Tavaraa virtaa kodista ulos tasaiseen tahtiin. Isoimpana eränä pääsin eroon siitä vanhasta vaatekaapista, jonka lahjoihin eteenpäin. Tilalle tosin tuli kaksi uutta, mutta niin oli tarkoituskin. Hyödynsin taloyhtiön roskalavaa, ja sinne kannettiin kaksi isoa liukuovea eräästä toisesta kaapista. Tätä jälkimmäistä tuunataan toukokuun aikana uudenlaiseksi, ja ovet jäävät siinä yhteydessä tarpeettomiksi. Tällä viikolla kierrätyskeskuksen pitäisi noutaa vielä viimeinen kaappi eteisestä, ja nyt on sormet ja varpaat ristissä, jotta siitä todella pääsisin eroon. Uutta ei tilalle hankita, vaan kaappi korvataan jo olemassa olevalla naulakolla.
Pienempiä tavaroita olen poistanut myös. Lastenhuoneesta keräsin ison kourallisen krääsää suoraan roskikseen. Suurin osa oli peräisin pääsiäismunista. Noiden ”lelujen” käyttöikä on pari tuntia, eikä niiden poistumista huomaa kukaan muu kuin minä, ja sekin pelkästään positiivisessa mielessä.
Jouduin heittämään roskiin myös vesilasin, johon oli tullut särö. Valitettavasti niitä ei tietääkseni pysty sennkummemmin kierrättämään, vaan lasi oli pakko panna sekajätteeseen. Heitin menemään myös kotihousut, joiden vyötärökuminauha oli täysin kuolettunut. Olin säilytellyt housuja silti ainakin vuoden – jotenkin kai ajattelin että voihan niitä silti pitää. No, ei oikeasti voi. Viime viikolla meni hermot turhapuro-lookiin, ja housut lensivät energiajätteeseen.
Keittiöstä annoin eteenpäin terästarjottimen, jolle ei ollut käyttöä. Lisäksi vein mökille tyhjiä mehupulloja. Jälkimmäistä ei ehkä voi kutsua varsinaiseksi poistoksi, mutta koska marjapensaat ovat mökillä, on tyhjien pullojenkin loogisin säilytyspaikka siellä. Kaiken päälle kulutin vielä pari näytepakkausta pois.
Pääsiäismunien lelut ovat suuri inhokkini. Onneksi ei ole lapsia, niin niihin ei joudu juurikaan törmäämään, mutta harmittaa ihan yleisesti luonnon puolesta. Ne jaksavat kiinnostaa lapsiakin juuri tuon pari tuntia ja siten ne joutuu heittää roskikseen. 🙁 Pahinta luonnonvarojen hukkaanheittoa.
Onneksi Kinder-suklaata saa nykyään ihan patukkamuodossa, se on kuitenkin mielestäni todella hyvää. 🙂
Havaintojeni mukaan lapset vetävät krääsää puoleensa kuin magneetit.
Onko lähipiirissänne lasten kanssa työskenteleviä? Kysykää heiltä, tahtovatko he näitä pääsiäismunien yllätyksiä. Ne ovat mitä mainioimpia pikkukilpailu- ja tietovisapalkintoja, uskokaa tai älkää. Ja kerran jouduin raahaamaan kuopuksen mukaan toisen lapsen vanhempainvarttiin. Hänestä ei ollut mitään vaivaa koko aikana, koska ope nosti kaapista kokonaisen korillisen pääsiäismunien yllätyksiä ja sanoi, että lapsi saa valita niistä yhden. Koko vartti meni tuohon valintaan. 🙂
Eipä tullut mieleen, mutta pistän korvan taakse! Tuo on kyllä innovatiivista. Kuvittelin että sitä muovisilppua ei kukaan voi haluta 🙂
Vesilasin voi kierrättää aivan tavallisessa lasinkeräyksessä. Lasinkeräykseen ei sen sijaan saa laittaa esim. keraamista uunivuokaaa tai kristallia.
Tämä on vähän hankala kysymys. Googlailin aihetta, enkä saanut yksiselitteistä vastausta. Useassa paikassa todettiin, että juomalaseja ei saa laittaa lasinkeräykseen. Erityisesti mainittiin kuumankestävä lasi, ja ilmeisesti monet juomalasit kuuluvat myös tähän sarjaan. Tästä päättelin, että pitää laittaa sekajätteen joukkoon.
Mutta! Koska olen nykyisin kuluttaja-aktiivi, lähetinkin samantien Iittalalle kysymyksen asiakaspalveluun. Toivottavasti vastaavat nopasti, niin sitten tiedetään varmuudella miten asia on.
Osallistuin Kierrätystehtaalla kierrätystestiin, jossa piti laittaa mm rikkoutunut lasi oikeaan pönttöön, ja se oli sekajäte. Opin tämän itsekin vasta nyt. Kierrrätyslasipönttöön saa laittaa vain ”pakkauslasia”, siis pulloja ja purnukoita joissa on ollut ruokaa taikka juomaa. Vain ne sulavat samassa lämpötilassa.
Hei, minä sain tänään vastauksen Iittalalta! Ainakin kirkkaat Kartiolasit voi laittaa lasinkeräykseen. Tämä oli itselleni uutta. Teen tästä oman postauksen pikapuolin, kaikki eivät varmaan eksy tänne kommentteihin.