Avainsana-arkisto: ostolakko

Ostolakkoa vai turhaa kitkuttelua?

Julkaistu , kirjoittanut
17

Lähdin eilen kaupungille päättäväisin aikein, tarkoituksena ostaa kerralla kaikki puuttuvat vaatteet ja kosmetiikat. Onnistuin tavoitteessani, ja vaatteista kirjoitan tarkemmin parin viikon päästä, kun kuukausi vaihtuu normaalin ostolakkoraportin yhteydessä. Mutta kun on ruvennut harrastamaan julkisesti tällaista ostolakkoilua, tällainen shoppailureissu tuntuu kaipaavan selitystä. Samalla käy ilmi, miksi ostolakossa on myös huonoja puolia.

Ainakin minulle on käynyt niin, että kun on päättänyt, että nyt ei osteta kuin pakon edessä, alkaa helposti kälystellä. Siis kitkutella eteenpäin epätoimivilla ja epämukavilla tarpeilla, jotka eivät tee sitä mitä pitäisi, ainakaan erityisen hyvin. Tai sitten yrittää tulla toimeen kokonaan ilman, koska Maslowin hierarkian mukaisesti ihminen kyllä pärjää ilman hiuspuuteria, kosteusvoidetta ja oikean kokoisia hansikkaita – onhan hänellä sentään katto pään päällä ja ruokaa lautasella. Oman lisänsä ostolakkoon tuo vielä se, että kaupungille lähteminen on vaivalloista, ja ostosten tekeminen vaatii aikaa ja paljon päätöksentekoa, mikä on uuvuttavaa jo itsessään.

Tässä kaikki ostamani kosmetiikat. Jokaiselle putelille ja purnukalle on tarvetta.

Kuten viime raportissa jo mainitsin, hiusten laittaminen on ollut haasteellista viimeiset pari viikkoa, koska muotoilutuotteet ovat yksi kerrallaan loppuneet. Olen kitkutellut ilman, kunnes lopulta tuli se aamu, kun olisi pitänyt laittautua ihmisten ilmoille, eikä siitä meinannut tulla mitään ilman kunnollisia tuotteita. Siinä kohdassa alkaa lähinnä harmittaa, että mitä järkeä tässä on. Minulla on tuotteisiin rahaa, ja olen käyttänyt entiset loppuun. Mitä ihmettä oikein panttailen?

Sama tilanne alkoi olla kosmetiikan, etenkin kosteusvoiteen suhteen. Tuote on välttämätön sillä olen kuiva- mutta herkkäihoinen. Olen käyttänyt pois niitä loputtomilta tuntuvia matkakokoisia tuotevarastojani, mutta tajusin, että siihen on syynsä, miksi juuri ne ovat enää jäljellä. Nuo purnukat ovat jääneet käyttämättä, sillä niiden sisältämät tuotteet eivät sovi erityisen hyvin iholleni. Olisi hauskaa, jos voisi tyytyväisenä levittää perusniveaa nenänpäästä kantapäähän ja kuitata ihonhoito sillä, mutta valitettavasti siitä seuraa pidemmän päälle iho-ongelmia. Toisaalta aiemmin hankkimani ihanat luonnonkosmetiikat ovat liian aktivoivia, eikä kranttu hipiäni siedä niitäkään kuin pieninä erinä.

Tällä viikolla tulin siihen tulokseen, että nyt on aika lähteä kaupoille, olipa tarve sitten ”todellinen” (vrt. hiuspuuteri vs. katto pään päällä) tai ei. Päätin, että tämän ostolakon tarkoituksena oli lakata ostamasta tarpeetonta, ei lopettaa kosmetiikan käyttöä kokonaan. Ostinkin sitten yhdeltä istumalta kasvoille hoitonesteen ja kosteusvoiteen, hiuspuuterin, kuivasampoon ja muotoilutuotteen. Kaksi jälkimmäistä tosin matkakoossa, koska halusin juuri sellaiset, jotka saa tarvittaessa kätevästi matkalle mukaan. Ostin myös vaatteita aikamoisen määrän, mutta kuten sanottu, niistä lisää myöhemmin. Sanon kuitenkin jo tässä vaiheessa, että vaatetarpeet olivat samanlaisia kuin nämä kosmetiikkatarpeet. Jos ei ole ehjiä sukkahousuja, on ihan ok ostaa uudet, olipa lakossa tai ei.

Tässä olen siis jälleen pohdiskellut näiden ostolakkojen mielekkyyttä. On hyvin hyödyllistä pohtia omaa ostamistaan siitä näkökulmasta, tarvitseeko jotain todella, vai onko kyseessä sellainen tarve, jonka pystyy itselleen kehittämään vaikka tyhjästä ilmasta. Kosmetiikan suhteen paras tilanne olisi, että kaapissa olisi vain niitä tuotteita, joita aktiivisesti käyttää, ja ahkerasti kulutetuimmille kenties varakappale. Minulla on löytynyt kaapeista kaikkea mahdollista, ja nyt tilanne alkaa lähestyä tuota edellä mainittua. Jos saan käytettyä ja/tai lahjoitettua ylimääräiset vielä pois, voisin varmaan lakata tarkkailemasta kosmetiikkaostojani, ja sitten pysytellä siinä kuuluisassa kohtuullisuudessa, ilman mitään tarpeetonta kitkuttelua.

Ajaudutteko te ostamista vältellessä kitkuttelemaan ja käyttämään pitkin hampain tuotteita, jotka eivät tunnu hyviltä?

