Näin yritän selvitä omituisesta arjesta

Arki on muuttunut aika erikoiseksi, eikä se ole pelkkää ihanaa hyggeilyä, kuten eräs lukija asian kiteytti. Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, koronaan liittyvät rajoitukset ovat tehneet elämästä monin tavoin omituista ja hankalaa, mutta eri ihmisille eri tavoilla. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että paras tapa selviytyä arjesta on pitää edes jonkinlaisia rutiineja yllä. Mikäli kotona on lapsia, sitä suuremmalla syyllä. Toisaalta omasta hyvinvoinnistakin on hyvä yrittää huolehtia niissä rajoissa kuin se on mahdollista. Tässä tasapainotellaan itsemyötätunnon ja itsekurin ristiaallokossa. Toisaalta on hyvä vähän itseään patistella, mutta toisaalta myös olla itselleen armollinen.

Olen miettinyt paljon, miten näistä erikoisista ajoista selvitään. Seuraava lista perustuu  omiin kokemuksiini näiden parin viikon ajalta, keskusteluihin muiden ihmisten kanssa sekä tähän kirjoitukseen, jossa psykologi kertoo, miten karanteenista selvitään. Nämä ovat keinoja, joilla minä yritän helpottaa omaa arkeani. (En siis yritä väittää että samat asiat toimisivat kaikilla.)

Normaali päivä- ja viikkorytmi

Olen oikein ottanut asiakseni pukeutua arkiaamuisin ”kunnon vaatteisiin”, ja vaadin samaa muiltakin. Klo 9 mennessä kaikilla pitää olla jotain muuta kuin yöpuku päällä. Sen sijaan viikonloppuisin saa löhöillä pyjamassa ja kulkea verkkareissa. Herätäämme samaan aikaan kuin yleensäkin, menemme nukkumaan ajoissa ja syödään tavalliseen aikaan. Yritän syömistenkin suhteen pysyä kutakuinkin normaalissa, vaikka se tuntuu vaikeammalta. Jälkikasvu kitisee jälkkäreitä harva se päivä, ja itse olen silloin tällöin turvautunut hätäsipsipussiin, kun kotoilu on alkanut tuntua sietämättömältä. Mutta koska ennakoin, että tätä jatkuu nyt varmasti vielä ainakin kaksi kuukautta, yritän vastedes kiinnittää ruokavalioon yhtä paljon huomiota kuin normaalistikin.

Käyn suihkussa ja kampaan tukkani joka päivä. Yleensä en arkisin meikkaa, mutta en sulje pois mahdollisuutta, että alan harrastaa sitäkin ihan vain huvikseni. Olen ottanut käyttöön parhaimmat ihonhoitotuotteeni, ne tuokoon pientä luksusta tämän omituisen arjen keskelle. Minulle on myös ollut tärkeää pitää viikonloput ja arkipäivät erossa toisistaan, eli viikonloppuna edelleenkin syödään vähän paremmin ja nukutaan pidempään kuin arkisin. Arkisin päivässä on tietty rytmi, jolloin koulutyöt, muut työt ja kotityöt asettuvat omille paikoilleen, viikonloppuisin taas tuntuu tärkeältä lomailla velvollisuuksista, niin kuin yleensäkin.

Sosiaaliset kontaktit

Olen huomannut, että nyt jos koskaan on aika soittaa kavereille. Se piristää aina, luultavasti kaveria yhtä paljon kuin minuakin. Chattailen netissä, tekstailen puhelimella ja soittelen videopuheluita lasten kanssa mummeille ja kummeille. On tietysti eri asia soitella kuin lähteä lounaalle, mutta toisaalta – ajatelkaa, millaista olisi olla karanteenissa pelkkien kirjeiden varassa. Ja muuten, niitä kirjeitäkin voisi taas kirjoittaa. Tässäpä mainio idea ajankuluksi!

