Muodonmuutos käytännössä (sisältää kuvia)

Nyt alkaa muodonmuutosprojektissa sellainen vaihe, että uutta tyyliä pitäisi ruveta todenteolla toteuttamaan. Sally neuvoo suunnittelemaan 2-3 viikon asut kenkiä ja asusteita myöten käyttäen vain niitä vaatteita, joita kaapissa jo on. Shoppailu on kielletty. Kehotus on kuvata kaikki asut, ja vielä kirjoittaa päivän päätteeksi fiilikset siitä, miten asukokonaisuus toimi. Tämä kaikki kuulostaa jälleen hiukan raskaalta toteuttaa, joten olen päättänyt noudattaa ohjeita mutta vähän muokattuina

Testijakso alkaa huomenna ja päättyy 30.9. Sen säännöt ovat:

  1. En osta tuona aikana yhtään uutta vaatetta.
  2. Valitsen kolme sellaista vaatetta, joita en ole juurikaan käyttänyt. Keksin ainakin kolme eri tapaa käyttää kutakin vaatetta. Pidän noista yhdeksästä kokonaisuudesta ainakin viittä testijakson aikana.
  3. Suunnittelen noiden lisäksi muutaman muun asukokonaisuuden, jotka saavat koostua ns. lemppareista.
  4. Otan joka päivä valokuvan, mutta en lupaa kirjoittaa mitään.
  5. Hiekkalaatikolle saa edelleen vaihtaa farkut, jos on hamepäivä.

Oletan, että teitä kiinnostaa mitkä ovat ne kolme vaatetta, joille aion keksiä uutta käyttöä?

WP_000967

Ensimmäinen on ohut, läpikuultava puuvillainen yläosa. Se on tuollainen liehuva, väljä toppi, jossa on minulle aika radikaali väriyhdistelmä. Värit toistuvat kuvassa jokseenkin aitoina. Leikkaus on sellainen, että toppi on identtinen etu- ja takapuolelta. Tätä olen pitänyt lähinnä kesäisin, mutta haluan haastaa itseni miettimään, miten tätä voisi pitää myös viileämmällä säällä. Kuvassa se on vähän ryppyinen.  Helma jää aika ylös, noin navan korkeudelle.

WP_000965-1

Toinen on tummansininen paksua, jäykkää puuvillaa oleva hame. Siinä on leveät laskokset ja päälle puettuna tässä on vahva 50-luvun fiilis. Sivuissa on taskut ja hame on vuoritettu. Tässä kuvassa hame vaikuttaa hiukan muodottamalta, mutta todellisuudessa se on hyvin ryhdikäs. Hame asettuu melko korkealle, ja helma ulottuu nipin napin polveen. Olen käyttänyt hametta läpi vuoden, mutta kankaan ja vuorin yhdistelmä tekee siitä niin paksun, ettei tätä helteillä tule laitettua päälle.

WP_000962

 

Viimeisenä on A-linjainen huopakangashame. Tämäkin on vuoritettu, mutta ilman taskuja. Hame asettuu vyötäröllä matalammalle kuin edellinen, ja helma ulottuu juuri polven alapuolelle. Kangas on aika paksua, minusta tämä on selvästi syys- ja talvihame, en voi kuvitella pitäväni huopaa kesällä. Pidän hameesta kovasti, mutta jostain syystä se on jäänyt todella vähälle käytölle. Viime talvena taisin käyttää sitä kerran, jos muistan oikein.

Näille vaatteille on yhteistä se, että ne kaikki ovat useamman vuoden vanhoja. Pidän niistä kaikista yksittäin, ne ovat sekä väreiltään että malleiltaan minulle sopivia. Siitä huolimatta kaikki ovat jääneet turhan vähälle käytölle. Nyt olen siis antanut itselleni tehtäväksi miettiä, miten näitä voisi hyödyntää arkipukeutumisessa, ja minkä kanssa niitä voisi yhdistellä. En lupaa lopputuloksista valokuvia, mutta jonkinlaista raporttia joka tapauksessa.

Löytyykö teidän kaapeista syrjään jääneitä vaatteita, joissa ei ole mitään vikaa?

