Viikon vinkit: muoviastiat, pesulämpötilat ja tahranpoistoniksi

Onko muoviastiat terveydelle haitallisia? Vanhat ja kuluneet eivät ole parhaasta päästä, mutta toisaalta elintarvikemuovia valvotaan EU:ssa jatkuvasti. Olen itse varovaisuusperiaatetta noudattaen siirtynyt lasisiin astioihin mahdollisuuksien mukaan, enkä koskaan lämmitä ruokaa mikrossa muoviastiassa, jos se on suinkin on vältettävissä. Toisaalta tässä mietin, että onko eroa siinä, että ruoka on pakattu muoviin kaupassa, tai että se pakataan siihen muoviin kotona? Hmmm…. (IS)

Tässä jutussa väitetään, että kuumalla ei tarvitsisi pestä, koska nykyaikaiset pesuaineet puhdistavat jopa 20 asteessa. On varmasti totta, että pesuaineet tehoavat erilaisiin tahroihin paremmin kuin ennen, mutta pisti silmään että jutussa ei puhuttu mitään bakteereista. Minun kokemukseni on, että kunnolla hikiset urheiluvaatteet eivät lähde puhtaiksi 40 asteen pesussa, vaan hajut haihtuvat vasta 60 asteessa. Entä liinavaatteet ja pyyhkeet? Lähteekö kaikki lika todella 20-30 asteessa? En usko että lähtee. Jutussa hämää, että siinä puhutaan erilaisista tahroista, jotka tosiaan usein lähtevät liottamalla tarpeeksi vahvassa pesuaineessa, mutta ”näkymättömästä liasta” ei puhuta oikeastaan mitään. Siis ihmisen eritteistä, ulosteperäisistä bakteereista, puhumattakaan ei-toivotuista ötököistä ja loisista, jotka valitettavasti myös ovat edelleen arkipäivää. Niihin ei auta kuin kuumuus. (YLE)

Lopuksi täytyy jakaa vielä niksi, joka voitti Pirkan kilpailussa pääpalkinnon: rasvatahrat lähtevät astianpesuaineen ja leivinjauheen sekoituksella. Tämä on jo niin luovaa kemiaa, että onhan tätä seuraavalla kerralla pakko kokeilla! (Iltalehti)

Elokuun ostolakkoraportti

Havahduin siihen, että kuu vaihtuu taas ja on raportin aika. Tässä kuussa listasta tulee lyhyt: 0 ostosta, 0 euroa, 0 uutta vaatetta. En ole myöskään hankkinut koruja, laukkuja tai asusteita. Tarkistin asian vielä excelistäni, minulla kun on ollut taipumus unohdella alkukuusta tehtyjä ostoksia, mutta tällä kertaa muisti ei pettänyt. Elokuusta tuli vuoden neljäs kuukausi, jolloin en ostanut ainuttaaan vaatetta.

Jälleen kerran syyt ostamattomuuteen olivat samat kuin ennenkin. Isoin vaikuttava tekijä oli se, etten käynyt vaatekaupoissa. Asia kävi kyllä mielessä muutaman kerran, mutta ohitin ajatuksen kiinnittämättä siihen sen kummempaa huomiota. Toinen syy oli se, etten tässä kuussa tarvinnut akuutisti mitään. Säihin ja tilaisuuksiin sopivat vaatteet löytyivät valmiina kaapista. Kolmanneksi syyksi voin listata sen, että halusin tietoisesti tästä kuukaudesta sellaisen, etten osta mitään.

Sellainen ”shoppaile kaapistasi” -ajatus nousee jatkuvasti vahvempana esiin. Siinä on sopivasti haastetta. Esimerkiksi tällä viikolla tarvitsin juuri tietyllä tavalla sopivan vaatteen. Sen piti olla siisti, mutta ei liian muodollinen; mukava päällä mutta yhtä aikaa vakuuttava. Vaivasin päätäni aika pitkään ja sovittelin erilaisia vaihtoehtoja. Mikään ei tuntunut hyvältä, ja tuskastuin siihen ettei kaapista löytynyt saman tien täydellistä vaatetta. Mutta sitten muistin mekon, joka oli kausisäilytyksessä ylähyllyllä. Se osoittautui täsmälleen oikeaksi vaatteeksi, eikä mitään ostotarvetta sittenkään ollut. Arvatkaa, kuinka tyytyväinen olin, kun tuo mekko on vieläpä melkein 10 vuotta vanha? Asustin sen vielä vanhemmalla kaulakorulla ja vähän uudemmilla kengillä. Ehkäpä vaatekaappini sittenkin lähestyy täydellistä?