Tammikuun vaate-ja kosmetiikkaostot

Julkaistu , kirjoittanut
10

Tammikuu hurahti ohi niin, että taas on raportin aika. Kosmetiikan osalta olen ollut edelleen ostamatta uutta, vaikka virallinen lakko päättyikin vuoden vaihteeseen. Varastoni ovat kuitenkin edelleen niin kattavat, että kaikkea on riittänyt ongelmitta myös tammikuun ajalle. Viime viikkoina etenkin hiusten muotoilutuotteita on kuitenkin loppunut niin vinhaa tahtia, että nyt helmikuussa on ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin sellainen tilanne, että uusien tuotteiden ostaminen on täysin perusteltua. Olen kuluttanut loppuun myös ihonhoitotuotteita, mutta niiden osalta pärjään todennäköisesti vielä tämän helmikuunkin ilman ostoksia.

Vaatepuolella oli pakko tehdä välttämättömiä ostoksia. Tällä kertaa tarvetta ei tarvinnut perustella lainkaan: loppukuusta minulla oli enää 3-4 paria ehjiä nilkkasukkia kaapissa. Minusta minimimäärä nilkkasukkia, joita siis pidän jalassa lähes päivittäin, on sen verran, että viikon pärjää pesemättä pyykkiä. Vaihdan sukat joka päivä, joten sellainen kymmenen paria olisi sopivasti. Ostin neljä paria Voguen bambusukkia, jotka ovat mielestäni miellyttävimmät nilkkasukat jalassa, sekä kahdet vaaleat puuvillasukat samalta merkiltä. Testaan miltä ne tuntuvat jalassa.

Korvaan kuvat hajonneista sukistani inspiroivammalla kuvalla Pariisista.

Olimme äskettäin matkalla, ja lapsi kasteli kaupungilla jalkansa. Lähimailla ei sattunut olemaan lastenvaatekauppaa, joten ostin hänelle H&M:stä pienintä aikuisten kokoa, joka vältti tilanteessa ihan siedettävästi. H&M myy sukat aina useamman parin paketeissa, joten omin pakkauksesta itselleni kaikki mustat ja harmaat parit, joita värejä rakastava lapsi ei kelpuuttanut itselleen. H&M ei vastaa laatustandardejani sukkien osalta, mutta koska nyt on konkreettinen tarve, lisäsin ne noiden laadukkaampien jatkoksi. Nyt minulla on siis noin kymmenkunta paria ehjiä nilkkasukkia, ja ongelma on ratkaistu ainakin puoleksi vuodeksi.

On hassua, miten tammikuun aikana heitin monta hajonnutta sukkaa roskiin. Koska yleensä ostan aina monta paria samanlaisia, heitän aina pois vain sen rikkinäisen. Sitten jää joksikin aikaa pariton sukka, mutta jossain vaiheessa jostain toisesta parista hajoaa yksi, jolloin jäljellä olevat voi yhdistää yhdeksi ehjäksi pariksi. Olen ilmeisesti ostanut nämä edellisetkin sukat suunnilleen yhtä aikaa, koska ne kaikki tuntuvat tulleen käyttöikänsä päähän juuri nyt.

Muuten tämä kuukausi meni helposti tällä vuodenvaihteen hyvällä energialla, joka aiheuttaa sen, ettei mielitekoja ole. Kävin Pariisissa tapaamassa ystävääni, mutta en käynyt yhdessäkään vaateliikkeessä, tuota sukkaostosta lukuunottamatta. Ikkunashoppailin kyllä, ja kiinnostuneena seurailin katukuvaa, ja mietin, saisiko omasta vaatekaapista tyylikkäitä pariisilaisasuja. (Arvelen että saisi, joskaan en osaa pitää sellaisia tyylikkäitä suoria housuja, joita pariisilaiset leidit käyttävät. Farkut ovat omassa arjessani kätevämmät, mutta muita vaikutteita otin kyllä.) Lentokentällä kosmetiikkaliike huhuili vaimeasti suuntaani, mutta kuljin liikkeen ohi tietäen, että todellista tarvetta uusille käsirasvoille ei ole. Selvisin matkasta ostamatta mitään muuta paitsi ne hätätilasukat sekä runsaasti elämyksiä.

Helmikuulle ennakoin, että kosmetiikkaostoja tulen tekemään. Ainakin ostan kuivasampoon, joka pelastaa kiireiset aamut, sekä mahdollisesti jonkun muotoilutuotteen. Muutama ihonhoitotuote alkaa myös olla niin lopussa, että niitäkin ehkä hankin. Vaatteiden osalta mitään todellista tarvetta ei taida olla, eikä mitään mielitekojakaan.

Miten teidän vuosi on lähtenyt harkitun ostamisen saralla liikkeelle?

 

Vuoden 2020 vaatelupaukset

Julkaistu , kirjoittanut
14

Näin vuoden alussa on aina täynnä sellaista energiaa, jolla tuntuu jaksavan kaikenlaisia projekteja vaikka kuinka. Vaatekaappi tuntuu tällä hetkellä täydeltä, mitään ei puutu, ja kaikki mieliteotkin on helposti ohitettavissa – eihän vaatevarastostani oikeasti puutu mitään. Harmi vaan, että tämä tunne ei tule kestämään koko vuotta. Tiedän sen varmuudella, sillä tunnistan nämä tunnelmat edellisiltä vuosilta. Vaikka nyt on varma ja vakaa olo, jossain vaiheessa vuotta iskee kauhea ostostelukuume. Juuri nyt se tuntuu ajatuksena ihan naurettavalta, mutta näin on käynyt jo monesti. Viime kesänä olin kurkkuani myöten täynnä ostolakkoa, en halunnut jatkaa sitä enää hetkeäkään, vaan halusin suin päin rynnätä ostoksille, nimenomaan vaateostoksille. Minkä sitten teinkin Seattlessa käydessäni. En osaa selittää, miksi niin käy, mutta osaan jo varautua ennalta.

