Joulustressin anatomia

Voin kertoa mistä joulustressi syntyy. Tai syntyisi, jos tänä vuonna aikoisin sellaista ottaa. Istuin aamulla kampauspöydän ääressä meikkaamassa. Katsahdin laatikkoon, jossa kieltämättä tällä hetkellä vallitsee melkoinen sekamelska. Sitten kiinnitin huomiota siveltimiin, jotka kaipaavat kipeästi pesua. Mieleen pälkähti ajatus: nämäkin pitäisi pestä ja järjestää ennen joulua!

Sitten aloin tarkastella ajatusta tarkemmin. Miksi ihmeessä meikkisiveltimet pitäisi pestä juuri ennen joulua? Miksi tämän laation sisältö pitäisi järjestää seuraavan seitsemän päivän kuluessa? Aivan älytöntä. Mutta hetkellisesti todella tuli sellainen ohimenevä paineen tunne – tämäkin pitäisi tehdä. Onneksi muistin ajoissa, että tänä jouluna en todellakaan ota stressiä mistään.

Tajusin kuitenkin, että tuolla lailla sitä stressiä syntyy. Jostain syystä ainakin minun päässäni on kummallinen käsitys, jonka mukaan maailma pitää saada valmiiksi ennen joulua. Siitä seuraa helposti se, että alkaa kasata päälleen tuollaisia älyttömiä paineita, joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä joulun onnistumisen kanssa. Onneksi olen tehnyt tietoisen päätöksen keskittyä olennaiseen, ja niinpä pystyin ohittamaan alkuperäisen ajatuksen olankohautuksella. Niitä siveltimiä ehdin pestä vaikka joululomalla.

Viikon vinkit: vähemmän stressiä

Linkkivinkkejä on kertynyt hurjat määrät odottamaan julkaisua tämän hiljaiselon aikana. Tällä kertaa jouluteemalla: miten vähentää (joulu)stressiä.

Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa ytimekkäästi 10 vinkkiä, joilla joulustressiä voi vähentää. Mitään mullistavaa ei täältä löydy, mutta ihan järkeviä juttuja kuitenkin.

MTV3-sivuilla taas vinkataan, miten aattoillan lahjapapaerihässäkän voi välttää. Tosin on todettava, että ekologisuus vaatii tässäkin vaivannäköä, mikä ehkä on ristiriidassa stressin välttämisen kanssa…

Harvinaisen kattavassa jutussa käydään läpi erilaisia tapoja, joilla lasten lelumäärää voi hillitä ja hallita.  Jutussa keskitytään etupäässä säilytysratkaisuihin, mutta vinkit ovat mielestäni järkeviä. Itse tosin vannon tässäkin asiassa säännöllisen karsimisen nimeen. (MTV3)

 

Kun ei vaan jaksa

Olen uupunut. Siinä se, kaikessa lyhykäisyydessään. Blogissa ei ole liikettä, koska olen uupunut. Olen kolmatta viikkoa sairauslomalla, koska en blogin pitämisen lisäksi kykene tekemään paljon mitään muutakaan. Voisin vuodattaa tässä erinäisiä syitä ja seurauksia, mutta jätetään sikseen. Sanon vain, että kokemus on ollut uusi ja epämiellyttävä. En ole yhtään tottunut siihen, ettei oikeasti jaksa mitään.

Sivutuotteena on tullut pohdintaa joulusta. Minä olen tyypillisesti jouluihminen, jollen ns. joulustressi on ollut enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia. Minä olen se, joka puunaa, leipoo, koristelee ja järjestää, jotta kaikki olisi aattona täydellistä. Tänä vuonna asiat tulevat olemaan toisin. En aio ottaa pienintäkään stressiä mistään jouluun liittyvästä. Joulusta tulee tänä vuonna sellainen kuin tulee, eikä yksityiskohdilla ole mitään väliä.

