Elämäni toinen lihaton viikko

Kaksi viikkoa lihatonta lokakuuta takana! Tällä viikolla olen ollut paljon pois kotoa, meneillään olevan remontin takia. Siitä, sekä lasten syyslomasta johtuen myös podcast jäi eilen äänittämättä. Ei vain tullut sellaista hiljaista hetkeä, että se olisi onnistunut. Ensi perjantaina siis jatkuu normaaliin tapaan. Lomaviikko on tarkoittanut myös sitä, että en ole tehnyt läheskään kaikkea ruokaa itse. Seuraavassa raportti siitä, mitä oikein söin.

Tällä viikolla syötiin paljon kalaa: sunnuntaina siikaa ja kanttarellirisottoa. Maanantaina todellista arkiruokaa, eli keitettyjä perunoita ja kaikenlaisia jämiä kaapista. Tiistaina mummi kokkaili mifua, joka olikin kokonaan uusi tuttavuus. Koska kyse on maitopohjaisesta tuotteesta, mikään ilmastosankari se ei ole, mutta kylläkin oiva apuväline tässä lihattomuuteen siirtymisessä. Kuten instasta olette jo nähneetkin, viikkoon on mahtunut myös sushia, sekä sellaista turistiravintolaruokaa, mikä ei kyllä maulla päätä huimannut. Torstaina ilahduin kovasti, kun olimme kylässä, ja emäntä oli tehnyt minulle nuudeleita ja soijarouhetta, kuultuaan että vietän nykyisin tätä lihatonta elämää. Arvostin kovasti, että ”erikoisruokavalioni” oli otettu huomioon, vaikka kuten omissa säännöissäni sanon, syön kyllä lihaa mukisematta, jos sitä kyläpaikassa tarjotaan.

Tästä päästäänkin viikon liha-annoksiin. Eilen söin possunfilettä, juuri siitä syystä, että en tehnyt ruokaa itse. Illalla iski ensimmäisen kerran varsinainen lihanhimo. Alkoi tehdä ihan hulluna mieli kylmäsavuporoa leivän päälle, kun sitä oli pöydässä tarjolla. Otin pari viipaletta, vähän huonoa omatuntoa tuntien. Siinä tuli samalla havaittua, että poissa silmistä, poissa mielestä pätee myös ruoka-asioissa. Jos kotiin ei osta lihaa, niin sitten sitä ei voi syödä. Tosin nämä leikkeleviipaleet olivat tarjolla mökillä, missä meitä oli isompi joukko koolla.

Kun viikolla reissasin lasten kanssa, huomasin että ilmeisesti kasvisruoka on nykyisin kuitenkin niin tavallinen vaihtoehto, että valikoimaa riitti myös pikaruokapaikoissa. Tämän viikon kokemuksella tosin sanoisin, että turvallisin vaihtoehto on ottaa salaatti, ainakin jos se on vitriinissä nähtävillä. Silloin näkee mitä on saamassa. Otin toisena päivänä wokkinuudeliannoksen, jossa oli vihanneksia ja soijapapuja. Kuvaus kuulosti lupaavalta, mutta annos oli niin iso ja rasvainen, etten saanut syödyksi loppuun. Seuraavan päivän epäesteettinen salaatti oli sentään maultaan kuitenkin ihan tavallinen.

Lihaton arki jatkuu siis ensi viikolla tuttuun tyyliin. Tykkäsin siitä soijarouheesta, joten sitä aion ostaa itse lisää, ja tehdä jotain samantyyppistä pöperöä, kuin mitä sain kylässä torstaina. Aion myös nyt vihdoinkin tarttua tofua sarvista, ja valmistaa niistä sellaisia leivitettyjä ”kalapuikkoja” (siis tofupuikkoja). Pankojauhojakin löysin kaupasta, joten nyt vaan pitää enää tehdä se ruoka. Yllättävän hyvin tämä lopultakin sujuu.

Miten teillä menee?

* Jos meidän lihattomat arkiruuat kiinnostavat, seuraa Arkijärkeä instassa. Kuvaan sinne päivittäin, mitä oikein syömme. HUOM! Ei esteettisiä asetelmia, vaan rehellistä arkiruokaa!

