Aihearkisto: Kriittinen kuluttaja

Huono, huonompi, Stockmann.com

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tämä on toivottavasti viimeinen Stocka-episodi vähään aikaan. Mutta koska tämä jälkinäytös ei mitenkään parantanut kokemustani, avaudun nyt siitäkin vielä. Sain siis pääsiäisenä tilatun paketin seuraavalla viikolla. Sain kuitenkin peräkkäin kaksi tekstaria: ensimmäinen ilmoitti paketin saapuneen. Toisessa pahoiteltiin, että paketti on myöhässä. Hämäävää, sanoisin. Hain paketin kotiin, ja totesin että sieltä puuttui yksi tuote. Arvasin, myöhästymistekstari koski tätä yhtä tuotetta. Odottelin sitä viikon päivät, kunnes sain uuden ilmoituksen, että tuote on kokonaan loppu, eikä sitä voida toimittaa.

Tässä vaiheessa soitin asiakaspalveluun. Selvitin koko episodin, ja ilmoitin mitkä tuotteet aion palauttaa. Minulle luvattiin vihdoin hyvitys puuttuvasta tuotteesta, sekä se kauan kaivattu alennus niistä muista. Oletan, että jossain vaiheessa saan rahat takaisin myös palauttamistani tuotteista. Kysyin, miksi alennusta ei voinut saada kaikista tuotteista kerralla, vaan minun piti ensin kertoa mitkä aion palauttaa, jotta alennus voitaisiin antaa niistä tuotteista jotka halusin pitää. Selitys oli jokseenkin mielenkiintoinen: Jos alennus annettaisiin myös niistä tuotteista jotka myöhemmin palauttaisin, tililleni maksettaisiin palautetun tuotteen normaalihinta, jonka jälkeen erotus pitäisi karhuta minulta takaisin. Kertomalla itse, mitkä aion palauttaa, selviäisimme kaikki paljon helpommalla. No todellakin! Haluaisin ilmaista tyrmistykseni sen johdosta, että asiakkaalle on mahdotonta palauttaa alennuksella ostetun tuotteen alennettu hinta, mutta sanavarastoni ei enää riitä kuvamaan tunteitani. Sanon siis vain: KÄ-SIT-TÄ-MÄ-TÖN-TÄ!

Tässä vielä kerran kaikki, mikä tämän yhden ostoskerran aikana on mennyt pieleen:

  1. Luvattu kanta-asiakasalennus jäi saamatta.
  2. Hyvitystä ei haluttu maksaa, ennen kuin olin ilmoittanut mitkä tuotteet aion pitää. Syy asiakkaan näkökulmasta käsittämätön (ks. yllä).
  3. Hyvitystä ei voida maksaa Stockan omalle luottokortille, jolla ostokset on maksettu, vaan pankkitilille. (MIKSI? Kukaan ei kertonut. Jälleen käsittämätöntä toimintaa.)
  4. Sekavia tekstareita. Useampia päällekkäisiä sähköpostiviestejä asiakaspalvelusta. Huonoja sanavalintoja asiakaspalvelulta.
  5. Lähetyksestä puuttui tuote.
  6. Vasta viikon päästä ilmeni, että puuttuva tuote oli loppu.
  7. Asiakkaan täytyy itse huolehtia, että puuttuvasta tuotteesta saa hyvityksen.
  8. Kaikki hyvitykset ja alennukset maksetaan eri aikoina, ja vasta sitten kun asiakas on itse huolehtinut että kaikki hoidetaan.
  9. Eikä kukaan tarjoa mitään hyvitystä tästä kaikesta hässäkästä, mitä yksi pahaa-aavistamaton ostoskerta stockmann.comissa on aiheuttanut!

Ottakaa tästä opiksenne, älkääkä erehtykö kyseisen puljun verkkokauppaan, vaikka tarjous olisi millainen. Luin tänään uutisista, että koko henkilöstö aiotaan lomauttaa kahdeksi viikoksi, koska tulosta ei ole tullut toivotulla tavalla. En tämän jälkeen ihmettele yhtään, ettei myynti oikein vedä. Ei kai, kun asiakas ei voi luottaa tippaakaan siihen, että häneltä velotettaisiin oikea summa, mikäli ostettua tuotetta sattuu edes olemaan saatavilla.

