Ohje jota vastustan

Olette varmaan lukeneet tai kuulleet tyypillisen karsimiseen liittyvän ohjeen, että jos jotain vaatetta ei ole pitänyt esim. viimeisen vuoden aikana, se kannattaa poistaa. Tai jos jotain esinettä ei ole käyttänyt pitkiin aikoihin, sen voi karsia. Tekisi mieli sanoa, että ohje on ihan tyhmä.

Meidän kaikkien elämäntilanteet vaihtelevat. Tulee sairauksia, työkiireitä, muuttoja ja muita mullistuksia. Syntyy uusia lapsia, aikuistuneet lapset muuttavat pois kotoa tai parisuhde alkaa tai loppuu. Eri elämäntilanteissa on erilaiset resurssit, erilaiset kiinnostuksen kohteet ja erilaiset mahdollisuudet tehdä asioita. Mutta koska kyse on vaiheista, poikkeustilanteet menevät ohi, ja elämä palaa normaaleille urilleen.

Tästä syystä mielestäni on hölmöä noudattaa tuota aikamääreeseen perustuvaa karsimisohjetta, ellei käytettävissä oleva tila ole radikaalisti pienentymässä. Jos on vaikka yhtäkkiä muutettava sadan neliön asunnosta pikkuyksiöön, on pakko luopua paljosta ja silloin tuo viimeisimmän käyttökerran muistelu voi antaa osviittaa siitä, onko joku tavara tarpeellinen vai ei. Muita suosittelen ajan sijaan miettimään pikemminkin sitä, millä todennäköisyydellä elämä palaa sellaiseksi, että käyttämättömälle tavaralle olisi jälleen tarvetta.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi kaikki takkini. (Takit ovat osoittautuneet yllättävän inspiroivaksi aiheeksi. Anteeksi jos joku jo kyllästyy.) Omistan muutaman juoksemiseen tarkoitetun takin, jotka tällä hetkellä ovat kuitenkin käyttämättöminä. Edellisestä käyttökerrasta on niillä reilusti yli vuosi aikaa, voi olla parikin vuotta. Siitä huolimatta en aio karsia niitä, vaikka tuon em. säännön mukaan pitäisi. Juuri nyt ne eivät ensinnäkään mahdu päälle, koska ns. vauvakiloja on vielä jäljellä. Toiseksi elämäntilanteeni on sellainen, että juoksu ei harrastuksena onnistu. Mutta on silti aivan realistista olettaa, että muutaman vuoden sisällä tulevaisuudessa tulee aika, jolloin haluan taas aloittaa juoksemisen asianmukaisissa varusteissa. Siksi on mielestäni kaikin tavoin järkevämpää säästää nuo käyttämättömät vaatteet, kuin heittää ne nyt pois ja hankkia sitten myöhemmin uudet samanlaiset. Mitä järkeä siinä olisi? Kaapista vapautuisi pari henkaria, mutta rahaa menisi hukkaan eikä se kovin ekologiseltakaan vaihtoehdolta kuulosta.

Tuo sääntö on varmaankin kehitetty, jotta sen avulla voisi bongata niitä kapineita, joiden käytöstä vain haaveilee, mutta jotka eivät oikeasti ole koskaan olleet käytössä ja tuskin tulevatkaan. Kyse on siis niistä tavaroista ja vaatteista, jotka on hankittu jollekin kuvitteelliselle minälle, joka harrastaa jotain sellaista mitä todellinen minä ei tee. Sellaisten säilöminen on vähän itsepetosta, ja hyvä karsintakohde. Mutta pelkästään se, että on ollut pari leutoa talvea perätysten, on huono syy karsia paksuin villapaita pois kaapista. Tai jos on aiemmin ollut innokas kokkaaja, mutta ruuhkavuosien paineessa ei ole muutamaan vuoteen asiaan paneutua, on ihan järkevää ajatella, että vanha innostus palaa kun aikaa on enemmän ja sille pastakoneellekin on taas käyttöä.

Raivausoppaissa on paljon hyvää, mutta kaikki ohjeet kannattaa soveltaa omaan elämään sopiviksi.