Olen tällä viikolla pitänyt edelleen kirjaa käyttämieni vaatteiden määrästä. Viime viikolla tulos oli 15 eri vaatetta, kenkäparia ja laukkua. Tällä viikolla olen käyttänyt niiden viime viikkoisten lisäksi näitä:

  • 1 mekko
  • 2 kaulakorua
  • 2 neuletta
  • 1 viitta
  • 1 kengät

On kai makuasia lasketaanko korut ja muut asusteet mukaan. Nämä korut ovat sellaisia näyttäviä pukukoruja, joiden tarkoitus on tuoda elävyyttä asuun, joten mielestäni ne kuuluu laskea mukaan. Se tarkoittaa siis 7 + 15 = 22 vaatetta arkisin vajaan kahden viikon aikana. En ole laskenut sukkia, alusvaatteita enkä kotivaatteita tähän mukaan. Minusta tuntuu, että vaatemääräni on kyllä ihan sopiva, mutta kapseliin se ei mahtuisi. Tuntuu muuten siltä, että vähitellen saa kaivella loputkin kausivaatteet esiin. Se tuo kieltämättä mukavasti ”uusia” vaatteita puvustoon.

Miten teillä sujui elokuu? Tuliko ostoksia alennusmyynneistä, tärkeitä täydennyksiä vaatekaappiin vai jäikö kaikki ostamatta?

Miten vaatteen saa käytettyä loppuun?

Edellisen postauksen jälkimainingeissa aloin miettiä, miten niitä vaatteita voi käyttää loppuun. Minulla ei ole mahdollisuutta kutoa räsymattoja enkä omista ompelukonettakaan, joten omat keinoni eivät sisällä tuunaamista. Jos siihen on mahdollisuus, osaamista ja innostusta, vaatteen uudelleen muokkaaminen on hyvä vaihtoehto. Mietin tässä kuitenkin sellaisia keinoja, joissa vaate kierrätetään johonkin muuhun kuin vaatekäyttöön, ennen kuin se pannaan roskikseen. Tämä seuraava lista koostuu sellaisista keinoista, jotka kaikki ovat minulla käytössä.

  • Reikäiset nilkkasukat käytän kenkien lankkaamiseen. Joskus putsaan niillä myös tahroja lattiasta ynnä muuta.
  • Rätiksi kelpaa kaikenlainen puuvilla: vanhat pyyhkeet, liinavaatteet, t-paidat jne. Olen huomannut, että lapsiperheissä on hyvä olla vanhoja pyyhkeitä runsain määrin kaikenlaisia veteen liittyviä ”tilanteita” varten.
  • Lakanat ja pussilakanat yleensä säästän pakkausmateriaaliksi tai suojapeitteiksi. Niitä voi hyödyntää piknik-alustoina, majaleikeissä ja muutoissa. Toinen vaihtoehto on viedä ne Finlaysonin keräykseen.
  • Vaatteet, jotka eivät enää ole ”kaupunkikelpoisia” käyvät kyllä mökillä. Siellä ei haittaa jos farkunpolvessa on reikä tai neuleessa nyppyjä. Loputtomasti ei mökkivaatteita tietenkään tarvitse, mutta koska meidän mökillä oleillaan läpi vuoden, siellä tarvitsee monenlaisia vaatteita. Palkeenkieli takissa, kulahtaneet lenkkarit ym. vaatteet ovat sinne juuri sopivia. Niitä voi sitten heittää sitä mukaa roskiin, kun aivan hajoavat päälle.
  • Vanhoista opiskelijahaalareista tulee erinomaiset remppahaalarit.
  • Rikkinäiset matot käytän loppuun lasittamattomalla parvekkeella. Esim. hieman hajonnut kylppärinmatto palvelee vielä tämän syksyn parvekkeella. Lumen tullessa laitan roskikseen.
  • Kaikenlaiset kankaat ovat oivaa askartelumateriaalia lapsille. Saa leikata ja repiä eikä tarvitse varoa tai säästellä.
  • Rikkinäisiä sukkahousuja en yleensä säästele, mutta silloin kun vaihdan kukkamultia, laitan ruukun pohjalle ohutta sukkahousua. Multa pysyy ruukussa mutta vesi pääsee läpi. Olen myös kokeillut perinteistä sukkahousuniksiä, jossa sukkahousujen avulla puhdistetaan pölyt pattereiden takaa. Edellisestä kerrasta on hetki aikaa, mutta muistelen että toimii se.
  • Vanhoja vauvanvaatteita olen antanut nukenvaatteiksi, vanhoja omia vaatteita lapsille roolileikkeihin.

Tällaisia keinoja on meillä käytössä. Mitä puuttuu? Jaa parhaat niksit kommenteissa, niistä on hyötyä muillekin!

Viikon vinkit: mitä tapahtuu käytetyille vaatteille?

Tällä kertaa linkkaan kahteen Helsingin Sanomien artikkeliin, ja tiedän että niiden lukeminen voi maksumuurin takia olla vaikeaa. Suosittelen molempia silti, niiden sisältö on mielenkiintoinen. Näitä on ahkerasti jaettu myös sosiaalisessa mediassa, mutta siitä huolimatta haluan jakaa ne myös täällä.

Ensimmäinen juttu kertoo Recci-nimisen yrityksen toiminnasta. Reccillä on kaksi kirpputoria Helsingissä, joissa myydään vanhoja vaatteita ja kenkiä. Olen käynyt niistä toisessa, ja vaatteet ovat mielestäni aika tyypillistä esikarsittua kirpparikamaa; joukossa on laadukkaampia vaatteita mutta paljon myös sellaisia kammotuksia, joita kirppiksiltä yleensäkin löytyy. Jos on kirppareihin erikoistunut penkoja, tekee varmasti löytöjä. Jos taas on mukavuudenhaluinen vaeltelija kuten minä, liike ei ole mitenkään poikkeuksellisen houkutteleva.