Aina tulee jotain (eli kuinka varautua remonttiin)

En ole hetkeen päivittänyt remonttitilannetta. On sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että asuntomme osalta saatiin sähkötyöt vihdoin valmiiksi, mikä tarkoittaa sitä, että varsinaista eteisremonttia päästiin aloittamaan eilen. Huono uutinen on se, että kun parkettia otettiin irti, alta paljastui vanhaa liimaa, josta on otettava asbestinäyte. On aivan mahdollista, että liimasta löytyy myös asbestia, mikä taas tarkoittaa sitä, että se muutaman neliön alue, joka nyt olisi tarkoitus laittaa, aiheuttaa paljon enemmän kustannuksia ja vaivaa, kuin etukäteen ajattelin. Tässä käy ilmi taas kaikkia remontteja koskeva sääntö: aina tulee jotain.

Näyttää vaarattomalta, mutta saattaa sisältää asbestia.

Koska olen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, koko talon remontti on myös vienyt aika paljon aikaa ja vaivaa viime aikoina. Kun kyseessä on vanha talo, rakenteista saattaa paljastua mitä tahansa – niin kuin on paljastunutkin. Seinien sisällä menee vanhoja johtoja, jotka katkeavat poratessa. Jossakin rapussa on käytetty erilaisia materiaalia kuin toisissa, ja lisähaastetta tulee taloyhtiömme erikoisista pohjaratkaisuista. Samassa linjassa olevat asunnot voivat olla huonejärjestykseltään aivan erilaisia, kantavia rakenteita myöten. Toistaiseksi remonttifirma on selvinnyt kaikesta aivan kohtuullisesti, mutta erinäiseltä soveltamiselta ei ole taloyhtiönkään tasolla kokonaan vältytty.

Näiden remonttien tuoksinnassa on jälleen konkretisoitunut se, että vaikkei remonttia tekisikään itse, paras lopputulos syntyy, mitä enemmän jaksaa itse olla paikalla ja valvoa. Vaikka ohjeet olisivat miten tarkat, ja vaikka työntekijät olisivat miten hyviä, SILTI tulee aina jotain. Pieniä väärinkäsityksiä, joiden seurauksena lopputulos ei näytäkään siltä kuin oli ajatellut. Pistorasia menee väärään paikkaan, lista päätyy vastakkaiselle seinälle kuin oli ajateltu, värisävy onkin väärä. Näitä kokemukseni mukaan käy aina, vaikka ohjeistus olisi kuinka tarkka. Siksi remonteissa kannattaa olla mahdollisimman ”kädet savessa” itsekin. Silloin mahdolliset virheet huomataan ajoissa, jolloin korjaaminen on helpompaa.

Laatat on valittu, mutta minkä värinen sauma olisi hyvä?

Olen tätä taloyhtiön remonttia navigoidessani miettinyt myös sitä, että jos taloyhtiössä on isoja remontteja tulossa tai käynnissä, hallituspaikka on paras paikka. Jos nimittäin haluaa olla itse vaikuttamassa mihinkään, kuten aikatauluihin, hintaan, toteutustapoihin tai muihin asioihin. Onhan se työlästä, mutta sitten on samalla eturivissä seuraamassa, miten työt etenevät ja tietää miksi erilaisiin ratkaisuihin on päädytty. Se vähentää aika paljon stressiä oman asunnon kohdalla, vaikka tietysti se voi lisätä sitä siinä suhteessa, että välillä on päätettävä koko taloyhtiötä koskevista asioista. Mutta toisaalta jokuhan sen päätöksen tekee joka tapauksessa. Miksi ei siis tekisi sitä itse?

Asbestinäytteiden tulokset tulevat muutaman päivän kuluttua. Sillä välin maalataan seiniä ja kattoa ja uusitaan listoja. Lattian laittoon päästään joko sitten, kun näyte on todettu puhtaaksi, tai sitten, kun asbestifirma on käynyt puhdistamassa alueen turvallisesti. Mutta tämä on kokonaisuuden kannalta vain pieni hidaste. Johan tätä on odoteltu elokuulta asti, joten pari viikkoa sinne tai tänne ei enää hetkauta millään tavalla. Ja horisontissa siintävä lopputulos motivoi. Kyllä siitä vielä tulee hieno, kunhan vain malttaa odottaa.

