Takana on elämäni ensimmäinen viikko ilman lihaa. (Tai siis kalaa tietysti söin, mutta siis ilman lintuja tai nisäkkäitä.) Voitteko kuvitella!? Mutta näin on. En usko, että olisin koskaan ollut viikkoa ilman mitään noista. En ole syönyt leikkeleitä enkä lämmintä ruokaa, jossa olisi lihaa mukana. Tuntuu aika uskomattomalta, että näin tosiaankin on. Nyt sitten raportti siitä, mitä oikein söin.
Perhe söi puolet viikosta edellisenä viikonloppuna kokkailtuja ruokia: paistettua riisiä, paistettua kuhaa ja nyhtökauraspagettia. Valmistin lohta uunissa yhtenä päivänä, se oli ostettu myös viikonloppua varten, ja tarkoitus oli tehdä se graaviksi. Suunnitelma jäi toteuttamatta, joten lohi meni sitten uuniin. Yhtenä päivänä lapset söivät tuorepastaa, joka on kyllä kiireisen arjen pelastus. Torstaihin mennessä kaikki jämät oli käytetty, joten piti tehdä uutta ruokaa. Turvauduin siihen ainoaan kasvisruokareseptiin, jonka osaan tehdä ilman ohjetta, eli linssikeittoon. Siitä tuli hyvää, ja sitä jäi muutama annos ylikin.
Tämän teki ravintola, en minä
Söin ravintolassa lounaan tiistaina, jossa minulla oli tapaaminen kaverin kanssa. Valitsin salaatin, jossa oli mukana grillattua lohta. Ihana annos! Perjantaina kävi niin, että illan suunnitelma muuttui odottamatta. Jouduin lähtemään lasten kanssa liikkeelle ennen ruoka-aikaa, ja niinpä alunperin suunnitelmani tofuruoka jäi valmistamatta. Sen sijaan mentiin mäkkäriin koko porukka. Lapset saivat valita mitä halusivat, mutta minä söin vegaanisen hampurilaisen. Enpä ollut sellaistakaan ennen kokeillut, ja täytyy sanoa ettei maku eronnut hirveästi normihampurilaisesta. Pihvi oli kenties soijaa, muuten kastikkeet ja lisukkeet olivat mielestäni samaa kamaa kuin normaalistikin.
Tältä näyttää vegaanihamppari.
Koska tämä projekti alkoi jo viime viikonloppuna, nyt on siis ensimmäinen viikko saatu pakettiin. En tiedä kuinka kunnialla, mutta ainakin itse onnistuin toteuttamaan haasteen omia sääntöjäni noudattaen. Lapset söivät samoja ruokia kuin minäkin, lukuunottamatta tuota mäkkärivierailua.
Herkuista ei tarvitse luopua, ihanaa!
Ensi viikosta tuleekin sitten haasteellinen. On nimittäin syysloma, ja kyläilemme paljon. Voi olla, että lihaa tulee tarjolle, joten sitä sitten syödään, jos näin on. Mutta jos laitan itse, tai pääsen itse valitsemaan ravintolassa, pysyn tällä kala/kasvis linjalla. Tämän viikonlopun ruuat ovat edelleen auki. Varmaan yritän valmistaa sen tofun, josta jo podcastissa puhuin.
Miten teillä meni?
Seuraa projektia instagram-tililläni. Kuvaan sinne joka päivä, mitä syötiin.
