Aihearkisto: Vaatteet ja kengät

Totuus viime vuoden vaatteista, osa 2

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vaatekirjanpito opetti paitsi määrällisiä, myös laadullisia asioita. Nyt minulla on todellista tietoa siitä, millainen shoppailija oikeasti olen verrattuna siihen, millainen kuvittelen olevani tai haluaisin olla. Tässä suhteessa kirjanpito oli ihan positiivinen kokemus, sillä tältä osin kuvitelmani eivät olleen hirveän kaukana todellisuudesta.

Huomaan olevani vaatevalinnoissani varsin ehdoton. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän olen valmis joustamaan laatu-, tyyli- tai mistään muustakaan vaatimuksesta. En esimerkiksi halua huonoja, hiostavia, nyppyyntyviä, helposti rikki meneviä tai muuten vain ankeita sukkia elämääni. Niinpä käytin sukkiin ja sukkahousuihin melko paljon rahaa. Pidän sukkia jalassa lähes joka päivä, joten haluan ostaa parasta mitä tiedän. En myöskään enää halua akryyliä vaatekaappiini missään muodossa. Jos ostan neuleen, se on nykyisin useimmiten kashmiria tai silkkisekoitetta. Tässä on yksi syy sille, miksi melkein kaikki on alesta. Kashmir on kallista, mutta jos sen ostaa outletista, hinta voi olla siedettävä.

Kirjanpitoa tarkastellessa oli positiivista huomata, että en tehnyt vuoden aikana kompromissiostoksia. Siis sellaisia, jotka tempaa vain mukaansa asenteella ”saa kelvata”, ja jotka sitten parin kerran jälkeen jäävät pitämättä. Olen pitänyt käytännössä kaikkia uusia vaatteitani. Pidän niistä kaikista edelleen. Yhdenkään hankkiminen ei ole kaduttanut.

Toki joukossa on muutama sellainen vaate, jonka olisin periaatteessa voinut jättää ostamattakin. Siniset samettihousut ja napakka musta t-paita olivat sellaisia ns. järkeviä hankintoja, jotka eivät aivan erityisesti sykähdytä olemassaolollaan. Toisaalta ne ovat hyviä, laadukkaita perusvaatteita, joille on käyttöä. Ovat siis paikkansa ansainneet, mutta jos olisin halunnut vähentää ostostelua, nämä ovat niitä, joista olisi voinut ensimmäisenä karsia.

Kengät ovat puolestaan heikkouteni. Sain lahjaksi uudet talvikengät, käytettynä toiset ja ostin itse (apua) viisi muuta paria. Niin, ja sain joululahjaksi vielä tohvelit. Lahjakengistä ensimmäiset olivat todella tarpeen, jälkimmäiset taas annan takaisin alkuperäiselle omistajalle, sillä niille ei tunnu tulevan käyttöä. Ostin keväällä kahdet tennarit, joista toiset lähes käytin kesän aikana lähes loppuun ja toisia tuskin lainkaan. Vaikuttaa siltä, että ekat tennarit täytyy heittää roskiin viimeistään ensi kesän jälkeen, mutta niille toisille tulee vielä paljon käyttöä. Yhdet matalat sandaalit ostin korvaamaan edelliset matalat sandaalit, jotka heitin ne kesällä roskikseen täysin palvelleina. Sitten on vielä kahdet korkeakorkoiset sandaalityyppiset kengät, jotka olivat käytännöllisesti katsoen tarpeettomia, mutta esteettis-taloudellisesti vastustamattomia.

Helsingissä on nimittäin mallipareja myyvä kenkäkauppa, jonka koko valikoima on valitettavasti täsmälleen kokoani. Kun jo valmiiksi edulliset hinnat laitetaan alennusmyyntiin ja minut liikkeeseen sisälle, lopputuloksena kenkämääräni kasvaa lähes väistämättä. Tuossa liikkeessä vierailua on harkittava todella tarkoin tämän vuoden aikana, sillä useimmiten löydän sieltä jotain, jota kuvittelen tarvitsevani, tai joka muuten vaan ilahduttaa. Lämpimät saappaat haluaisin, mutta katsotaan nyt, kuinka monta kuukautta pärjään ilmankin.

Nämä vaatepohdinnat ovat itselleni niin kiintoisia, että näistä taitaa riittää juttua vielä pitkäksi aikaa. Seuraavaksi siirryn muihin aiheisiin, mutta palaan asiaan viimeistään kolmen viikon päästä, kun kuu vaihtuu. Siinä vaiheessa on ostolakon ensimmäinen tarkistuspiste.

Totuus viime vuoden vaatteista, osa 1

Julkaistu , kirjoittanut
23

Huuh, nyt on tilinteon hetki viime vuoden vaatteiden osalta. Tämä kirjoitus on yhtä paljon selonteko itselleni kuin teillekin. Taitaa tulla pitkä selostus, ottakaa hyvä asento.

Pidin koko viime vuoden (2016) yksinkertaista vaatekirjanpitoa. Merkitsin taulukkoon aina, kun ostin tai sain uuden vaatteen, mitä se oli maksanut tai keneltä olin sen saanut. Lisäksi merkitsin myös, oliko vaate alessa vai normaalihintainen, sekä lisäsin rastin ruutuun aina kun otin ko. vaatteen käyttöön. Näen siis nyt, kuinka suurta osaa ostoksista olen käyttänyt, ja kuinka monta on vielä ”korkkaamatta”. Kirjasin muistiin myös vaatteiden huoltamiseen käytetyt rahat. Näiden lisäksi merkitsin ylimalkaisesti muistiin kaapista poistuneet vaatteet, mutta en jaksanut pitää niistä yhtä täsmällistä lukua.

Viime vuonna vaatekaappiini tuli hieman laskutavasta riippuen 60-70 uutta vaatetta. Lukema on epätarkka, koska on vähän makuasia merkitäänkö esim. villakerrasto tai alusvaatesetti yhdeksi vai kahdeksi kappaleeksi. Sukka- ja kenkäparit ovat tietenkin aina yhteensä yksi. Voisi kuvitella että vaatekaapissa on ahdasta, mutta ei ole, koska sieltä on poistunut vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin vaatteita. Kokonaismäärä verrattuna viime vuoden alkuun on siis suunnilleen sama, kuitenkin sillä erotuksella että nyt valtaosa vaatteista on sopivia ja käytössä.

