Kaksi viikkoa lihatonta lokakuuta takana! Tällä viikolla olen ollut paljon pois kotoa, meneillään olevan remontin takia. Siitä, sekä lasten syyslomasta johtuen myös podcast jäi eilen äänittämättä. Ei vain tullut sellaista hiljaista hetkeä, että se olisi onnistunut. Ensi perjantaina siis jatkuu normaaliin tapaan. Lomaviikko on tarkoittanut myös sitä, että en ole tehnyt läheskään kaikkea ruokaa itse. Seuraavassa raportti siitä, mitä oikein söin.
Tällä viikolla syötiin paljon kalaa: sunnuntaina siikaa ja kanttarellirisottoa. Maanantaina todellista arkiruokaa, eli keitettyjä perunoita ja kaikenlaisia jämiä kaapista. Tiistaina mummi kokkaili mifua, joka olikin kokonaan uusi tuttavuus. Koska kyse on maitopohjaisesta tuotteesta, mikään ilmastosankari se ei ole, mutta kylläkin oiva apuväline tässä lihattomuuteen siirtymisessä. Kuten instasta olette jo nähneetkin, viikkoon on mahtunut myös sushia, sekä sellaista turistiravintolaruokaa, mikä ei kyllä maulla päätä huimannut. Torstaina ilahduin kovasti, kun olimme kylässä, ja emäntä oli tehnyt minulle nuudeleita ja soijarouhetta, kuultuaan että vietän nykyisin tätä lihatonta elämää. Arvostin kovasti, että ”erikoisruokavalioni” oli otettu huomioon, vaikka kuten omissa säännöissäni sanon, syön kyllä lihaa mukisematta, jos sitä kyläpaikassa tarjotaan.
Tästä päästäänkin viikon liha-annoksiin. Eilen söin possunfilettä, juuri siitä syystä, että en tehnyt ruokaa itse. Illalla iski ensimmäisen kerran varsinainen lihanhimo. Alkoi tehdä ihan hulluna mieli kylmäsavuporoa leivän päälle, kun sitä oli pöydässä tarjolla. Otin pari viipaletta, vähän huonoa omatuntoa tuntien. Siinä tuli samalla havaittua, että poissa silmistä, poissa mielestä pätee myös ruoka-asioissa. Jos kotiin ei osta lihaa, niin sitten sitä ei voi syödä. Tosin nämä leikkeleviipaleet olivat tarjolla mökillä, missä meitä oli isompi joukko koolla.
Kun viikolla reissasin lasten kanssa, huomasin että ilmeisesti kasvisruoka on nykyisin kuitenkin niin tavallinen vaihtoehto, että valikoimaa riitti myös pikaruokapaikoissa. Tämän viikon kokemuksella tosin sanoisin, että turvallisin vaihtoehto on ottaa salaatti, ainakin jos se on vitriinissä nähtävillä. Silloin näkee mitä on saamassa. Otin toisena päivänä wokkinuudeliannoksen, jossa oli vihanneksia ja soijapapuja. Kuvaus kuulosti lupaavalta, mutta annos oli niin iso ja rasvainen, etten saanut syödyksi loppuun. Seuraavan päivän epäesteettinen salaatti oli sentään maultaan kuitenkin ihan tavallinen.
Lihaton arki jatkuu siis ensi viikolla tuttuun tyyliin. Tykkäsin siitä soijarouheesta, joten sitä aion ostaa itse lisää, ja tehdä jotain samantyyppistä pöperöä, kuin mitä sain kylässä torstaina. Aion myös nyt vihdoinkin tarttua tofua sarvista, ja valmistaa niistä sellaisia leivitettyjä ”kalapuikkoja” (siis tofupuikkoja). Pankojauhojakin löysin kaupasta, joten nyt vaan pitää enää tehdä se ruoka. Yllättävän hyvin tämä lopultakin sujuu.
Miten teillä menee?
* Jos meidän lihattomat arkiruuat kiinnostavat, seuraa Arkijärkeä instassa. Kuvaan sinne päivittäin, mitä oikein syömme. HUOM! Ei esteettisiä asetelmia, vaan rehellistä arkiruokaa!
Ei täälläkään ihan lihattomasti menty… Alkuviikosta söin vielä viikonlopulta jäänyttä omena”possuani”, mutta kuten olen aiemminkin huomannut, niin IBS-oireet ilmaantuvat viimeistään kolmantena soijansyöntipäivänä. Minulla oli puhelimessa muistissa pitkä lista kaikkia mielenkiintoisia kikherne-reseptejä, mutta en sitten lähtenyt suolistoani enempää rääkkäämään palkokasveilla. Päädyin kokeilemaan pinaatti-sitruuna-ricottatuorepastaa. Ihan hyvää, mutta ei kovin ruokaisan oloista. Oli pakko syödä mutakakkujäätelöä jälkiruoaksi. 😀 Pinaattikeittoakin söin yhtenä päivänä, sitä löytyy pakkasesta aina kiireen/laiskotuksen varalta.
Alku meni siis ihan hyvin vatsavaivoja lukuun ottamatta. Loppuviikosta olin sen verran kiireinen, että ulkoistin ruoan miettimisen kokonaan miehen vastuulle. Häntä en pakottanut lihattomuuteen mukaan, joten viikonloppuna syötiin nakkistroganoffia. 😀 Mutta olipa vaan ihanaa, kun ei tarvinut tehdä ruoan eteen mitään eikä uhrata sille pienintäkään ajatusta! Mies osallistuu kyllä usein ruoanlaittoon, mutta harvemmin tekee koko ruokaa ideoinnista lähtien yksin. Nautiskelin nakkistroganoffini kyllä ihan antaumuksella. 😀
Sunnuntaina käytiin vielä ravintolassa syömässä. Ruokalista oli melko suppea (tai harkittu, miten tämän haluaa nähdä), pääruoan kasvisvaihtoehtoja oli vain yksi. En kuitenkaan sitä uskaltanut ottaa, sillä annoksessa oli mustapapuja, kukkakaalia ja cashewpähkinää, jotka kaikki ovat IBS-kieltolistalla. Söin siis rautua ja jälkkäriksi leipäjuustoa lakkajäätelöllä. Mokasin kuitenkin alkuruoan kanssa, sillä en muistanut maa-artisokan olevan myös pahasta, joten otin maa-artisokkakeittoa. Kärsin siitä sitten loppuillasta. 😀 Yhteenvetona voisi todeta, että ruokien ja reseptien miettiminen on ollut jopa ihan innostavaa, mutta käytännön toteutus käy vaikeaksi IBS:n vuoksi. Tykkäisin kyllä syödä esimerkiksi juuri kikherneitä ja papuja, mutta ilmeisesti niitä ei kannata syödä montaa kertaa viikossa tai ainakaan useampana päivänä peräkkäin. Kokeilut jatkuvat!
Äh, mahaongelmat tuo varmasti ihan erilaista vaikeutta kasvisruokailuun! Toisaalta jos palkokasvit ja soija on pahasta, niin kalaa voinee silloin syödä proteiinina hyvällä mielellä. Oletko kokeillut nyhtökauraa? Kauratuotteet usein ovat mahaystävällisiä, mutta en tiedä miten tuo nyhtökaura suhtautuu. Se voisi ehkä kohdallasi toimia näistä kasvisproteiineista? Minäkin söin eilen broileria, jota en siis ollut valmistanut itse. Mutta kuten sanottu, en kieltäydy muiden tekemästä liharuuasta, en halua hankaloittaa kenenkään muun elämää omien valintojeni takia.