Avainsana-arkisto: turvallisuus

Pitäiskö kutsua putkimies

Julkaistu , kirjoittanut
2

Välillä ihmettelen ihmisten haluttomuutta tai kyvyttömyyttä pyytää ammattilaiselta apua. Miksi ihmeessä pitää yrittää söhrätä itse, kun maailma on pullollaan tyyppejä, jotka ovat koulutettuja tekemään saman asian paljon paremmin.

Kun muutimme nykyiseen asuntoon, yhden lavuaarin alla oli mielenkiintoinen teippiviritelmä. Ilmeisesti putken tiiviste oli jossain vaiheessa alkanut vuotaa, ja edellinen asukas oli päättänyt ratkaista asian oranssilla teipillä. Vessanpönttö lirutteli kaikessa rauhassa vettä myös – ei onneksi lattialle vaan säiliö vuoti pöntön sisäpuolelle niin, että vessassa kuului tasainen pieni lorina. Soitin huoltomiehelle, joka kutsui paikalle putkimiehen, joka korjasi molemmat ongelmat noin varttitunnissa. Minulle se ei maksanut mitään, sillä kiinteät kalusteet kuuluvat taloyhtiön hoidettaviksi. Epäilen, että edellinen asukas oli pelännyt saavansa näistä korjauksista kuluja ja siksi jättänyt asiat hoitamatta.

Pahempi onnettomuus tapahtui naapurirapussa. Vessanpöntön säiliö oli mennyt kokonaan rikki, niin että vettä tuli pitkin lattioita. Asukas ei saanut vedentuloa lakkaamaan, mutta ei kuitenkaan tehnyt asialle muuta, kuin vähän kuivaili itse lattioitaan pyyhkeellä. Onnettomuus paljastui laajemmin siinä vaiheessa, kun alakerran katosta alkoi tippua vettä. Onneksi tämä asukas oli järjellä varustettu, ja soitti paikalle huoltomiehen. Siinä vaiheessa vettä oli kuitenkin valunut jo rakenteisiin niin paljon, että lattiaa joudutaan purkamaan ja huoneistoja kuivattelemaan ties kuinka kauan. Kokemukseni mukaan tuollaiset kuivatushommat kestävät väistämättä useita viikkoja, ja sitten on vielä kaiken rakentaminen uudelleen. Jos soitto putkimiehelle olisi tapahtunut heti, kun onnettomuus tapahtui, olisi säästynyt hirveästi vaivaa ja rahaa.

Näissä tapauksissa sitä jää miettimään, miksi huoltomiehelle tai putkimiehelle soittaminen on niin korkean kynnyksen takana? Onko kyse avuttomuudesta vai suomalaisesta mentaliteetista, että vieraille ihmisille ei soiteta ennen kuin äärimmäisessä hädässä? Itselleni  ylimäräinen vaiva ja rahanmeno ovat niin isoja motivaattoreita, että niitä välttääkseni soitan mihin tahansa virastoon välittömästi, jos sillä voi estää epämukavuutta. Joten jos jossakin vuotaa vettä väärään paikkaan, hoitakaa hyvät ihmiset asia kuntoon heti. Tilanne ei taatusti korjaannu itsestään.

Välillä on vaikeaa olla ekologinen

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tänään sattui silmiin uutinen, jonka mukaan pesuaineiden irtomyynti on Suomessa kiellettyä. Irtomyynti tarkoittaa sitä, että asiakas tulee oman pakkauksen kanssa, jonne mitataan ostettava määrä pesuainetta, esimerkiksi saippuaa tai pyykinpesuainetta. Irtomyynnin hyöty on siinä, että pakkausten tarve vähenee, kun yhtä ja samaa voi käyttää monta kertaa uudelleen. Tietysti voisin kuvitella, että olisi muutenkin miellyttävää ostaa juuri itse haluamansa määrä, mutta kuitenkin suurin syy on ollut juuri pakkausjätteen vähentäminen.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES on kuitenkin kieltänyt tällaisen toiminnan. Kieltoa perustellaan sillä, että tuotteiden pakkausmerkinnät eivät tuolloin välttämättä pidä paikkaansa. Toisin sanoen on vaara, että pakkaus sisältääkin muuta, kuin mitä sen kyljessä lukee. Koska monet pesuaineet – luonnonmukaisuudesta huolimatta – sisältävät ihmiselle vaarallisia kemikaaleja, ajatellaan että on riski jos pakkauksen sisältö ei vastaakaan tekstiä.