Ostaminen tuntuu olevan ensisijaisesti tunneasia. Välillä on tietysti ostettava uusia sukkia ja alushousuja, mutta muut ostokset ovat valtaosin vain sitä, että ostaminen tuntuu hyvältä. Uuteen vaatteeseen liittyy paljon aineettomia odotuksia; se ilahduttaa, innostaa, rauhoittaa ja tekee tyytyväiseksi yhtä aikaa. Minulle vaatteiden ostaminen on myös löytämisen iloa, ja alennusmyynneissä säästäminen on ajatusvirhe, johon tunnun haksahtavan vuosi toisensa jälkeen. Rationaalisesti perustelen kaikkia vaateostoksiani käytännöllisyydellä, tarpeellisuudella ja hinnalla, vaikka oikeasti tarvitsen etupäässä niitä sukkia ja alushousuja.

Tällä uuden vuoden tarmolla olen nyt kuitenkin ryhtymässä jälleen tiukempaan ostolakkoon kuin viime vuonna. Tiedän saavani vaatteita tai asusteita lahjaksi tänäkin vuonna, joten ilman uusia vaatteita en jää, vaikken ostaisi mitään. Hahmottelen tällaisia suuntaviivoja:

  • EN MENE KERTAAKAAN SIIHEN YSTÄVÄMYYNTIIN MISSÄ AINA SEKOAN
  • En mene alennusmyynteihin palloilemaan, mukaanlukien Hullut päivät
  • Alusvaatteita ja sukkia saa ostaa vapaasti tarpeen mukaan
  • Käytettynä ostetuista vaatteista ei tarvitse stressata
  • Tärkeä tavoitteeni on, että tänä vuonna ei yksikään vaate päädy suoraa päätä uudelle omistajalle sen osoittauduttua tyhmäksi ostokseksi

Pari poikkeusta:

  • Jos ulkomailla tulee vastaan vaate, jota en voi vastustaa, voin ostaa
  • Jos satun löytämään täydelliset vaaleat juhlakengät tai talvisaappaat, saan ostaa

Ensisijainen strategiani vaateostojen vähentämiseksi on siis se, että en mene kauppoihin. Tämä on kokemukseni mukaan paras ja tehokkain keino olla ostamatta. Poissa silmistä, poissa mielestä. Tiedän, että alepäivät ja kampanjat ovat heikko kohtani, joten kokeillaan nyt vaihteeksi sellaista, että ei mennä sinne lainkaan. Minun ei ole välttämätöntä hamstrata niitä sukkia ja alushousuja juuri hullujenpäiviltä. Tuo ystävämyynti on nyt monta vuotta peräkkäin todettu turmiolliseksi, joten viisainta on kiertää se kaukaa. Pelkästään tämä muutos luultavasti vähentää virheostokset lähes nollaan.

vaatteet

Haluan kuitenkin opetella hyödyntämään käytettyjen vaatteiden markkinoita huomattavasti paremmin kuin ennen. En ole tässä ollenkaan taitava, ja jotta ostolakko ei haittaisi uuden opettelua, olen päättänyt, että jos vaate on käytetty, sen ostaminen on ok. Toki tässäkin pätee tuo viimeinen kohta, eli että tyhmiä ostoksia pitää välttää. Näen tässä sellaisen riskin, että jos käytetty vaate on hyvin edullinen, harhaudun ostamisen ilosta ostamaan jotain melko kivaa, joka sitten lähtee pian uudestaan kierrätykseen. Tätä siis pyrin välttämään, mutta riski on silti otettava. Ihailen tuttavia, jotka tekevät kierrätyskeskusten ilmaislaatikoista ihmeellisiä designer-löytöjä, omalle kohdalle sellaista ei ole sattunut. Mutta yritän päästä käytettyjä vaatteita kohtaan tuntemani ennakkoluulojen yli, ja astua paremmin sisälle kirppisten maailmaan. Tosin vähän luulen, että sellaiset vähän fiinimmät second hand -putiikin ovat enemmän minun juttu, kuin ne kierrätyskeskukset.

Tämän kaiken tavoitteena on siis ostaa huomattavasti vähemmän vaatteita kuin parina edellisenä vuonna. Tavoittelen useampaa nollakuukautta, ja tässä uuden vuoden huumassa se tuntuu täysin realistiselta. Mitään erikoisia tarpeita tuskin tuleekaan, mielihalut ovat sitten toinen juttu.

Onko muita lähdössä jälleen mukaan vaateseurantaan, tai ostosten vähentämiseen?

Kaikki viime vuoden vaatteeni

Julkaistu , kirjoittanut
26

Neljäs vuosi vaateseurantaa tuli juuri täyteen. Siitä on tullut rutiini, josta pidän kiinni. 12 kuukauden välein voi tarkastella omia ostotottumuksiaan, hittejä ja huteja sekä vaatevaraston koostumusta lahjomattoman listan avulla. Vaateasiat antavat jälleen aihetta ueampaan kirjoitukseen, mutta tässä ensimmäisessä on katsaus siitä, millaisia vaatteita kaappiini tänä vuonna tuli. Muita pohdintoja, kuten korjaus- ja pesulakuluja ynnä muita pohdin myöhemmin. Juttu on kuvitettu tämän vuoden vaateostosten kuvilla.

Vuoden 2019 listalta löytyy esimerkiksi:

  • 2 nollakuukautta
  • 5 käytettynä ostettua vaatetta tai asustetta
  • 7 kengät (apua!)
  • 7 alushousut, 3 aluspaitaa, 8 sukat/sukkahousut, 1 yöpaita
  • 1 kaulakoru (vanha)
  • 1 juhlamekko, 2 kesämekkoa
  • 4 t-paitaa
  • 2 huivia, 2 urheiluun tarkoitettua tuubihuivia
  • 2 farkut

Tässä ei tietenkään ole kaikki ostokset, ja listan asiat menevät osin päällekkäin, joten kokonaislukumäärästä tuo ei vielä kerro mitään. Listaamalla hankintoja ja lahjoja ei myöskään voi päätellä, paljonko kaapissani on vaatteita, sillä tänä vuonna ostetuista vaatteista olen jo antanut eteenpäin useamman. Vanhempia vaatteita myin ison kassillisen kesällä kirppiksellä, ja toisen kassillisen lahjoitin Fidalle syksyn aikana. Trafiikkia on siis ollut kumpaankin suuntaan.