Vaatekaappi uudistuu

Täydellinen vaatekaappi on jälleen askeleen lähempänä. Tähän asti on tapahtunut seuraavaa:

  • Hankin Sally McGraw’n kirjoittaman oppaan tyylin ja vaatevaraston uudistamiseksi.
  • Analysoin ja arvioin omaa tyyliäni, mietin mitä siinä haluaisin muuttaa ja mitä säilyttää. vastasin Sallyn ohjeiden mukaan pitkään listaan kysymyksiä, joiden avulla konkretisoin itselleni mistä pidän, mistä en ja miten haluaisin vaatevarastoani kehittää. Kysyin myös muutamilta läheisiltä, miltä tyylini näyttää ulospäin. Kuulin erittäin kiinnostavia kommentteja. 
  • Raivasin kaapista pois kaikki epäsopivat ja rumat vaatteet. Osa niistä on jopa jo kierrätetty edelleen.
  • Tein jäljelle jääneistä vaatteista täyden inventaarion excel-taulukkoon. Listasin siihen kaikki omistamani vaatteet. Mitä hyödyllisin harjoitus, jota voin suositella muillekin.
  • Kokosin muutamia erilaisia asuja, jotka valokuvasin. En tehnyt tätä ihan täsmälleen ohjeiden mukaan, mutta yritin noudattaa omia uusia suuntaviivojani. Annoin puolison valita yhden asukokonaisuuden.
  • Jätin kaikki hautumaan pariksi viikoksi ja palasin asiaan eilen.

Seuraavaksi oli vuorossa palata inventaarion, omien kirjoitusten sekä valokuvien ääreen, ja vastata uusiin kysymyksiin niiden pohjalta. Pohjautuen vastauksiin, mitä haluan tyylissäni korostaa? Millaiset vaatteet muodostavat vaatekaappini rungon? Onko kaapissa vielä jotain poistettavaa? Vastaako valokuvien tyyli sitä, mitä olen visioinut?

Olen prosessin myötä tajunnut, että avainsanat ovat laatu, käytännöllisyys ja persoonallisuus. Arkivaatetuksessa en ole valmis tinkimään laadusta enkä käytännöllisyydestä, mutta haluan vaatteiden silti näyttävän mielenkiintoisilta ja persoonallisilta. Huomasin, että tehokas tylsyyden karkottaja on värikkyys. Musta höystettynä harmaalla on (minun mielestäni) pidemmän päälle puuduttavan näköistä, eikä kovin persoonallista. Valokuvista puolestaan huomasin, että olen nyt oikealla tiellä, mutta paneutumalla asusteiden käyttöön saisin helposti monista asuista vielä parempia.

Sallyn menetelmä ei toden totta ole kevyt toteuttaa, mutta se on jo tähän mennessä antanut todella paljon ideoita ja ymmärrystä. Minulla on nyt selkeä käsitys siitä, mikä vanhassa tyylissä on ollut pielessä, ja miten jatkossa haluan vaatevarastoani muokata. Pukeutumiseni on viime aikoina muuttunut selvästi, koska olen projektin myötä selvittänyt itselleni miltä oikeastaan haluan näyttää. Muutos jatkuu edelleen, seuraavat askeleen seuraavassa postauksessa.

Himoshoppaaja Hesarissa

Jos saatte käsiinne tämän päivän Hesaria ja Nyt-liitettä, lukekaapa juttu Himoshoppaajan päiväkirja. Se pysäytti. Yritän edelleen ymmärtää, mitä jutun päähenkilö niillä kaikilla vaatteillaan tekee. Mistä kohdasta tarkalleen ottaen se hyvä olo syntyy – ostohetkestä, siitä kun hakee paketin kotiin, laittaa uudet vaatteet päälle vai siitä kun löytää kaapistaan jotain, mitä ei edes muista omistavansa? Tämä nuori nainen vaikutti aivan järkevältä ihmiseltä, hän vain shoppaili (omasta vinkkelistäni) aivan järkyttävän paljon. Luulin, että minulla on paljon vaatteita, mutta tähän artikkeliin verrattuna vaatevarastoni on minimaalinen.

Toisaalta jutussa kävi ilmi, että runsaus ei ratkaise ongelmia. Tämä ihminen oli kerran jättänyt kokonaan menemättä jonnekin, koska ei keksinyt mieleistään päällepantavaa. Täällä täti jälleen ällistelee – jättääkö joku todella bileet väliin sopivien vaatteiden puutteessa? Tai ehkä ne bileet (muistaakseni Emma-gaala) eivät olleet kovin kiinnostavat, jos vaatekriisi on riittävä syy jäädä kotiin. Toisaalta jos on vähemmän valinnanvaraa, päätöksenteko on helpompaa.

Hesarin artikkeli oli minusta hyvin kiinnostava, sillä sain sen kautta hiukan valoa sellaiseen elämäntyyliin, jota en osaa edes kuvitella. Tavoitteita on niin monenlaisia, en vain ole tullut sitä niin tarkasti ajatelleeksi. Toiset tavoittelevat muodinmukaisuutta, minä taas ajattomuutta. Jotkut ostavat heti nähdessään jotain ihanaa, minä mietin aina pärjäisinkö ilmankin. Toiset tavoittelevat loputonta valinnanvaraa, minä tavoittelen toimivuutta. Joku ei pidä samaa vaatetta kahdesti, minusta ostos on sitä onnistuneempi, mitä useammin sitä pitää.