Vinkkinä sanonkin, että nyt jos koskaan on oivallinen aika ottaa yhteyttä niihin sukulaisiin ja ystäviin, joihin ei normaalisti pidä tiiviisti yhteyttä. On todennäköistä, että etenkin vanhemmat ihmiset ovat nyt vailla normaaleja sosiaalisia kontakteja ja ilahtuvat yhteydenotosta. Toisaalta jos olet yksinään kotona, älä jää odottamaan muiden soittoa tai kirjettä, vaan toimi itse. Tai lähetä vaikka se postikortti! Tarvitsemme toisiamme, vaikka etäältä käsin.

Kotini on tosiaan linnani

Koska valtaosa ajasta vietetään nyt kotona, yritän oikein toden teolla panostaa siihen, että meillä on kaunista ja kodikasta. Kiinnitän huomiota siihen, ettei koti pääsisi kovin sotkuiseksi. Erityisesti yritän pitää tiskipöydän tyhjänä, raivaan ison ruokapöydän vähintään kerran päivässä (sille kinostuu nyt koulukirjoja, värikyniä ja ties mitä silppua paljon enemmän kuin normaalisti) ja koetan pitää eteistä järjestyksessä. Petaan joka päivä ja aina kun tilaisuus tulee, ostan kukkia maljakkoon. En ole lopettanut siivoojan käyntejä, vaan kävimme yhdessä hänen kanssaan läpi, miten huolehdimme hygieniasta puolin ja toisin.

Aion hankkia ruokapöydälle uuden, siistimmän vahakankaan, sillä nykyinen alkaa olla kestotahroilla ja repeytynytkin. Varaudun siihen, että kotona voi vierähtää kuukausi jos toinenkin, joten pidän kodin siistimiseen käytettyä aikaa mielekkäänä. Samoin olen ruvennut vaatimaan aika tiukkaan sävyyn, että kaikki muutkin perheenjäsenet hoitavat likaiset astiat tiskikoneeseen, roskat roskiin ja niin edelleen. En jaksa siivota muiden sotkuja, vaan kaikkien kuuluu nyt hoitaa oma osuutensa. Mielestäni kotiin panostaminen on nyt perusteltua. Minulle viihtyisyys syntyy etenkin siisteydestä ja elävistä kasveista, joten niistä pidän huolta. Mutta jos vaikka mielesi on tehnyt uutta mattoa jo monta vuotta, nyt voi olla hyvä hetki tilata se, mikäli budjetti antaa periksi. Mitä kodikkaampaa kotona on, sitä miellyttävämmin tämä karanteenikin menee.

Iloa elämään vaikka periaatteen kustannuksella

Tämä viimeinen on yllättänyt itsenikin. Olen aina vannonut, että meille ei tulee minkäänlaista lemmikkiä – ja nyt sellainen on tulossa jo tällä viikolla, omasta aloitteestani. Tosin pieni ja helppohoitoinen, mutta kuitenkin elävä, karvainen olento, jota varten on pitänyt tehdä monenlaisia valmisteluja ja hankkia erilaisia tarvikkeita. Kirjoitan tästä aiheesta lisää heti kun hän muuttaa meille, mutta logiikka oli tämä: maailma on muuttunut, myös meidän elämä on muuttunut. Emme todennäköisesti matkusta pitkään aikaan mökkiä pidemmälle, joten lemmikin hoidon suhteen tilanne on ihan erilainen kuin puoli vuotta sitten. Lapset ovat aina halunneet lemmikkiä, ja koska kotona vietetään nyt paljon aikaa, aloin miettiä mikä kotona eniten ilahduttaisi? Päädyimme siihen johtopäätökseen, että nyt on mitä otollisin aika ottaa lemmikki. Vaikka pidän arkirutiineista kiinni kynsin hampain, kaikkea ei tarvitse pitää ennallaan. Joskus sopeutuminen sujuu parhaiten, kun jostain periaatteestaan hiukan joustaa. (Tunnustan tähän päälle, että on meillä joustettu päivittäisestä ruutuajastakin…)

Tällaisilla keinoilla yritän itse selviytyä. Kertokaa lisää omia keinojanne kommenteissa! Ja bonuskysymys: kuka arvaa, mikä eläin meille on tulossa?

