Viikon vinkki, joka ei toimi

Soodan hajua poistavaa ominaisuutta hyödyntäviä vinkkejä löytyy netistä pilvin pimein. Etsin vastikään tietoa siitä, kuinka kengistä saisi hienhajun pois. Yleisin neuvo oli hieroa pohjaan soodaa, laittaa kengät muovipussin ja sitten pakastimeen. Soodan ja pakkasen yhteisvaikutus pitäisi viedä kaikki hajut pois. Testasin tämän omilla sandaaleilla, mutta totesin ettei se toiminut.

Kyseessä on Eccon sandaalit, joiden pohja on kumia ja pohjan sisäpuoli on jonkinlaista nupukin tyyppistä keinomateriaalia. Varsinainen kenkäosa on nahkaa. Erittäin hyvät sandaalit, jotka ovat toimineet pääasiallisina kesäkenkinäni jo kaksi vuotta peräkkäin. Käytössä siis noin kolme kuukautta vuodessa vähintään viitenä päivänä viikossa.

Pohjat eivät enää kuitenkaan ole kovin freesit. Sooda ja pakastin eivät toimineet. Viikon tuuletus parvekkeella ei myöskään ole muuttanut tilannetta. Mietinkin nyt, mitä niille seuraavaksi kannattaisi tehdä. Järkeilen, että jäljellä on vielä pesu vedellä ja saippualla. En tiedä mitä mahkaosat tykkäävät vesipesusta, mutta toisaalta riski kannattaa ottaa, sillä en minä haiseviakaan kenkiä voi pitää, enkä myöskään myydä tai lahjoittaa. Marseillesaippuaa on, mutta millaista rasvaa kannattaisi nahkaosiin käyttää pesun jälkeen?  Pitäisikö ostaa jokin erityinen nahalle tarkoitettu tuote, vai toimisikohan jokin kotoa löytyvä öljy tai rasva? Jos on kokemusta, niin kertokaa ihmeessä.

Itselle uutta, lapselle vanhaa?

Kirppispäivän jälkeen pohdiskelin täällä, miksi (omasta mielestäni) varsin huonokuntoisetkin lastenvaatteet käyvät kaupaksi, mutta uutta vastaavat naisten merkkivaatteet eivät. Mielestäni tästä voi tehdä vain yhden loogisen johtopäätöksen: samat ihmiset, jotka ovat valmiita ostamaan lapselleen käytettyjä vaatteita, eivät halua itse pitää sellaisia. Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on eri standardit vaatteille, joita he pukevat lapsilleen sekä vaatteille, joita he itse panevat päälleen. Onko tämä loogista? Mielestäni ei.

Lastenvaatteissa on tietenkin se ero, että niitä usein pidetään ihan eri olosuhteissa kuin aikuisten vaatteita. Olen itsekin ostanut esikoiselle halvalla siistejä joskin kuluneita haalareita siihen tarkoitukseen, ettei niitä tarvitse hiukkaakaan varoa ulkona remutessa. Eli tarkoituskin on ollut hankkia vaate, jonka voi hyvällä omallatunnolla heittää kauden jälkeen roskikseen. Aikuisilla ei tämän tyyppisiä tarpeita hirveästi ole, vaan mökkivaatteet sun muut löytyvät yleensä omasta takaa.

Mutta entä kaikki muut? Kirppiksillä näkee nyppyyntyneitä ja (siis minun mielestäni) kulahtaneita lastenvaatteita, jotka kuitenkin käyvät kaupaksi. Ihmettelen tässä siis sitä, miksi oman lapsen voi pukea nuhjuisesti mutta itseään ei. Ja jottei jäisi epäselväksi, minusta on siis todella hienoa, että käytetyille lastenvaatteille löytyy ottajia, niin että vaatteet tulevat todella käytetyksi loppuun saakka, mikä vähentää tarvetta tuottaa kokonaan uusia. En missään nimessä kritisoi niitä, jotka ostavat käytettyä, sillä kuten sanottu teen sitä itsekin.

Ihmettelyni kohdistuu lähinnä siihen, miksi sitten naisten uutta vastaavat merkkivaatteet eivät käy kaupaksi. Lastenvaatelogiikalla niiden pitäisi käydä. Miksi aikuiset haluavat kuitenkin nimenomaan uuden, eikä samanlaista käytettyä murto-osalla hinnasta? Tämä askarruttaa minua, koska itselläni on samat laatukriteerit sekä omille kierrätysvaatteille että lasten kierrätysvaatteille. En osta lapselle vaatetta, jollaista en pukisi itse päälleni.