Projektia pukkaa

Olen huomannut, että kesäloma aiheuttaa vähän saman ilmiön kuin joulu: maailma pitäisi saada valmiiksi. Tai ainakin oma huusholli. Ero on siinä että jouluaatto on se deadline, mutta kesällä odotukset kohdistuvat lomaan. Että nyt pitäisi tehdä kun kerrankin on aikaa. No joo. Ehkä ei ole pakko kuitenkaan.

Totta silti on, että olen bongannut useampia projekteja, joiden haluaisin etenevän kesän aikana. Vaatteiden kierrätys on yksi ikuisuusprojekti. Ikuisuus tarkoittaa tässä sitä, että homma ei lopu ikinä vaan on jatkuvasti ajankohtainen. Sain tänään vietyä yhden kassillisen vaatteita kierrätykseen ja viime viikolla heitin yhdet loppuun kävellyt kengät roskiin. Setvittävää on edelleen mutta pääsinpä ainakin yhdestä kassista eroon. Lääkekaapin raivaus tuotti toisen pussillisen poistuvaa tavaraa. Vuoden aikana oli kertynyt erinäisiä reseptilääkkeitä, joiden jämät toimitin apteekkiin. Mukana meni pari käsikauppavoidetta, joiden parasta ennen päiväys löytyi vuodelta 2007.

Nyt olen tiedostanut, että komero on aivan järkyttävässä epäjärjestyksessä. Meillä on sellainen perinteinen komero, jonka lattiapinta on noin neliön, seinällä on hyllyt ja katossa tanko. Komero on tupaten täynnä, ja kuten sanottu, kaaoksessa. Näin ei ole suinkaan aina, mutta tilanne on tässä vuoden aikana päässyt käsistä, kun olen sairastellut ym. enkä ole jaksanut pitää järjestystä yllä. Tämä komero on ihan pakko jossain vaiheessa raivata, sillä sieltä ei pian löydä enää yhtään mitään. Kyse on enemmänkin organisoimisesta kuin karsimisesta, mutta tehtävä se on ennemmin tai myöhemmin.

Näiden lisäksi ehdottomalla to do -listalla on jääkaapin sulatus ja pesu. Tämä on siis oikeasti pakko tehdä loman aikana, en kestä niitä tahroja enää yhtään pidempään. Samaan syssyyn voisi pestä myös pakastimen, jotta se olisi syksyä varten valmiina. Huomasin muuten, että sama ohjelma oli myös viime kesänä.

Sitten on kaikenlaista pienempää projektia, yksittäisiä laatikoita siivottavana ja hyllyjä järjestettävänä siellä ja täällä. Kun tässä listaan ja luettelen, alkaa hieman tuskastuttaa, mutta onneksi muistan aina välillä, että kukaan muu ei käske tekemään näitä juuri nyt paitsi minä itse. Omia juttuja ei onneksi ole pakko ottaa vakavasti. Kyllä minä meinaan nuo tehdä, mutta kaikkea ei sentään tarvitse saada kesälomalla valmiiksi.

Kesähaaste!

On aika katkaista hiljaiselo. Heitänkin teille pitkästä aikaa haasteen, joka on tällä kertaa

lääkekaapin raivaus.

Itse aion tehdä seuraavat asiat:

  • Käydä läpi kaikki lääkkeet, ja erottaa joukosta vanhentunteet.
  • Järjestää loput siististi lääkekaappiin ja inventoida mitä sieltä puuttuu.
  • Viedä vanhentuneet lääkkeet apteekkiin
  • Täydentää puuttuvat tarvikkeet samalla reissulla.

Varsinaiseen organisoimiseen ei hirveästi aikaa mene, mutta tähän haasteeseen kuuluu, että vanhat ja pilaantuneet lääkkeet toimitetaan oikeaoppisesti takaisin apteekkiin hävitettäväksi. Kaikkihan tietävät, että lääkkeitä ei missään nimessä saa vetää alas vessanpöntöstä tai heittää roskikseen! Oikea osoite on mikä tahansa apteekki, jonne voi viedä myös rikkinäiset kuumemittarit, ruiskut yms. Lääkkeet palautetaan omissa pakkauksissaan ja irtonaiset tabletit muovipussissa. Vanhentuneet lääkkeet kannattaa siivota säännöllisesti pois, sillä vanhentunut lääke ei välttämättä tehoa tai on pahimmillaan jopa haitallinen.

