Tästä tulee näköjään varsinainen vaatetusviikko tekstien osalta. Mutta kun kommenteissa käydään niin hyvää keskustelua, että näitä ideoita tulee jatkuvasti lisää! Niin että mennään nyt tämä viikko vaateaiheiden parissa.
Kun vein vaatteitani myyntiin, mietin samalla mitä olen oppinut kirppisvaatteista. Olen aiemmin ostanut käytettyjä aika harvakseltaan. Syynä on ollut se, etten ole kovin paljon kierrellyt kirpputoreilla, ja toiseksi se, että on aivan tuurista kiinni, mitä sieltä on sattunut löytymään. Muutama vuosi sitten löysin netin Facebook-kirpparit. Innostuin sitä kautta myymään omia vaatteitani, ja samalla aloin tehdä löytöjä omaan kaappiin. Välillä tuntui, että listalle tuli koko ajan myyntiin kaikkea ihanaa, ja tosi halvalla.
Nyt olen kuitenkin myymässä monia noista löydöistä. Olen oppinut, että nettikirppikset eivät kuitenkaan ole minua varten. En voi ostaa kunnolla sovittamatta. Olen näitä ostoksia saanut kyllä sovittaa, mutta kun myyjä seisoo vieressä, siinä on paine toimia eikä jahkailla. Kaupassa voi pyöriä pukukopissa vaikka kuinka kauan ja pähkäillä rauhassa. Ostin esimerkiksi vähän liian isot kengät. Ne olivat jalassa siinä hetkessä ihan ok, mutta oikeasti – jos korkeakorkoiset saappaat ovat numeroa liian isot, ei niitä tule pidetyksi. Nyt en saa niitä enää uudestaan kaupaksi, joten kierrätyskeskus tekee voittoa ja minä tappiota. Tyhmästä päästä kärsii mm. lompakko.
Olen myös huomannut, että hyvä kuva herättää ostohalut. Kun vaate on nätisti esillä ja hyvin valaistu, se alkaa vaikuttaa houkuttelevalta. Sitä alkaa kuvitella pitävänsä kaikenlaisia vaatteita, kun ne näyttävät kuvissa niin hyviltä ja ovat vielä edullisia. Yksi tällainen hame päätyi uudelleen myyntiin. Hyvä hame edelleen, mutta ei minulle. Toivottavasti sekin löytää uuden kodin, ja minä saisin samalla vähän hutiostosten tappioita paikattua.
Mitä olen siis oppinut? Lähinnä sen, että nettikirppikset eivät sovi minulle ostopaikkana. Sen sijaan tavallista vaatekauppaa muistuttava second hand -liike tuntuu toimivan. Siellä vaatteet ovat väljemmin, koon ja mallin mukaan lajiteltuna. Sovitustilaa on tarpeeksi ja valikoimakin valmiiksi sellainen, mikä minua kiinnostaa. Perinteiset kirppikset eivät houkuttele, koska en vaan jaksa sitä setvimistä. Minulla ei ole niin harjaantunut silmä, että suoraan näkisin mitä kannattaa edes katsoa lähempää, joten penkominen on työlästä.
Tämä onkin kiinnostavaa, koska olisin valmis ostamaan käytettyä enemmän, jos ostokokemus muistuttaisi enemmän perinteistä kauppaa. Minua houkuttelee käytetyissä vaatteissa nimenomaan löytöjen tekeminen – se, että saan käsiini jotain todella hyväkuntoista mutta murto-osalla uuden hinnasta. Toisaalta tässä on taas se aivojen nyrjähtämisvaara, kun alkaa miettiä että sehän tarkoittaa sitä, että joku on shoppaillut ”turhaan” ja nyt minä autan häntä jatkamaan samaa toimintaa ostamalla käytettyä. Mutta ehkä teen asioista liian monimutkaisia jos lähden tuolla analysoinnin tasolle? Tein kuitenkin ihan ekologisen valinnan ostamalla mekon käytettynä enkä uutena.
Olisi kiva kuulla kokemuksia teiltä, jotka ostatte paljon käytettyjä vaatteita. Miten löydätte sopivia ja kivoja? Mitä olette oppineet käytettyjen markkinoilla toimiessa?
Ostan tosi paljon vaatteita käytettynä. Pääasialliset ostopaikat ovat SPR:n Kontti, UFF ja niiden tyyppiset second hand -myymälät, sillä niissä vaatteet ovat siististi esillä kategorioittain ja yleensä vielä koon ja värinkin mukaan.