Onko siis kyse esimerkiksi muodista? Tai jostain psykologisesta jutusta – tiedän ihmisiä joita inhottaa käytetyt vaatteet olivatpa ne miten hyvässä kunnossa tahansa. Vai onko uusien ja käytettyjen lastenvaatteiden välinen hintaero suhteessa isompi kuin aikuisten vaatteiden? Eli onko niin että uuden aikuisten vaatteen saa samalla hinnalla kuin käytetyn mutta uutta lastenvaatetta ei? (Mielestäni tämä ei ainakaan ole hyvä syy, koska lastenvaatteiden hintahaitari on todella laaja.) Vai jostain muusta? Tiedättekö te?

 

Raportointia

No niin, nyt on yksi viikko ruokaseurantaa takana. Viikon aikana kävi ilmi monta asiaa

  • kävin kaupassa monta kertaa
  • ruokasuunnittelu helpotti kaupassa käymistä kovasti
  • joka päivälle ei tarvitse suunnitella eri ruokaa, vaan 3-4 riittää koko viikoksi
  • rahaa meni yli 100€, täsmällinen summa jäi hämärän peittoon
  • tämä on ehdottomasti jatkamisen arvoinen kokeilu

Rahanmeno jäi hiukan epämääräiseksi, sillä puoliso suoritti viimeisen kauppareissun eikä muistanut ottaa kuittia talteen. Se oli kuitenkin myös viikon kallein reissu, hänellä on nimittäin tapana ostaa kaikenlaista ”varmuuden vuoksi”. Ehkä toisaalta voi ajatella niin, että se hieman kompensoi tätä omaa valppauttani. Nimittäin minusta on kertaheitolla tullut hintatietoinen: tänään hallissa ostin kampelaa, sillä sillä oli halvin kilohinta. Eipä silti, kampela on mielestäni oikein hyvää, joten kyse ei ollut varsinaisesta kompromissista. Mutta hinnalla oli merkittävä rooli päätöksenteossa. Jatkan seurantaa ja raportoimista myöhemmin.

Heitin viime viikolla roskikseen yhden rikkinäisen lelun. Se oli ollut ”jäähtymässä” ylähyllyllä jo pitkän aikaa. Koska lapsi ei ollut kyseistä tavaraa kertaakaan kaipaillut, vein sen suurta tyydytystä tuntien roskikseen. Jälleen yksi rikkinäinen muovilelu vähemmän tässä talossa! Jee. Harkitsen myös poistavani jäljellä olevista leluista noin kolmasosan. Tarkoitus ei ole heittää niitä roskiin, vaan panna jonnekin vähän piiloon. Veikkaan, että puolen vuoden jälkeen ne olisivat esille otettaessa kuin uusia jälleen.

Lienee mainitsemisen arvoinen asia, että ostin tänään uuden takin. Totta tosisaan, lukuisien takkieni joukosta puuttui sadetakki. Löysin sellaisen Etolasta. Merkki on Rukka, väri punainen ja hinta 69,50. Olen ostokseen erittäin tyytyväinen, laitoin sen heti kaupassa päälleni, sillä ulkona satoi. Olen manaillut takkieni määrää mutta tämä oli todella tarpeellinen ostos. Lasken pitäväni sitä aktiivisesti syys- ja kevätkausilla ainakin viisi vuotta, mahdollisesti monta vuotta pidempäänkin, ellei vaate jotenkin vaurioidu. Säätiedotuksen perusteella tulen tarvitsemaan takkia ainakin neljänä päivänä pelkästään tällä viikolla, joten tätä menoa hinta per käyttökerta tulee putoamaan nopeasti. Lisäksi takissa oli runsaasti ominaisuuksia, joita edellytin: kirkas väri, riittävän pitkä helma ja hihat, kunnon taskut, huppu, miellyttävä ohut materiaali ja leikkaus joka näyttää tavalliselta takilta. Kaiken kaikkiaan hyvä ostos, etenkin kun näin itseni peilistä vasta kotona. Etola ei ole mikään muoti-boutique…

Vaaterumbaa, -sambaa ja -jenkkaa

Olin unohtanut, miten nopeasti vauvat kasvavat. Nehän kasvaa monta senttiä parissa kuukaudessa! Juu, ei pitäisi olla uutinen, mutta olipa nyt kuitenkin päässyt unohtumaan muutamassa vuodessa. Joka tapauksessa tämä johtaa jatkuvaan lastenvaaterumbaan. Oman lisänsä tuo kauden vaihtuminen kesästä syksyyn ja talveen, mikä tarkoittaa karsimista ja pakkaamista myös isomman lapsen vaatevarastossa sekä tietysti omassa myös.