Tästä puuttuvat vielä syksyllä ostamani lenkkarit ja ne maailman ihanimmat mustat korkokengät. Tämän kuvan kengistä annoin nuo punaiset äidilleni.

Tänä vuonna en ole pitänyt kirjaa tekstiilijätteestä, mutta vuoden aikana on kulunut puhki useampi sukkapari ja olen heittänyt roskiin loppuun kulahtaneita alushousuja, sekä korvannut molempia uusilla. Heitin roskiin myös yhdet kengät, jotka tulivat käyttöikänsä päähän. Niiden tilalle ostin myös uudet vastaavat kesäkuussa.

Kesäkuussa shoppailin määrätietoisesti matkalla ollessa, tässä osa ostoksista. Kaikki käytössä lempivaatteita!

On vähän masentavaa huomata, että huolimatta tästä monen vuoden opettelusta, haksahdin tänäkin vuonna tyhmiin ostoksiin. Vuoden ehdottomasti typerin shoppailureissu oli se, kun keväällä menin ”piipahtamaan” ystävämyynnissä, josta minulla on ennestään huonoja kokemuksia. Ei tosiaan olisi pitänyt mennä, sillä tein vuoden hölmöimmät ostokset: poolopaidan, jota pidin kerran, hameen jota en muistanut pitää edes sitä yhtä kertaa sekä mekon, joka osoittautui niin hankalasti silitettäväksi, että hankkiuduin siitä eroon syksyllä. Rahaa hukkasin noihin yhteensä 105€. Poolo nolottaa eniten. (Olen näitä harmitellut ennenkin, esim. täällä ja täällä.) Vannoin tämän episodin jälkeen, että tuohon kauppaan EI PIDÄ MENNÄ, paitsi että menin vielä joulukuussa kuitenkin. Ja sitten ostin sieltä juhlamekon, jonka puoliso totesi näyttävän päälläni epäedulliselta (luultavasti siksi, että se oli minulle hiukan liian pieni). En siis pitänyt mekkoa kertaakaan, mutta onneksi se istui ystävälleni kuin nakutettu, joten pystyin lahjoittamaan kivan vaatteen hyvään kotiin. Minun pitää ehkä pyytää liikkeen omistajaa liimaamaan oveensa lapun, jossa lukee ”Jenni, älä tule tänne. Muut tervetuloa”.

Tyhmästä ystävämyynnistä tarttui mukaan yksi todella onnistunut ostos, tämä huivi, jota olen käyttänyt todella paljon.

Onneksi tein enemmän fiksuja kuin tyhmiä ostoksia. Olen hyvin iloinen kaikista käytetyistä vaatteista, jotka ostin tai sain. Ne ovat tulleet hyvään käyttöön, ja on mukavaa ajatella antavansa vaatteelle entistä pidempi elämä. Tein muutaman todella onnistuneen ostoksen myös uutena. Kaikki neuleet, puserot, farkut ja kesämekot ovat tuottaneet pelkästään hyvää mieltä. Kesällä ostamani kallis syystakki näyttää ja tuntuu nyt juuri niin hyvältä kuin silloin ajattelinkin.

Näiden hittien ja hutien lisäksi tein järkeviä ostoksia, jotka ilahduttavat lähinnä tarpeellisuudellaan (alusvaatteet, sukat, yöpaita, tuubihuivit). Sitten tein jonkin verran sellaisia ostoksia, jotka ovat ihan ok ja käytössä, mutta joita ilmankin olisin aivan hyvin pärjännyt. Raja näiden ja edellä mainittujen välillä on kuitenkin häilyvä. Mutta ainakin syksyllä ostetut lenkkarit ja kenties yksi kesämekko olivat kivoja, mutteivät oikeasti mitenkään välttämättömiä.

punainen takki

Onko järkevämpää hankintaa kuin kuoritakki?

Kun lasken yhteen lahjaksi saamani vaatteet sekä ostokset, tämän ja viime vuoden lukumäärä on sama. Vaatevarastoni ei ole kasvanut eikä pienentynyt, sillä olen myös antanut, myynyt ja lahjoittanut vaatteita suunnilleen saman verran kuin ennenkin. Jälleen tämä seuranta on kuitenkin antanut runsaasti ajattelemisen aihetta. Niistä kirjoitan enemmän myöhemmin, muuten tämä teksti paisuu kilometrin mittaiseksi.

Millainen vaatevuosi teillä oli?

Ostolakko loppui – vai loppuiko?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Huomaatteko, että olen lomalla? Aamut ovat pitkiä ja toimettomia, ja tänne kirjoittaminen tuntuu taas hauskalta harrastukselta, juuri kun pääsin toteamasta että pitää ehkä pitää taukoa! Vapaa aika lienee se olennainen juttu. Jos sitä ei ole, blogi muuttuu velvollisuudeksi. Juuri nyt kun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kirjoitan taas ihan ilokseni.

Tammikuu on alkanut, ja näin ollen lokakuun alussa asettamani kosmetiikan ostolakko on loppunut. Onnistuin siinä hyvin, en ostanut mitään itselleni, enkä juuri muillekaan. Lapsille ostin uuden kylpyvaahdon kaksi päivää sitten edellisen loputtua (vaahtokylpy on mummolareissujen kohokohta).

Tiedostan täysin, että kolme kuukautta ilman kosmetiikkaostoksia ei ole mikään maatajärisyttävä saavutus, vaan ihan normaalia elämää suurimmalle osalle ihmisistä. Mutta minulle lakko oli tarpeen, sillä kosmetiikan ostelusta oli muodostunut sellainen hauska pieni shoppailuharrastus, joka alkoi jo aiheuttaa ongelmia. Ensisijaisesti säilytystilaongelmia, mutta tajusin myös, että kanavoin meikkien ja ihonhoitotuotteiden osteluun kaikenlaisia tunteita, joille varmasti löytyisi paljon hyödyllisempiä, halvempia ja muutenkin parempia purkautumisteitä.

