Tiskikoneen luovaa käyttöä

Keksin jälleen, mitä muuta kuin astioita voi pestä tiskikoneessa. Kampoja! Siis tavallisia hiusten kampaamiseen tarkoitettuja muovisia kampoja. Olen vilkuillut omiani viime aikoina sillä silmällä, että aika likaisilta näyttävät. Sain päähäni kokeilla, mitä tapahtuisi, jos kamman laittaisi tiskikoneeseen muun tiskin sekaan. Puhdasta tuli! Erittäin kätevää. Inhoan nimittäin sekä likaisia kampoja, mutta myös niiden pesemistä. Ikinä ei tunnu kaikki töhkä lähtevän sieltä piikkien välistä.

Mutta tällä kertaa pääsin vähällä, ja pesutulos oli priima. Laitoin kamman haarukoiden ja veitsien kanssa koriin pystyyn, ja se pysyi siinä hyvin paikallaan. Tämä keino toimii tietenkin vain muovisille kammoille, älkää kokeilko puuvartisten tai metallisten kanssa. Muutenkaan en ota mitään vastuuta kikan toimivuudesta – eihän noista koskaan tiedä. Mutta itse aion laittaa seuraavaan koneelliseen kaikki loputkin huushollista löytyvät kammat mukaan.

Haaste viikonlopuksi

Tällä kertaa haasteena on kevyt siivousprojekti, nimittäin

Peilikaappi

Tarkoitan tällä joko vessassa tai kylppärissä olevaa peilikaappia, jossa säilytetään kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita, hammasharjoja, partateriä ja sen sellaisia henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tavaroita. Havahduin itse pari viikkoa sitten siihen, että oma kaappi alkoi näyttää hiukan sottaiselta. Tämmöinen kaappihan ei kovin helposti mene totaaliseen epäjärjestykseen tai sotkuun, ellei sinne satu rikkoutumaan jotain, mutta toisaalta pikkuhiljaa tavarat hiihtelevät pois omilta paikoiltaan ja hyllyt tahraantuvat. Huomasin, että koska peilikaappiin katsoo monta kertaa päivässä, sen ulkonäköön tottuu vähitellen, eikä epäjärjestykseen kiinnitä niin suurta huomiota.

Muutama päivä sitten tein siis tämän kaapin osalta suursiivouksen, ja haastan teidätkin samaan hommaan. Tarvitaan mietoa yleispuhdistusainetta ja mikrokuiturätti tai vastaava. Tyhjensin yhden hyllyn kerrallaan, pyyhin liat ja tahrat pois ja nostelin tavarat takaisin. Samalla muutin kaapin järjestystä fiksummaksi. Ylähyllylle harvoin tarvittavat, ja kahdelle alemmalle päivittäiskäytössä olevat. Pyyhin puhtaaksi pari roiskeita saanutta putelia ja tiskasin hammasmukit. Ryhmittelin saman kategorian tuotteet vierekkäin (esim. hiustuotteet, kosmetiikka, desinfiointiaineet jne.) ja huomasin että kaappi muuttui samantien toimivammaksi, kun järjestystä oli vähän miettinyt.

Yhtään poistoa ei tällä kertaa tullut, mutta siivousksen yhteydessä on järkevää heittää vanhentuneet tuotteet pois. Yritän pitää omat kosmetiikkavarastot pieninä, ja nostinkin eturiviin pari tyhjentymässä olevaa tuotetta, jotka käytän nyt ensimmäisenä pois tilaa viemästä. Peilikaapin siivous vei aikaa noin varttitunnin, mutta siitä tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa. Kuinka moni lähtee tähän haasteeseen mukaan?

 

Seuraava haaste!

Tämän viikonlopun haaste vie vähän enemmän aikaa ja vaatii enemmän etukäteisvalmisteluja kuin lompakon siivous. Tällä kertaa haastan teidät

puhdistamaan pyykkikoneen.