Olen tässä maatessani kehitellyt erilaisia keinoja, joilla kierrän erinäisiä jouluvelvoitteita. En aio siivota, mutta siivooja saa tehdä varsinaisen joulusiivouksen. Tosin siivoojamme tekee niin hyvää jälkeä joka tapauksessa, että tavallinen siivous riittää hyvin. En aio lähettää joulukortteja. Paitsi yhdelle hyvin vanhalle rouvalle, joka asuu kaukana ja jolla ei ole tietokonetta. Joulukorttirahat laitan hyväntekeväisyyteen, ja sitten lähetän kaikille sähköisen tervehdyksen ja ilmoitan lähettäneeni korttirahat Indonesiaan. En aio tehdä ruokaa. Ulkoistan koko ruokahommelin nyyttikesti-periaatteella. Meille tulee runsaasti vieraita, mutta jos kaikki tuovat jotain syötävää, riittää että puoliso paistaa kinkun. Lahjat on tänä vuonna suureksi onneksi lähes hankittu.

Kuusen koristelusta uskon selviäväni, ja ehkä jonkun joulukoristeenkin jaksan ripustaa. Siinäpä se sitten on. Uskomaton, stressitön, älä-tee-mitään -joulu.

Kevätsiivous

Tekeekö kukaan enää kevätsiivousta? Minulla on käsitys kahdesta isosta ”vuosisiivouksesta”, joista toinen ajoittuu joulun alle, ja toinen epämääräisesti jonnekin keväälle. Kevätsiivous on näistä jotenkin hämärämpi käsite. On epäselvää milloin se kuuluisi tehdä, mitä silloin kuuluisi siivota ja miksi kevätsiivous pitäisi ylipäätään tehdä.

Toisaalta olen huomannut, että kevätauringolla on näköjään taipumus osua kaikenlaiseen likaan, jonka olemassaoloa ei ole talven pimeydessä niin huomannut. Ikkunat näyttävät suoraan sanottuna järkyttäviltä. Huonekalujen alla vilistää pölypalloja, vaikka muka koko ajan imuroidaan. Sormenjälkiä kaikilla lasipinnoilla. Vinossa olevia tauluja. Todellakin, tätä listaa katsoessa kevätsiivouksen juju taisi juuri selvitä.

Tässähän suorastaan innostuu. Mullanvaihto on jo ensi viikolle suunniteltu, mutta nyt tulee mieleen muitakin samantyyppisiä projekteja, jotka vaatisivat vähän ryhtymistä. Olen jo pitkään suunnitellut peseväni vuodevaatteet, ainakin tyynyt. Ikkunoista tuskin näkee läpi, mutta niitä ei kyllä kannata pestä ennen kuin kevät on kunnolla edennyt. Ja lattiatkin pitäisi pestä…

Kyllä tästä projektin saisi. Mutta jotenkin tuntuu, että sellainen parin kuukauden ajalle venytetty kevätsiivous olisi hauskempi, kuin yhden viikonlopun rysäys. Sitäpaitsi olen juuri buukannut isohkot bileet kesäkuun puoleen väliin, joten siinäpä oivallinen takaraja kaikelle.  Tosin eivät ne vieraat käy tyynyjen puhtaustilaa tarkistamassa, mutta kaikenlaiset määräajat auttavat minua saamaan aikaiseksi.

Tämä oli hauska postaus, sillä kirjoittaessa valkeni, mistä on kyse. Aloitin ihmetellen ja päädyin suunnitelmaan. Ei hullumpi tulos!

Joulu paketissa

Kuusi on kärrätty ulos, kaikki koristeet kuskattu takaisin vinttiin ja tammikuu palaa normaaleihin rutiineihin huomenna tänään. Joulun pakkaaminen ei ole lempipuuhaani. Kaikkea pientä sälää on levinnyt ympäri asuntoa, ja puolet niistäkin on särkyviä. Salaiset aseeni ovat talouspaperi ja alkuperäispakkaukset.

