Kaksi jalkaa

Pian on aika käydä hakemassa joulukuusi. Vanhana joulukuusifanaatikkona olen asiasta innoissani. Meidän perheen joulukuusielämystä on tosin viime aikoina vaivannut kuusten taipumus pysyä huonosti pystyssä. Syynä  tähän on ollut liian pieni kuusenjalka. Olen etsiskellyt uutta, riittävän isoa jalkaa. Sellaista, jonka pinta-ala olisi niin leveä, että vähän isompikin kuusi pysyisi tukevasti pystyssä ilman erinäisiä tukinaruviritelmiä.

Suurin jonka netistä löysin, oli kuitenkin muovinen ja susiruma. Ilmeisesti etsimiseni ei ollut tarpeeksi aktiivista, koska parempaa ei tullut vastaan. Esimerkiksi anopilla on kaunis ja suuri kuusenjalka, mutta hän on löytänyt sen taloyhtiön kierrätyshuoneesta, joten valitettavasti en saanut mitään osviittaa siitä, mistä vastaavia saisi uusia. Puoliso oli kuitenkin pannut merkille kuusenjalkapähkäilyni, ja käynyt eilen omatoimisesti ostamassa uuden. Se on valurautainen, nätti ja suurin joka kaupungilta löytyi. Ilahduin kovasti, koska ainakin se on tukevampi kuin vanha jalka, joten on toivoa että puu pysyy tänä vuonna pystyssä.

Nyt meillä on vain yllättävä ongelma: kaksi joulukuusenjalkaa. Niitä ei yhtä aikaa tarvita koskaan, joten toinen on tarpeeton. Viisainta olisi varmasti myydä vanha juuri nyt, kun ihmiset jalkoja tarvitsevat. Mutta voi että kun en millään jaksaisi. En jaksa hakea sitä toista vintiltä, ottaa valokuvaa ja ladata ilmoitusta, ja sitten odotella jalan kanssa sattuuko joku sitä haluamaan. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei halua, ja sitten saan kuskata jalan takaisin vintille. Toisaalta epäilen että joulukuusenjaloilla on joulun jälkeen melko huonot markkinat.

Näin sitä tavaraa kertyy. Vanha tavara korvataan uudella ja entinen jää tarpeettomaksi. Jos siitä ei heti hankkiudu eroon, se jää johonkin varastoon. Ehkä ensi jouluna olen reippaampi, ja saan sen myytyä. Tai ehkä jostain ilmaantuu vuoden aikana ihminen, joka on täsmälleen sellaisen kuusenjalan tarpeessa, ja voin lahjoittaa kuusenjalan hänelle. Tai sitten löytyy joku muu ratkaisu. Juuri nyt en jaksa asiasta enempää stressata, mutta tässä havainnollistuu, miten tavaramäärä kodissa kasvaa, vaikka tekisi ihan harkittuja ostoksia.

(Loppukanetti: tiedän että yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut pitäytyä vanhassa jalassa ja hankkia pienempiä joulukuusia. Mutta sellaiseen kompromissiin en ole valmis. Nimittäin mitä isompi kuusi, sitä enemmän siihen mahtuu koristeita, ja NIITÄ vasta riittääkin. Annoin jo viime jouluna osan pois, ja silti puhutaan varmaan sadoista palloista. Ah!)

Hiljaa hiipii

Joulustressi nimittäin. Sitkeä sairastelu yhdistettynä muuten vain kertyneeseen univelkaan on johtanut siihen että asiat, jotka piti tehdä jo viime viikolla ovat edelleen tekemättä. Olen silti onnistunut noudattamaan omia ohjeitani aika hyvin. Eilen asunnostamme poistui paljon vaatteita ja olen jo vienyt pahveja ja lehtiä kierrätykseen. Ohimenevässä reippauden puuskassa järjestin myös kylpyhuoneen hyllykköä, jossa säilytän pyyhkeitä sekä imuroin pölypallerot pyykkikoneen takaa. Nämähän eivät ole joulun onnistumisen kannalta olennaisia tehtäviä, mutta on jotenkin hauskaa tehdä tuollaisia pieniä erikoisjuttuja aina silloin tällöin, kun sopiva hetki sattuu tulemaan.