Vaatteet maksavat niissä usein enemmän kuin itsepalvelukirppiksillä, mutta itsepalvelukirppiksistä olen samaa mieltä kuin sinäkin: niissä en useimmiten jaksa penkoa. Satunnaisesti voi jotain löytää, mutta tarkoituksella en lähde etsiskelemään niistä mitään vaatteita. Sinänsä käyn kyllä aika paljon itsepalvelukirppiksilläkin, mutta silloin etsin enemmänkin kirjoja ja ylipäätään muuta kuin tekstiilejä.
Nettikirppiksiltäkään en ole ostanut vaatteita. Jos ostaisin, niitä pitäisi ehdottomasti päästä sovittamaan. Kavereiden kanssa on välillä järjestetty tavaranvaihtoja ja niistä olen löytänyt joskus vaatteitakin, kun on saanut ihan rauhassa sovittaa eikä vaihdoissa liiku raha niin ei tule siitä mitään kiistoja.
olisi hauskaa joskus osallistua tavaranvaihtoiltaan! Olen kyllä lahjoittanut omia vaatteitani oikealle ja vasemmalle, mutta harvemmin saan kavereilta mitään. Äidiltä kyllä 🙂
Ostan vaatteita harvoin, mutta kun saan itseni liikkeelle, käyn ensin katsastamassa UFF:in ja Fidan. Ne ovat sopivasti kauppakeskuksen yhteydessä/läheisyydessä ja liikkeissä vaatteet on helppo käydä läpi. Paikallisen kierrätyskeskuksen vaatteet ovat mielestäni jotenkin nuhjuisia. Alusvaatteet, sukat ja kengät ostan aina uutena, mutta muuten yritän ostaa kierrätettyä. Jos en löydä sopivaa kierrätettyä, käyn katsomassa tavalliset kaupat. Kirppiksiä en käytä, koska haluan sovittaa kaiken minkä voi. Olen tehnyt hyviä löytöjä UFF:lta ja Fidalta; sekä merkkivaatteita että ihan uudenoloisia vaatteita. Ostan vain siistejä ja uudenoloisia vaatteita. Sopivien käytettyjen vaatteiden löytäminen on tuuripeliä, mutta niin on uusienkin. Mielestäni UFF hinnoittelee jotkut käytetyt vaatteet liian kalliiksi. Kaupasta voi saada uuden alevaatteen halvemmalla. Arvostan kuitenkin kierrätettyä ja jos vaate on kuin uusi, vartalolleni ja tarpeisiini sopiva, olen ostanut vaatteen.
Tuossa se juuri on, että uuden voi saada halvemmalla. Silloin tekee melkein mieli ostaa se uusi. Suhtaudun käytettyyn suurin varauksin. En kelpuuta muuta kuin uudenveroista, ihan kuin sinäkin. Toisaalta jos uusi on halvempi kuin käytetty, tulee mieleen että siinä uudessakin on jotain vikaa!
Sama minulla, että ostan uutena alusvaatteet, sukat ja kengät, mutta muuten katson kirpparin, lähinnä sopivan matkan päässä olevan Pelastusarmeijan Second Top -liikkeen valikoiman, jos jotakin tarvitsen eli harvoin. Tarkkaan mietin tuolloinkin, että vaate on varmasti sitten sellainen, joka tulee käyttöön.
Tuolla sijainnilla on muuten merkitystä, samoin sillä miten kauppa on järjestetty. En jaksa lähteä käytetyn perässä pitkää matkaa, mutta jos on matkan varrella, voin hyvin käydä. Mitä väljempi ja siistimpi liike, sitä houkuttelevampi se on.
Kyllä. Ei huvita yhtään katsella, jos vaatteet ovat epäsiististi esillä tai itsessään epäsiistejä tai homeen tai liian pesuaineen hajuisia.
Kun tuossa postauksessasi kysyit hutiostoksista, niin ainoa suoranainen huti on tullut tuossa jokunen vuosi sitten, kun ostin lapselle tummasävyisen trikoomekon itsepalvelukirppikseltä, jossa kävin ihan sattumalta ja joka oli liian iso ja sekava muutenkin. Mekko oli mieluinen ja sopiva, mutta pesun jälkeen huomasin, että helma oli yhdeltä laidalta täynnään pikku reikiä.
Senkin unohdin, että takkejakaan ei ole itselleni tullut ostettua kirppikseltä. Se voi johtua kyllä osittain siitä, että mulla on vanhat takit edelleen kunnossa. Yksi tuttavan antama, hänelle liian pieni takki jatkaa käytössä, kun vaihdatin hajonneen vetoketjun. Hupparin ostin R-collectionin alesta uutena hiljattain.