Kesälomamatkalta ostin kaikki nämä. Kaksi tuotteista on vielä avaamatta. Kaksi on aktiivisessa käytössä, yhtä testattu kertaalleen.

Olin kuluneen vuoden tai parin aikana onnistunut keräämään omaan käyttöön suhteutettuna aivan tarpeettomat varastot kaikenlaista kosmetiikkaa. Esimerkiksi: ostin vuonna 2018 keväällä samanlaisen vaalean luomivärinapin, joka näytti olevan pian loppumassa. Nyt vuoden 2020 alussa tuo loppumassa oleva luomiväri on edelleen pian loppumassa. Sen lisäksi minulla on tuo 2018 ostettu korvaaja, toinen viime syksynä ostettu lähes saman värinen iskemätön luomiväri, sekä viime kesänä ostettu luomiväripaletti, jossa on kaksi muuta, lähes vastaavaa sävyä. Omistan siis tuon alkuperäisen lisäksi neljä korvaavaa tuotetta, joista kahta en ole käyttänyt vielä kertaakaan. Odottelen edelleen, että se alkuperäinen tosiaankin loppuisi, jotta voisin aloittaa noiden uusien käytön.

Edellinen esimerkki kuvaa tilannetta hyvin. Nämä varakappaleiden varakappaleet eivät vie hirveästi tilaa, eikä niiden omistamisesta ole haittaa, mutta en tarvitse niitä kaikkia. Sama ilmiö on näkyy kylppärin kaapissa muutenkin, ja ostolakko onkin tähdännyt juuri tämän asian korjaamiseen. On ollut hyödyllistä joutua tarkastelemaan omia varastojaan ja todeta, että niitä kyllä riittää. Eli samalla on ollut pakko huomata, että mihinkään tarpeeseen en tosiaan ole ostanut, vaikka niin yleensä olen kaiken itselleni perustellut. Ostolakot ovat kokemukseni mukaan erittäin hyödyllisiä juuri tästä syystä. Joutuu oikeasti miettimään syitä ostamisen takana, kun ei voi perustella shoppailua millään näennäissyyllä.

Luonnonkosmetiikkaa

Näin paljon ostin viime keväänä luonnonkosmetiikan messuilta. Olen tähän mennessä kuluttanut näistä loppuun 5 tuotetta, ja kaksi muuta loppuu pian.

Syksyn aikana kului lopulta loppuun useampi tuote. En pitänyt niistä kirjaa, mutta ulkomuistista luettelen: suihkugeeli, vartalovoide, ripsiväri, seerumi, hammastahna, käsirasva, kasvovoide, jokunen näytepakkaus, kuivasampoo ja hiuspuuteri, ja lisäksi annoin pois käyttämättömän meikkivoiteen ja peitevoiteen, jotka olin ostanut netin superalesta, ja jotka osoittautuivat minulle väärän värisiksi. Ja huomatkaa, että mitään puutetta ei ole syksyn aikana ilmennyt, kaikelle löytyi korvaaja omista jemmoista.

Entä nyt? Olen päättänyt jatkaa ostolakkoa sillä lailla, että en edelleenkään saa ostaa mitään sellaista, mitä kaapista jo löytyy. Perushygieniatuotteita (esim. saippua, dödö, hammastahna) saa ostaa varastoon, mutta hamstraaminen on kielletty. Yksi varakappale näistäkin riittää. Haluan sellaiseen tilanteeseen, että minulla ei ole turhia tuplakappaleita, vaan kaapissa on se, mitä käytän. Sitten kun purkista alkaa oikeasti pohja paistaa, voin ostaa uuden. Sitä ei aloiteta, ennen kuin edellinen on loppu. Voin kyllä omistaa samanlaisesta tuotteesta useampia kappaleita, jos ne ovat selvästi eri tarkoituksiin. Esimerkiksi voin omistaa sekä deodorantin että antiperspirantin, tai useamman eri värisen luomivärin. Mutta en tarvitse kolmea eri tuoksuista suihkugeeliä yhtä aikaa.

Tällä kaikella tavoittelen kolmea asiaa:

  1. selkeyttä (sekä konkreettisesti että henkisesti)
  2. turhan kuluttamisen lopettamista ja kohtuullisuuden filosofiaa
  3. tunnepohjaisen ostamisen välttämistä (esim. ale ei ole riittävä syy ostaa)

Jatkan varmaankin silloin tällöin satunnaisten raporttien kirjoittamista, mutta toivottavasti kirjoitettavaa ei liiemmin tule. Kolmen kuukauden perusteella kykenen tähän lakkoon erittäin hyvin ja aion jatkaa mahdollisimman vähillä ostoksilla myös tänä vuonna.

Joulukuun vaateostot ja -lahjat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Teen pian tuttuun tapaan koonnin koko vuoden vaatehankinnoista ja ensi vuoden suuntaviivoista, mutta sitä ennen koonti joulukuun tilanteesta. Ostin sekä sain vaatteita myös joulukuussa.

Ensimmäinen osto oli teknisesti ottaen marraskuun puolella, mutta kirjaan sen tälle kuulle, koska ehdin tehdä marraskuun raportin ennen kuin ostosta. Nimittäin marraskuun viimeisenä päivänä astuin pieneen käytettyjen vaatteiden liikkeeseen Porvoossa, ja kohtasin Elämäni Kengät. Ne olivat peräisin 50-luvulta (tai ehkä 40-), mustaa mokkaa ja täydellisesti jalkaani sopivat. Kokomerkintää ei kuluneista pohjista näkynyt, mutta olennaista oli, että ne olivat minulle juuri sopivat. Tein kaupat 27 eurolla ja kiljuin riemusta. Vein kengät suutarille, joka vaihtoi niihin korkolaput sekä liimasi sisäpuolen pohjalliset paremmin paikalleen. Sitten lähdin ne jalassa juhlimaan. Nämä kengät sopivat sitäpaitsi täydellisesti sen vintage-käsilaukun kanssa, jonka ostin helmikuussa. Oi onnea!