Hassuinta oli, kun roudasin vinttiin kaksi jalkalamppua, sekä yhden isomman lelun. Toistaiseksi kukaan ei ole kaivannut niitä, ei kysellyt missä ne ovat tai muutenkaan ääneen ihmetellyt asiaa millään tavalla. Tässä näkee, miten lapsellakin on leluja enemmän kuin tarpeeksi. Yhden poistuminen ei näy missään. Itse huomaan eron kuitenkin selvästi, kun lattiaa on enemmän käytössä eivätkä ne rotiskot ole tiellä. Toinen lampuista oli täysin tarpeeton, toisen tilalle taas ostettiin sisustukseen paremmin sopiva ja paremmin valaiseva yksilö.

Tässä tämänhetkisessä väsymyskoomassa on turvauduttava listoihin. Tarvitsen kolme; ruokaostoslistan, lahjalistan sekä kolmannen yleisen tehtävälistan. Niiden avulla yritän saada tämän viikon aikana hankittua ja hoidettua kaiken mahdollisen. En elättele harhakuvaa siitä, että niin todella kävisi, mutta listat parantavat onnistumisprosenttia joka tapauksessa. Ruokalistalla on sellaisia ostoksia jotka voi tehdä jo nyt, ja välttää siten pahimmat jouluruuhkat. Tällaisia ovat esimerkiksi mäti ja monet perustarvikkeet kuten oliiviöljy, talouspaperi ynnä muut. Lahjalista kokoaa ajatukset siitä, mitä on jo hankittu ja mitä vielä on hankkimatta. Tehtävälistalla puolestaan on sellaista yleistä, kuten parin joulukortin kirjoittaminen, mankelointia jne. Havaitsen tätä kirjoittaessani, että tarvitsen listoja varten puoli tuntia keskeytyksetöntä aikaa, sillä juuri nyt päässä leikkaa tyhjää vaikka tiedän että yhtä ja toista olisi viimeisellekin listalle tulossa.

Miten teillä menee? Onko joulustressi iskenyt vai oletteko onnistuneet välttämään sen?

Arkijärjen joulusiivousvinkit

Sen jälkeen kun joku oli etsinyt täältä vinkkejä joulusiivoukseen, olen pohtinut asiaa. Tässä seuraavassa niitä tulee, joskin kyseessä on pikemminkin jouluraivaus kuin joulusiivous.

Joulusiivouksessa kannattaa mielestäni keskittyä olennaiseen. Jos haluaa, että nimenomaan puhtaus on se tärkein asia, niin sitten mitkä tahansa siivousvinkit toimivat. En keksinyt, miten jouluna siivoaminen poikkeaisi mistään muusta siivoamisesta. Hullun joulustressin ja marttyyrimielialan välttämiseksi kannattaa aloittaa ajoissa. Eli siis viimeistään tänään, jos tarkoitus on että jokaikinen kaapin ovi kiiltää, lattialistat hohtavat puhtauttaan ja liinavaatekaapissa vallitsee sotilaallinen järjestys. Tämä on oikeastaan ainoa vinkkini tähän lähestymistapaan.

Mutta sitten on se toinen, vähän käytännöllisempi, stressittömämpi ja helpompi näkökulma. Se lähtee siitä, että joulu on kaikenlaisen runsauden aikaa. Tavaraa, ruokaa, koristeita ja näiden kaikkien myötä ihan silkkaa roskaa kertyy jouluna paljon normaalia enemmän. Niinpä hyödyllisin joulusiivous perustuu mielestäni tilan tekemiseen. Tavoitteena on, että tuo kaikki runsaus ei kasaannu vanhojen roinien päälle, vaan pikemminkin niiden tilalle. Siksi ehdotan seuraavia toimenpiteitä

