Ostin taannoiselta New Yorkin matkaltani Applen langattomat nappikuulokkeet. Käytän kuulokkeita jatkuvasti, ja hajotin niitä aiemmin samaa tahtia. Minulla oli yleensä vähintään kahdet käytössä yhtä aikaa; yhdet käsilaukussa ja yhdet kotona, mahdollisesti vielä kolmannet repussa. Mutta kuulokkeet eivät kestä kovaa käyttöä, niiden pää alkaa vääntyä, johto rispaantua ja lopulta niistä ei kuulu mitään. En edes tiedä kuinka monet kuulokkeet olen muutaman viime vuoden aikana kuluttanut loppuun. Nämä uudet langattomat kuulokkeet ovat mahtavat. Ne sopivat korviini mukavasti, pysyvät päässä normaalissa liikkeessä ilman ongelmia, niissä on mikrofoni ja mikä parasta – koska niissä ei ole johtoa, en pysty rikkomaan niitä.
Niin pienet, että häviävät helposti.
Mutta pian kävi ilmi, että näissäkin kuulokkeissa oli yksi ongelma, nimittäin niiden katoaminen. Joko hukassa olivat itse kuulokkeet, tai sitten niiden latauskotelo, tai pahimmillaan molemmat. Tämä oli tietysti hankalaa sen vuoksi, että tarvitsen kuulokkeita jatkuvasti, mutta erityisen kiusallista siitä syystä, että kestän todella huonosti sitä, että en tiedä, missä tavarani ovat. Tarkemmin sanottuna sekoan, jos en löydä jotain noin viidessä minuutissa siitä, kun huomaan sen hävinneen. Tätä ominaisuutta ei nyt tässä yhteydessä tarvitse analysoida sen tarkemmin, mutta sanotaan niin, että tämä on yksi suurimmista syistä sille, miksi haluan ylläpitää järjestystä kotona. En siedä sitä, että tavarat ovat hukassa.
Eikä tämä kotelokaan ole tämän suurempi.
Pian totesin, että tälle on tultava loppu. Minun täytyy varmuudella tietää, missä kuulokkeet ja niiden kotelo ovat, muutoin joudun kerran päivässä ravaamaan raivopäänä ympäri asuntoa niitä etsien. En kaipaa ylimääräistä adrenaliinia elämääni lainkaan. Piti siis päättää, missä on kuulokkeiden paikka, ja sitten systemaattisesti palauttaa ne sinne jokaisen käytön jälkeen, ilman poikkeuksia. Päädyin tähän:
Aina kun kuulokkeet eivät ole korvissani, niiden paikka on latauskotelossa. Latauskotelon paikka puolestaan on aina kiinni tietokoneessani, johon kotelo yhdistetään johdolla. Jos lähden pois kotoa, otan kuulokkeet mukaan kotelossaan. Kun palaan kotiin, kotelo palautetaan johdon päähän välittömästi.
Tämä systeemi on niin aukoton, kuin mahdollista. Kuulokkeilla on korvien ulkopuolella vain yksi paikka: niiden oma kotelo, jossa kuulokkeet myös latautuvat. Kotelo taas ei pääse häviämään, sillä se on aina johdolla kiinni tietokoneessa. Tietokone on niin iso tavara, että sitä ei tule epähuomiossa laskeneeksi kädestään sellaiseen paikkaan, mitä ei millään muistaisi jälkeenpäin. Sen sijaan pieni latauskotelo oli aivan liian helppo jättää jonkun hyllyn kulmalle, ja unohtaa siihen. Jos olen kaupungilla, kuulokkeet eivät katoa käsilaukkuun, koska laitan ne aina takaisin koteloon. Ja kun kotelon palauttaa takaisin kiinni tietokoneeseen heti kun se on mahdollista, ei tarvitse jälkikäteen miettiä, mikä laukku on viimeksi ollut mukana. Bonuksena sekä laturissa että kuulokkeissa on aina virtaa. (Tämäkin on tärkeää, koska minulla ei tunnetusti ole koskaan akku puhelimesta loppu.)
Ilman muistikirjaa ja kuulokkeita en lähde juuri minnekään.
Tämän rutiinin opettelemiseen meni muutama päivä. Nyt se on muuttunut automaattiseksi, eivätkä kuulokkeet ole olleet hukassa kertaakaan sen jälkeen, kun tein säilytyspaikasta päätöksen. Joillekin tavaroille on kodissa automaattinen paikka. Hammasharja on siellä, missä pestään hampaita. Lautaset pidetään keittiössä. Kengät löytyvät yleensä eteisestä. Tällaisten omien paikkojen ylläpitäminen on helppoa, kun esineen säilytyspaikka on loogisesti siellä, missä niitä käytetään. Sen sijaan tavarat, joita kuljetetaan mukana, ovat vaikeampia, hyvänä esimerkkinä kännykkä, avaimet tai lompakko. Olen näiden kuulokkeiden myötä miettinyt, että joskus täytyy vain päättää, missä on tavaran paikka, ja sitten pakottaa itsensä opettelemaan uusi rutiini. Tässä tapauksessa se onnistui, koska kyse oli niin tärkeästä asiasta. Palkinto siitä, että kuulokkeita ei tarvitse etsiä, on niin iso, että jaksan noudattaa rutiinia systemaattisesti. Mutta veikkaan vähän, että jos ongelma ei ole suuri, samanlaista motivaatiota ei välttämättä löydy.