Mistä kannattaa maksaa

Julkaistu , kirjoittanut
7

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa rahasta ja vaatteista. Aihe tuli mieleen Hulluilla Päivillä (missäpä muualla). Siellä tarjousten seassa tarpoessa pohdiskelin, milloin kannattaa panostaa ja milloin pihistää.

Oma nyrkkisääntöni on, että vaatteen todellinen hinta lasketaan käyttökertojen mukaan. Se taas lasketaan jakamalla ostohinta käyttökertojen määrällä. Kyseessä ei ole mikään tieteellinen menetelmä, mutta aika hyvä arkimittari kuitenkin. Erityisen hyvin se toimii, kun verrataan saman kategorian vaatteita keskenään: esim. kenkiä, housuja tai vaikka takkeja. Tällä logiikalla aika kalliit saappaat, joita pidetään talvella joka viikko, on parempi sijoitus kuin vähän halvemmat juhlaandaalit, jotka otetaan kaapista vain kerran vuodessa. Saappaiden kohdalla on siis saatu rahalle enemmän vastinetta. Käytännössä tätä tulee pohtineeksi silloin, kun kaupassa miettii onko jokin tuote edullinen vai ei.

Tämän systeemi ohjaa siihen, että eniten käytössä olevista vaatteista kannattaa mielestäni maksaa enemmän, mikäli hinta tuo lisää laatua. Laatu tarkoittaa mm. mukavuutta ja pidempää käyttöikää. Esimerkiksi aiemmin ostin mahdollisimman halpoja sukkia, koska ajattelin että niiden käyttöikä on niin lyhyt, etten viitsinyt kuluttaa enempää rahaa kuin on pakko. Sitten havahduin siihen, että inhosin syvästi noita halpoja ja huonolaatuisia vaatekappaleita, joita kuitenkin pidin ylläni joka päivä. Tein täyskäännöksen ja aloin ostaa parhaita mahdollisia sukkia, enkä katsonut hintaa enää ollenkaan. Lopputulos on, että rahaa menee vuodessa ehkä 20€ enemmän, mutta käyttömukavuus ylittää kaiken entisen.

Sukkaepisodi oli opettavainen monella tavalla. Ensinnäkin ymmärsin, että käyttövaatteisiin kannattaa panostaa, koska se lisää elämänlaatua. Toiseksi tulin ajatelleeksi, että hintaero kalliiden ja halpojen sukkien välillä on aika pieni. Vuositasolla rahaa ei mene kovin paljon enempää, vaikka ostaisinkin kalliimpia merkkejä. Sen sijaan jos todella haluaisin säästää vaatemenoissa, se kannattaisi tehdä erityisesti sellaisten vaatteiden kohdalla, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta kuitenkin melko hintavia. Minun kohdallani se tarkoittaa esimerkiksi sitä, etten todellakaan tarvitse uusia kenkiä millekään vuodenajalle.

Olen tätä logiikkaa noudattaen investoinut muihinkin arkisiin vaatteisiin – talvikenkiin, alusvaatteisiin, untuvatakkiin – ja ollut tyytyväinen. Mielenkiintoista on myös se, että vaikka ajoittain ostaisi jotain kalliimpaa, näistä arkivaatteisiin käytetyistä rahoista ei tule koskaan huono omatunto. Kun tiedän, että ne kestävät käyttöä ja että ne pidetään loppuun saakka, ostos tuntuu oikeutetulta ja fiksulta.

Vihdoinkin luomumultaa!

Julkaistu , kirjoittanut
8

Kukkamultaprojekti on siinä vaiheessa, että yksi pussi multaa on ostettu. Valinnanvaraa ei lähi-Alepassa ollut, joten tällä mennään ensimmäiset pari ruukkua. Pussi on niin pieni, ettei siitä kyllä riitä kuin pienille kukille. Täytyy kääntyä isompien markettien puoleen, ennen kuin homma pääsee todenteolla vauhtiin.

Tämän pussin kyljessä oli kuitenkin mielenkiintoinen yksityiskohta:

Luomumultaa!

Luomumultaa!

