Arkijärki jatkaa kasvuaan tasaiseen tahtiin, mikä kyllä jaksaa edelleen hämmästyttää minua. Mutta siis positiivisella tavalla. Ajattelin koostaa huviksenne pienen katsauksen siitä, miten blogia on vuoden 2014 aikana luettu.

Lukijoita näyttäisi tulevan eniten hakukoneista, sitten blogilistan ja bloglovinin kautta. Tänä vuonna tekstejä on myös jaettu ahkerasti facebookissa, josta myös on runsaasti liikennettä. Näiden jälkeen tulee koko joukko muita blogeja, joissa Arkijärki on lukulistalla tai sitten olen itse kommentoinut jotain ja lukijoita on tullut kommenttini perässä. Kokonaisuudessaan lukijamäärä on kasvanut noin 40% viime vuodesta. Hämmästelen tätä erityisesti siksi, että vedän niin omaa linjaa täällä edelleen: ei kuvia, ei arvontoja, eikä niin minkäänlaista markkinointia. Rajattu aihepiiri, mutta ehkä se salaisuus onkin juuri siinä.

Ylivoimaisesti suosituin kirjoitus oli tänä vuonna Uudet joululahjasäännöt. Kyseistä tekstiä käytiin lukemassa liki 3000 kertaa! Se on aika huikeaa. Ja taas huomaa, ettei etukäteen pysty arvaamaan, mistä tekstistä tulee suosittu. En olisi mitenkään voinut arvata, että juuri tuo teksti kolahtaisi niin monille. Top 10 -kirjoitusten joukossa on mukana kestosuosikkeja: Rautapadan rasvapoltto, Banaanikärpäsansa sekä mikron ja tiskikoneen puhdistamiseen liittyviä tekstejä. Näiden tekstien suosiota selittää Google.

Blogiin tullaan useimmiten erilaisilla variaatioilla sanoista arkijärki, Jennin Arkijärki ja arkijärki blogi. Mutta näiden jälkeen tietoa haetaan juuri banaanikärpästen karkoittamisesta ja valurautapadan kunnostuksesta. Tänä vuonna myös Stockan verkkokauppa ja EkoPharma ovat ohjanneet ihmisiä Arkijärkeen. Olen muuten huomannut, että sellaiset tekstit nousevat Googlessa, joista itsekin olen hakenut tietoa ennen kirjoittamista. Näyttää siltä, että jos en itse ole paljoa tietoa löytänyt, muilla on ollut sama pulma, ja kun sitten kirjoitan aiheesta, Google ohjaa lukijat tänne.

On kiva huomata, että monilla hakusanoilla löytyy täältä järkevää lukemista, esimerkiksi kaikki siivoukseen ja etenkin tavaroiden vähentämiseen liittyvät jutut. Mutta siitä huolimatta hakusanat huvittavat minua viikoittain. Vai mitä sanotte näistä:

• ”räkättirastas pahvilaatikko”
• ”laitanko päälle mustan vai valkoisen kauluspaidan”
• ”miksi orkidea pudottaa nuput”

Ja ehdoton suosikkini: ”mitä järkeä on elää jos ei voi lentää” Niin – tuohon viimeiseen en osaa vastata. Minäkin olen aina halunnut osata lentää.

Blogin lukijakunta on levittäytynyt ympäri maapalloa. Suomen jälkeen blogiin tullaan useimmiten USAsta, sitten Saksasta, Belgiasta ja Ranskasta. Kaiken kaikkiaan blogiin tultiin yhteensä 96 maasta. Joistakin vain kerran (kuten vaikka Libanon, Romania tai El Salvador) mutta monista kymmeniä tai satoja kertoja (vaikkapa Japani, Brasilia tai Italia). Arvelen, että vakituisessa lukijakunnassa on ainakin muutama ulkosuomalainen.