Ostan aika paljon käytettyä; kavereiden kesken kierrätetään vaatteita ja asioin aika paljon second hand liikkeissä. Suurin motivaattori kavereiden kesken kierrättämiseen on se että meillä on moderneissa vaatteissa aika samanlainen maku, ja jos toinen huomaa kyllästyneensä ihan pitokelpoiseen vaatekappaleeseen joka itselleni mahtuu, niin parilla eurolla se vaihtaa omistajaa.
Second hand -liikkeistä taas ostan lähes kaikki ns. paremmat vaatteet, koska kroppani malli ja varteni mitta ovat yhdessä valitettavasti enemmän sitä ennen 70-lukua tehtyihin vaatteisiin sopivaa mallia kuin nykyvaatteisiin sopivaa… Toinen suuren suuri syy second handin suosimiseen on laatu. Ei minulla ole varaa sen laatuisiin vaatteisiin uusina, vaikka vastaavaa laatua jostain kaupasta edes löytäisi, ja vieläpä sopivassa mallissa ja koossa.
Tuo laatu on minulle myös iso houkutin. Jos saan laadukkaan, yleensä hyväksi tiedetyn merkkivaatteen murto-osalla myyntihinnasta, niin se kyllä houkuttelee ostamaan, vaikkei tarvekaan olisi niin suuri.
Ostan jonkun verran vaatteita käytettynä, lähinnä Torista ja jonkun verran kivijalkakirppiksiltä (näillä leveysasteilla 2nd hand -liikkeet kuulostaisivat lähinnä vitsiltä..) ja saan niitä ystävättäreltäni. Minulla on aina mielessäni, mitä etsin ja siksi Torista on helppo etsiä täsmähauilla. Ostan sovittamatta (taas nämä leveysasteet) ja pääasiassa toisten hutiostoksia (joita siis on lähinnä säilytetty kaapissa=uutta vastaavia).
Torista ei ole tullut hutiostoksia, facekirppikseltä joskus. Silloinkin oli kyse ilmeisesti hometalosta tulleista vaatteista, joiden hajun huomasi vasta kotona, eikä sitä saanut pesuissa lähtemään.. Face-kirppiksillä en jaksa sitä selailua ja siksi en niitä oikeastaan kolua. Tavalliselta kirppikseltä etsin myös täsmäjuttuja, kuten nyt vaikka harmaata villakangastakkia. Olen aika kranttu, joten useimmiten lähden normikirppiksiltä tyhjin käsin.
Minä en osaa ostaa sovittamatta. Kieltämättä Helsinki asuinpaikkana on tässä suhteessa ideaali, että näitä second hand-liikkeitä riittää. Meidän lähikulmillakin on useampia, joista tosin olen vieraillut vain yhdessä. Tori epäilyttää minua, mutta ilmeisesti siellä kauppa käy, jos vain tietää mitä tekee!
Käytännössä itselle tulee kyllä hankittua tosi vähän käytettyjä vaatteita, (tulevalle) lapselle kyllä taas paljonkin. Vaatteita ostaessa tarvin aikaa sovitteluun ja harkintaan. Kirppiksillä on paljon voimakkaampi tunne siitä, että jos tän jutun haluaa niin päätös on tehtävä heti. Mulla on ollut lisäksi käytettyjen vaatteiden hankinnassa sudenkuoppana nuo edulliset hinnat, jotka yhdistettynä tuohon em. tunteeseen ovat johtaneet virheostoksiin. Nyt musta tuntuu, että olen oppinut hillitsemään tuon ostamisimpulssin.
Pidän vaate- ja asustehankinnoista harkittua ostoslistaa niistä jutuista, joita ”tarvin” (joo, tiedän että tässä on pienehkö ristiriita ja sudenkuoppa 😀 ) ja ostettavan esineen pitää olla just eikä melkein. Vaikea on siis välillä löytää kaupoista ja netistäkään, puhumattakaan, että jaksaisin täydellistä käytettyä kappaletta etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Esim. tietynlainen musta villatakki on ollut hakusessa pari vuotta. Ostoslistan tavoitteena on siis ostaa mahdollisimman harkittua ja myös mahdollisimman vähän 🙂 Täydellisen tuotteen metsästämisessä on myös se etu, että kun ”tarvetta” ei pääse heti täyttämään, sekin auttaa karsimaan listaa, kun tajuaa, etten tätä juttua haluakaan oikeasti niin paljon, että se olisi ostamisen väärti.
