Nopeaa ja tehokasta

Minä sitten rakastan hyvää asiakaspalvelua. Eilen pääsin pitkästä aikaa sellaisen kohteeksi, kun blogi meni yllättäen rikki. Olin kaikessa rauhassa vastailemassa kommentteihin, kun wordpress alkoi tökkiä, kunnes yhtäkkiä koko homma katosi ja ruudulla näkyi vain virheilmoitus. En tajunnut siitä mitään, joten meilasin paniikissa tietysti ensimmäisenä nettiguru Katrille. Katrilta tulikin vastaus, ja olisin luultavasti osannut korjata ongelman itsekin, mutta olin jo hätäpäissäni ehtinyt ottaa yhteyttä webbihotellin chatti-palveluun. (Katri on mahtava, ja osaisi luultavasti korjata tarpeen vaatiessa koko internetin. Muun muassa. Ihan guru.)

Chattipalvelu osoittautui kuitenkin tosi tehokkaaksi. Pienen odottelun jälkeen sain linjoille ystävällisen Robertin, joka halusi alkajaisiksi selvittää, olenko minä minä. Vaikka en muistanutkaan kaikkia salasanoja, se ei haitannut, sillä henkilöllisyys pystyttiin varmistamaan helposti sähköpostin välityksellä. Sen jälkeen Robert paneutui varsinaiseen ongelmaani, jonka hän ratkaisi noin kahdessa minuutissa. Sitten hän tiedusteli, oliko jotain muuta, jossa voisi olla avuksi. Selvitin siis samassa yhteydessä miten pääsen muokkaamaan salasanojani yms. ja lopuksi poistuin linjoilta erittäin tyytyväisenä asiakkaana. Oli helppoa jättää palautekyselyyn huippuarvosanat.

Tässä kokemuksessa kitetytyi hyvän palvelun ydin: se oli nopeaa, ystävällistä ja tehokasta. Ongelma ratkesi ja asiakkaalle jäi hyvä mieli. Tällaiset kokemukset ovat todella tärkeitä uskollisten asiakkaiden saamiseksi.

Suunta selvillä

Kiitos kaikille palautetta antaneille! On ollu todella mielenkiintoista lukea näkemyksiänne ja kokemuksianne, sekä saada hyviä juttuvinkkejä teiltä. Arvostan todella jokaista kommenttia!

Hyvä puoli on se, että näyttää siltä että ne aiheet jotka kiinnostavat minua, tuntuvat kiinnostavan myös teitä. Blogi on siis erinomaisessa balanssissa sen suhteen. Olen myös iloinen siitä, että kukaan ei kaivannut kuvia (koska niitä ei ole tulossa), ja pitkät jutut tuntuvat myös maittavan hyvin. Jatkan siis asioiden pohdiskelua samaan tyyliin kuin ennenkin. Joku kritisoi, ettei pidä ruveta mielistelemään lukijoita – onneksi se ei kuulu suunnitelmiin missään nimessä. Ei tässä kirjoittamisessa olisi mitään järkeä, jos yrittäisin kirjoittaa jostain muusta kuin omista kiinnostuksen kohteista. Motivaatio tuskin riittäisi alkua pidemmälle. Samalla käy tietenkin niin, että kaikki eivät tykkää kaikesta, mutta onneksi ensimmäisestä kappaleesta yleensä selviää, kiinnostaako aihe vai ei, jonka jälkeen valinta on lukijan.

Viikon vinkit säilyvät entisellään, mutta päätin että kerran viikossa on hyvä tavoite. Jos ihan joka viikko ei jaksa tai ehdi, niin sitten pidetään vähän taukoa. Stressi pois tästäkin. Oli kuitenkin kiva kuulla, että moni on linkeistä kiinnostunut. Niistäkin on muuten vaikea ennalta ennustaa, mikä herättää mielenkiinnon. Näen tilastoista kuinka monta kertaa mitäkin linkkiä on klikattu, ja välillä tulokset yllättävät.

