös muistissa ja muistaa tehdä uudelleen.Täytyypä ottaa tämä taas projektiksi näin vuoden aluksi…
Jämäpäivä on meilläkin käytössä, usein torstaina, koska silloin on aina kiire viedä lasta harrastukseen, joten helpoin ja nopein ruokailu on kaivaa jääkaapissa olevat jämät ja syödä ne. Ja lisäksi, jos käyn to pe kaupassa, on hyvä että edellisen viikon jämät on syöty pois ennen kuin uusi kauppalasti jääkaappiin mätetään.
Nyt tammikuussa mulla on tavoiteena saada pakastin tyhjennettyä … eli ainakin osin meillä tehdään nyt ruokaa pakastimen antimista. Ihan joka päivä se ei onnistu, mutta yritys on kova. Odottelen myös sitä kunnon pakkaspäivää, että pakastimen sais sulatettua… olisi nimittäin ihan pakko tehdä tämä, koska pakastin on niin umpijäässä…
Tuosta kasvisruuasta sen verran kommentoisin että minun mielestäni kasvisten lisääminen ruokavalioon ei ole sama asia kuin kasvisproteiinin lisääminen ruokavalioon. Pyrkimys mulla on lisätä nimenomaan tuoreiden kasvisten (joko raakana tai kypsennettynä) käyttöä ei niinkään teollisesti prosessoitujen kasvisproteiinien määrää. Itseasiassa olen hiukan näitä nyhtiksiä, mifuja, tofuja jne ”vastaan” . Meillä kun kaikki eivät kertakaikkiaan pysty syömään näitä, koska ne on tehty palkokasvien proteiineista, joita ei kaikkien vatsa kestä. Siksi olen lopettanut näiden miettimisen eli meillä syödään lihaa, kalaa, kanaa ja muita eläinproteiineja. Toki jokainen näiden osalta tekee juuri niinkuin parhaaksi näkee, mutta hiukan on alkanut närästämään mediassa jatkuva tuputtaminen. Terveellisesti ja eettisesti voi syödä myös ilman tätä valintaa.
Ööh… tofu prosessoitua..? Sehän tehdään fermentoimalla. Nyhtiksestä voi olla montaa mieltä, mutta jos pitää mekaanista käsittelyäkin huonona prosessointina, niin jäävät varmaan sitten margariinit ja makkaratkit kauppaan? Tietenkään kenenkään ei pidä syödä asioita, jotka ei itselle sovi, mutta normisekasyöjä ei kyllä voi kasvisproteiinin prosessointia juurikaan arvostella. Eettistä paljon lihaa sisältävästä ruokavaliosta ei tee mikään.
Kasvisruokailuja saa proteiineja myös monista täysin prosessoimattomista ruoista: pähkinöistä, siemenistä, täysjyväviljoista ja esimerkiksi parsakaalista sekä pavuista ja linsseistä – vaihtoehtoja on vaikka prosessointi olisi se, mikä erityisesti ruokavaliota määrittää.
Minulla on yksinkertainen tavoite tässä kasvishommassa: lisää kasviksia ja vähemmän lihaa. Tämä on ensisijaisesti itselleni ympäristöön liittyvä tavoite, ja vasta toissijaisesti terveyteen liittyvä juttu. Kertaheitolla kasvissyöjäksi rupeaminen tuskin onnistuisi, mutta ajattelen niin, että jos voin vaikka tehdä jauhelihakastiketta josta onkin puolet soijarouhetta, ollaan oikealla tiellä. Mietin siis keinoja, joilla voisin lisätä kasviksia kaikissa muodoissa, niin proteiinina, tuoreina kuin muun ruuan sekaan upotettunakin. En ole tainnut ikinä laittaa tofua, mutta olen kyllä äskettäin lukenut hyvät ohjeet siitä, miten sen saa onnistumaan. Näitä tällaisia juttuja haluaisin tänä vuonna aktiivisesti ruveta kokeilemaan. Nykyisin noita vaihtoehtoja on niin paljon, että valinnanvaraa riittää vaikka kuinka. Tein yhden kerran nyhtökauraa viime vuonna, ja sitä onneksi suostuttiin meillä syömään. Mutta voisin ajatella, että laittaisin sitä vaikka kerran kuussa tänä vuonna. Minulle tuo prosessointi ei ole ongelma, vaan tällä hetkellä ajattelen että mikä tahansa käy, jos se vähentää lihan syömistä.