Millaisia paikkoja olette päättäneet tavaroille? Onko niistä helppo pitää kiinni, vai ovatko kamppeet aina hukassa?
Täsmälleen juuri näin. Pienillä katoavilla esineillä täytyy kotona olla yksi ja ainoa oma paikka! Minulla ladattavien tavaroiden paikka on sängyn ja työpöydän välissä olevan roskapöntön kannella (juuri sopiva teline iPadille ja kännylle), ja sähkötöpselit ja laturit vieressä yöpöydällä, josta johdot suoraan laitteisiin. Myös korvanappikuulolaite on kotelossaan yöpöydällä. Sieltä nämä laitteet otan käyttöön ja sinne palautan (periaate), lataukseen viimeistään yöksi. Ulos lähtiessä kaikilla on paikka repussani, iPad repun selkälokerossa, känny etulokerossa ja kuulolaite korvassa tai rasiassa repun sisälaukussa. Näitä ei saa päästää karkuun mihinkään. Tosin iPad ja känny ovat hieman liikkuvaista lajia ja voivat löytyä välillä myös sohvasta tai keittiön pöydältä tms. Kännykkää etsin välillä lankapuhelimella soittamalla. Välillä on löytynyt repustakin. Muita ehdottomasti yhden paikan tavaroita ovat myös bussilippu repun etutaskussa ja avainkimppu HelsinginSanomien kaulaketjussa, jossa on kiinni myös ihan tavallinen rannekello. Ulos lähtiessä kaulaketju kaulaan ja kotiin tullessa heti ensimmäisenä olkkarin kirjahyllyn yläkaapin isoon avaimenvarteen roikkumaan. Jos ei ole siellä, niin hätä on kova: Missä – Missä – Missä!
Ainiin onhan se lompakkokin pakollinen esine, ulos lähtiessä: se on aina repun selkätaskussa iPadin edessä niin että ei tunnu muhkurana selässä… Periaatteessa mukana on myös kirjan kokoinen kalenteri, joka on kyllä vähän turhan painava, mutta parempi sekin kuin liian pieni, jota joutuu tihrustamaan. Irtokameran kuljettamisesta olen luopunut, kun hankin kännyn, jossa on hyvä kamera. Repun sisäpussissa: Kaksi ohuenohutta nyytiksi käärittyä apukassia. Palautetaan reppuun kauppareissun jälkeen. Nessu-pakkaus. Pikkuruinen ensiapu-pussi jos joku lääkitystarve käynnissa, myös pikkuruinen hammasharja ja -tahna, taitettava hiusharja.
Minun pitäisi keksiä vielä kännykälle kotona selkeä paikka, se tuppaa häviämään kun kuljettelen sitä mukana huoneesta toiseen. Ihan turhaan sitä paitsi. Lompakko on aina käsilaukussa tai yhden hyllyn päällä. Avaimille on vain yksi paikka heti ulko-oven vieressä, ja ne eivät yleensä olekaan hukassa.
Minä en halua säilyttää avaimia ulko-oven lähellä, koska siitä ne on liian helppo napata jonkun asiaankuulumattomankin. Minulla on keittiössä yhden kaapin päällä kännykkä, avaimet ja käsilaukku jossa lompakko on aina. Aina samassa paikassa, ja sen kaapin ohi kuljen joka tapauksessa aina kun lähden johonkin.
Kyllä helpottaisi elämää jos kaikella olisi oma paikkansa eikä menisi aikaa etsiskelyyn.
Ohhoh tunnistin itseni tuosta, että siedän huonosti sitä, että en tiedä, missä tavarani ovat. Ja asia on nimenomaan näin, kyse ei ole siitä että ne olisivat hävinneet, vaan että en tiedä niiden täsmällistä sijaintipaikkaa. Jos tietty paita vaikka ei löydykään sieltä missä sen ajattelin olevan, saatan kääntää koko vaatekomeron ympäri vaikka iltamyöhällä, jotta se löytyy. Jossain vaiheessa ei enää ole edes merkitystä sillä että tarvitaanko sitä paitaa oikeasti _juuri_nyt_ vaan se täytyy vain löytyä. Siinä kaappeja penkoessa ajattelee itsekin että jotakin hulluuttahan tämä on, pitäisi lopettaa… Siksi on tärkeää tietää että kaikille tavaroille on omat paikkansa, tähän liitttyen olen perustanut myös esim tärkeiden tavaroiden laatikon.