Yritän kuitenkin jatkossakin vastata jokaiseen kommenttiin, koska se on minusta kohteliasta. Toistaiseksi blogin kommenttimäärät ovat niin maltillisia, että ehdin kyllä vastata kaikkiin, joskin en ehkä ihan saman vuorokauden sisällä. Tykkään keskustelusta, ja itseäni välillä harmittaa, että kirjoittaa jonnekin pitkän kommentin, johon ei kuitenkaan reagoida mitenkään. Blogien idea on olla kaksisuuntaisia.

Juttuvinkeistä olen kiitollinen, mutta kaikkia en pysty toteuttamaan. Koen ettei kokemukseni tai tietoni riitä ihan kaikkiin, mutta joukossa oli paljon sellaisia, että ainakin jotain samansuuntaista tulee varmasti jossain vaiheessa täällä vastaan. Olen palautteen perusteella päättänyt ottaa rahan mukaan aihepiireihin. Kehittelen parhaillaan ensimmäistä postausta aiheesta, joka on siis tulossa tammikuun aikana.

Mihin suuntaan mentäisiin?

Haluan vuoden alun kunniaksi kysellä teiltä lukijoilta, mistä oikeastaan haluaisitte lukea? Minua kiinnostaisi tietää ainakin nämä kolme asiaa:

  1. Mitkä aihepiirit kiinnostavat lukijana eniten?
  2. Nykyisenlaisia pitkiä vai mieluummin vähän lyhyempiä postauksia?
  3. Mitä mieltä olette viikon vinkeistä?

Pää kihisee kirjoitusideoita, mutta olisi kiva kuulla, mikä teitä eniten inspiroi. Olen jo pidempään halunnut kirjoittaa kuluttamisesta ja arkijärjestä myös rahan näkökulmasta, mutta olen hakenut oikeata lähestymiskulmaa aiheeseen. Mitään sijoitusvinkkejä en todellakaan ajatellut jaella, vaan ennemminkin kirjoittaa rahan käytöstä, säästämisestä jne. Toisaalta tuntuu, että tämä on jotenkin tulenarka aihe, koska se on ihmisille niin henkilökohtainen juttu. Mitä mieltä te olette?

Vaatetuksesta jatkan varmasti edelleen, sillä olen nyt innostunut P333:sta, ja lisäksi aion tulevana vuonna seurata omaa kulutustani muutenkin tarkemmin. Myös ruoka palannee jossain muodossa takaisin kuvioihin nyt, kun oma jaksaminen on vähän kohentunut. Jonkinlainen vuoden alun raivausprojekti on myös mietinnässä.

TIetyt jutut jatkuvat entisellään: kuvia ei täällä tule näkymään yhtään enempää kuin aikaisemminkaan. Muutkin aihepiirit pysynevät suunnilleen samoina. Viikon vinkkejä olen ajatellut listata jatkossakin, mutta hellitän ehkä hieman julkaisutahdista – säännöllisesti ilmestyvän postauksen kasaaminen tuo tiettyjä paineita, joita en juuri nyt haluaisi ottaa. Postaustahti säilynee entisellään – inspiraation mukaan muutaman kerran viikossa. Mutta en aio ottaa tästäkään stressiä, jos väsy meinaa iskeä, harvennan suosiolla.

Mutta kertokaa te minulle, mihin suuntaan haluaisitte nähdä blogin kehittyvän? En lupaa että noudattaisin vinkkejänne, mutta ne kiinnostavat silti. Välilä on nimittäin todella vaikea ennakoida, mitkä jutut kiinnostavat ja mitkä eivät. Sitä luulee kirjoittaneensa hyvinkin mielenkiintoisen pätkän, eikä kukaan kommentoi. Sitten heittää jonkun välitekstin, josta aukeaakin vilkasta mielipiteenvaihtoa ja linkkejä ympäri blogimaailmaa. Joten ehkä tämä kysely auttaisi ymmärtämään tätä logiikkaa paremmin! Kommenttiboksi on auki, olkaa hyvä!

