Pystyviikkaus toimii myös vintillä

Julkaistu , kirjoittanut
5

Hämmästyn aina, kun tajuan jonkun uuden kohteen, missä pystyviikkauksesta on hyötyä. Se, että tavarat asetellaan vierekkäin eikä päällekkäin, on käsittämättömän yksinkertainen mutta toimiva oivallus. Erityisen hyvin tämä toimii mielestäni lastenvaatteiden järjestämisessä. Pystyyn viikatut vaatteet näkee kaikki kerralla, jolloin lapsen ei tarvitse sotkea koko laatikkoa etsiessään jotain tiettyä vaatetta. Vaatteet saa helposti pois, eikä niitä ole sen vaikeampi viikata pesusta laatikkoon. Nyt tajusin, että samaa tekniikkaa kannattaisi käyttää myös niiden vaatteiden kanssa, joita säilytän vintillä odottamassa.

En laittanut värijärjestykseen, mikä ehkä vähän harmittaa näin jälkikäteen.

Pakkaan esikoiselta pieneksi jääneet vaatteet isoihin läpinäkyviin muovilaatikoihin. Tähän asti olen pakannut vaatteita tavalliseen tyyliin, eli viikannut niitä sinne päällekäin ja tunkenut sukat ja alusvaatteet tyhjiin koloihin. Kuukausi sitten hain kaikki nuo laatikot vintiltä alas, ja päätin käydä ne kerrankin kunnolla läpi ja järjestää systemaattisesti koon ja vaatetyypin mukaan. Aiemmin olin pakannut tyhjään laatikkoon kaikkea pieneksi jäänyttä sitä mukaa kun olin niitä kaapista poistanut, ja niinpä yhdessä laatikossa saattoi olla mitä vain kurahousuista kesämekkoihin. Esikoisella ja kuopuksella on kuitenkin niin monta vuotta ikäeroa, että aloin unohdella, mitä kaikkia vaatteita oikein olikaan tallessa. Välillä joku vaate ehti jo jäädä pieneksi kuopuksellekin, ennen kuin huomasin sen olemassaolon. Tämä harmitti, ja siksi päätin uudistaa koko säilytyssysteemin.

Ulkotakki ei sovellu pystyviikkaukseen, mutta menee mukavasti muiden vaatteiden päälle.

Koska tyhjensin kaikki laatikot, niiden uudelleenjärjestäminen oli helppoa. Älysin yhtäkkiä, että laatikoissa kannattaisi käyttää samaa psytyviikkausta kuin muutenkin. Jälleen kerran kävi ilmi, että pystyviikkaus vie vähemmän tilaa, ja yksi laatikko jäi tyhjäksi. Ladoin ensin vaatteet pohjalle riveihin, ja jos päälle jäi tilaa, laitoin siihen sitten litteästi esim. takkeja, mekkoja tai muita vaatteita, joille pystyviikkaus ei toimi. Normaaleille trikoovaatteille pystyviikkaus sen sijaan on todella toimiva tapa. Lisäksi tästä uudesta systeemistä oli myös se hyöty, että  vastaisuudessa näen laatikkoa avaamatta, mitä vaatteita siellä on. Pystyviikkausrivistä näen laatikon läpi kaikki kerralla, toisin kuin päällekäin asetelluista, sillä niitä jää aina piiloon.

Ihmettelen tässä jälleen, että aika monta vuotta meni tämänkin asian tajuamiseen. Mutta tästedes pakkaan myös säilytyslaatikot konmarisysteemillä, se vaan on ylivoimainen muihin verrattuna!

Maaliskuussa en shoppaillut

Julkaistu , kirjoittanut
20

Maaliskuu on takana ja on vaatteiden ostoraportin aika. Lyhyestä virsi kaunis – en ostanut mitään. Helmikuussa ostin sen verran paljon, että olin muutenkin päättänyt, että nyt pysytään pois kaupoista. Sitten iski vakava kehotus pysyä kotona, joten en edes päässyt kauppoihin tai kirppiksille. Tavaratalojen alepäivät siirrettiin verkkoon, eikä halpoja vaatteita päässyt kauppaan hypistelemään, eikä heräteostoja tullut. Näin ollen maaliskuun ostamattomuus ei tuottanut vaikeuksia.

Nyt olen kuitenkin huomannut, että yhdelle uudelle vaatteelle voisi kyllä olla käyttöä. Nimittäin legginseille. En omista yhtäkään paria. Muistelen että yläasteella oli muotia pukea värikkäät  trikoolegginsit revittyjen löysien farkkujen alle talvisin. Minulla oli sinisenkirjavat Ellokselta tilatut trikoot, mutta sittemmin en ole legginsejä hankkinut. Hameiden ja mekkojen alla olen pitänyt tarvittaessa sukkahousuja, ja muut housut ovat sitten erikseen.

Mutta minulla on sellainen ongelma, että en tykkää pitää sukkahousuja sisällä. En ylipäätään tykkää sukkahousuista liiemmin, mutta pidän kyllä mekoista. Koska olen päättänyt pukeutua kunnollisiin vaatteisiin arkisin myös kotikaranteenissa, kaikki mekot ovat jääneet pitämättä, sillä en siedä niitä sukkahousuja. Kunnolliset vaatteet tarkoittavat siis sellaisia vaatteita, joissa voisin lähteä myös ulos ovesta milloin tahansa. Verkkarit on varattu viikonloppuihin. Toisaalta haluan pukeutua mukavasti, joten piukimmat farkutkaan eivät ole houkutelleet. Ratkaisuna voisi siis olla mukavat mutta siistit legginsit, joita voisin pitää mekkojen alla. Näyttäisin asialliselta, mutta ei tarvitsisi tinkiä mukavuudesta.

Mitä mieltä olette, olisivatko legginsit hyvä hankinta? Onko vinkkejä kestävistä merkeistä, jotka eivät ihan heti kulahtaisi ja nyppyyntyisi? Huono laatu käy hermoille. Ostin helmikuussa Glitteristä 2€ maksavan hiuspannan, koska en päässyt ajoissa kampaajalle ja halusin tukan pois silmiltä. Panta vähän ritisi käytössä epäilyttävästi, mutta pidin sitä pari viikkoa. Eilen meinasin laittaa sen päähäni, mutta se räksähti poikki. Toisin sanoen se kesti käyttöä noin kuukauden, mutta käyttökertoja ehkä parikymmentä. Aivan tolkutonta tuollainen. Mitä tästä opimme? Älä osta muovipantaa. Joten jos meinaan ostaa legginssit, haluaisin sellaiset, jotka eivät kulahda ekassa pesussa käyttökelvottomiksi.

