Avainsana-arkisto: ekologisuus

Välillä on vaikeaa olla ekologinen

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tänään sattui silmiin uutinen, jonka mukaan pesuaineiden irtomyynti on Suomessa kiellettyä. Irtomyynti tarkoittaa sitä, että asiakas tulee oman pakkauksen kanssa, jonne mitataan ostettava määrä pesuainetta, esimerkiksi saippuaa tai pyykinpesuainetta. Irtomyynnin hyöty on siinä, että pakkausten tarve vähenee, kun yhtä ja samaa voi käyttää monta kertaa uudelleen. Tietysti voisin kuvitella, että olisi muutenkin miellyttävää ostaa juuri itse haluamansa määrä, mutta kuitenkin suurin syy on ollut juuri pakkausjätteen vähentäminen.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES on kuitenkin kieltänyt tällaisen toiminnan. Kieltoa perustellaan sillä, että tuotteiden pakkausmerkinnät eivät tuolloin välttämättä pidä paikkaansa. Toisin sanoen on vaara, että pakkaus sisältääkin muuta, kuin mitä sen kyljessä lukee. Koska monet pesuaineet – luonnonmukaisuudesta huolimatta – sisältävät ihmiselle vaarallisia kemikaaleja, ajatellaan että on riski jos pakkauksen sisältö ei vastaakaan tekstiä.

Ymmärrän, että tässä ollaan huolissaan siitä, että joku saa vamman tai vaurion väärän pakkausmerkinnän takia. Mutta siitä huolimatta tämä tuntuu hätävarjelun liioittelulta. Eikö jokaisen arkijärki sano, että pesuaineita ei ole tarkoitettu syötäviksi tai silmiin hierottaviksi? Eikö jokainen vastuunsa tunteva ihminen säilytä näitä aineita siten, etteivät ne päädy esimerkiksi lasten käsiin, olipa pakkaus mikä tahansa? Sitä paitsi kuka tahansa saa siirtää pesuaineen kotonaan millaiseen purnukkaan tahansa, josta varmasti puuttuu pakkausmerkinnät. Kuka siinä sitten ottaa vastuun, jos jotain käy? Miten pitkälle yksittäisen ihmisen asioihin on valtion syytä puuttua?

Tämä on minusta aika älytöntä holhoamista. Asian voisi kiertää niin, että pesuainetta myydään vain alkuperäiseen pakkaukseen. Pakkaus voitaisiin valmiiksi suunnitella kestävään käyttöön. Muuten tuo laki on ihan pöljä – samalla logiikalla kaikki irtomyynti pitäisi kieltää. Joku pähkinäallergikkohan saattaa syödä irtomyynnistä ostetusta pussista, saada reaktion ja vedota siihen että pakkausmerkinnät puuttuivat. Aiemmin oli mahdollista täydentää joitakin kosmetiikkapulloja myös, onko sekin nykyisin kiellettyä?

On jokseenkin ärsyttävää, että kun kansalainen yrittää olla ekologinen ja kierrättää, niin valtio tulee väliin ja kieltää. Suomalaiset viranomaiset ovat todella innokkaita noudattamaan jokaikistä pykälää ja unohtamaan samalla tilannekohtaisen järjenkäytön. Pientä toivoa on onneksi ilmassa, sillä Saksassa irtomyynti on sallittua. Joten ehkä tässä päädytään noudattamaan muualla EU:ssa olevia käytäntöjä, ja tähän hommaan tulee taas järkeä.

Pahuksen pakkaukset

Julkaistu , kirjoittanut
10

Meinasin laittaa otsikkoon vielä ytimekkäämmän ilmaisun, sen verran ärsyynnyin tänään. Kertokaa minulle, miksi tietyt pakkaukset ovat yhtäaikaa epäkäytännöllisiä, epäekologisia ja älyttömän kokoisia ja muotoisia sisältöönsä nähden?

On tietty ryhmä tuotteita, jotka systemaattisesti menevät tähän kategoriaan. Niitä ovat esimerkiksi terät, jotka on tarkoitettu naisten karvojen ajeluun sekä hammasharjat, etenkin sähköhammasharjojen vaihtopäät. Nämä pakkaukset ovat aina tehty kovasta muovista, jota ei voi laittaa energiajätteeksi. Pakkaukset on suljettu siten, ettei niitä saa mitenkään auki ilman jotain terävää työkalua. Mutta jopa keittiösaksilla on tekemistä, sillä yleensä pakkauksiin ei ole merkitty sitä kohtaa, josta olisi tarkoitus lähteä liikkeelle.