Tuntuu, että parin viime viikon aikana olen vähän väliä siirrellyt lastenvaatteita paikasta toiseen. Vauvan pienimmät vaatteet ovat jo jääneet pieniksi, joten niitä on siirretty pois laatikosta. Tilalle on etsitty uusia isompia, esikoisen peruja suurin osa. Pieneksi jääneet olen jakanut kahteen paikkaan. Äitiyspakkauksen laatikkoon säilön muutamia merkityksellisimpiä vaatekertoja muistoiksi ja menneisyyden aarteiksi. Loput taas pinotaan kierrätettäviksi ja myyntiin. Isommista vaatteista on taas karsittu jo ennen käyttöönottoa muutama kulahtanut pois – en silloin ensimmäisellä kierroksella jaksanut lajitella juuri mitään vaan koin helpoimmaksi vain säästää kaiken.

Isomman lapsen kaapista on pitänyt noukkia pois kesävaatteita ja kesän aikana pieneksi jääneitä sukkia ynnä muuta. Nekin on lajiteltava kahteen, niihin jotka haluan säästää kuopuksen pidettäviksi ja niihin jotka voi kierrättää eteenpäin. Jotain täysin loppuunpidettyä olen heittänyt suoraan roskikseenkin. Sitten näille kaikille vaatteille on pitänyt keksiä järkevä säilytyspaikka. Se on vaatinut erinäisten säilytyslaatikoiden tyhjentämistä ja uudelleen täyttämistä. Nyt näyttää siltä, että kaikkiin mahdollisiin ryhmiin kuuluvilla lastenvaatteilla on kuitenkin oma paikkansa. Se helpottaa jatkossa, kun ei tarvitse jatkuvati miettiä, mihin mitäkin laittaisi.

Nyt pitäisi vielä käydä oma vaatekaappi läpi samalla periaatteella. Hellevaatteet pois, ja syksyisempää tilalle. Kroppa ei ole vielä ihan samoissa mitoissa kuin vuosi sitten, joten oman haasteensa tuo sekin. Toisaalta osa tähän välivaiheeseen hankituista vaatteista on jo jäänyt liian isoiksi, joten ne pitäisi kierrättää eteenpäin. Olen vakavasti harkinnut Siivouspäivään osallistumista, vaikka keväällä urputinkin aiheesta. Josko kuitenkin kävisi vielä kerran kokeilemassa, olisiko vaatteille menekkiä. Onko kukaan saanut siellä hyviä, erittäin siistejä vaatteita kaupaksi?

Kaksi näkökulmaa täydellisyyteen

Sain ahaa-elämyksen, joka liittyy minimalismiin, vaatteisiin, omistamiseen, tavaroiden karsimiseen ja vaikka mihin. Kuulkaas tätä: noita takkiasioita (no mitäpä muutakaan) miettiessä tajusin, että meitä on kahta koulukuntaa.

Toiset haluavat, että vaate palvelee tietyssä käyttötarkoituksessa mahdollisimman hyvin. Jos on tarkoitus juosta, hankitaan lenkkarit jotka ovat nimenomaan juoksuun tarkoitettu. Jos tarvitaan tyylikäs kaupunkitakki, ostetaan juuri sellainen. Elämän eri tilanteisiin hankitaan juuri siinä tilanteessa parhaiten palveleva vaatekappale.

Toinen koulukunta taas edustaa sellaista näkökulmaa, että yhden vaatteen on oltava mahdollisimman monikäyttöinen. Tyylikkään kaupunkitakin on myös pidettävä vettä, tuulta ja hyljittävä likaa, jotta sen kanssa voi myös istua leikkipuistossa. Käsilaukun tulee olla riittävän iso arkikäyttöön, riittävän pieni iltakäyttöön ja mieluusti vielä ekologisesti valmistettu. Täydellinen vaate on silloin, kun se taipuu helposti moneen tarkoitukseen.