Niin… tofu ei käy soija-allergiselle eikä nyhtis sellaiselle jolle palkokasvit on ongelma ja meillä on näitä henkilöitä kaksi neljästä. Toki proteiinia saa muualtakin luin lihasta ym. mutta ei mielestäni riittävästi. Ja ilman muuta jokainen saa valita oman tyylinäs, meillä vaan tuo on liian vaivalloista joten olemme tehneet tämän valinnan.
Länsimaalainen saa kasvissyöjänäkin helpommin liikaa proteiinia kuin liian vähän. Listassani oli toki muitakin kuin palkokasvituotteita, ja siihen voi lisätä vielä seitanin, ja varmaan paljon monia muitakin juttuja. 😉
Ja prosessointi tosiaan naurettava väite kasvissyöntiä vastaan, jos syö margariinia, leikkeleitä, valmiiksi marinoituja lihoja, makkaraa tai mitään eineksiä.
Koitetaan pidättäytyä arvostelemasta toistemme ruokavalintoja! Jokainen saa syödä mitä haluaa ja miksi haluaa. Peace & love!
”Pyrkimys mulla on lisätä nimenomaan tuoreiden kasvisten (joko raakana tai kypsennettynä) käyttöä ei niinkään teollisesti prosessoitujen kasvisproteiinien määrää”
On se fermentointikin käsittääkseni jonkinlaista teollista prosessointia. Tästä voidaan toki kiistellä ja en ole asiassa asiantuntija. Ja tosiaan tofu ei käy lähinnä siksi, koska 2 /4 meidän perheessä on soija-allergisia ja soija aiheuttaa heille ikäviä vatsavaivoja.
Noiden uusien kasvisproteiinien ”terveysvaikutuksista” ei käsittääkseni ole juurikaan tutkimusta tai sitten multa on mennyt ne ohi. Yhden löysin ja siinä varoiteltiin nyhtökauran ongelmia ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville…
Noita mainitsemiasi muita olen juuri pyrinnyt lisäämään ruokavalioon, tällöin paineet eläinproteiinipainotteiseen ruokavalioon vähenee.
Ja tosiaan, ei meillä nyt mitenkään älyttömiä määriä lihaa ym. syödä, sanoisin että varmaan keskiverrosti. Makkaroita aika harvoin…
Eli en ole sinänsä ruuan prosessointia vastaan… sitä ei kai kokonaan voi oikein välttää, mutta kyllä näiden kasvisproteiinien hypetys tuntuu välillä menevän aika överiksi.
Kuulostaa siltä, että sä olet ihan pro tässä hommassa! Olen samaa mieltä siitä, että mitä kiireempi, sen enemmän hyötyä suunnitelmasta olisi. Sen kun vielä muistaisi käytännössä. Meillä työnjako on selkeä, koska minä teen ruuan ma-pe ja puoliso yleensä viikonloppuna. Siksi suunnittelu onkin vain arkipäiville, koska nimenomaan tuo oma toiminta kaipaa tällä hetkellä kehittämistä. Meilläkin joudutaan viikolla käymään kaupassa, mutta jos tämän avulla saisi sitäkin vähennettyä. Nyt tuntuu että haen joka päivä yhden tuotteen, sen sijaan että kävisin pari kertaa isommin.
Tämä projekti on minusta tosi kiinnostava! Veikkaan että tulen saamaan omaan keittiöön myös paljon ideoita täältä. Meilläkin on maanantaisin kiireinen harrastuspäivä jonka vuoksi ruokahuolto on hoidettu niin, että sunnuntaina valmistetaan päivälliseksi ruokaa, jota sopii maanantaina lämmittää (pataruokaa, kiusauksia ym) tai vaihtoehtoisesti tehdään illalla vielä yksi ruoka, esim. keitto, jota syödään maanantaina. Minusta on ihanaa kun ei tarvitse työviikon ensimmäisenä iltana tehdä muuta kuin lämmittää ruoka ja korkeintaan esim. paistaa eilisiä perunoita.
Jämäruokia syödään usen torstaisin, jolloin käytetään loppuun ma-ke ruokia tai lauantaisin lounaaksi, jolloin syödään keskimäärin ti-pe jääneitä ruokia pois.