Tämäkin toisaalta vahvisti sitä visiota, mikä muodonmuutosprojekti on saanut aikaan. En pyri minimaalisuuteen, mutta en myöskään halua liikaa vaatteita. Tavoitteena on toimivuus. Haluan vaatevaraston, joka palvelee kaikissa tilanteissa. Haluan että löydän sieltä sopivat vaatteet vaikka tulisi mikä tilaisuus vastaan. Toisaalta haluan myös, että samat vaatekappaleet voivat palvella monipuolisesti. Olen antanut projektin ”muhitella” Sallyn ohjeiden mukaan, ja ensi viikolla on aika päivittää tännekin, missä mennään. Aika pitkällä jo!

Ystävämyynnin houkutus

Meidän lähellä on eräs naistenvaatteiden maahantuontiliike, joka järjestää muutaman kerran vuodessa ns. ystävämyyntejä. Se tarkoittaa, että silloin myydään mallikappaleet pois normaalia edullisemmalla hinnalla. Olen nyt kaksi päivää taistellut kyseisen ystävämyynnin houkutusta vastaan.

Syitä olla menemättä on runsaasti: en ensinnäkään tarvitse akuutisti mitään vaatetta. Vaatekaapin muodonmuutosprosessi on edelleen kesken, enkä halua tehdä mitään satunnaisostoksia. Sitä paitsi inventaario osoitti, että vaatteita todellakin riittää jo ennestään. Mutta vielä suurempi syy on se, että tuolla myytävät vaatteet eivät yleensä ole yhtään minun tyylisiäni. Olen silloin tällöin ostanut sieltä kyllä ihan onnistuneestikin, mutta useimmiten värit ovat minulle liian murrettuja ja mallit liian koristeellisia. Vaatteet eivät ole laadultaan huippuluokkaa – ihan ok kyllä mutta ei mitään superia. Hintataso on kohtuullinen, muttei  poikkeuksellisen halpa.

On ihan hullua, että hyviä syitä jättää tämä kerta väliin on noin paljon, ja silti epäröin. Entä jos siellä tällä kertaa olisikin joku mahtava löytö hirveän halvalla? Entä jos en nyt mene, sittenhän jään sitä vaatetta ilman?! Ja se on sentään ystävämyynti, eikä seuraavaa kertaa tule ennen kuin monen kuukauden päästä. Tämä on ikäänkuin ainoa mahdollisuus. Järjellä ajatellen mikään edellä mainituista asioista ei tietenkään ole totta, vaan ainoastaan mieleni kehittelemiä ajatuksia. Toisin sanoen tiedän että liikkeeseen meneminen olisi ajanhukkaa, ja vaikka jotain löytäisinkin en tarvitse sitä, joten tuolloin tulisi myös rahanhukka. Silti tuntuu siltä, että ehkä kuitekin pitäisi.

Luulen, että ystävämyyntien suosio perustuu juuri tuohon ainutkertaisuuden tunteeseen. Jos et osta nyt, tilaisuus ei toistu. Tuo potentiaalinen menetyksen pelko on näköjään niin vahva, että vaikka etukäteen tiedän, etten luultavasti löytäisi liikkeestä mitään, en silti meinaa uskoa järkeäni. Tavaratalojen puolivuosittain toistuvissa alekampanjoissa on vähän sama logiikka: jos et nyt mene, seuraava kerta tulee vasta kuuden kuukauden päästä, ja ei ole takeita mitä silloin on myynnissä. Näköjään minun on turha yrittää taistella tätä vastaan millään järkiargumenteilla. Helpompaa on tehdä päätös että en vain mene sinne, piste.

Mitä mieltä olette ystävämyynneistä?

Kenkiä, kenkiä, enemmän kenkiä?

Sattuipa silmiin juttu, jossa ”suomalaiset paljastavat” kuinka monta paria kenkiä omistavat. Hauska yhteensattuma, sillä kenkäaihe on pyörinyt mielessä sen jälkeen, kun huomasin jonkun löytäneen blogiin hakusanoilla ”miten kengät saa kestämään”. Näillä asioilla on nimittäin mielestäni yhteys.