Reccin ideana on kuitenkin se, että ne vaatteet jotka eivät mene kaupaksi tai jotka ovat liian huonokuntoisia myyntiin, kierrätetään eteenpäin. Ideana on, että poltettavaksi menee vain pienen pieni osa. Sen sijaan tekstiilimateriaali kierrätetään teollisuuden käyttöön, jossa se murskataan tai revitään, käsitellään eri tavoin ja josta se lopulta päätyy mm. eristeeksi autoihin tai kodinkoneisiin. Ajattelen niin, että tämä on erinomainen tapa käyttää tekstiilijätettä, joka ei todellakaan enää ole käyttökelpoista. Siis rikkinäiset, kulahtaneet tai muuten pilalle menneet vaatteet voi mielestäni todella hyvällä omalla tunnolla toimittaa tähän tarkoitukseen, taikka ne kamalimmat ysäriaarteet, joita kukaan ei enää kehtaa päällensä laittaa. Sen sijaan minulla on jokin henkinen este sille, että ehjiä, uudehkoja vaatteita silputtaisiin. Minusta tuntuu siltä, että sen tyyppinen kierrättäminen ei mitenkään puutu alkuperäiseen ongelmaan, että hyvää vaatetta poistetaan kaapista ja sitten ostetaan tilalle uutta.

Vaihtoehto Reccin harjoittamalle kierrätykselle vain ei ole hirveän hyvä. Tässä toisessa Hesarin artikkelissa puhutaan nimittäin siitä, että vaatteiden rahtaaminen ”hyväntekeväisyyteen” ympäri maailmaa ei ole juurikaan parempi vaihtoehto. Ensinnäkin on kyseenalaista, tarvitseeko köyhä afrikkalainen juuri sitä vaatekappaletta, jonka juuri minä tai sinä olemme päättäneet hylätä. Lisäksi käytettyjen vaatteiden raahaaminen kehitysmaihin sisältää muitakin ongelmia. Se tukahduttaa paikallisen teollisuuden eikä esimerkiksi Afrikassa ole vastaavaa jätteidenpolttosysteemiä kuten esimerkiksi Suomessa. Mitä niille vaatteille siis sitten tapahtuu, kun joku ihminen hylkää ne uudestaan toisella puolella maapalloa?

Jos ei halua olla osa ongelmaa, ainoa toimiva ratkaisu on muuttaa omaa toimintaansa. Suomalaiset heittävät pois kilotolkulla käytettyä tekstiiliä vuodessa. Näkisin, että tämän määrän vähentäminen on avain. Noista poistettavista vaatteista nimittäin vain pieni osa on niitä, jotka ovat oikeasti käyttökelvottomia. Luulisin, että meistä moni marittaessaan tai muuten vaan kaappeja raivatessaan poistaa vaatevarastostaan paljon sellaista, joka ei enää vain miellytä silmää – ja sitten ostaa uutta tilalle. Olen itsekin sitä mieltä, että kaapissa on turha hillota niitä kolme numeroa liian pieniä tai isoja vaatteita, mutta kyllä meillä on aika usein tapana poistaa vain sellaista, joka ei vaan enää sykähdytä erityisemmin. Ainakin minä olen siihen syyllistynyt. Mutta olisiko sitä mahdollista välttää?

Olen tämän vuoden ostolakon aikana tullut siihen tulokseen, että on. Kun kesällä en saanut muutamaa vaatetta kaupaksi, päätin että otan ne takaisin käyttöön. En kierrätä, vaan keksin tapoja, joilla saan ne toimimaan. (No okei, siihen toiseen pitää kyllä laihtua pari kiloa ensin, mutta toinen on aivan kuranttia kamaa, ja jo takaisin käyttöön palautettu.) Tämä on sitä tyytymisen filosofiaa, jota olen ennenkin pohdiskellut.

Toinen asia on tietysti se, että ostaa vähemmän uutta kuin ennen. Jos vaatekaapista ei poista vaatteita jatkuvasti, ei siellä ole tilaa uudelle. Yksi sisään yksi ulos on erinomainen periaate, kun on tarkoitus pitää kodin tavaramäärä aisoissa. Mutta minne se ulos lähtevä tavara toimitetaan? Onko järkeä tehdä ok-paidasta täytettä auton kattoon, vai olisiko järkevämpää sittenkin ajatella, että kyllä tämä menee, ja käyttää paita loppuun asti? Sitten kun siinä on pari reikää, ja sillä on vielä pyyhkäisty lattialle kaatuneet maidot pois, sen voi jo mielestäni laittaa roskiinkin ilman suuria tunnontuskia.