Olen säästänyt kaikkien kuusenkoristeiden alkuperäiset laatikot, kuusenjalkaa myöten. Niihin pakattuna pallot pysyvät sekä ehjinä että järjestyksessä. Fyllaan kaikki ylimääräiset kolot talouspaperilla, joka on sopivan pehmeää ja mukautuvaa. Hopeanauhat ja tähden sujautan minigrip-pusseihin, jotta ne eivät tummuisi. En ole ihan varma, tummuisivatko nämä nykyiset nauhat samalla tavalla kuin ennen, mutta ainakin kaikki on pysynyt kauniin kirkkaina tähän asti. Joulukoristeet pakataan pahvilaatikoihin, joissa lukee päällä mitä niissä on. Vintissä ne kaikki majailevat samassa kaapissa. Sinne olen vienyt myös joulupaperit ja lahjapussit.

Vaikka joulu onkin kiva, olen oikeastaan jo iloinen, että tavallinen arki alkaa. Tykkään saada normaalit siivous- ja pyykkäysrutiinit kohdilleen. Sama koskee ruokasuunnittelua. Jääkaappi on ollut niin täynnä, että hieno järjestys on mennyt vähän sekaisin. Olen syönyt niin monta vihreää kuulaa, että seuraavan kerran niitä kaipaa varmaan vasta ensi jouluna. Tänään päästään vielä viikonlopun jämillä, mutta uusi ruokasuunnitelma täytyy tehdä pikapuoliin. Viime viikko puuttuu netistä, koska suunnitelmaa ei ollut. Söimme joka toinen päivä kylässä, ravintolassa tai edellisten päivien tähteitä jääkaapista, joten suunnitelman tekeminen ei tuntunut tarpeelliselta.

Syy haisevalle joulukuuselle

Sähköpostiin tupsahti tänään selitys sille, miksi ensimmäinen joulukuusemme oli niin omituinen. Kuusen myynyt firma ilmoitti, että kyseisessä erässä oli ollut viallisia kuusia mukana. Uuden kuusen meille myynyt kauppias siis tiesi mistä puhui. Kyse ei ollut vääränlaisesta sulatustavasta, vaan siitä että ensimmäinen kuusi oli alunperinkin epäkelpo.

Edellisen kuusipostauksen kommenttiosastolla arveltiin, että kuusi olisi vain loukkaantunut liian nopeasta lämpötilan vaihtelusta, mutta selitys ei tuntunut oikein uskottavalta, koska seuraava kuusi käyttäytyi ihan kunnolla. Tästä eteenpäin kyseenalaistaisin kaikki haisevat kuuset. Vika ei olekaan meissä vaan puissa! En ole tiennyt, että joulukuusiosastollakin voidaan myydä sekundaa, mutta näköjään näin on. Miksei siis samaa olisi voinut tapahtua muuallakin.

Sen sijaan suoraselkäistä toimintaa on, että kuusen myynyt taho informoi asiakkaitaan, ja antoi reklamointiohjeet. Viallisten kuusien joukko oli alihankkijan toimittama, mutta mielestäni on ihan oikein, että firma ottaa vastuun myös alihankkijan mokista. En tiedä, onko siitä mahdollista saada rahojaan takaisin, mutta kieltämättä luotettavuusvaikutelma pysyy positiivisen puolella jo pelkästään tää virheen tunnustamisella.

Nykyinen kuusi viheriöi kauniisti edelleen. Se saa ilahduttaa meitä Loppiaiseen asti, jolloin kerään viimeisetkin joulukoristeet takaisin laatikoihin.

Joulukuusihässäkkä

Meidän perheellä tuntuu olevan erikoinen karma, mitä tulee joulukuusiin. Tänä vuonna kokorajoitukset otettiin huomioon, ja tilasin paikallisista myyjäisistä sopivan kokoisen kuusen. Kuusi oli haettaessa pussissa ja jäässä. Sisällä kuusen alettua sulaa, kävi nopeasti ilmi, että tuoksu oli jokseenkin erikoinen. Hyvin pian koko olohuone haiskahti voimakkaasti koivuvihdalle tai juhannussaunalle. Jokseenkin omituista. Kuusi suli vähitellen ja osoittautui tuuheaksi ja tasaiseksi. Väri tosin oli joissakin oksissa mielestäni vähän epätavallinen, neulaset näyttivät vähän ruskehtavilta, mutta ne pysyivät kuitenkin tiukasti oksissa kiinni.