Sitten yksinkertaista tilastotietoa:

  • Sain joko uutena tai käytettynä lahjaksi 13 vaatetta
  • Ostin yhteensä 20 paria sukkia ja sukkahousuja
  • Vuoden aikana kenkämääräni lisääntyi 7 parilla
  • Ostin kaikki vaatteet alesta, lukuunottamatta uimapukua sekä muutamia sukkia ja sukkiksia
  • Ostin viime vuonna yhden uuden hatun, ja olen käyttänyt sitä
  • Alusvaatteita ostin 5 settiä, sekä lisäksi muutamat erilliset alushousut
  • Käytin lähes kaikkia uusia vaatteita. Käyttöön ottamista odottaa vielä pari ihan loppuvuodesta tullutta vaatetta, sekä muutamat varastoon ostetut sukat

Rinna Saramäki on laskenut kirjassaan Hyvän mielen vaatekaappi, että vuonna 2011 suomalaiset käyttivät keskimäärin reilut 1600€ vaatteisiin vuodessa (s.124-125). Minulla ei ollut budjettia, koska tämä oli samalla eräänlainen testivuosi. En halunnut vaikuttaa ostoimpulseihini millään ulkoisella rajoitteella, koska halusin tietää, miten toimisin ns. normaalisti. Vuodessa käyttämäni summa oli noin 300 euroa isompi, kuin Rinnan laskema määrä. Suomalaiseen keskiarvoon suhteutettuna en törsäillyt poskettomasti, jos en kyllä pihistellytkään. Kuitenkin esimerkiksi perheen ruokamenoihin suhteutettuna vaatteisiin käytettämäni summa oli ihan järkevä. Silti olen hieman järkyttynyt siitä, miten paljon rahaa käytin.

Katsokaas minä kuvittelin, etten osta vuodessa vaatteita juuri lainkaan. Olisin etukäteen arvioinut vaatemenoni olevan n. 500€, ja uusia vaatekappaleita noin kymmenkunta. Tässä kohdassa on hyvä ottaa pieni todellisuustarkistus. Rinnan mukaan jopa toimeentulotuella elävän ihmisen vaatebudjetiksi on laskettu noin 450€ vuodessa. Siihen nähden tuo oma ennakkoarvioni oli todella pahasti pielessä, koska ymmärsin toki ostavani muutakin kuin äärimmäiseen tarpeeseen. No, tästä otan opikseni ainakin sen, että omaan arvioon ei kannata luottaa, ellei ole mitään faktaa arvion taustaksi. Kuvittelin olevani shoppailua inhoava ja vaatekauppoja karttava aliostaja. Kävikin ilmi, että olen ihan keskimääräinen, melko runsaasti vaatteita hankkiva ihminen.

Tietenkin kaikki on suhteellista. Luulenpa, että muutamatkin muotibloggaajat pyörittävät vuoden aikana vaatekaapissaan moninkertaisen määrän vaatteita minuun verrattuna. Budjetti voi kuulostaa isolta, mutta koska se asettuu lähelle keskiarvoa, siitä seuraa se, että kuulun enemmistöön käyttämäni summan kanssa. Suurin syy sille, että rahaa meni tuo määrä, on haluttomuuteni tehdä kompromisseja laadun suhteen. Toisaalta olen myös haluton maksamaan ylihintaa, mistä seurasi se, että lähes kaikki vaatteeni ovat alennusmyynnistä hankittuja.

Viimeisen vajaan 10 vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olen saanut lapsia ja sen vuoksi lihonut ja laihtunut. Olen elänyt toimistoelämää, pikkulapsiarkea sekä tehnyt töitä yrittäjänä. Vaatetarpeeni, – kokoni ja -makuni ovat muuttuneet muutaman viime vuoden aikana moneen otteeseen. Vasta tänä vuonna tuntui siltä, että tilanne on vihdoinkin tasoittunut ja muuttunut stabiilimmaksi. Sen seurauksena raivasin kaappiani urakalla, ja sieltä lähti kassitolkulla epätoimivia vaatteita. Samasta syystä myös uusille hankinnoille oli aidosti tarvetta. Esimerkiksi nuo alusvaateostokset olivat välttämättömiä. Alkuvuodesta hankkimani farkut ovat olleen jalassa viikkotolkulla.

Kaikesta huolimatta kokonaisuus oli siksi pysäyttävä, että ostolakko tuntui tulevan tarpeeseen. En aio enkä halua lopettaa vaatteiden ostamista tykkänään, mutta haluan nähdä, miten pitkään voin olla ostamatta. Tänä vuonna siihen on oikein hyvä tilaisuus, koska viime vuoden hankintojen ansiosta vaatevarasto on varsin hyvä ja monipuolinen.

Tässä ensimmäinen osa vaatekirjanpidon analyysistä. Seuraavassa osassa pohdin, mitä kaikkea muuta opin vaatteistani, shoppailusta ja itsestäni vaatekirjanpidon seurauksena. Jos aihe kiinnostaa, niin muutkin ovat analysoineet viime vuoden hankintojaan. Rinna Saramäki on kirjannut mukaan myös korut ja asusteet. Hänen kirjanpitonsa on mitä mielenkiintoisinta luettavaa. Ehdoton ehkä -blogin Saara puolestaan on kirjannut ostoksensa erittäin säntillisesti. Hän on vaatekirjanpidossa jo konkari, ja siihen nähden on lohdullista, että hutiostoksia sattuu monen vuoden treeninkin jälkeen. Jos teillä on blogeissanne vastaavia analyysejä, linkittäkää toki kommenteissa.

Vuosi ilman uusia vaatteita

Julkaistu , kirjoittanut
96

Nyt se alkaa. Olen miettinyt ja harkinnut tätä päätöstä koko viime vuoden. En siis ole hätiköiden hyppäämässä johonkin muotijunaan mukaan.