Sillä välin varaudutaan siihen, että aina tulee jotain.

Tavarataidot ja talous hallussa? Vieraana Rahamania vlogissa

Olin äskettäin vieraana Rahamania vlogissa/ podcastissa. Juttelimme Nina Nordlundin kanssa tavarataidoista, ostolakosta, ja ylipäätään arjen talousasioista. Kerron mm. kuinka tämä blogi sai alkunsa, miksi aloitin vaatteiden ostolakon ja mitä kaikkea sen seurauksena opin. Juttelemme myös tavarataidoista sekä siitä, miten ostamisesta kieltäytyminen helpottaa myös kodin tavararuuhkaa.

 

Jos et halua katsoa videota, pelkkä ääni on kuunneltavissa täällä https://soundcloud.com/user-829596212/50-onko-sinulla-tavarataidot-hallussa-haastettelussa-jenni-sarras

Jos talousasiat kiinnostavat, kaikki Rahamania-jaksot löytyvät täältä. Mukana on monia kiinnostavia haastateltavia, ja talousasioita käsitellään laajalla skaalalla.

Viikon vinkit: Ilmastomuutos ja miten se ratkaistaan

Ilmastomuutos, ja se mitä jokainen voisi sitä hidastaakseen tehdä, on ollut paljon esillä viime viikolla. Tällä viikolla siis näkökulmia tähän aiheeseen.

Riku Rantala, siis yksi niistä lihattoman lokakuun alkuperäisistä lanseeraajista, kirjoittaa siitä, miten nyt on aika myös päättäjien osallistua näihin talkoisiin tosissaan. Saavutetuista eduista luopuminen on todella vaikeaa, jos jokaisen pitäisi tehdä se vain omaa motivaatiotaan käyttäen. Kuka jättää lentämättä, kun se on niin halpaa ja helppoa? Kuka jättää maidon ostamatta, samasta syystä? Mutta näihin asioihin voidaan vaikuttaa poliittisesti, asettamalla esimerkiksi haittaveroja. Olen Rikun kanssa samaa mieltä. On tullut aika, että ilmastoa lämmittävistä valinnoista tehdään minulle merkittävästi vaikeampia. Yritän kyllä itsekin, mutta ei tätä voi yksittäisille kansalaisille jättää. Hei minulla on ehdotus! Voisiko hiilinieluihin sijoittamisesta saada verovähennyksen? Myös yritykset?

Sitten edellisen hengessä tuli sopivasti YLEn artikkeli, jossa todetaan että vegaaninen ruokavalio on tehokkain tapa pienentää ympäristöjalanjälkeä. Alan kallistua sille kannalle, että tämä on se lopullinen tavoite arkielämässä minullakin. Otan pieniä askeleita, mutta hyvä tavoite olisi esimerkiksi se, että ensi kesänä syön jo pääsääntöisesti vegaanisesti. En usko äärimmäisyyksiin, joten jos normaalissa arjessa en söisi juustoja, voisin kyllä muutaman kerran vuodessa herkutella niillä erikoistilanteissa. Ja kalaa aion jatkossakin syödä (ja etanoita, kuten instasta voitte huomata). Olisin siis valtaosan ajasta pescovegaani, kuten eräs lukija totesi. Onko sellaisia olemassa? En tosin 100% ajasta, mutta sanotaan nyt ainakin 85%. Väitän, että sekin olisi jo varsin hyvä suoritus!

Ilta-Sanomat listaa tällä videolla, miten erilaiset arjen toimet vaikuttavat ilmastokuormaamme. (Ääntä ei tarvitse, taustalla on pelkkää musiikkia.) Samassa lehdessä Anna Perhon satiiri osuu aika hyvin ytimeen siinä asiassa, miksi kukaan ei tee asialle mitään. Se on aina ikävää, kun itse pitäisi ruveta.

Lihaton arki: ekan viikon suoritus

Takana on elämäni ensimmäinen viikko ilman lihaa. (Tai siis kalaa tietysti söin, mutta siis ilman lintuja tai nisäkkäitä.) Voitteko kuvitella!? Mutta näin on. En usko, että olisin koskaan ollut viikkoa ilman mitään noista. En ole syönyt leikkeleitä enkä lämmintä ruokaa, jossa olisi lihaa mukana. Tuntuu aika uskomattomalta, että näin tosiaankin on. Nyt sitten raportti siitä, mitä oikein söin.