Artikkelin mukaan valtaosa omistaa 10-20 paria, mikä kuulostaa ihan realistiselta. Siihen määrään mahtuu eri vuodenajat ja tilaisuudet kattavia kenkiä. Sen sijaan ne 14%, jotka väittivät omistavansa maksimissaan viisi paria kenkiä, joko puhuvat palturia tai elävät hyvin erikoista elämää. Tietenkin voi kysyä kuka tässä on rajoittunut, mutta en vaan tajua miten joku pärjää noin vähällä. Ymmärrän, että äärimmäinen köyhyys tai kodittomuus voi johtaa siihen, että ihmisellä ei ole kuin yhdet kengät jos niitäkään. Mutta jos puhutaan enemmistöstä suomalaisia, jotka eivät elä missään ääriolosuhteissa – voiko oikeasti tulla kaksilla kengillä toimeen, kuten joku tuossa artikkelissa väitti? Pitääkö joku todella samoja kenkiä kesät talvet?

Aloin leikkiä, että minun pitäisi vähentää kenkämääräni niin pieneksi kuin mahdollista, mutta niin ettei terveys vaarannu ja siten että pärjäisin tässä nykyisessä elämäntyylissäni herättämättä poikkeuksellista huomiota. Kuinka monta paria tarvitsisin? 

  1. Lämpimät talvikengät
  2. Lenkkarit tai urheilulliset tossut
  3. Välikauden kävelykengät tai nilkkurit
  4. Ballerinat
  5. Sandaalit
  6. Kumisaappaat
  7. Korkeakorkoiset juhlakengät

Seitsemän paria näyttäisi äärimmäisen pakon edessä riittävän. Mutta jos rehellisiä ollaan, tuo olisi minusta aika ankea suppea valikoima, ja noiden lisäksi haluaisin ainakin myös

  1. Korkeakorkoiset saappaat
  2. Loaferit tai mokkasiinit
  3. Varvastossut
  4. Citylenkkarit ja urheilulenkkarit erikseen (ks. yllä kohta 2.)
  5. Useampia vaihtoehtoja juhlakengille, sillä mustat kengät eivät todellakaan käy mielestäni kaikkien vaatteiden kanssa. Iltajuhliin sellaiset, mistä ei varpaat näy, ja kokkareille villimpiä vaihtoehtoja.

Eli tuosta tulisi jo 11 paria ilman juhlakenkävalikoimaa, mikä taas on sitten maku- ja tilakysymys. Jos ollaan realistisia, 10-20 paria kenkiä olisi se suppein mahdollinen määrä, jonka kanssa voisin mukavasti elellä. On ihan mukavaa, että on valinnanvaraa vähän enemmän kuin on aivan välttämätöntä.

Palatakseni alkuun, kenkien kestävyys liittyy mielestäni aika suoraan siihen, kuinka monet niitä on käytössä. Mikäli omistaa vain yhdet talvikengät, kyseiset kengät altistuvat vuoden aikana monille eri sääolosuhteille, ja ovat lisäksi käytössä lähes joka päivä usean kuukauden ajan. Toisin sanoen kulutus on kova. Vaikka kenkiä huoltaisi jatkuvasti, niin siitä huolimatta ne kuluvat väistämättä ja käyttöikä lyhenee. Esimerkiksi välikauden kengät ovat kovilla, kun porskutellaan loskassa viikosta toiseen. Kelpaavatko sellaiset enää siistimpää vaatetusta vaativissa tilaisuuksissa yhden vuoden jälkeen? Mielestäni on siksi ihan järkevää omistaa useampia samantyyppisiä kenkiä, joita voi vaihdella tarpeen ja tilaisuuden mukaan. Kun on vaihtokengät, kastunut pari saa kuivua rauhassa, tunkkaiset tuulettua ja kenkäpari saa ”levätä” käytön jälkeen. Nämä kaikki toimenpiteet saavat kengät kestämään pidempään.

Onko lukijoissa minimalistisen kenkävaraston omistavia ihmisiä? Montako paria kenkiä ihminen tarvitsee?

Tartuin puteliin

Eilen tein jotain, mitä en ole tehnyt moneen vuoteen. Kaatosateen ja asiakaspalaverin yhdistelmä johti siihen, että etsin käsiini viimeisen pullon kenkiensuojausainetta, ja spreijasin mokkanahkaiset ballerinani. Edellisestä kerrasta olikin aikaa. Aiemmin käytin näitä suoja-aineita aika paljonkin. Käsittelin systemaattisesti kaikki mokka- ja nupukkikengät, ja joskus kangaskengätkin. En muista omistinko kymmenen vuotta sitten mokkalaukkua, mutta jos omistin, käsittelin taatusti senkin perusteellisesti.