Mitä enemmän näitä asioita ja tätä vaateongelmaa mietin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ratkaisu on meidän omissa kulutustottumuksissamme, kirjaimellisesti. Toisaalta pitää kuluttaa vähemmän, siis ostaa vähemmän uutta, ja suosia kierrätettyä aina kuin mahdollista. Toisaalta taas kuluttaa yksittäisiä vaatekappaleita paljon enemmän, että ne voi asiaa sen kummemmin problematisoimatta nakata joko poltettavaksi tai sitten toimittaa edelleen kierrätettäväksi teollisuudessa.

En väitä että oma suoritus olisi vielä täydellinen. Mutta olen kyllä tämän vuoden aikana kehittynyt hurjasti. Ylipäätään olen jotenkin herännyt tämän asian olemassaoloon ihan eri tavalla kuin ennen. Millaisia ajatuksia nuo artikkelit teissä herättivät?

Sekalaisia projektipäivityksiä

Olen nyt viiden päivän ajan kuvannut niin sanotut ”päivän asut”, jotta hahmottaisin kuinka monia vaatteita pidän viikon aikana. Viidessä päivässä saldo on tämä:

  • 2 farkut
  • 1 neuletakki
  • 2 eri kengät
  • 1 tunika
  • 1 neule
  • 1 hame
  • 2 t-paitaa
  • 2 käsilaukkua
  • 1 huppari
  • 1 ulkotakki
  • 1 vyö

Näiden lisäksi olen tietysti käyttänyt myös alusvaatteita, sukkia ja yöpaitaa. Koruja en ole tällä viikolla pitänyt. Jos lasketaan nuo varsinaiset vaatteet, jotka käsittääkseni kuuluisivat kapseliin, yhteenlaskettu lukumäärä on 15 kpl. Olen myös pitänyt samoja vaatteita useampina päivinä, eli tässä ei edes ole joka päivälle uutta asua. Tämä kyllä vähän viittaa siihen suuntaan, että esimerkiksi 33 vaatetta olisi minulle liian vähän. Jos en ensi viikolla halua toistaa tämän viikon asuja sellaisenaan, on odotettavissa että seurauksena on ainakin kymmenkunta vaatetta lisää. Tämä on kiintoisa harjoitus kyllä! Jatkan kuvaamista ja raportoimista, sillä minua kiinnostaa nyt todenteolla selvittää, kuinka paljon vaatteitani käytän.

Pari viikkoa sitten kirjoitin kosmetiikasta ja niistä iänikuisista jämäputeleista, joita aina jostain putkahtelee. Tämän verran niitä oli pari viikkoa sitten:

Noista on käytetty loppuun tuo kuivasampoo. Hiuslakka loppuu pian, meikinpoistoainetta olen käyttänyt suihkusaippuana ja siitä riittää enää yhdelle kerralle, jes! Kiehl’sin kosteusvoide on vähentynyt, mutta tuntuu ettei se lopu ikinä. Sama koskee kasvovettä, jota yritän suihkutella aamuin illoin mutta tuotetta riittää aina vaan. Nyt täytyy ottaa tehospurtti että pääsen noista eroon ja saan hankkia kunnollisia tilalle. En anna itselleni lupaa hankkia uutta ennen kuin näistä jämistä on päästy eroon. Päätin että yritän saada elokuun aikana mahdollisimman monta näistä tuotteista loppuun! Palaan asiaan viiden päivän kuluttua. Sen sijaan niitä vanhoja lisäravinteita olen käyttänyt ahkerasti pois. Maitohappobakteereita riittää vielä jouluun asti, mutta ainakin pitäisi suoliston flooran olla koko syksyn hyvässä kunnossa, jos ei muuta 🙂

Haluaisin vielä kertoa yhdestä rutiinista, jonka olen elokuun alusta ottanut käyttöön. Nimittäin paperiasioiden hoitaminen. Olen kokeillut erilaisia inboxeja ja sunnuntaikoreja vuosien varrella, mutta ilman suurta menestystä. Nyt olen kuukauden ajan onnistunut noudattamaan rutiinia, joka pitää paperit kohtuullisessa ojennuksessa. Minulla on yksi pahvilaatikko, jonne laitan suoraan kaikki paperit, jotka postista tai muualta tulevat. Aina maanantai aamuisin käyn sen läpi, maksan laskut, ja arkistoin jotain. Kirjoitan tästä aivan varmasti vielä lisää myöhemmin syksyllä, mutta ainakin toistaiseksi tämä tuntuu nyt toimivan. Olisikohan viisasten kivi vihdoin löytynyt?

Melkein sopiva – eli miksi vaate jää kaappiin

Taannoin oli puhetta siitä ideasta, että pitäisi hankkia vain sellaisia vaatteita, joita tietää käyttävänsä ainakin 30 kertaa. Aloin tuolloin pohtia, miksi jotkut vaatteet jäävät käyttämättä. Jos ajattelen esimerkiksi tänä vuonna ostamiani vaatteita, on päivänselvää, että siellä on sellaisia, jotka eivät vielä ole lähelläkään tuota lukua.