Perhe söi puolet viikosta edellisenä viikonloppuna kokkailtuja ruokia: paistettua riisiä, paistettua kuhaa ja nyhtökauraspagettia. Valmistin lohta uunissa yhtenä päivänä, se oli ostettu myös viikonloppua varten, ja tarkoitus oli tehdä se graaviksi. Suunnitelma jäi toteuttamatta, joten lohi meni sitten uuniin. Yhtenä päivänä lapset söivät tuorepastaa, joka on kyllä kiireisen arjen pelastus. Torstaihin mennessä kaikki jämät oli käytetty, joten piti tehdä uutta ruokaa. Turvauduin siihen ainoaan kasvisruokareseptiin, jonka osaan tehdä ilman ohjetta, eli linssikeittoon. Siitä tuli hyvää, ja sitä jäi muutama annos ylikin.

Tämän teki ravintola, en minä

Söin ravintolassa lounaan tiistaina, jossa minulla oli tapaaminen kaverin kanssa. Valitsin salaatin, jossa oli mukana grillattua lohta. Ihana annos! Perjantaina kävi niin, että illan suunnitelma muuttui odottamatta. Jouduin lähtemään lasten kanssa liikkeelle ennen ruoka-aikaa, ja niinpä alunperin suunnitelmani tofuruoka jäi valmistamatta. Sen sijaan mentiin mäkkäriin koko porukka. Lapset saivat valita mitä halusivat, mutta minä söin vegaanisen hampurilaisen. Enpä ollut sellaistakaan ennen kokeillut, ja täytyy sanoa ettei maku eronnut hirveästi normihampurilaisesta. Pihvi oli kenties soijaa, muuten kastikkeet ja lisukkeet olivat mielestäni samaa kamaa kuin normaalistikin.

Tältä näyttää vegaanihamppari.

Koska tämä projekti alkoi jo viime viikonloppuna, nyt on siis ensimmäinen viikko saatu pakettiin. En tiedä kuinka kunnialla, mutta ainakin itse onnistuin toteuttamaan haasteen omia sääntöjäni noudattaen. Lapset söivät samoja ruokia kuin minäkin, lukuunottamatta tuota mäkkärivierailua.

Herkuista ei tarvitse luopua, ihanaa!

Ensi viikosta tuleekin sitten haasteellinen. On nimittäin syysloma, ja kyläilemme paljon. Voi olla, että lihaa tulee tarjolle, joten sitä sitten syödään, jos näin on. Mutta jos laitan itse, tai pääsen itse valitsemaan ravintolassa, pysyn tällä kala/kasvis linjalla. Tämän viikonlopun ruuat ovat edelleen auki. Varmaan yritän valmistaa sen tofun, josta jo podcastissa puhuin.

Miten teillä meni?

Seuraa projektia instagram-tililläni. Kuvaan sinne joka päivä, mitä syötiin.

Arkijärki-podcast 44: Tumpelon kasvissyöjän tunnustukset

Ilmoitin maanantaina, että lihaton lokakuu on alkanut. Sain sen seurauksena aivan valtavan määrän kommentteja, kannustusta ja mielipiteitä. Tässä podcastissa perkaan saamaani palautetta, pohdin kasvissyömistä, lihatonta lokakuuta ja ruuanlaittoa muutenkin. Minut yllätti kaksi asiaa: luulin, että tällaisia tumpeloita aloittelevia kasvissyöjiä/fleksaajia olisi ollut paljon enemmänkin. Hämmästyin myös, miten iso osa teistä lukijoista on jo valmiiksi kasvissyöjiä! Podcastissa pohdin, miksi sain niin vähän seuraa tähän haasteeseen muilta samanlaisilta, ja myöskin sitä, miksi tämä on minulle tosiaankin aika vaikea muutos.

Mainitsen podcastissa instagram-tilini. Klikkaa itsesi seuraajaksi, mikäli haluat nähdä mitä oikein syön. Instatilini ei sitten ole mitään silmänruokaa, vaan siloittelemattomia arkikuvia toinen toisensa perään, ja nyt siis myös siloittelemattomia ruokakuvia. Tämä puolestaan on maanantain kirjoitus, joka sai sen kaiken palautteen liikkeelle. Podcastin kesto tällä kertaa 19:20.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä. Siellä uusin on aina ylimpänä, ensimmäinen jakso taas sivun alimpana.