Minulle se helpoin mahdollinen ruoka on pastaa, mieluiten tuorepastaa joka valmistuu parissa minuutissa. Mutta tuo jämähomma on myös hyvä idea, jos sunnuntailta jää jotain. Mietin myös, että voisin täyttää myös pakastinta tässä ohessa suunnitelmallisesti tekemällä isompia annoksia.
Mulla on ollut kanssa usein tapana tehdä jotain laatikko tai keittoruokaa jo su iltana maanantaita varten. Ne kun ie yleenäs kärsi uudelleen lämmittämisestä pikemminkin päinvastoin.
Ja juuri noista em. syistä. Ja lisäksi mulla on jo vuosia ollut itsellä ”harrastusilta” maanantaisin niin helpotan sillä koko perheen maanantain ruokailua.
Meidän taloutemme koko on ollut isoimmillaan kolme henkilöä, nyt enää kaksi. Pyrin tekemään mahdollisimman usein ruokaa niin paljon, että sitä riittää myös seuraavaksi päiväksi ja/tai pakkaseen (poikkeuksena perjantai ja lauantai, koska lauantaina ja sunnuntaina syödään ”paremmin”). Monet ruuat vain paranevat, kun mausteet muhivat ja ison määrän tekee yleensä samalla vaivalla kuin pienen. Muutenkaan ruoka-asiat eivät ole koskaan rasittaneet ja hävikkiä tulee todella vähän, koska olen aina kurkistanut ennen kauppaan menoa kaappeihin. Ehkä olenkin ”vanhan ajan” kokki!?
Ilmeisesti sinulla on aina ollut hyvät rutiinit ruoka-asioihin! Minä taas olen ollut ihan liikaa fiilisten vietävissä, ja siksi sitä hävikkiäkin on tullut. Saatan kaupassa innostua jostain, joka kuitenkin jää kotona lopulta laittamatta. TÄhänkin tuo suunnittelu olisi oiva lääke!
Asumme sellaisessa paikassa, vaikkakin Kehä 1:n sisällä, että kaupassakäynti on lähes pakko hoitaa autolla, joten mies on autoilijana hoitanut sen (hän ei osaa laittaa ruokaa, joten a fair deal). Mies lukee kappalistan ja toimii sen mukaisesti, eikä hötkyile. 😄 Itse käyn sitten viikoittain Stockan Herkussa törsäilemässä, mutta ne herkut tulee kyllä syötyä!
Yritän kovasti saada ruokajärkeä tähän yhden hengen talouteeni! Silloin vielä kun oli koira, ei hävikkiä tullut, tiskari hoiti homman..
Ihan suoraan sanottuna, en tykkää ruuanlaitosta. Osaamisesta ei ole kiinni, lapsuudessa äiti ja mamma opetti ruuanlaiton. Lapsuudessa/nuoruudessa ruuanlaitto oli myös minun tehtäväni silloin tällöin tai ainakin sen alulle laittaminen.
Työpaikkani on keskustassa ja lounaspaikkoja on lähettyvillä, olen kuitenkin nin pihi, että mielummin menen omissa eväissä töihin, Voileipälinjalle en kuitenkaan ala, vaan mieluiten lämmin ruoka joka päivä.
Eilen aloin kokeilun, että sunnuntaina teen viikon lounaat. Sunnuntaina kaupassa on punaisella lapulla hyvin tarjontaa, se piheys taas 😀 Eilen siis ruuaksi lihamureketta pavuilla ja salaattia, sitä jäi kahden päivän evääksi. Samalla kertaa uunissa tuli kookoskanaa ja uunijuureksia. Nämä on pakattu valmiiksi annosrasioihin ja pakkasessa. Iltaisin harvemmin kaipaan lämmintä ruokaa, hedelmät, marjat, avokadot, jugurtit ym. riittää. Jos viikolla tulee muita mielitekoja, pakkasessa annokset säilyy seuraavaan viikkoon.
Suunnitelma on siis: Sunnuntaina viikon lounaat valmiiksi annosrasioihin!
Tunnistan mainitsemasi sudenkuopat, mutta meillä suurimman ongelman tuottaa se jo valmistetun ruuan jämä, joka ei ole ihan riittävän suuri annos enää edes toimistotyötä tekevälle naiselle tai sitten jäljelle jää pelkkää lisuketta tai kastiketta.
