Banaanikärpäsansa

Onko teillä banaanikärpäsiä? Meillä on, ne ovat villiintyneet viime aikoina mahdottomiksi. Mikä tahansa likainen astia tiskialtaassa, kaksi tuntia kauemmin säilytetty biojätepussi tai mikä tahansa hedelmä pöydällä saa aikaan hirveän kärpäshyökkäyksen.

Päätin kokeilla omatekoista ansaa, ja etsin netistä ohjeet. Noudatin ensimmäisiä vastaantulleita tosin itsekin soveltaen, ja totesin että kyllä se toimii. Tässä ohjeet, mikäli joku muukin kärsii lentelevistä pikkuötököistä keittiössä.

Minä käytin tyhjää, huuhdeltua jugurttipurkkia. Sinne kaadoin valkoviinietikan jämät, etikkaa oli ehkä hieman vajaa ruokalusikallinen. Lisäsin vettä niin, että nestettä oli pohjalla 2-3 senttiä. Sitten vielä pari tippaa tiskiainetta joukkoon. Sekoitetaan. Siirsin hedelmät jääkaappiin ja jätin purkin pöydälle samaan paikkaan.

Aamulla purkin pohjalla lillui ainakin kuusi ötökkää. Uskoisin, että valkoviinietikan sijasta voi käyttää myös muuta etikkaa, joka tuoksuu verrattain hyvälle. Kenties väkiviinaetikka on liian tujua houkutellakseen kärpäsiä, mutta muuten olettaisin kaiken käyvän. Koko litkua ei tarvita paljon. Käytin jugurttipurkkia siksi, että en halunnut tiskata ruoka-astiaa, jonne on liuotettu ötököitä. Tämä on todellakin halpa, helppo ja hyväksi todettu keino. Voin suositella!

Etikkaa tiskikoneeseen

Blogiin on viime aikoina tultu runsaasti erilaisilla hakusanoilla, jotka liittyvät tiskikoneen puhdistukseen. Taannoisen suuren tiskikonekeskustelun yhteenveto löytyy täältä. Itse sain vihdoin kokeiltua vinkkiä, jonka sain tuon keskustelun yhteydessä – korvasin tiskikoneen huuhtelukirkasteen etikalla. Laimensin etikan noin 5% vahvuiseksi, ja kaadoin kirkasteen tilalle koneeseen. Etikka on pyörinyt koneessa nyt pari viikkoa, ja olen kokeiluun tyytyväinen.

Vastoin odotuksiani se ei haise miltään. Laseihin ei jää pisaran jälkiä, ja kaikki kirkastuu ja kuivuu hyvin. En ole käyttänyt minkäänlaista kirkastetta koneessa pitkiin aikoihin, mutta olen ollut huomaavinani, että muutamat hieman samentuneet lasit olisivat muuttuneet viime aikoina hiukan kirkkaammiksi. En tosin takaa havainnon todenperäisyyttä, sillä en kiinnittänyt laseihin erityistä huomiota kokeilua ennen, mutta tällainen fiilis kuitenkin on.

Tämä ekokokeilu jää siis pysyvään käyttöön. En välitä ostaa kallista ja kemikaalipitoista kirkastetta, kun näköjään etikka ajaa saman asian. En ole hirveän perehtynyt etikan käyttöön, mutta Rajamäen omilta nettisivuilta löytyy paljon vinkkejä etikan käytöstä muutenkin kuin ruoanlaittotarkoituksessa. Tässä näkyy muuten blogin kirjoittamisen hauskuus – opin jatkuvasti uusia asioita lukijoiden ansiosta! En varmaan olisi tätä tullut kokeilleeksi, ellei joku olisi kehunut keinoa kommenteissa.

Miksi järjestys ei pysy?

Mistä sitä sotkua syntyy? Olen aina pohtinut tätä kysymystä. Miksi joku huone tai tila joka on siivottu, ei pysy järjestyksessä kovin kauan? Ymmärrän, että tietenkin se johtuu siitä, että tavaroita laitetaan väärille paikoille tai niitä ei palauteta takaisin omalle paikalleen, mutta MIKSI näin tapahtuu? Siitä huolimatta, että tavoitteena on siisti koti.