Yksinkertaisin syy on se, että nyt on väärä vuodenaika ko. vaatteelle. Tämä ei tietenkään ole millään tasolla ongelma, sillä Suomessa ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko esimerkiksi fleece-takille vielä käyttöä. Sitten on niitä vaatteita, joita pidetään ylipäätään niin harvoin, että kymmeniin käyttökertoihin menee pitkä aika, koska sopivia tilaisuuksia on sen verran harvakseltaan. Tammikuussa ostamani villainen kotelomekko on edelleen ehkä vuoden paras hankinta, vaikka olen pitänyt sitä vasta 3-4 kertaa. Mutta syksylle kertoja tulee lisää, ja muutamassa vuodessa asu on jo maksanut itsensä takaisin.

Mutta sitten on vaatteita, joiden kuvittelin ostohetkellä liittyvän vaatevarastoni ydinvalikoimaan, mutta niin ei sitten käynytkään. Nämä ovat kiinnostavia. Miksi ostohetken visio ei toteutunutkaan? Ostin esimerkiksi housut. Niissä oli kaikki, mitä olin etsinyt: istuva leikkaus, sopivan mittaiset lahkeet, hieman erikoisempi väri ja materiaali. Halusin farkuille korvikkeet, ja kun nämä löytyivät, ostin heti kahdet eri väriset. Mutta kuinkas kävi? Käyttökertoja on tullut vuoden aikana molemmilla yhteensä alle 10. Jotenkin niiden tyyli ei sitten kuitenkaan tuntunut omalta.

On myös ostoksia, jotka on tehty halvan hinnan huumassa ajattelematta ostosta muuta kuin ihanuus/halpuus ration näkökulmasta. (Ihanuus ei valitettavasti ole sama asia kuin käytännöllisyys.) Juuri näiden vaatteiden kohdalla olisi ollut viisaampaa harkita vähän pidempään. Ostin esimerkiksi kengät, joita täälläkin esittelin:

Ne ovat kieltämättä ihanat ja hyvin halvat. Muistan pitäneeni niitä viime vuonna kerran. Tänä vuonna ne eivät ole olleet jalassa vielä kertaakaan. Esimerkiksi keväämmällä harkitsin niiden ja 9 vuotta vanhojen klassikkopumpsien välillä, ja päädyin niihin vanhoihin. Miksi? Klassikkomalli näytti paremmalta. Nuo uudet kengät eivät myöskään ole ihan niin mukavat jalassa, kun aluksi kuvittelin. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa jäädä ostamatta, mutta toisaalta viime vuonna en ollutkaan vielä ostolakossa, joten näitä ostoksia sattui useammin. Tänä vuonna en ole tällaisiin juuri sortunut.

Nämähän ovat kaikki ihan päteviä syitä sinänsä, mutta ollakseni täydellisen rehellinen, yleisin syy ei kuitenkaan ole mikään noista. Tunnen värini ja tyylini, muistan enimmäkseen millainen elämäntyyli minulla on enkä kovin usein hairahdu ostamaan vaatteita jollekin mielikuvitushahmolle. Vaatteen pitämättä jääminen ei siis yleensä johdu siitä, että se ei vaatteena miellyttäisi minua. Todellinen syy on väärä koko. Kuinka moni tunnistaa itsensä tästä? Vaate jää pitämättä, koska se on hieman liian pieni (tai suuri, mutta sellaisia kaapissa on hyvin vähän). En haudo kaapissani enää niitä vaatteita, joihin mahduin joskus 19-vuotiaan ruipelona. Nämä nykyiset vähäiselle käytölle jääneet vaatteet ovat noin puoli numeroa liian pieniä. Siis sellaisia, jotka menevät päälle, mutta jotka sitten epämiellyttävästi vähän puristavat tai hankaavat tai kiristävät. Niitä, jotka eivät lopulta näytä oikein siltä miltä pitäisi. Siis sellaisia periaatteessa joo… mutta oikeasti ei.

Näitä vaatteita ei ole mitään järkeä laittaa pois. Katsokaas kun kyllä ne välillä sopivat! Tykkään niistä, haluan pitää niitä, mutta aina ne eivät tunnu hyviltä. Jos nyt joku teistä tunnustaa säilövänsä kaapissaan ns. tavoitevaatteita, voin sanoa että ymmärrän. Etenkin, jos tavoite on sanotaan vaikkapa kahden kilon päässä. (Jos tavoitteeseen on 20 kiloa, sitten kannattaa jo harkita poistamista.) Mutta tästä seuraa se, että kaikkia vaatteita ei tule pidetyksi yhtä paljon. Ja kyllä tämä ilmiö on olemassa myös toiseen suuntaan, vaatevarastossani on myös muutama sellainen vaate, jotka eivät istu kunnolla silloin, kun satun painamaan pari kiloa vähemmän. Olisi tietysti ihanaa päätyä johonkin itseään miellyttävään kokoon, ja pysytellä siinä gramman tarkkuudella elämänsä loppuun asti. Valitettavasti en vain usko, että näin tulee itselleni koskaan käymään.

Miksi teillä jää vaatteita vähälle käytölle? Tunnistaako joku muukin itsensä tästä ”melkein sopiva” -syndroomasta? Vai onko taustalla muita syitä?