  • Tyhjennä jääkaapista ja pakastimesta hyvissä ajoin puolityhjät purnukat ja ruoantähteet. Jääkaapista voi samalla pyyhkäistä pahimmat roiskeet hyllyiltä. Järjestä loput ruoat fiksusti. Tämä maksimoi tilan jouluruuille ja minimoi valtaisan jääkaappikaaoksen, jota olen todistanut joulun aikaan useammassa kodissa.
  • Vie lehdet kierrätykseen. Tyhjennä kaikki roskikset juuri ennen aattoa. Hankkiudu eroon nurkissa pyörivistä kierrätyskasseista, jos vain suinkin mahdollista.
  • Jos perheessä on lapsia, poista  lastenhuoneesta niin monta lelua kuin mahdollista. Käy läpi lelulaatikot ja korjaa pois kaikki millä ei leikitä. Jouluna leluja tulee kuitenkin lisää, joten nyt on hyvä hetki tehdä tilaa uusille. Sama koskee pieneksi jääneitä vaatteita, sillä yleensä pukki tuo myös pehmeitä paketteja. Isompien lasten kanssa tämän voi tehdä myös yhdessä.
  • Silmäile kotia tavallista tarkemmalla silmällä, ja kerää pois turhat tavarat kuljeksimasta. Joulukoristeetkin näyttävät paremmilta kun niiden ympärillä on tilaa. Palauta irtotavara omille paikoilleen ja harkitse voiko jostain peräti luopua kokonaan.
  • Pese pyykkikori niin tyhjäksi, ettei se pursuile yli ja ettei joulunpyhinä tarvitse pyykätä joka päivä.
  • Vaihda lakanat ja pyyhkeet. Ei näy missään mutta tuntuu ihanalta! Puhtaista tekstiileistä tulee aina pyhäpäivän fiilis, eikä hommaan mene kuin muutama minuutti.

Ajattelin itse mennä suunnilleen tällä tavalla. Näiden lisäksi siivoan aatonaattona ihan tavalliseen tapaan: imuroin lattiat, pesen vessan ja pyyhin tahrat ovista ja pinnoilta. Laitan lopuksi joulukukan pöydälle koska tykkään kukista, mutta tiedän että tämä ei ole kaikille se tärkein juttu. Kynttilöitä meillä poltetaan joulunakin hyvin vähän, mutta joku toinen ehkä asettelee niitä pöydille punaisten tulppaanien sijasta.

Millaisia joulusiivousvinkkejä teillä on?

Uusi etiketti lahjojen saajille

Joululahjojen uudet säännöt saivat niin paljon kiinnostusta osakseen, että päätin tehdä  samanlaiset saajan näkökulmasta.

1. Lahjatoiveet. Jos joku kysyy, on ihan sallittua kertoa mitä toivoo. Jos kysymystä ei tule, tilanne on kinkkisempi. Jos kyse on läheisestä ihmisestä, asiasta voi ehkä varovaisesti vihjaista. Jos taas kyse on kaukaisemmasta ihmisestä, lahjatoive saattaa helposti kuulostaa vaatimukselta. On myös muistettava, että lahjatoiveiden tulee olla kohtuullisia. Lahjat ovat kuitenkin lahjoja, ne annetaan vapaaehtoisesti, eikä mielestäni saaja voi automaattisesti odottaa, että saa juuri sen (tai kaiken) mitä on toivonut. Tietysti toivelahjat ovat antajan kannalta fiksu ratkaisu, mutta toiveiden toteuttamista ei voi edellyttää.

2. Raha. Joskus tuntuisi kivalta, että saisi rahaa johonkin isompaan juttuun. Jos toivot rahaa, niin tee se antajalle mieluisaksi. Kerro mihin toivot rahaa ja mitä sillä haluaisit tehdä, tai toivo vaikka lahjakorttia haluamaasi liikkeeseen. Pelkän rahan antaminen tuntuu usein persoonattomalta ja kylmältä.

3. Lahjat, joita et halunnut ja joista et pidä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta säilyttää saamiaan lahjoja hamaan loppuun saakka. Jos olet saanut jotain ehdottoman karmeaa, siitä saa hankkiutua eroon. Sen voi antaa eteenpäin jollekin, joka arvostaa, tai sen voi viedä kirppikselle. Sille voi keksiä uuden käyttötarkoituksen tai sen voi sijoittaa paikkaan, johon sitä ei ole alunperin tarkoitettu. Tämän kaiken voi kuitenkin tehdä hienotunteisesti asiaa sen enempää mainostamatta.