Ehkä noin viisi vuotta sitten aloin tiedostaa, että ylimääräiset kemikaalit voivat olla haitallisia ja lakkasin suihkuttelemasta suoja-aineita kaikkeen mahdolliseen. Käytin vanhat pullot loppuun, mutta yksi oli vielä jäljellä. Koska minun on vaikeaa heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa, aine oli jäänyt odottamaan sitä hetkeä, jolloin aineelle olisi jotain perusteltua käyttöä. Eilen se tuli sitten vastaan. Siinä pelossa, että ihanat kengät olivat vaarassa tuhoutua, tartuin pulloon mutta hyvin ristiriitaisin tuntein.

Olen juuri lukemassa Anja Nystenin Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjaa, joka on jatkoa Kemikaalikimaralle, ja sitä lukiessa on jälleen tullut harvinaisen selväksi, että turhista kemikaaleista ei todennäköisesti ole muuta kuin haittaa. Altistumme jatkuvasti ja tahattomasti niin monille kemikaaleille ja myrkyille, että on turha kuormittaa elimistöä ja ympäristöä vielä lisää. (Tuo mainitsemani kirja on muuten erittäin mielenkiintoinen, palaan siihen vielä kunhan saan sen loppuun.) Tässä kuitenkin oiva esimerkki siitä, miten tieto lisää tuskaa. Kyllä minä aiemminkin tiesin, ettei se spray ole mitään ruusuvettä ja keijukaispölyä, mutta käytin sitä iloisesti siitä huolimatta, koska en ymmärtänyt (eli tullut oikeasti asiaa pohtineeksi) millä tavalla aineen sisältämät kemikaalit ihmiseen vaikuttivat. Nyt tiedän aiheesta paljon enemmän, ja sitä myötä suihkeen käyttäminen on muuttunut aika vastenmielikseksi.

Lopuksi vielä: kaverini oli tarvinnut samanlaista ainetta ja kysynyt kaupassa oliko myrkyille mitään ekologisempaa vaihtoehtoa. Yllättäen sellainen oli löytynyt valikoimista – mutta vasta tiedustelun jälkeen. En tiedä tästä tuotteesta yhtään mitään, mutta jos on mahdollista hankkia tuote, joka toimii myrkkyjä vastaavalla tavalla mutta turvallisesti, hankin sellaisen todennäköisesti itselleni. Sitten kun olen ensin käyttänyt tuon kamaluuden loppuun.

Asujen suunnittelua ja kierrätystä

Olen edennyt muodonmuutoksessa siihen pisteeseen, että perustyöt on tehty ja on aika ruveta suunnittelemaan asuja. Sallyn ohjeiden mukaan kootaan viisi erityyppistä asua. Yhden pitää esimerkiksi olla ehdoton suosikki, toisen mahdollisimman tyypillinen asu, kolmas kokeileva jne. Kaikista otetaan kuvat. Tämän jälkeen kuvat, inventaario ja kirjoitetut vastaukset jätetään ”hautumaan” ainakin viikoksi, ennen kuin muodonmuutosta jatketaan.

Vaikka olenkin vasta noin puolessa välissä Sallyn ohjelistaa, alkaa uusi vaatekaappi sekä tyyli jo selvästi muotoutua, sekä mielessä että käytännössäkin. Olen alkanut katsella vanhoja vaatteitani ihan uusin silmin, eikä tilanne vaikuta enää yhtään niin epätoivoiselta kuin vielä kuukausi sitten. Itse asiassa ostin jo hiukan lisääkin vaatteita, kun eräässä outletissa tuli juuri sopivia vastaan. Heitin karsimisvaiheessa ainakin puolet t-paidoistani pois, joten pari uutta ei ollut pahitteeksi.

Tuon väliviikon voisin hyvin käyttää siihen, että yrittäisin päästä eroon niistä karsituista vaatteista. Olen ollut onnekas, sillä muutama ihminen lähipiiristä on halunnut kierrätykseen lähteviä vaatteita itselleen. Kiertoon lähti mm. toppeja ja bleiseri, jotka olivat minulle pieniä, mutta kaverilleni aivan sopivia. Lähes kaikki noista vaatteista oli alunperinkin ostettu hiukan nafteina, mutta edullisella hinnalla esim. jostain outletista. Sitten olin vain ilmeisesti toivonut, että hartiat kapenisivat ja tai että paidan helma jotenkin mystisesti pitenisi. Kyse on siis ollut lähinnä itsepetoksesta, jolle tuli vihdoinkin loppu.  Joukossa oli myös jokunen (pesulapun noudattamisesta huolimatta) pesussa kutistunut. Eräs sukulainen puolestaan kelpuutti pari sellaista vaatetta, jotka eivät enää edustaneet haluamaani tyyliä, mutta jotka muuten olivat virheettömiä.

