Roskalavaa odotellessa

Vinttiprojekti sai uutta puhtia, kun huomasin että taloyhtiö on tilannut roskalavan asukkaiden käyttöön. Ilmeisesti tässä talossa on kerran tai pari vuodessa tapana tilata takapihalle lava, jonne saa sitten heittää omia roinia. Lava tulee lokakuun alussa, joten tässä pitäisi olla hyvää aikaa tutustua tilanteeseen, tehdä tarvittavat valmistelut ja sitten vaan raivata vimmalla pari päivää.

Roskalavat voivat joskus olla varsinaisia aarreaittoja. Lankomies on menestyksellä dyykannut mm. signeerattua arvolasia, taidetta ja historiallisia valokuvia. Huomaan, että roskalavat ovat tästä syystä melko houkuttelevia, ja ohimennen tulee aina kurkattua sattuisiko jotain mielenkiintoista silmiin. Viimeksi eräs toimisto muutti pois rakennuksestamme, ja laittoi lähes kaiken kalustuksen roskiin. Sieltä sitten naapurit kävivät innolla hakemassa tuoleja, mappeja, koreja, joulukuusenkoristeita ja ties mitä. Eräs perhe sai kokonaisen sohvan, jota he tarvitsivat. Jälkikäteen sohva osoittautui vieläpä arvokkaaksi englantilaiseksi huonekaluksi, jota myytiin uutena monella sadalla punnalla.

Itsekin tuolloin harkitsin muutamien tavaroiden kaappaamista, mutta tajusin onneksi ajoissa, ettei niille ollut varsinaisesti tilaa eikä tarvetta. Välillä kerta kaikkiaan meinaa tulla houkutus napata jotain mukaan vain siksi, että se on hyväkuntoista ja ilmaista. Mutta hyvä etten sortunut, sillä todennäköisyys sille, että samat tavarat löytäisivät tiensä nyt uudelle roskalavalle, olisi suuri. Olennaista on visio siitä, mihin kierrätystavaraa aikoo käyttää. Kerran oli tarjolla käytöstä poistettuja ostoskoreja. En ottanut, koska ajattelin ettei niistä ole kyllä mitään hyötyä. Sitten seuraavana päivänä kuulin, että ne olisivat tosi hyviä mökkikäytössä. Niissä voisi kuulemma kantaa puita ja kaikenlaisia tarvikkeita, niihin voisi kerätä omenia ja ne kestäisivät hyvin sadetta, kylmää ja painepesuria. Valitettavasti oma luovuus ei oikealla hetkellä riittänyt noin pitkälle, ja korit menivät muille.

Onko kukaan muu tehnyt hyviä löytöjä roskalavoilta?

Lauantaina siivouspäivä

Muistutuksena: huomenna on jälleen Siivouspäivä. Tällä kertaa en itse pääse myymään (vaikka myytävää kyllä olisi), mutta edellisen kerran kokemuksia voi lukea täältä. Jos olet menossa myymään, varustaudu kunnollisilla vaatteilla. Vaikka viimeksi ei yhtään satanut, niin kylmä meinasi välillä tulla.

Tietoa Siivouspäivästä, myyntipaikoista yms. löytyy tapahtuman omilta nettisivuilta. Vaikuttaa siltä, että kirpparit keskittyvät pääkaupunkiseudulle, mutta paikkoja on kirjaimellisesti satoja.

Roskispoliisit

Jatketaan hyvästä aiheesta, kun kerran vauhtiin päästiin. Voin tässä julkisesti tunnustaa olevani roskispoliisi. Roskispoliisi palauttelee vääriin laatikoihin joutuneita jätteitä oikeisiin paikkoihin. Tämän lisäksi roskispoliisi päivittelee pihamaalla kollegoidensa kanssa ihmisten välinpitämättömyyttä/ymmärtämättömyyttä/urpoutta. Miten vaikeaa on lajitella oikein?