Miten meni maaliskuu?

Näin yritän selvitä omituisesta arjesta

Julkaistu , kirjoittanut
11

Arki on muuttunut aika erikoiseksi, eikä se ole pelkkää ihanaa hyggeilyä, kuten eräs lukija asian kiteytti. Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, koronaan liittyvät rajoitukset ovat tehneet elämästä monin tavoin omituista ja hankalaa, mutta eri ihmisille eri tavoilla. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että paras tapa selviytyä arjesta on pitää edes jonkinlaisia rutiineja yllä. Mikäli kotona on lapsia, sitä suuremmalla syyllä. Toisaalta omasta hyvinvoinnistakin on hyvä yrittää huolehtia niissä rajoissa kuin se on mahdollista. Tässä tasapainotellaan itsemyötätunnon ja itsekurin ristiaallokossa. Toisaalta on hyvä vähän itseään patistella, mutta toisaalta myös olla itselleen armollinen.

Olen miettinyt paljon, miten näistä erikoisista ajoista selvitään. Seuraava lista perustuu  omiin kokemuksiini näiden parin viikon ajalta, keskusteluihin muiden ihmisten kanssa sekä tähän kirjoitukseen, jossa psykologi kertoo, miten karanteenista selvitään. Nämä ovat keinoja, joilla minä yritän helpottaa omaa arkeani. (En siis yritä väittää että samat asiat toimisivat kaikilla.)

Normaali päivä- ja viikkorytmi

Olen oikein ottanut asiakseni pukeutua arkiaamuisin ”kunnon vaatteisiin”, ja vaadin samaa muiltakin. Klo 9 mennessä kaikilla pitää olla jotain muuta kuin yöpuku päällä. Sen sijaan viikonloppuisin saa löhöillä pyjamassa ja kulkea verkkareissa. Herätäämme samaan aikaan kuin yleensäkin, menemme nukkumaan ajoissa ja syödään tavalliseen aikaan. Yritän syömistenkin suhteen pysyä kutakuinkin normaalissa, vaikka se tuntuu vaikeammalta. Jälkikasvu kitisee jälkkäreitä harva se päivä, ja itse olen silloin tällöin turvautunut hätäsipsipussiin, kun kotoilu on alkanut tuntua sietämättömältä. Mutta koska ennakoin, että tätä jatkuu nyt varmasti vielä ainakin kaksi kuukautta, yritän vastedes kiinnittää ruokavalioon yhtä paljon huomiota kuin normaalistikin.

Käyn suihkussa ja kampaan tukkani joka päivä. Yleensä en arkisin meikkaa, mutta en sulje pois mahdollisuutta, että alan harrastaa sitäkin ihan vain huvikseni. Olen ottanut käyttöön parhaimmat ihonhoitotuotteeni, ne tuokoon pientä luksusta tämän omituisen arjen keskelle. Minulle on myös ollut tärkeää pitää viikonloput ja arkipäivät erossa toisistaan, eli viikonloppuna edelleenkin syödään vähän paremmin ja nukutaan pidempään kuin arkisin. Arkisin päivässä on tietty rytmi, jolloin koulutyöt, muut työt ja kotityöt asettuvat omille paikoilleen, viikonloppuisin taas tuntuu tärkeältä lomailla velvollisuuksista, niin kuin yleensäkin.

Sosiaaliset kontaktit

Olen huomannut, että nyt jos koskaan on aika soittaa kavereille. Se piristää aina, luultavasti kaveria yhtä paljon kuin minuakin. Chattailen netissä, tekstailen puhelimella ja soittelen videopuheluita lasten kanssa mummeille ja kummeille. On tietysti eri asia soitella kuin lähteä lounaalle, mutta toisaalta – ajatelkaa, millaista olisi olla karanteenissa pelkkien kirjeiden varassa. Ja muuten, niitä kirjeitäkin voisi taas kirjoittaa. Tässäpä mainio idea ajankuluksi!

Vinkkinä sanonkin, että nyt jos koskaan on oivallinen aika ottaa yhteyttä niihin sukulaisiin ja ystäviin, joihin ei normaalisti pidä tiiviisti yhteyttä. On todennäköistä, että etenkin vanhemmat ihmiset ovat nyt vailla normaaleja sosiaalisia kontakteja ja ilahtuvat yhteydenotosta. Toisaalta jos olet yksinään kotona, älä jää odottamaan muiden soittoa tai kirjettä, vaan toimi itse. Tai lähetä vaikka se postikortti! Tarvitsemme toisiamme, vaikka etäältä käsin.

Kotini on tosiaan linnani

Koska valtaosa ajasta vietetään nyt kotona, yritän oikein toden teolla panostaa siihen, että meillä on kaunista ja kodikasta. Kiinnitän huomiota siihen, ettei koti pääsisi kovin sotkuiseksi. Erityisesti yritän pitää tiskipöydän tyhjänä, raivaan ison ruokapöydän vähintään kerran päivässä (sille kinostuu nyt koulukirjoja, värikyniä ja ties mitä silppua paljon enemmän kuin normaalisti) ja koetan pitää eteistä järjestyksessä. Petaan joka päivä ja aina kun tilaisuus tulee, ostan kukkia maljakkoon. En ole lopettanut siivoojan käyntejä, vaan kävimme yhdessä hänen kanssaan läpi, miten huolehdimme hygieniasta puolin ja toisin.

Aion hankkia ruokapöydälle uuden, siistimmän vahakankaan, sillä nykyinen alkaa olla kestotahroilla ja repeytynytkin. Varaudun siihen, että kotona voi vierähtää kuukausi jos toinenkin, joten pidän kodin siistimiseen käytettyä aikaa mielekkäänä. Samoin olen ruvennut vaatimaan aika tiukkaan sävyyn, että kaikki muutkin perheenjäsenet hoitavat likaiset astiat tiskikoneeseen, roskat roskiin ja niin edelleen. En jaksa siivota muiden sotkuja, vaan kaikkien kuuluu nyt hoitaa oma osuutensa. Mielestäni kotiin panostaminen on nyt perusteltua. Minulle viihtyisyys syntyy etenkin siisteydestä ja elävistä kasveista, joten niistä pidän huolta. Mutta jos vaikka mielesi on tehnyt uutta mattoa jo monta vuotta, nyt voi olla hyvä hetki tilata se, mikäli budjetti antaa periksi. Mitä kodikkaampaa kotona on, sitä miellyttävämmin tämä karanteenikin menee.