En osta tänä vuonna 2017 uusia vaatteita.

Tämän päätöksen takana on monta seikkaa. Ensinnäkin havahduin viime vuonna lopullisesti siihen, miten hirveä määrä tekstiileitä heitetään hukkaan joka vuosi. Tiedän, että vaatteet eivät ole maailman pelastumisen kannalta se tärkein asia, mutta yli 10 kiloa poistotekstiilejä vuodessa jokaista suomalaista kohti tuntuu aivan kohtuuttomalta. Oma panokseni voi olla pieni, mutta haluan sen silti antaa.

Toinen syy on täsmällinen vaatekirjanpito, jota olen pitänyt koko viime vuoden. Kirjoitan siitä seuraavaksi tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna kaappiini saapuneiden ja sieltä poistuneiden vaatteiden määrä pysäytti. Kuvittelin olevani vaatteiden ostajan aivan erilainen. Kuvittelin, että käyttäisin vuodessa alle puolet siitä määrästä, jonka todellisuudessa käytin. Lisäksi sain lahjoina ja lahjoituksina paljon enemmän vaatteita, kuin olisin arvannut. Tein virheostoksia, vaikka luulin etten sellaisiin juurikaan sorru. Minulla on niin paljon sukkia, että pärjään niillä loistavasti koko ensi vuoden.

Kolmas syy on yksinkertainen. Kun otetaan huomioon vaatekaapin tämänhetkinen sisältö sekä nuo yllämainitut asiat, minusta tuntuu aidosti siltä, että kaapista ei puutu mitään. Sen sijaan tuntuu ihan hullulta ajatella, etten pärjäisi loistavasti niillä vaatteilla, joita kaapissa nyt on. On farkkuja, neuleita, mekkoja, ulkovaatteita, kenkiä kymmenittäin ja alusvaatteita ja sukkia. On sekä uimapuku että bikinit, eikö se ole enemmän kuin tarpeeksi? Minä en tarvitse mitään.

Nyt kun nämä perusteet on tähän kirjattu, pitää vielä täsmentää henkilökohtaisia ”sääntöjä”  tälle ostolakolle. En aio ruveta 100% ostokieltoon. Jos vastaan tulee täydellinen vaate, aion ostaa sen. En aseta budjettia tai minkäänlaista rajoitusta sallitulle vaateostosten määrälle. En itse asiassa ole kieltämässä itseltäni mitään. Haluaisin tietynlaiset talvikengät, ja ostan ne sitten kun täydelliset tulevat vastaan. Jos sukkahousut menevät rikki, ostan uudet. Otan edelleen mieluusti vaatelahjoja vastaan. Mutta tästä huolimatta tavoitteena on, ettei vaatevarastoni lisäänny läheskään niin paljon kuin tänä vuonna.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että en aktiivisesti etsi itselleni uusia vaatteita. En mene alennusmyynteihin pyörimään siltä varalta, että jotain kivaa tarttuisi mukaan. En pyri täydellistämään kaappia ostamalla sinne jotain, mitä siellä on jo jossain muussa värissä (tämä tuntuu vaikealta tällä hetkellä). En mene nettikauppoihin huvikseni katselemaan, löytyisikö jotain ihanaa. Jos jotain ostan, yritän suosia käytettyjä vaatteita. Jos joku haluaa lahjoittaa minulle käyttämättä jääneen mekkonsa, joka puolestaan sopii minulle hyvin, otan sen kiittäen vastaan. Jos vastustamaton ostoimpulssi iskee, pyrin niin hyvään harkintaan kuin mahdollista. En osta, ellei se ole täydellinen.

Tavoitteena ei ole vähentää vaatteiden määrää. Tavoitteena on ensisijaisesti pidentää nykyisten käyttöikää. Juuri tästä syystä käytetyt vaatteet ovat ihan ok. Jos ostan tai saan jotain käytettyä, osallistun omalta osalta sen vaatteen käyttöiän pidentämiseen. Yritän todenteolla hidastaa ainakin oman kaapin vaatekiertoa. Yritän myös hyödyntää vaatekaapin valikoimaa monipuolisemmin ja luovemmin. Alan olla siinä hyvässä tilanteessa, että suurin osa vaatteista on sopivia, ja epäsopivat on jo poistettu. Tykkään kaikista vaatteistani. Minulla ei siis ole mitään hyvää syytä hankkia uusia vaatteita.

Haluan rajoittaa huvikseen ostelua, mutta JOS satun törmäämään täydelliseen mekkoon, jossa näytän paremmalta kuin koskaan, en jätä sitä hankkimatta vain siksi, että olen sattunut keksimään tällaisen säännön. Eli jälleen kerran mennään Arkijärjen viitoittamalla tiellä: tolkkua pitää olla, eikä äärimmäisyyksiin ja ehdottomuuksiin ruveta. Tällä hetkellä tuntuisi realistiselta, että vuonna 2017 ostamieni vaatteiden määrä jäisi alle kymmeneen kappaleeseen. Vertailun vuoksi viime vuonna ostin pelkästään nilkkasukkia yli 10 paria. (Se on yksi syy sille, miksi tänä vuonna tuskin tulee todellista tarvetta hankkia uusia sukkia…)

Uskaltaako kukaan lähteä mukaan? Voitaisiin kerran kuussa jakaa vertaistukea ja iloa onnistumisista täällä! Olen päättänyt, että raportoin kuukauden ostosaldon täällä aina joka kuun ensimmäinen päivä. Sen tarkoitus on auttaa minua harkitsemaan huolellisesti, kun houkutuksia tulee vastaan. Tiedän, että ainakin Periaatteen nainen on ottanut samanlaisen projektin tälle vuodelle. Mutta löytyykö ketään muita?

Kuinka monta kiloa?