Lihaton lokakuu alkaa nyt. Siis NYT!

Montako kertaa olen täällä selittänyt haluavani syödä enemmän kasviksia, milloin mistäkin syystä? Kuinka monta kertaa olen raportoinut, että miten on mennyt kasvisten lisääminen? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen: lukemattomia. Vastaus toiseen kysymykseen: NOLLA.

Eilen oli kuitenkin kirkas hetki. Tajusin yhtä aikaa monta asiaa:

  1. On olemassa juttu nimeltä lihaton lokakuu, eikä lokakuuta ole mennyt kuin vasta viikko.
  2. Tämä jatkuva ajatus siitä, että pitäisi syödä kasvispainotteisemmin, on aika stressaava, jos ei kuitenkaan tee mitään asian eteen.
  3. Muistin että minulla on blogi, jota seuraa iso määrä ihmisiä. Jos teen itsestäni tilivelvollisen arkijarki.netissä, niin onnistumisprosentti nousee hurjan harppauksen.
  4. Joskus pitää aloittaa.

Joten nyt ollaan tässä. Olen aloittanut lihattoman lokakuun. Olen vihdoinkin lopettanut asiasta stressaamisen, ja konkreettisesti alkanut toimia. Sen vuoksi kirjoitan myös tätä tekstiä. Kun hyvistä aikeista huolimatta mitään ei näköjään tapahdu, pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön. Julkinen projekti on aina tehokkaampi kuin itsekseen yrittäminen. Nimittäin itselleen on helppo antaa poikkeuslupia, mutta jos lupaan raportoida täällä mitä ruokia laitan, selityksiä on paljon hankalampi keksiä.

Tällä pitäis nyt mennä.eko

Nyt on jo lokakuun 8. päivä, mutta ei takerruta pikkuasioihin. Muutenkin on mielestäni tarpeetonta seurata tällaisia julkisia haasteita pilkun tarkasti, mutta koska nyt tosiaan sattuu olemaan lokakuu, niin luontevasti tässä voi samalla osallistua lokakuun mittaiseen haasteeseen. Voi olla, että tähän olisi olemassa jotkut virallisetkin säännöt, mutta aion nyt joka tapauksessa määritellä itselleni omat.

Lihaton lokakuu: Arkijärki.netin säännöt

  • Lihaton ruoka tarkoittaa ruokaa ilman lihaa. Siis naudanlihaa, possua, kanaa, kalkkunaa tai riistaa.
  • Kasvisten lisäksi sallittuja ovat kala, äyriäiset, kananmunat ja maitotuotteet. Tämä ei siis ole vegaanihaaste.
  • Edellisestä huolimatta pyrin valitsemaan kasvispohjaisen tuotteen, jos se on mahdollista. Esimerkiksi kaurakermaa ruokakerman sijasta jne. Tämä on kuitenkin toissijainen tavoite. Lapset saavat juoda rasvatonta maitoa kuten ennenkin.
  • Jos menen kylään, ja siellä tarjotaan lihaa, syön kyllä enkä tee asiasta numeroa.
  • Ykköstavoite on olla syömättä lihaa. Tyylipisteitä ei ole jaossa, joten einekset, puolivalmisteet, ravintolaruoka ja karkit ovat kaikki sallittuja.

Tiedostan kyllä, että kala ei ole kasvis. Tämän haasteen tavoitteena on kuitenkin pärjätä kuukausi ilman lihaa, ja muutos nykyiseen on jo sellaisenaankin iso. Siksi en edes yritä täydellistä suoritusta, mistään vegaanihaasteesta puhumattakaan. Suurin motivaatio tälle ruokavaliomuutokselle on ilmastomuutostalkoisiin osallistuminen, joten siksi tässä on kala mukana. Lihaan verrattuna sen vaikutus on hyvin pieni, ja ajatus tiukasta kasvisruokakuukaudesta aiheuttaa liikaa ahdistusta ja suorituspaineita. Tiedän myös, että esimerkiksi juuston ilmastovaikutus on lähes yhtä suuri kuin naudanlihan. Tämäkin on  sellainen seuraava askel, jonka olen valmis ottamaan sitten, kun kasvispainotteinen ruoka on muuten hanskassa. Jos yritän liian suurta muutosta kerralla, tuloksena on luultavasti vain mahalasku ja motivaation katoaminen. Siksi keskityn nyt lokakuussa vain tähän yhteen asiaan, eli lihan välttämiseen.