Rikosseuraamuslaitos

Jos viettää yhden päivän sairaalan päivystyksessä, näkee kaikenlaista porukkaa. Päivystys on muutenkin mielenkiintoinen paikka. Siellä asiat etenevät omassa vääjäämättömässä järjestyksessä, eikä potilaalla ole siihen juuri nokan koputtamista. Mikä on vain hyvä asia, koska oletan, että systeemi on järjestetty mahdollisimman toimivaksi ja tähtää mahdollisimman monen ihmisen henkiinjäämiseen. Käytännössä se tarkoittaa odottelua tunti toisensa perään, joten siinä ehtii nähdä kaikenlaista kulkijaa.

Kiinnitin huomiota eilen siellä istuskellessani nuoreen mieheen, joka jutteli kahden bussikuskin kanssa. Tai ensin tulkitsin heidät vaatetuksen perusteella poliiseiksi, sitten bussikuskeiksi, mutta molemmat arvaukset tuntuivat jotenkin vääriltä. Ennen kuin toinen nousi, ja selässä luki rikosseuraamuslaitos. Eivät ne olleetkaan kavereita, vaan nuoren miehen saattajia, tai siis suomeksi sanottuna vartijoita. Jäin miettimään miten merkillisesti asioita voi suomeksi ilmaista. Kuten nyt tuo rikosseuraamuslaitos, joka hämäsi ainakin minua sen verran, että piti ihan keskittyä miettimään mikä pulju oikein on kyseessä.

Aloin pohtia, puhutaanko nykyään enää siivoojista. Löysin sellaisen tutkintonimikkeen, kuin toimitilahuoltaja, mutta vaikutti siltä, että kyseessä on siivojan tai talkkarin työ. Kun selaa erilaisia ammattikoulujen nettisivuja, tulee vastaan muitankin samanlaisia. On esimerkiksi matkailupalvelujen tuottaja, joka kuvauksen mukaan on suomeksi matkaopas. Tai miltä kuulostaa kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinto? Puhdistuspalvelut kuulostavat kyllä epäilyttävästi siivoamiselta. Ja mitä eroa mahtaa olla siivoojalla ja siistijällä? Siistiminen on on minusta sellaista kevyttä järjestelyä, eli onko niin että siistijä ei pese lattioita? Hämärää.

Noh, lähinnä tämä pohdiskelu johtuu siitä, että kuten ehkä postaustahdista on saattanut päätellä, energiaa ei ole viime aikoina riittänyt blogiin asti. Se harmittaa minuakin, mutta näin tämä joskus menee. Toivottavasti taas pian uuteen nousuun! (Ensi viikoksi tosin on postaus luvassa, nimittäin jääkaapista paljastui katastrofi. Palataan siihen.)

Pallot ilmassa, ainakin vielä

Blogissa on ollut viime ja tällä viikolla tavallista hiljaisempaa. Se johtuu siitä, että sekä työ- että muussa elämässä on niin sanotusti vähän tilanteet päällä. Koska kaikkea ei ehdi, jostain on pakko tinkiä. Aiheita olisi mielessä vaikka kuinka (miksi niitä aina tuleekin mieleen juuri silloin kun ei ehdi kirjoittaa?), mutta aika ei riitä, koska yöunistani en tingi.

Törmäsin äskettäin uutiseen muovikassittomasta marraskuusta. Onko tämä jokin yleinen perinne, vai äskettäin keksitty? Haluaisin osallistua mutta tiedän jo nyt että tämä hetki ei edesauta onnistumista. Jos kaikki pallot pysyvät ilmassa muutenkin vain juuri ja juuri, niin siinä jää muovikassit toissijaisiksi. Mutta asia on tärkeä ja sellainen, johon itse pystyisin helposti vaikuttamaan. Pidetään mielessä ja palataan ensi viikolla.