Löyhästi aiheeseen liittyen, huomasin toisaalla, että kauppakeskus Rediin on avattu Suomen ensimmäinen hävikkiruokakauppa, oletko ehtinyt siihen vielä tutustua (asutte ymmärtääkseni Helsingin alueella)? 🙂
Ihan hyvinhän tuo teidän ensimmäinen viikko sitten sujui, ja tosiaan kun ei ole muita rajoitteita kuin liha niin herkkuja jää listalle melko vapaasti 😀
Olen kuullut että sieltä sellainen löytyy, mutta vielä en ole ehtinyt tutustua! Tosin Rediin oli tosiaan helppo eksyä ekan käyntikerran perusteella, että katsotaan onnistunko löytämään sitä 🙂
Hienoa, siitä se lähtee – ja nälkäkin lähtee. Miten eri tavalla ihmiset voivatkaan kokea. Itse en ollut juurikaan kotona & sisäoppilaitoksessa ruokaa laitellut ennen kuin omilleni muutin, koska meillä oli tiukkaa erikoisruokavaliota noudattavia henkilöitä lapsuuden perheessä. Leiponut olin paljonkin. Koin heti alussa helpommaksi laittaa kasvisruokia kuin liharuokia, ensimmäiset omat reseptit olivat kasvisruokia, ja kalapalan saattoi aina paistaa uunissa, kunhan huolehti, ettei paista liian kuumassa tai liian pitkään. Liha sen sijaan, kahvinen possunkasler, porsaan luulliset kyljykset ja joku vielä, jotka epäonnistui ihan täysin ja lopputulos oli surkean mautonta, vaikka kuvittelin tekeväni jotain spesiaalia. Lihapullat olen tehnyt porosta kotona aina jouluksi, ne siis osasin, mutta eipä sitä poron jauhelihaa saanut opiskelijakämpän pakasteesta… Kasvisruokia en ole osannut pilata koskaan niin perusteellisen pahasti kuin ensimmäiset liharuokani. Netti teki vasta tuloaan, eli reseptejä ei käden ulottuvilla ollut.
Tähän vielä lisäisin sen, että koulun kotitalous ei juuri auttanut, kun ei siellä koskaan tehty kunnonruokaa esim. täyslihasta tai kalasta. Liian kallista, ja opettaja ehkä pelkäsi oppilaiden reaktioita, tehtiin sellaista, mikä miellytti teinejä. Että oppejaan ei voinut sieltäkään ammentaa
Kuulostaa melko kunnianhimoisilta nuo liharuoat joita kokeilit, ei varmaan minultakaan onnistuisi noin vain. Sen sijaan olen harjaantunut laittamaan jauhelihasta vaikka mitä, samoin broilerisuikaleista. Mutta kyllä näissä näkyy lapsuudenkodin vaikutus aivan selvästi. MEillä syötiin sekaruokaa, mutta kasvikset olivat aina lisukkeita, harvoin pääruokana. Ja silloin yleensä kyseessä oli jokin pata tms, josta taas en pitänyt. Joten niitä reseptejä ei sitten ole tullut kokeiltua muutenkaan.
Koti kyllä vaikuttaa, meillä ei juuri jauhelikastikkeita, nakkikastikkeita (ylipäätään nk ruskeat kastikkeet oli EI), makaronilaatikkoa tai jauhelikeittoa tai mureketta syöty, siis sellaista peruskotiruokaa, eikä pitsaa tai ylipäätään pastaakaan missään muodossa. Isä ei pitänyt niistä.
Kotona opin tekemään poronkäristyksen porolihapullat, ja karjalanpaistin, sekä linturuuista currykanan ja kokonaisen broilerin uunissa. Muuten sitten onnistui gulassi, stroganoff (kasvisborssi onnistuu, lihaversio oli mautonta) ja worsmack sekä minuuttipihvi (vaatii tosi hyvän lihan onnistuakseen) ja linnapaisti (tästä on aikaa, ja resepti on hukkunut,mutta siihen tuli anjosvista ja piparkkua kastikkeeseen, vanha resepti & juhalaruoka). Possunsisäfileestä tuli niin rumaa, että se jo vei ruokahalut, eikä liha maistunut miltään.
Pasta bolognesea aloin tehdä vasta kasviksista ja nykyään teen Bon Soyan valmiista, maustetuista suikaleista sen. (Oikeastaan se on naudangulassin ja bolognesen hybridi) Niitä ”soija viiluja” kun voi pieniä jauhelihamaiseksi. veitsellä ennen pataan laittamista. Kalaruokia minun listassa on tuplasti enemmän ja kasvisruokia eniten.
Hyvinhän se meni! Täytyy kyllä sanoa, että en ole tainnut itse olla koskaan viikkoa ilman lihaa… Joten pisteet sinulle!