Suosituimpia linkkejä on hankalampi listata. Niitä on kuitenkin pilvin pimein johtuen Viikon vinkeistä. Siinäpä muuten toinen juttutyyppi, josta ei etukäteen voi hirveästi arvata mikä milloinkin kiinnostaa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että eniten halusitte lukea ammattijärjestäjien ohjeita ja erilaisia listauksia. Myös tavarafilosofiaan ja rahankäyttöön liittyvät linkit kiinnostivat. Vuosi sitten kyselin teiltä, jatkanko vinkkien linkittämistä, valtaosa vastasi kyllä. Oletan ettei tilanne ole vuoden aikana muuttunut, joten sarja jatkuu myös ensi vuonna, samaan tapaan kuin 2014. Eli melkein joka sunnuntai, mutta ei välttämättä aina.  Huomenna kuitenkin vielä viimeiset vinkit tälle vuodelle!

Blogilla on ollut lähes pelkästään positiivisia vaikutuksia. Ensinnäkin itse kirjoittaminen on hauskaa. Aihe inspiroi jatkuvasti, minulla on tasaiseen tahtiin kasvava lista omaa vuoroaan odottavista aiheista. Keksin niitä itse ihan yrittämättä, ja toisaalta saan täällä kommenttiosastolta paljon uutta inspiraatiota. (Jos olen joskus luvannut jostain kirjoittaa eikä tekstiä ala kuulua, siitä saa ihan vapaasti muistuttaa. )

Siitä kommenttilaatikosta onkin tullut tärkeä osa bloggaamista. Itselleni tyypilliseen tapaan en uhrannut juurikaan ajatuksia lukijoille aloittaessani, halusin vain kirjoittaa. Porskuttelin menemään etusormi pystyssä neuvoja jaellen. Onneksi aloin aika pian käydä myös omille hermoilleni, ja fiksasin vähän suuntaa. Oikeastihan suurinta osaa lukijoista kiinnostaa jonkinlainen kosketus tosielämään. Itsekin luen vain sellaisia blogeja, joissa kirjoittaja tuntuu kertovan aidosta elämästä. Asiaa pitää olla, mutta pelkät neuvot ja vinkit käyvät tylsiksi pitemmän päälle.

Toisaalta ainakaan minä en jaksa kiinnostua myöskään sellaisesta ”kiiltokuvaelämästä”, johon aiemmin viittasin. Minusta on jotenkin epäuskottavaa, jos blogissa vain liidellään jossain korkeuksissa, käytetään ainoastaan mahtavia tuotteita ja onnistutaan kaikessa mihin ryhdytään. Ymmärrän, että jotkut blogit on tarkoitettukin sellaiseksi hyvän tuulen fiilistelyksi, mutta itse kaipaan vähän jotain rosoakin mukaan, jotta realismi säilyy.

Tästä vain seuraa se, että välillä joutuu miettimään aika tarkkaan, mitä tänne kirjoittaa. Olen halunnut pysytellä kohtuullisen anonyyminä, ja vaikka kirjoitankin itsestäni ja omista kokemuksistani, olen halunnut rajata varsinaisen elämän aika tiukasti blogin ulkopuolelle. Jätin vastikään yhden liinavaatteisiin liittyvän organisointijutun kirjoittamatta, koska sillä hetkellä tuntui etten halua jakaa täällä meidän perheen nukkumisjärjestelyjä. Vaikkei niissä ole yhtään mitään erikoista. Mutta sillä hetkellä se tuntui jotenkin turhan intiimiltä. Sitten taas kun joku hillopurkki on levinnyt hyllylle ja tavarat paenneet paikoiltaan, ei minulla ole mitään estoja kertoa siitä täälläkin. Ainakin tarjoan vertaistukea, ellei muuta. Tasapainottelen siis jatkuvasti sen suhteen, mitä jaan ja mitä en.

Mutta te lukijat olette ihan mahtavia. Aina kun olen neuvoa kysynyt, olen saanut runsain määrin toteutuskelpoisia vinkkejä, joita olen voinut kokeilla. Kun ihmettelen jotain ilmiötä täällä ääneen, kommenttiosastolla viriää fiksua keskustelua ja saan yleensä hyviä ja perusteltuja mielipiteitä. Näkökulmani ja tietämykseni maailmasta on laajentunut monen asian osalta. Ja on aina kiva kuulla, jos joku on tykännyt jostain tekstistä tai blogista ylipäätään, tai saanut jonkun ongelman ratkaistua. Silloin tulee hyvä fiilis itsellekin. Kiitos siis teille kaikille lukijoille ja kommentoijille, ilman teitä tämä olisi äärettömän tylsää.