Ymmärrän, että tässä ollaan huolissaan siitä, että joku saa vamman tai vaurion väärän pakkausmerkinnän takia. Mutta siitä huolimatta tämä tuntuu hätävarjelun liioittelulta. Eikö jokaisen arkijärki sano, että pesuaineita ei ole tarkoitettu syötäviksi tai silmiin hierottaviksi? Eikö jokainen vastuunsa tunteva ihminen säilytä näitä aineita siten, etteivät ne päädy esimerkiksi lasten käsiin, olipa pakkaus mikä tahansa? Sitä paitsi kuka tahansa saa siirtää pesuaineen kotonaan millaiseen purnukkaan tahansa, josta varmasti puuttuu pakkausmerkinnät. Kuka siinä sitten ottaa vastuun, jos jotain käy? Miten pitkälle yksittäisen ihmisen asioihin on valtion syytä puuttua?

Tämä on minusta aika älytöntä holhoamista. Asian voisi kiertää niin, että pesuainetta myydään vain alkuperäiseen pakkaukseen. Pakkaus voitaisiin valmiiksi suunnitella kestävään käyttöön. Muuten tuo laki on ihan pöljä – samalla logiikalla kaikki irtomyynti pitäisi kieltää. Joku pähkinäallergikkohan saattaa syödä irtomyynnistä ostetusta pussista, saada reaktion ja vedota siihen että pakkausmerkinnät puuttuivat. Aiemmin oli mahdollista täydentää joitakin kosmetiikkapulloja myös, onko sekin nykyisin kiellettyä?

On jokseenkin ärsyttävää, että kun kansalainen yrittää olla ekologinen ja kierrättää, niin valtio tulee väliin ja kieltää. Suomalaiset viranomaiset ovat todella innokkaita noudattamaan jokaikistä pykälää ja unohtamaan samalla tilannekohtaisen järjenkäytön. Pientä toivoa on onneksi ilmassa, sillä Saksassa irtomyynti on sallittua. Joten ehkä tässä päädytään noudattamaan muualla EU:ssa olevia käytäntöjä, ja tähän hommaan tulee taas järkeä.

Viikon vaatevinkit: farkkujen pesu, puhdasta pyykkiä, eettisiä vaatteita ja vaateallergioita

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ehkä maailman kattavimmat farkkujenpesuohjeet löytyvät täältä. Sivustolta saa vastauksen varmasti kaikki kysymyksiin, jotka farkkujen pesemisessä on koskaan voinut askarruttaa. Tiesittekö, että farkkuja pitäisi pitää puoli vuotta ennen ensimmäistä pesukertaa? En minäkään. Sitten voi tietysti myös miettiä, onko se farkkujen hoitaminen niin vakavaa…

Jälleen kerran yksi artikkeli sen puolesta, että 40° pesu ei välttämättä tee vaatteista puhtaita. (Iltalehti)

Valitettavasti suomalainen merkki ei ole takuu sille, että vaate olisi eettisesti tuotettu. Monet yritykset noudattavat erilaisia vastuuohjelmia, mutta eivät kaikki. Lisäksi sertifikaatit eivät ole 100% luotettavia, mutta tietysti sekin on parempi kuin ei mitään. (YLE)

Edelleen YLE uutisoi, että vaatemyyjät saavat välillä allergiaoireita käsittelemistään vaatteista, sillä ne on kyllästetty niin vahvoilla kemikaaleilla. Ei siis ole liioittelua, että vaatteet kannattaa pestä ennen ensimmäistä käyttöä.