Kauneimmat kengät ikinä.

Varsinaisia joulukuun ostoksia oli kahdet alushousut, testasin Mujin valikoimaa, ja täytyy sanoa että hyviltä vaikuttavat. Kokoluokituskaan ei ollut niin pieni kuin oletin.  Sain joulukuussa yllättäen myös villapaidan, sillä puoliso oli tilannut Uniqlosta vaatteita lapsille, ja klikannut koriin yhden neuleen myös minulle. En valita, olen pitänyt tuota vadelmanpunaista villapaitaa joulukuun aikana ainakin 15 kertaa, ja se on juuri nytkin päälläni. Olen joskus tainnut valitella, että neuleeni ovat turhan hillittyjä väriskaalaltaan, ja punainen pusero oli kiva lisä. Näiden vaatteiden lisäksi sain joululahjaksi vuorilliset hansikkaat ja lämpimän nahkatakin, jonka sisäpuoli on pehmeää teddykarvaa.

Ennakoin, että joko vielä tämän kuun aikana tai sitten heti tammikuun alussa tulen ostamaan itselleni vielä mikrokuituisen tuubihuivin urheilutarkoituksiin. Marraskuussa ostamani merinovillainen on niin hyvä, että luulen että mikrokuituiselle olisi myös paljon käyttöä. Sellaisen hyvä puoli olisi sekin, että sama huivi voisi palvella perheen kaikkia jäseniä.

Millaisia joulukuun ostoksia teillä on ollut? Vai tuliko vaatteita joululahjaksi?

40-luvun iltalaukku

Oli pakko lisätä vielä tämä käsilaukku, joka on samalta ajalta kuin nuo kengät.

Musta perjantai ja marraskuun ostot

Julkaistu , kirjoittanut
4

Marraskuu lähestyy loppuaan, on aika raportoida vaateostokset. Niitä oli tässä kuussa kaksi, ja lisäksi sain lahjaksi hansikkaat. Ostin merinovillaisen tuubihuivin urheilukaupasta. Käyn lenkillä muutaman kerran viikossa, ja viime aikoina on ollut aika viileää juosta. Huivi on mukava kaulassa, etenkin silloin kun tuulee kovaa, tarpeen vaatiessa se toimii pipona. Minulla on myös itse tehty ohut musta trikoopipo juoksulenkkejä varten, ja syysloman jälkeen en löytänyt sitä mistään. Olin nähnyt sen matkalaukussa, joten tiesin että jossain se on, mutta en keksinyt missä. Monen viikon jälkeen löysin sen sukkalaatikostani. Olin itse laittanut sen sinne joukon jatkoksi, viikattuna pipo näytti samalta kuin samaan tapaan taitellut sukatkin. Olin tyytyväinen, ettei tarvinnut ostaa uutta pipoa.

Ostin myös juhlamekon tulevia pikkujouluja varten. Sain sen reilulla alennuksella enkä maksanut siitä lopulta kuin 30€. Minulla on kerran vuodessa pikkujoulujuhlat, johon pitää pukeutua hienosti. Ostin vuonna 2008 juhlamekon, jota olenkin sitten pitänyt ko. juhlissa lähes joka vuosi. Olen monena vuonna etsinyt sille vuokravaihtoehtoa, mutta en ole löytänyt mieleistä. Vaikka vanha juhlamekkoni on ihana, on minusta jo pari vuotta tuntunut siltä, että olisi mukava laittaa päälleen välillä jotain muuta. Päädyin nyt ostamaan sille  vaihtoehdon, vaikka jälleen voidaan keskustella siitä, mikä on todellinen tarve. Olisinhan ihan hyvin voinut pukea sen vanhan mekon 12:n kerran. Mieltäni helpottaa hieman se, että kirjanpitoni mukaan tämä on ensimmäinen juhlavaate sitten vuoden 2016, jolloin aloitin vaateostojen seuraamisen. Tuolloin sain käytettynä toisen pikkumustan, jota myös olen käyttänyt tiheästi. Täytyy sanoa, että ainakaan minua ei voi syyttää siitä, että ostelisin juhlavaatteita, joille ei tule käyttöä.

Marraskuun ostokset: kimallusta ja käytännöllisyyttä.

Tänään on Black Friday, USAsta meille rantautunut alennusmyyntipäivä. Itseni tuntien olisin aiemmin ollut into piukassa ostelemassa mahdollisesti vaatteita ja varmasti kosmetiikkaa, miksei muutakin. Jotain on kuitenkin muuttunut. Tämä kuluttamisen ja ostamisen tuputtaminen tuntuu jotenkin tympeältä. Ymmärrän, että jos on pitkään haaveillut jostain tavarasta, voi olla järkevää ostaa se alennusmyynnistä. Musta perjantai tuntuu silti tyrkyttämiseltä, etenkin kun tiedossa on, että joulun jälkeen alennusmyynnit alkavat taatusti uudelleen. Epäluuloani lisäsi entisestään se, kun luin että moni kauppa hilaa tavaroiden hintoja keinotekoisesti ylös, jotta black fridayn alennusprosentista saataisiin mahdollisimman suuri. En siis usko, että tarjolla olisi mitään niin ainutkertaista alennusta, ettei vastaavaa tulisi puolen vuoden sisällä uudelleen vastaan.