Typerän materiaalin ja muotoilun lisäksi sisältö on yleensä moninkertaisesti pakattu. Esimerkiksi terät saattavat olla kolminkertaisessa pakkauksessa: ensin yksittäispakkaus, sitten pahvilaatikossa useampi yksittäinen terä ja lopuksi monta pahvilaatikkoa upotettu siihen typerään muovikuoreen. Muovipakkaus on paljon isompi, kuin mitä sisältö todellisuudessa edellyttäisi, mikä tarkoittaa sitä, että tuotteen mukaan kuljetetaan ilmaa ympäri maapalloa. Sama koskee niitä hammasharjoja.

Noissa paketeissa ärsyttää kaikki. Etenkin se kaikki turha muovi, jota ei voi edes kierrättää. Mutta jos haluaa näissä tuotteissa säästää, tarjolla on vain tällaisia jättipakkauksia, jotka ovat aivan älyttömiä. Miksi? Miksei tätä asiaa voi ratkaista tavalla, joka palvelisi kuluttajaa eikä tuottaisi turhaa jätettä? En yksinkertaisesti usko, että se olisi muka mahdotonta. Ovatko nuo firmat unohtaneet, että pakkaus on aika olennainen osa käyttökokemusta. Designista puhutaan, mutta voisiko sitä uhrata hiukan myös pakkausten suunnitteluun?

Kenellä muulla menee hermot idioottimaisten pakkausten kanssa?

Viikon vinkit 46/2013: luonnonkosmetiikkaa, jätteitä ja tehoneliötä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jos ette vielä huomannut, Kemikaalikimaran Anja Nysten kirjoitti viime viikolla todella kiinnostavan artikkelin Mitä et halunnut tietää luonnonkosmetiikasta. Se käsittelee luonnonkosmetiikkaan ja sen markkinointiin liittyviä ongelmia. Jos olet kiinnostunut luonnonkosmetiikasta, suosittelen tämän lukemista lämpimästi!

YLE kertoo, minne roskat matkaavat, sen jälkeen kun jäteauto on ne hakenut. Joskus jopa ulkomaille asti.

Länsiväylä puolestaan esittelee tehoyksiön, jonka 31 neliössä asuu pariskunta, joka työskentelee ja opiskelee asunnossaan. Kuvat ovat todella kiinnostavia: niissä havainnollistuu runsaasti hyviä säilytysideoita. Asukkaat ovat haluavat selvästi säilyttää ison osan tavaroistaan näkyvillä, mikä on mielestäni mielenkiintoinen ratkaisu noin pienessä tilassa.

Tartuin puteliin

Julkaistu , kirjoittanut
8

Eilen tein jotain, mitä en ole tehnyt moneen vuoteen. Kaatosateen ja asiakaspalaverin yhdistelmä johti siihen, että etsin käsiini viimeisen pullon kenkiensuojausainetta, ja spreijasin mokkanahkaiset ballerinani. Edellisestä kerrasta olikin aikaa. Aiemmin käytin näitä suoja-aineita aika paljonkin. Käsittelin systemaattisesti kaikki mokka- ja nupukkikengät, ja joskus kangaskengätkin. En muista omistinko kymmenen vuotta sitten mokkalaukkua, mutta jos omistin, käsittelin taatusti senkin perusteellisesti.

Ehkä noin viisi vuotta sitten aloin tiedostaa, että ylimääräiset kemikaalit voivat olla haitallisia ja lakkasin suihkuttelemasta suoja-aineita kaikkeen mahdolliseen. Käytin vanhat pullot loppuun, mutta yksi oli vielä jäljellä. Koska minun on vaikeaa heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa, aine oli jäänyt odottamaan sitä hetkeä, jolloin aineelle olisi jotain perusteltua käyttöä. Eilen se tuli sitten vastaan. Siinä pelossa, että ihanat kengät olivat vaarassa tuhoutua, tartuin pulloon mutta hyvin ristiriitaisin tuntein.