Valistakaa nyt minua jos olen täysin väärässä, mutta voiko multa koskaan olla muuta kuin luomua?!? Kun eloperäinen aines maatuu, tuloksena on multaa. Vai onko tämä multa koostettu kenties ainoastaan kompostoimalla luomukasveja ja yhdistämällä sitä luomukanojen kakkaan? Hämmentävää. Mutta myös naurattavaa. Olen hymyillyt tälle leimalle monta päivää. Tulee mieleen amerikkalaiset ruokamerkinnät. Siellä esimerkiksi oliiviöljypullon kyljessä voi lukea isolla ”0% hiilihydraatteja” – ilmeisesti siltä varalta, että  kuluttaja ei sitä itse älyäisi.

Luomu on toki monella tavalla hyvä asia, mutta jotain rajaa sentään silläkin ratsastamiseen. Minä ihmettelen, voiko luomu todella olla valintakriteeri kukkamultaa valitessa… Vaikka tietysti voihan sitä ajatella, että tiedostava kuluttaja haluaa tarjota viherkasveilleenkin vain parasta – siis luomua!

Miksi en pidä muovista

Julkaistu , kirjoittanut
4

Muovi on herättänyt minussa epämääräisiä negatiivisia tunteita jo pitkään. Monissa asioissa se tuntuu halvalta korvikkeelta, siinä missä aidot materiaalit ovat luonnontuotteita – nahkaa, puuta, lasia tai luonnonkuitua. Muovi näyttää usein jotenkin epälaadukkaalta, yhdistän sen mielessäni krääsään. Mutta viime aikoina olen tajunnut, että muovi on myös epäterveellistä.

Katsoin Prisma-dokumentin Kemikaalitko meitä lihottavat, joka valitettavasti on jo poistunut Ylen Areenasta. Mutta ohjelma antoi paljon ajattelemisen aihetta. Monissa muovituotteissa käytetään kemikaaleja, jotka toimivat ns. hormonihäiritsijöinä. Ne käyttäytyvät elimistössämme siten, että oma hormonitoimintamme menee sekaisin, ja seurauksena on kaikenlaisia ikäviä terveyshaittoja. Näihin asioihin on herätty vasta äskettäin, eikä monista kemikaaleista ole tehty tutkimuksia ollenkaan. Jotain on kuitenkin jo tapahtunut, esimerkiksi bisfenoli-A kiellettiin tuttipulloista. Sen seurauksena teollisuus on alkanut käyttää korvaavia kemikaaleja, esim. bisfenoli-A korvataan usein bisfenoli-S:llä, jota ei ole kielletty. Mutta ohjelman mukaan se ei välttämättä ole yhtään sen turvallisempi kemikaali, sitä vain ei ole tutkittu niin paljon, että haitallisuus olisi voitu osoittaa.

Muovia ja kemikaaleja ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista välttää. Vaatii aikamoista valveutuneisuutta selvittää jokaisen kipon ja kupin alkuperä. Mutta olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kannattaa ainakin yrittää. Jälleen kerran filosofiani on, että pienikin yritys parempaan suuntaan on parempi kuin ei yritystä ollenkaan. Meillä muovia löytyy eniten keittiöstä ja lastenhuoneesta. Molempiin voi mitä suurimmassa määrin vaikuttaa itse.

Useimmat muovilelut ovat aina ärsyttäneet minua. Ei-ärsyttävien joukkoon kuuluu lähinnä legot, nukke, hiekkalelut ja Plaston leikkiastiat. Kaikki muut hermostuttavat minua. Ne ovat räikeitä ja menevät rikki parin käyttökerran jälkeen. Nykyisin en voi olla myös miettimättä, millaisia kemikaaleja ja myrkkyjä ne huokuvat ympäristöönsä. Miten ne vaikuttavat pieneen lapseen, joka laittaa kaiken suuhun? Lisäksi muovista tulee jäteongelma. Energiajätteeksi kelpaamaton muovi päätyy täyttämään kaatopaikkoja, eikä maadu ikinä.

Vähitellen muovi on alkanyt ärsyttää myös keittiössä, mutta onneksi siellä se on helppo korvata muulla vaihtoehdolla. Säilytysastioita saa ongelmitta lasisina, kauhoja ja lastoja puisina ja metallisina. Sama koskee leikkuulautoja, mukeja, lautasia ja kaikkia muitakin esineitä. Kokonaan muovista ei pääse eroon, mutta näistä voi ainakin aloittaa.