Näiden lisäksi kuskasin äsken yhden kassillisen t-paitoja ynnä muita kierrätyslaatikkoon. Sitten on vielä yksi kassillinen sellaisia ”parempia” vaatteita, joista toivoisin saavani hieman rahaa, lähinnä hyväkuntoisia merkkivaatteita. Esteenä on vain laiskuus. Ajatus huutonetistä uuvuttaa, joten ehkä tarjoan niitä läheiseen second hand -kauppaan myytäviksi. Ellei joku tätä lukeva tuttava vielä sattuisi haluamaan niitä. Joka tapauksessa on tuntunut mukavalta päästä eroon vanhoista vaatteista. Olen toiveikas sen suhteen, että loputkin vielä häviävät tästä asunnosta. Jos ei muu auta, niin kippaan sitten loputkin kierrätyslaatikkoon. Ja se vasta on hieno päivä, kun kaikki kierrätetyt vaatteet ovat poissa! Ah!

Inventaario

Vaatekaapin muodonmuutos etenee edelleen. Tein äsken inventaarion kaikista vaatteistani. Jätin pois iltapuvut, kengät, ulkovaatteet, urheiluvaatteet ja alusvaatteet. Avasin tyhjän excelin ja aloin kirjoittaa ulkomuistista vaatteita. Loin seuraavat kategoriat:

  • neuleet
  • neuletakit
  • mekot
  • topit ja tunikat
  • paidat
  • hameet
  • housut
  • huivit
  • farkut
  • jakut
  • t-paidat
  • vyöt

Sallyn ohjeiden mukaan invetaarioon olisi pitänyt sisällyttää kengät ja korut, mutta koen että molemmista on niin selkeä käsitys, ettei niitä tarvinnut lisätä. Sitä paitsi olen reilu vuosi sitten käynyt kaikki kengät läpi ja todennut niiden riittävän vielä vuosiksi sekä määrässä että laadussa.

Kuten etukäteen arvelinkin, vaatteita on paljon. Minulla on esimerkiksi viisi neuletakkia, joista neljä mustaa. Ne ovat tosin kaikki malleiltaan ja materiaaleiltaan erilaisia keskenään, mutta listaa tehdessä tajusin, että yksi niistä joutaa silti pois. Mekkoja on parikymmentä, mikä kuulostaa paljolta. Mutta kun osa on kesämekkoja, osa villamekkoja, osa selvästi juhlaan ja osa arkeen, ei kaksoiskappaleita ja samaan aikaan vuodesta pidettäviä ole lopulta kovin montaa. Tilanne oli sama muidenkin kategorioiden kanssa.

Tein inventaarion ulkomuistista, toisin sanoen kirjoitin ensin kaikki vaatteet jotka muistin, ja vasta sitten katsoin kaappeihin ja täydensin puuttuvat. Muistin ulkoa noin 90% vaatteistani, mikä on minusta hyvä suoritus. Tietysti olen viime aikoina niitä käynyt tavallista ahkerammin läpi karsiessani huonoja, mutta siitä huolimatta olin tyytyväinen. Tämä nimittäin kertoo siitä, että lähestyn tavoitettani tiedostaa jokainen esine ja asia jonka omistan. Myönnän että pari kuukautta sitten en olisi muistanut esim. kaikki huiveja, mutta nyt inventoituani nekin (ja pestyä samassa yhteydessä kaikki tunkkaiset) muistin sellaisetkin, joita en ole käyttänyt pitkiin aikoihin.

Etukäteen tuskailin tämän(kin) vaiheen kanssa, ja mietiskelin, mitä ihmettä varten kaikki vaatteet pitäisi listata paperille. Nyt kun se on tehty, toimenpide tuntuu ihan järkevältä. On valaisevaa tarkastella vaatevarastoaan siten, että näkee kaiken yhtä aikaa. Siitä näkee esimerkiksi kuinka monta kappaletta jotain on, missä on vajausta ja missä on liikaa. Olen värikoodannut sinne ne, jotka ovat harkinta-ajalla tai jotka kuntonsa puolesta pitäisi oikeastaan uusia. Listaa voi konsultoida kun tekee mieli ostaa jotain uutta, ja tarkistaa siitä helposti onko kaapissa jo jotain vastaavaa. Luulisin, että tämä helpottaa myös asujen suunnittelua ja pakkaamista pidemmille matkoille.

Aikaa inventaarion tekemiseen ei mennyt puolta tuntia kauempaa. Parasta on, että kun se on nyt tehty, sitä on helppo päivittää sitä mukaa kun vaatteita tulee ja menee. Koska rakastan listoja ylipäätään, taidan lisätä sinne vielä takit, hatut ja kengätkin, ja ehkä osan sukkiksista. Olen täysin yllättynyt, miten hyödylliseksi inventaario osoittautui. Etukäteen nimittäin harkitsin tämän kohdan ohittamista kokonaan Sallyn ohjeissa. Mutta nyt kun se on tehty, voin suositella sitä kaikille, jotka eivät ole ihan varmoja mitä vaatekaapista löytyy.