Ensimmäisenä kannattaa puhdistaa pesuainelokero esimerkiksi vanhalla tiskiharjalla. Useimmissa pesukoineissa lokero lähtee irti, joten pesu kannattaa tehdä lavuaarin ja juoksevan veden ääressä. Pyyhi puhtaaksi myös kaikki näkyvät tiivisteet ja putsaa välikannesta sinne takertunut nukka yms. Sen jälkeen tarvitaan 100g sitruunahappoa, jota saa apteekeista parilla eurolla. Laita jauhe pesuainelokeroon ja pese kone tyhjänä korkeimmassa lämpötilassa ilman esipesua. Itse jätän kuitenkin linkouksen pois 🙂

Sitruunahappopesun jälkeen pestään toisen kerran normaalin pesuaineen kanssa vähintään 60-asteinen ohjelma. Tässä vaiheessa pesukone voi olla tyhjä tai mukaan voi laittaa esim. valkopyykkiä (tai siis itse olen jo tässä vaiheessa pistänyt pyykkiä mukaan – tietääkö joku ihan faktana, mikä olisi oikea käytäntö?). Toisen pesun tarkoituksena on, että sen mukana koneesta poistuu kaikki mahdolliset sakat, jotka sitruunahappo on irrottanut. Jos sitruunahappoa ei ole mistään saatavilla, 90 asteen pesu tyhjänä normaalilla pesuaineella toimii korvikkeena. Olen tosin sitä mieltä, että sitruunahappo on todella halpa ja hyvä aine, ja sitä saa käsitykseni mukaan mistä tahansa apteekista, tosin voi joutua erikseen kysymään.

Ihan lopuksi kannattaa vielä tyhjentää nukkasihti, ja oikein reippaat pyyhkivät vielä pölyt ja tahrat ulkopinnoilta. Jätä lopuksi kansi auki, jotta kone kuivuu. Tämä käsittely poistaa koneesta sekä lian että hajut.

Tämä on minulla ohjelmassa viikonlopun aikana. Kuka lähtee mukaan?

Niistä katastrofeista

Kommenteissa moni arveli, ettei meillä mene systeemit kovin pahasti sekaisin vaikka tulisikin poikkeuksia. Tuota noin… totta on, että mitään järkyttävää kaaosräjähdystä ei ole päässyt syntymään, mutta pari pienempää tapausta kyllä.

Ensimmäinen ilmeni viime viikonloppuna. Tai ehkä edellisenä, en ole ihan varma. Joka tapauksessa kävi ilmi, että jääkaapin vihanneslaatikossa oli tapahtunut pahanhajuisia muodonmuutoksia. Oli käynyt niin, että olin täyttänyt kaappia juuri ennen romahdusta. Mielessä oli useampia ruokalajeja, joita oli tarkoitus laittaa. Sitten kävi huonosti, ja suunnitelmat pyyhkiytyivät mielestä täysin. Totuus paljastui noin kymmenen päivää myöhemmin, ja sanotaan nyt näin, että ruokahävikkimme kasvoi välittömästi reilunpuoleisesti. Hyvä puoli oli se, että jääkaappi siistiytyi taas kerralla. Nyt pohdiskelen, pitäisikö sitä tattikeittoa yrittää uudelleen ensi viikonloppuna. Tällä kertaa tuoreista vihanneksista.

Toinen vastaava tilanne paljastui tänä aamuna. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, mikä roskiskaapissa haisee. Epäilin biojätteitä, joita on sattuneesta syystä tullut vietyä vähän harvemmin. Kun tänään sitten vietiin roskikseen pussit kaikista kolmesta astiasta (energia-, bio- ja sekajäte), paljastui ettei syynä olleetkaan biojätteet. Sen sijaan sekajäteastian pohjalla oli kolme senttiä ruskehtavaa nestettä. Siis useampi desi. Yh. Kaadoin litkut viemäriin ja nyt jäteastia likoaa tiskiainevedessä kylpyhuoneen puolella. No, ainakin haju tuntuu häipyneen. (Ei muuten ole aavistustakaan, mistä tuo neste oli peräisin, enkä todella halua tietääkään.)

Eli ihan täydellisesti ei ole arki rullannut. Silitettävien ja mankeloitavien kasa kasvaa korkeutta jatkuvasti, mutta niistä en ota paineita. Hoidetaan kun jaksetaan. Lapsi on ollut melko mielenkiintoisella ruokavaliolla viime viikot myös, mutta tuskin se siitä rikki menee. Tiedän että monissa perheissä syödään varmaan ympäri vuoden etupäässä pastaa ja nakkeja, joten en ota tästä parin viikon kuurista stressiä. Kunhan tokenen niin otetaan vahinko takaisin kala- ja kasvisteemalla. Tänään tulee vielä ihana siivoojamme, joten kotikin muuttuu pian taas kirjaimellisesti kiiltäväksi. Kyllä tämä tästä taas.