Iloa elämään vaikka periaatteen kustannuksella

Tämä viimeinen on yllättänyt itsenikin. Olen aina vannonut, että meille ei tulee minkäänlaista lemmikkiä – ja nyt sellainen on tulossa jo tällä viikolla, omasta aloitteestani. Tosin pieni ja helppohoitoinen, mutta kuitenkin elävä, karvainen olento, jota varten on pitänyt tehdä monenlaisia valmisteluja ja hankkia erilaisia tarvikkeita. Kirjoitan tästä aiheesta lisää heti kun hän muuttaa meille, mutta logiikka oli tämä: maailma on muuttunut, myös meidän elämä on muuttunut. Emme todennäköisesti matkusta pitkään aikaan mökkiä pidemmälle, joten lemmikin hoidon suhteen tilanne on ihan erilainen kuin puoli vuotta sitten. Lapset ovat aina halunneet lemmikkiä, ja koska kotona vietetään nyt paljon aikaa, aloin miettiä mikä kotona eniten ilahduttaisi? Päädyimme siihen johtopäätökseen, että nyt on mitä otollisin aika ottaa lemmikki. Vaikka pidän arkirutiineista kiinni kynsin hampain, kaikkea ei tarvitse pitää ennallaan. Joskus sopeutuminen sujuu parhaiten, kun jostain periaatteestaan hiukan joustaa. (Tunnustan tähän päälle, että on meillä joustettu päivittäisestä ruutuajastakin…)

Tällaisilla keinoilla yritän itse selviytyä. Kertokaa lisää omia keinojanne kommenteissa! Ja bonuskysymys: kuka arvaa, mikä eläin meille on tulossa?

Samanlaista mutta niin erilaista

Julkaistu , kirjoittanut
16

Olen viime päivinä miettinyt sitä, miten näennäisen samanlainen tilanne tarkoittaa kuitenkin ihmisille ihan eri asioita. Meitä kaikki koskee samat ohjeet valtionjohdon tasolta. Lapset ovat etupäässä kotona, kaikki kynnelle kykenevät kotitoimistoissaan myös. Yritämme vältellä kontakteja muihin ihmisiin, tilaamme ruokaa kotiin ja vahtaamme uutisia, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta kun juttelen ihmisten kanssa käy nopeasti ilmi, että näennäisesti samanlaisessa tilanteessa se käytännön kokemus voi olla todella erilainen.

Ensinnäkin on niitä, jotka edelleen menevät työpaikoilleen normaalisti, paitsi että töitä ja stressiä saattaa olla jopa enemmän kuin ennen. Sitten on niitä, jotka yrittävät tehdä töitänsä kotoa käsin, mutta onnistuminen vaihtelee merkittävästi. Ja sitten on niitä, joiden työt ovat loppuneen jo viikkoja sitten kokonaan, tai ovat vaarassa loppua milloin tahansa. Tämä johtaa siihen, että taloudellinen, emotionaalinen ja fyysinen tila on ihmisillä aivan erilainen.

Lapset ovat etäkoulussa, ja viime päivinä on paljon puhuttu siitä, että vanhempien tehtävä ei ole opettaa lapsiaan tai puuttua liikaa koulunkäyntiin. Tämä onnistuu hyvin omatoimisen ja koulumotivoituneen yläluokkalaisen kanssa, mutta kertoo vain pienen siivun todellisuudesta. Kaikki lapset eivät kykene istumaan rauhassa tehtäviensä parissa puurtaen edes koululuokassa, saati sitten kotona. Kaikkia lapsia koulu ei ylipäätään kiinnosta, ja silti heidänkin pitäisi hommansa hoitaa. Kuulin juuri teinistä, joka on siinä käsityksessä, että nyt on hyvä tilaisuus hengailla kavereiden kanssa kaupungilla koulutöiden sijasta. Opettaja ei sellaisessa tilanteessa hirveästi pysty asiaan vaikuttamaan, vaikka olisi miten hyvä ammatissaan.

Opettajien tapa huolehtia etäopetuksesta on kirjavaa. Jos opettajan ainoa kanava on wilma, niin vanhemmille ei jää juuri vaihtoehtoja. Minulla on kokemusta vain erittäin toimivasta etäopetuksesta, ja arvostukseni opettajia kohtaan on korkea, mutta tiedän ettei tilanne ole kaikkialla sama. Jos kotona on eri ikäisiä lapsia, tilanne mutkistuu entisestään. Päiväkodit ovat periaatteessa auki, mutta ainakaan itse en uskalla lasta laittaa päiväkotiin, missä lähikontakteja muiden lasten ja aikuisten välillä on mahdoton välttää. Vakava suositushan on pitää myös pienet lapset kotona, mikäli siihen suinkin on mahdollisuus. Mutta sitten kun on samassa huushollissa koululaisia, pikkulapsia ja etätöitä tekeviä aikuisia, arki käy äkkiä yllättävän kuormittavaksi.

Entäpä kodit? Mitä enemmän tilaa, sitä helpompaa on lähettää kaikki omiin nurkkiinsa tekemään omia hommiaan. Mutta kaikilla ei ole jokaiselle omaa huonetta, saati sitten erillistä työhuonetta. Sitä paitsi kaikki ovatkin jo huomanneet, että ruoan laittamiseen menee päivässä hirveästi enemmän aikaa ja rahaa kuin yleensä, kun koulu- ja työpaikkaruokailua ei ole. Jonkun täytyy ne ruuat suunnitella, ostaa ja tehdä. Kaupunkilainen tilaa kätevästi netistä, mutta tätä vaihtoehtoa ei monilla ole. Ainakin meidän perheessä ruokasuunnittelu vie kokonaisuudessaan vähintään tuplasti aikaa aiempaan verrattuna, sillä kun koko perhe on jatkuvasti kotona, kaikkea kuluu moninkertainen määrä. En ole vielä tottunut ostamaan niin paljon ruokaa kerralla, etenkin kun kauppaa pitäisi muutenkin välttää.