4. Jos et oikeasti halua mitään, tee sekin antajalle mahdollisimman helpoksi. Selitä, että olet muutenkin karsimassa omaisuuttasi ja yksinkertaistamassa elämää, etkä sen vuoksi kaipaa mitään uutta. Anna myös vaihtoehto: voit esimerkiksi sanoa, että ilahtuisit jos lahjarahat annettaisiinkin sinulle mieluisaan hyväntekeväisyyteen. Tällä tavalla et tyrmää lahjanantajan hyvää tarkoitusta, mutta kuitenkin teet selväksi, että arvostat jotain aineetonta.

Lopuksi se kaikkein tärkein: lahjan antajan tarkoitus on hyvä, vaikka lahja olisikin epäonnistunut. Jokaisessa suvussa ja tuttavapiirissä on varmaan aina yksi ihminen, joka päättävisesti antaa lahjaksi mitä huvittaa, vaikka lähipiiri yrittäisi mitä. Näiden tyyppien kohdalla ei auta muu kuin suhtautua heihin filosofisesti ja kärsivällisyydellä. Saaja voi silti arvostaa kaunista ajatusta, vaikka toteutus olisikin mielestäsi pölhö. Tiedän, että on turhauttavaa ottaa vastaan lahjoja, joiden antaja ei tunnu alkuunkaan tajunneen toiveitasi tai ajatuksiasi. Mutta miksi pahoittaa omaa tai muiden mieltä? Voi sanoa ystävällisesti kiitos, ja hoidella epätoivotut lahjat eteenpäin myöhemmin.

Tällaisia tuli minulle mieleen. Mitä mieltä te muut olette? Listaa voi jälleen jatkaa kommenttiosastolla.

Uudet joululahjasäännöt

Kommenttiosastolla tuli taannoin keskustelua siitä, miten joululahjakäytännöt (ja varmaan muutkin) pitäisi päivittää meidän ajalle sopiviksi. Miten antaa lahjoja aikana, jolloin kaikilla on jo kaikkea ja sitäkin on liikaa? Lahjoihin liittyy kaikenlaisia tunteuita, eikä asia ole aivan yksinkertainen. Aloin miettiä asiaa lahjan antajan näkökulmasta. Saajallekin voisi tehdä oman etikettinsä, mutta se on oman postauksensa aihe.

1. Kunnioita saajan toiveita lahjattomuudesta. Minusta tämä on nykyaikana aivan ykkönen. Jos joku oikeasti ei halua mitään, niin älä anna mitään. Jos et kerta kaikkiaan kestä ajatusta, ettet antaisin MITÄÄN, kutsu saaja vaikka luoksesi syömään, vie hänet elokuviin tai tarjoa lounas. Tässä tilanteessa suosittelisin myös hyväntekeväisyyttä, esimerkiksi niitä kanoja kehitysmaihin tai muuta vastaavaa. Mutta älä anna hänelle tavaroita tai edes sitä suklaarasiaa, jos hän ei kerran halua mitään. Siihen on varmasti syynsä, ja jos väkisin lahjoo ihmistä joka mieluummin olisi ilman, aiheuttaa vain hämmennystä ja vaivautuneita tilanteita.

2. Kunnioita lahjatoiveita, mutta harkintaa käyttäen. Etenkään lapsille ei pidä automaattisesti ostaa kaikkea mitä he haluavat. Jos lahjatoive on mielestäsi liian kallis, älytön tai vaarallinen, aikuinen voi minusta ihan hyvin olla hankkimatta toivelahjaa. Jos taas toive on kohtuullinen (oli kyseessä sitten aikuinen tai lapsi), voi olla oikein hyvä idea toteuttaa se. Jos joku toivoo purkinavaajaa, niin siitä on hänelle luultavasti enemmän iloa kuin kynttilästä. Monet toivovat tiettyä lahjaa juuri siksi, että sellainen puuttuu. Jos lähtee kovasti sooloilemaan, voi tulla antaneeksi lahjoja joista ei olekaan iloa vaan pikemminkin vaivaa.