Olen juuri lukemassa Anja Nystenin Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjaa, joka on jatkoa Kemikaalikimaralle, ja sitä lukiessa on jälleen tullut harvinaisen selväksi, että turhista kemikaaleista ei todennäköisesti ole muuta kuin haittaa. Altistumme jatkuvasti ja tahattomasti niin monille kemikaaleille ja myrkyille, että on turha kuormittaa elimistöä ja ympäristöä vielä lisää. (Tuo mainitsemani kirja on muuten erittäin mielenkiintoinen, palaan siihen vielä kunhan saan sen loppuun.) Tässä kuitenkin oiva esimerkki siitä, miten tieto lisää tuskaa. Kyllä minä aiemminkin tiesin, ettei se spray ole mitään ruusuvettä ja keijukaispölyä, mutta käytin sitä iloisesti siitä huolimatta, koska en ymmärtänyt (eli tullut oikeasti asiaa pohtineeksi) millä tavalla aineen sisältämät kemikaalit ihmiseen vaikuttivat. Nyt tiedän aiheesta paljon enemmän, ja sitä myötä suihkeen käyttäminen on muuttunut aika vastenmielikseksi.

Lopuksi vielä: kaverini oli tarvinnut samanlaista ainetta ja kysynyt kaupassa oliko myrkyille mitään ekologisempaa vaihtoehtoa. Yllättäen sellainen oli löytynyt valikoimista – mutta vasta tiedustelun jälkeen. En tiedä tästä tuotteesta yhtään mitään, mutta jos on mahdollista hankkia tuote, joka toimii myrkkyjä vastaavalla tavalla mutta turvallisesti, hankin sellaisen todennäköisesti itselleni. Sitten kun olen ensin käyttänyt tuon kamaluuden loppuun.

Taikasieni putsasi tahrat tekstiileistä

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tiesittekö, että taikasieni ja mikrokuituliina puhdistavat tahroja myös tekstiileistä? Opin tämän jokunen viikko sitten, kun lapsi sotki nojatuoliin jotain tahmaa, muistaakseni jäätelöä tai jugurttia. Vähän sen jälkeen havaitsin sohvassa ison kuivuneen tahran, jonka alkuperä oli tuntematon. Kävin molempien kimppuun näillä kahdella välineellä ja puhdasta tuli, ilman mitään tahranpoistoaineita.

Mikrokuituliina kannattaa kostuttaa, ja sen jälkeen pyyhkiä tuore tahra tai sotkua pois. Olennaista on, että liina on puhdas. Tätä varten minulla on tapana pitää siivouskaapissa yhtä mikrokuituliinaa, joka on vastikään tullut pesusta. Yhteensä liinoja on muistaakseni kolme, joten kaapista löytyy yleensä ainakin yksi puhdas. Omani ovat jotain halpisversioita, mutta toimivat ihan yhtä hyvin kuin Sinin tuotteet tai muut kalliimmat, joten tässä tapauksessa hinta ei tunnu korreloivan laadun kanssa.

Taikasieni toimii tekstiilejä puhdistaessa samalla tavalla kuin kovia pintoja pestäessä. Sieni kastellaan kevyesti ja sillä hangataan tahraa. Kun putsasin sohvatyynyä, huomasin että isolla taikasienellä kosteus levittyi tyynyyn tasaisesti, eikä siihen jälkeenpäin jäänyt vesitahraa, kuten joskus voi käydä. Käsittelin tahraa ensin vähän aikaa, painelin ylimääräisen kosteuden pyyhkeeseen ja odotin hetken, jotta näkisin erottuuko tahra vielä tyynystä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tahra oli häipynyt osittain. Hankasin siis hieman lisää ja annoin kuivua. Loppujen lopuksi tahra lähti pelkällä vedellä ja taikasienellä kokonaan. Ekologista, sanoisin.

Tästä innostuneena kokeilin taikasientä toiseen tahraan samassa sohvassa. Kyseessä oli musta nirhauma, joka on tullut kenties jonkun muuton aikana. Taikasieni poisti senkin. Kyseessä on siis väriltään vaalea sohva, jonka tyynyt on päällystetty jonkinlaisella puuvillasekoitteella. Aiemmin mainittu nojatuoli on päällystetty punaisella villakankaalla. Kumpaankaan kankaaseen ei taikasienikäsittelystä jäänyt minkäänlaista jälkeä.