Julkaistu , kirjoittanut
6

Maanantain (21.11.16) Helsingin Sanomissa oli erittäin kiinnostava artikkeli tekstiilijätteestä. Jos tekstiilijätteen kohtalo on joskus mietityttänyt (ja ketäpä ei olisi), niin suosittelen tuohon artikkeliin tutustumista. Siinä mainitaan, että suomalainen heittää vuodessa pois keskimäärin 13 kiloa tekstiileitä. Määrä tuntuu aivan poskettomalta, mutta kun aloin miettiä tarkemmin, huomaan ettei se ehkä olekaan niin kaukaa haettua.

En ole pitänyt tarkkaa kirjaa siitä, kuinka paljon neljän hengen taloudesta on kuluneen vuoden aikana poistunut vaatteita ja liinavaatteita, mutta yritän muistella:

  • Kaksi pussilakanaa on viety Finnlaysonin keräykseen, yksi tavallinen ja yksi tuplaleveä (olivat rikki).
  • Kesällä myin sekä lahjoitin noin ikeakassillisen verran lastenvaatteita (liian pieniä, käytöstä poistuneita).
  • Omia vaatteitani olen myynyt muutamia kappaleita sekä lahjoittanut ystäville (itselle väärää kokoa tai mallia).
  • Viime viikolla vein aivan täyteen tungetun muovikassillisen lumppua Lindexin keräyslaatikkoon (loppuunkulutettuja vaatteita, ei enää käyttökelpoisia).
  • Keväällä lahjoitin saman verran vaatteita Fidalle (väärää kokoa, mallia tai ei enää itselle mieluisia).
  • Yksittäisiä vaatteita on käytetty loppuun riepuina (kulahtaneita yöasuja).

Väitän, että tuosta määrästä tulee helposti 13 kiloa täyteen, ja ylikin menee. Edelleen kotona odottaa lahjoitettavaksi meneviä vaatteita ainakin yksi kassillinen. Keittiön räsymatto alkoi purkaantua siinä määrin, että se olisi periaatteessa roskiskunnossa. En kuitenkaan laita sitä roskiin, vaan käytän sen loppuun ensi kesänä parvekkeen mattona. Kylpyhuoneen matto alkaa olla samassa jamassa, mutta en ole saanut aikaiseksi uusia sitä, joten se toimittaa virkaansa edelleen vaikka onkin vähän rikki.

Nuo yllämainitut vaatteet eivät tietenkään ole jätettä sanan varsinaisessa merkityksessä, lukuunottamatta noita roskiin heitettyjä riepuja. Onneksi suurimman osan on voinut kierrättää jollain tavalla järkeävästi. Joka tapauksessa kyse on tekstiileistä, joille ei enää ole käyttöä, ja jotka täytyy siis jollain tavalla poistaa. Vähemmän tiedostava olisi saattanut vain laittaa kaiken roskiin.

Minusta tuntuu, että tänä vuonna noita poistotekstiileitä on kertynyt enemmän kuin ennen siitä syystä, että olen aktiivisemmin karsinut omaa vaatekaappiani, ja sieltä on lähtenyt sellaisia vaatteita, joille ei ole ollut käyttöä moneen vuoteen. Mutta niin tai näin, kun yllä olevaa listaa rupeaa ynnäilemään, 13 kiloa ei tänä vuonna riitä meidän perheen vaatepoistoille. Tämä havainnollistaa sitä, että alunperin todella isolta tuntuva luku on käytännössä todellisuutta.

Tätä kirjoittaessa aloin miettiä, pitäisikö ensi vuonna punnita kaikki poistuneet tekstiilit. Siinä voisi jälleen tulla realismia siihen, miten paljon vaatteita on ja millainen kierto niihin liittyy. Ainakin harkitsen tätä! Mitä luulette, montako kiloa tekstiilejä on teidän kotoa poistunut viime vuonna?

Tennareiden valkaisu

Julkaistu , kirjoittanut
6

Minulla on valkoiset kangastennarit. Valkoisuus on tosin ollut viime aikoina lähinnä katsojan silmässä, todellinen väri oli pikemminkin harmaankirjava. Päätin kokeilla kenkien valkaisemista ja kerron tässä samalla miten sujui. Ensimmäinen kuva on lähtötilanne, nauhat irrotettuina. Kuten näkyy, osumaa ovat ottaneet:

img_0547

 

Nauhat oli helpointa valkaista. Otin ne irti, laitoin purkkiin ja kloritea ja vettä perään suhteessa 50/50. Vuorokauden liottamisen jälkeen pesupussiin ja normaalin valkoisen pyykin sekaan. Puhdasta tuli.

Kengät olivat hankalammat. Ensimmäiseksi kokeilin netistä oppimaani sooda-tiskiaine -seosta. Ei ollut mainittavaa vaikutusta. Sen jälkeen päätin siirtyä suoraan kloriteen. Kastelin rätin kloritessa ja hankasin sillä valkoisia kohtia. En uskaltanut uittaa kenkiä suoraan valkaisuaineessa, koska pelkäsin noiden pinkkien osien muuttuvan laikukkaiksi. Klorite tehosi parhaiden kumisiin pohjiin, kenkien reunat puhdistuivat uudenveroisiksi. Pinta vaaleni myös, mutta ei niin paljoa kuin olisin kuvitellut. Koska tämäkään käsittely ei tuonut toivottua tulosta, kokeilin vielä perinteistä valkopesujauhetta. Tein siitä veden kanssa mössöä, jota hankasi vanhalla hammasharjalla kenkien pintaan. Harjaaminen tuntui auttavan jonkin verran. Lopuksi huuhtelin lämpimällä vedellä huolellisesti. Tässä lopputulos:

img_0590

Ovathan nämä puhtaammat kuin ennen, mutta täytyy sanoa että olin vähän pettynyt lopputulokseen. Olin jotenkin kuvitellut, että kengät olisi voinut saada pesemällä vitivalkoisiksi jälleen.

Jälkeenpäin ajatellen kenkiä olisi varmaan pitänyt liottaa ihan kunnolla veden alla. En kuitenkaan uskaltanut, koska olin lukenut että liimaukset voivat pettää. Samasta syystä en laittanut tennareita pesukoneeseen, vaikka Marttojen ohjeen mukaan sen olisi voinut tehdä.  Nämä eivät ole enää ihan upouudet, joten seuraavalla kerralla taidan kokeilla liottamista ja pesukonetta, liimausten irtoamisen uhalla.