Uutta muovia ei tarvitse ostaa. Nyt on siis edessä vanhojen esineiden uusiminen. Keittiössä se on helppo toteuttaa, mutta en ole varma, miten leluongelman saisi ratkaistua. Ehkä kaikessa hiljaisuudessa vain poistan pahimman muovikrääsän lelulaatikosta, ja pyydän etteivät hyväntahtoiset sukulaiset ja ystävät ostaisi sitä lisää. Kuten dokumentissa todettiin, monia kemikaaleja ei ole tutkittu sen suhteen, ovatko ne esimerkiksi lapsille turvallisia. Silti niitä saa myydä EU:n alueella vapaasti. Suurimmasta osasta ei vielä tarkalleen tiedetä, millaisia terveysvaikutuksia niillä voi olla. Siksi tuntuu järkevältä mieluummin katsoa kuin katua, etenkin kun varovaisuus ei vaadi ylitsepääsemättömiä ponnistuksia.

Stockmann-saagan jatko-osa & valitusta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tänä aamuna kellon lyödessä yhdeksän soitin Stockan asiakaspalveluun. Kerroin, että alennukset olivat jääneet saamatta. Ystävällinen asiakaspalvelija pahoitteli asiaa välittömästi. Syy oli kuulemma siinä, että verkkokaupassa oli ongelma, jonka vuoksi ”joihinkin tuotteisiin ei ale-prosentti ollut tarttunut mukaan”. Virhe luvattiin hyvittää välittömästi, mutta ei kuitenkaan luottokortin tilille, vaan pankkitililleni. Siihen puolestaan menee ainakin viikko. Aha.

Sain vielä myöhemmin aamupäivällä sähköpostin, jossa pyydettiin ilmoittamaan mikäli palautan tuotteita. Hyvitys maksetaan niistä tuotteista, jotka pidän. Pitäisikö tästä päätellä, että hyvitystä saan odottaa ties mihin saakka? Eli odottaako Stockmann ensiksi, että saan tilauksen ja ehdin tutustua siihen muutaman päivän ajan nähdäkseen palautanko mitään, ja vasta sitten maksaa hyvityksen? Tätä ei viestissä kerrota.

Mitä tähän nyt pitäisi todeta? Hyvää on, että virhe tunnustettiin välittömästi, ja se halutaan korjata. (Hyvä minua palvellut henkilö, älä ota tätä kirjoitusta henkilökohtaisesti. Sinä hoidit hommasi niin hyvin kuin pystyit. Ei ole sinun vikasi, että firmalla on pallo hukassa.) Huonoa on kaikki muu. On käsittämätöntä, että verkkokauppa toimii niin onnettomalla tavalla, että tällaista joutuu reklamoimaan. Ja miksi hyvitystä ei voi saada sille kortille, jolla rahat on maksettu? Tämä menee yli ymmärrykseni. Kyse on kuitenkin Stockan omasta kanta-asiakaskortista – miten voi olla mahdollista, että liike ei voi hyvittää ostoksia omalle kortilleen? En tajua.

Lisäksi ihmettelen sähköpostissakin käytettyä sanamuotoa ”alennus ei tarttunut tilaukseen”. Ihan kuin se olisi sattuman varassa, tarttuuko alennus vai ei. Vähän niin kuin ongella olisi. Joskus tarttuu, joskus ei. Vai olikohan kyse sittenkin siitä, että valitsin vääränlaiset tuotteet? Ehkä johonkin muuhun alennus olisi tarttunut paremmin. Ilmeisesti alennukset kelluvat siellä jossain verkkokaupan bittimaailmassa, ja hyvällä tuurilla ne tarttuvat ostoksiin ja asiakas saa tavaran halvemmalla. Tai sitten ei. Tämä on pieni yksityiskohta, joka nyt vain sattuu ärsyttämään lisää jo muutenkin ärsyyntynyttä asiakasta. Sanokaa suoraan, jos vika on teissä, älkääkä piiloutuko tuollaisten kiertoilmaisujen taakse.