Sitten on vielä sellaisia käytännön vaikutuksia, jotka liittyvät blogin aihepiiriin. Näiden parin vuoden aikana olen alkanut kierrättää tehokkaammin, kuluttaa järkevämmin, vähentänyt jätettä, alkanut suunnitella arkiruokia ja ties mitä. Ehkä olisin tehnyt näitä muutenkin, mutta blogi on ehdottomasti edistänyt ja nopeuttanut kaikkea. Kaiken kaikkiaan blogin kirjoittamisen voi sanoa parantaneen elämääni monelta kantilta!

Olen joskus blogin alkuaikoina kirjoittanut omista bloggaamisen periaatteista, mutta koska niistä ajoista lukijamäärä on moninkertaistunut ajattelin tehdä päivitetyn version.

Kuvat

Tässä blogissa on hyvn vähän kuvia. Se johtuu pääasiassa siitä, että niiden ottamisesta, muokkaamisesta ja liittämisestä tulisi liikaa vaivaa. Toisaalta en itse ole kiinnostunut ns. kuvituskuvista, siis sellaisista mitkä eivät tuo juttuun mitään informaatiota. Ihmettelen esim. muotiblogeissa, miksi samasta asusta on joskus kolme tai useampia kuvia. Ymmärrän kuvat edestä ja takaa, mutta sen jälkeen olen jo nähnyt asun, ja lisäkuvat ovat turhia. Toisin sanoen minua häiritsee, jos blogi on tukittu kuvia täyteen. Tykkään itse tekstipainotteisista blogeista, oikeastaan kaikki seuraamani blogit ovat samanlaisia kuin tämä omanikin. Kuvat ovat kiinnostavia, jos ne ekrtovat jotain mitä on vaikea sanoin selittää. Olen luvannut muuten kuvan siitä eteisen matosta. Se tulee vielä, kunhan saan aikaiseksi!

Some

Jennin Arkijärki on pelkkä blogi. Ei ole facebookia, Twitter-tiliä eikä etenkään Instagramia tai Pinterest-seinää. Jälkimmäiset selittyvät tuolla kuvapolitiikalla. Ensimmäisiä en halua, koska ne vievät aikaa eivätkä tuo minulle mitään. En yritä maksimoida lukijamääriä näkymällä kaikkialla koko ajan. Se ei ehkä ole kaupallisesti viisasta, mutta toisaalta en ole myöskään myymässä mitään. Jos joskus alan kaupata jotain, niin sitten tilanne ehkä muuttuu. Varmuuden vuoksi en mene lupaamaan mitään. Toistaiseksi blogi on kuitenkin lähinnä harrastus.

Kaupallisuus

Edellisestä päästäänkin sujuvasti tähän aiheeseen.  Blogin lukijamäärät alkavat olla sellaiset, että epäilisin sen jo joitakin markkinointitahoja kiinnostavan. Mutta olen huomannut, että kun blogi alkaa elättää kirjoittajansa, rahan myötä on tehtävä kompromisseja. Olen vain harvoin törmännyt blogeissa oikeasti itseäni kiinnostaviin mainoskampanjoihin. Ne ovat lähes aina sellaisia, joissa bloggaaja on itse törmännyt hyvään tuotteeseen ja haluaa jakaa tietoa muillekin hyvästä firmasta. Yritysten tahoilta tulleet aloitteet johtavat valitettavasti usein kökköön lopputulokseen.  Hyppään sellaiset postaukset aina itse yli. Esimerkiksi jokin aika sitten ruokablogeissa alkoi kiertää juttuja valmispuuroista. Minulla ei ole mitään valmispuuroja vastaan, mutta kun blogin sisältö on pääsääntöisesti itse tehtyä alusta loppuun, tuntui pussipuurojen kehuminen siellä seassa jokseenkin teennäiseltä. Tunnustan, että lakkasin sen takia seuraamasta yhtä ruokablogia kokonaan. Se on muuten jännä, että spontaanit kehut erottaa markkinoinnista aina, vaikka bloggaaja mainostaisikin jotain tuotetta ihan mielellään.