Mitä lääkekaapissa pitäisi sitten olla? Erilaisia listoja löytyy netistä pilvin pimein, jos haluaa katsoa mitä esimerkiksi apteekit suosittelevat. Tarpeet vaihtelevat huushollista toiseen, mutta varmaankin ensiapuun tarvittavat perustarvikkeet olisi hyvä olla olemassa. Siis laastareita, steriiliä sideharsoa, lääkehiiltä, jodia ja särkylääkettä, mökillä on aina myös punkkipihdit ja kyypakkaus. Meiltä löytyy noiden lisäksi yleensä aina allergialääkettä, hydrokortisonia, suolatippoja, Bepanthenia ynnä muita arkisiin haavereihin tarvittavia juttuja, sekä tietenkin joitakin reseptilääkkeitä.

Varsinaiseen raivaamiseen ei hirveästi mene aikaa, mutta koska tähän haasteeseen kuuluu että vanhat lääkkeet palautetaan apteekkiin, aikaa tarvittaneen pari päivää. Itse ajattelin toteuttaa haasteen siten, että se on valmis maanantaina. Kerään lääkkeet loppuviikon aikana yhteen pussiin ja vien viikonloppuna pois.

Kuka lähtee haasteeseen mukaan? Entä mitä teidän mielestänne lääkekaapissa kannattaisi aina olla?

 

Mitä kuuluu muodonmuutokselle?

Muistatteko, kuinka viime kesänä innostuin inventoimaan vaatekaappiani, tyyliäni ja vaatevalintojani ylipäätään. Pitkällisen prosessin tuloksena sain hyvän käsityksen siitä, millä tavalla haluan pukeutua, mitä haluan muuttaa ja mitä säilyttää. Kävin kaikki vaatteeni läpi ja tein karsintaa. Ostin myös uusia vaatteita, jotka olivat juuri sellaisia kuin halusinkin.

Kun tulin raskaaksi, seurasi vaatekaapissa uusia haasteita. Ensinnäkin maha kasvoi kovaa vauhtia, eivätkä tavalliset vaatteet kovin kauan mahtuneet päälle. Toisaalta olin aika haluton ostamaan hirveästi odotusvaatteita, koska en halunnut investoida kovin paljon vaatteisiin, joita tarvittaisiin vain muutama kuukausi. Olin noudattanut samaa periaatetta myös edellisellä kerralla, joten siistejä äitiysvaatteita oli tallessa aika vähän. Oli hassua huomata, että parista niistäkin oli jo aika ajanut ohitse. Esimerkiksi odotusfarkut, jotka muutama vuosi sitten näyttivät mielestäni oikein kivoilta, olivat nyt auttamattoman vanhanaikaisen näköiset ja jäivät lähes kokonaan pitämättä. Ostin lopulta kahdet äitiysfarkut, pari mekkoa, pari neuletta sekä pari uutta t-paitaa. Ennestään kaapissa oli suunnilleen saman verran käyttökelpoisia vaatteita housuja lukuunottamatta. Suunnilleen joulusta toukokuun loppuun olen siis noudattanut 333-projektia pakon sanelemana. Tosin aktiivisessa käytössä oli vähemmän kuin 33 vaatetta. Tässä onkin tullut todettua, että todella pienellä vaatevarastolla pärjää hyvin, jos ei anna asian häiritä itseään.

Nyt kaapissa on uusi väliaikainen garderobi, sillä imetystä varten tarvitsee tietynlaisia vaatteita, eivätkä kaikki raskauskilot suinkaan jääneet laitokselle. Saan siis edelleenkin lähinnä haaveilla niistä kivoista uusista vaatteista, jotka ehdin viime kesänä hankkia. Toisaalta tiedän kokemuksesta, että vääränkokoiset ja epätoimivat vaatteet vain masentavat, joten olen panostanut määrällisesti tähän väliaikaisvaatetukseen eri tavalla kuin odotusvaatteisiin.