Oletteko puhdistaneet kangastennareita? Mitkä menetelmät ovat tehonneet parhaiten? Kaikki vinkit jakoon!

Vähempi on parempi?

Julkaistu , kirjoittanut
25

Lisää vaatepohdintoja. Kun luen teidän kommentteja, monilla tuntuu olevan jokin henkilökohtainen vaateraja tai -tavoite, joka pyörii jossakin sadan vaatteen tienoilla. Osaatteko kertoa miksi näin? Mistä tuo (tai joku muu) lukumäärä tulee? Tämä on minusta kiinnostava kysymys. Täsmennetään vielä, että kun minä lasken vaatteita, lasken ihan kaikki vaatteet mukaan, siis kumisaappaista ja villahousuista lähtien. Eli en ajattele niin, että 100 + urheiluvaatteet + juhlapuvut + alusvaatteet jne., vaan oletan että 100 sisältää nuo kaikki.

Olen tässä omia ostoksia ja poistoja seuratessa miettinyt paljon sitä, onko minulla liikaa vaatteita. Sata vaatetta tuntuu ilmaan heitettynä niin isolta määrältä vaatteita, että totta kai sillä voisi kuvitella pärjäävän paremmin kuin hyvin. Mutta minulla on monta sataa vaatetta, tiedän sen vaikka en niitä kaikkia edes laskisi. Tämän voi helposti päätellä, kun rupeaa miettimään eri vaatekategorioita, niistä kertyy yhteensä iso määrä. Esimerkiksi takit: toppatakki, kaksi villakangastakkia (pitkä ja lyhyt), pari kevyempää tikkitakkia, nahkatakki, kuoritakki ulkoiluun, pari hupparia, juoksutakki, kaksi trenssiä, sadetakki sekä vielä muitakin. Johan noista tulee äkkiä 15 vaatetta. Samalla tavalla löytyy ainakin 15 paria sukkia, saman verran sukkahousuja, t-paitoja… Kun alkaa samalla logiikalla luettelemaan joka ikisen vaatteen, niin sata eri riitä kuin alkuun. Jos kengät lasketaan mukaan, ei ole enää toivon hiventäkään.

Mutta tässä on sellainen juttu, että näille kaikille vaatteille on tilaa ja paikka kaapissa. Ainoat, jotka vievät vähän liikaa tilaa, ovat juuri nuo takit. Voisin parista sellaisesta luopua. Mutta tilanne ei ole takkienkaan suhteen mahdoton, koska meillä on mahdollisuus säilyttää väärän kauden takkeja vintillä. Kun laitan kesämekot laatikkoon ylähyllylle, talvimekot mahtuvat roikkumaan mukavan väljästi, ja sama päinvastoin. Kenkätilanne on myös hallinnassa, vaikka määrä ehkä kuulosta hurjalta. Säilytän kenkiä laatikoissa, joista näen mitä niissä on sisällä. Kahdet kengät mahtuvat yhteen laatikkoon. Osa on vaatekaapin lattialla siisteissä pinoissa, osa taas eteisessä hyllyllä, joka on sijoitettu lähemmäs katonrajaa. Niitä ei siis pyöri pitkin poikin lattioilla. Vaihdan kenkiä laatikosta käyttöön sesongin mukaan. Juhlakengät ovat aina omissa laatikoissaan samassa kaapissa kuin muutkin juhlavaatteet. Identtisiä laatikoita on helppo pinota päällekäin.

Kun luen kuvauksia funktionaalisista, minimalismia hipovista vaatevarastoista, joita täydennetään suunnitelmallisesti ja järkevästi, tunnen oloni välillä vähän huithapeliksi. Vaatevarastoni on ylitsepursuileva noihin harkittuihin kapselikaappeihin verrattuna, enkä edes halua vähentää vaatteita kovin pieneen määrään. Silti tuntuu siltä että hyvän ihmisen ehkä kuuluisi niin tehdä. Mutta toisaalta ajattelen niin, että koska vaatteet mahtuvat niille varattuun tilaan siististi, mitään ongelmaa ei oikeastaan ole. Mikähän tässä ajassa on, että kaikenlainen kontrolli tuntuu olevan sellaisen hyvän ihmisen merkki?

Mitä olen oppinut kirppisvaatteista

Julkaistu , kirjoittanut
21

Tästä tulee näköjään varsinainen vaatetusviikko tekstien osalta. Mutta kun kommenteissa käydään niin hyvää keskustelua, että näitä ideoita tulee jatkuvasti lisää! Niin että mennään nyt tämä viikko vaateaiheiden parissa.

Kun vein vaatteitani myyntiin, mietin samalla mitä olen oppinut kirppisvaatteista. Olen aiemmin ostanut käytettyjä aika harvakseltaan. Syynä on ollut se, etten ole kovin paljon kierrellyt kirpputoreilla, ja toiseksi se, että on aivan tuurista kiinni, mitä sieltä on sattunut löytymään. Muutama vuosi sitten löysin netin Facebook-kirpparit. Innostuin sitä kautta myymään omia vaatteitani, ja samalla aloin tehdä löytöjä omaan kaappiin. Välillä tuntui, että listalle tuli koko ajan myyntiin kaikkea ihanaa, ja tosi halvalla.

Nyt olen kuitenkin myymässä monia noista löydöistä. Olen oppinut, että nettikirppikset eivät kuitenkaan ole minua varten. En voi ostaa kunnolla sovittamatta. Olen näitä ostoksia saanut kyllä sovittaa, mutta kun myyjä seisoo vieressä, siinä on paine toimia eikä jahkailla. Kaupassa voi pyöriä pukukopissa vaikka kuinka kauan ja pähkäillä rauhassa. Ostin esimerkiksi vähän liian isot kengät. Ne olivat jalassa siinä hetkessä ihan ok, mutta oikeasti – jos korkeakorkoiset saappaat ovat numeroa liian isot, ei niitä tule pidetyksi. Nyt en saa niitä enää uudestaan kaupaksi, joten kierrätyskeskus tekee voittoa ja minä tappiota. Tyhmästä päästä kärsii mm. lompakko.