Muille pitää siis kuitenkin valmistaa uusi ateria, ja sen lisäksi pitäisi taikoa itselleen tämän jämän kanssa jotain eli tehdä käytännössä tuplatyö. Arkena tämä jää usein tekemättä, ja lisäksi ärsyttää olla se jätemylly joka syö aina ihmeellisiä ja epäyhteensopivia jämiä kun muut saavat tuoreen lämpimän aterian.
Onhan minulla tähän jo teoriassa ratkaisu, paremmalla suunnittelulla (tietysti!) edelliskerran jäämät saisi tehokkaammin upotettua seuraavan päivän ruokaan kokonaisuudessaan. Mutta käytännössä en ole saanut tätä vielä aikaiseksi.
Itse asiassa suuri ongelma meillä on myös ruuan pieni kokonaiskulutus. Kaksi aikuista ja taapero syövät kaikki kodin ulkopuolella lounaan, taapero myös aamiaisen ja välipalan. Olen suht taitava ja järkevä kokki (joskin laiska) joten kyse ei ole pelkästään kekseliäisyydestä, vaan siitä että sille jämäruuasta jalostetulle piirakalle/munakkaalle/leivotuille sämpylöille jne pitäisi myös löytää syöjä (koska nämäkään harvemmin riittävät taas kaikkien ateriaksi ja kierre on valmis).
Voisiko ruokaa tehdä tarkoituksella riittävän tupla-annoksen, jolloin kokkaukseen käytetty aikakin vähenisi?
Kyllä, ja ehdottomasti näin käytännössä aina tehdäänkin. Se vain tosin siirtää ongelmaa päivällä, ja tekee jämästä (jota jää AINA) vieläkin vanhempaa.
Määrällisesti meillä hävikkiä ei tule mitenkään valtavasti, mutta kun tulee, lähes aina tuosta samasta naurettavasta syystä. Siksi tämä on minun listallani.
Parhaiten tämä homma oikeasti pysyisi kurissa jos söisi todella askeettisesti eikä koskaan söisi tai ostaisi nälkäänsä mitään ylimääräistä. Proteiini+lisuke+3 kurkun palaa ja vain kotona. Piste.
Nytkin kaapissa jämäuhan alla on vähän guacamolea ja kaksi lettua viikonlopun tortilloista, jo kahtena päivänä syötyä sienikastiketta sekä intialaisen jämät jotka sukulainen toi tullessaan kun tuli yllärivisiitille. Jonkinlaista pastaa on suht reilusti koska mies sitä valmisti päivän ateriaksi. Ärsyttävää. Mutta niinkuin sanottu, ei mitään mitä ei saisi kuriin aktiivisemmalla suunnittelulla. Nyt vain lusikka kauniiseen käteen ja kaikki hävikki minimiin.
On minulla itse asiassa vielä yksi ylimääräinen kikka, pienimmät sopivat jämät pakastan lapselle päivälliseksi. Meillä on toisinaan tilanteita jolloin syön syystä tai toisesta itse iltapäivällä ennen kotiin menoa enkä siten kaipaa enää lämmintä päivällistä, niin sulattelen pikkuannoksia sitten lapselle.
Minusta taas on ihan kiva syödä joskus erilaisia jämäruokia niin, että saa vaikka 3 pienen aterian (joiden ei siis tarvitse vastata sitä alkuperäisen aterian rakennetta) päivällisen samalla kun muut syö sitten uutta ruokaa. 😉 Ylimääräiset pastat syön usein pastasalaattina töissä. En siis uhraudu vaan tilanne on minulle enemmän kuin hyvä. Muuten voisi ärsyttää.
Mä suunnittelen ruoat aina muutamaksi päiväksi kerrallaan, ihan sen vuoksi ettei tarvitse rampata kaupassa jatkuvasti. Varmuuden vuoksi ostan yleensä seuraavien päivien ruoat mahdollisimman pitkällä päiväyksellä jos suunitelmat muuttuvat. Ruokalistaa ja ohjeita saatan miettiä etukäteen kotona, aika usein mennään sen mukaan mitä kaapissa on ja pitää käyttää ja mikä näyttää kaupassa hyvältä, mutta suunnitelmallisuuden lisääminen saattaisi harventaa kauppareissuja entisestään.
Olen turhaan odottanut että teineille tulisi maailman parannus -vaihe ja sitä myötä kasvissyönti innostus. Nuorempi tosin tuumasi aikuisena ryhtyvänsä kasvissyöjäksi. Pienempänä lapsilla oli sen verran pahat allergiat, että liha oli välttämätön osa ruokavaliota, joten ovat myöhemminnkin tottuneet varmaan aika tavalliseen sekaruokaan. Lisukkeena kasvikset uppoavat yleensä hyvin.