Eilen kirjoittelinkin edellisen postauksesi kommenteissa, että jauhelihakeittoa oli seuraavana ruokalistalla. Kuuntelin podcastiasi samalla kun kokkasin, ja intouduin heittämään sopan sekaan vielä ylimääräisen satsin keittojuureksia. 😀 Itselläni halu lisätä kasviksia ruokavaliossa syntyy ensisijaisesti terveydellisistä syistä (sitten ympäristö ja eettiset syyt), joten tulihan sitä näinkin vähennettyä yhteen annokseen päätyvän lihan määrää. Kalaakin tulee syötyä turhan harvoin, joten aikaisemmin tällä viikolla tein lohikiusausta kaupan kylmäsavulohisiivuista ja peruna-sipulisekoituksesta. Ruokakermaa ja vähän mausteita perään, tuli tosi hyvää!
En ole vielä ehtinyt perehtyä uusiin kasvisruokaresepteihin, joten tänään menen helpomman kautta ja teen tutulla reseptillä omena”possua” korvaamalla lihan soijasuikaleilla. Saas nähdä, mitä siitä tulee. Itselleni on ollut hankalaa kasvisruoan maustaminen, sillä kasvikset ja soija tuntuvat tarvitsevan voimakkaampaa maustamista kuin liha, mutta en taas ole kovin voimakkaan makuisen ruoan ystävä. Omena”possuun” tulee tavallista enemmän mausteita, joten ehkä siten saan soijasuikaleetkin maistumaan. Ensi viikon ruokalista onkin sitten vielä arvoitus…
On tosi hauskaa, että täällä on ainakin yksi samanlainen kuin minäkin! Tässä juuri ihmettelen edellistä viikkoa ja lihattomuutta. Ei ollut nälkä eikä tapahtunut mitään ihmeellistä muutenkaan. Mielenkiintoista! Mun mielestä reseptillä ei ole juurikaan väliä, siis mitään ”hienoja” ruokia en minäkään kokkaile. Kunhan yritän selvitä ilman lihaa. Se riittää!
Hienostihan tuo viikkosi sujui! – Itselläni jonkinverran rajoitteita, kun viikolla oli kahden päivän yökylässä oli sudennälkäinen teinipoika (lihapullia – kanarisottoa) ja kolmantejna yönä vielä sisämaasta matkannut iällinen velipoika, jonka suurin toive on aina saada ”kotiruokaa”. Sulattelin taas taas hänelle pakkasesta makaronilaatikkoa (jauhelihaa). Itse olen syönyt samoja, mutta tänään lauantaina oli pinaattipizzaa (naminami!) ja lähipäivinä varmaan taas lihatonta, huomenna tyttären kanssa varmaan syömme kermaperunoiden kanssa paistettuja kananmunia ja runsaasti salaatteja (sopi hänelle). Yritän toteuttaa tätä lihatonta lokakuuta olemalla OSTAMATTA naudan tai kanan lihaa. Pakasteesta kyllä saatan sulatella yhden- tai toisenlaisia rasia-annoksia pakastettuja ruoanloppuja, joita sinne on kertynyt. Ei siksi, että välttäisin lihaa, vaan saadakseni pakasteannokset lopultakin käytettyä. Paljon siellä on myös puolukkaa ja muita marjoja, joita pitäisi aktiivisemmin käyttää. Sitten kun pakastimen muonavarasto on hyödynnetty, todennäköisesti pyrin todellakin vähentämään lihan hankkimista. Täytyy kumminkin muistaa, että vanhenevien ihmisten on varottava painon laskua lihasmassan kustannuksella. Proteiinin saanti on kumminkin kunnolla turvattava. Onneksi tykkään kananmunista, ja juustostakin (mutta kalasta hyvin kitkaisesti).
Olen kanssasi samaa mieltä. Iäkkäiden ihmisten ruokatarpeet ovat erilaiset kuin vaikkapa nuorten aikuisten. Jos ruokahalu on vähentynyt ja muutenkin syö pieniä annoksia, siitä proteiinista on todella pidettävä huolta. Juusto ja leikkele leivän päällä tuo helposti lisää energiaa ruokavalioon. On eri asia olla työikäinen aikuinen, joka on muutenkin vaarassa saada liikaa energiaa ruoastaan, kuin pieniruokainen vanhus, jolla on täysin päinvastainen haaste.