Molemmissa koulukunnissa on puolensa. Jos hankkii eri tilanteisiin oman vaatteen, on helpompi löytää tarvitsemansa. Vaatteet soveltuvat varmuudella juuri siihen mihin ne on tarkoitettu. Jos suosii monikäyttöisyyttä, on vaikeampi löytää etsimäänsä vaatetta, sillä kriteereitä on paljon enemmän. Toisaalta vaatteita kertyy vähemmän, jolloin säilyttäminen ja järjestyksen pitäminen on paljon helpompaa.

Jos on lukenut näitä vaatepostauksia, on selvää että kuulun ensimmäiseen ryhmään. Tajusin juuri, että äärimmäisen harvoin etsin vaatetta, jonka tarkoitus olisi palvella mahdollisimman monessa tilanteessa. En halua tehdä hirveästi kompromisseja ja epäilen, että jos vaatteen on tarkoitus olla monikäyttöinen, se ei voi toimia täydellisesti kaikissa vaadituissa tilanteissa. Hermostuisin varmaan nopeasti vaatteeseen, joka on melko hyvä moneen muttei oikein hyvä mihinkään. Puhumattakaan siitä, miten vaikeaa on löytää moneen sopiva, kun yhteenkin tarkoitukseen hakeminen on välillä ison työn takana. Kääntöpuolena on sitten säilytystilan riittävyys ja organisointi.

On varmaan myös niitä, jotka sijoittuvat jonnekin näiden ääripäiden välille. Ja varmaan löytyy myös niitä jotka eivät ajattele koko asiaa, vaan hankkivat vaatteita asiaa sen kummemmin miettimättä. Mutta minulle tämä oli oivallus, kun tajusin että on ihmisiä, joiden mielestä vain yhteen tarkoitukseen sopiva vaate on huono.

Takkifilosofiaa

Kun luin tuosta äärimmäisen minimalistisesta vaatekaapista, aloin väistämättä pohtia omia vaatetarpeitani. Kirjoittajalla oli kolme takkia, toppatakki, välikausitakki ja trenssi, joilla hän ilmeisesti tuli erinomaisesti toimeen. Aloin leikkiä: jos minun pitäisi koota vaatevarastoni ihan alusta lähtien eikä rahaa tarvitsisi miettiä, millaisia takkeja hankkisin ja mihin tarkoitukseen? Alla on oma listani tarpeellisista takeista (suluissa tilanne tällä hetkellä).

  1. Toppatakki, kylmille pakkasille (omistan)
  2. Villakangastakki, siistiin talvikäyttöön (omistan yhden pitkän ja yhden lyhyemmän. Pitkän haluaisin korvata uudella.)
  3. Sadetakki, joka olisi riittävän siisti kaupunkiin mutta täysin vedenpitävä (kunnollinen puuttuu, yksi huono on)
  4. Kevyesti topattu välikausitakki/ parka/ pitkähkö nahkatakki, viileiden säiden ulkoiluun (omistan näistä vain nahkatakin, haluaisin oikeasti myös parkan ja tuollaisen kevyt-untsikan)
  5. Tuulenpitävä ja vettä hylkivä ulkoilutakki, ulkoiluun ja urheiluun (omistan)
  6. Trenssi, kaupungissa liikkumiseen ja ylipäätään tyylikkäältä näyttämiseen (omistan)

Pääsen minimissäänkin kuuteen, eikä tähän edes ole lueteltu jakkuja ja bleisereitä. Näiden lisäksi omistan monia muitakin: juoksuun ja urheiluun tarkoitettuja takkeja, huppareita, pusakan, villaviitan sekä joitakin edellämainituista tuplana, kuten kaksi eri väristä trenssiä, joista toinen on lyhyempi ja toinen pidempi. Epäilemättä tulisin toimeen kolmella takilla, mutta on kyllä paljon mukavampaa omistaa ainakin kuusi. Tai ehkä kymmenen. Jos niille on tilaa.

Listassa näkyy myös rakkauteni tarkoituksenmukaisuutta kohtaan. Joudun kulkemaan ulkona myös sateella ja tarvitsen molempia käsiäni. Sadetakki olisi siis tarpeellinen. Millä takilla tahansa voisi tietysti ulkoilla syksyisin ja keväisin, mutta juuri tähän tarkoitukseen suunniteltu takki tekee ulkoilusta miellyttävämpää: kirkas väri erottuu liikenteessä, kunnon taskuissa kulkee avaimet ja kännykkä, tuuli ei mene läpi eikä pääse helman alle. Talvella kunnon toppis on lyömätön, ja toisaalta kuka tahansa näyttä trenssissä tyylikkäältä. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Monet eri käyttötarkoitukset ovat se tärkein perustelu monelle takille.