Rikosseuraamuslaitos

Jos viettää yhden päivän sairaalan päivystyksessä, näkee kaikenlaista porukkaa. Päivystys on muutenkin mielenkiintoinen paikka. Siellä asiat etenevät omassa vääjäämättömässä järjestyksessä, eikä potilaalla ole siihen juuri nokan koputtamista. Mikä on vain hyvä asia, koska oletan, että systeemi on järjestetty mahdollisimman toimivaksi ja tähtää mahdollisimman monen ihmisen henkiinjäämiseen. Käytännössä se tarkoittaa odottelua tunti toisensa perään, joten siinä ehtii nähdä kaikenlaista kulkijaa.

Kiinnitin huomiota eilen siellä istuskellessani nuoreen mieheen, joka jutteli kahden bussikuskin kanssa. Tai ensin tulkitsin heidät vaatetuksen perusteella poliiseiksi, sitten bussikuskeiksi, mutta molemmat arvaukset tuntuivat jotenkin vääriltä. Ennen kuin toinen nousi, ja selässä luki rikosseuraamuslaitos. Eivät ne olleetkaan kavereita, vaan nuoren miehen saattajia, tai siis suomeksi sanottuna vartijoita. Jäin miettimään miten merkillisesti asioita voi suomeksi ilmaista. Kuten nyt tuo rikosseuraamuslaitos, joka hämäsi ainakin minua sen verran, että piti ihan keskittyä miettimään mikä pulju oikein on kyseessä.

Aloin pohtia, puhutaanko nykyään enää siivoojista. Löysin sellaisen tutkintonimikkeen, kuin toimitilahuoltaja, mutta vaikutti siltä, että kyseessä on siivojan tai talkkarin työ. Kun selaa erilaisia ammattikoulujen nettisivuja, tulee vastaan muitankin samanlaisia. On esimerkiksi matkailupalvelujen tuottaja, joka kuvauksen mukaan on suomeksi matkaopas. Tai miltä kuulostaa kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinto? Puhdistuspalvelut kuulostavat kyllä epäilyttävästi siivoamiselta. Ja mitä eroa mahtaa olla siivoojalla ja siistijällä? Siistiminen on on minusta sellaista kevyttä järjestelyä, eli onko niin että siistijä ei pese lattioita? Hämärää.

Noh, lähinnä tämä pohdiskelu johtuu siitä, että kuten ehkä postaustahdista on saattanut päätellä, energiaa ei ole viime aikoina riittänyt blogiin asti. Se harmittaa minuakin, mutta näin tämä joskus menee. Toivottavasti taas pian uuteen nousuun! (Ensi viikoksi tosin on postaus luvassa, nimittäin jääkaapista paljastui katastrofi. Palataan siihen.)

Katastrofikausien ylläpitoa

Välillä tulee kausia, jolloin järjestyksen pitäminen kotona ei todellakaan ole ykkösenä mielessä. Joku sairastuu, kasaantuu hirveästi töitä tai tulee jotain muuta poikkeavaa. Itse ihmettelen aina noissa tilanteissa, miten saisin kodin pysymään siedettävässä kunnossa kaikesta huolimatta. Yleensä en onnistu kovinkaan täydellisesti. Kodinhoidon yksityiskohdat ovat niitä juttuja, joista kyllä ensimmäisenä tingin silloin kun kunnon oksutauti iskee päälle.

Mietiskelin kuitenkin, että olennaisinta varmaankin on hyvä perustaso. Nimittäin jos yleissiisteys ynnä muut rutiinit ovat kunnossa, ei tilanne yleensä ehdi muutamassa päivässä liukua täysin pois lapasesta. Kun olosuhteet taas normalisoituvat, pystyy kaiken palauttamaan tavalliselle tasolle kohtuullisella vaivalla. Jos taas valmiiksi on sotkuista, niin kaikki menee vain pahempaan suuntaan. Siinä mielessä kodin järjestykseen, raivaamiseen ja rutiineihin kannattaa panostaa silloin, kun on sitä niin sanottua tavallista arkea.

Minulle hyvä perustaso tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pakastimessa on ruokaa. Olen nyt juuri tällaisessa erikoistilanteessa, ja niin kiitollinen siitä, että olen opetellut huolehtimaan pakastimeen ”pahan päivän varaa”. Se, ettei tarvitse ensimmäisenä miettiä kauppaan menemistä on hirveän helpottavaa. Nyt ne varastot tulee aika pitkälti syötyä, mutta kunhan tästä tokenemme, täytän pakastimen uudelleen.