Kuusi koristeltiin, sitä juotettiin ja kaikki oli muuten hyvin, mutta haju ei hälvennyt. Jossain vaiheessa iltaa mies totesi, että samassa huoneessa oleskelusta tulee paha olo. Mies siirtyi toiseen huoneeseen ja olkkarissa aloitettiin tehotuuletus. Tässä vaiheessa aloin pohtia, voisiko kuusi olla käsitelty jollain aineella, joka aiheuttaisi hajun. Järkeilin, että jos näin on, sen voi myös pestä pois. Kätevä emäntä ottaa siis esiin höyrypesurin, ja pian meillä oli höyryävä joulukuusi. Höyrytin huolella koko kuusen, etenkin oksien tyvet ja rungon. Samalla tuli höyrytettyä vähän koristeitakin, mutta prosessi sujui yllättävän hyvin vaikka puu olikin kynttilöitä myöten koristeltu. Yöksi laitoin kolme soodalautasta kuusen ympärille, ja toivoin että sooda imaisisi ylimääräiset hajut yön aikana pois.

Toisin kuitenkin kävi. Noin yhdeltä yöllä heräsin siihen, että sitkeä koivunhaju leijali jo makuuhuoneessa, vaikka olohuoneen väliovikin oli kiinni. Nousin tutkailemaan tilannetta, ja totesin, että olohuone oli pakko tuulettaa samoin tein, niin vahva haisu siellä vallitsi. Siinä alkoi myös muodostua tunne siitä, että kuusesta oli päästävä eroon, sillä haju oli niin häiritsevä. Aloin siis purkaa koristeita keskellä yötä. Tässä kohtaa on todettava, että meillä on paljon koristeita. Valoja on kaksi sarjaa, hopeanauhaa neljä settiä, samoin helminauhoja sekä palloja ja koristeita lähemmäs 200 kappaletta. Puolet niistä on uniikkeja lasipalloja, jotka on pakattava omiin suojapakkauksiinsa, jos haluaa niiden säilyvän ehjinä. Purin yöllä kaikki särkyvät, ja siihen meni reilut puoli tuntia. Yöllä purkamisessa oli siis järkeä, sillä sen sai tehdä rauhassa ilman innokasta apulaista.

Aamusta kävi ilmi, että hajun lisäksi kuusi oli alkanut varistaa todella runsaasti. Se ratkaisi asian. Loput koristeet pois, kuusi ulos ja läheiseltä kuusikauppiaalta uusi puu tilalle. Matkalla roskikselle neulaset varisivat siinä määrin, että kuusi oli perille päästessä käytännössä kalju. Uuden kuusen meille myynyt kauppias osasi yllättäen antaa selityksen kaikelle. Meidän puu oli ollut vahingoittunut jo ennen kaatamista. Jos runkoa olisi tarkkaan tutkinut, sieltä olisi löytynyt jostain musta kohta. Haju syntyi siitä, että kuusi eritti jotain omaa suoja-ainetta korjatakseen vauriota. Käytännössä puu oli kuitenkin kuollut jo kaadettaessa.

Niinpä sisään kannettiin uusi, elävä kuusi. Koristeet laitettiin takaisin ja tällä kertaa hajua ei tullut ollenkaan. Tässä vihdoin meidän lopullinen kuusi:

Uusi kuusi

Uusi kuusi

Viikon jouluvinkit 2012: varistava kuusi, pikasiivous ja kierrätysohjeet

Vuoden toiseksi viimeistä viikon vinkkejä viedään! Tällä kertaa juhlan kunniaksi ajankohtaisia linkkejä.

Iltalehdestä löytyy perusteelliset ohjeet kuusen ylläpitoon. Mitään rakettitiedettä kuusenhoito ei kyllä ole, kunhan muistaa vettä lisätä tarpeeksi siinä alussa. Meidän joulukuusisaaga sai aivan uudet mittasuhteet tänä vuonna. Nyt on tullut testattua myös kuusen pesu koristeltuna…

MTV3 puolestaan antaa ohjeet pikaisimpaan joulusiivoukseen. Täytyy myöntää, että tällä linjalla on menty meidänkin perheessä tänä vuonna.