Kasvisruokalajeista uppoavat kasvissosekeitot,(jos laitan linssejä teen sen salaa ja soseuttuna niin eivät huomaa) itse tehdyt pinaattiletut tai porkkanavohvelit sekä feta-pestokiusaus, jossa myös kasviksia. Lisäksi tehdään silloin tällöin ruoaksi riisi-/ohrapuuro marjojen kanssa. Puurot ovat hitaita haudutuskattilassa joten aamuksi ei ehditä, mutta toisaalta valmistuvat isekseen esim. viikonlopun lounaaksi. Vain toinen lapsista syö sieniä, joten niitä syödään yleensä lisukkeena tai yksi porukasta syö tähteitä sienikeitto-päivinä. Hummus on alkanut maistua, joten olen suunnitellut etsiväni jonkun hyvän ohjeen kik-herneistä, josko saataisiin kasvisruokia lisättyä.
Jonkun verran korvaan esim. pastakastikkeessa osan jauhelihasta soijarouheella mutta kokonaan siitä tehtynä ei maistu lapsille. Lasagnessa tai pastakastikkeessa olen myös korvannut noin puolet jauhelihasta pieneksi pilkotulla kesäkurpitsalla,tulee mehevä ja hyvä. Alkuun kuorin kesäkurpitsan niin lapset eivät huomanneet mitään, nyt tietävät ja syövät silti. Erilaiset salaatit maistuvat myös hyvin, esim. kana- tai savulohisalaatti. Härkis ei maistu mullekaan, syön mielummin papuja ja linssejä sellaisenaan eikä nyhtökaura vakuuttanut lapsia. Sitä saatamme vielä testailla.
Lisäksi usein tehdään esim. lasagne tai jokin muu aikaa vievä ruoka sen verran isona satsina sunnuntaina, että siitä riittää maanantaille. Muutenkin syödään osittain kahtena päivänä samaa ruokaa tai sitten pakastan esim. sosekeittoa etäpäivien lounaiksi. Lisäksi teinit tekevät välillä ruokaa, mikä helpottaa arjen pyörittämistä. Töissä syön ruokalassa yleensä kasvis- tai kalavaihtoehdon.
Tässä on muuten kanssa yksi syy miksei meillä (pelkkä) kasvisruokailu onnistu. Lapset ja mies ei kertakaikkiaan suostu pelkkään kasvisruokaan. Vaikka itse kuinka haluaisin olla vege(jota en oikeasti kyllä halua) niin en voi lähteä sille linjalle että pakotan puolison ja lapset samaan. Meillä on keskusteltu tästä monta kertaa ja kaikki ovat oleet sitä mieltä että pelkkä kasvisruoka ei miellytä.
Toki yirtän lisätä nimenomaan kasvisten määrää eli teen juuri tuota samaa että kastikkeisiin ym ruokiin lisätään jatkeeksi vihanneksia ja juureksia. Näin ollaan saatu kaikki lisättyä kasvisten syöntiä. Myös lämpimät vihannekset eli erilaiset ”kasvishässäkät” on olleet meillä suhtteellisen suosittuja niitä suosin lisukkeina jos vaan suinkin jaksan ja ehdin tehdä. Itse syön näitä mieluummin kuin esim. perunaa tai riisiä.
Tämä on vähän asian vierestä, mutta: olen ollut (tiukka) lactovege useita kymmeniä vuosia. En oikein tajua tätä nykyistä painostusta siihen, että kaikkien pitäisi olla vegaaneja tai ainakin jonkin sortin kasvissyöjiä ja jos ei ole, niin sitä pitää kauheasti perustella kaikille. Syököön jokainen mitä haluaa! Tiukimpia tuntuvat olevan ne, joiden ”vegeura” on lyhyin. Ja vitsikkäimpiä ne, joiden on ihan pakko saada ”jotain lihaa/kanaa” oltuaan puoli vuotta vegaanina… Miksi pakottaa itsensä muodin vuoksi ruokavalioon, jota ei oikeasti halua? Tietysti kasvisten lisääminen on kaikille hyväksi, sehän on selvä. Ja vegaanius on hyvä asia, kun tahto siihen on syntynyt omassa päässä.