3. Velvollisuuslahjojen kannattaa olla katoavaa sorttia. Velvollisuuslahjoilla tarkoitan niitä lähipiirin ulkopuolisia ihmisiä, joille on tapana ollut antaa lahja pikemminkin siksi että se on kohteliasta ja tapana, ei niinkään läheisen suhteen vuoksi. Tällöin turvallisia valintoja ovat kukkaset, syötävät, juotavat sekä lahjakortit.

4. Aika on arvokkaampaa kuin tavara. Useimmilla meistä on jo kaikkea. Mutta kenelläkään ei ole liikaa ympärillään aidosti välittäviä ihmisiä. Anna yhteistä aikaa, elämyksiä ja apua. Pienten lasten vanhemmille lastenhoitoapua, vanhukselle ikkunanpesua ja niin edelleen. Kummilapsen voi toki viedä huvipuistoon, mutta yhtä hyvin sienimetsään. Aitoa läsnäoloa ei rahalla saa, siksi se on kaikkein arvokkainta.

5. Jos erityisiä toiveita ei ole, varminta on välttää tavaroita. Edellä mainitut katoavat lahjat, lahjakortit, palvelut ja elämykset ovat monella tapaa hyviä lahjoja, eivätkä ne kuormita kenenkään kotia. Sen sijaan parhaassa tapauksessa ne työllistävät jonkun (palvelut), ja useimmiten tuottavat iloa sekä saajalle että antajalle.

Mitä mieltä olette? Listaa voisi jatkaa kommenttilootassa!

Pientä laittoo vaatii se vaan

Minulla oli yhtenä vuonna henkilökohtainen kampanja, jonka nimi oli ”Christmas in Closet”. Sen innoituksena toimi Marttojen taannoin lanseerama lausahdus, että jos kaapit kannattaa siivota jouluksi, jos aikoo viettää joulunsa kaapissa. Tätä mukaillen aloitin projektin joskus elokuussa, ja tavoitteena oli siivota kaikki kaapit jouluun mennessä. Mahdollisesti onnistuinkin siinä, en enää ihan tarkkaan muista koska tästä on useampi vuosi aikaa. Mutta nykyisin kun availen laatikoita alkaa tuntua siltä, että vastaava kampanja alkaisi olla taas paikallaan.

On nimittäin ruvennut ärsyttämään, kun yksi jos toinenkin säilytystila on hieman epäjärjestyksessä. Kuten vaikka se hylly, jolta löytyi se keittiövaaka. Kun sanoin että järjestys on osittain looginen, niin tarkoitin juuri sitä. On ihan fiksua että tulitikut ovat kynttilänjalkojen kanssa samalla hyllyllä, mutta eri kysymys on, kuuluuko sinne myös se mainittu keittiövaaka tai puukko. Jälkimmäisestä ei ole mitään käsitystä, miten se on sinne joutunut. Oletettavasti paremman paikan puutteessa.

Samanlaisia epämääräisyyksiä löytyy muualtakin. Piironki, jossa yksi laatikko on hyvässä järjestyksessä, mutta kolme muuta ei. Komero, joka on joskus ollut ihan ok, mutta päässyt levähtämään yleisestä saamattomuudesta johtuen. Työhuone, joka tuntuu vetävän puoleensa kaikkea mahdollista roinaa ja roskaa kuin magneetti. Enkä nyt puhu sellaisesta, että jokin purnukka on hieman vinossa, vaan sellaisesta täältä-ei-löydä-mitään-ja-mitä-tämä-kaikki-tavara-oikein-on -sotkusta.

En tietenkään yritä selvittää näitä jouluksi. Tulee turhaa stressiä. Mutta vähän kerrallaan näiden kimppuun on käytävä. Tiedän myös, että sieltä tulee vastaan kaikenlaista, josta pitää päästä eroon. Sitä SER-jätettä muun muassa, ja varmaan kaikkea muutakin. Motivaatio ei juuri nyt ole korkeimmillaan mutta toisaalta ärsytys alkaa olla melko suuri. Tämä johtaa siihen, että todennäköisesti motivaatiokin alkaa pikapuoliin kohota… Aloitan vaikka siitä keittiövaakahyllystä. Yritän tsempata ja ottaa myös kuvia! En tosin lupaa mitään.

Meinaako joku siivota kaappeja jouluksi?