Olen myös huomannut, että hyvä kuva herättää ostohalut. Kun vaate on nätisti esillä ja hyvin valaistu, se alkaa vaikuttaa houkuttelevalta. Sitä alkaa kuvitella pitävänsä kaikenlaisia vaatteita, kun ne näyttävät kuvissa niin hyviltä ja ovat vielä edullisia. Yksi tällainen hame päätyi uudelleen myyntiin. Hyvä hame edelleen, mutta ei minulle. Toivottavasti sekin löytää uuden kodin, ja minä saisin samalla vähän hutiostosten tappioita paikattua.

Mitä olen siis oppinut? Lähinnä sen, että nettikirppikset eivät sovi minulle ostopaikkana. Sen sijaan tavallista vaatekauppaa muistuttava second hand -liike tuntuu toimivan. Siellä vaatteet ovat väljemmin, koon ja mallin mukaan lajiteltuna. Sovitustilaa on tarpeeksi ja valikoimakin valmiiksi sellainen, mikä minua kiinnostaa. Perinteiset kirppikset eivät houkuttele, koska en vaan jaksa sitä setvimistä. Minulla ei ole niin harjaantunut silmä, että suoraan näkisin mitä kannattaa edes katsoa lähempää, joten penkominen on työlästä.

Tämä onkin kiinnostavaa, koska olisin valmis ostamaan käytettyä enemmän, jos ostokokemus muistuttaisi enemmän perinteistä kauppaa. Minua houkuttelee käytetyissä vaatteissa nimenomaan löytöjen tekeminen – se, että saan käsiini jotain todella hyväkuntoista mutta murto-osalla uuden hinnasta. Toisaalta tässä on taas se aivojen nyrjähtämisvaara, kun alkaa miettiä että sehän tarkoittaa sitä, että joku on shoppaillut ”turhaan” ja nyt minä autan häntä jatkamaan samaa toimintaa ostamalla käytettyä. Mutta ehkä teen asioista liian monimutkaisia jos lähden tuolla analysoinnin tasolle? Tein kuitenkin ihan ekologisen valinnan ostamalla mekon käytettynä enkä uutena.

Olisi kiva kuulla kokemuksia teiltä, jotka ostatte paljon käytettyjä vaatteita. Miten löydätte sopivia ja kivoja? Mitä olette oppineet käytettyjen markkinoilla toimiessa?

Tarinoita kerrostumien takana

Julkaistu , kirjoittanut
7

Nämä vaatepohdinnat ovat kiinnostavia. Olen lukenut kommenttejanne suurella mielenkiinnolla, ja pohtinut lisää näitä kerrostumia ja vaatteista eroon pääsemisen vaikeutta. Sain ensimmäisen erän vaatteita ulos talosta eilen. Vein second hand -liikkeeseen omia vanhoja vaatteitani, joista myyntiin hyväksyttiin kaikki muut paitsi yhdet kengät ja kahdet housut. Housut ovat hankalia, niitä on vaikeampi sovittaa ja istuvuus on tuurista kiinni. Siksi ne liikkuvat kuulemma huonosti. Mietin jaksaisinko yrittää itse myydä noita jossain, vai laittaisinko suoraan kierrätyskeskukseen.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että vaikka kuinka ostaa laadukasta ja hyvää, silti voi olla että ikuiseksi tarkoitettu vaate päätyy kierrätykseen. Nämä housut ovat suomalaista merkkiä, malliltaan suorat, toiset ovat mustat ja toiset ruskeat. Kummatkin ovat painavaa, upeasti laskeutuvaa kangasta, siis sellaiset niinsanotut toimistohousut, jotka sopivat minkä tahansa neuleen tai jakun kanssa. Laadukasta kangasta, hyvää työtä ja virheettömässä kunnossa. Miksi eivät ole enää käytössä? Koska ovat jääneet pieniksi. Nämä ovat ajalta ennen lapsia, ja on vain realismia todeta, että vyötärönympärys ei koskaan tule palaamaan noihin mittoihin. Olin tuolloin kokoa yleensä S/36, joistakin merkeistä meni jopa koko 34. Ei muuten mene enää. Sitä paitsi vaikka ne vielä mahtuisivatkin, ei minulla olisi niille nykyisin käyttöä, kun en vietä aikaani toimistossa tai tee asiakastyötä, joka vaatisi jakkupukua. Niinpä nyt on parit hyvät housut ilman omistajaa. Toivottavasti joku laiheliini löytäisi ne itselleen.

Sitten on hyvä kysymys, miksi nuo ovat edelleen roikkuneet kaapissa, vaikka käyttöä ei ole ollut moneen vuoteen? Tämä onkin monimutkaisempi juttu. Ihan aluksi säästin housut, koska esikoista odottaessa ei ollut mitään käsitystä, miten vartalo muuttuu tai ei muutu. Samaan aikaan suunnittelin vielä palaavani vanhaan työhön aika pian takaisin. Mutta elämä ei mene aina alkuperäisten suunnitelmien mukaan, joten housuille ei heti tullutkaan käyttöä. Jos olisin ollut aivan skarppina, niin tässä kohdassa olisi epäilemättä ollut oikea hetki luopua. Horjahdin kuitenkin vanhaan ansaan: Tämähän on hyvä tavara! Saatan vielä tarvita. Tuntui epäloogiselta laittaa pois noita vaatteita, koska tilanteethan saattaisi pian taas muuttua. Näiden kerrostumien taustalla on siis selvästi sitä, etten ole tunnistanut sitä oikeaa hetkeä, jolloin vaatteista kannattaisi luopua.