Meillä on taloyhtiön roskakatoksessa omat laatikot biojätteelle, energiajätteelle, sekajätteelle, pahville ja keräyspaperille. Sekajäte- ja energiajätelaatikot ovat vierekkäin. Siitä huolimatta sekajätteeseen näyttää usein päätyvän esim. styroksia, jota siis heittelen viereiseen laatikkoon aina kun satun huomaamaan. Samalla pohdin ikuisuuskysymystä: eivätkö ihmiset tiedä, että styroksin voi laittaa energiajätteeseen vai eivätkö he vain välitä?

Hauskaa on, että en ole talon ainoa roskien siirtelijä. Naapuri kertoi aina onkivansa ruskeat paperipussit pois paperikeräyksestä, ja heittävänsä ne pahvikeräykseen. Tiedän pari muutakin asukasta, jotka kärsivällisesti lajittelevat naapureidensa puolesta. Biojätteitä ei meistä kai kukaan ole sentään ruvennut tonkimaan, vaikka välillä sielläkin näkyy muovipusseja. Jälleen yksi kysymys, jota on vaikea ymmärtää: miten kenenkään mieleen tulee laittaa biojätteeseen muovia? (Ja kyse ei nyt ole niistä hajoavista pusseista, vaan ihan tavallisista hedelmäpusseista.)

Osaisiko joku valaista asiaa minullle, miksi jätteiden lajittelu on niin vaikeaa? Tiedän, että kaikissa taloissa lajittelu ei ole mahdollista, eikä tarkoitus ole syyllistää siitä ketään. Mutta jos näkee sen vaivan, että lajittelee biojätteet, kuinka ihmeessä sinne heittää sitten muovia mukaan? Tai jos vie keräyspaperit laatikkoon, niin miksi laittaa mukaan voimapaperia, joka  ei sinne kuulu? Jos kädessä on pahvilaatikko, miksi sekin pitää tunkea sekajätteen joukkoon, kun viereinen laatikko on tarkoitettu nimenomaan pahville? Tarvitaanko lisää valistusta? Vai asennekasvatusta? Kertokaa, olen ulalla.

Mitä tehdä muoville

Ämpäriongelmasta seurasi kommenteissa keskustelua siitä, miten muovipurkkeja voisi kierrättää. Kuin tilauksesta Hesarissa oli tänään pitkä juttu samasta aiheesta (löytyy sivulta A6). Jutun mukaan muovin kierrätyksen on määrä alkaa koko maassa 2014. Erilaisia keräyskokeiluja on tehty Kuopiossa ja Tampereella, mutta lopulliset päätökset ovat vielä auki.

Tämähän on hyvä asia. Kannatan kaikkea jätteen kierrätystä, ja parhaani mukaan lajittelen jätteet itsekin. Nykyiseen asuntoon muutettuamme olin aivan innoissani, koska taloyhtiössä kerätään energiajätettä. Se on suunnattoman kätevää, ja sen seurauksena sekajätteen määrä on tipahtanut lähes olemattomiin. HSY:n nettisivuilla on tarkemmat ohjeet, mitä energiajätteeseen saa laittaa, mutta käytännössä sinne menee kaikki elintarvikemuovi. Muuta roskiin heitettävää muovia tulee kotitaloudessa vastaan harvoin.

Nyt kaavailtavassa muovinkeräyksessä asia ei enää olisi yhtä yksioikoinen. Todennäköisesti aletaan kerätä vain kovaa muovia (koodit 01,02, 04, 05), eivätkä esimerkiksi muovikassit kelpaisi kierrätykseen. Selitys on siinä, että kova muovi on rahallisesti arvokkaampaa kuin pehmeä. Mutta käytännössä muovikassi, jossa kierrätykseen tuotaisiin muovipulloja ja paketteja, pitäisi laittaa eri astiaan kuin sen sisältö.

Tässä päästään ongelman ytimeen. Kierrätyksen pitää olla helppoa! Jos valtiovalta haluaa saada kansalaiset kierrättämään, homma pitää tehdä niin helpoksi kuin mahdollista. Jos energiajäteastia olisi yhtään takapihaa pidemmällä, en luultavasti viitsisi lajitella VAIKKA kannatan kierrätystä ja suhtaudun siihen äärimmäisen positiivisesti. Jos omakin motivaationi on näin hatara, voin vain kuvitella kuinka moni jättää kierrättämättä siksi, että se on liian hankalaa.