Johan se on kohta joulu

Tarkalleen ottaen jouluun on noin kaksi kuukautta aikaa. Minähän olen tunnetusti joulukuusitosikko ja meidän perheen joulu on aina ollut hillitty spektaakkeli. Syytän tästä äitiäni, jolla on taipumusta perfektionismiin ja hillittyihin spektaakkeleihin kaikkien juhlien osalta, joten olen ilmeisesti imenyt liikaa vaikutteita varhaislapsuudessa. Koska kuitenkin tykkään joulusta hurjasti, en anna näiden seikkojen häiritä vaan sen sijaan alan tyynesti valmistautua ajoissa.

Olen alkanut suunnitella. Kaikkien onnistuneiden juhlien takana on kunnollinen suunnittelu, myös joulujuhlan. Ensinnäkin olen alkanut miettiä tarjottavia ruokia. Tänä vuonna haluan panostaa etenkin (raakoihin) kaloihin, koska en viime jouluna voinut niitä raskauden vuoksi syödä. Ruoka on todella keskeinen osa omia jouluperinteitäni, joten huolellinen valmistautuminen on avainasemassa. Olen myös tullut siihen tulokseen, että joulukuun ruokabudjettiin ei sisällytetä joulun ajan aterioita. Säästän mieluummin vaikka myöhemmin tammikuun puolella.

Olen myös alkanut suunnitella aikatauluja ja logistiikkaa. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tämä on yksi onnistuneen joulun tärkeistä asioista, enkä usko että meidän perheemme olisi mikään erikoinen poikkeus. Antakaas kun selitän vähän tarkemmin. Meidän lähipiiriin kuuluu koko joukko sukulaisia ja ystäviä, joita kaikkia haluamme tavata ja jotka haluavat tavata meitä. Tämä porukka ei kuitenkaan vietä aattoiltaa saman katon alla, joten jouluaattona ja välipäivinä on tarpeen liikuskella ympäri kaupunkia. Erilaiset siirtymät ja liian kireälle viritetty aikataulu on kuitenkin yksi niistä asioista, jotka taatusti nostavat stressikerrointa. Jos hätäisen aikataulun lisäksi otetaan mukaan paukkupakkaset, toppavaatteisiin sullottavat lapset ja pieni liikenneruuhka, katastrofin ainekset onkin jo kasassa. Siksi haluan että joulun aikataulu on selvillä hyvissä ajoin. Kun siirtymät on lyöty lukkoon, on helppo päätellä muut aikataulut, kuten esimerkiksi moneltako kinkku laitetaan uuniin jotta se on oikeaan aikaan valmis. Joku ehkä pitää tätä nipottamisena, mutta minä vain haluan päästä helpolla.

Sitten olen alkanut suunnitella joululahjoja, sekä itselleni että muille. Muille tietysti siksi, että kestää aikaa saada hyviä ideoita eikä lahjojen hankkiminenkaan käy kädenkäänteessä. Enkä taatusti halua ryntäilemään tavarataloihin aatonaattona. On myös ihmisiä, jotka haluavat muistaa minua, mutta en halua mitä tahansa lahjaksi. Kestää aika kauan keksiä myös kaikkea sellaista jota itse tarvitsisin, jotta osaan esittää hyviä toiveita sitten kun niitä aletaan kysellä.

Joten kuten näette, ei tässä nyt niin aikaisessa olla. En ole aloittanut mitään täysipäiväistä jouluintoilua, vaan järkevän osa-aikaisen suunnittelun, jonka pääasiallinen tarkoitus on tuottaa se hillitty spektaakkeli ilman suurta stressiä.

Joulu ja jätteet

Kertauksena vielä:

  • Lahjapaperit ja muut kääreet kuuluvat energiajätteeseen, ei paperinkeräykseen.
  • Kinkun paistorasva sekajätteeseen tai biojätteeseen. Tästä on hieman vaihtelevia ohjeistuksia liikkeellä, mutta en usko että menee pahasti pieleen kummassakaan. Kunhan ei kaadeta viemäriin, se menee tukkoon.
  • Pahvit pahvikeräykseen.