Kirjasta opittua

Julkaistu , kirjoittanut
3

Listasin tähän asioita, joita opin Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjasta:

  • Jos jokin haisee, siitä haihtuu kemikaaleja.
  • Palonestoaineet ja muut vastaavat sitoutuvat pölyyn. Siksi siivoaminen kannattaa.
  • Elektroniset laitteet kirjaimellisesti puhaltavat palonestoaineita ilmaan. Ruotsissa suositellaan koneiden tyhjäkäyttöä tuuletetussa tilassa, ennen kuin ne otetaan käyttöön!
  • Kemikaalien yhteisvaikutukset ovat arvaamattomia. Ne voivat kumuloitua, mutta myös neutraloida toisiaan.
  • Ruoanlaitoissa muoviastiat ovat turvallisia, jos niitä käytetään siten kuin ne on suunniteltu. Kylmäastioihin ei pidä säilöä kuumaa.
  • Ruoka pitäisi aina lämmittää mikrossa lasisessa tai keraamisessa astiassa.
  • Myös keramiikka voi olla vaarallista, jos lasite on rikkoutunut.
  • Kirpputorilta ostetut lelut ovat yleensä vanhoja, niiden kemikaalikuorma voi olla mikä tahansa. Toisaalta kirpputorilta ostetut vaatteet ovat puolestaan tästä näkökulmasta turvallinen vaihtoehto, ja tietysti paljon ekologisempi.
  • Hormonihäiritsijöitä on myös luonnontuotteissa, kuten esimerkiksi laventelissa.
  • Antibakteerisista aineista ei ole todellista hyötyä, mutta paljon haittaa.

Anja Nysten puhui viime viikolla YLEllä kirjastaan, ja hänellä on haastattelussa hyviä pointteja jälleen. Esimerkiksi raskaana olevien meikkauskielto – on eri juttu laittaa ripsiväriä kuin rasvata koko kroppa kiireestä kantapäähän. Tuotteiden määrässä on aivan valtava ero, ja onkin ihan järkevää miettiä mikä on iso riski ja mikä ei.

Viikon vinkit 44/2013: hamstrausta, perintökoruja ja hyvä tietopankki

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

En ole koskaan tavannut oikeata hamstraajaa, toisin sanoen ihmistä joka ei kykene heittämään mitään pois. Olen kyllä tavannut ihmisiä, joiden on vaikea luopua omaisuudestaan, mutta en sellaista sairauteen asti menevää. Niitä löytyy silti Suomestakin, ei vai tositv-ohjelmista. Siinä vaiheessa, kun omaisuus alkaa käydä asukkaalle ja ympäristölle vaaraksi, yhteiskunta puuttuu asiaan. (YLE) Jos omassa kodissasi alkaa olla aineksia terveysriskiksi, voi osallistua Iltalehden katastrofikämppä-kilpailuun. Ihmettelen tosin, miksi palkintona on sisustussuunnitelma, kun ammattiraivaaja olisi paljon tarpeellisempi.

Mitä tehdä perintökoruille? YLEn uutisen mukaan saattaa olla kannattavampaa uudistaa koru itseä miellyttäväksi, kuin myydä se romukullaksi. Korun arvo voi olla suurempi koruna kuin pelkästään raaka-aineena. Minulla ei ole aavistustakaan romukullan hinnoista, mutta  uudistamisesta on kokemusta. Edesmenneen isoäitini parittomasta korvakorusta tehtiin minulle aikoinaan kaunis kaulariipus. Se on edelleen yksi lempikoruistani. Muotoilu miellyttää silmää ja lisäksi mukana on iso tunnearvo.

Mainitsin aiemmin tallentaneeni myrkytystietokeskuksen numeron puhelimeeni. Kyseisen organisaation nettisivut ovat myös todella kattava tietopankki. Sieltä löytyy mm. selkeät toimintaohjeet myrkytystilanteessa, sekä kasvien ja sienien luettelot, joista voi tarkistaa minkä tahansa kasvin myrkyllisyyden. Liitin linkin omiin suosikkeihini.

Kirja-arvostelu: Kemikaalikimara lapsiperheille

Julkaistu , kirjoittanut
3

Anja Nysten on kirjoittanut kattavan opuksen kodin kemikaaleista lapsiperheiden näkökulmasta. Kirja on perusteellinen katsaus siitä, millaisille kemikaaleille altistumme päivittäin, rakennusmateriaaleista ja juomavedestä lähtien. Kirjassa käsitellään myös kodin muut kemikaalien lähteet, kuten huonekalut, kosmetiikka, siivous, astiat jne. Melko iso osa kirjasta keskittyy raskaus- ja vauva-aikaan, mutta osansa saavat myös isommat lapset. Itse asiassa kirjaa lukiessa tuli vahvasti sellainen olo, ettei haitallisia kemikaaleja voi millään välttää. Paitsi ehkä muuttamalla maakuoppaan ikikorven keskelle, ja silloinkin saattaa maaperästä huokua radonia…