Miksi tämä on vaikeaa

Jos siellä jotakuta ihmetyttää, miten tämä voi olla niin vaikeaa, niin yritän selittää. Uskon, että monille kasvisruokaan siirtyminen voi olla helppoakin, mutta minä joudun opettelemaan sekä uusia tapoja ajatella että toimia. Muutos on harvoin ihan yksinkertainen asia, ja jos on koko ikänsä toiminut tietyllä tavalla, uuden opettelu ei käy kädenkäänteessä.

Ensin ne muutettavat ajatukset. Olen sisäistänyt vahvasti, että terveellinen ruokavalio sisältää riittävästi proteiinia. Samoin olen ruokaympyrän ja lautasmallin omaksuneena tottunut ajattelemaan, että proteiini on yhtä kuin liha. Niinpä olen huolehtinut siitä, että sekä minä että lapset saavat jokaisella aterialla jotain proteiinia, eli kalaa, lihaa tai kananmunaa. Nykyisin markkinoilla on myös runsaasti erilaisia kasvisproteiinivalmisteita, kuten nyhtökauraa. Ne ovat kuitenkin tuotteina vieraita. En esimerkiksi tiedä, kuinka paljon nyhtökauraa pitäisi syödä, jotta se vastaisi jauhelihan proteiinimäärää. En myöskään edes tunne kaikkia vaihtoehtoja, joita on nykyisin tarjolla.

Toinen muutos on konkreettinen uuden opettelu. Saan jauhelihasta vartissa aikaiseksi oikein pätevän arkiruuan, mutta en ole ikinä valmistanut härkistä tai mifua. En ehkä tofuakaan. Tämän haasteen myötä joudun siis opettelemaan uudenlaista ruuanlaittoa hyvin konkreettisesti. En edes tiedä, miten härkistä pitäisi käsitellä, jostain eksoottisemmasta puhumattakaan. En tiedä miltä nuo proteiinit maistuvat, enkä tiedä miten niitä kannattaisi valmistaa, jotta ne maistuisivat hyviltä. En tiedä kovin montaa kasvisruokareseptiä, jotka osaisin valmistaa ilman keittokirjaa. Myös tämän takia kala ja kananmunat ovat tärkeitä pitää mukana, muuten haaste muuttuu ylivoimaiseksi. Osaan tehdä kalaruuan ja munakkaan ilman ohjeita. Yksinkertaisin kasvisruoka jonka tiedän, on kaupan valmiit pinaattiletut. Niillä ei kuitenkaan voi elää koko kuukautta, joten uusia ruokia on löydettävä. Se taas vaatii asiaan paneutumista, mikä vaatii sekä aikaa että vaivaa.

Kolmas syy liittyy makuun. Minä pidän lihasta. Olen luontainen sekasyöjä. (Jostain syystä tykkään erityisen paljon raaoista lihoista ja kaloista, lempiruokiani ovat tartar-pihvi sekä sushi. Ehkä minulla on joku neandertalilaisgeeni?) Sen sijaan en ole esimerkiksi mitenkään erityisen innokas hedelmien tai marjojen syöjä. Karsastan myös kaikenlaisia papuja. En erityisemmin tykkää niistä. Kasvisvaihtoehto on ravintolassa usein hyvänmakuinen, mutta itse en osaa (vielä) laittaa erityisen hyvää kasvisruokaa. Kyse on sekä ideoiden että harjoituksen puutteesta. Tässä tullaan jälleen tuohon uuden opetteluun. On työlästä muuttaa tottumuksia, kun korvaavaa toimintatapaa ei ole automaattisesti olemassa.

Arkijärjen Lihaton lokakuu -haaste!