Sininen kierrätykseen, musta muulle roskalle. Nämä + yksi muu säiliö palvelivat kuutta asuntoa. Tyhjennys tapahtui useamman kerran viikossa.

Jenkeissä asuessa opin, mitä on helppo jätteiden kierrättäminen. Käytössä oli maksimissaan kolme roskasäilöä: biojäte-, kierrätys- ja sekajäteastiat. Kierrätysastiaan laitettiin kaikki kierrätettävä – metalli, lasi, paperi ja muovi. Joku muu hoiti lajittelun jossain myöhemmässä vaiheessa. Lajittelu tuli ehkä kalliimmaksi, mutta tämän matalammaksi ei kierrätyskynnystä paljon saa.

Ohjeistus kierrätysjätteille roskiskatoksen seinässä. Hiukan nuhjuinen, mutta luettavissa.

Jotenkin näin se pitäisi minusta täälläkin hoitaa. Mitä pienempi asunto, sitä hankalampaa kierrätyksen järjestäminen on, sillä säilytystilaa on niin vähän. Jos meilläkin olisi kolmen roskiksen systeemi, ei enää voisi vedota ainakaan siihen, että kierrätys on liian monimutkaista.

Pikku Kööpenhamina

Museokadulla Helsingissä sijaitsee hauska pieni lastenvaateliike, Little Copenhagen, jossa vierailin viime viikolla. Tarina kertoo, että idea kaupan perustamiseen syntyi pari vuotta sitten Kööpenhaminassa, ja siitä nimi. Jos etsii markettien ja tavaratalojen valikoimasta poikkeavia kauniita lastenvaatteita, tämä kauppa on hyvä kohde. Mutta Little Copenhagen erottuu muista myös siinä, että uusien vaatteiden lisäksi liikkeessä toteutetaan sekä kierrätystä että käsityötä todella hienosti.

Kaupan omistajat Kaisa ja Jenni (kaimani, en siis minä itse) suunnittelevat omaa lastenvaatemallistoaan, jota liikkeessä myydään. Ensimmäiset vuodet he myös ompelivat itse, mutta kysynnän kasvaessa ompelun hoitaa nykyisin sitä varten palkattu ammattilainen. Vaatteet valmistetaan edelleen Suomessa – tarkemmin sanottuna myymälän omassa ompelunurkkauksessa. Asiakkaat voivat katsella, kuinka uudet vaatteet valmistuvat.

Itse ihastuin ideaan kierrätysvaatteista. Puhkikuluneet farkut voidaan lyhentää shortseiksi tai muuntaa rimpsumekoksi. Asiakas voi tuoda mukanaan lapsen lempivaatteen, ja liikkeessä mietitään mitä uutta siitä voisi vielä tehdä. Lastenvaatteita on tehty myös mm. vanhoista lakanoista ja miesten paidoista.

Kierrätys konkretisoituu myös second hand -osastolla. Liikkeeseen voi tuoda lasten pieneksi jääneitä vaatteita myyntiin. Jos käytetty vaate ei mene kaupaksi, voi omistaja halutessaan luovuttaa sen hyväntekeväisyyteen. Little Copenhagen toimittaa käytetyt vaatteet eteenpäin Venäjän ja Balttian lastenkoteihin. Systeemi on mielestäni loistava! Vaatteista pääsee halutessaan kokonaan eroon, ja silti tietää niiden menevän tarpeeseen.

Vaikka kirjoitankin välillä kriittiseen sävyyn erilaisista tuoteista ja kuluttajakokemuksista, pitää kiitostakin antaa aina kun siihen on aihetta. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka tarttuvat tuumasta toimeen ja toteuttavat omia unelmiaan, kaiken päälle vielä kestävää kehitystä ajatellen. Siksi mainostan hyvillä mielin: tänään Taiteiden yönä liike on auki aamu kymmenestä klo 21.00 asti. Liikkeen nettisivut ja verkkokauppa löytyy täältä.