Vastapainona kuluttamiselle tänään vietetään myös Älä osta mitään -päivää. Se on siitä hauska konsepti, että siihen osallistumalla saa kiistatta suurimmat säästöt! Mikään alennus ei voita sitä, että jättää kokonaan ostamatta. Minä vietän siis tänään tätä jälkimmäistä. Tosin sillä ei minusta ole hirveästi merkitystä, osallistuuko tällaiseen tänään, huomenna vai jonain muuna päivänä, mutta yhtä kaikki en nyt ole mukana tässä ostohuumassa.

Kumpaa te tänä vuonna vietätte?

86. Mitä ostolakko on opettanut minulle?

Julkaistu , kirjoittanut
5

Olen kokeillut erilaisia ostolakkoja viime vuosien aikana, ja tällä viikolla oivalsin jälleen uutta. Vaattelakko on opettanut eri asioita kuin kosmetiikanostolakko, luulen että se johtuu siitä että hintahaitari on erilainen. Ostamani vaatteet ovat kalliimpia kuin käyttämäni kosmetiikka (usein) ja siksi olen shoppaillut niitä vähän eri tarkoituksiin. Kaiken kaikkiaan ostolakot ovat olleet äärimmäisen kiinnostavia, vaikkei niiden taustalla olekaan ongelmallista shoppailua.

Podcastin kesto noin 16 minuuttia

Arkijärki: blogi ja podcast

 

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Pohjattomat kosmetiikkavarastoni

Julkaistu , kirjoittanut
21

Piti oikein kalenterista tarkistaa, montako viikkoa olen nyt ollut kosmetiikkalakossa. Aloitin lokakuun alussa, joten nyt mennään jo kahdeksatta viikkoa. Tämä on edelleen mielenkiintoista. Kirjoitin aiheesta viimeksi noin kuukausi sitten, ja sen jälkeen ei tainnut loppua muuta kuin yksi hiustenmuotoilutuote. Olisin odottanut, että loppuneita olisi tullut jo enemmän, mutta ei vaan ole. Se taas kertoo siitä, millaiset varastot minulla on erilaisia tuotteita suhteessa käytön määrään.

Kun olen kanavoinut shoppailuhimoa ja ikäkriisejä kosmetiikan ostamiseen, lopputulos on se, että kaapista löytyy ties minkälaisia pulloja ja purnukoita. Se on vähän ristiriitaista, sillä vaikka tykkään kosmetiikasta, en käytä sitä tavanomaista enempää. En esimerkiksi meikkaa kuin parina päivänä viikossa. En myöskään muista rasvata jalkoja (vaikka aihetta olisi), en koskaan ehdi laittaa hiuksiin tehohoitoja enkä muutenkaan jaksa kikkailla kosmetiikan kanssa enempää kuin on pakko. Tämä käytön maltillisuus yhdistettynä siihen, että olen tuotteiden käytössä muutenkin säästeliäs on omalta osaltaan vaikuttanut näiden varastojen kertymiseen.

Vaikka kaikkea onkin, olen silti ajoittain keksinyt ”tarpeita”, joita ilman lakkoa olisin jo hankkinut. Nyt kun ostolakko on voimassa, en ole niitä ostanut mutta se ei ole sanottavammin haitannut elämää, mistä voinee päätellä jotain näiden tarpeiden todellisesta tarpeellisuudesta. Näin äskettäin, kuinka meikkaaja levitti meikkivoidetta tietynlaisella siveltimellä. Päätin että ostan sellaisen heti tammikuussa. Sitten tulin kokeilleeksi vähän saman näköistä poskipunasivellintä, ja lopputulos oli loistava. Totesin, että pärjään ilman uutta sivellintä mainiosti.

Eilen jo kuvittelin, että palasaippuoista olisi viimeinen menossa, mutta olin jälleen väärässä. Löysin kylppärin kaapista yhden avaamattoman. Näin kävi edelliselläkin kerralla, jolloin luulin nestesaippuan loppuneen. Olen huomaamattani kehittänyt niin hyvät varastot kaikkea, että on turha kuvitella minkään loppuvan enää tämän vuoden aikana. Tämä on itse asiassa niin mielenkiintoista, että nyt jo tuntuu siltä, että taidan jatkaa tätä lakkoa vielä ensi vuoden puolella. Odotan todella sitä hetkeä, kun jokin ihan aidosti todellinen kosmetiikkatarve tulisi vastaan! Milloin tulee se hetki, että varastoista ei löydykään mitään? Juuri nyt vaikuttaa siltä, että tuota hetkeä saa vielä odotella…

Oletteko te koskaan hämmästyneet omien varastojen laajuudesta?

Lokakuun vaateostot ja ajatuksia halpamuodista

Julkaistu , kirjoittanut
16

Kuukausi lähestyy loppuaan ja on raportin aika. Kaikki lokakuun ostokset on tehty Stockan alepäiviltä. Ostin lokakuun aikana

  • Liilan kashmirneuleen
  • Vihreän kashmirhuivin
  • 2 paksut villasukkikset
  • 2 nilkkasukat
  • ylipolvensukat
  • 2 alushousut

Alushousut ja sukat olivat varastojen täydentämistä. Havaitsin aiemmin syksyllä, että ainoat paksut sukkahousut olivat menneet puhki, joten uudet olivat tarpeen. Yhdet niistä ovat jalassa nytkin, sillä tykkään kylmällä pitää paksuja sukkiksia. Alushousut korvasivat samoin rispaantuneita (heitin saman verran vanhoja roskiin), ja samoin nilkkasukkia oli kulunut puhki. Ylipolven sukat tuovat talvella ekstralämpöä hameiden kanssa, vedän ne siis paksujen sukkahousujen päälle jos on oikein kylmä. Minulla on ennestään sellaisia yksi pari, ja ostin nyt toisen koska näitä ei aina löydä kovin helposti. Eräänlainen varakappale siis.