Päivä jolloin keitin paitani

Kaikki sai alkunsa siitä, kun huomasin ettei valkoinen pusero ollut tullut pesussa puhtaaksi. Sen kaula-aukon reuna oli jäänyt kellertäväksi, syynä lomalla käytetty aurinkorasva, joka näköjään värjää vaaleat vaatteet. (Välikysymys: tietääkö joku, liittyykö värjääminen suojakertoimeen? Omani on aina vähintään 50, ja sen vahvuiset rasvat tuppaavat olemaan aikamoista jankkia.) Päätin siis valkaista puseronkauluksen. Vaate on 100% puuvillaa, joskin brodeerattua, mutta koska väri on puhtaan valkoinen arvelin valkaisun olevan helppoa. Vatiin vettä, sekaan kunnon loraus Kloritea, ja paita vatiin valkaistumaan.

Käänsin selkäni hetkeksi ja vilkaistessani vatiin uudeelleen havaitsin tapahtuneen katastrofin. Paita ei ollut enää valkoinen, vaan pinkki. Ilmeisesti kaikki ne kohdat, joissa oli ollut jäänteitä aurinkorasvasta, olivat värjäytyneet neonsävyiseksi pinkiksi. Myös vesi oli pinkkiä ja koko paita oli hyvää vauhtia värjäytymässä punaiseksi. Tahattoman ”Gaaaaaaaah apuaaaa” huudahtuksen jälkeen kaadoin äkkiä kaikki vedet pois ja yritin huuhdella paidasta värin pois, mutta turhaan. Paita näytti siltä, kuin kaula-aukko, hihansuut ja muutama epämääräinen läikkä siellä täällä olisi värjätty yliviivaustussilla. Kaadoin kaulukseen Bio Luvilia suoraan purkista ja hankasin – ilman tulosta.

Samaan aikaan kun totesin paidan olevan täysin pilalla, mieleen leijaili äskettäin lukemani blogikirjoitus. Siinä INCImixin kirjoittaja kertoi tahranpoistokokemuksistaan, joihin kuului vaatteen keittäminen ellei mikään muu tehonnut. Totesin, ettei paita voisi enää pahemmaksi mennä, joten päätin kokeilla vaikka pesulappu ilmoitti vaatteen sietävän vain 40 astetta. Siispä isoin kattila liedelle, neljä litraa vettä perään ja kuumenemaan. Kun vesi oli kiehuvaa, laitoin paidan sekaan ja aloin hämmennellä puulastalla. Ja tiedättekö mitä! Se tehosi. Pikkuhiljaa pinkki väri alkoi vaaleta, ja noin kymmenen minuutin keittelyn jälkeen paita oli aivan entisellään. Todella hämmentävää. Vaate ei tuntunut kärsineen kiehuvasta käsittelystä mitenkään, ainoastaan väri palasi ennalleen.

Tästä innostuneena päätin keittää myös lapsen puuvillahousut, joiden polvesta ruohotahra ei ollut millään keinolla lähtenyt. Toiveikkaana nakkasin housut pataan, mutta tällä kertaa aivan turhaan. Tahra ei muuttunut miksikään. Päättelin (erittäin loogisesti, hah) että koska kuuma vesi ei tehoa, Klorite varmaan sitten auttaa. Ja niin se tehosikin! Ruohotahra katosi. Käsittely piti tosin lopettaa melko nopeasti, sillä myös sinisestä raidasta alkoi väri kadota. Mutta mitäpä pienistä, nyt on taas tahrattomia vaatteita. Kiehuvan veden logiikka on minulle edelleen hämärän peitossa, en tiedä miksi se ensimmäisellä kerralla toimi ja toisella ei. En myöskään tiedä, miksi aurinkorasva muuttui Kloriten vaikutuksesta punaiseksi. Mutta jos teillä lukijoilla on näistä tietoa, tai muita vastaavia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni!

Jälkikirjoitus: anoppi kemiaa tuntevana ihmisenä totesi, että on jokseenkin sattumanvaraista, mihin kiehuva vesi tehoaa ja mihin ei. Mutta mustikkatahrat kuulemma lähtevät sillä joka tapauksessa, tämä valkoisten pöytäliinojen omistajille tiedoksi.