Tämä toimii: lehtien kierrätys

Eilen mainostin, että lehdet pysyvät meillä hyvin hanskassa. Systeemi toimii seuraavalla tavalla:

  • Hesari laitetaan paperikeräykseen samana päivänä kuin se on tullut, tai viimeistään seuraavana aamuna.
  • Hesarin mukana tulee valtava määrä mainoksia. Ne lentävät roskiin yleensä samalla kuin lehtikin, usein jo ennen kuin lehti edes avataan.
  • Perjantaisin ilmestyvä Nyt-liite ei nykyisin tarjoa minulle mitään kiinnostavaa, joten se menee kierrätykseen viimeistään maanantaina. Kuukausiliitettä säilytetään niin kauan kuin siinä on lukemattomia juttuja, yleensä max. kuukauden ajan.
  • Aikakauslehdille on oma lehtikori olohuoneessa. Sinne säästetään sekä tilatut että irtomyynnistä ostetut lehdet, samoin kuin mainoskatalogit jotka kiinnostavat. Kaikki lehdet palautetaan sinne jos niitä tavataan kuljeskelemasta muualta.
  • Suunnilleen joka toinen kuukausi käyn lehtikorin läpi, ja poistan sieltä kaikki luetut tai muuten vanhentuneet lehdet.
  • Ruokalehdet säästetään, koska niistä haetaan reseptejä myöhemminkin. Niillä on oma paikka kirjahyllyssä.

Lukumäärällisesti meille tulee aika paljon lehtiä. Postiluukusta tipahtaa säännöllisesti kuusi erilaista julkaisua, ja lisäksi ostan säännöllisesti tiettyjä ulkomaisia lehtiä. Viimeksi mainituista pari kappaletta on siirtynyt sähköiseksi tilaukseksi iPadiin, mutta siitä huolimatta lehtiä kertyy. Silti lehdet eivät muodosta mitään ongelmaa. Syynä on tehokas kierrätys.

Lehtien kierrättäminen on Suomessa tehty helpoksi. Kaikki paperi joka postiluukusta tulee, voidaan laittaa paperinkeräykseen. Luetut lehdet paperikassiin, ja sitten heivataan koko kassi paperikeräykseen. Tosin aihetta googlatessani löysin itselleni uuden tiedon, jonka mukaan keräyspaperin joukkoon saisi laittaa vain valkoisesta paperista tehdyt kassit. Ruskeasta paperista tehdyt kuuluvat kartonkikeräykseen. (Hyvät paperinlajitteluohjeet esim. täältä.)

Aikakauslehdet vanhenevat hitaasti, joten niitä lahjoitan usein eteenpäin kavereille. Tuttu kampaaja tai kahvilanpitäjä saattaisi myös ilahtua melko tuoreista aikakauslehdistä. Olennaista on, että en säästele luettuja lehtiä. Eilistä lehteä tarvitsee äärimmäisen harvoin, ja silloinkin artikkeli löytyy yleensä netistä.

Tämä postaus jatkaa eilen aloittamaani paperiprojektia. Seuraavaksi täytynee tarttua siihen, mitä EN toistaiseksi hallitse: arkistointisysteemiin. Luvassa on iso urakka.

Kirpputori pidetty

Siivouspäivän kirpputori pidetty. Myytävää ei ollut valtaisasti, mutta mukavasti pääsin tavaroista eroon. Kaupaksi kävi – kuten arvata saattoi – hyväkuntoisimmat vaatteet ja kengät, uudenveroiset kirjat ja korut. Hinnat pidin alhaalla, kallein vaate (naisten trenssi) maksoi 8€. Muuten myin 2-5 euroa kappale. Tarkoitus oli lähinnä päästä tavaroista eroon, ei niinkään rikastua.