Sitten kun se otollinen hetki on mennyt ohi, vaate unohtuu ja jää jonnekin takariviin tai laatikkoon. Lisäksi huomaan että alan yllättävän helposti miettiä, että kun kerran olen säästänyt housut jo x vuotta, ei niitä enää kannata laittaa pois, koska sitten monen vuoden säilyttely olisi mennyt hukkaan. Tiedättekö tätä tunnetta? Sitä on vähän vaikea selittää, mutta kyse on samasta asiasta, kun jotain tuhoon tuomittua projektia jatkaa kaikesta huolimatta, koska siihen on jo investoinut niin paljon, eikä halua tehdä tappiota.

Tässä on purettuna se kuvio, joka omassa kaapissa on toistunut monta kertaa. On aika vaikeaa tunnistaa se hetki, jolloin vaatteista olisi aika luopua. Ainakin minusta tuntuu, että vuosi on liian lyhyt aika nähdä, onko jollekin vaatteelle vielä käyttöä vai ei. Toisaalta välillä vaatteisiin kyllästyy, mutta sitten niistä innostuu uudelleen, kun pitää vähän taukoa välissä. Paitsi että aina niin ei käy, ja siinä sitten jää taas joku vaate kaappiin pyörimään. Pitäisi ehkä ottaa tavaksi kerran vuodessa käydä ihan kaikki vaatteet läpi, sovittaa ne päälle ja miettiä onko realistista, että käyttöä vielä tulisi. Eli soveltaa vähän samaa ideaa kuin papereiden suhteen siinä sunnuntailaatikossa.

Sentimentaalisia vaatekerrostumia

Julkaistu , kirjoittanut
37

Edellisen kirjoituksen kommenteissa ihmeteltiin, että miten paljon ihmisellä oikein voi olla vaatteita, että niistä riittää tuollaiseen rumbaan. Oikein hyvä kysymys, johon tarjoilen seuraavaksi yhden vastauksen.

Ensinnäkin – onhan niitä vaatteita paljon. Olen päätellyt, että täällä on paljon lukijoita, jotka pystyvät toteuttamaan elämässään aidosti varsin minimalistista ja järkevää vaatevarastoa. Sellaista kapselipuvustoa, josta löytyy aina sopiva kaikkiin tilanteisiin, eikä ylimääräisiä toisaalta ole. Ihailen tällaista aidosti! Oman kaapin tilanne on kuitenkin toinen, ja kokemukseni mukaan tämä oma tilanteeni on varsin tyypillinen monille muillekin.

Vaatteita on paljon, mutta se johtuu siitä, että kaapissa on monenlaisia kerrostumia. Otetaan vaikkapa housut. Aktiivisessa käytössä on neljät farkkutyyppiset housut (äskettäin niitä oli kahdet mutta ostin juuri kahdet lisää). Niiden lisäksi on kolmet sellaiset farkut, jotka ovat sopivia mutta joita käytän harvemmin. Seitsemät housut, ei kuulosta pahalta vai mitä? Mutta se on vain osa totuudesta. Sitten on yhdet farkut, jotka mahtuvat melkein, mutta eivät ihan, mutta en ole vielä menettänyt toivoa sen suhteen että ehkä ensi kesänä ne mahtuvat taas loistavasti. Sitten on ihanat keltaiset farkut, joissa vain valitettavasti on ikitahroja lahkeissa, joten en voi käyttää niitä kuin jossain pihalla. Mutta ne on niin ihanat että en voi luopuakaan. Sitä paitsi elättelen niidenkin suhteen toivoa, että löydän vielä keinon, jolla tahrat lähtevät. Sitten on muutamia villakangashousuja, jotka eivät tämänhetkisessä elämäntilanteessa ole kovin käteviä, mutta kuka nyt hyvistä housuista luopuisi. Sitten on vielä kaikki kesähousut erikseen. Saattaa siellä olla vielä sellaisiakin, joita en nyt vain muistanut tähän hätään.

Edellisestä listauksesta huomaa, että onhan niitä housuja kertynyt. Sama koskee kaikkia muitakin vaatelajeja. Aktiivikäytössä on melko maltillinen määrä, mutta lisäksi on kerrostumia. Ja niitä sitten riittääkin. Kun kroppa on lasten myötä viime vuosina ollut milloin minkäkin kokoinen, kaapista löytyy monenlaista kokoa. Nyt olen karsinut pois sellaisia monia vuosia vanhoja vaatteita, joiden suhteen on ollut pakko todeta, että koko tai malli ei tule enää koskaan sopimaan. Näitä muuten löytyy myös ihan joka kategoriasta, poislukien kengät, jotka ihme kyllä ovat kaikki sopivia.

Epäsopivia vaatteita on myös tullut korvattua uusilla, mutta vanhoista ei ole tullut hankkiuduttua eroon. Ja ainakin minulla on ihan rehellisiä virheostoksia – sinänsä sopivia hyviä vaatteita, jotka eivät vain syystä tai toisesta kuitenkaan toimi. Ostin esimerkiksi kirpputorilta tyylikkään kynähameen pari vuotta sitten. Olen käyttänyt sitä kerran. En vain ole kynähametyyppiä, vaikka kuvittelin että olisin. Se on aivan liian hankalakäyttöinen siihen arkeen, jota elän. Olen oppinut, että todellisuudessa valitsen aina hameen, jossa pystyn juoksemaan.

Olen myös säilytellyt todella vanhoja vaatteita, joita en ole raatsinut syystä tai toisesta laittaa pois, vaikka aihetta olisi ollut. Nyt puhutaan siis vaatteista, jotka olen saanut ehkä joskus lukiossa. Kuinka moni teistä oikeasti pitää vaatteita, jotka on hankittu 20 vuotta sitten? Villasukkia ei lasketa. Kun vaatetta ei ole ehtinyt käyttää loppuun, se on tullut säästetyksi, koska kuten sanottu, mitä sitä hyvää vaatetta heittämään. Mutta sitten muoti, olemus ja elämäntilanteet ovat muuttuneet, eikä entinen lempivaate enää ole käyttökelpoinen. Näitä olen nyt vähitellen ruvennut myös karsimaan. Paitsi että on siellä joukossa muutama niin sentimentaalinen tekstiili, että ne aion säästää vaikkei niille enää ikinä tule olemaan käyttöä. Kuten vaikka puku, jossa pääsin ylioppilaaksi, promootioasu, hääpuku alusvaatteineen yms. Minusta on ihanaa, kun esimerkiksi suvun naiset ovat säästäneet hääpukunsa, vaikkei niillä mitään teekään. Ehkä järjestän niistä näyttelyn jälkipolville kultahääpäivänä, tai jotain.