Neule ja huivi olivat ”tarpeettomia”, siis sellaisia mitkä eivät korvanneet mitään vanhaa. Molemmissa vetosi väri. Kirkkaanvihreää huivia olen haikaillut pidempään, ja tämä sattui olemaan juuri oikean värinen. Huivit ovat tyylini kulmakivi, joten ostos kaduta. Olen pitänyt huivia lokakuun aikana jo monesti ja pidän koko talven. Neule oli vähän sellainen uhmaostos. Talviset neuleeni ovat kovin kapealla väriskaalalla, ja kun olin purkanut ne kaappiin kesäsäilöstä, olin jo valmiiksi kyllästynyt. Kaipasin väriä, ja ostin sitten sillä varjolla tuon uuden villapaidan. Toisaalta lahjoitin Fidalle yhden vanhan epäsopivan harmaan kashmirneuleen, joten vaatteiden määrä ei kaapissa kasvanut. Sillä Fida-reissulla ostin liikkeestä kaksi kaulakorua, siis käytettyjä. Toisin kuin vaatteita, kivoja koruja löytää käytettyinä helposti. Niitä voi olla vaikka kuinka, sillä ne eivät vie tilaa säilytyksessä juuri lainkaan.

ostokset

Vintage-kaulakoru upouuden huivin päällä. Rakastan näitä värejä!

Ei siis tullut nollakuukausi, mutta aika maltillista kuitenkin. En ostanut mitään näistä varsinaisesti hinnan houkuttelemana, vaan vaate itsessään houkutteli. Olen nyt toivottavasti oppinut läksyn hinnan ja laadun korrelaatiosta lopullisesti. Samoin sen, että pelkkä hinta on hirveän huono syy ostaa mitään. Kun ostaa vain hintaa, tekee kompromisseja vaatteiden ulkonäön tai istuvuuden suhteen, eikä siitä seuraa koskaan mitään hyvää. Halpa ”ihan kiva” tulee myöhemmin aina kalliiksi, kun vaate ei tule pidetyksi. On tyhmää ostaa kympin paita, ja heittää se kierrätykseen yhden käyttökerran jälkeen. Tähän sorruin keväällä viimeksi, ja sen jälkeen hävetti niin, etten sitä halua uudestaan kokea.

Katsoin viikonloppuna aika järkyttyneenä kuvia uuden ostoskeskuksen vaatekaupasta, jossa vallitsi hävityksen kauhistus. Kaikki vaatteet olivat läjinä pitkin pöytiä ja lattioita, kun ihmiset olivat raastaneet niitä pinoista, ja sitten viskanneet minne sattuu. Sotkuisia kauppoja on nähty ennenkin, mutta nämä kuvat kertoivat jo aivan täydellisestä kaaoksesta. Kun tiirailin kuvia tarkasti, näkyi, että hinnatkin olivat erittäin halpoja. Minusta tässä näkee, mitä halpa hinta tekee tavaran arvostukselle. Vaikka luulisi että halvoista liikkeistä tehdään ”löytöjä”, joita sitten arvostaa omassa kaapissaan, todellisuudessa neljän euron pyjama tuntuu näköjään niin mitättömältä, että on aivan sama, miten vaatetta kohtelee. En usko, että kukaan heittäisi normaalihintaista vaatetta suoraan lattialle, mutta hyvin halpa hinta antaa ostajalle vahvan vihjeen tavaran todellisesta arvosta. Tai oikeastaan arvottomuudesta. Mitä väliä, vaikka uusi vaate pilaantuisi jo kaupassa, sehän lähestulkoon ilmainen. En usko, että tällaisia halpisvaatteita arvostettaisiin kotona yhtään sen enempää.

Mitä tämä kertoo ihmisistä, jotka tuolla ovat vaatekaupassa riehuneet? Mitä se kertoo koko yhteiskunnasta, että tällaista tapahtuu? Voin ymmärtää, että hyvin halpa ruoka saa ihmiset massoittain liikkeelle ja ostamaan kärrytolkulla. Ruoan tapauksessa käsitän, että vähävaraiselle 40 senttiä maksava jauheliha voi oikeasti olla todella järkevä hamstrauksen kohde. Mutta epäilen vahvasti, etteivät ostoskeskuksen ryntäilijät olleet köyhyysrajalla eläviä, vaan ihan tavallisia ihmisiä, joilla kyllä on pyjamia omasta takaa jo ennestään. Sitä paitsi ymmärtääkseni nuo kaupat eivät ole katoamassa tuolta minnekään, ja halpoja vaatteita saa myös ensi viikolla. Mikä ihmeen joukkopsykoosi ihmisiin on siis iskenyt?

Luulenpa, että juuri se. Olemme sosiaalisia otuksia, ja herkkiä ottamaan muista mallia. Jos kaikki muutkin viskovat vaatteita sinne sun tänne, sitä alkaa itsekin käyttäytyä järjettömästi, sillä se vaikuttaa ihan normaalilta. Sama ilmiö nähdään aina isoissa alennusmyynneissä. Jos jotkut hamstraavat hullun lailla, alkavat muutkin tehdä samaa, oli siinä järkeä tai ei. Aivot tekevät sen johtopäätöksen, että tässä täytyy olla jotain erityistä, koska niin moni täällä ostohuumassa rynnistää. Mutta tämä on sellaista toimintaa, jossa järkevä ja rationaalinen ajattelu on kytkeytynyt pois päältä, ja päätöksiä tehdään alkukantaisilla aivojen osilla. Eiköhän suurin osa halpakaupassa riehuneistakin oikeasti tiedä ja ymmärrä, mitä neljän euron pyjama tarkoittaa: huonoa laatua, epäeettistä valmistusta ja isoa ympäristökuormaa. Joukkohulluuden iskiessä nämä epämiellyttävät totuudet on vain helppo unohtaa, sillä jos ”kaikki” toimivat hullusti, sitä alkaa helposti epäillä, että joukko on  oikeassa ja faktat väärässä.

Millaisia kuukausia teillä on takana? Mitä mieltä olette halpamuodista?