Lauantaina pidettyjen juhlien seurauksena meillä oli sunnuntaina hyvin siistiä. Mitä nyt laseja ja tyhjiä pulloja ja murusia lattialla, mutta yleisvaikutelma oli todella siisti. Eikä ihmekään, sillä olinhan koko kuluneen viikon jynssännyt ja järjestänyt erittäin systemaattisesti. Mutta jo nyt, alle viikko juhlien jälkeen tasot alkavat täyttyä ja tahroja ilmestyy kuin tyhjästä.

Olenkin nyt päättänyt tietoisesti tarkkailla omaa käytöstäni, ja yrittää selvittää missä tilanteissa järjestys menee sekaisin. Oletan että viikon syväanalyysi paljastaa, missä menee pieleen. Raportoin kyllä havainnoistani.

Ensimmäisen tein eilen: tomaatti putosi keittiön lattialle, siihen tuli tahra. Totesin siinä, että jaaha, tämä pitäisi varmaan pyyhkiä, mutta en kuitenkaan pyyhkinyt. Luin juuri blogia, jossa äiti huokaili milloin lapset kasvavat niin isoiksi, ettei pöydän alta tarvitse pyyhkiä joka ruokailun jälkeen. Tämän mentaliteetin puuttuminen saattaa selittää sotkuja. Minä pyyhin yleensä vasta siinä vaiheessa, kun sotku käy sietämättömäksi, mikä ei siis tapahdu vielä yhden ruokailun jälkeen…

Lian määritelmä

Jossain (jopa tässä blogissa?) olen kuullut, että lika on materiaa väärässä paikassa. Mikä tahansa materia muuttuu liaksi, jos se on joutunut väärään paikkaan; näin käy jopa pesuaineille. Asiaa havainnollistaa tämä aavistuksen ällöttävä kuva:

Tässä sitä on, materiaa väärässä paikassa

Tässä sitä on, materiaa väärässä paikassa

Tämä on muovilaatikko, jossa säilytän normaalisti kaikkia taloutemme siivousaineita, sekä viemärinavaajaa, hopeankiillotusainetta ja sen sellaista. Rupesin viime viikolla pesemään ikkunoita, ja huomasin että pesuainepullon pohja oli oudossa ruskeassa tahmassa. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kaikki laatikossa olleet pullot olivat samassa tahmassa, sillä sitä oli noin sentin kerros laatikon pohjalla. En ole ihan varma, mitä tuo mönjä loppujen lopuksi oli, mutta epäilen, että mäntysuopaa. Ilmeisesti pullo on joskus kaatunut ja korkki vuotanut. (Nuo palikat olivat juuttuneet töhkään kiinni. Niillä kiilataan paikalleen kaatuilevia joulukuusia, ovat siis tarpeellisia.)

Onneksi sotku ei ollut lopulta ihan niin paha, miltä aluksi näytti. Tahma lähti helposti lämpimällä vedellä ja harjalla kaikista pulloista sekä pienen liottamisen jälkeen laatikon pohjastakin. Olin myös jossain käsittämättömässä viisauden puuskassa laittanut kaikki pienemmät pullot aikanaan ziplock-pusseihin (toiselta nimeltään minigrip, ja mitä näitä nyt on), joten ainoastaan pussit olivat töhnässä. Niistä tuli huuhtelun jälkeen aivan käyttökelpoisia edelleen. Laittaessani tavarat paikalleen, pistin mäntysuopapullonkin pussiin varmuuden vuoksi.

Kaiken huipuksi sain tästä hyvän syyn järjestää ”siivouskaappini”, joka siis koostuu kahdesta vastaavasta laatikosta ja yhdestä vähän pienemmästä korista. Yhdessä laatikossa on kaikki pesuaineet, toisessa kaikki siivousvälineet ja korissa kaikki rätit. Tämä systeemi on muodostunut vuosien varrella ja osoittautunut toimivimmaksi. Kaikella on paikkansa ja siivousvälineet on helppo ottaa käyttöön ja laittaa takaisin. Laatikot ovat komerossa vierekkäin, ilman kansia ja käden ulottuvilla. Noudatan tässä siis omaa ohjettani, ja olen tehnyt säilytysratkaisusta niin helpon, että järjestys pysyy ilman sen kummempaa ponnistelua.

Ei järjen häivää & hyvä ostos

Tavaroitaan raivatessa täytyy välillä ihmetellä, mitä omassa päässä on mahtanut joskus liikkua. Viimeisimpänä vastaan tuli tällainen:

Muovimansikka. Yäk.

Muovimansikka. Yäk.