Jotkut meistä ovat yksin tai suorastaan yksinäisiä. Toiset kuormittuvat siksi, että kaikki ovat kotona yhtä aikaa. Toisilla on niin paljon aikaa, että siinä ehtii raivata kaappeja, sijoitella kirjoja värijärjestykseen ja vaihtaa kukkamullat moneen kertaa. Toisilla taas uudenlainen arki on vienyt kaiken ylimääräisen ajan, ja koti alkaa vähitellen kaaostua. Kaiken kaikkiaan voi siis todeta, että vaikka olisimme samassa veneessä, emme suinkaan ole samassa tilanteessa. Koronavirus voi iskeä kehen tahansa, mutta olemme varsin epätasa-arvoisissa tilanteissa sen suhteen, millaisilla resursseilla yritämme tilanteesta selvitä.

Yhteistä lienee vain huoli siitä, miten tästä selvitään ja milloin tämä loppuu. Siihen ei osaa kukaan vastata, mutta jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa. Pysy itse kotona, pidä lapset pois koulusta ja päivähoidosta, pidä etäisyyttä muihin ihmisiin, pese käsiä, yski ja niistä oikein. Älä mene juhliin, älä päästä lapsia kyläilemään, jätä mökkeily myöhempään aikaan. En näe mitään syytä, miksi tauti käyttäytyisi Suomessa eri tavalla kuin muualla Euroopassa, mutta jos kaikki eristäydymme nyt parhaan kykymme vältämme ehkä ne hirvittävät tilanteet, joihin Italiassa ja Espanjassa on jouduttu. Suomi aloitti onneksi varotoimet suhteessa aiemmin kuin moni muu maa, vaikka pitkään täälläkin elettiin kummallisessa realiteetit kieltävässä tilassa. Elämme historiallisia ja vaikeita aikoja. Mutta yhdessä tästäkin selvitään.

Miten korona on vaikuttanut teidän arkeen?

Ostolakko muuttui juuri helpoksi!

Julkaistu , kirjoittanut
18

Tällä kauhealla epidemialla on ollut myös yllättäviä positiivisia seurauksia. Sekä Sokos että Stockmann ovat siirtäneet keväiset alepäivänsä nettiin, jotta ihmiset eivät tungeksisi tavarataloissa. Herttoniemen kauppakeskuksen avajaiset pidettiin, mutta siitä seurasi julkista paheksuntaa ja pormestarin henkilökohtainen nuhtelu kauppakeskuksen johtajalle.

Nyt jos koskaan on helppoa harjoitella ostolakkoa. Ensinnäkin meidän kaikkien tulisi pysytellä kotioloissa ja kulkea kaupungilla mahdollisimman vähän. Shoppailureissut tulisi jättää nyt tekemättä, etenkin jos kuuluu riskiryhmiin tai on yhtään flunssan oireita. Toiseksi ostolakon ylläpitäminen on paljon helpompaa, kuin esimerkiksi näitä alepäiviä ei tavarataloissa järjestetä. Mielestäni niiden peruminen oli erittäin vastuullista molemmilta yrityksiltä, ja vaikka en ostaisi mitään, molempien profiili nousi kyllä silmissäni.

Kolmanneksi – mitä ihmettä varten shoppailisi, kun kuitenkin olemme vain kotona? Uusia vaateostoksia, meikkivärejä tai asusteita ei oikein voi perustella tarpeella, kun kukaan ei käy missään. Minusta kuulostaa vähän kaukaahaetulta, että videopalaveriin pitäisi ostaa uusia vaatteita. Osa meistä joutuu tietysti menemään työpaikoilleen edelleen, mutta suurimman osan pitää nyt vain pysyä kiltisti kotona. Kun myös juhlat, konsertit ja muut viihdetapahtumat on peruttu, millä ihmeellä niitä uusia vaatteita itselleen perustelisi?

Minulle alepäivät ovat aina olleet kompastuskivi vaatteiden ostolakon suhteen, ja määräsinkin jo tammikuussa itseni jäähylle niiden suhteen. Nyt tuota lupausta on yksinkertaista noudattaa. En osta alepäivien nettikaupoista mitään vaatteita, vaikka pari houkuttelevaa mekkoa siellä olisikin. Se on kuin ostaisi sian säkissä, sillä materiaalia ei pääse tunnustelemaan, mallia sovittamaan eikä väri yleensä ole luonnossa sama kuin kuvassa. Tämä meni nyt tänä keväänä äärimmäisen helposti. Toisaalta moraalia kohottaakseni olen päättänyt kotioloissakin pukeutua siististi. Mukavasti, mutta siististi. Kotipukeutumisen kohentaminen on ollut tavoitteena jo pitkään, ja nyt on oivallinen tilaisuus nähdä, mihin vaatekaappini oikein venyykään.

Pakko on paras muusa, sanotaan, ja nyt on vähän pakko olla shoppailematta. Nettikaupat toki toimivat, mutta niihinkään ei ole pakko mennä. Jos kaipaa lisämotivaatiota, voi vaikka laskea, paljonko säästää rahaa karanteenin aikana, kun jättää kaikki heräteostokset tekemättä. Tai voi haastaa itsensä ”kaappishoppailuun” – siis tutkailemaan vaatevarastoaan tarkemmin, että millaista kaikkea sieltä oikeasti löytyykään. Olen lukenut, että henkistä hyvinvointia poikkeustilanteessa parantaa paitsi rutiinit, myös se, että esimerkiksi pukeutuu ”oikeisiin vaatteisiin” joka päivä, vaikka ei ihmisten ilmoille menisikään. Mikä onkaan motivaatiosi, pysytään kaikki kotona, ja osallistutaan siten omalta osalta tämän taudin nujertamiseen.

Kuinka monelle maaliskuusta on tulossa nollakuukausi?

Rutiinit ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan!

Julkaistu , kirjoittanut
3

Huom! Jutun kuvituksena on autenttista materiaalia kodistamme kirjoittamisen hetkellä.