Osa vaatteista oli valmiina edelliseltä kerralta samasta tilanteesta. Tuolloin totesin ettei parilla sopivalla vaatteella kitkuttelussa ollut mitään järkeä. Varasin ajan Stockan pukeutumisneuvojalle, joka keräsi ohjeideni mukaisia vaatteita hirveän läjän valmiiksi sovituskoppiin. Noin puolentoista tunnin jälkeen kasassa oli toimiva ja kompakti kesävaatevarasto. Pukeutumisneuvojan käyttäminen oli tuolloin erittäin fiksu veto, jota voin suositella kenelle tahansa, jolla on aika tiukassa. Säästyin kaupassa kiertelyltä kokonaan, eikä tarvinnut poistua sovituskopista kertaakaan hakemaan oikeita kokoja. Samalla tuli kokeiltua sellaisia vaatteita, joita en varmasti olisi itse tullut huomanneeksi.

Onneksi myös säästin nuo vaatteet sen jälkeen kun ne kävivät liian suuriksi ja muuten tarpeettomiksi. Nyt ne ovat nimittäin jälleen käytössä ja 333-projekti saa jatkoa. Olen hyödyntänyt alennusmyyntejä ja täydentänyt vaatevarastoa hieman. Siitä huolimatta käyttövaatevarasto on rajallinen normaaliin tilanteeseen verrattuna. Pikaisesti laskettuna jokapäiväisessä käytössä on viidet housut, yhtä monta t-paitaa, kahdet farkut, kolme mekkoa sekä muutama huppari ja neule. Näistä tulee siis yhteensä noin parikymmentä vaatetta, ja lisäksi käytössä on tietysti ulkovaatteita sekä erilaisia ”sekalaisia” vaatekappaleita, joita käytän harvemmin. Huomaan tätä kirjoittaessani, että 33 vaatetta on yllättävän paljon, sillä en näköjään saa lukua edes täyteen, vaikka mielestäni minulla on vaatteita ihan mukavasti käytössä. Hmm… täytynee antaa tuollekin projektille vielä mahdollisuus, vaikka olen ollut tosi epäluuloinen sen toimivuuden suhteen!

Yhteenvetona voi todeta, että viime kesänä alkanut vaatekaapin muodonmuutos on edelleen jäissä, mutta sen aika koittaa kyllä taas kunhan vauvavaihe on ohi. Viimeksi miettimäni tyylikysymykset on kyllä ollut pakko hylätä. Sopivien odotus- ja imetysvaatteiden löytäminen on muutenkin tarpeeksi hankalaa, saati sitten että yrittäisi vielä löytää juuri tiettyä väriä tai tyyliä edustavia vaatteita. Siihen olen aivan liian laiska, joten tällä hetkellä mennään jälleen käytännöllisyys etunenässä. Tarkemmat esteettiset preferenssit otetaan huomioon sitten, kun joskus voin taas palata oikean vaatevarastoni pariin.

Lastenhuoneen superraivaus

Eilen tein aikamoisen urakan raivaamalla lastenhuoneesta ison kasan tavaraa pois. Aloitin vaatteista. Koska pienellä lapsella ei ole vielä valtaisaa määrää vaatteita, tein homman perinteiseen tyyliin ja tarkastin yhdellä istumalla jokaisen vaatekappaleen. Poistin kaapista kaikki liian pienet, lukuunottamatta yhtä uimapukua joka saattaa vielä mennä tänä kesänä. Lisäksi poistin kaikki sellaiset vaatteet, joita lapsi kieltäytyy käyttämästä väärän värin tai mallin takia. Loput järjestin siististi takaisin. Olen huomannut, että tällainen karsinta pitäisi tehdä vähintään pari kertaa vuodessa, jottei laatikon perälle ala kertyä käyttämättömiä vaatteita.

Raivasin myös kirjahyllyn. Meillä luetaan paljon, mutta kirjamaku kehittyy jatkuvasti. Hyllyssä olikin aika paljon ”liian pieniä”, toisin sanoen nuoremmille suunnattuja kuvakirjoja. Koska tilaa on rajallisesti, poistin hyllystä selvästi jo liian lapsellisiksi käyneet opukset, jotta hyllyä vapautuisi niille, joita aktiivisesti luetaan. Karsitut siirsin varastoon odottamaan, hyväkuntoisia lastenkirjoja ei mielestäni kannata heittää pois. Niille löytyy aina jostain uusia lukijoita.