Tosiasiassa Nystenin kirjassa on kuitenkin todella paljon hyödyllistä asiaa. Pidin siitä, että faktat on esitelty neutraalisti. Tutkimustieto tuntui olevan uusinta mahdollista, monet viitteet olivat 2013 tai 2012 tehtyihin tutkimuksiin. Pidin myös siitä, että kirjassa tuotiin selvästi esiin se, ettei luonnollisuus ole tae turvallisuudelle. Luonnossa esiintyy myrkkyjä ja yliherkkyyttä aiheuttavia aineita samalla lailla kuin teollisesti tuotetuissa ainessa. Nysten ei varsinaisesti tuomitse mitään, mutta tasaisin väliajoin kehottaa lukijaa pohtimaan, mitkä kemikaalit ylipäätään ovat edes tarpeellisia.

Visuaalisesti kirja on hieman hämmentävä. Kirjassa oli useita ”tietoiskuja”, jonne oli tiivistetty olennaisia asioita. Nämä oli erotettu violetilla taustavärillä erottumaan leipätekstin joukosta. Lukijalle ei kuitenkaan selvinnyt, miksi taustaväri oli välillä raidallinen, välillä kuin pensselillä vedelty, välillä tekstille riitti reunus, välillä taas koko sivu oli väritetty. En hahmottanut tässä mitään logiikkaa, eikä värikoodausta selvitetty lukijalle missään. Lopputuloksena oli vähän sillisalaattimainen visuaalinen ilme.

Eniten kirjassa häiritsi sen laveus. Nysten johdattelee jokaiseen aiheeseen perusteellisesti, mutta useimiten näissä johdannoissa pysytellään itsestäänselvyyksien parissa. Mielestäni kaikki johdannot olisi voinut jättää kokonaan pois, ja aloittaa suoraan asiasta. Tiedämme kyllä muutenkin, että kynttilät luovat tunnelmaa ja että lapset laittavat kaiken suuhun. Näitä karsimalla kirja olisi napakoitunut huomattavasti.

Toinen askarruttava asia oli kirjan ravitsemus- ja sairaanhoito-ohjeet. Nysten on kemisti eikä lääkäri, joten oletan hänen tarkistuttaneen faktansa jollakulla alan asiantuntijalla. Kuitenkin ohjeistaessaan raskauden ajan vitamiineista tai opastaessaan vauvan yskän hoidossa Nysten liukuu mielestäni aika reilusti alkuperäisen aiheen ulkopuolelle. Välillä kirjoittajan henkilökohtaiset mielipiteet putkahtelevat esiin, mikä on hieman ristiriidassa kirjan muuten neutraalin yleislinjan kanssa. Karkeista esimerkiksi Nysten toteaa, ettei moisia äiti tai sikiö tarvitse, toisaalta ei kuulemma kannata stressaantua, vaikkei kestovaipparumbaa jaksaisikaan pyörittää. (Niistä kertakäyttövaipoista olisi muuten ollut kiinnostavaa lukea lisää, nyt aihe kuitattiin yhdellä lauseella!)

Kokonaisuudessaan Kemikaalikimara lapsiperheille on siis erittäin kattava tietopaketti. Nysten olisi mielestäni voinut luottaa faktoihin vielä enemmänkin ja karsia jutustelevat jaksot väleistä pois. Tämä olisi miellyttänyt minua enemmän, sillä silloin kirjasta olisi tullut käsikirjamaisempi, josta voisi tarvittaessa helposti hakea tietoa yksittäistä asiaa koskien. Tällaisenaan kirja oli kenties kevyempilukuinen ja helpommin lähestyttävä, mutta toisaalta myös pidempi ja faktoja joutui välillä setvimään muun asian seasta. Tästä huolimatta kirja tarjosi minulle paljon uutta tietoa, ja voin suositella sitä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Kirjan lukemisesta oli myös yksi erittäin konkreettinen seuraus: tallensin Myrkytystietokeskuksen numeron puhelimen muistiin. Toivottavasti sille ei tule käyttöä.

(Tämä arvostelu on tehty omaksi huvikseni, kirjan lainasin kirjastosta.)