Mä tarvitsen tämän vuoden ostosten perusteella tuollaisen listan.
LAstenvaatteissa on se ero, että mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän löytää käytännössä uutta ja pitämätöntä vaatetta. Lapset eivät vain ehdi käyttää vaatteitaan niin pitkään, että ne menisivät kovin huonoon kuntoon, etenkään sellaisia siistimpiä. Ulkovaatteissa tilanne muuttuu siinä vaiheessa kun kunnon ulkoleikit tulevat kuvaan mukaan. En osta juurikaan käytettyjä ulkovaatteita, koska en luota siihen että saumat pitäisivät vettä, pipoissa ei olisi täitä tai kengät lintassa. Mutta edelleen ostan säännöllisesti siistejä sisävaatteita lapsille käytettyinä, niitä on runsaasti tarjolla.
Mulla on tiettyjä vakiovaatteita, joita ostan aina kun tulee vastaan, varsinkin käytettynä, koska vaan kulutan niitä niin paljon ettei oo mitään väliä jos on jo uutta kaapissa ”odottamassa”. Yksi esimerkki on vyötärölle asettuvat nahkavyöt. Koska en tykkää sellaisista joissa on joku kuminauhasysteemi, näitä on paljon vaikeampi löytää kuin luulisi, ja siksi ostan käytännössä aina kun sopiva osuu kirppiksellä kohdalle.
Tarvelistaakin käytän, ja usein täytän sitä niin, että laitan muistiin aina kun olen pukeutumassa ja tulee mieleen että olispa sellanen-ja-sellanen vaatekappale tai asuste. Ne jotka tulee mieleen useammankin kerran pääsee sitten ikään kuin oikealle hankintalistalle, koska tiedän että olisi käyttöä jos vain olisi se tietynlainen vaate. Tällä tavalla on helppo järkeistää esim. juhlavaatehankintoja, joissa sortuu aika helposti sellaiseen mitä käyttää vain kerran tai kaksi jos joutuu kiiressä hankkimaan ja ostaa ensisijaisesti tiettyä juhlaa varten.
Ostan suurimman osan vaatteistani käytettyinä isoista kirppistapahtumista: Siivouspäivästä (täällä 90% myyjistä kerääntyy samaan puistoon eli on helppo käydä kaikki pöydät läpi) tai kaupunkini urheiluhallissa järjestettävältä Suurkirppikseltä. Molemmat järjestetään 2 krt vuodessa, shoppailupäiviä tulee siis 4 per vuosi. Koska päivät on etukäteen tiedossa, pystyn ennakoimaan hankintoja ja kirjoitan ostoslistan, mitä uusia vaatteita seuraavan puolen vuoden aikana tulen tarvimaan. Jos listan hankinnat on todella tarpeellisia (esim. kengät tai toppahousut) eikä niitä löydy käytettynä, ostan uutena. Uutena ostan myös alusvaatteet, sukat ja mustat trikoopaidat, koska niitä on vaikea löytää tarpeeksi hyväkuntoisina käytettynä.
Joskus käyn selailemassa itsepalvelukirppiksiä, mutta se tuntuu liian työläältä. Nettikirppiksissä pelkkä ajatuskin uuvuttaa. Ulkomailla tykkään selailla paikallisia hyvin järjestetettyjä second hand-liikkeitä ja teinkin vasta Pariisista hyviä löytöjä.
Aika kätevää tuollainen keskitetty shoppailu! Kuulostaa muutenkin erittäin harkitulta tuo listan kanssa ostaminen. Minusta toppahousut ovat sellaiset, että ne voi aivan hyvin ostaa uutena. Niitä kuitenkin tulee pidettyä käytännössä loppuelämä, jos ei oma koko muutu. Tosin huomaan että oma toppapukuni vuodelta miekka ja kypärä ei enää täytä kaikkia ulkoilun vaatimuksia, kun se ei ole goretexia nähnytkään, eikä todellakaan siirrä kosteutta ulospäin. Toisaalta tarvitsen niin harvoin, että en ehkä jaksa hankkia uuttakaan.
Kestäiskin loppuelämän 😀 Toppahousuja käytän lähinnä koiran kanssa ulkoillessa ja ne on kovalla kulutuksella. Pesemäänkin joutuu lian ja kuolan takia usein. Lyhyen ihmisen toppahousut kuluu myös lahkeista, jos ei käy hillitön tuuri ja löydä sellaisia pussilahjemallisia. Suoralahkeisia on vaikea teknisten ominaisuuksien takia lyhentää onnistuneesti.