Seuraavaksi kaadoin kaikki lelut keskelle lattiaa, ja aloitin ison lajitteluoperaation. Takaisin koppaan laitoin ehjät ja kiinnostavat lelut. Toisen kasan tein poistettavista tavaroista. Kun kaikki oli käyty läpi, kävin jälkimmäisen läjän uudelleen läpi ja jaoin tavarat kolmeen ryhmään: roskiin, säilytykseen meneviin  sekä ei-ole-lelu -kategoriaan. Roskikseen meni jälleen sitä käsittämätöntä silppua, jota lelukori vetää puoleensa. En tajua miten sellaista kertyy koko ajan. Tähän ryhmään kuului mm. 20 kindermunan keltaista sisustaa, epämääräinen hopeinen pussukka jossa ehkä joskus on ollut joku koru, jne. sekalaista. Täällä blogissa saamani vinkin mukaan keräsin pari kourallista turhia pikkuleluja omaan pussiin ja pistin ne komeroon odottamaan. Idea on, että pussukan lelut menevät kuin uusista joskus, kun junamatkalla tarvitaan viihdykettä tai muussa tilanteessa pientä ylläriä.

Siirsin myös säilytykseen muutaman hyväkuntoisen lelun, jotka eivät enää aikoihin olleet olleet aktiivisessa leikissä mukana. Sitten oli vielä pieni kasa tavaroita, jotka eivät kuuluneet lelujen joukkoon ollenkaan, ja joita palauttelin ympäri asuntoa takaisin omille paikoilleen. Roskien lisäksi lelukori näyttää vetävän puoleensa kaikenlaista ihmeellistä sälää, joka ei sinne kuulu.

Yritän pitää lelujen määrän maltillisena sekä pedagogisista että säilytykseen liittyvistä syistä. Toistaiseksi karsintaa on saanut tehdä rauhassa, kunhan sen vain tekee salaa. Niitä leluja, joilla lapsi ei enää leiki, ei myöskään kaivata takaisin – ellei satu nostamaan asiaa lapsen kuullen esiin. Silloin mistä tahansa hylätystä kapineesta tulee rakkain aarre välittömästi. Jos taas karsimisen suorittaa vähin äänin, saa karsia aivan rauhassa.

Kirjoituspöydällä oli vielä tehtävä sama operaatio. Poistin täyteen piirretyt ja väritetyt tehtäväkirjat, sekä heitin paperikeräykseen ison kasan paperisilppua ja sarjakuvalehtiä. Roskikseen meni myös kolmasosa muovailuvahoista – käytännössä se tarkoitti yhtä isoa mustaa könttiä. Oikeasti olisin halunnut heittää kaikki muovailuvahat pois (siis kaksi pänikkää epämääräistä likaisenväristä mehiläisvahaa ensimmäisen köntän lisäksi), mutta arvelin että se olisi jo turhaa riskinottoa. Voipi tosin olla, että lähiviikkoina loputkin häviävät huomaamatta.

Tämän kaiken päälle vaihdoin vielä lakanat ja pesin kirjoituspöydän piirustusalustan. Jälkimmäisestä lähti melkein kaikki värikynän jäljet pois taikasienellä ja mikrokuituliinalla ilman puhdistusaineita. Taikasieni poistaa myös seinille eksyneet piirustukset hyvin, mikäli kynä vain on vesiliukoinen. Kannattaa kokeilla. Parketin kanssa sen sijaan on oltava varovainen, sillä siihen taikasieni tekee kokemukseni mukaan helposti jäljen, vaikka lika lähtisikin.

Monta tuntia tässä kaikessa meni, mutta nyt on sekä siistiä että väljempää, ja huomisen siivoojakäynnin jälkeen tulee vielä oikein puhdastakin. Vastaava urakka pitäisi tehdä oikeastaan jokaisessa huoneessa vuoron perään!

Siivouspäivä tulee, mutta kuka siellä ostaa?