Tyylipohdintoja

Suurin syy halulle aloittaa vaatekaapin muodonmuutos oli se, että olin perin juurin kyllästynyt arkisiin vaatteisiini. Vaatteet edustivat kahta ääripäätä: kivoja, kauniita ja mielenkiintoisia juhla- ja menovaatteita, ja toisaalta äärimmäisen käytännöllisiä ja useimmiten kuluneita arkivaatteita. Tai siltä minusta ainakin tuntui. Kun elämästäni 99% koostuu siitä tavallisesta arjesta, ei kivoille juhlavaatteille tule kovin usein käyttöä.

Sally käski kuvailemaan nykyistä tyyliä muutamalla sanalla. Pyysin myös paria läheistä ihmistä tekemään saman, jotta saisin käsitystä siitä, miten lähellä totuutta oma arvio oli. Kävi ilmi, että muut käyttivät ihan samoja sanoja kuin minäkin: käytännöllinen, rento, arkinen, tavallinen, tylsä. Tässä vaiheessa tilanteen vakavuus valkeni lopullisesti. Jos muutkin ovat sitä mieltä, ettei arkityylissä ole juuri säihkettä, on aika tehdä jotain.

Eilen luin Pitsikirjan Rinnan kesävaatevalikoimasta, jossa on 33 vaatetta. Listaa lukiessani tajusin, että normaali arkivarustukseni on reilusti pienempi. Tänä keväänä ja kesänä ennen kuin helteet alkoivat minulla on ollut vakituisessa käytössä seuraavat vaatteet:

  • 4-5 T-paitaa, joista kaksi keskenään identtisiä, eli voinee laskea yhdeksi
  • 3 farkut (helteellä näiden tilalla 3 hametta)
  • 2 hupparia
  • 1 sandaalit (käytössä vähintään 95% ajasta)
  • 1 tennarit
  • 1 mokkasiinit
  • 1 takki
  • 2-3 neuletta (järkeilin, että on minun ollut pakko käyttää ainakin kolmea, vaikka en kyllä muista pitäneeni kuin kahta)
  • 1 mekko (varmaankin joskus viikonloppuna ollut päällä)

Tuosta tulee 18 vaatetta, ja niistäkin muutama on ollut käytössä hyvin harvakseltaan. Suurin osa näistä on myös hankittu vuonna 2008, joten ihan uudenkarheista vaatteista ei ole kyse. Olen jättänyt listasta pois ne harvat kerrat, kun olen ollut konsertissa tai ulkona syömässä, ja pukeutunut tavallista hienommin ( =ei tylsästi tai arkisesti). Tosin vaikka lisäisin nekin vaatteet listaan, lukumäärä jäisi silti varmaan alle 25:n. Joka tapauksessa diagnoosi on selvä: ei ihme että itseäkin tylsistyttää, kun viikosta toiseen pyörittää noin kymmenen vaatteet valikoimaa. Toinen havainto on, että pystyn näköjään elämään erittäin minimalistisesti asiaan sen kummemmin paneutumatta. Saman asian kääntöpuoli on, että olen näyttänyt ajoittain kassialmalta.

Nyt kun kulahtaneimmat vaatteet on karsittu pois, riski näyttää kassialmalta on huomattavasti pienentynyt. Vastaamalla Sallyn kattavaan kysymyslistaan olen myös tunnistanut asioita, joita erityisesti haluan kaapissani kehittää tai muuttaa. Yksi niistä on tuo hullu kahtiajako ”hienoihin” ja ”arki”vaatteisiin. Olen aivan suotta säästellyt siistimpiä vaatteita  erikoistilaisuuksiin sen sijaan, että olisin nauttinut niistä joka päivä. Toisaalta haluan muistaa jatkossa paremmin, että käytännöllisen ei tarvitse olla yhtä kuin mitäänsanomaton. Kun pengoin kaappejani totesin, että joukossa on myös niitä hauskoja, persoonallisia ja kauniita vaatteita. En vain ole käyttänyt niitä kovin usein.

Projektin aikana olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että en ole paneutunut ollenkaan siihen, miten eri tavoin yhtä vaatetta voisi käyttää. Samoin tajusin, että minulla on kattava kokoelma asusteita – huiveja, koruja ja vöitä – jotka ovat vain käyttöä vailla. Samaa voisi sanoa kengistä, käsilaukuista ja hatuista. Kaikkea on, muttei päälläni.  Olen huomannut, että ongelma ei ole niinkään ollut vaatekaapin sisältö, vaan se, etten ole osannut hyödyntää sitä tehokkaasti. Muutama luutunut asenne ja helppoutta rakastava luonteeni ovat myös vaikuttaneet vahvasti. Asiaan paneutuminen on kuitenkin tuottanut jo tulosta, kun olen näinkin paljon ehtinyt ymmärtää.