Minä säästän uusiokäyttöön seuraavat

  • Isot ja ehjät kappaleet kuplamuovia ja aaltopahvia, mikäli niitä on ollut lahjojen pakkauksissa
  • Kaikki lahjakassit ja -laatikot, siis sellaiset kauniit, joihin voi hyvin pakata vielä monta uutta lahjaa.
  • Siistit lahjapaperit, rullaan ja vien vinttiin odottamaan ensi joulua. Näiden määrä tosin vähenee vuosi vuodelta, kun monet pakkaavat lahjansa usein noihin edellämainittuihin pusseihin.
  • Silkkinauhat ja pakettikoristeet, kuten kangaskukat yms.

Tällä kierrätyssysteemillä olen selvinnyt todella vähillä investoinneilla pakkausmateriaaleihin jo monta vuotta. Tänä vuonna ostin yhden rullan lahjapaperia. Nauhoja ja koristeita en ole ostanut vuosikausiin. Lahjakasseistakaan ei ole tullut puutetta, satunnaisesti olen napannut Alkosta mukaan lahjapullolle myös lahjapussin, muuten nämä varastot tuntuvat uusiutuvan itsestään.

Säilytyskään ei ole mahdotonta. Kaikki kassit säilyvät siisteinä litistettyinä kahdessa paperikassissa: toisessa selvästi jouluaiheiset, toisessa ympäri vuoden käytettävät. Silkkinauhat ovat vyyhdeissä yhdessä muovisessa rasiassa, joka sekin on alunperin ollut jonkin irtomyynnistä ostetun ruuan pakkaus. Kaikki muut paperit ja koristeet ovat omassa paperikassissaan. Jouluhommia pidän vintillä, muita komerossa, josta ne vievät varsin maltillisen tilan.

Joulukorttidilemma on edelleen jossain määrin olemassa, mutta alan kallistua sille kannalle, että viimeistään Nuutin päivänä laitan ne roskiin. Ei niitä tule kuitenkaan koskaan uudelleen luettua. Tänä vuonna kun en itse lähettänyt niitä, pois laittaminen tuntuu yllättäen helpommalta kuin ennen. Säästän ehkä yhden, joka oli poikkeuksellisen hieno, itse tehty ja suunniteltu.

Suuret joulukuusisäännöt

Suhtaudun harvoihin asioihin yhtä fanaattisesti kuin joulukuusen koristeluun. Siis oman joulukuusen koristeluun. Heti alussa on todettava, että koska itselläni on niin vahvat näkemykset millainen kuusen on oltava, ymmärrän erittäin hyvin, jos joku muu on ihan eri mieltä. Tämä intomielisyys aiheuttaa lähipiirissä lievää huvittuneisuutta, ja ihan syystäkin. Ajattelin jakaa samaa hupia teillekin. Tässä siis kattavat patenttiohjeeni, joita ei tarvitse noudattaa muuten, paitsi jos asuu meillä 🙂

Suuret joulukuusenkoristelusäännöt:

  1. Pallojen väri saa olla punainen, hopea tai kulta. Poikkeuksen tekevät isot, käsinmaalatut erikoispallot. Enemmän palloja on aina parempi kuin vähemmän palloja. Tosi paljon palloja on kaikista paras.
  2. Pallojen lisäksi kuuseen voi laittaa lasienkeleitä, kristallikoristeita ja lasilintuja, mutta vähemmän kuin palloja.
  3. Pallot ripustetaan kultalangalla. Muovikiinnikkeet ovat ehdottomasti kiellettyjä.
  4. Kynttilöitä on oltava minimissään kaksi sarjaa. Olen tosin harkinnut vielä kolmannen sarjen hankkimista. Eläviä kynttilöitä en uskaltaisi polttaa, vaikka monet sanovat niitä hyvin kauniiksi. Mutta haluan että kuusi säkenöi vuorokauden ympäri, joten elävä tuli ei käy. Kynttilät pitää yrittää saada kuuseen mahdollisimman tasaisesti ja pystyyn.
  5. Latvatähti on hopeinen tai kultainen. Elävä ruusu sallitaan myös.
  6. Pallot asetellaan mahdollisimman tasaisesti ympäri kuusta. Pitää olla tarkkana, ettei kaksi samanlaista palloa roiku samalla korkeudella vierekkäin. Pallot eivät saa nojata oksiin vaan niiden pitää riippua mahdollisimman vapaasti.
  7. Samaan oksaan vain yksi pallo, paitsi jos on kaksi eri pituista lankaa. Mitkään pallot eivät saa osua toisiinsa.
  8. Viimeisenä asetellaan pörheää hopealankaa, mutta se ei saa olla liian paksua. Lanka alkaa tähden juuresta latvasta, ja kiertää kuusta aaltoilevana spiraalina.
  9. Hopealanka ei saa mennä itsensä kanssa ristiin. Se asetellaan niin, ettei kahden langan saumakohtaa erota.
  10. Jos käytetään lisäksi helminauhaa, se laitetaan samoin kuin hopealanka.