Päivitystahti, kommentit ym. asiat

Kirjoitan kun on asiaa. Yleensä asiaa riittää muutama kerta viikossa. Jos joskus tulee pidempi tauko, se johtuu siitä että on muita kiireitä. Viime syksyisen romahduksen jäkeen en ole enää puskenut silloin, kun tuntuu ettei jaksa tai huvita. Yritän vastata kaikkiin kommentteihin, mutta se ei onnistu reaaliajassa. Siksi vastauksia tulee välillä purskahduksittain, kun vastaan useampaan kerralla. Moderoin kommentteja sen verran, että epäasiallisuuksia en julkaise, enkä selkeitä mainoksia. Eri mieltä sen sijaan saa vapaasti olla, tosin arvostan sellaista rakentavaa suhtautumista.

Kategoriat ja tagit ovat laajenneet varsin orgaanisesti, ja ne kaipaisivat järjestelyä. Se on valtava homma, johon juuri nyt ei ole aikaa eikä energiaa. Valitan lievää sekaisuutta sillä saralla, toivottavasti saan vielä loppuvuoden aikana tilanteen paranemaan.

Tämä oli ensimmäinen ja se tylsempi osa, jossa kerroin miten minä vaikutan tähän blogiin. Seuraavassa osassa ajattelin kertoa, miten blogi on vaikuttanut minuun.

Arkijärki harventaa hiukkasen postaustahtia parina seuraavana viikkona, koska

Palaan asiaan kun arki alkaa taas rullata omalla painollaan. Aiheeseen liittyviä tavarapostauksia ainakin on tiedossa – vastayntyneet eivät millään muotoa ole markkinoinnin ulottumattomissa!

että jos laittaisin tuonne sivupalkkiin jonkun toimivan sähköpostiosoitteen, niin alkaisikohan sinne tipahdella postia kaupallisilta tahoilta? En ole ikinä saanut mitään ns. blogin kautta, en kutsuja enkä tavaraa. Jossain vaiheessa hieman ihmettelin tätä, mutta sitten tajusin, että eihän minulle voi lähettää mitään, koska en ole antanut minkäänlaisia yhteystietoja. Aina sillon tällöin aprikoin, pitäisikö tuonne kuitenkin joku meiliosoite tyrkätä.

Epäselvää tosin on, kuka haluaisi tehdä yhteistyötä blogin kanssa, jossa ei ole kuvia ja jossa pyritään tavaroista pikemminkin eroon kuin halutaan uusia. Kukaan blogia pitempään seurannut ei varmaan kuvittele, että jättäisin kriittiset arviot kirjoittamatta, jos aihetta olisi. Huvikseni tein kuitenkin listan asioista, joita voisin testata jos joku tarjoaisi:

• Painepesuri. Parvekkeen rallit kaipaisivat taas pesua, enkä jaksaisi jynssätä käsin.
• Robotti-imuri. Mielellään Tekniikan Maailman testivoittaja.
• Myrkyttömät siivousaineet. Nämä kiinnostavat aina, mutta jos ne eivät toimi kunnolla, haluaisin mahdollisuuden palauttaa tuotteet takaisin lähettäjälle, luonnollisesti lähettäjän kustannuksella.
• Luonnonkosmetiikka. Mutta varsin maltillisessa määrin, ja samalla ehdolla kuin siivousaineiden yhteydessä.
• Ruokakauppojen nettipalvelut. Nämä kiinnostavat, tosin testailla voi omillakin rahoilla.
• Voisin myös tutustua kuluttamista, tavaroista, arjenhallintaa ja muita vastaavia aiheita käsitteleviin kirjoihin. Paitsi että saan ne kirjastosta joka tapauksessa.