Viikon Vinkit 33/2013: bakteereja, shampoopyykkiä ja tarjouksia

Julkaistu , kirjoittanut
2

Bakteereja vilisee tietysti kaikkialla Iltalehti listasi pahimpia pöpöpesiä, ja yhteistä näille kaikille on, että sadat ihmiset käpälöivät niitä päivästä toiseen. En tiedä onko mahdollista tai edes tehokasta yrittää putsata ostoskärryjen kahvaa joka kerran kun menee kauppaan. Luulisin, että on helpompaa pestä tai desinfioida omat kätensä säännöllisesti. Lisäksi listasta puuttuu yksi lian keskittymä: kolikot.

Ilta-Sanomissa väitetään, että pyykit voi pakon edessä pestä myös shampoolla. Onko joku kokeillut tätä, toimiiko vinkki? Oletan, että shampookin on parempi kuin ei mitään, jos vaate on muuten vaarassa tuhoutua, mutta itse en lähtisi kovin kevein perustein kokeilemaan. Sen sijaan tiskiainetta voisin testata, luulisin että laimennettuna se voisi toimia paremmin?

Tarjousten kanssa kannattaa olla tarkkana. Fiksu ei tuijota alekylttiä, vaan tekee hintavertailuja. (Iltalehti)

Tartuin puteliin

Julkaistu , kirjoittanut
8

Eilen tein jotain, mitä en ole tehnyt moneen vuoteen. Kaatosateen ja asiakaspalaverin yhdistelmä johti siihen, että etsin käsiini viimeisen pullon kenkiensuojausainetta, ja spreijasin mokkanahkaiset ballerinani. Edellisestä kerrasta olikin aikaa. Aiemmin käytin näitä suoja-aineita aika paljonkin. Käsittelin systemaattisesti kaikki mokka- ja nupukkikengät, ja joskus kangaskengätkin. En muista omistinko kymmenen vuotta sitten mokkalaukkua, mutta jos omistin, käsittelin taatusti senkin perusteellisesti.

Ehkä noin viisi vuotta sitten aloin tiedostaa, että ylimääräiset kemikaalit voivat olla haitallisia ja lakkasin suihkuttelemasta suoja-aineita kaikkeen mahdolliseen. Käytin vanhat pullot loppuun, mutta yksi oli vielä jäljellä. Koska minun on vaikeaa heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa, aine oli jäänyt odottamaan sitä hetkeä, jolloin aineelle olisi jotain perusteltua käyttöä. Eilen se tuli sitten vastaan. Siinä pelossa, että ihanat kengät olivat vaarassa tuhoutua, tartuin pulloon mutta hyvin ristiriitaisin tuntein.

Olen juuri lukemassa Anja Nystenin Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjaa, joka on jatkoa Kemikaalikimaralle, ja sitä lukiessa on jälleen tullut harvinaisen selväksi, että turhista kemikaaleista ei todennäköisesti ole muuta kuin haittaa. Altistumme jatkuvasti ja tahattomasti niin monille kemikaaleille ja myrkyille, että on turha kuormittaa elimistöä ja ympäristöä vielä lisää. (Tuo mainitsemani kirja on muuten erittäin mielenkiintoinen, palaan siihen vielä kunhan saan sen loppuun.) Tässä kuitenkin oiva esimerkki siitä, miten tieto lisää tuskaa. Kyllä minä aiemminkin tiesin, ettei se spray ole mitään ruusuvettä ja keijukaispölyä, mutta käytin sitä iloisesti siitä huolimatta, koska en ymmärtänyt (eli tullut oikeasti asiaa pohtineeksi) millä tavalla aineen sisältämät kemikaalit ihmiseen vaikuttivat. Nyt tiedän aiheesta paljon enemmän, ja sitä myötä suihkeen käyttäminen on muuttunut aika vastenmielikseksi.

Lopuksi vielä: kaverini oli tarvinnut samanlaista ainetta ja kysynyt kaupassa oliko myrkyille mitään ekologisempaa vaihtoehtoa. Yllättäen sellainen oli löytynyt valikoimista – mutta vasta tiedustelun jälkeen. En tiedä tästä tuotteesta yhtään mitään, mutta jos on mahdollista hankkia tuote, joka toimii myrkkyjä vastaavalla tavalla mutta turvallisesti, hankin sellaisen todennäköisesti itselleni. Sitten kun olen ensin käyttänyt tuon kamaluuden loppuun.