Kun kuusi on koristeltu, alkaa hienosäätö. Yksittäisiä palloja siirrellään pitkin joulupyhiä paremmille paikoille, niin että viimeistään uuteen vuoteen mennessä kuusi on saavuttanut täydellisyyden. Lapsena, kun tarjolla ei ollut vielä viljeltyjä kuusia, pallojen asettelu oli äärimmäisen tarkkaa puuhaa, koska niillä naamioitiin kuusessa olevia tyhjiä koloja ja muita epäsymmetrisyyksiä. Nykyisin ainakin pääkaupunkiseudulla myydään etupäässä viljeltyjä kuusia, jotka ovat aina tuuheita ja tasaisia. Nykyisin naamioin hopealangalla niitä oksantynkiä, joita on jäänyt näkyviin kun kuusta on leikattu kasvattaessa.

Tämän vuoden kuusesta tuli varsin hyvä. Se on perinteitä noudattaen myös varmuuden vuoksi kiinnitetty seinään… saisikohan alennusmyynneistä uusia kuusenjalkoja?

Tämän vuoden kuusi

Tämän vuoden kuusi

Iloista ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! Kiitos kaikista vuoden aikana tulleista kommenteista, ja etenkin lämpimistä ajatuksista nyt syksyn aikana. En pidä varsinaista joululomaa blogista, vaan postailen sitä mukaan kun aikaa ja ideoita ilmenee. Voikaa hyvin!

Viikon vinkit: Tavarataivas, joulusiivous ja turhia lahjoja

Tarkkasilmäinen lukija vinkkasi jo aiemmin kommenteissa: TV1 esittää Tavarataivas-dokumentin 23.12. klo 21, ja vielä uudelleen 28.12. Olen hyvin iloinen, koska en vieläkään ole onnistunut näkemään tätä aiemmin. Tarkat esitystiedot tässä. Palaan aiheeseen kun olen katsonut dokumentin. Tästä linkistä pääsee katsomaan lyhyen haastattelun dokumentin tekijästä. Haastattelija on jotenkin ärsyttävä, mutta haastateltava puhuu kiinnostavia.

MTV3 jakelee viimeisiä vinkkejä järkevään joulusiivoukseen. Omat ehdotukseni: keskity olennaiseen, siivoa kunnon aineilla ja välineillä, älä kasaa itsellesi turhia paineita.

Älä anna turhaa lahjaa! Joulun jälkeen epäonnistuneita lahjoja päätyy avaamattomina erilaisiin kierrätyspisteisiin. Asiantuntijan mielestä syynä on se, että ostetaan vain jotain eikä oikeasti ajatella lahjan saajan makua tai tarpeita. En voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan. Hirveää rahan ja ajan hukkaa. Jos ei keksi mitään, ehdotan lahjoitusta hyväntekeväisyyteen lahjansaajan puolesta, tai sitten vanhaa kunnon lahjakorttia esim. tavarataloon, josta jokainen voi itse hankkia mieluisan tavaran. Ihmisillä on käsittämätön idea, että lahja ei ole kunnon lahja, jos se ei ole paketissa. Lapset vielä ymmärtää, mutta kuka aikuinen voisi pahastua siitä, että joku on lahjoittanut rahaa vaikkapa uudelle lastensairaalalle tai SPR:n kriisirahastoon sen sijaan, että olisi sijoittanut sen pönäkkään koristekynttilään, jota ei ikinä polteta? Maailma on materiaa täynnä, eikä meistä monikaan tarvitse sitä yhtään enempää.