Lopuksi Keskisuomalainen listaa, miten erilaiset jouluun liittyvät jutut kierrätetään oikein. Eli ei sitä kinkunrasvaa viemäriin (koska se hyytyy siellä ja tukkii koko homman) ja joulupaperit energiajätteisiin, ei paperikeräykseen.

Matalimmat aidat

Tällainen flunssa ennen joulua pitäisi kieltää. Visioni huikeista jouluvalmisteluista ovat lentäneet käytettyjen nenäliinojen mukana roskikseen. Olen tässä äärimmäisen tukkoisessa, väsyneessä ja hötöpäisessä olotilassa joutunut toteamaan, että tänä vuonna siis lasketaan standardeja, sen sijaan että jynssättäisiin paikkoja kiiltäviksi ja leivottaisiin lukuisia pikkuleipälajikkeita.

Mutta toisaalta – onko se nyt niin vakavaa. Siitä mennään mistä aita on matalin, enkä taida jäädä murehtimaan pesemättömiä lattialistoja. Ja onhan meillä on vaikka mitä valmiina: amaryllis kukkiin ikkunalla, jouluseimi on aseteltu hyllyn päälle, piparkakut on paistettu ja tänään saatiin kuusi. Se osoittautui tänä vuonna tuuheaksi ja äärimmäisen tuoksuvaksi yksilöksi, koko olohuone tuoksuu vahvasti koivuvihdalle (!), vaikka kyllä se selvästi kuusi on. Olen jopa pessyt nuorison piirustukset pois seinistä. Pesin myös lattiat sellaisella fuskusysteemillä: en jaksanut rullata mattoja pois mutta pesin kaikki ne kohdat, jotka näkyvät. Onneksi meillä on aika paljon mattoja. Lasken sen varaan, että kukaan vieraista ei tarkista mattojen alapuolista tilaa tullessaan kylään.

Puolet ruuista on jo hankittu, ja loput haetaan huomenna kinkun kera Stockalta. Olen jopa onnistunut seuraamaan jonkinlaista ruokasuunnitelmaa, vaikka en jaksanutkaan kirjoittaa sitä tänne näkyville. Ehkä tässä reipastun, ja rustaan se vielä teidänkin nähtäväksenne. Ensi viikolla syödään pelkkiä jouluruokia, käydään kylässä syömässä ja kehitellään kinkunjämistä jotain loppuviikosta.

Ja lopuksi vielä: Google kysyy, Arkijärki vastaa! ”Kuinka monta tavaraa omistat” tiedusteli hakukone tällä viikolla. Vastaus kuuluu: en tarkalleen ottaen tiedä, mutta olen pohtinut asiaa täällä. Nopea laskutoimitus osoitti, että yksittäisten tavaroiden määrä lasketaan kymmenissätuhansissa. Pysäyttävää mutta totta.

Pakastin pelasti

Heräsin aamulla ja totesin äänen hävinneen yön aikana jonnekin. Ilmeisesti vilustuin keskiviikkona juostessani ympäri kaupunkia hoitamassa erinäisiä asioita. Olo oli sen verran huono, että ruokasuunnitelmaan tuli samantien muutos. En millään jaksanut lähteä halliin (tai mihinkään muuhunkaan kauppaan) ostamaan tuoretta kalaa, mutta ONNEKSI muistin, että pakkasessa oli kanapullia. Saatiin siis kunnon ruokaa kaikesta huolimatta. Jos en olisi aloittanut tätä ruokajärkeä kuukausi sitten, olisin tänään ollut helisemässä. Nyt on pakastin tyhjä, joten ensi viikon suunnitelmaan täytyy kehittää jälleen jotain pakastukseen sopivaa.

Huono olo on aiheuttanut sen, että joulusiivous ei suju yhtä leppoisasti kuin olin ajatellut. Tarkemmin ottaen se ei ole vielä edes alkanut, vaikka tarkoitus oli tässä vaiheessa olla jo lähes voiton puolella. Noh, ehkäpä vaan lasken standardeja. Lattioiden pesu on kuitenkin tehtävä, mutta ylenpalttien jynssäys saa jäädä toiseen kertaan.