Aamen.. 😉
Meillä on vaan kaksi syöjää, mutta on nyt yritetty miettiä n. viikon ruuat valmiiksi ja ostaa niihin tarpeet, jolloin ei tarvitse jatkuvasti käydä myöskään kaupassa tai joka päivä miettiä mitä tänään syödään. Valitettavasti ollaan molemmat sen verran pilalle hemmoteltuja, että ilman suunnittelua päädytään syömään vaan ”herkkuruokia” jatkuvasti 😀
Toivon, että tämän postaussarjan aikana kommentoijatkin innostuisivat jakamaan viikon ruokalistojaan, uusille ideoille olisi tosiaan tarvetta. Teimme vielä asian hankalammaksi aloittamalla noin puoli vuotta sitten ruokaremontin jossa karsittiin vehnää, pastaa, riisiä ja perunoita pois rankalla kädellä (toki välillä pitää saada pitsaa ja tex mex on meillä suosittua), mutta vaihtelevien ruokien keksiminen on välillä työn takana. Ympäristö- ja terveyssyiden takia en haluisi syödä joka päivä vain ”lihaa ja kasviksia”, mutta kun molemmille kotona syöty illallinen on päivän ainoa lämmin ateria, niin esim. kasvisosekeitto pelkästään tuntuu vähän heppoiselta ruualta. Niin moni arjen perusruoka nojaa ”valkoiseen hiilihydraattilisukkeeseen” ja kastikkeeseen että ihan en vielä ole keksinyt mitä kaikkea sitä voisikaan syödä niiden tilalla. Oma ongelmansa on myös hiukan epäsäännöllinen työaika ja oma laiskuus joten arkena ruuan pitäisi valmistua melko pikaisesti. Välillä koko ruokahomma stressaa ja tekisi mieli mennä siitä missä aitaa ei ole ollenkaan, mutta toisaalta terveellisemmin syöminen parantaa oloa ja pitää omia vatsaoireita paremmin kurissa joten motivaatiota pitäisi löytyä.
Olen aiemminkin hehkuttanut kotiin tilattavia ruokaostoksia, mutta teen sen taas =D
Minua motivoi ruokasuunnitteluun nimenomaan se, että miettimällä ruoat etukäteen voin tehdä sen puolentoista viikon kauppatilauksen ja säästän sitä kautta sekä aikaa että ärtymystä, jota kaupassa käyminen minulle aiheuttaa. Samalla kun teen tilausta, voin aina tarkistaa, oliko niitä makaroneja jemmassa vai ei.
Meille toimii myös se, että aika lailla syödään niitä samoja ruokia jonkinlaisella kierrolla. En jaksa innostua miettimään jatkuvasti jotain uutuuksia kokeiluun, joskus toki sitäkin. Arkisin ruoan laittoon on vain vähän aikaa, joten ruoan pitää olla valmiiksi viikonloppuna tehtyä, valmista pakasteessa tai sitten sellaista, jonka voi muutamassa minuutissa heittää uuniin ja tulee siellä itsekseen.
Meillä ei tule ruokahävikkiä sillä tavalla, että jotain ruokaa jäisi syömättä. En oikeastaan tiedä, mistä tämä johtuu. Ehkä siitä, että kun vaikka tehdään makaronilaatikkoa, sitä syödään niin kauan kuin riittää, eikä tehdä uutta ruokaa siihen oheen. Jos huomaan päivällä (olen töissä illat, mies päivät), että jotain ruokaa on vain sen verran, että riittää miehelle, heitän itselleni uuniin sellaisia valmiita parilavihanneksia ja jonkin kalan, joita on aina pakkasessa varulta. Eli ehkäpä ruokahävikin puute tässä kohdin selittyy sillä, ettei meitä haittaa syödä vaikka kolmea päivää samaa ruokaa, sehän vain helpottaa elämää.
Ja vielä, ettei synny väärää kuvaa: meillä tulee kyllä ruokahävikkiä, mutta muissa asioissa. Etenkin hedelmiä ostetaan paljon, ja aina niitä ehtii mennä huonoksi ennen kuin on syöty. Tiedostan kyllä, että tässä kohtaa olisi parantamisen varaa.