Meidän perhe on elänyt nyt jo pari viikkoa poikkeustilanteessa. Puoliso jäi etätöihin jo kaksi viikkoa sitten, kuopus on ollut jo viikon pois päiväkodista flunssaoireiden takia ja esikoinen oli maanantaina viimeistä päivää koulussa. Sekä omia että lasten harrastuksia vältettiin jo viime viikolla, koska myös minä olen ollut kipeänä. Maanantai-iltana selvisi, että koko Suomi menee käytännössä kiinni, ja poikkeusolot tulevat jatkumaan vähintään kuukauden, vaikka oma arvioni on, että todellisuudessa tässä menee ainakin kesään asti.

Vähän on jäänyt sekä siivous että lukeminen kesken…

Nämä pari viikkoa ovat johtaneet siihen, että tässä on elelty jonkinlaisessa välitilassa, kun on ollut epäselvää, miten arki oikein tulee järjestymään. Olemme olleet kotona vähän kuin lomalla, vähän kuin arjessa. En ole pitänyt normaaleista arkirutiineista kovin tiukasti kiinni, ja toisaalta osa niistä on nyrjähtänyt raiteiltaan myös näiden poikkeusolojen takia. Tästä on seurannut se, että koti on nyt sotkussa, projektit levällään pitkin lattioita ja jokapäivänen ruokahuolto on muuttunut stressaavaksi, koska emme olleet sopineet, kuka on vastuussa ruuanlaitosta. Eilen totesin, että NYT on aika miettiä päivään selkeä lukujärjestys, suunnitella ateriat ja pitää entistäkin tiukemmin kiinni arkirutiineista. Jos jatkan edes kuukauden tällaisella epämääräisellä puolilomailusysteemillä, koti on pian karmeassa kunnossa, ja asukkaat entistä stressaantuneempia.

Unohdin tiskirutiinin ja tilanne on heti tämä.

Tajusin myös, että arkirutiineista tulee erilaisia kuin tavallisesti, sillä koko perhe on yhtä aikaa kotona viikkoja yhteen kyytiin. Yleensä laitan päivisin vain kevyen salaatin itselleni, mutta nyt on tehtävä lämmintä ruokaa kaksi kertaa päivässä. Sen lisäksi, että nyt voi tehdä niitä kotiprojekteja, jotka normaalissa arjessa jäävät helposti tekemättä, on lisäksi pidettävä huolta siitä, että arki rullaa muuten. Seuraava lista ei ole täydellinen, mutta arvioin, että ainakin nämä asiat ovat tärkeitä arjen sujumisen kannalta:

  • Lukujärjestys kotikoulua käyville lapsille. Vaikkei olisi lapsia, niin lukujärjestys voi silti olla hyvä idea, jotta arjessa pysyy rytmi.
  • Koko perheen ruokasuunnittelu. Tästä ei ole haittaa muillekaan, etenkin kun kaupassa ei ole nyt hyvä juosta joka päivä.
  • Välttämättömien arkirutiinien pyöritys: tiskit, pyykit, siivous
  • Jonkinlainen päivittäinen tavaroiden palauttelu paikoilleen. Kaikkien ollessa koko ajan kotona, tavarat tuntuvat leviävät ympäri kotia muutamassa minuutissa.
  • Kauppalistojen, -tilausten ja kaupassa käymisten suunnittelu. Ei rampata ihmisten ilmoilla, ellei ole pakko.

Kävely omalla vastuulla.

En ole vielä noita kaikkia toteuttanut, olen vasta tunnistanut ongelman. Muutaman päivän perusteella on kuitenkin selvää, että tässä tilanteessa fiiliksen mukaan ajelehtiminen ei ole se paras ratkaisu. Olen nähnyt myös vastakkaista linjaa, jossa ajatuksena on että ankeista poikkeusajoista selviää paremmin, kun höllää vähän kaikesta: ruutuajoista (omasta ja muiden), karkinsyönnistä, nukkumaanmenoajoista ja muista rutiineista. Tämä lienee makuasia ja persoonallisuuskysymys, mutta kokeiltuamme muutaman päivän tällaista vapaampaa menoa, olen nopeasti tullut siihen johtopäätökseen että meidän perhe hyötyy ennustettavuudesta. Päivässä pitää olla rytmi ja toistuvia rutiineja, jotta ensinnäkin kaikki tarpeellinen tulee hoidettua ja toiseki jotta koti pysyisi kaikille viihtyisänä paikkana niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kotioloissa nimittäin jatketaan vähintään huhtikuun puoleen väliin, mutta epäilen vahvasti, että Suomi olisi siinä vaiheessa vielä valmis palaamaan takaisin normaaliin. Kotiin kannattaa siis panostaa, koska siellä vietetään paljon aikaa.

Mitkä ovat niitä rutiineja, joista olette huomanneet olevan eniten hyötyä? Jakakaa parhaat vinkit kommenteissa!

HUOM! Jos kaipaat koronakaranteeniin lukemista, seuraa Arkijärki-blogia facebookissa, niin huomaat uudet päivitykset heti kun ne ilmestyvät. Kannattaa myös seurata blogin Instagram-tiliä, jonka stooriessa vinkkaan uusista postauksista, ja jossa muutenkin on materiaalia ja kuvia, joita blogissa ei välttämättä ole. 

Kaksi minuuttia vai kaksi tuntia? Vinkkejä kotitöihin

Julkaistu , kirjoittanut
4

Silloin kun elää kiireistä arkea, silmiin sattuu kaikenlaisia tekemättömiä töitä, jotka kyllä tekisi, jos vain olisi aikaa. Sitten kun aikaa yllättäen olisi, ongelmana on, ettei enää yhtään muista, että mitä sitä oikein olikaan meinannut tehdä. Listasin muistin virkistykseksi ja yleiseksi inspiraatioksi asioita, joita voi tehdä, riippuen siitä kuinka paljon luppoaikaa on kertynyt. Nämä ovat siivous-, järjestämis- ja raivaushommia, sekä muita kotitöitä. Kodit ovat erilaisia, joten nämä ovat arvioita. Yksiössä ikkunoiden pesuun menee vain vähän aikaa, mutta omakotitalossa voi mennä vaikka koko päivä. Ei siis kannata takertua noihin aikamääreisiin pilkuntarkasti. Niiden on tarkoitus antaa osviittaa.

Silityspino odottelee parhaillaan.