Ostin itsekin päivän aikana muutamia tavaroita:

  • naapurin leipomaa ihanaa omenapiirakkaa – 3€
  • nuken potta + arkki barbapapa-tarroja, molemmat 50 senttiä
  • muovijakkara kylppäriin – 1€ –> Jakkara oli ollut ostoslistalla jo pitkään.
  • lasten maalaussetti Ikeasta – 15€. Tätä voisi sanoa impulssiostokseksi, ei ehkä harkituin hankinta. Tämä oli silti kohtuullinen hinta, koska uutena ostettuna paketti olisi maksanut n. 40€. Tarkoitus on viedä koko setti mökille, jossa pienet maisemamaalarit voivat toteuttaa itseään kesällä.

Kaikki ei mennyt kaupaksi, mutta paketoin melkein kaikki loput yhteen isoon muovikassiin ja lahjoitin Kultturikameleonttien Kairon katulasten hyväksi menevään keräykseen. Kaikki vaatteet menivät siis käyttöön, toivottavasti joku koditon lapsi/nuori niistä jossain ilahtuu. Ainakin kerääjät tuntuivat aidosti arvostavan jokaista annettua vaatekappaletta, joten tästä tuli oikein hyvä mieli.

Olipa muuten hassua huomata, miten omista vaatteista luopuminen voi tuntua vaikealta, vaikka kaikki myytävät olivat juuri niitä, joita en ollut pitänyt pahimmillaan vuosikausiin. Jotenkin sitä vain silti meinasi haikailla niiden perään, vaikka mitään en jättänyt myymättä, jos vain ostaja ilmaantui. Erikoisinta oli, että ilmaiseksi antaminen ei tuntunut miltään, tai oikeastaan vain hyvältä. Jostain syystä omista tavaroista luopuminen lahjoittamalla tuntui paljon helpommalta kuin myyminen. Mikähän psykologinen efekti tämänkin takana piilee.

Lauantai 12.5. on siivouspäivä

Siivouspäivä on mahtava uusi idea, jolloin Helsinki muuttuu hetkeksi suureksi kipputoriksi. Sen lisäksi, että on nyt oiva tilaisuus myydä vanhoja tarpeettomiksi käyneitä tavaroitaan, voi omasta naapurista tehdä kierrätyslöytöjä. Mutta ei tässä vielä kaikki: Helsinkiin on rakennettu kierrätyspisteitä, jonne voi ilmaiseksi viedä mm. ongelmajätettä, sähkö- ja elektroniikkaromua yms. Myyntipaikat löytyvät täältä. Tätä kirjoittaessa Helsingissä paikkoja on yli 400, muissa kaupungeissa muutama.

Vaikka tapahtuma on toistaiseksi helsinkiläinen ilmiö, toivon että se onnistuu ja leviää pian muuallekin. On hienoa että kierrätyskeskukset ja muut yhteistyökumppanit on myös saatu mukaan. Olisi mukavaa, jos Siivouspäivä vakiintuisi samalla tavalla kuin pop up -ravintolatkin. Tällaiset asukasvoimin järjestettävät tapahtumat ovat kivoja, koska niistä puuttuu turha byrokratia ja kynnys osallistua on äärimmäisen matala. Ilmoitus vain facebookiin ja tavarat pihalle ostajia odottamaan.

Itse koetan saada kaupaksi muutamia vaatteita ja kenkiä. Onko kukaan lukijoista osallistumassa?

Kirjojen kierrätys

Olen yrittänyt selvittää, miten kirjoista pääsisi kestävällä tavalla eroon. Tapoja on monia, mutta etukäteen kannattaa varautua siihen, että kirjojen käyttöarvo on yleensä suurempi kuin niiden jälleenmyyntiarvo. Hintaan vaikuttaa paitsi kunto, myös kysyntä.

1. Myy

Kirjoja voi viedä joko antikvariaatteihin myytäväksi, tai sitten niitä voi yrittää myydä itse. Useimmat divarit eivät kuitenkaan automaattisesti ota vastaan mitä tahansa kirjoja, saati sitten maksa niistä. Vanhojen tietosanakirjojen, kartastojen yms. markkinat ovat varsin pienet. Parempi menekki on uusilla kirjoilla ja bestsellereillä.