Olen myös lueskellut Noora Shinglerin Marjoja & maskaraa -kirjaa. En ole ehtinyt syventyä siihen kovin tarkasti, mutta yleiskuva on käynyt selville. Kirja on ollut monessa suhteessa erilainen kuin odotin. Joistain asioista pidin, mutta toisaalta olen Nooran kanssa joistakin asioista niin eri mieltä, että osaan sisältöä suhtaudun aika suurella kriittisyydellä. Kirjoitan tästä pidemmin kun ehdin syventyä kirjaan paremmin.

Tällaisia kuulumisia siis tällä hetkellä. Seuraavan kerran palaan varmuudella sunnuntain linkkivinkkien muodossa. Ensi viikolla toivottavasti paremmalla ajalla ja energialla!

Viikon vinkit: vuosipäivä

Tajusin, että viikon vinkit on vuoden vanha keksintö. Viime heinäkuussa aloin systemaattisesti kerätä blogin aihepiiriin liittyviä linkkejä ja julkaista niitä kerran viikossa saatesanojen kera. Kehitin systeemin, koska törmäsin jatkuvasti mielenkiintoisiin juttuihin jotka halusin jakaa mutta joista olisi ollut liian työlästä kirjoittaa yksittäin. Toisaalta halusin julkaista jotain myös viikonloppuisin, mutta kunnon postauksen kirjoittaminen ei käy ihan käden käänteessä. Linkkilista tuntui hyvältä ratkaisulta.

Vuoden aikana konsepti on osoittautunut toimivaksi. Niihin tilastoista näen, että linkkejä avataan ja luetaan. Sen sijaan en edelleenkään osaa ennustaa mikä herättää lukijoiden mielenkiinnon; joskus omasta mielestä kiinnostava artikkeli saa vain pari klikkausta, kun taas ”täytejutuksi” tarkoitettu pikku-uutinen onkin yllättäen kaikkien suosiossa. Senpä tähden julkaisen edelleen kaikenlaisia linkkejä, jotka syystä tai toisesta herättävät oman mielenkiintoni.

Olisi kiva kuulla kommentteja ja ehdotuksia viikon vinkkien suhteen! Määrää en aio lisätä, sillä usein viikon aikana ei löydy kuin pari kolme sopivaa vinkkiä. Pitäisikö aihepiiriä laajentaa? Selostusta lisätä tai vähentää? Millaiset uutiset teitä eniten kiinnostavat?

Viikon vinkit 25/2013: juhannuskierrätystä

Tällä viikolla ei olekaan tarjolla tavanomaisia linkkivinkkejä. Lehdissä alkaa olla hiljaista, joten ajattelin kääntyä Arkijärjen arkistojen puoleen. Blogi on ollut olemassa jo melkein 1,5 vuotta, ja siinä ajassa tekstejä on ehtinyt kertyä satamäärin. Lukijankunta on myös kasvanut, ja matkan varrella mukaan on tullut ihmisiä, jotka eivät suinkaan ole seuranneet juttujani alusta asti. Tällä viikolla siis muutama nosto viime vuoden kesäkuulta.

Kesäkuun 2012 ensimmäinen kirjoitus käsitteli sitä, millaisia shoppailijoita olemme. Yliostaja, aliostaja, maksimoija vai tyytyjä?

Olen edelleen sitä mieltä, että ziplock-pussit ovat mahtavia. Pesen vanhoja uusiokäyttöön. Pääseekö sillä virallisesti friikkien joukkoon?

Blogiin tullaan usein sooda-vinkkien perässä, ja tässä niistä yksi: Soodalla mikro puhtaaksi. Helppoa, halpaa ja ekologista.

Ja lopuksi juhannukseen sopivasti liittyen pohdintaa siitä, kannattaako mökille raahata kaikkea, mitä ei vain viitsi heittää pois.