Mutta koska olen kohtuuden ihminen, haen tällä hetkellä sitä kultaista keskitietä. Tosiasia on, että omistan aivan turhia takkeja, jotka pitäisi oikeastaan myydä tai lahjoittaa pois. Toisaalta se sadetakki puuttuu, ja jos kiva parka tai kevyt untuvatakki tulee vastaan sopivalla hinnalla, luultavasti ostan. Luulisin, että noin kymmenkunta takkia olisi hyvä kompromissi sen välillä, mikä on riittävästi ja mitä kaikkea olisi vain kiva omistaa. Ihan kaikkea ei sentään tarvitse saada, vaikka mieli tekisikin, tolkku pitää olla ja kohtuus. Palaan takkien kierrättämiseen, kunhan ilmat tästä vähän viilenevät.

Mitä mieltä olette? Pärjääkö kolmella takilla vai tarvitseeko keskivertoihminen enemmän? Kuinka monta takkia te omistatte?

Kauanko laadukas vaate kestää?

Kun puhutaan vaatteiden laadusta, puhutaan usein siitä, kauanko vaate kestää käyttöä menemättä rikki tai nuhjuiseksi. Pitääkö se värinsä ja muotonsa pesussa? Tuleeko nyppyjä,  alkaako saumat kiertää? Kaikki erittäin tärkeitä yksityiskohtia. Mutta olen pidempään pohdiskellut, että todellisuudessa vaatteen laadusta ei kerro käyttöikä, vaan käyttö- ja pesukertojen määrä.

Mitä minimalistisempi vaatevarasto, sitä tiheämpään käyttöön vaatteet joutuvat. Niinpä sama vaate voi kestää yhdellä monta vuotta, toisella yhden talven. Tämä konkretisoitui, kun törmäsin monen mutkan kautta blogikirjoitukseen, jossa kirjoittajan koko vaatevarasto koostui 80 vaatekappaleesta. Erittäin kiinnostavan kirjoituksen kommenttiosastolla kävi ilmi, että vaatteita joutuu uusimaan varsin usein. Kirjoittaja totesi, että usein keväällä pitkähihaiset trikoopaidat alkavat näyttää kulahtaneilta, hän heittää ne pois ja ostaa tilalle lyhythihaisia kesää varten. Toisaalta paitoja taisi olla yhteensä viisi, joten mistään valtavasta määrästä ei ole kyse.

Silti tuo havainnollistaa, kuinka kestävyys on suhteellista. Suurin osa paidoistani on useita vuosia vanhoja, mutta silti hyvässä kunnossa ja käytössä. Mutta en edes kuvittele pärjääväni vain viidellä paidalla. Mietiskelin myös, miten käyttötarkoitus vaikuttaa kestävyyteen. Kirjoittajalla ei ollut esim. urheilutoppeja erikseen vaan hän urheili tavallisessa t-paidassa. Jos harrastaa vaikkapa noin kerran viikossa hikiliikuntaa, niin se tekee vuodessa noin 50 pesukertaa. Epäilen, että tavallinen puuvillapaita alkaa näyttää tällaisen käsittelyn jälkeen aika kulahtaneelta. Sen sijaan laadukas urheilutoppi kestää vastaavaa käyttöä vuosia.

Olen pohtinut kestävyyttä ja laatua myös käveltyäni viime aikoina kahdet nahkaiset kävelykengät kirjaimellisesti puhki. Toiset oli ostettu vuonna 2008, toiset 2009. Kumpaakin paria on pidetty ahkerasti joka vuosi noin viiden kuukauden ajan. Molemmat päätyivät sellaiseen kuntoon, ettei suutarista enää ole hyötyä – kengät ovat siis aivan loppuun pidetyt. Mielestäni kummatkin kengät olivat laadukkaat kestäessään runsasta käyttöä 6-7 vuotta. Tosin totuuden nimissä on sanottava, että viimeinen vuosi oli molemmilla pareilla jo venyttämistä – päätin vain olla välittämättä pohjien rei’istä…

Summa summarum: laatua ei voi määritellä käyttöiällä, koska se riippuu täysin ihmisestä. Joskus voisi olla hyvä harjoitus laskea, kuinka monta kertaa jotain vaatetta on pitänyt. Esimerkiksi molemmat noista mainitsemistani kenkäpareista kestivät satoja käyttökertoja ja vaihtelevia sääolosuhteita. Tuo linkittämäni kirjoitus oli muuten niin ajatuksia herättävä, että palaan siihen pian uudelleen.