Itse kirjoja voi kaupata esim. kirpputoreilla. Muista kuitenkin realistinen hinnoittelu, jos todella haluat päästä teoksista eroon. Mieti, kuinka paljon olisit itse valmis maksamaan vanhasta kirjasta? Netistä löytyy myös kirjakirpputori. Tästä ei itselläni ole mitään kokemusta, joten en osaa sanoa miten hyvin palvelu toimii. Jos olet käyttänyt sivustoa, olisi kiva kuulla kokemuksia!

Oppikirjoilla voi olla hiukan parempi menekki. Mm. Suomalainen Kirjakauppa ostaa käytettyjä lukiokirjoja.

2. Lahjoita

Ylivoimaisesti helpointa on antaa kirjoja ilmaiseksi. Jokunen vuosi sitten perkasin oman hyllyni, tein ylimääräisistä listan ja lähetin sen kavereille. Jaoin kirjat pois siinä järjestyksessä, kuin joku ilmoitti tietyn kirjan haluavansa. Kirjoja voi viedä myös kierrätyskeskuksiin ja SPR:n Konttiin. Jotkut kirjastot ottavat pieniä määriä vastaan käytettyjä kirjoja. Helsingissä Itäkeskuksen kirjastossa on tällainen hylly. Voit myös kysellä, olisiko kirjoille käyttöä paikallisissa kouluissa tai muissa organisaatioissa –  mitään kaikenkattavaa systeemiä ei tietääkseni ole olemassa, mutta kysymällä saattaa löytää halukkaita ottajia.

3. Vastuullisesti roskiin

Kirjat voi laittaa paperikeräykseen, mutta kannet pitää repiä sitä ennen irti. Ne taas voi laittaa energiajätteeseen.

4. Luovia ratkaisuja

Jos kirjojen tuhoaminen ei hirvitä, vanhoja kirjoja voi käyttää askartelumateriaalina. Olen nähnyt mm. vanhoista kirjoista tehtyjä lampunjalkoja (ei niin karsea hökötys kuin voisi kuvitella). Antikvariaatti Sofia tekee vanhoista kirjojen kansista mm. muistikirjoja.

Periaatteessa tykkään myös Bookcrossing-ideasta. Tosin en ole varma, miten ekologista on dumpata puolet kirjahyllystään pitkin puistoja? Lisää hyviä ideoita voi jakaa kommenttilaatikossa!

Mutku se on mun

Tämän aamun Hesarissa oli hauska pieni juttu siitä, miten omistaminen lisää tavaran arvoa silmissämme (HS  D-osa s.2 /24.4.12). Siinä kerrottiin psykologi Dan Arielyn tekemästä kokeesta, jossa opiskelijoiden keskuudessa arvottiin lippuja koripallo-otteluun. Sitten hän kysyi niiltä, jotka olivat jääneet ilman, paljonko he olisivat valmiita maksamaan lipusta. Sopiva hinta asettui n. 170 dollarin tienoille. Sitten hän kysyi liput voittaneilta, paljostako he olisivat valmiita myymään lippunsa. Vastaus oli keskimäärin 2400 dollaria. Lipun omistajat arvioivat omaisuutensa siis noin 14-kertaiseksi sen todelliseen markkinahintaan nähden.

Samassa jutussa mainitaan, että erityisesti asunnon myynti aiheuttaa saman ilmiön. Ei mikään ihme, sillä myynnissähän on koti, eikä pelkkä asunto. Siksi käypä markkinahinta tuntuu myyjästä suorastaan epäoikeudenmukaiselta. Mutta omistusvaikutus aktivoituu minkä tahansa tavaran kohdalla. Ilmiötä voi välttää siten, että ennen kuin lähtee kirpparille tms. myymään tavaroitaan, tekee hieman taustatyötä, mitä vastaavasta tavarasta yleensä pyydetään. Tai pyytää rehelliseksi tunnetun ystävän auttamaan hinnoittelussa. Ja sitten vaan karaisee mielensä kestämään sen tosiasian, että vanha rakas lempipyjama näyttää vieraan silmissä vain kulahtaneelta pyjamalta.