Todetaan nyt vielä kerran tähän, että Stockmannin verkkokauppa on järkyttävän huono. Älkää ostako sieltä, ellette ole varautuneet vahtimaan tarkasti, että tililtänne veloitetaan oikea summa. Todennäköisyys sille, että kaikki menee hyvin on pieni. Ja koska olen nyt päässyt hyvään vauhtiin, luettelen tässä lopuksi kaikki muutkin asiat, jotka kyseisessä verkkokaupassa ovat minusta päin pyllyä:

  • Verkkokaupan valikoima on suppea. Tavaratalosta saa paljon tuotteita, joita ei verkkokaupasta löydy. Tämä koskee useita tuotekategorioita.
  • Kaikkia tuotekategorioita ei myydä ollenkaan, esim. kosmetiikkaa.
  • Kirjat pitää ymmärtää etsiä akateeminen.com osoitteesta. Tämä vaatii oivallusta, sillä stockman.comin sivuilta ei ole linkkiä akateemiseen. Tai jos on, niin sitä ei kuluttaja löydä. Näköjään kanta-asiakkaat saisivat kirjoista verkkokaupan kautta alennusta, mutta arvatkaa, viitsinkö näiden kokemusten jälkeen edes aloittaa selaamista? No en.
  • Tuotteita on hankala etsiä, koska suodattimet eivät toimi kunnolla. Esimerkiksi vaatteita voi valita katseluun värin perusteella, mutta sitten kokosuodatin ei enää toimi. Testasin niin päin, että valitsin ensin koon ja sitten vasta värin, ja tälläkertaa haku toimi. Tosin tulos oli  surkea. Stockan nettikauppa löytää kokonaista kolme erilaista mustaa neuletta koossa m/38-40. Eihän tuosta voi todeta muuta kuin että säälittävää. Vertailun vuoksi: Nordstrom.com tarjoaa samalla haulla 135 erilaista neuletta, ja asos.com puolestaan tarjoaa 91 vaihtoehtoa.
  • Tämän jälkeen ei liene yllätys, että hakusuodattimet ovat Stockalla ns. karvalakkimallia. On turha etsiä mitään leikkaukseen tai tyyliin liittyviä suodattimia, tyyliin A-linjainen, empirevyötärö, iltapuku, lyhythihainen, pitkähihainen jne.

Siinäpä se. Onko muita samassa veneessä?

Uskomatonta sössimistä TAAS, Stockmann

Julkaistu , kirjoittanut
2

Stockmann. Nyt TODELLAKIN menee hermot. Miten vaikeaa on saada stockmann.com toimimaan kunnolla? Netti on pullollaan toimivia nettikauppoja. Tiedän koska olen asioinut niissä. Ainoastaan Stockmannilla olen kohdannut tällaisia ongelmia. Olen juuri menettänyt toivon teidän suhteen. En usko, että enää koskaan ostan mitään nettikaupastanne. Tumpelointinne on jo jotain niin uskomatonta, että jatkossa vien rahani muualle.

Pääsiäisalennuksen ansiosta innostuin shoppailemaan lapselle kevätvaatteita. Klikkasin kaikki ostoskoriin. Rekisteröidyin kanta-asiakaskortillani. Maksoin ostokset Stockan omalla luottokortilla. Sähköpostissa tulleen tilausvahvistuksen summa näytti kumman korkealta. Tarkistin asian, ja kaikki alennukset olivat jääneet saamatta. Kaikki tuotteet oli myyty normaalihinnalla. Asiakaspalvelu on luonnollisesti pyhänä suljettu, joten pääsen selvittämään asiaa vasta huomenna.

En käsitä mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin saadakseni alennukset? Jos kortin rekisteröinti ennen maksamista ja saman kortin käyttö maksaessa ei riitä, systeemi on HUONO. No jaa, kuten huomaatte se on huono muutenkin. En nyt edes urputa verkkokaupan muista kömpelyyksistä. Edellytän ainoastaan, että minulta velotetaan oikea summa rahaa. Mutta se tuntuu tälle firmalle olevan mahdottomuus, joten minulle jää aika vähän vaihtoehtoja. Menen muualle. En kerta kaikkiaan jaksa jokaisen ostokerran jälkeen selvitellä asiakaspalvelun kanssa, mikä summa minulta olisi oikesti pitänyt velottaa. Aivan liian työlästä. Voitte sieltä Stockalta ottaa minuun sitten yhteyttä, kun olette saaneet systeeminne toimimaan niin, että ne palvelevat asiakkaita. Siihen saakka en suosittele asioimista kanssanne kenellekään.