Kapselipuvusto minulle?

Olen koko viikonlopun pohtinut sellaista, että pitäisikö kokeilla niin sanottua kapselikaappia (capsule wardrobe). Sillä tarkoitetaan puvustoa, joka koostuu rajatusta vaatevalikoimasta. Ideana on, että kaikki puvuston osat sopivat keskenään yhteen, ja jokaiselle vuodenajalle koostetaan oma kapseli. Näin syksyn ollessa ovella voisi olla hyvä hetki aloittaa tällainen kokeilu. Kapselikaapin hyötynä on mm. se, ettei vaatteiden valitsemiseen mene kovin kauaa, kun kaikki sopii yhteen; periaatteessa on aina hyvin pukeutunut ja kaiken kaikkiaan vaateasiat ovat täydellisesti hallinnassa.

Olenkin ahkerasti opiskellut aihetta. Pääasiallisena lähteenä minulla on ollut Capslook.fi -sivusto, sekä muutama englanninkielinen lähte. Minua kiehtoo ajatus siitä, että kaikki olisi yhteensopivaa keskenään ja haluaisin mieluusti näyttää ihan supertyylikkäältä joka päivä näkemättä sen kummempaa vaivaa. Toisaalta ikuisena kyseenalaistajana näen tässä systeemissä myös ongelmia.

Minulla on vaatteita, joista pidän kovasti, mutta jotka eivät sovi kovin monen muun vaatteen kanssa yhteen. Mitä tällaisille pitäisi tehdä? Nämä ovat niitä vaatteita, joiden puoleen käännyn, kun haluan vaihtelua. Vaihtelunhalu on se, mihin aina törmään näissä erilaisissa vaatteiden määrää rajoittavissa ideoissa. Haluan mahdollisuuden vaihteluun, vaikka pitäisinkin 90% ajasta samoja vaatteita. Toisaalta päivittäinen univormuni koostuu farkuista ja yläosasta, ja farkkujen kanssa sopii mikä tahansa. Siinä suhteessa kapselin muodostaminen ei vaikuta kovin vaikealta.

Toinen askarruttava asia on se vaatteiden siirtely ja pakkaaminen. Minulla on kausivaatteet, jotka ovat laatikossa ylähyllyllä. Kesäksi pakataan pois paksut villapaidat, talvella vaihdan sinne kevyet hameet, mekot ja topit. Jos olen ymmärtänyt kapselipuvuston idean oikein, siinä olisi kuitenkin tarkoitus pitää esillä vain ne vaatekappaleet, jotka kuuluvat sen hetkiseen kapseliin. Ne kaikki muut pitäisi saada pakattua johonkin pois silmistä. En tiedä toimivatko kaikki tosiaan näin, mutta minusta vaatteiden pakkailu ja kuskailu kuulostaan hyvin epäkäytännölliseltä ja työläältä. En halua mitään vaaterekkiä makuuhuoneeseen, vaan haluan pitää kaikki vaatteet ovien takana piilossa. Ihmettelen siis, että mitä haittaa siitä olisi, jos kaikki vaatteet selkeitä kausivaatteita lukuunottamatta olisivat saatavilla?

Kolmas ongelma on se uuden ostelu. Vaikka monessa lähteessä todetaan, että kapselin voi koostaa niistä vaatteista jotka omistaa, usein voi olla tarpeen kuitenkin hankkia muutama kulmakiven virkaa toimittava vaate uuteen puvustoon. Tämähän ei rimmaa ollenkaan ostolakkoajatukseni kanssa, eikä se oikein sovi tyytymisen filosofiaankaan. Ne yksittäiset vaatteet, jotka eivät sovi kovin monen muun vaatteen kanssa ovat sellaisia, joista pitäisi epäilemättä hankkiutua eroon. Mutta kun vaatteista eroon pääseminen on niin hirveän hankalaa, käytän mieluummin kaikki loppuun, jos vain suinkin mahdollista. Toisaalta tällaisella mentaliteetilla ei varmaan saisi kasaan hirveän tiivistä kapselia.

Näitä pohdiskellessani päädyin lopulta Capslook.fin sivuilla juttuun, jonka otsikko oli Mistä tiedät, että tarvitset kapselipuvuston? Tämähän oli suora vastaus otsikon kysymykseen, ja tässä kysymykset ja vastaukseni:

  1. Laitatko illalla seuraavan päivän vaatteet valmiiksi? -En.
  2. Jos jätät vaatteiden valinnan aamuun, tuleeko aamustasi kaoottinen ja kiireinen? -Yleensä ei.
  3. Roikkuuko kaapissasi vaatteita, joissa on vielä hintalappu kiinni? –Ei. Otan yleensä kaikki vaatteet käyttöön saman tien. Siinä islantilaisessa villapaidassa saattaa olla vielä laput kiinni, mutta paidan aika on sitten, kun ulkona on noin -10°C.
  4. Tuntuuko sinusta usein, että sinulla on kaappi täynnä vaatteita, muttei mitään päällepantavaa? -Ajoittain tuntuu, mutta ei yleensä. 
  5. Tuntuuko sinusta, että vaatepyykkiä kertyy enemmän kuin muilla ihmisillä? -Minulla ei ole aavistustakaan, paljonko muilla ihmisillä kertyy pyykkiä. En usko että olen poikkeus. 
  6. Kun katsot vaatekaappiisi, saako se sinut kiristelemään hampaitasi ja muistuttaa tekemättömistä asioista? – No ei. 
  7. Tuntuuko sinusta, että tyylisi on hukassa tai että sinulla ei ole omaa tyyliä? -Ei. Selvitin tyyliasioita muutama vuosi sitten, ja olen lopputulokseen tyytyväinen. 
  8. Haluaisitko käyttää vähemmän aikaa arkisin asujen valitsemiseen? -Mahdollisesti. Ajoittain iskee sellainen ”mitä oikein päälle” -jumitus, mutta useimpina arkiaamuina vedän farkut jalkaan ja valitsen säähän sopivan yläosan. 

Koska en vastannut yhteenkään kysymykseen painokkaasti KYLLÄ, teen sen johtopäätöksen, että kapselipuvusto ei hyödyttäisi minua merkittävästi. Tässä alkoi kuitenkin kiinnostaa se, mahtaako olla niin, että käytännössä jo sovellan kapselipuvustoa tietämättäni? En noudata noita tiettyjä sääntöjä, joita tuossa ylempänä jo kyseenalaistinkin. Mutta koska toisaalta kaapissani ei tunnu olevan niitä ongelmia, jotka yleensä johdattavat ihmiset kapselipuvuston ääreen, saattaa olla, että minulla ehkä onkin käytössä puvuston periaatteet. Päätin siis huvikseni kuvata päivän asut, ja viikon lopussa laskea, kuinka monta vaattetta minulla oli viikon aikana käytössä. Veikkaan, että lopulta päädyn aika paljon kapselia muistuttavaan lopputulokseen.

Onko lukijoissa kapselipuvustoa käyttäviä? Olisi kiva kuulla kokemuksia!

Viikon vinkit: ruokahävikin torjuntaa, siivousvinkkejä ja luovaa epäjärjestystä

Nyt on hyvä idea! Ruokakauppias torjuu ruokahävikkiä pakkaamalla nuhjaantuneet mutta täysin käyttökelpoiset hedelmät euron laatikoiksi. Menevät kuulemma kuin kuumille kiville, enkä ihmettele. Jos hieman ruskeaa väriä ottanut banaani on siellä priimojen joukossa, eihän sitä kukaan poimi koriinsa. Mutta jos sama banaani on muiden vastaavien tuotteiden kanssa puoli-ilmaiseksi tarjolla, se muuttuu välittömästi houkuttelevaksi. Minusta tämä idea on loistava: hävikki pienenee merkittävästi, tarkanmarkan kuluttaja tekee todella edullisia löytöjä, eikä kauppias tee yhtään enempää tappiota kuin ennenkään, sillä aiemmin hedelmät olisivat menneet roskiin. Lisää tällaista! (IS)

Jos haluat oikein syväpuhdistaa kotisi, tässäpä lista josta voi hakea innoitusta. Ilta-lehti listaa ”ammattisiivoojan” vinkkejä paikoista, joita ei tule puhdistettua kovin usein. Listalta löytyy kaikenlaista, kaukosäätimestä verhotankoihin. Jälkimmäinen saattaa kerätä pölyä, mutta kaukosäädin on varmasti pahempi pöpöpesä.

Tässä Hesarin artikkelissa pohditaan, ruokkiiko epäjärjestys luovuutta ja johtaako tiukka järjestys puolestaan kapeampaan ajatteluun. Kun tätä artikkelia lukee, tuntuu siltä että pieni sotku on hyvästä, mutta liika ei. Eli miten sitä sitten osaisi kulkea juuri sopivan sotkun rajalla… Minusta ongelma on vähän siinä, että jos pieniä sotkuja ei ajoissa siivoa, seuraava vaihe on iso sotku, jonka taas en usko johtavan erityiseen tuotteliaisuuteen. Toisaalta olen kyllä samaa mieltä siitäkin, että hyvin tarkan järjestyksen pitäminen lähinnä sitoo resursseja, eikä välttämättä paranna elämänlaatua.

Oman järjestyksen paikka

Jutustelu Tiina Lundbergin kanssa toi mieleen aiheen, jota olen pyöritellyt mielessäni ennenkin. Hirveän usein ammattijärjestäjiltä (ja minulta myös, kuten Tiina teki) kysytään, että miten sitten pitäisi toimia, jos perheessä yksi on siisti ja muut sottapyttyjä. Tai että mitä teen, kun puoliso ei anna raivata omia tavaroitaan ja hermot menee. En ole varma, onko ammattijärjestäjä tai minun kaltaiseni arkeen erikoistunut ihminen kaikista pätevin vastaamaan, kenties asiaa pitäisi kysyä mieluummin joltain perhedynamiikkaan perehtyneeltä psykologilta.