Hei
Tuntuu, että suurimmalla osalla kommentoijista on päävastuu ruoanlaitosta ja aterioiden suunnittelusta. Eikö pitäisi panna miehet töihin. Oma puolisoni tekee pääsääntöisesti viikonlopun ateriat ja myös suunnittelee ne ja hankkii ainekset. Usein näistä aterioista jää jotakin maanantaiksi ja tiistaiksi.
Naiset tekevät valtaosan kodin ns. metatyöstä. Ajan oloon se käy raskaaksi. Olen ollut perheenäiti 30 vuotta ,joten tiedän, mistä puhun.
Meillä on ollut viikon ruokasuunnittelu oikeastaan niin kauan kuin lapsia on ollut. Teen ruokaa kerralla lähes aina ison annoksen niin, että siitä riittää kahdeksi tai jopa kolmeksi kerraksi. Suunnittelupäivä on usein torstai. Viikonloppuna pitää syödä lounas ja päivällinen, arkena vain päivällinen (sekä minulle eväät töihin). Ts. yhdeksän ruokailua viikossa, tarvitaan noin neljä ruokalajia.
Kasvisruokien lisäämistä minäkin yritän, vähintään pyrin itse syömään kasvisruokaa tai ainakin kasvispainotteista eväinäni. Joskus yritin aloitella ruokalistablogia, mutta se lopahti alkuunsa. Ehkä pitäisi herätellä se henkiin.
Esimerkiksi tämän viikon ruokalista oli seuraavanlainen:
la lounas: lohikiusaus, päivällinen nakit ja ranskalaiset
su lounas: stroganoff, päivällinen mustapapuhampurilaiset
ma päivällinen: lohikiusaus (lämmitetty)
ti päivällinen: stroganoff (tästä menee loppu pakastimeen)
ke päivällinen: tomaatti-linssikeitto
to päivällinen: jauhelihakastike ja spagetti
pe päivällinen: lohikiusaus
(la lounas: jauhelihakastike ja spagetti)
Olen tehnyt suurpiirteisen listan, jolla yritän vierottaa itseäni punaisesta lihasta (josta kitenkin tykkään).Ma-ti-ke-to vaihdellen kala, kana tai kasvisruokaa. Perjantaina on lihamakaronilaatikkoa (pojan lapset, tilaus) ja viikonloppuna (la-su) gluteenitonta ja laktoositonta (tyttärelle) nauta, kana tai kasvisruokia. Itse en syö sikaa ja tytär ei syö kalaa.
Yleensä pakastan jäljelle jääneet ruoat annosrasioihin, ja niitäkin viikolla usein syön. Kala on usein pakastettu lohiviipalesarja, josta hitaasti sulattelen yhden lohkon ja teen itselle ruoka-annoksen.
Alla oleva lista ei ole orjuuttava, mutta toimii, jos jos ei muuten heti keksi, mitä laittaisi. Onistuukohan listan kopiointi?:
EHDOTUKSIA VIIKON LOUNASATERIOIKSI (PÄÄATERIA)
MAANANTAI kala lohimedaljonki, sitruuna, tilli, salaatti
lohipala, paistettu, sitruunaa, tilli, salaatti
kalakeitto?
TIISTAI kana kana-paprika-keitto
kanarisotto UncleBen
KESKIVIIKKO kasvis wokkivihannekset, kananmunaa
kasvisgratiini, kananmunaa
kasvispizzaa
TORSTAI kala lohimedaljonki, sitruuna, tilli, salaatti
lohipala, paistettu, sitruunaa, tilli, salaatti
PERJANTAI nauta liha-makaronilaatikko, salaatti
– lapset –
LAUANTAI kana kana-paprika-keitto
– Sara – GL – kanarisotto UncleBen
kasvis wokkivihannekset, kananmunaa
kasvisgratiini, kananmunaa
kasvissosekeitto
SUNNUNTAI nauta pihvi, muusi, salaatti, jälkiruoka
– Sara – GL – maksakastike, muusi, puolukka
lihapullat, murukastike tms, spagetti, salaatti
hawaiji-mix-jauheliha, salaatti
Minä hahmotan listan hyvin! Kiitos vinkeistä. On oikein rohkaisevaa nähdä, että teillä monilla tämä systeemi toimii jo. Joten enköhän minäkin saa omani toimimaan. Kokeilin tuota pakastekalaa viime vuonna, sillä ajatuksella että se olisi kätevä vara pakastimessa. Mutta ainakaan lohikuutiot eivät maistuneet hyviltä. Kokeilen seuraavaksi perinteistä seitiä ja jotain muuta vaaleaa kalaa, jos siitä saisi parempaa aikaiseksi.