Koska ostolakko-projektissa tämä blogiyhteisö on osoittautunut niin mahtavaksi, päätin hyödyntää sitä myös tässä. Teen kerran viikossa lauantaisin koonnin tänne siitä, mitä olemme viikon aikana syöneet. Lisäksi lisään vähintään kerran päivässä instagram-tililleni kuvan siitä, mitä olen syönyt. Instagramini aktivoituu siis merkittävästi. Klikkaa itsesi seuraajaksi, jos haluat nähdä mitä syön. Voin jo etukäteen tehdä shokkipaljastuksen: tiedossa ei ole gourmet-annoksia. Vaan niitä pinaattilettuja ihan taatusti. Jos kuitenkin kuulut samaan sarjaan kuin minä, että haluaisit syödä enemmän kasvisruokaa, niin ainakin tuolta saa vertaistukea. Inspiraatiosta en mene takuuseen.

Mutta! Tätä olisi paljon mukavampi tehdä yhdessä! Lähteekö kukaan minulle kaveriksi? Tehdään samalla tavalla kuin ostolakossa, eli jaetaan onnistumiset ja epäonnistumiset kommenteissa, ja tsempataan toisiamme. Ja jos olet jo valmiiksi kasvisyöjä, kaikki tsempit ja vinkit ovat tervetulleita. Tiedostan, ettei tämä minun kasvissyönnin tasoni ole kovin hääppöinen, mutta jostain pitää aina aloittaa. Aloittaminen lienee se pääasia kuitenkin. Aloitin toissapäivänä lauantaina. Viikonloppuna meillä syötiin nyhtökauraspagettia, niitä pinaattilettuja sekä sunnuntain illlallisena paistettua riisiä ja kuhaa uunissa. Kaksi päivää takana, kyllä tämä tästä. Pitäisikö vielä mainita, että minä olin viikonloppuna vastuussa noista pinaattiletuista, puoliso kokkasi kaiken muun…

Kuka lähtee mukaan? Voin vakuuttaa, että kynnys on matala.

Viikon vinkit: Mitä on luksus, kalan ympäristökuorma sekä Arkijärkeä mediassa

Tässäpä kiinnostava aihe: mikä on luksusta?  Tässä artikkelissa pohditaan, mitä luksus on nimenomaan suomalaisesta näkökulmasta. Meillä on perinteisesti karsastettu kaikkea pröystäilyä, ja varottu kehuskelemasta kalliilla tavaroilla tai harrastuksilla. Sen sijaan on sosiaalisesti hyväksyttävää mainita luksukseksi päiväunet tai saunavuoro. Jutussa todetaan, että usein luksus on sitä, mitä ihmisen elämästä puuttuu. Mutta jostain syystä materialisesta luksuksesta haaveilemista ei oikein pidetä hyväksyttävänä. Miksiköhän niin on? Mikä teidän mielestänne on luksusta?

Olen taas vaihteeksi pohdiskellut paljon sitä, mitä syön, sekä sitä, miten se vaikuttaa ympäristöön. Kala ei ole kasvis, mutta esimerkiksi naudanlihaan verrattuna se on huikean paljon parempi vaihtoehto. Tässä jutussa todetaan, että Suomessa kasvatettu ns. kassilohi ei enää saastuta vesistöjä. Siitä ovat sekä Luonnonvarakeskus että WWF yhtä mieltä. Jos viettää lihatonta lokakuuta, kalaa voi syödä varsin hyvällä omallatunnolla.

Ilta-Sanomat lainaa viime viikkoista kirjoitustani sanasta sanaan! 

 

Arkijärki-podcast 43: Muovikassi vai kangaskassi?

Kumpi on ekologisempi, muovikassi vai kangaskassi? Vai olisiko paras vaihtoehto sittenkin paperikassi? Olen tätä asiaa miettinyt, ja olen myös aktiivisesti pyrkinyt välttämään muovikasseja. Toisaalta tänä keväänä uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan elinkaariajattelun näkökulmasta ekologisin kauppakassi onkin kierrätysmuovista tehty muovikassi, eikä suinkaan kangaskassi. Ja sitten on otettava vielä huomioon sekin, mistä materiaalista kangaskassi on tehty. Puuvillan viljely vie hirveästi vettä, mutta entä jos kassi onkin valmistettu tekokuidusta, siis oikeastaan muovista. Miten asia silloin on?