Miten te määrittelette laadukkaan vaatteen?

Mitä kuuluu muodonmuutokselle?

Muistatteko, kuinka viime kesänä innostuin inventoimaan vaatekaappiani, tyyliäni ja vaatevalintojani ylipäätään. Pitkällisen prosessin tuloksena sain hyvän käsityksen siitä, millä tavalla haluan pukeutua, mitä haluan muuttaa ja mitä säilyttää. Kävin kaikki vaatteeni läpi ja tein karsintaa. Ostin myös uusia vaatteita, jotka olivat juuri sellaisia kuin halusinkin.

Kun tulin raskaaksi, seurasi vaatekaapissa uusia haasteita. Ensinnäkin maha kasvoi kovaa vauhtia, eivätkä tavalliset vaatteet kovin kauan mahtuneet päälle. Toisaalta olin aika haluton ostamaan hirveästi odotusvaatteita, koska en halunnut investoida kovin paljon vaatteisiin, joita tarvittaisiin vain muutama kuukausi. Olin noudattanut samaa periaatetta myös edellisellä kerralla, joten siistejä äitiysvaatteita oli tallessa aika vähän. Oli hassua huomata, että parista niistäkin oli jo aika ajanut ohitse. Esimerkiksi odotusfarkut, jotka muutama vuosi sitten näyttivät mielestäni oikein kivoilta, olivat nyt auttamattoman vanhanaikaisen näköiset ja jäivät lähes kokonaan pitämättä. Ostin lopulta kahdet äitiysfarkut, pari mekkoa, pari neuletta sekä pari uutta t-paitaa. Ennestään kaapissa oli suunnilleen saman verran käyttökelpoisia vaatteita housuja lukuunottamatta. Suunnilleen joulusta toukokuun loppuun olen siis noudattanut 333-projektia pakon sanelemana. Tosin aktiivisessa käytössä oli vähemmän kuin 33 vaatetta. Tässä onkin tullut todettua, että todella pienellä vaatevarastolla pärjää hyvin, jos ei anna asian häiritä itseään.

Nyt kaapissa on uusi väliaikainen garderobi, sillä imetystä varten tarvitsee tietynlaisia vaatteita, eivätkä kaikki raskauskilot suinkaan jääneet laitokselle. Saan siis edelleenkin lähinnä haaveilla niistä kivoista uusista vaatteista, jotka ehdin viime kesänä hankkia. Toisaalta tiedän kokemuksesta, että vääränkokoiset ja epätoimivat vaatteet vain masentavat, joten olen panostanut määrällisesti tähän väliaikaisvaatetukseen eri tavalla kuin odotusvaatteisiin.

Osa vaatteista oli valmiina edelliseltä kerralta samasta tilanteesta. Tuolloin totesin ettei parilla sopivalla vaatteella kitkuttelussa ollut mitään järkeä. Varasin ajan Stockan pukeutumisneuvojalle, joka keräsi ohjeideni mukaisia vaatteita hirveän läjän valmiiksi sovituskoppiin. Noin puolentoista tunnin jälkeen kasassa oli toimiva ja kompakti kesävaatevarasto. Pukeutumisneuvojan käyttäminen oli tuolloin erittäin fiksu veto, jota voin suositella kenelle tahansa, jolla on aika tiukassa. Säästyin kaupassa kiertelyltä kokonaan, eikä tarvinnut poistua sovituskopista kertaakaan hakemaan oikeita kokoja. Samalla tuli kokeiltua sellaisia vaatteita, joita en varmasti olisi itse tullut huomanneeksi.