Koska vaatteista on vaikea päästä fiksusti eroon, niitä on kertynyt kaappiin enemmän kuin tarvetta on. Yritän nyt oikeasti saada tarpeettomat pois, mutta se vaatii lajittelua. On rikkinäisiä, jotka aion toimittaa jonkun ketjun keräykseen. On myyntikelpoisia, jotka olisi tuhlausta laittaa ilmaiseksi eteenpäin. Sitten on vielä niitä, joiden paikka lienee kierrätyskeskuksessa tai Fidalla, siis vaatteita joiden myyntiarvo on niin pieni, ettei sen takia kannata nähdä vaivaa, mutta kun vaate on ehjä ja hyvä, niin roskis olisi väärä paikka.

Tässä siis pitkä vastaus siihen, miten paljon niitä vaatteita oikein voi olla. Taannoin kun ystäväni apuna raivasin hänen vaatevarastoaan ulkomaille muuttoa varten, sieltä löytyi täsmälleen samat kerrostumat kuin minultakin Jos siellä on joku sellainen lukija, joka tunnisti itsensä tästä kuvauksesta, niin sanokaa nyt ihmeessä hep kommenttiosastolla. Muuten jään siihen uskoon, että kaikilla muilla on homma hanskassa, paitsi minulla. Ja te, jotka oikeasti olette onnistuneet kapselipuvuston hankkimaan, miten se käytännössä tapahtui? Missä vaiheessa hankkiuduitte eroon niistä nuoruusvuosien aarteista?

Kahdeksan kategoriaa käytettyjä vaatteita

Julkaistu , kirjoittanut
14

Puuh, nyt täytyy hieman vetää henkeä. Olen kirjoittanut kirjaa kaiken vapaa-ajan viimeiset pari viikkoa ja lähetin sen eilen kustannustoimittajalleni. Sanonpa vaan, että jos olen joskus erehtynyt luulemaan, että kirjojen kirjoittaminen olisi jotenkin helppoa, niin otan sanani takaisin. Sairaan vaikeaa, jos minulta kysytään.

Nyt on kuitenkin parin päivän hengähdystauko, mikä tulee tarpeeseen. Aivoista ei hetkeen irtoa yhtään uutta ideaa, joten aion rentoutua tekemällä kaikkia niitä kotitöitä, joita olen menestyksellä lyönyt laimin viime aikoina. Olen pitänyt sanani, enkä ole silittänyt tai tehnyt mitään muutakaan ylimääräistä. Olimme viikonloppuna pois kotoa, ja näköjään sinä aikana parvekkeen viimeisetkin kukkaset ovat paleltuneet kuoliaiksi. Parvekkeen voisi nyt ottaa haltuun, mutta pienemmässä mittakaavassa kuin ennen. Jos laittaisi vaikka kolme kanervaa, eikä 15 kappaletta kuten yleensä. Ne menisivät jonnekin marraskuun alkuun asti, ja sitten voisikin jo vaihtaa havut ja jouluvalot. Meillä on muuten muoviset havuköynnökset. Erinomainen investointi pari vuotta sitten.

Täytyy sanoa, että ajatus kotitöiden tekemisestä tuntuu tällä hetkellä todella rauhoittavalta. Pyykin peseminen ja lapsen vaatelaatikoiden raivaus kuulostaa juuri sopivan epähaasteelliselta. Olen viime viikot tehnyt töitä pelkästään ajattelemalla, joten suhtaudun jopa työhuoneessa odottavaan vaaterumbaan miellyttävällä odotuksella. Työtä jossa ei tarvitse ajatella! Ihanaa vaihtelua.

Voi tosin olla, että muutaman päivän päästä avaan koneen taas enemmän kuin mielellään. Se vaaterumba on nimittäin aika mittava. Koska päätin etten tuhlaa aikaa mihinkään epäolennaiseen, olen vain heitellyt sinne yhteen kasaan vaatteita, jotka eivät nyt ole käytössä: liian pieniä, kirppikselle meneviä, rikkinäisiä, väärää kautta edustavia. Siellä on omia vaatteita, puolison vaatteita ja lastenvaatteita. Nyt pitäisi käydä ne kaikki yksi kerrallaan läpi, ja lajitella oikeisiin paikkoihin. Ei muuten käy ihan käden käänteessä. Katsokaa nyt tätä listaa, miten ne pitää lajitella:

  1. heti myyntiin menevät omat vaatteet ja kengät
  2. myöhemmin syksyllä myyntiin menevät lastenvaatteet ja kengät
  3. ensi kesänä myyntiin menevät lastenvaatteet ja kengät
  4. ensimmäiseltä lapselta toiselle säästettävät vaatteet ja kengät
  5. rikkinäiset pussilakanat Finnlaysonin keräykseen
  6. kaikki rikkinäiset korjauskelvottomat Lindexin keräykseen
  7. muut, jotka pitää toimittaa esim. kierrätyskeskukseen
  8. muutama yksittäinen vaate, jotka haluan säästää muinaismuistoiksi

Kahdeksan erilaista kategoriaa! Tämä todellinen laajuus selvisi itsellenikin tätä listaa kirjoittaessa. Lajittelun lisäksi ne täytyisi myös toimittaa oikeisiin osoitteisiin. Joskus otan vielä aikaa, paljonko kuussa menee tunteja vaatehuoltoon. Veikkaan, että käytän ainakin pari vuorokautta kuukaudessa siihen, että järjestelen säästettäviä ja kierrätettäviä ja puhtaita ja likaisia ja omia ja muiden vaatteita edestakaisin. Missä kohdassa tästä tuli tällainen työmaa?!

…Löytyykö kohtalotovereita?