Viime kädessä tulen kuitenkin siihen tulokseen, että kauppakassivalinnat ovat isossa mittakaavassa ja etenkin Suomessa melko yhdentekeviä, ainakin ympäristönäkökulmasta. Esimerkiksi itse tiedän, että paljon isompi vaikutus on niillä ruuilla joita kassissani kannan, kuin sillä, mistä materiaalista se kassi on tehty. Vältän kyllä muovikasseja edelleen, mutta en ahdistu, vaikka välillä pitäisikin ostaa sellainen. Nimittäin ostamani muovikassi ei päädy roskaksi Itämereen, ei millään. Sen sijaan jossain muualla kassivalinnalla voi olla isokin merkitys, riippuen siitä, millaiset kierrätysmahdollisuudet paikassa on. Johtopäätökseni onkin, että muovikassien välttämisen hyödyt vaihtelevat ajasta, paikasta ja kontekstista riippuen. Tämä aihe kuitenkin kirvoitti ajatuksia siinä määrin, että podcast kestää tällä kertaa noin 20 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä. Siellä uusin on aina ylimpänä, ensimmäinen jakso taas sivun alimpana.

Tee tämä asia ennen kuin lähdet alennusmyynteihin

Haluatko välttyä virheostoksilta alepäivien tuoksinnassa? Silloin kotona kannattaa tehdä yksi asia, ennen kuin lähtee liikkeelle:

Katso kaappeihisi.

Menin tänään heti aamusta Sokoksen alepäiville, tarkoituksena ostaa päivittäiskosmetiikkaa edullisesti. Hyödynnän yleensä nämä puolivuosittaiset tarjouspäivät täydentämällä saippua-, sampoo-, pumpuli- ynnä muut varastot. Ostan pääsääntöisesti sellaisia tuotteita, mitä ostaisin joka tapauksessa. Niin tein nytkin. Valikoin tuttuja tuotteita, ja olin lisäksi erittäin tyytyväinen siitä, etten tällä kertaa hairahtunut yhteenkään heräteostokseen. Sitten tulin kotiin, ja kassia purkaessa huomasin, että tilanne on tämä:

Näettekö tekin kaiken kahtena?

Minulla oli kotona odottamassa varakappaleet, jotka olin oletettavasti hankkinut kevään alepäiviltä. Kuvasta puuttuu kaiken lisäksi ne käytössä olevat kappaleet, tässä on vain käyttämättömät.

Annan siis yksinkertaisen neuvon: ennen kuin lähdet aleostoksille, katso kaappiin ja tarkista mitä siellä jo on. Minä en sitä tehnyt, vaan automaattisesti täydensin varastoja tutuilla tuotteilla. En muistanut lainkaan, että näin olin toiminut myös viime kerralla. Pari ylimääräistä putelia nyt ei maailmaa kaada, mutta tämä havainnollistaa yhden syyn, miksi tavaraa kertyy liikaa. En ostanut tietoisesti, vaan automaattiohjauksella. Ostamani tuotteet olivat teoriassa tarpeellisia, mutta käytännössä eivät. Minulla ei ole loputtomasti tilaa varakappaleille, sitä paitsi tässä piilee toinenkin riski. Jos (ja kun) joudun sijoittamaan näitä nyt eri paikkaan, missä yleensä varakappaleita säilytän, unohdan niiden olemassaolon entistä varmemmin, ja riski sille että ensi keväänä ostan taas turhaan, kasvaa entisestään.

Tämä neuvo koskee kaikenlaisia tavaroita, joita on lähdössä alennusmyynnistä katselemaan. Ostoslista on erinomainen työkalu. Sen avulla välttää heräteostokset, mutta myös tällaiset tarpeettomat automaattiset täydennykset. Ymmärrän erittäin hyvin, jos alennusmyynnit vetävät puoleensa. Mutta ennen kuin sinne menee, kannattaa käydä kaapit rauhassa läpi, ja katsoa mitä sieltä puuttuu. Aleostos, joka tulee aitoon tarpeeseen, on kannattava. Aleostos, jolle ei tule myöhemmin mitään käyttöä, ei ole säästöä vaan rahanmenetys. Älä luota muistiisi, vaan silmiin ja muistilistaan.

Onko kukaan muu täydentänyt varastojaan turhaan?