Listasta näkee, että aika moni mainostaja taitaisi vetää vesiperän. Että ehkä tuo kaupallinen yhteistyö ei kuitenkaan ole se Arkijärjen ydinjuttu. Vaikka tietysti jos joku vakavarainen kustantaja haluaisi välttämättä tehdän blogin teksteistä kirjan, tai Hesari haluaisi minusta vakituisen kolumnistin, niin sitten saattaisin harkita. Kuitenkin pahoin pelkään, että näitä ehdotuksia ei meiliini ilmestyisi, vaikka osoite sivupalkista löytyisikin… 🙂

Olen päättänyt ruveta paastolle, mutta aloitan sen oikeaoppisesti vasta tiistaina, enkä jo huomenna kuten alunperin sanoin. Tämä lähinnä siksi, että ehdin miettiä sopivat teemat eri viikoille.

Olen saanut kommenteissa paljon hyviä ehdotuksia, kiitos niistä! Seuraavat teemat ovat ainakin tulossa:

• viikko ilman liharuokia
• kodinraivausviikko, jolloin erityisen kriittisesti tarkastelen omaisuuttani
• älä osta turhaa/säästämisviikko
• nettipaasto

Kolme aihetta tarvittaisiin vielä lisää, ellen keksi uusia sääntöjä (mikä sekin on tietysti mahdollista). ”Ongelmana” tässä suunnittelussa on ollut se, että elän tavallaan aika karsitusti jo nyt. Meillä ei ole telkkaria, joten tv-paasto ei onnistu. Auto on, mutta sen käyttö on niin vähäistä, ettei paastossa olisi mitään eroa normaaliin. Karkkia syön maltillisesti, samoin kuin muitakin herkkuja, enkä käytä alkoholiakaan juurikaan, joten näistä kaikista kieltäytymisestä ei luultavasti tulisi kummoista paastoa. Lisäksi minulla on niin hyvä itsekuri, että karkkilakot ja muut vastaavat kuulostavat jotenkin liian helpoilta.

Olen pohtinut yhtenä vaihtoehtona ekopaastoa, jossa tarkoitus olisi elää niin, että hiilijalanjälki olisi mahdollisimman pieni. Yksi idea voisi olla myös roskaviikko, jolloin yrittäisin minimoidan kotona syntyvän jätteen määrän ja kierrättää aivan kaiken mahdollisen. Jos otan nämä kaksi mukaan, niin sitten pitäisi keksiä vielä yksi aihe. Mikähän se voisi olla?

Ensi sunnuntaina on laskiasissunnuntai, jolloin alkaa hartaampien kristittyjen paastonaika. En ole ikinä paastonnut uskonnollisista tai muistakaan syistä, mutta ajatus paastosta vähän laajemmassa mittakaavassa kiehtoo minua. Ymmärrän paaston sellaisena ajanjaksona, jolloin ollaan tietoisempia kuin yleensä, keskitytään olennaiseen ja kenties hieman testataan oman mukavuuden rajoja.

Niinpä olen pohdiskellut paastoa blogin hengessä. Paastohan kestää pääsiäiseen saakka, joten kokeilua kestäisi seitsemän viikkoa. Seitsemän viikkoa pelkkien tavaroiden parissa kuulostaa kuitenkin omasta mielestäni melko tylsältä. Enkä usko että vähennettävääkään riittäisi noin pitkälle ajalle siinä määrin, että siitä olisi kiinnostavaa raportoida. Olenkin ajatellut, että jokaisella viikolla voisi olla oma teema. Yksi voisi koskea tavaroiden vähentämistä, yksi rahankäyttöä, yksi viikko voisi puolestaan olla ruokaviikko, jolloin paaston hengen mukaisesti haastaisin itseni tekemään vain kasvis- ja kalaruokia, ja niin edelleen. Tietysti siinä sivussa tulisi kirjoitettua kaikkea muutakin, mutta joka viikko voisi keskittyä tähän yhteen aiheeseen vähän syvällisemmin.

Mutta mitkä kaikki aiheet sopisivat paaston teemaan? Kysehän on vähentämisestä, karsimisesta ja yksinkertaistamisesta, joten mitkä aiheet sopisivat? Jos teillä on hyviä ideoita, niin kuulisin mielelläni!