Kun aikaa on pari minuuttia:

  • Desinfioi puhelin
  • Täytä ja/tai tyhjennä tiskikone
  • Siisti yksi taso mistä tahansa huoneesta
  • Järjestä kengät eteisessä
  • Vie roskat
  • Petaa sänky
  • Pyyhi kylppärin peili
  • Kastele kukat
  • Laita ajastin viideksi minuutiksi, ja palauta niin monta tavaraa paikoilleen kuin ehdit

Kun aikaa on noin vartti:

  • Taittele puhtaat pyykit kaappiin
  • Imuroi (yksi huone tai enemmän)
  • Silitä tai höyrytä vaatteita, poista nypyt, huolla kengät
  • Järjestä ja raivaa mikä tahansa hylly tai laatikko
  • Poista puhelimesta tarpeettomia kuvia, viestejä ja appeja
  • Naputtele yksittäinen tavara facebook-kirppikselle
  • Pyyhi pölyt
  • Vaihda lakanat
  • Kiinnitä taulu seinään

Kun aikaa on noin tunti:

  • Koko kodin siivous
  • Kukkamultien vaihto, parvekekukkien istutus (tähän voi mennä enemmänkin kuin tunti)
  • Lattioiden pesu
  • Kodinkoneiden puhdistus sitruunahapolla
  • Auton siivous, imurointi ja puhdistus sisäpuolelta
  • Isomman tavaramäärän lisääminen jollekin netin myyntipalstalle
  • Veroilmoituksen täyttäminen/valmistelu
  • Paperien arkistointi (saattaa kuulua myös muuhun ryhmään tilanteesta riippuen)
  • Viimeistenkin muuttolaatikoiden purkaminen
  • Kausivaatteiden pakkaaminen ja vaihto
  • Käsinpesua vaativien vaatteiden pesu

Kun aikaa on useampi tunti, tai jopa useampi päivä:

  • Ikkunoiden pesu (riippuen ikkunoiden määrästä)
  • Vaatekaapin/kirjahyllyn/muun isomman kohteen konmaritus
  • Pakastimen tai jääkaapin sulatus, pesu ja järjestäminen
  • Peittojen ja tyynyjen pesu ja kuivaus
  • Kirjahyllyn aakkostaminen (kirjahyllyn koosta riippuen)
  • Valokuva-albumien koostaminen
  • Remonttiprojektit, kuten maalaus, tapisointi, puuttuvien lattialistojen kiinnittäminen jne.

Onko teillä lisää ideoita?

Kotona ollaan, mitäs nyt?

Julkaistu , kirjoittanut
10

Minulla on ollut viime päivinä hassu tunne, kuin olisin valmistautumassa talviunille. Kotivaran kokoaminen ja kaikenlaisten tilaisuuksien peruuntuminen on saanut aikaa sellaisen tunteen, kuin tässä oltaisiin käpertymässä kiepille kotikolon perälle, tarkoituksena herätä uuteen maailmaan muutaman kuukauden päästä.

Toisaalta samaan aikaan uutiset tuntuvat masentavilta. Ihmisiä kehotetaan etätöihin, mutta se on mahdollista vain osalle. Kaupan myyjä ei voi käpertyä minnekään, jos haluaa pitää työpaikkansa. Esiintyvien taiteilijoiden tilanne on myös karu. Minun elämääni peruuntunut konsertti tuo väliaikaista harmia, muusikolle se tarkoittaa usein sitä, että palkka jää kokonaan tulematta. Sama tilanne koskee varmasti lukuisia pienyrittäjiä, joiden työt ovat kiinni siitä, että ihmiset liikkuvat kaupungilla ja ostavat palveluja. Nurinkurisesti työvuorot ovat tainneet lisääntyä vain vessapaperitehtailla. Heidän kannaltaan tietysti kiva, mutta ei siinä vessapaperimaniassa mitään järkeä kyllä ole.

Tätä työmaata riittää.

Kuitenkin vaikuttaa siltä, että ihmisten alettua kiinnittää poikkeuksellista huomiota mm. käsihygieniaan, sillä on ollut vaikutusta. Kausi-influenssa tapauksia on ollut vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen vähän, ja se saattaa ainakin osittain johtua juuri tästä. Toivoa sopii, että jos kaikki nyt vain pysyttelevät kodeissaan, tartuntojen määrä saadaan pysymään aisoissa, eikä terveydenhuollon kapasiteetti ylikuormitu. Lienee siis aika miettiä, mitä kotona voisi puuhailla sillä ajalla, joka normaalisi kuluisi työmatkoihin ja harrastuksiin.

Jos kotona on lapsia, se tietysti hankaloittaa tilannetta. Kunnon töitä on vaikea saada aikaiseksi silloin, kun jaloissa pyörii alaikäisiä. Mutta kun kotona vietetään muutenkin enemmän aikaa kuin normaalisti, olen ainakin itse ajatellut tarttua erinäisiin järjestelyprojekteihin. Ajattelin mm. organisoida lastenvaatteet. Nyt alkaa olla aika vaihtaa talvikamppeet pois ja ottaa välikausi tilalle. Kaapeista pitää karsia pieneksi jääneitä, ja tuoda vintiltä oikean kokoisia tilalle. Tämähän on melko työläs homma pari kertaa vuodessa, mutta nyt sitä voi tehdä kaikessa rauhassa. Samoin ajattelin vihdoinkin raivata lastenhuoneesta ylimääräiset lelut pois. Luulen, että pelkästään kuivahtaneilla tusseilla voisi jälleen pelata minimalismipeliä päiväkausia. Ja onhan minulla vielä se 20 asiaa vuodelle 2020 -lista, jolta voi ottaa työn alle melkein mitä tahansa. Kirjahylly on edelleen raivaamatta…

Tiedossa lienee muutama viikko, tai ehkä muutama kuukausi vähän erikoista aikaa. Vaikka asia on vakava, voi tässä silti yrittää nähdä kaiken ikävän sivutuotteena tulevia positiivisia puolia. Globaalilla tasolla päästöt ovat vähentyneet merkittävästi, kun tuotantomäärät ovat laskeneet. Tästä näkee, että kulutuksen volyymillä on merkitystä! Yksilötasolla veikkaan, että moni maritusprojekti saa kevään aikana uutta puhtia, ja kotien järjestämisestä tulee yleistä ajanvietettä. Kenties kesän kynnyksellä yllättävän monella on kaapit ja kellarit pitkästä aikaa järjestyksessä. Luulenpa myös, että aika moni havahtui täydentämään kotivaransa parempaan kuntoon kuin ennen.