Toinen tärkeä juttu on yrittää pitää kiinni tavallisimmista rutiineista, siinä määrin kuin se on mahdollista. Niinpä yritän laittaa aika ajoin pyykkikoneen pyörimään, ja täyttää tiskikonetta vaikka pari astiaa kerrallaan. Pienikin ponnistus vaikuttaa, kun mennään monta päivää muuten kuin pellossa. En piittaa silittämisestä, pölyjen pyyhkimisestä, kukkien kastelusta tai muusta epäolennaisesta, mutta nämä perusasiat yritän hoitaa vaikka jotenkuten.

Lopuksi täytyy kiittää vielä siivoojaa, sekä itseäni siitä että älysin sellaisen palkata. Meillä on nyt niin hyvä perussiisteys, että kestää kauemmin saada täysi kaaos aikaan kuin ennen. Ja lisäksi on varsin helpottavaa ajatella, että joku tulee parin viikon päästä ja jynssää pois kaikki ne sotkut, joita en tässä kaikessa hässäkässä itse huomaa tai jaksa perusteellisemmin siivota. Meidän elämäntilanteessa siivooja on ollut oikea ratkaisu, ja olen iloinen siitä että olen löytänyt hyvän ja luotettavan ammattilaisen.

Onko lukijoilla hyviä kikkakolmosia katastrofipäiviin?

Vieraskoreudesta

Minä myönnän. Olen vieraskorea.  Siivoan aina ennen kuin meille tulee vierata, ja mitä isommat juhlat sitä tarkemmin jynssään. Katrilta olen oppinut, että on olemassa ihmisiä, joita eivät pölyt nurkissa häiritse, vaikka vieraaksi tulisi kuka. Itse en kuulu heihin, vaikka tietysti vähentäähän se paineita jos pystyy olemaan välittämättä.

Tieto vieraista saa kyllä hyvin vauhtia erinäisiin kodinparannusprojekteihini. Hyvä esimerkki on parveke. Laitoin viikonloppuna sen ns. talvikuntoon: kaivoin laatikoista kuihtuneet kesäkukat pois ja siirsin kesää ulkona viettäneet huonekasvit takaisin sisätiloihin. Istutin parvekelaatikoihin kanervia ja hopealankaa, ja täydensin koko komeuden jäkälillä. Olin niin tehokas, että kuskasin vintille saakka kesällä käytössä olleet kukkapylväät ja lakaisin lattialta roskat pois. Vaikutelma on oikein kiva ja viihtyisä, vaikka itse sanonkin. Suunnittelin jopa sellaista, että asentaisin jouluvalot jo tällä viikolla paikalleen. Eihän niitä tarvitse laittaa päälle vielä, mutta urakka voisi olla miellyttävämpi ilman lunta ja pakkasta. Nehän voi laittaa päälle vasta marraskuussa.

Moni naapuri on tietysti ehtinyt hoitaa kanervansa jo pari viikkoa sitten, mutta naapurikilpailu ei ole yhtään niin tehokasta kuin vanha kunnon vieraskoreus. Mikäli niitä pippaloita ei olisi tiedossa, olisivat  kuihtuneet lobeliat saaneet heilua hiljaa tuulessa edelleen. Mutta kun pian on taas paljon vieraita tulossa, motivaationi saada parveke edustuskuntoon kasvoi huomattavasti. Tiedän, että tällä viikolla tulen puunaamaan kotia muutenkin tarkemmin kuin yleensä, mutta en raivopäänä vaan hyvällä fiiliksellä. Oletan, että kaikki arvaavat, ettei meillä yleensä näytä ihan niin siistiltä. Siitä huolimatta tulen mahdottoman hyvälle tuulelle ajatellessani, miten hienoa meillä on kun juhlat alkavat. Luulen, että jos en innostuisi tuosta ajatuksesta niin kovasti, jäisi siivoaminenkin vähemmälle.

Onko lukijoissa vieraskoreita? Siivoatteko ennen vieraita?

Miltä tuoksuu puhdas?