Ensi lauantaina 24.5. pidetään jälleen Siivouspäivä, eli toisin sanoen kaupungin kattava kirpputori. Pari kertaa kokeilleena minulla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Ekalla kerralla kauppa kävi hyvin, toisella erittäin huonosti. Tänä vuonna en osallistu kahdesta syystä: viime vuoden huonot kokemukset ja myytävän tavaran puute. Juuri nyt muut kodinparannusprojektit vievät energiaa siinä määrin, että kattavan inventaarion tekeminen myytävien tavaroiden selvittämiseksi veisi liikaa aikaa.

Minua myös epäilyttää, menisikö mitään kaupaksi. Tuntuu, että ihmiset ovat innostuneet myymään kaikenlaista, mutta ostajakunta ei ole kasvanut. Päivä lienee ihanteellinen sellaisille, jotka muutenkin hankkivat paljon tavaroita käytettyinä. Esimerkiksi vaatteista on niin paljon tarjontaa, että muutamalla kympillä voisi varmaan ostaa vaikka yhden lapsen koko vuoden vaatteet. Mutta muuten tuntuu, että jos kaikki haluavat vain vanhoista tavaroistaa eroon, kuka niitä sitten ostaisi?

Olen siis laiskistunut myynnissä, mutta kunnostautunut lahjoittamisessa. Viime viikolla meiltä poistui kymmenittäin narsisseja, jotka muuttivat mökille, samoin yksi yrtti joka oli kasvanut ylisuureksi keittiön ikkunalaudalle. En koe olevani mikään viherpeukalo, mutta muutaman parvekelaation laittaminen on juuri sopiva annos viherterapiaa minulle. Narsissiaika on ohi, ja nyt on orvokkien vuoro.

Toisaalla kävin läpi käsilaukkukokoelmani. Kuten jo aiemmin on todettu, en ole kenkien suhteen minimalisti, enkä myöskään käsilaukkujen. Tällä kertaa kävin läpi jokaisen käsilaukun harkiten samalla, oliko sille vielä käyttöä vai ei. Löysin kaksi, joista päätin luopua. Toinen oli pikkuinen merkkilaukku, joka noin 10 vuoden iästä huolimatta oli virheettömässä kunnossa. Laukun tyyli ja koko vain ei enää vastannut tarpeitani. Lahjoitin sen eräälle lukiolaiselle, joka ilahtui uudesta käsilaukusta kovasti. Toinen kierrätykseen lähtevistä on edelleen käytössä, mutta se poistuu valikoimasta jossain sopivassa tilanteessa. Kyse on aikanaan New Yorkista ostetusta nahkalaukusta, joka ulkonäön ja koon puolesta olisi edelleenkin erittäin hyvä, mutta valitettavasti laukku on osoittautunut heikkolaatuiseksi. Vuori on hieman ratkennut ja nyt olkahihnasta alkaa nahka rispaantua. Ostin laukun vuosia sitten muistaakseni 19 dollarilla, joten mitään huikeaa ei voinut odottaakkaan. Ajattelin laittaa UFFille, sillä viat ovat aika pieniä. Minua ne vaan ärsyttävät, joten poisto on paikallaan.

Lahjoittaminen on siis laiskalle helpompaa kuin myyminen. Oletteko te lähdössä Siivouspäivään ostamaan tai myymään?

Viime viikon poisto ja vinkki: kylpyankka

Pienetkin poistot lasketaan, eikö niin? Heitin roskiin lapsen kylpyankan, joka oli sisäpuolelta kauttaaltaan homeessa. Melko ällöttävää. Satuin sopivasti törmäämään YLEn sivuilla kylpyankkojen pesemiseen liittyvään uutiseen, joten linkkaan senkin tähän. Marttojen asiantuntija kehottaa kokeilemaan mm. piimää, soodaa ja kloriittia homeen irrottamiseen. Valitttavasti kylpyankka olisi pitänyt halkaista, jotta sen olisi voinut pestä, joten Marttojen vinkkien kokeilu jää johonkin toiseen kertaan.