Vaaleasta kalasta kuten seistä teen Vietnamilaista kalaa… ohjeita löytyy netistä. Muutoin musta sei on niin mauton kala että sitä ei oikein viitsi syödä. Mausteet tekee siitä paljon parempaa.
Täytyykin tehdä tätä taas… on unohtunut kokonaan tämä resepti…
meni kyllä taulukon asemointi ihan sekaisin…
Jämäsafkoista pari mietettä.
Jos ruokaa tekee tarpeeksi paljon (esim keittoa tripla-annoksen) niin se ylijäämä ei ole jämää vaan pakastettavaa – tulevaa ruokaa.
Vaatii tosin hyvää pakastimen hallinointia, mutta siihenkin on olemassa appseja – jos itsekuri riittää…
Jääkaappijämien syömiseen ”kerran viikossa” on aivan liian harva tahti.
Ruokalistan voi tehdä rullaavaksi siten, että seuraavan päivän ruokaan voi upottaa ainakin osan edellisen päivän jämistä.
Tyyliin:
– kasvisruokamössö > seuraavana päivänä loput bolognesekastikkeeseen
– uunikanaa ja perunoita > seuraavana päivänä loput kanat vihersalaattiin ja perunat munakkaaseen.
Luulen että kerran viikossa olisi meille sopiva tahti jämien syömiseen. Se vain pitää merkitä kalenteriin, jotta tulee tehdyksi. Tuo aineksien hyödyntäminen on juuri sitä, mitä pitäisi osata tehdä paremmin. Jostain syystä se tuntuu hankalalta, mutta mikäli suunnittelu lähtee rullaamaan niin sitten varmasti toimisi paremmin.
Olen opiskelija ja suunnittelen aina (yleensä sunnuntaina, koska silloin käyn kaupassa) viikon ruoat etukäteen! Seuraan kalenterista onko päiviä, jolloin en mahdollisesti syö kotona, tarvitseeko jolloinkin nopeaa ruokaa, milloin on töitä (eväät mukaan) jne. Sen perusteella teen ruokalistan ja ruokalistan perusteella kauppalistan 🙂 Elämää helpottaa se, että yhden aterian saa syödä päivällä koulussa – mutta pitää myös huomioida se, jos joku päivä ei syökään koulussa.
Tykkään tehdä yleensä myös vähän isomman satsin ruokaa ja syödä sitä pari kertaa, loput laitan annoksina pakkaseen, niin sieltä on sitten helppo ottaa kiireisimpinä päivinä ruokaa.
Tähän minäkin pyrin. Esimerkiksi viime kerroilla en osannut ottaa huomioon tuota, että on noita poikkeuspäiviä. Samasta syystä kaksi viikkoa on liian pitkä aika suunnittelulle, koska ennakoiminen ei yleensä ole mahdollista niin pitkälle.
Kahden aikuisen taloudessa meillä pyörii ruoanlaitto siten, että teen ruokaa aina vain sen verran, että se syödään kahdestaan kerralla kaikki. Ainoastaan lihapaketit ovat sen verran isoja kahdelle, että liharuokaa tehdessä pakastan puolet lihasta paistettuna myöhempää käyttöä varten tai sitten se käytetään jääkaapista heti seuraavana päivänä uuteen ruokaan. Meillä ei tule ruokajätettä oikeastaan ollenkaan.
Nostan hattua, meillä kyllä tulee. Tässä onkin isoin oppimisprojekti tälle vuodelle! Iso osa siitä olisi oppia syömään vain sitä, mikä on ensimmäisenä menossa huonoksi, eikä sitä, mitä sattuu kulloinkin eniten tekemään mieli.
Kommentoinkin juuri tuonne uusimman artikkelin alle, mutta tässä vielä pari huomiota: erilaiset jämät meillä menee hyvin kotona lounaalla, ne kun on muutenkin sekoitus kaikkea mitä kaapista löytyy. Esim. tänään syötiin lounaalle tehtyä kasviskeittoa ja sen kaveriksi eiliseltä tortilla-aterialta jääneitä kanapaloja sekä korppuja ja pateeta. Nopeina iltaruokina meillä toimii hyvin esim. juurikin tortillat, munakkaat, lohipasta tai nakkikeitto.