Näiden kokemusten pohjalta hylkään vanhat niksit puhdistaa vaaleita tekstiilihuonekaluja ranskanleivällä ynnä muulla. Sen sijaan käytän jatkossakin taikasientä ja mikrokuituliinaa. Voi olla, että punaviiniin tai kahviin nämä eivät ihan pelkän veden avulla tehoa, mutta vähän helpompiin tahroihin toimii näköjään hyvin. Kehotan kuitenkin testaamaan ainakin taikasientä johonkin huomaamattomaan kohtaan omassa huonekalussa, siltä varalta ettei tule ikäviä yllätyksiä. Itse en tosin tätä muistanut tehdä, vaan kävin oikopäätä tahrojen kimppuun.

Onko joku muukin käyttänyt taikasientä huonekalujen puhdistukseen? En toimisikohan se vaatetahroihin?

Etikkaa tiskikoneeseen

Julkaistu , kirjoittanut
2

Blogiin on viime aikoina tultu runsaasti erilaisilla hakusanoilla, jotka liittyvät tiskikoneen puhdistukseen. Taannoisen suuren tiskikonekeskustelun yhteenveto löytyy täältä. Itse sain vihdoin kokeiltua vinkkiä, jonka sain tuon keskustelun yhteydessä – korvasin tiskikoneen huuhtelukirkasteen etikalla. Laimensin etikan noin 5% vahvuiseksi, ja kaadoin kirkasteen tilalle koneeseen. Etikka on pyörinyt koneessa nyt pari viikkoa, ja olen kokeiluun tyytyväinen.

Vastoin odotuksiani se ei haise miltään. Laseihin ei jää pisaran jälkiä, ja kaikki kirkastuu ja kuivuu hyvin. En ole käyttänyt minkäänlaista kirkastetta koneessa pitkiin aikoihin, mutta olen ollut huomaavinani, että muutamat hieman samentuneet lasit olisivat muuttuneet viime aikoina hiukan kirkkaammiksi. En tosin takaa havainnon todenperäisyyttä, sillä en kiinnittänyt laseihin erityistä huomiota kokeilua ennen, mutta tällainen fiilis kuitenkin on.

Tämä ekokokeilu jää siis pysyvään käyttöön. En välitä ostaa kallista ja kemikaalipitoista kirkastetta, kun näköjään etikka ajaa saman asian. En ole hirveän perehtynyt etikan käyttöön, mutta Rajamäen omilta nettisivuilta löytyy paljon vinkkejä etikan käytöstä muutenkin kuin ruoanlaittotarkoituksessa. Tässä näkyy muuten blogin kirjoittamisen hauskuus – opin jatkuvasti uusia asioita lukijoiden ansiosta! En varmaan olisi tätä tullut kokeilleeksi, ellei joku olisi kehunut keinoa kommenteissa.

Viikon vinkit 26/2013: sitruunaa, ukkosta ja tuoksuja

Julkaistu , kirjoittanut
2

Jos tykkää kokeilla luonnonmukaisia pesuaineita, MTV3:n sivuilta löytyy pitkä lista asioista, joita voi puhdistaa sitruunalla. Sitruuna tuoksuu raikkaalta ja on hyvin hapan. Kalkkipinttymiä olen joskus yrittänyt sitruunalla irrottaa kylpyhuoneen hanasta, mutta muistaakseni lopputulos ei häikäissyt silmiä. Höyrypesuri tehosi paremmin. Mutta mikäpä estää silti kokeilemasta näitä vinkkejä.

Iltalehti puolestaan tarjoilee 10 vinkkiä, kuinka suojata koti ukkoselta. Näin kesällä juttu on ajankohtainen. Sähkölaitteet ovat herkimpiä, joten muistakaa ottaa ne varmuuskopiot ja irrottaa töpselit seinästä. Minä irroittelen töpseleitä vanhasta muistista aina, kun ollaan lähdössä pidemmäksi aikaa lomalle, oli sitten ukkosia luvassa tai ei. MTV3:n sivuilta löytyy vanha juttu, jonka mukaan mm. taulutelevisiot ovat herkempiä ylijännitepiikeille kuin vanhat putkimallit.