Irti turhasta!

Minulla on uutisia! Tästä viikosta alkaen Jennin Arkijärkeä voi kuunnella nettiradio-ohjelmana eli podcastina joka keskiviikko. Teen tätä ohjelmaa yhdessä Kutri.netin Katri Mannisen kanssa. Olemme tehneet pari vastaavaa podcastia ennenkin, mutta nyt homma muuttuu säännölliseksi. Uusi ohjelma julkaistaan joka keskiviikko meidän molempien blogeissa sekä ohjelman omilla sivuilla, jotka löytyvät osoitteesta irtiturhasta.net. Podcastin voi tilata myös iTunesin kautta, josta ensimmäinen jakso jo löytyykin. Kerran viikossa siis noin puolen tunnin ajan puhetta mielen, kodin ja arjen keventämisestä.

Tarvitseeko sanoa, että olen tästä aivan innoissani? Huomasimme Katrin kanssa jo kauan sitten, että meidän jutut täydentävät toisiaan hyvin. Me molemmat puhumme viime kädessä elämän keventämisestä ja helpottamisesta – minulla on aiheeseen varsin konkreettinen näkökulma, kun taas Katri lähestyy aihetta mielen toiminnan ja ajatusten kautta. Uusimmassa jaksossa keskustelemme siitä, mitä yhteistä on liiallisella shoppailulla ja liiallisella syömisellä – ne ovat yllättäen varsin lähellä toisiaan. Kuten huomaatte, pohdin edelleen aktiivisesti, onko tavara tosiaan uusi läski, vai ei.

Tämä projekti tarkoittaa minulle myös uuden oppimista. Maneerit kuuluvat omiin korviin piinallisen selkeästi, mutta hei – tämä oli vasta ensimmäinen jakso! Kirjoittamisessa ja puhumisessa on hirveän iso ero, sillä kirjoittaessa sanavalintoja voi hioa loputtomiin mutta puhuessa sanojen korjaaminen aiheuttaa tankkaamista ja änkytystä. Saatan kirjoittaa yhtä blogikirjoitusta monena päivänä, ja korjailla tekstiä eri kohdista pitkin matkaa. Huomasin, että puhuessa täydellisen ilmaisun etsiminen ei käy – pitää luottaa siihen, että ensimmäisenä mieleen tuleva sanavalinta on riittävän hyvä ja selittää sitä tarvittaessa jälkikäteen. Jos yritän ilmaista itseäni puhuen äärimäisen täsmällisesti, oikeiden sanojen hakemiseen menee aivan liikaa aikaa. Mutta on motivoivaa opetella uutta!

Ensimmäisen jakson voi kuunnella tästä:

Unohdettu vuosipäivä

Arkijärki-blogin 1-vuotissynttärit vilahtivat ohi ennen kuin huomasinkaan. Tarkoitus oli blogata merkkipäivänä, mutta siitä ei tullut mitään, koska luulin aloittaneeni blogin vasta huhtikuussa. Äsken tehty tarkistus osoitti, että tosiasiassa vuosi tuli täyteen jo 12.3., jolloin julkaisin ihka ensimmäisen Arkijärki-postauksen. Reilu vuosi yli 700 postausta myöhemmin voisi sanoa, että blogi on muuttanut ajatusmaailmaani varsin pysyvästi.