Mitä te olette ajatelleet kotona tehdä?

Näin varaudun käytännössä

Julkaistu , kirjoittanut
3

Kun kirjoitin edellisen tekstin, koronatilanne ei vielä näyttänyt Suomessa kovin pahalta. Muutamassa päivässä tilanne on kuitenkin muuttunut, ja aiemmat pohdinnat siitä, pitäisiköhän jotenkin varautua, ovat muuttuneet konkreettisiksi toimiksi. Olen vähän huolestunut, ensisijaisesti riskiryhmiin kuuluvista, mutta en ole paniikissa. Toivon ettei kukaan muukaan ole, sillä paniikki ei auta missään tilanteessa. Sen sijaan järkevä ennakointi auttaa. Tässä lista siitä, miten meillä varaudutaan.

Me ei mennä minnekään

Ensimmäinen tartunnanvälttämiskeino on pysytellä kaikessa rauhassa kotona. Olen iloinen siitä, että lapsen uimakoulu saatiin juuri päätökseen, eikä mitään lomamatkoja ole tiedossa. Ensi kesänä ei reissata ulkomaille, vaan keskitytään mökkeilyyn ja mummoloihin. Jos ei nimittäin tapaa ketään, ei voi tartuttaa eikä saada tartuntaa. Täydellinen linnoittautuminen kotiin ilman lääkärin määräämää karanteenia on ylimitoitettua, mutta toisaalta väkijoukkoja on ihan järkevää välttää, jos siihen on mahdollisuus. Jos taas karanteenikäsky tulisi, sitten sitä kyllä noudatetaan ihan täsmälleen.

Näillä mennään.

 

Käsiä pestään erittäin usein

Jos tästä jotain hyvää seuraa, niin ainakin se, että käsihygieniasta huolehtiminen on vihdoin noussut sille tasolle, jolla sen pitäisi muutenkin olla. Tutkimusten mukaan tavallinen saippua on yhtä tehokasta kuin käsidesi, eikä viruksen tappamiseen tarvita mitään erikoisia antibakteerisia aineita. Ostin vessoihin nestemäiset saippuat palasaippuiden lisäksi, ja jokaisella perheenjäsenellä kulkee käsidesi mukana, mutta sen enempää en ole hamstrannut. Olennaista on, että käsiä pestään saippualla tarpeeksi pitkään (ainakin 20 sekuntia) ja huolellisesti joka puolelta. Pelkkä huljautus veden alla ei riitä. Jos käyttää käsidesiä, sitä pitää ottaa kunnon kourallinen, eikä vain pari tippaa, ja hieroa ainetta etenkin sormenpäihin mutta myös sormien väleihin ja peukaloihin.

Muukin hygienia tehostuu

Käsien pesun lisäksi olen ruvennut vaihtamaan käsipyyhkeitä tiuhempaan tahtiin. Vaihdan pyyhkeet nyt päivän parin välein. Tulee vähän lisää pyykkiä, mutta se ei mielestäni ole kovin iso vaiva. Tilasin myös ruokaostosten mukana kertakäyttöisiä siivousliinoja ja täydensin siivousaineita. Haen myös apteekista vielä tavanomaista desinfioimisainetta, jolla voi pyyhkiä pinnat, jos kävisi niin huono tuuri, että tartunta sattuisi omalle kohdalle. Meillä on sellaista kyllä ennestäänkin, mutta täysi varapullo rauhoittaa mieltä. Edellinen pullollinen onkin kestänyt jo 10 vuotta, nyt se alkaa olla lopuillaan.

Kotivara karttuu

Meillä on aika mukavasti ruokaa kaapeissa muutenkin, mutta tein juuri täydentävän tilauksen, niin että pärjäämme mukavasti pari viikkoa, vaikka karanteeniin joutuisikin. En alkanut hamstrata säilykkeitä tai vessapaperia, vaan tilasin sellaisia elintarvikkeita, joita käytettäisiin muutenkin päivittäin: spagettia, maitoa, leipää, jugurttia, kananmunia ja niin edelleen. Lisäksi konetiskiainetta ja vessapaperia, yhdet pakkaukset molempia. Kuten sanottu, en usko hamstraamisen tarpeellisuuteen. Ja kun kerran asialla olin, niin tilasin sitten saman tien puuttuvia osia pärjäämispakkauksesta vakavampienkin katastrofien varalta. Retkikeittimiä ei saa citymarketin nettikaupasta, mutta roskapusseja, vesikanistereita ja sen sellaista saa.

Mitä jokainen voi tehdä juuri nyt?

  • Älä altista itseäsi tai muita turhalle vaaralle. Jos olo on flunssainen, on parempi pysyä kotona. Kanssakulkija bussissa ei voi olla varma, onko köhivällä vierustoverilla korona vai tavallinen kevätflunssa. Pidä flunssaiset lapsetkin kotona. Ota huomioon kaikki ne, jotka eivät voi siirtyä etätöihin. Jäämällä itse kotiin, suojelet muita.
  • Auta omaa lähipiiriä, ja huolehdi siitä että myös hankalasti liikkuvilla vanhuksilla on riittävästi ruokaa ja lääkkeitä kotona.
  • Älä sorru hysteeriseen hamstraamiseen. Sille ei ole mitään tarvetta.
  • Koronatilanne päivittyy jatkuvasti. Uutispalvelujen kyttääminen 24/7 ei kuitenkaan auta yhtään. Sillä lähinnä ruokkii omaa paniikkiaan, sillä uutisten logiikka on sellainen, että negatiiviset asiat saavat enemmän julkisuutta kuin positiiviset. Kannattaa myös harkita, millaista tietoa lähipiirissään jakaa. Lietsooko hysteriaa vai hallinnan tunnetta? Vanha iskulause Keep calm and carry on sopii erinomaisesti tähänkin tilanteeseen. Suomeksi siis pää kylmänä ja rauhassa eteenpäin.
  • Vanhemmat, aktivoikaa Wilma-tilit ja päivittäkää yhteystietonne ajan tasalle lapsen hoitopaikkoihin, kouluihin ja harrastuksiin. Wilma on käsittääkseni ykköskanava kouluista tapahtuvalle tiedotukselle, mikäli lapsen koulu esimerkiksi suljettaisiin.