 

Poistoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

On jälleen aika karsia. Tällä kertaa lähtee pari tavaraa suoraan roskikseen. Toinen tuhoutui käytössä, toinen oli alunperinkin tavaraksi naamioitunut roska.

Eilen kävi selväksi, että pesupallot eivät kestä kuumuutta. Pesin valkoista lakanapyykkiä 90° pesussa nestemäistä pesuainetta käyttäen. Annostelin pesuaineen palloon, mutta kun nostin pyykkejä kuivumaan kävi ilmi, että koneeseen oli jäänyt toinenkin pesupallo. Ja se näytti tältä:

"pallo"

Aivan lytyssä. Pallo oli lyttääntynyt niin pahasti, ettei sitä saanut sormin oiottua. Onko joku muu törmännyt vastaavaan ilmiöön? Ilmeisesti pesuaine pitää kuumissa pesuissa annostella jatkossa asiaankuuluvaan lokeroon. Toisaalta onko vähän omituista, että pesukoneeseen tarkoitettu pallo ei kestä pesua?

Toinen roskiin lentänyt esine oli eräänä talvisena aamuna pyytämättä ja yllättäen ilmestynyt automme tuulilasiin. Kyseessä oli epämääräisesti jääraappaa muistuttava muoviläystäke, joku mainos. Toisin sanoen joku on teettänyt muovilipareen, joka suurella todennäköisyydellä heitetään suoraan roskikseen, ja sitten ujuttanut sen pahaa-aavistamattoman ihmisen yksityisalueelle, ja kaiken päälle tämä joku yrittää vielä samassa yhteydessä mainostaa jotain, mitä en todellakaan tahdo. Ärsyttävää, piittaamatonta ja epäekologista. Vähemmästäkin menee hermot!

Aloin juuri tutkia kyseistä jätettä tarkemmin, en ole aiemmin uhrannut sille tarkempaa silmäystä. Näyttäisi siltä, että kaiken takana on automerkki Nissan, joka on helmikuussa mainostanut jotain malliaan ja koeajoa. Hei Nissan! Onko siistiä käyttää aikaa, rahaa ja luonnonvaroja tavaraan, joka ärsyttää ja joka heitetään roskiin? Tässäpä jälleen kerran esimerkki markkinoinnista, joka ei varsinaisesti paranna brändimielikuvaa.

(Nyt varmaan joku henkilö alkaa huudella, että tämä oli mahtava mainos, koska autosta puuttui jääskraba. Mutta siinä tapauksessa oletan, että olet etelä-eurooppalainen turisti, joka ei ole tottunut pohjoisiin sääolosuhteisiin…)

En halua voiveistä

Julkaistu , kirjoittanut
15

Valion paraikaa pyörivä kampanja on pistänyt silmään. Siinä luvataan voiveitsi sille, joka lähettää kolme kampanjakoodia jonnekin tiettyyn päivään mennessä. En omista telkkaria, mutta ainakin printtimainoksia on näkynyt runsaasti. Koko kampanja ärsyttää minua.

Jos jotain hyvää pitäisi löytää, niin ainakin luvattu tuote on looginen mainostettuun tuotteeseen nähden. Siitä voi antaa pisteen, mutta muu ei juuri miellytä. Ensinnäkin: kuka tarvitsee voiveistä? Voita voi levittää millä tahansa veitsellä. Tarvitseeko joku tosiaan erillistä veistä siihen tarkoitukseen? Toiseksi: palkintoveitsi on Pentikin, mikä ehkä jollekulle tuo lisäarvoa, mutta kuvasta päätellen kyseessä on aivan perinteinen puuveitsi. Sen todellinen rahallinen arvo ei voi olla paljon oivariinipakkausta isompi. En tarkoita jälleenmyyntihintaa Pentikin liikkeessä, vaan sitä, mitä puinen voiveitsi nyt ylipäätään voi maksaa. Muistan itse vuolleeni voiveitsen ala-asteen käsitöissä äidille joululahjaksi. Siitä voi vetää johtopäätöksen, että voiveitsien tekeminen ei voi olla erityisen vaikeaa teollisesti.