Ilmatieteenlaitoksen sivuilta löytyy myös hyvät ja kattavat ohjeet, miten salamalta suojaudutaan.

Taannoiseen tuoksuva koti -juttuun liittyen: myös kaupoissa tuoksuja voidaan käyttää luomaan tunnelmaa ja mielikuvia. Mielenkiintoisessa artikkelissa väitetään, että jotkut tuoksut jopa tuntuvat suurentavan tilaa, kun taas toiset luovat arvokkuutta. (Taloussanomat)

Pieniä tekoja arjessa

Julkaistu , kirjoittanut
10

Mitä ekologista minä teen joka päivä? Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen:

  1. Kierrätän kaiken energiajätteen, lasin, paperin, pahvin, biojätteet ja lähes kaiken metallin. Metallien suhteen tosin voisin olla vielä tarkempi. Lajittelen välillä muidenkin roskia, jos huomaan roskakatoksessa roinaa väärässä pöntössä. 
  2. Käytän tiskirättejä, jotka pestään käytön jälkeen. Tiskikäytöstä poistetut kulutetaan loppuun siivousrätteinä, ja poistetaan maailmasta energiajätteen mukana.
  3. Kulutan kaikki tekstiilit loppuun: tyynynliinat, pyyhkeet jne. käytetään siivouksessa riekaleiksi, ennen kuin ne pannaan energiajätteen sekaan.
  4. En osta turhaa. Ostan itselleni äärimmäisen vähän muutenkin. Yritän hillitä myös lapsen tavaroiden määrää, ja toivon mieluummin puisia kuin muovisia leluja, jos nyt leluja pitää ostaa.
  5. Jos meiltä puuttuu jokin tavara, selvitän yleensä ensin, sattuisiko jollain sukulaisella tai ystävällä lojumaan nurkissaan tarpeettomana sellainen, ennen kuin menen kauppaan. Meille ei esimerkiksi ole ostettu varmaan ainoatakaan patalappua tai keittiöpyyhettä.
  6. Kierrätän vaatteita: lapsella on paljon käytettyä, myyn omiani kirppiksellä ja vien esim. Fidalle.
  7. Puolitan nykyisin konetiskiainetabletit.
  8. En heitä mitään ongelmajätettä roskiin, vaan kierrätän kaiken kiltisti niin kuin pitää.
  9. Autoilen äärimmäisen vähän. Ehkä kerran tai pari kuussa. Etupäässä käytän julkisia tai kävelen.
  10. Ostan mieluiten suomalaista ruokaa, ja senkin luomuna jos sattuu kohdalle. Suosin reilun kaupan tuotteita, mikäli ne vastaavat laadultaa ”tavallista”.
  11. Säilön ja pakastan itse. Teen melkein kaiken ruoan alusta asti itse.
  12. Olen havahtunut siihen, että lähes kaikki kodin pesuaineet saa ekologisina vaihtoehtoina. Olen siirtymässä niiden käyttäjäksi, mutta käytän ensin kaapeista löytyvät perinteiset aineet loppuun. Ja onko ekologisempaa uuninputsausainetta kuin sokeripala? 🙂
  13. Käytän innokkaasti kirjastoa.
  14. Sammuttelen valoja ja yritän säästää vettä. Pyrin täysiin koneellisiin pyykätessä ja tiskatessa, ja jos se ei aina onnistu, käytän silloin lyhennettyä ohjelmaa.
  15. Käytän kaiken loppuun. Minulla on tästä pakkomielle. En voi ottaa käyttöön uutta tuotetta, ennen kuin entinen on loppu. Leikkaan kaikki purtilot vielä auki, ja kaavin viimeisetkin rippeet pohjalta. Samppoopulloihin lirutan vettä, jotta saan huuhdeltua varmasti kaiken käyttöön.
  16. Annan mieluummin lahjaksi palveluita tai elämyksiä kuin tavaroita.

Huomaan, että ekologisuus on vähän hankalasti määriteltävissä. Tähän on listattu kaikenlaista, joka mielestäni jollain tavalla säästää energiaa, luonnonvaroja, vähentää kemikaalikuormaa tai pidentää tavaran käyttöikää. Listaan ei siis pidä suhtautua tieteellisellä tarkkuudella.