Kun vuosi sitten aloitin, olin muutama kuukausi aiemmin yhtäkkiä tajunnut, että organisointi on intohimoni. Sitten pureskelin tätä oivallusta aikani, ja melko pian aloin harkita blogin perustamista. Pari-kolme kuukautta myöhemmin olin jo niin vakuuttunut siitä, että minulla riittäisi aiheesta kirjoitettavaa, että aloitin blogin pitämisen. Ihan aluksi taisi ajatuksena olla jonkinlainen neuvonta-palsta, mutta 3-5 ensimmäisen postauksen jälkeen tajusin, että sormi pystyssä paasaaminen on tylsää sekä minun että lukijoiden mielestä. Totesin, että itsekin luen mieluiten sellaisia blogeja, joissa kirjoittaja pistää persoonaansa peliin. Niinpä luovuin itsekritiikistä, ja aloin jakaa onnistumisten lisäksi myös niitä ei-niin-putkeen-menneitä tilanteita – kuten keittiönkaappin levinneet hunajapurkit ja ällöt liesituulettimet. Jos joku on saanut vertaistukea, niin hyvä. Toivon myös, ettei sitä sormi pystyssä -fiilistä täältä enää välity.

Blogin kirjoittaminen on kuitenkin johtanut siihen, että ajatusmaailmani on muuttunut. Pohdin nykyisin paljon kuluttamista, shoppailua, kierrätystä ja ekologisia valintoja. Epäilen, että blogin myötä olen saattanut kadottaa kyvyn impulssiostoksiin… Toisaalta tämä uusi näkökulma on hyvä asia, sillä olen äärimmäisen tietoinen kaikkien hankintojeni seurauksista. Toisaalta tieto lisää tuskaa, ja omien valintojen kyseenalaistaminen aiheuttaa ajoittain jopa lievää ahdistusta. En voi enkä halua viedä kulutustottumuksiani äärimmäiseen minimalismiin, mutta haluan silti olla sinut kaikkien päätösteni kanssa. Haluan kuluttaa vastuullisesti, terveellisesti ja kohtuullisesti. Blogi on todella avannut silmät tarkastelemaan monia asioita uudesta näkökulmasta.

Nautin kirjoittamisesta hurjasti, mutta tämä ei olisi puoliksikaan niin hauskaa, ellei blogiin olisi löytänyt myös hämmästyttävän iso joukko lukijoita. Viime kuussa blogia luettiin melkein 9000 kertaa, mikä hieman ällistyttää minua – onhan kyseessä kuitenkin aika rajatun aihepiirin blogi, jossa ei ole edes kuvia! Mutta samalla se on äärimmäisen ilahduttavaa. Luen innolla kaikki uudet kommentit ja arvostan niistä jokaista. Olen oppinut teiltä lukijoilta vuoden aikana paljon! Kiitos että osallistutte, se tekee bloggaamisessa antoisaa. Ja jos teille joskus tulee mieleen juttuideoita, niin kertokaa se kommenteissa. Olisi kiva kuulla, mitkä aiheet teitä eniten kiinnostavat.

Pesuaineet kiertoon ja kukkamultapäivitys

Muistatteko, kun upouusi pesukone temppuili, ja Miele hyvitteli meitä pesuaineilla? Totesin, että eivät ne tule meillä käytettyä. Siksi kiikutin ne taloyhtiön pesutupaan, ja kirjoitin mukaan lapun että käyttäköön pois ken haluaa. Pesuaineet ovat epäilemättä oikein hyvät, mutta olen niin tottunut käyttämään hajusteettomia tuotteita, että nämä jäivät tarpeettomina hyllyyn.

"Pesutorni"

”Pesutorni”

Tuon pikkuputelin jätin itselle, se on tarkoitettu urheiluvaatteiden pesuun. Ehkä sille löytyy vielä käyttöä. Toivottavasti joku naapuri ilahtuu, ja säästää pitkän pennin noita käytellessä.

Olen luvannut kuvia kukkamultaprojektista. Niitä ei ole näkynyt, koska huomasin ettei ostamani multapussi riitä alkuunkaan. Olen laittanut ulkokukkien siemeniä kasvamaan, ja siinä hommassa meni puolet ostetusta mullasta. Täytyy siis hankkia uusi, isompi säkki ennen kuin pääsen tositoimiin. Kaikki lukijoilta saadut vinkit on kuitenkin tallessa, ja raporttia seuraa!