Amerikkalaisten hajuintoilu ei lakkaa hämmästyttämästä. Tämä tuli jälleen mieleen lukiessani Power of Habit -kirjaa. Siinä oli hämmästyttävä tarina siitä kuinka P&G keksi tuotteen, joka poisti kaikkia hajuja. Ainetta suihkautettiin mihin tahansa materiaaliin, ja se neutraloi välittömästi pahat hajut kissanpissasta hienhajuun ja niin edelleen. Firmalla oli kuitenkin valtavia ongelmia tuotteen myynnissä ja markkinoinnissa. Välittömäksi hitiksi arvioitu tuote ei käynytkään kaupaksi. Ihmiset saivat näytteen, käyttivät sitä muutaman kerran ja sitten unohtivat sen jonnekin.

Tätä ongelmaa alkoi sitten selvittää joukku tiedemiehiä, jotka analysoivat tuntikausia ihmisten siivoustottumuksia, haastatteluja ja elintapoja. Lopuksi päästiin ongelman ytimeen: tuote ei tuoksunut miltään. Mutta kun tähän hajuja eliminoivaan tuotteeseen lisättiin hajua, se alkoi yhtäkkiä käydä kaupaksi. Tuote positioitiin uudelleen siten, että sitä ei markkinoitu enää pahojen hajujen eliminojana, vaan tuotteena, joka saa siistin huoneen tuoksumaan yhtä siistiltä kuin se näyttää. Vasta jonkin ajan kuluttua, kun ihmiset olivat jääneet koukkuun puhtauden tuoksuun, yritys alkoi mainita, että tuote myös poistaa pahat hajut.

Tuotteen nimi on Febreze, enkä ollut koskaan aiemmin kuullut siitä. USAssa asuessa en koskaan törmännyt tähän, koska en kiinnittänyt juurikaan huomiota kaupassa niihin hyllymetreittäin jatkuviin spraypullorivistöihin, jotka oli suunnattu ties mitä tarkoitusta varten. Ajatus siisteyden tuoksusta tuntuu minusta aivan nurinkuriselta. Ensin siivotaan, sitten suihkutellaan kemikaaleja ilmaan, jotta tuoksuisi joltain muulta kuin vastasiivotulta, jotta tuntuisi siltä että todellakin on siivottu? Eli puhtaus tuntuu puhtaalta vasta, kun huoneessa leijailee Alaskan kevään tai Hiljaisen jasmiinin tuoksu? Olen aivan pihalla.

Uteliaisuudesta kävin kurkkaamassa noita Febrezen nettisivuja. Ja yllättäen sieltä löytyi vielä yksi, hajuton vaihtoehto. Aloin mietiskellä, mahtaisiko se todella toimia hajunpoistajana? Joskus tulee tilanteita, että johonkin tekstiiliin on tarttunut itsepintaisesti jokin haju, josta haluaisi päästä eroon. Jos joku sanoo että tuote todella toimii, ja jos jostain kävisi ilmi ettei kyse ole hirveästä myrkystä, voisin jopa harkita käyttäväni sitä tarpeen tullen. Mutta ei tulisi mieleenkään suihkutella petivaatteita joka aamu hajunpoistajalla, kuten joku käyttäjä sivustolla ilmoitti tekevänsä.

Taikasieni putsasi tahrat tekstiileistä

Tiesittekö, että taikasieni ja mikrokuituliina puhdistavat tahroja myös tekstiileistä? Opin tämän jokunen viikko sitten, kun lapsi sotki nojatuoliin jotain tahmaa, muistaakseni jäätelöä tai jugurttia. Vähän sen jälkeen havaitsin sohvassa ison kuivuneen tahran, jonka alkuperä oli tuntematon. Kävin molempien kimppuun näillä kahdella välineellä ja puhdasta tuli, ilman mitään tahranpoistoaineita.

Mikrokuituliina kannattaa kostuttaa, ja sen jälkeen pyyhkiä tuore tahra tai sotkua pois. Olennaista on, että liina on puhdas. Tätä varten minulla on tapana pitää siivouskaapissa yhtä mikrokuituliinaa, joka on vastikään tullut pesusta. Yhteensä liinoja on muistaakseni kolme, joten kaapista löytyy yleensä ainakin yksi puhdas. Omani ovat jotain halpisversioita, mutta toimivat ihan yhtä hyvin kuin Sinin tuotteet tai muut kalliimmat, joten tässä tapauksessa hinta ei tunnu korreloivan laadun kanssa.