Olen myös sitä mieltä, että jos pakastimesta tai jääkaapista löytyy lihaa, niin totta kai se pitää käyttää kun kerran on hankittu. Minullakin on pakastimessa lihaa, ja totta kai se syödään sieltä pois. Muutenhan tulisi aivan älytöntä hävikkiä.
jo ennestään kasvis-kalansyöjän viikko: lupasin pitäytyä voittopuolisesti suomalaisiin kasviksiin ja hedelmiin. Avokadojen välttäminen onnistui hyvin, koska viimeksi olin saanut homehtuneita ja mätiä tuotteita: tulee vain inhoreaktio.
Tulin ostaneeksi (luomu-)banaaneja 😝, Reilun kaupan, ne vain ovat joskus niin käteviä.
Muuten ostin pakastepuolukoita ulkomaisten hedelmien sijaan. Nektariinit ja persikat ovat olleet niiiin kirjassa kunnossa lähikaupassani.
Lehmänmaitojuustoa olen välttänyt, vuohenjuusto on kai vähän parempi vaihtoehto, mutta yllättäen lampaanjuusto ei (metaani!), ja sitä olen siis tullut ostaneeksi. Homejuustototeutuksena.
Suomalaisia vihanneksia ostin: viherkaalia, tomaattia, porkkanoita, kaskinauriita sekä luomuperunoita. Olin päättänyt vaihtaa kauppaa huonolaatuisten hedelmien ja vihannesten vuoksi, uudessa kaupassa oli luomuperunoita.
Mielestäni luomuperunat ovat hyvä sijoitus ruokakassissa: ne ovat joka tapauksessa halpoja, ja lisäksi peruna kuuluu sarjaan ’dirty dozen’, likainen tusina, siis niihin ruokiin jotka ne ainakin kannattaa syödä luomuna niiden sisältämän korkean torjunta-ainemäärän vuoksi.
Lisäisin niihin myös linssit – kanadalaisissa linsseissä on raportoitu olevan paljon RoundUp-jäämiä.
Nämä ovat siis minun pieniä ruokaan liittyviä ilmastotekojani – koska olen noudattanut jo ennestään lihatonta ruokavaliota.
(Joka päivälle olen järjestänyt oman ilmastoteeman, joka ei aina liity ruokaan. Esimerkiksi lauantaisin keskustelua tieteentekijöiden kanssa, ja nyt juuri erityisaiheena biohiili maanviljelyksessä. Parhaassa tapauksessa biohiili lisää satoa, vähentää kasveihin kerääntyviä myrkkyjä, ja toimimalla hiilinieluna voisi jopa pelastaa planeetan…)
Hauskaa että tästä kaikesta on virinnyt keskustelua. Kiitos kaikille!
Suosin luomua, jos sitä on saatavilla eikä hinta huitele aivan pilvissä. Perunassa ero on niin pieni, että siinä ei asiaa tarvitse miettiä. Joskus tomaattien kohdalla kyllä arveluttaa. En ole nyt ostanut juustoakaan, mutta täytyy paneutua tuohon eri juustojen ilmastovaikutuksiin. Että onko tosiaan kaikki juustot yhtä huonoja, vai onko niissä kenties eroja? En osaa toistaiseksi vastata kysymykseen, mutta pitää selvittää.
Täällä yksi, jota on koko vuoden kiinnostanut kasvispainotteisempi ruokavalio. Ehkä huonoon aikaan alkoi kiinnostaa, kun olen ollut raskaana, ja alkuraskaudesta varsinkaan ei ehkä olisi ollut kovin viisasta kokeilla uusia kummallisia ruokia… Kokeiltu on mifut, kikherneet, härkikset ja nyhtikset, härkärouhe, soijanakit, quorn, papuja en ole aiempien kokemusten perusteella (jauhoisuus häiritsee pahasti) kokeillut. En vaan ole saanut hyvää ruokaa aikaiseksi eikä toista kertaa tee mieli kokeilla. Nyt muutaman viikon motivaatio ruoanlaittoon ylipäätään on ollut erittäin kadoksissa ja kanaruoat esimerkiksi ovat alkaneet tuntua vastenmielisiltä, vaikka ennen olen tykännyt kyllä. Eli meillä on syöty kalaa ja jauhelihaa 😀 nyt kun vauva on syntynyt niin ehkä voisi jossain vaiheessa uskaltautua kokeilemaan uudestaan. Jos vain löytäisi reseptejä itsellekin maistuviin kasvisruokiin..
Kiitos Johannalle: hieno satokausikalenteri !