 

Karsimisen ilo, raivaamisen riemu

Kun poistaa tarpeetonta tavaraa kotoa, siitä tulee hyvä ja kevyt olo. Mistähän se johtuu? Nyt kun olen alkanut noudattaa omaa ideologiaani tiedostavan omistamisen suhteen, tavaran poistuminen tuo jotenkin erityistä tyydytystä. Teen tietoisen valinnan – ”tuota en halua” – ja iloitsen siitä että pääsen hyödyttömästä eroon.

Joskus luin ajatuksen, että kodissa pitäisi noudattaa ”punaisen samettiköyden sääntöä”. On nimittäin olemassa erittäin hienoja tilaisuuksia, jonne pääsevät vain ne harvat ja valitut vieraat, joille samettiköysi avataan. Samalla tavalla voisimme toimia oman kotimme portinvartijoina, ja kohottaa köyttä vain erittäin tärkeille tai merkityksellisille tavaroille. Todennäköisesti raivaamisesta tulee siksi niin hyvä fiilis, että joka kerran kun poistan jotain, koti lähestyy sitä täydellistä tilaa, jossa jokainen meiltä löytyvä tavara on tietoisesti valittu, haluttu ja tärkeä.

Välillä karsiminen on hieman ristiriidassa ekologisuuden kanssa, mutta jos ollaan rehellisiä, karsiminen menee viime kädessä edelle. Kierrätän aina kun se on järkevästi mahdollista, mutta kohtuus kaikessa. Etenkin silloin, kun kyse on rikkinäisestä esineestä, roskis voi olla ainoa oikea paikka. Samoin koen, että minulla on pienempi vastuu tavaroista, joita en ole itse hankkinut vaan jotka ovat tavalla tai toisella vain päätyneet meille. Siis livahtaneet huomaamatta takaoven kautta niihin hienoihin juhliin, sen sijaan että olisivat odottaneet vuoroaan samettiköyden takana.

Sain inspiraation tähän tekstiin, kun tein lopullisen päätöksen heivata vanha petauspatja roskikseen. Se on peräisin 80-luvulta, ja tullut meille varasängyn mukana. Patja on niin liukas, ettei se millään pysy kunnolla paikallaan, eikä se loppuun käytettynä oikeastaan pehmennä sänkyäkään enää. Varmistin äidiltäni (jolta sänky & patjat olivat alunperin peräisin), saako heittää roskiin – saa heittää, patjalle ei ole mitään käyttöä. En jäänyt pohtimaan, olisiko tämänkin tavaran voinut jossain kierrättää. Epäilemättä joku kodittomien koirien yhdistys jossakin olisi sen saattanut ottaa vastaan, mutta tällä kertaa asia saa olla. Eikä edes omatunto kolkuta! Sen sijaan olen aivan fiiliksissä siitä, että kaapista vapautuu iso hylly muuhun käyttöön eikä minun enää tarvitse säilytellä jotain, mitä en halua omistaa.

Maaliskuun aikana vauhtiin päässyt karsiminen jatkuu hyvällä energialla. Nyt meiltä poistuu tavara, joka kuuluu juuri tuohon kutsumattomien vieraiden joukkoon. Toimimaton, iso ja ruma esine, jota en ole edes itse hankkinut. Tämä on raivaamista parhaimmillaan.

Paaston jälkeiset poistot

Tavaraa virtaa kodista ulos tasaiseen tahtiin. Isoimpana eränä pääsin eroon siitä vanhasta vaatekaapista, jonka lahjoihin eteenpäin. Tilalle tosin tuli kaksi uutta, mutta niin oli tarkoituskin. Hyödynsin taloyhtiön roskalavaa, ja sinne kannettiin kaksi isoa liukuovea eräästä toisesta kaapista. Tätä jälkimmäistä tuunataan toukokuun aikana uudenlaiseksi, ja ovet jäävät siinä yhteydessä tarpeettomiksi. Tällä viikolla kierrätyskeskuksen pitäisi noutaa vielä viimeinen kaappi eteisestä, ja nyt on sormet ja varpaat ristissä, jotta siitä todella pääsisin eroon. Uutta ei tilalle hankita, vaan kaappi korvataan jo olemassa olevalla naulakolla.