Onneksi myös säästin nuo vaatteet sen jälkeen kun ne kävivät liian suuriksi ja muuten tarpeettomiksi. Nyt ne ovat nimittäin jälleen käytössä ja 333-projekti saa jatkoa. Olen hyödyntänyt alennusmyyntejä ja täydentänyt vaatevarastoa hieman. Siitä huolimatta käyttövaatevarasto on rajallinen normaaliin tilanteeseen verrattuna. Pikaisesti laskettuna jokapäiväisessä käytössä on viidet housut, yhtä monta t-paitaa, kahdet farkut, kolme mekkoa sekä muutama huppari ja neule. Näistä tulee siis yhteensä noin parikymmentä vaatetta, ja lisäksi käytössä on tietysti ulkovaatteita sekä erilaisia ”sekalaisia” vaatekappaleita, joita käytän harvemmin. Huomaan tätä kirjoittaessani, että 33 vaatetta on yllättävän paljon, sillä en näköjään saa lukua edes täyteen, vaikka mielestäni minulla on vaatteita ihan mukavasti käytössä. Hmm… täytynee antaa tuollekin projektille vielä mahdollisuus, vaikka olen ollut tosi epäluuloinen sen toimivuuden suhteen!

Yhteenvetona voi todeta, että viime kesänä alkanut vaatekaapin muodonmuutos on edelleen jäissä, mutta sen aika koittaa kyllä taas kunhan vauvavaihe on ohi. Viimeksi miettimäni tyylikysymykset on kyllä ollut pakko hylätä. Sopivien odotus- ja imetysvaatteiden löytäminen on muutenkin tarpeeksi hankalaa, saati sitten että yrittäisi vielä löytää juuri tiettyä väriä tai tyyliä edustavia vaatteita. Siihen olen aivan liian laiska, joten tällä hetkellä mennään jälleen käytännöllisyys etunenässä. Tarkemmat esteettiset preferenssit otetaan huomioon sitten, kun joskus voin taas palata oikean vaatevarastoni pariin.

Siivouspäivä tulee, mutta kuka siellä ostaa?

Ensi lauantaina 24.5. pidetään jälleen Siivouspäivä, eli toisin sanoen kaupungin kattava kirpputori. Pari kertaa kokeilleena minulla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Ekalla kerralla kauppa kävi hyvin, toisella erittäin huonosti. Tänä vuonna en osallistu kahdesta syystä: viime vuoden huonot kokemukset ja myytävän tavaran puute. Juuri nyt muut kodinparannusprojektit vievät energiaa siinä määrin, että kattavan inventaarion tekeminen myytävien tavaroiden selvittämiseksi veisi liikaa aikaa.

Minua myös epäilyttää, menisikö mitään kaupaksi. Tuntuu, että ihmiset ovat innostuneet myymään kaikenlaista, mutta ostajakunta ei ole kasvanut. Päivä lienee ihanteellinen sellaisille, jotka muutenkin hankkivat paljon tavaroita käytettyinä. Esimerkiksi vaatteista on niin paljon tarjontaa, että muutamalla kympillä voisi varmaan ostaa vaikka yhden lapsen koko vuoden vaatteet. Mutta muuten tuntuu, että jos kaikki haluavat vain vanhoista tavaroistaa eroon, kuka niitä sitten ostaisi?

Olen siis laiskistunut myynnissä, mutta kunnostautunut lahjoittamisessa. Viime viikolla meiltä poistui kymmenittäin narsisseja, jotka muuttivat mökille, samoin yksi yrtti joka oli kasvanut ylisuureksi keittiön ikkunalaudalle. En koe olevani mikään viherpeukalo, mutta muutaman parvekelaation laittaminen on juuri sopiva annos viherterapiaa minulle. Narsissiaika on ohi, ja nyt on orvokkien vuoro.

Toisaalla kävin läpi käsilaukkukokoelmani. Kuten jo aiemmin on todettu, en ole kenkien suhteen minimalisti, enkä myöskään käsilaukkujen. Tällä kertaa kävin läpi jokaisen käsilaukun harkiten samalla, oliko sille vielä käyttöä vai ei. Löysin kaksi, joista päätin luopua. Toinen oli pikkuinen merkkilaukku, joka noin 10 vuoden iästä huolimatta oli virheettömässä kunnossa. Laukun tyyli ja koko vain ei enää vastannut tarpeitani. Lahjoitin sen eräälle lukiolaiselle, joka ilahtui uudesta käsilaukusta kovasti. Toinen kierrätykseen lähtevistä on edelleen käytössä, mutta se poistuu valikoimasta jossain sopivassa tilanteessa. Kyse on aikanaan New Yorkista ostetusta nahkalaukusta, joka ulkonäön ja koon puolesta olisi edelleenkin erittäin hyvä, mutta valitettavasti laukku on osoittautunut heikkolaatuiseksi. Vuori on hieman ratkennut ja nyt olkahihnasta alkaa nahka rispaantua. Ostin laukun vuosia sitten muistaakseni 19 dollarilla, joten mitään huikeaa ei voinut odottaakkaan. Ajattelin laittaa UFFille, sillä viat ovat aika pieniä. Minua ne vaan ärsyttävät, joten poisto on paikallaan.