Miksi siis vaivautuisin ensin ostamaan ylimääräisiä oivariineja, etsimään pakkauksista koodeja ja vielä lähettämään niitä jonnekin, vain saadakseni palkaksi tavaran joka on sekä turha että vähäarvoinen? Valio on joko hullun toiveikas tai täysin epärealistinen odotuksissaan. Ylimääräisenä täkynä on osallistuminen Pentikin lahjakortin arvontaan, mutta sitten pitäisi arvostaa Pentikiä niin paljon, että viitsisi tuon kaiken tehdä.

Kampanja alkoi ärsyttävyydessään kiinnostaa niin paljon, että menin katsomaan sen nettisivut. Siellä kävi ilmi, että kaiken kukkuraksi kilpailuun ei voi osallistua, ellei ole rekisteröitynyt Valion nettisivuille. Eli kaiken huipuksi firma hakee voiveitsen hinnalla vielä lisää sähköpostiosoitteita suoramarkkinointiaan varten.

Kuulkaas nyt, te Valion markkinoinnista vastaavat ihmiset. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että pidätte minua todella yksinkertaisena. Näin kuluttajana se ei ole kovin mukava tunne.

Onko tavara uusi läski?

Julkaistu , kirjoittanut
11

Taannoisessa radio-ohjelmassa keskusteltiin siitä, onko tavara uusi läski. Tuo heitto jäi vaivaamaan. Mitä se tarkoittaa? Voiko niin sanoa?

Katsoin Ylen Areenalta neliosaisen dokumentin lihavuudesta. Kyse oli amerikkalaisesta ohjelmasta, ja siinä väestön jatkuvasti kasvavaa ylipainoa kutsuttiin epidemiaksi. Sen syitä tarkasteltiin lähinnä yhteiskunnallisella tasolla: mitkä asiat esim. kulttuurissa, poliittisessa päätöksenteossa ja markkinataloudessa vaikuttivat siihen, että ihmisistä tulee yhä lihavampia? Yksilöiden henkilökohtaisiin syihin ei ohjelmassa juuri menty, siinä ei analysoitu itsekuria, sydänsuruja tai tylsistymistä, vaan keskityttiin mm. mainontaan, koulujen opetusohjelmiin ja valtion myöntämiin maataloustukiin.

Tästä näkökulmasta ihmisten liiallista tavaramäärää voi verrata ylipainoon. En tiedä voiko täällä vielä puhua epidemiasta (Amerikassa varmasti voisikin), mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä kyllä on. Syitä epidemiaan voi etsiä sekä henkilökohtaiselta että yhteiskunnalliselta tasolta. Jos jätetään henkilökohtaiset syyt pois, mitkä asiat ympäröivässä maailmassa vaikuttavat siihen, että tavaraa tuppaa helposti kertymään liikaa?

Meitä ympäröi yltäkylläisyys, niin ruoan kuin muunkin materian osalta. Mutta samoin kuin elimistömme ei ole sopeutunut siihen, että ruokaa on saatavilla loputtomiin, meiltä puuttuu sisäsyntyiset taidot navigoida loputtoman materian keskellä. Luopuminen ei ole psykologisesti helppoa, sen sijaan keräilijä-metsästäjän vaistot heräävät alennusmyynneissä. (Tai niin ainakin Anne Te Velde-Luoma väitti, en tiedä onko tuota tieteellisesti tutkittu. Luopumisen tuskan varmasti jokainen tunnistaa ilman tutkimustakin.)

Sitten on tietysti mainonta. En usko, että ihmiset olisivat täysin aivottomia ja mainosten vietävissä, mutta varmasti mainonnalla on osuutensa etenkin siihen, että halutaan jotain uutta. Hiukan parempaa, erilaista, jännittävämpää tai muodikkaampaa. Epäilemättä mainonta tuo tietoisuuteen runsaasti tavaroita, joista meillä ei ilman mainoksia olisi hajuakaan – eikä siten tulisi mieleen myöskään haluta niitä. Olisi mielenkiintoista tietää, miten paljon sosiaalinen media vaikuttaa ihmisten ostokäyttäytymiseen. Miten usein kaverin statuspäivitys tai blogissa nähty kiinnostava tuote inspiroi lukijan ostamaan tai ainakin haluamaan jotain samantapaista?