Taikasieni toimii tekstiilejä puhdistaessa samalla tavalla kuin kovia pintoja pestäessä. Sieni kastellaan kevyesti ja sillä hangataan tahraa. Kun putsasin sohvatyynyä, huomasin että isolla taikasienellä kosteus levittyi tyynyyn tasaisesti, eikä siihen jälkeenpäin jäänyt vesitahraa, kuten joskus voi käydä. Käsittelin tahraa ensin vähän aikaa, painelin ylimääräisen kosteuden pyyhkeeseen ja odotin hetken, jotta näkisin erottuuko tahra vielä tyynystä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tahra oli häipynyt osittain. Hankasin siis hieman lisää ja annoin kuivua. Loppujen lopuksi tahra lähti pelkällä vedellä ja taikasienellä kokonaan. Ekologista, sanoisin.

Tästä innostuneena kokeilin taikasientä toiseen tahraan samassa sohvassa. Kyseessä oli musta nirhauma, joka on tullut kenties jonkun muuton aikana. Taikasieni poisti senkin. Kyseessä on siis väriltään vaalea sohva, jonka tyynyt on päällystetty jonkinlaisella puuvillasekoitteella. Aiemmin mainittu nojatuoli on päällystetty punaisella villakankaalla. Kumpaankaan kankaaseen ei taikasienikäsittelystä jäänyt minkäänlaista jälkeä.

Näiden kokemusten pohjalta hylkään vanhat niksit puhdistaa vaaleita tekstiilihuonekaluja ranskanleivällä ynnä muulla. Sen sijaan käytän jatkossakin taikasientä ja mikrokuituliinaa. Voi olla, että punaviiniin tai kahviin nämä eivät ihan pelkän veden avulla tehoa, mutta vähän helpompiin tahroihin toimii näköjään hyvin. Kehotan kuitenkin testaamaan ainakin taikasientä johonkin huomaamattomaan kohtaan omassa huonekalussa, siltä varalta ettei tule ikäviä yllätyksiä. Itse en tosin tätä muistanut tehdä, vaan kävin oikopäätä tahrojen kimppuun.

Onko joku muukin käyttänyt taikasientä huonekalujen puhdistukseen? En toimisikohan se vaatetahroihin?

Meillä kiiltää

Meillä on tällä hetkellä hohtavan puhdasta. Se johtuu siitä, että eilen kävi siivooja(t) ensimmäistä kertaa ikinä. Olen tähän asti halunnut siivota itse. Minusta se ei ole ollut niin raskasta, etten siihen itse pystyisi. En myöskään vihaa siivoamista, joten sekään ei ole ollut ongelma. Viime aikoina useammatkin tahot ovat alkanaeet ylipuhua ostamaan palvelun muualta. Tottahan se tietenkin on, että koska asuntomme ei ole pikkiriikkinen, vie siivouskin aikaa. Useamman tunnin viikossa varmaan, vaikka en ole sitä laskenutkaan.

Niinpä annoin periksi ja lupasin kokeilla, miltä tuntuisi jos joku ammattilainen hoitaisi homman puolestani. Ensimmäisen kerran perusteella näyttää siltä, että takaisin ei ole paluuta. Muutaman tunnin jälkeen koko asunto kiilsi lattiasta kattoon, ja tuntui että puhtauden tuoksu leijaili rappukäytävään asti. Lattiat ja lattialistat on pesty perusteellisesti, matot rullattu pois ja tuuletettu/tampattu, pölyt ja pinnat pyyhitty, hanat kiiltävät, missään ei ole sormenjälkiä, kylpyhuone ja vessa ovat putipuhtaita ja kaikki huonekalut on imuroitu. Olin kotiin tullessa varsin vaikuttunut.

Parasta on, että työllistän samalla yksityisyrittäjän, joka tienaa kaikki rahat itselleen. Vertailin hintatasoa naapurin kanssa, jolla siivous tulee isomman firman kautta, ja totesimme hinnat käytännössä samoiksi. Mutta tuntuu kivalta, että palkka kovasta työstä menee suoraan sen tekijälle. Kun tällä yrittäjällä on kaiken kukkuraksi vielä asenne enemmän kuin kohdallaan, olen todella tyytyväinen. On myös mukavaa että työntekijä ei vaihdu, vaan meille tulee joka kerta samat ihmiset (siivooja työllistää itsensä lisäksi yhden henkilön). Kiitosta ja kehuja siis, ja siivooja pysyy.