Oma näkemykseni on, että parisuhde on aina kompromissien taidetta, ja jos toisen tavarat häiritsevät, asiasta pitäisi pyrkiä rakentavasti keskustelemaan. Jos mitään yhteistä ymmärrystä ei pystytä saamaan, epäilen, että ongelmat ulottuvat pelkkiä tavaroita syvemmälle. Periaate kuitenkin on – ja näin ymmärtääkseni suurin osa ammattijärjestäjistäkin sanoo – että jokainen keskittyköön ensisijaisesti omaan omaisuuteensa. Perheen yhteisistä tavaroista on päätettävä yhteisesti, joskin usein on alueita, joilla eri ihmisillä on enemmän intressejä kuin toisilla. Esimerkiksi meillä minä olen pääasiallisessa vastuussa lakanoiden lukumäärästä, ja puoliso puolestaan viinilasien. Minun puolestani hän saa hankkia niitä sopivaksi katsomansa määrän, ja minä puolestaan arvioin, mikä on sopiva määrä lakanoita ja tyynynliinoja tässä taloudessa.

Kaikista kompromisseista huolimatta toisen tavarat tai tapa ylläpitää järjestystä ja varsinkin sen puute aiheuttaa kitkaa perheissä. Lievitystä voi hakea sitä kautta, että keskittyy niihin alueisiin, joista oikeasti on täydellisesti itse päättämässä. Oma vaatekaappi, omat kengät, oma kosmetiikka, omat harrastustarvikkeet jne. Vaikka asuisi suurperheessä, jokaisella luultavasti on jokin pieni alue, jonka järjestyksestä saa vastata muiden häiritsemättä. Minusta on ihanaa, että kodissa yhteisten alueiden lisäksi näitä omia saarekkeita, joiden ulkonäkö sisältö ja järjestys on juuri sitä mitä minä haluan.

Tässä tietenkin pätee vastavuoroisuusperiaate. Jos minä saa järjestää vaatteeni juuri niin kuin haluan, puolisolla on sama oikeus. Vaikka oma kaappi huokuisi avaruutta ja zeniläistä mielenrauhaa, puolison ei tarvitse pyrkiä omalla puolellaan samaan. Ainakaan silloin, jos kyse on kaapista, jonka oven saa kiinni. Minulle tällaisia oman tilan alueita ovat juuri vaatekaappi, yöpöytä laatikoineen, kampauspöytä ja yksi kaappi vessassa. Yhteisiä alueita, jotka kuitenkin saan järjestää ihan niin kuin tykkään, on mm. liinavaatekaappi, lipaston sälälaatikko sekä meidän komero. Viimeisin sisältää aika runsaasti myös puolison omia tavaroita, mutta hänelle ei ole juurikaan väliä miten ne tavarat siellä on järjestetty, joten olen saanut vapaastit toteuttaa järjestämisintoani.

Nuo omat alueet ovat  kuitenkin tärkeitä siksi, että niiden avulla pysyy jonkinlainen hallinnan tunne, vaikka muut kodin asukkaat eivät samoja järjestys- tai siisteysstandardeja noudattaisikaan. Tällaisen perheen sisäiset rajanvedot siitä, millaisessa järjestyksessä tavarat pidetään, voivat olla hankalia. Tiedän, että tilanne rassaa molempiin suuntiin: jos muut sotkevat mutta itse olisi siisti, toisten sotku ärsyttää. Mutta jos itse on huoleton, mutta muut haluavat pitää paikat tip top, siitä tulee yhtä paljon paineita. Niinpä tätä oman järjestyksen logiikkaa voi noudattaa toisinkin päin; yhteisissä tiloissa on yhteisesti sovitut standardit, mutta omat kaapit saavat olla juuri niin sekaisin kuin hyvältä tuntuu.

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia ja näkemyksiä. Oletteko törmänneet erilaisiin odotuksiin siisteydessä? Helpottaako järjestyksen pitäminen edes omissa tiloissa? Miten näitä voi neuvotella?

Tänään Tavarataitoja YLE Puheella klo 15.05

Eilen oli hauska päivä, olin nimittäin Tiina Lundbergin haastateltavana Pasilassa. Ohjelman nimi on Tiina Lundbergin huoltamo, ja tulee YLE Puheelta klo 15.05. Ohjelman kesto on noin tunnin. Tämän päivän jaksossa äänessä olen pitkälti minä, mutta välillä tutustutaan bullet journaliin, ja Mira Ahjoniemi kertoo Konmarista. Minä en ottanut kantaa Konmariin, mutta bullet journalista kyllä hieman juttelimme.

Tiinan haastateltavana oli helppoa ja hauskaa olla. Radio-ohjelman äänittäminen oli yllättävän yksinkertaista – luurit vain päähän ja menoksi! Juttelimme pääasiassa Tavarataidoista, kodin raivaamisesta ja siitä, mistä tavarapaljous oikein johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Jos olet lukenut Tavarataidot, mitään aivan uutta ja mullistavaa ohjelmassa ei ilmene, mutta mukava juttelutuokio aiheesta kuitenkin syntyi.

EDIT: Jakson voi kuunnella tästä linkistä ja edelliset jaksot voi kuunnella täällä.