Lahjoittaminen on siis laiskalle helpompaa kuin myyminen. Oletteko te lähdössä Siivouspäivään ostamaan tai myymään?

Liikaa vaatteita vai liikaa vuodenaikoja?

Meillä vihdoin on uudet kaapit, ja ne ovat ihanat! Valkoiset, keveät (ainakin siihen vanhaan verrattuna) ja toimivat. Meillä on myös ilmeisesti edelleen liikaa vaatteita.

Vanhasta kaapinrohjosta pääsin lopulta eroon, vaikka silloin kun toinenkin ottaja teki oharit, alkoi kaatis todella houkutella. Onneksi kolmas halukas oli liikkeellä tositarkoituksella ja tuli sovitusti paikalle. Oli lopulta mukavaa lahjoittaa kaappi ihmiselle, joka oli aidosti ilahtunut saadessaan sen ilmaiseksi.

Kolmen kaapin väliaikaisen säilytysongelman ratkaisimme niin, että vanha kaappi purettiin osiin ja osat siirrettiin rappukäytävään pariksi päiväksi, jolloin uusien kaappien osat mahtuivat makuuhuoneeseen. Kaikki vaatteet pakattiin matkalaukkuihin ja pahvilaatikoihin odottamaan uusien kokoamista. Epäjärjestystä on ollut siedettävänä monta päivää, sillä vasta eilen pääsimme siirtämään vaatteita takaisin. Omat vaatteet ovat vielä osittain laatikoissa, tämän päivän urakkana on latoa ne uuteen kaappiin.

Vaikka tilaa mitoitettiin reilusti, silti olen jälleen kerran ihmetellyt, miten meillä voi olla niin paljon vaatteita! Itse karsin tasaiseen tahtiin ja viime syksynä kerralla reilummin. Puoliso invetoi harvemmin, ja tässä yhteydessä hän löysi noin jätesäkillisen poistettavia vaatteita. Silti ylimääräistä tilaa ei tunnu jäävän.

Yksi syy ”vaatevuoreen” on kausivaatteet, jotka tässä yhteydessä on tarkoitus pakata laatikkoihin ja nostaa kaappien päälle odottamaan. (Pitäisi vain hommata ne laatikot…) Tämä unohtuu itseltäni aina silloin, kun ihastelen P333-ihmisten väljiä vaaterekkejä. Onhan heilläkin enemmän vaatteita oikeasti, mutta niitä vain säilytetään jossain näkymättömissä. Eikä kyse ole vain villapaidoista ja hellemekoista. Minulla on myös juhlavaatteita ja -kenkiä, jotka myös tarvitsevat oman tilansa. Samoin löytyy hääpukua ja promootiomekkoa, joista en aio luopua, enkä myöskään halua sijoittaa niitä vintille epämääräisiin olosuhteisiin. Näin ollen täytyy vain sovitella kaikki paikoilleen.

Säilytysratkaisujen uusiminen aiheuttaa joka tapauksessa ketjureaktion moneen suuntaan. Yhdestä päästä karsitaan vaatteita pois ja ne täytyy puolestaan joko kuskata kierrätykseen tai myydä. Vanhat kaapit on roudattava jonnekin. Toisaalla täytyy järjestää hyllyjä uudella tavalla jotta kokonaisuus toimisi, ja muutama uusi koukkukin on tarkoitus seinään ruuvata. Lisäksi on vielä ostettava uutta  – tässä tapauksessa niitä siistejä laatikoita kausivaatteita varten. En osannut varautua projektin monivaiheisuuteen etukäteen. Naivisti ajattelin että vanha pois ja uusi tilalle ja sillä selvä… ei se näköjään ihan niin mene. Vaan tässä vaiheessa en enää valita, sillä kunhan kaikesta on selvitty, lopputulos hipoo optimaalista.