Luultavasti edessä on uusien osto nyt, mutta toisaalta voin lohduttautua sillä, että vaikka housut joutuukin ostamaan uutena niin uudenveroiset talvivaelluskengät löytyi kirppistapahtumasta kolmella eurolla. En uskalla edes kuvitella, minkä hintaiseksi talvivaatevaraston uusiminen pelkillä uusilla vaatteilla olisi tullut maksamaan….
Täytyy sanoa, että en juuri koskaan osta vaatteita kirppikseltä. Ostan vaatteet uutena ja pidän itse pitkään. Harvoin nykyään tulee hutiostoksia, joten en omia vanhojakaan myy kirppiksellä. Mulla vähän samantapainen käytäntö että listaan tarvittavia vaatteita ja ostan kun sopivan löydän. Nyt just vaatevarasto aika sopiva, koska viime talvena ostin muutaman neuleen ja parit farkut. Niillä pärjään hyvin taas useamman vuoden. Alusvaatteita ja sukkia tietty tarvitsee uusia aina välillä.
Nyt kun te kaikki olette luennoineen listojen hienoudesta, mun täytyy varmaan ottaa se itsekin käytäntöön. Olen ostanut tänä vuonna hämmästyttävän määrän sukkia, mutta toisaalta niitä on kyllä kulunut puhki useampi kappale myös. En käytä muuta kuin bambukuitua todettuani sen itselleni parhaaksi materiaaliksi, mutta sen kulutuskestävyys ei ole parhaasta päästä.
”olisin valmis ostamaan käytettyä enemmän, jos ostokokemus muistuttaisi enemmän perinteistä kauppaa.” Anteeksi kuinka? Allekirjoittanut ei löydä, eikä siten osta, tavallista kaupoista muuta kuin alusvaatteita. Perusteluja:
– mistä tavallisista kaupoista löytyy enimmäkseen luonnonkuitua olevia vaatteita? Eipä silti, ei niitä nykyisin tahdo löytyä tietenkään enää kirppiksiltäkään
– tavallisten kauppojen hinnat tuntuvat kauheilta kun on pitkään ostanut käytettyä.
– en halua seurata muotia, enkä aina vuodenaikojakaan, käytettynä voi ostaa toppikset kesällä ja helletopin talvella
– jos joku vaate tai tuote on kestänyt käyttöä edellisellä, kestänee se jonkin aikaa miullakin (ei aina päde, mutta useimmiten). Ostan siis ihan mielelläni myös jonkin verran käytettyjä, mutta vielä siistejä vaatteita
– olen jotensakin ihmeellisen mallinen (=pitkät raajat) joten vaikeaa löytää sopivia. Kaupoistahan nekin kirppiksillä olevat vaatteet on ostettu, mutta onhan siellä kuitenkin laajempi valikoima eri merkkejä ja ”vuosikertoja” kuin kaupoissa. Keskustan kaupoissa on tämänhetkistä muotia ja mitoitusta eikä muuta.
Kai olen käynyt väärissä kaupoissa, mutta normikaupassa kauhistelen yleensä siis vaatteiden (huonoa) laatua, materiaaleja ja niitä hintoja. Eikä oikein mikään istu päällekään, jos nyt sovittamaan oikein rupeaisin. Lisäksi haluan harkita rauhassa. Kirppiksillä on sekin hyvä puoli, että voi rauhassa etsiä vaikka kuinka kauan, kunnes löytyy se sopiva. Kukaan ei huohota niskaan, että päätä jo. Tämähän koskee myös netistä ostamista, uuden tai käytetyn tavaran. Tykkään! Ei tule ostettua niitä ”melkein”-vaatteita, ei ainakaan siksi että joku puhuu ympäri vaikka itseä epäilyttää.
Mieluiten ostan käytettyä Kontista tms. kirppikseltä, missä tuotteet on järjestetty ja niitä pystyy sovittamaan. Myyntipöytäkirppiksellä on kauhea vaiva etsiä jotain tiettyä ja hinnat vaihtelee aika paljon. Toki sellaisillakin tulee käytyä, mutta enemmän katselukierroksilla.
Meitä on moneen junaan 🙂 Itse tarkoitin lähinnä sitä, että vaatteet olisi väljästi ja kauniisti esillä, sovitustilat kunnolliset ja myyjä asiantunteva. Sellainen epämääräisyys ja nuhjuisuus karkottaa ostohalut aika tehokkaasti.