11 thoughts on “Näin yritän selvitä omituisesta arjesta

  1. Tekisi mieli tähän sanoa, että älä ota koronakissaa! Tai hamsteria. Tai mitään muutakaan. Nyt on kyllä vihoviimeinen hetki ottaa hetken mielijohteesta lemmikki, jota ei normaalitilanteessa ottaisi. Muutaman kuukauden päästä elämä palaa kutakuinkin normaaleihin uomiinsa ja kaikki ”ollaan jatkossa kotona enemmän” -höpötykset unohtuu.

    Uskon, että Jenni sinä huolehdit lemmikistä koronan jälkeenkin, mutta en sinuna silti suosittelisi tällaista julkisesti kenellekään. Koska niitä ihmisiä valitettavasti on, jotka nyt keksii ottaa lemmikin omaksi ilokseen, kun nyt kuitenkin ollaan koko ajan kotona. Ja hetken päästä sille ei taas ole aikaa, niinkuin ei ennenkään ollut.

    • Olen iloinen että uskot ettemme jätä otusta heitteille, vaikka tilanne normalisoituisikin :). Ja olet oikeassa. En kehota ketään hankkimaan lemmikkiä vain siksi, että juuri nyt on kotona vähän tylsempää. Tarkoitin tuolla periaatteista joustamisella sitä, että erikoisissa olosuhteissa saattaa elämänlaatua parantaa, jos hyväksyy sen, että elämä on nyt erilaista, ja että jotkut periaatteetkin kaipaavat kenties tuulettamista. Nyt voi olla oikea hetki kokeilla pastellin väristä tukkaa, syödä jälkkäriä joka päivä tai katsoa telkkarista pelkkää roskaa, jos tuntuu siltä että elämänlaatu paranee juuri sillä.

      Tästä meidän lemmikkiasiasta sanon kuitenkin, että olemme ottaneet huomioon, että elämä jossain vaiheessa alkaa taas muistuttaa entistä. Sen vuoksi on jo etukäteen selvitetty mahdolliset lomahoitomahdollisuudet ym. sekä valittu lemmikki, jonka olisimme voineet ottaa aiemminkin, ellen olisi ollut ihan vain periaatteessa lemmikkejä vastaan. En kuitenkaan oikeasti usko, että elämä olisi parin kuukauden päästä ennallaan. Kun katson maailman tautitilannetta, en edes uskaltaisi lähteä matkalle ennen kuin tilanne normalisoituu myös kohteessa. Sivujuonena olin suunnitellut matkaa USA:an kesäkuussa. Nyt näyttää siltä, että menee helposti ainakin pari vuotta, ennen kuin esim. New York tuntuu jälleen turvalliselta kohteelta.

      • Mieheni on koko ajan ja itse etänä suuren osan viikosta. Välilä käyn ihmisiä vältellen töissä, jonne matkaa on n 4 km eli kannettavan kanssa ei viitsi koko matkaa kävellä. Me ainakin joudumme tekemään tiiviisti töitä! Toki pukeudumme, ulkoilemme jonkin verran ja pidämme säännöllisistä aterioista kiinni. Työ nimenomaan rytmittää arkeamme täysin. Ylimääräistä aikaa tulee siitä, että kaikki muu sosiaalinen elämä, konsertit, teatterit on nyt tauolla. Koti on siisti, mutta valitettavasti mitkään hankinnat ja puuhastelu eivät nyt inspiroi. Ensimmäistä kertaa en käynyt lainkaan Hulluilla päivillä johtuen siitä, että verkkoon siirrettynä siitä puuttui jotain oleellista.