Pienempiä tavaroita olen poistanut myös. Lastenhuoneesta keräsin ison kourallisen krääsää suoraan roskikseen. Suurin osa oli peräisin pääsiäismunista. Noiden ”lelujen” käyttöikä on pari tuntia, eikä niiden poistumista huomaa kukaan muu kuin minä, ja sekin pelkästään positiivisessa mielessä.

Jouduin heittämään roskiin myös vesilasin, johon oli tullut särö. Valitettavasti niitä ei tietääkseni pysty sennkummemmin kierrättämään, vaan lasi oli pakko panna sekajätteeseen. Heitin menemään myös kotihousut, joiden vyötärökuminauha oli täysin kuolettunut. Olin säilytellyt housuja silti ainakin vuoden – jotenkin kai ajattelin että voihan niitä silti pitää. No, ei oikeasti voi. Viime viikolla meni hermot turhapuro-lookiin, ja housut lensivät energiajätteeseen.

Keittiöstä annoin eteenpäin terästarjottimen, jolle ei ollut käyttöä. Lisäksi vein mökille tyhjiä mehupulloja. Jälkimmäistä ei ehkä voi kutsua varsinaiseksi poistoksi, mutta koska marjapensaat ovat mökillä, on tyhjien pullojenkin loogisin säilytyspaikka siellä. Kaiken päälle kulutin vielä pari näytepakkausta pois.

Talkoot taloyhtiömme tapaan

Muuttaessamme nykyiseen asuntoon, en vielä tiennyt miten mielettömän hyvä tuuri oli sattunut käymään. Meillä on nimittäin mahtava taloyhtiö. Vaikka kyse on isosta talosta, asukkaiden kesken vallitsee hämmästyttävä yhteishenki. Täällä naapurit tuntevat toisensa nimeltä (no, ainakin sukunimeltä), tervehtivät rapussa ja pysähtyvät vaihtamaan kuulumisia pihalla. Tästä talosta ja sen fiiliksestä tykätään niin paljon, että yhtiössä on lukuisia asukkaita, jotka ovat muuttaneet taloyhtiön sisällä asunnosta toiseen, joko suuremmasta pienempään tai päinvastoin, riippuen perhetilanteen muutoksista.

Tiistaina saatiin taas uusi todiste harvinaisesta yhteisöllisyydestä, kun yhtiössä järjestettiin siivoustalkoon. Tarkoituksena oli tehdä yhteisistä tiloista toimivammat ja turvallisemmat raivaamalla niistä ylimääräiset roinat roskalavalle. Etukäteen hallitus hieman epäröi, näinköhän paikalle tulee ketään, mutta pelko oli turha. Ihmisiä osallistui niin paljon, että parin tunnin päästä ei enää ollut mitään siivottavaa, mutta roskalava oli ääriään myöten täynnä. Vinttien käytävät oli tyhjennetty irtotavarasta. Pyörävarasto oli raivattu ylimääräisestä roinasta ja järjestetty siistiksi. Ulkoiluväline- ja vaunuvarastosta oli kannettu kuutioittain rojua lavalle, ja koko tila organisoitu hienoksi ja toimivaksi. Yhteisistä kellaritiloista kannettiin samoin kuormatolkulla vanhoja huonekaluja ja muuta roinaa, jota sinne oli vuosien saatossa kertynyt. Lopuksi talkooporukka jäi vielä hyväksi toviksi pihalle jutustelemaan ja nauttimaan hyvin ansaittuja virvokkeita. Kaikilla oli kivaa.

Sen lisäksi, että oli hienoa että asukkaat osallistuivat niin aktiivisesti, oli uskomattoman palkitsevaa katsella siistejä ja järjestyksessä olevia tiloja. Uskon yhteisten tilojen ylläpidossa porttiteoriaan. Aiemmin kukaan ei ole ilmeisesti ottanut asiakseen huolehtia tilojen toimivuudesta, mutta nyt kun kaikki on porukalla raivattu, tuskin ainakaan samat ihmiset kantavat uutta tilalle. Isoon taloon mahtuu tietysti monenlaista asukasta, mutta enemmistö ratkaisee. Sitä paitsi vuoden päästä voidaan pitää uudet talkoot.