Tietysti toivon, että tilanne laantuisi nopeasti, ja päästäisiin pian tavalliseen elämään. Mutta sitä odotellessa lienee parasta kuitenkin varautua tolkullisessa hengessä. Sitten, jos sattuisi käymään niin, että olisi altistunut tartunnalle ja joutuisi karanteeniin, olen jo suunnitellut monenlaisia järjestelyprojekteja, joihin voisin tarttua. Mitäpä sitä muutakaan tekisi, kuin raivaisi kaappeja ja järjestäisi pieneksi jääneitä lastenvaatteita kirppiskasseihin?

Miten olette varautuneet? Toivottavasti te kaikki lukijat olette hyvässä kunnossa!

Koronakaranteenista muihin katastrofeihin, miten pitäisi varautua?

Julkaistu , kirjoittanut
11

Huomaa myös uusi postaus: Näin olen käytännössä varautunut koronakaranteeniin.

Suomi on harvinaisen vakaa yhteiskunta, eikä meillä ole sotien jälkeen ollut kovin suuria katastrofeja. Ehkä siksi perusteellisempi ennalta varautuminen ei ole tuntunut kovin tärkeältä. Olen kuitenkin alkanut pohtia, onkohan tällainen vähän turhan huoletonta. Vaikkei meillä olekaan pahoja tornadoja tai maanjäristyksiä, kaikkea muuta voi aina sattua. Kymmenisen vuotta sitten inhimillinen erehdys saastutti Nokialla juomaveden, mistä seurasi paljon ongelmia. (Jos lukijoissa on nokialaisia, kertokaa ihmeessä miten arki järjestettiin!) Nyt jylläävä koronavirus ajaa ihmisiä kotikaranteeniin, jolloin kotivarasta voi olla korvaamaton apu. Tämän tapahtuma alkaa viimeaikaisten uutisten valossa näyttää entistä todennäköisemmältä, kun kokonaisia koululuokkia on kielletty tulemasta kouluun. Ja voihan sitä kaikkea muutakin tapahtua.

Kysyin keskustelupalstalla, miten ihmiset ovat varautuneet poikkeustilanteisiin, vaikutti siltä että vastaajat jakautuivat kahteen ryhmään: kaikkeen varautuneet maalla-asujat sekä huolettomat kaupunkilaiset, joilla ei toisaalta ole tilaakaan kovin kummoisille varastoille. Suurin osa kuitenkin ilmoitti varastoivansa ruokaa, mutta harva mainitsi patteriradiota, varavirtalähteitä tai vesikanistereita, retkikeittimistä puhumattakaan, joskin maalla asumisen etuna on usein myös puuhella ja oma kaivo. Minulla on vähän sama tilanne. Ruokaa (sekä lääkkeita) kyllä riittäisi koko perheelle varmasti pitkälle toista viikkoa, olettaen että hanasta tulee vettä, seinästä sähköä ja internet toimii. Mutta entäs niitä ei olisi saatavilla?

Veden ja elintarvikkeiden lisäksi olen ruvennut miettimään myös muuta varautumista. Kuinka varautua esimerkiksi siihen, ettei kännykkää saisikaan automaattisesti ladattua? Ehkäpä kannattaisi pitää kotona paria varavirtalähdettä jatkuvasti täyteen ladattuna. Tai mitä jos pankkikorttilaitteet lakkaisivat toimimasta? Pitäisikö hankkia retkikeitin? Entäpä puhdas vesi? En ole ajatellut varautua maailmanloppuun, mutta eri tahojen kotivaraneuvoja lukiessa alkaa tuntua siltä, että parantamisen varaa olisi jo siinä suositellussa 72 tunnin omavaraisuusasteessa. Suurin osa lähteistä, joihin olen tutustunut, suosittelee että kotitaloudet varautuisivat pärjäämään kolme vuorokautta myös sellaisessa poikkeustilanteessa, että esimerkiksi veden- tai sähkönjakelu katkeaa. Meillä ei ole eläimiä, mutta kotivaraan kuuluu myös lemmikkien ruoka ja vesi.

Mutta muunkinlaisia katastrofeja voi sattua. Voi vaikka käydä niin, että itse joutuu sairaalaan, ja joku muu joutuu ottamaan perheen asiat hoitoonsa. Silloin olisi hyvä olla jonkinlainen ”tärkeiden papereiden kansio”, josta löytyisi yhdessä paikassa tiedot kaikesta olennaisesta. Missä ovat vakuutukset, testamentit tai tärkeät terveyteen liittyvät dokumentit? Millaisia erikoisruokavalioita perheenjäsenillä on? Mitkä rokotukset ovat voimassa? Onko edunvalvontatestamentti tehty? Paperiasiani ovat viime vuosina kohentuneet merkittävästi, mutta ei minulla tällaista superkansiota silti ole.

Taidanpa ottaa tämän vuoden projektiksi koota kunnollinen kotivara poikkeustilanteita varten. Nykyiselläkin varustuksella pärjäisi varmaan melko hyvin, mutta organisointia se kaipaa. Olisi kätevää ja mieltärauhoittavaa tietää, että kotoa löytyy yksi laatikko, joka sisältää pätevän pärjäilypakkauksen muutamaksi päiväksi. Erilaisia listoja pakkauksen sisällöstä löytyy esimerkiksi Martoilta tai Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöltä. Niistä ajattelin hakea innoitusta, joskin varmaankin omaan tilanteeseen soveltaen. Ruokavaroja ei kannata hamstrata erikseen, vaan pitää kotona jatkuvasti sellaista määrää ruokaa, joka riittäisi muutamaksi päiväksi. Siten mikään ei mene turhaan vanhaksi jossain komeron perällä.

Nyt kiinnostaa, onko teillä kotivaraa? Miten olette varautuneet odottamattomia katastrofeja varten? Ja jos tällainen pakkaus löytyy, miten olette organisoineet sen ja järjestäneet tavarat? Otan mieluusti hyviä vinkkejä vastaan, sillä alan seuraavaksi koota tällaista pakkausta. Aiheesta seuraa varmasti lisää postauksia kevään aikana.

Ja loppuun vielä ajankohtainen muistutus: MUISTAKAA PESTÄ KÄDET SAIPPUALLA MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ! Mikään käsidesi ei korvaa perusteellista käsienpesua saippualla ja kuumalla vedellä.