        • Minä kävin Hulluilla päivillä siellä verkossa. Olen ennenkin valittanut Stockan verkkokaupasta, ja täytyy sanoa että ei se toimi vieläkään. Odottelen asiakaspalvelun yhteydenottoa, jotta voin selvitellä mikä meni tällä kertaa pieleen. En tajua, miten sitä ei saada toimimaan! Kuvasto toimii, mutta kantisohjelma ja ostotapahtuma eivät olleet synkronissa keskenään. En kyllä usko, että Stocka saa tuota verkkokauppaansa ikinä kuntoon 🙁

      • En ehkä osaa pukea pointtiani sanoiksi, mutta kyse ei ole juuri SINUN lemmikin hankkimisesta, vaan siitä, että sellainen mielletään hyväksi jutuksi poikkeustilanteen vuoksi. Se ei ole pastellinvärinen tukka tai jälkkäri, vaan elävä eläin. Elävän eläimen hankkimista pitäisi aina harkita ja puntaroida juuri sen normaalielämän mittareilla. Miten se sopii elämään silloin, kun on ne koulut, työt ja lomareissut. Poikkeustilanne on huono aika hankkia lemmikki, jos sitä ei ole normaalioloihin ollut koskaan tarkoitus hankkia.

        Pelkään, että tällainen näkyy huonona esimerkkinä niille, jotka ei ajattele elämää poikkeustilanteen jälkeen.

        • Olen samoilla linjoilla. Olen miettinyt sitäkin, kun hankitaan koira, kissa tms loman aikana (ja siis nimenomaan PITKÄN loman). Eli totutetaan eläin heti alussa siihen, että sen kanssa ollaan paljon / lähes kaiken aikaa kotona – ja sitten loma loppuu, ja kaikki häipyy töihinsä ja kouluihinsa päiviksi. Tuntuu karulta sen eläimen kannalta, joka tottui siihen, että sen kanssa on lähes koko ajan porukkaa. Surullisin ja tutuin esimerkki on tietenkin kesäkissat, jotka jätetään oman onnensa nojaan loman jälkeen mökille, mutta itseäni mietityttää kyllä nämä muutkin eläinten hankinnat juuri vaikka kesäloman alkajaisiksi.

          Tämä siis koskee etenkin eläintä, joka kaipaa seuraa. En tiedä, onko vaikkapa hamsterilla samanlaisia tarpeita kuin kissalla tai etenkin koiralla.

          • Meille ei ole tulossa koiraa, enkä ole koira-asiantuntija, joten en pysty ottamaan tähän sen enempää kantaa. Varmaankin vastuullinen omistaja selvittää nämä asiat etukäteen kasvattajalta tai muusta asiantuntevasta lähteestä. Hamsteri (okei, meille tulee hamsteri) on erakkoluonne, eikä erityisen kiinnostunut ihmisistä. Se ei tarvitse ihmisen seuraa, mutta kesyyntyy kyllä ahkeralla käsittelyllä. Tämä oli tietysti yksi valintakriteereistäkin. Esimerkiksi koirasta olisi edelleen minun makuuni aivan liikaa vaivaa.

  2. Tämä nykyinen ei eroa minulla kovin hirveästi normiarjesta niin en tiedä olenko muuttanut mitään..

    Etätöitä tehdessäni (jo vuosia) olen huomannut saman että normaalista päivärytmistä on pakko pitää huolta. Sama juttu esim kun jossain vaiheessa olin työttömänä ja opiskelin. Eli ylös noustaan normaalisti. Peseydytään , pukeudutaan, syödään aamiainen ja ryhdytään töihin. Lounas syödään normaalisti. Työpäivä päätetään normaaliin aikaan.

    Ja kyllä kun kotona on paljon on syytä pitää rutiineista ja paikkojen siisteydestä huolta. Olen huomannut että työpäivän rajaaminen onnistuu myös paremmin kun tekee työpäivän loputtua pinet siistimistoimet eli ruokapöytä siistiksi, keittiö kuntoon jne. Paljon kivempi viettää sitten vapaa-aikaakin kun ei ole ihan hirveä kaaos ympärillä ja seuraavan päivän työt on myös helpompi aloittaa.

    Viikonloput sitten rennommin.

    Eli hyvin samoilla linjoilla olen sinun kanssasi.

    • Olen tuosta rajaamisesta samaa mieltä. Haluan että viikonloppu on edelleen viikonloppu, ja arki on selvästi erilaista. En halua, että päivät muuttuvat sellaiseksi mössöksi. Minusta tämä on henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Ja jostain syystä ulkoinen järjestys lisää myös sisäistä hallinnan tunnetta, ja siksi siivoan.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.