Oletko koskaan päättänyt tehdä ”täydellistä elämänmuutosta”? (Minä olen, monesti). Miten meni, omasta mielestä? (Omasta puolesta voin sanoa, että huonosti.) Tässä podcastissa kerron, mitä olen tällä viikolla oppinut tavoista ja rutiineista B.J. Foggilta, miten niitä luodaan ja miten niistä pidetään kiinni. Sekä sen, miksi isot elämänmuutokset eivät yleensä kestä muutamaa päivää pidemmälle. Pohdin myös, miten tätä tietoa voi hyödyntää oman arjen helpottamiseksi ja kodin raivaamisessa.
Podcastin kesto on noin 24 min.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Mielenkiintoista, ja hyvin erilaista verrattuna siihen, miten minä omista lähtökohdistani ajattelen. Yritän olla rutinoitumatta elämään, edes arkeen, niin että saan jokaiseen tehtävään ja toimeen edes jotain uutta.Parasta tekeminen on silloin, kun se sisältää mahdollisuuden ajatella ja oivaltaa jotain, joko siihen tekemiseen liittyvää tai johonkin muuhun liittyvää.
Tietysti tietyt perusjutut kodinhoidossa tulee hoitaa, mutta ne ovat niin selkäytimessä, että niitä varten ei ole tarvinnut edes erityisesti luoda rutiineja, tai pohtia miten asioita pitäisi tehdä. Tiskit hoituu samalla kun laitetaan ruokaa tai korjataan ruokapöytä aterian jälkeen, koska ainakin ruokaa laittaessa on sopivasti aina joku väli ja ruuan jälkeen porukkaa notkuu muutenkin keittiössä vähän aikaa. Mutta jos tarvitsee tiskata muulloin, niin sehän tarkoittaa, että saa omaa aikaa ajatella omia juttuja. Illalla viimeinen wc.ssä illalla käyvä katsoo todennäköisesti, että se on siisti, tavarat palautetaan paikoilleen aina, koska niitä helpointa säilyttää siellä, missä niiden paikka on,eikä kukaani tykkää siitä, että tavaroiden etsimiseen menee aikaa. Ja joka kerta kun joku menee ulos, hän tarkistaa, onko tarvetta viedä jotain roskia, itse voin lykätä roskapussin myös asunnosta poistuvalle hyvälle ystävälle käteen hymyn ja kiitoksen kera. Pyykinpesusta en edes osaa sanoa (itse olen tarkka siitä, millaisissa vaatteissa olen kodin ulkopuolella, että kai meillä joskus pyykkiäkin pestään…) Sitä pestään silloin kun tarve on, ja pesun hoitaa se, jolla tarve on, samalla peseytyy toki muutakin. Näin on aina ollut muutamaa poikkeustilannetta lukuunottamatta, ne ovat olleet aikoja, jolloin minulla on ollut useampi työ, ja aika niin kortilla, että on pitänyt miettiä nukkuuko vai syökö ennen nukkumaan laittamista,koska kahden tunnin päästä on jo mentävä työpaikalle.
Ruuanlaitosta ja leipomisesta pidän, koska se on nopeaa, eikä niin vakavasti otettavaa. Jos joku menee pieleen, niin huomenna on uusi mahdollisuus. Jälkisiivous hoituu esim. leivonnaisia paistaessa. Ruuanlaitto ja leipominen ovat hyvin erilaista kuin kaikki muu työ, jota teen. Niihin liittyviä juttuja en osaa edes ajatella kotitöinä tai pakkoina, saati rutiineina.Olisi sääli, jos rutunoituisin ruuanlaittoon.
Lapsena opin kotoa hyvin rutiinittoman kodinhoidon, koska vanhempani tekivät joko pitkää päivää tai vuorotyötä. Kotihommat teki hän, joka ehti. Omat jäljet oli pakko siivota itse mukaan lukien huoneen siivous. Luutusin huoneeni lattiat ja pyyhin pölyt 8-vuotiaasta lähtien siihen saakka kunnes muutin kotoa. Oli myös pakko osata laittaa itselleen syötävää tai leipoa, jos vieraita oli tulossa, koska eivät vanhemmat sitä välttämättä tehneet. Tosin joskus kaipasin sitä, että olisi ollut viikkosiivous – tai olihan minulla omassa huoneessa. Minua pikkuisen häiritsi vanhempieni sotkuisuus, kyllä, mutta ei se minusta mitään siivouskonetta tehnyt. Olen kyllä joskus lapsena kammannut mattoni hapsuja suoraan, ja miettinut, onko patjan alle taitettu lakana tuorassa, ja noudattaako työpöytäni järjestys kultaista leikkausta, mutta noihin aikoihin liittyy muistaakseni poikkeuksellinen stressi.
Jaah, ehkä minä olen eksynyt lukemaan liikaa historiallista aineistoa ja vanhoja täydellisen vaimon kodinhoidon oppaita, ja alkaa tulla pientä kapinaa. Ehkä. Aina meille naisille asetetaan kodinhoitoon liittyviä vaatimuksia, jos ei kukaan muu sitä tee, asetamme ne vaatimukset itse. Onhan sekin joku kontrollin väline.
Kuulostaa siltä, että olet ihminen jolle rutiineita syntyy kuin itsestään. Esimerkiksi tuo, että tiskataan tai ylipäätään tehdään ruoanlaiton jälkeen jokin loppusiivous ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Tällaisia ihmisiä tunnen ihan lähipiiristä. Ei ole kyse siitä, että olisivat jotenkin piittaamattomia, vaan se ei vain tule mieleen. Sitten kun tuon tyyppinen rutiini puuttuu, koti menee helposti häiritsevään kaaokseen. Sellaisen selvittäminen on sitten taas työlästä. Rutiineilla voi sellaista ehkäistä, jos vain tietää, miten hyviä rutiineja voi luoda. Itselleni tästä ajattelutavasta on eniten hyötyä, kun haluan luoda tietynlaisia omaa elämänlaatua parantavia rutiineja, kuten vaikka vähentää ruutuaikaa tai lukea enemmän.
Minusta rutiinit ovat todella vapauttavia, siis että ei tarvitse tehdä sitä päätöstä vaan toimii automaattiohjauksella niin, että se on hyödyllistä itselle. Se, ettei tarvitse käyttää ajatuskapasiteettia kaikenlaisten asioiden muistamiseen, antaa vapauden ajatella kaikkea muuta, mielenkiintoisempaa sillä hetkellä. Siksi rutiinit kiehtovat kovasti.
Mulla on muutama siivousrutiini, esim. illalla keittiö kuntoon ja tiskikone päälle. Mutta suurin oivallus on pestä koneellinen pyykkiä joka päivä. Se on poistanut yhden stressitekijän elämästä kokonaan. Ei enää tarvi pitää pyykkipäiviä, ei huokailla täyden pyykkikorin äärellä tai etsiä aamulla paniikissa lapselle puhtaita verkkareita. Ja pärjää paljon pienemmällä vaatemäärällä. Ja saa pitää lempivaatteitaan lähes koko ajan 🙂
Mulla on myös sama systeemi! Sopii minulle parhaiten, mutta olen kuullut hyviä argumentteja myös pyykkipäivän puolesta. Pitääkin tehdä tästä postaus!