Viikon vinkit 30/2013 sekä Uusin Irti turhasta -podcast

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Irti turhasta on palannut kesälomalta, uusin jakso löytyy tämän postauksen alareunasta. Aiheena tällä kertaa se, kuinka elellä yhdessä kun siisteysstandardit ovat kuin yö ja päivä. Luulen, että pääsimme jossain määrin asian ytimeen, eli siihen mitä siistin ja sotkuisemman osapuolen päässä oikeasti liikkuu. Ajattelen niin, että harvoin kukaan sotkee vain kiusatakseen toista, vaikka se välillä siitä siistimmästä saattaa siltä tuntuakin. Toisaalta sotkuisempi ihminen ei välttämättä ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten sietämätöntä epäjärjestys voi siistimmälle olla.

Sitten Viikon vinkkeihin. Mielenkiintoisimman artikkelin tarjosi tällä viikolla Kemikaalikocktail. Noora oli löytänyt tutkimuksen, jossa selvitettiin muovijalkineiden sisältämiä ftalaatteja ja raskasmetalleja. Tutkimuksen mukaan niitä irtoaa jalkineista jo käytön aikana, puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu kengän päädyttyä roskikseen. Pahimpia ovat halvat, parin euron kengät, joiden alkuperää tai niiden sisältämiä ainesosia on lähes mahdoton omin päin selvittää. Yllättäen aidot Crocsit eivät ole pahimmasta päästä, joskaan visuaaliseen haittaan ei artikkelissa otettu kantaa… Lukekaa  myös kommentit, sillä niissä on asiallista kritiikkiä ja hyviä pointteja, jotka täydentävät alkuperäistä kirjoitusta. Meillä ei käytetä muovikenkiä, mutta tämä artikkeli antoi monta hyvää syytä välttää niitä jatkossakin.

YLEn nettisivuilla toimittaja Laura Mäkiniemi pohtii, miten ”tunnelisävero” nostaa tavaran arvoa. Lauran kokemukset puhuvat myös sen puolesta, ettei tavaraan kiintymistä tarvitse opettaa. Lapset kiintyvät tavaraan siinä missä aikuisetkin, ja ihan yhtä tiukasti. Aihe on täällä pinnalla, kun olen nyt aloittanut vihdoin sen vaatteiden raivaamisen.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Viikon vinkit 26/2013: sitruunaa, ukkosta ja tuoksuja

Julkaistu , kirjoittanut
2

Jos tykkää kokeilla luonnonmukaisia pesuaineita, MTV3:n sivuilta löytyy pitkä lista asioista, joita voi puhdistaa sitruunalla. Sitruuna tuoksuu raikkaalta ja on hyvin hapan. Kalkkipinttymiä olen joskus yrittänyt sitruunalla irrottaa kylpyhuoneen hanasta, mutta muistaakseni lopputulos ei häikäissyt silmiä. Höyrypesuri tehosi paremmin. Mutta mikäpä estää silti kokeilemasta näitä vinkkejä.

Iltalehti puolestaan tarjoilee 10 vinkkiä, kuinka suojata koti ukkoselta. Näin kesällä juttu on ajankohtainen. Sähkölaitteet ovat herkimpiä, joten muistakaa ottaa ne varmuuskopiot ja irrottaa töpselit seinästä. Minä irroittelen töpseleitä vanhasta muistista aina, kun ollaan lähdössä pidemmäksi aikaa lomalle, oli sitten ukkosia luvassa tai ei. MTV3:n sivuilta löytyy vanha juttu, jonka mukaan mm. taulutelevisiot ovat herkempiä ylijännitepiikeille kuin vanhat putkimallit.

Ilmatieteenlaitoksen sivuilta löytyy myös hyvät ja kattavat ohjeet, miten salamalta suojaudutaan.

Taannoiseen tuoksuva koti -juttuun liittyen: myös kaupoissa tuoksuja voidaan käyttää luomaan tunnelmaa ja mielikuvia. Mielenkiintoisessa artikkelissa väitetään, että jotkut tuoksut jopa tuntuvat suurentavan tilaa, kun taas toiset luovat arvokkuutta. (Taloussanomat)