Yhteiskunta ei erityisesti kannusta rajoittamaan kuluttamista. Taloussysteemimme perustuu pitkälti siihen, että toiset myyvät ja toiset ostavat jotain. En ole huomannut, että ihmisiä ohjattaisiin valitsemaan mitä kulutetaan, hyödykkeitä tai palveluja. Tavaroiden kasaantumisen kannalta sillä on kuitekinkin merkittävä ero. Vaatteet, huonekalut, tietotekniikka ja muut esineet ovat konkreettisia, ne eivät noin vain katoa maailmasta. Palveluista ei synny materiaalista painolastia, vaikka sekä yhteiskunnallinen että yksilön saama hyöty on ihan yhtä suuri.

Siitä olen Te Velde-Luoman kanssa samaa mieltä, että koska yltäkylläisyys on niin uusi tilanne, ihmisiltä puuttuu konkreettisia tavaranhallinnan taitoja. Toisin kuin painonhallintaa, näitä asioita ei vielä opeteta koulussa, eikä ole samanlaisia nyrkkisääntöjä kuin vaikkapa lautasmalli, jota voisi soveltaa kamojensa suhteen. Kouluissa opetetaan terveystietoa ja kotitaloutta, mutta ainakaan minun aikanani niissä ei puhuttu tavaroista yhtään mitään. Ehkä se ei tuolloin ollut tarpeen, mutta ei se varmasti olisi ollut pahitteeksikaan. Roinakasat eivät ole mikään eläkeläisten yksinoikeus.

Tästä pinnallisesta analyysistä voisi vetää sen johtopäätöksen, että ylipainolla ja liialla omaisuudella on todella yhtymäkohtia. Tämä on kiinnostava aihe, jota voisi tarkastella monilta muiltakin kanteilta, mutta jätän ne toiseen kertaan. Olisi kiva kuulla, millaisia ajatuksia tämä teissä lukijoissa herätti!

Viikon vinkit 2/2013: WC-pönttöjä, luomuruokaa ja tutkivaa journalismia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Pahoittelen viivettä ja taukoa päivityksissä. Viikonloppuna tuli erinäisiä elämän käänteitä, jotka estivät postaamisen. Mutta nyt taas kaikki hyvin, ja viikonlopun linkkivinkit tässä, olkaa hyvä!

Savon Sanomat on selvittänyt, mikä tukkii vessanpönttöjä eniten. Vastaus on niinkin pieni esine, kuin vanupuikko. Roskis vessassa on siis erittäin hyvä idea.

Helsinkiin on syntynyt paljon luomu- ja lähiruokaan keskittyneitä ruokakauppoja, mutta kaikkiin ei välttämättä riitä asiakkaita. (Helsingin Uutiset) Jutussa mainittu Anton & Anton on kauppa, jossa käyn muutaman kerran kuukaudessa. Sieltä saa kaikenlaista mielenkiintoista, mutta toisaalta valikoimasta puuttuu monia tuotteita, joita jääkaapissamme yleensä on. Vaikka mielelläni tukisin kauppaa enemmänkin, käytännön syistä Alepa vie usein voiton.

Lopuksi linkkaan tähän artikkelin, joka ilmestyi jo hyvissä ajoin ennen joulua. Tätä Sanna Ukkolan kirjoitusta on siteerattu ja linkitetty ahkerasti etenkin muotiblogien puolella, mutta nostan sen esiin koska aihe on kiinnostava. Ukkola selvitti, millaisia kytköksiä toimittajilla on mainostajiin. Kävi ilmi, että esimerkiksi naistenlehdissä mainostajat sanelevat sisältöä varsin suoraviivaisesti. Mielenkiintoista on, ettei se päätoimittajan mielestä ole ongelma. Yhteys toimitetun sisällön ja isojen mainostajien välillä ei taida yllättää, mutta artikkeli on hyvä muistutus siitä, että lukijan on syytä suhtautua lehtienkin sisältöön kriittisesti. Sanoisin, että mitä kiiltävämpi kansi, sitä suuremmalla varauksella kannattaa ”testivoittajiin” suhtautua.