Tämä on vauvojen purulelu, tarkoitettu siihen vaiheeseen jolloin ikenet kutiavat sietämättömästi. Se on muovia, sisällä on jotain nestettä (toivoisin että vettä) ja sen voi viilentää jääkaapissa. Olen aivan itse ostanut tämän kaupasta ja lapseni on järsinyt sitä. Millä logiikalla tämä on mielestäni ollut joskus hyvä idea? Ei aavistustakaan. Nykytiedolla en todellakaan ostaisi vartavasten muovia lapsen järsittäväksi.

Tämän esineen löytyminen sekä olemassa olo nolotti itse asiassa niin paljon, että olen kuukausikaupalla lykännyt tämän kirjoituksen julkaisemista. Aluksi ajattelin, etten kerta kaikkiaan kehtaa, etenkin kun olen täällä vaahdonnut muovien haitoista. Sitten päätin karaista sieluni. Kuten näette, tiedostamisen aste on kasvanut vuosien varrella. Toisaalta voihan tämän ottaa positiivisena esimerkkinä: jos minä olen ollut näin pihalla, kaikilla muillakin on toivoa.

Otsikon lupaama hyvä ostos oli tänään method-merkkinen wc:n puhdistusaine. Tämä on ensimmäinen ”vihreä” pesuaine, jonka olen ostanut edellisen loppuneen tilalle. Kysyessäni teiltä vinkkejä, Methodia sekä kehuttiin että moitittiin. Olin siis utelias sen suhteen, miten tämä aine toimisi. Testasin sitä heti, ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt! Puhdasta tuli aivan yhtä hyvin tai ehkä jopa paremmin kuin Rainbown vastaavalla aineella, mutta tämä tuoksuu hyvälle! Pakkauksessa tuoksua väitetään piparmintuksi, minulle tuli mieleen hammastahna. Joka tapauksessa, raikas, melko mieto ja luonnollisen oloinen tuoksu oli todella miellyttävä. Vaikuttava aine on ymmärtääkseni sitruunahappo. Yhden kerran perusteella pidän tuotteesta kovasti, mutta katsotaan vielä, miten tuote toimii pitempään käytettynä.

Parveke puunattu

Kauan odotettu rankkasade tuli vihdoin viime viikolla, ja minä reippaana jynssäsin parvekkeen puhtaaksi. Ja… huh huh. Ei ollut ihan kevyt rupeama.

Parveke on kooltaan noin 2,5m x 1,2m. Lattialla on puurallit, jotka on tehty monesta palasesta niin, että puu peittää lattian kauttaaltaan. Lisäksi siellä on kaksi isoa ruukkua, joista toisen liikuttelu on hankalaa sillä sen sisällä on hiekkasäkki, puinen penkki/säilytyslaatikko, jossa on multaa, pienempiä ruukkuja yms. sekä kaksi klaffituolia. Lähtötilanne oli sellainen, että lattiaa ei ole pesty eikä ralleja liikuteltu ainakaan kolmeen vuoteen, mutta todennäköisesti ne ovat saaneet olla koskematta paljon pidempäänkin. Parvekkeelle ei voinut enää mennä paljain jaloin, koska kaikkea peitti paksu nokikerros.

Aloitin nostamalla kaikki rallit ylös. Ja yäk mitä niiden alla oli! Multaa, neulaisia, roskia, purua – ja ötököitä. Lattialle oli ehtinyt kerääntyä niin paljon eloperäistä purua, että siellä oli alkanut elää jos jonkinlaista vipeltäjää. En pelkää hämähäkkejä tai ampiaisia, mutta se kuhina mikä paljastui kun nostin yhden palasen ylös sai kyllä inhon väristyksiä aikaiseksi. Ensimmäiseksi lakaisin siis lattiat puhtaaksi, purua ja roskaa kertyi muovikassillinen.

Sen jälkeen otin ämpärillisen lämmintä vettä, mäntysuopaa ja juuriharjan ja kävin rallien kimppuun. Jynssäsin kaikki palaset puhtaaksi. Vesi muuttui pikimustaksi, mutta rallit takaisin puunvärisiksi. Lattian kokoaminen uudelleen oli oletettua hankalampaa, sillä parvekkeella olevia tavaroista piti siirtää paikasta toiseen, jotta rallit sai irrotettua, pestyä ja laitettua takaisin. Lopuksi huljautin muutaman ämpärillisen puhdasta vettä lattialle, jotta kaikki nokinen vesi huuhtoutuisi pois. Avasin vielä klaffituolit, jotta sade pesisi niitäkin ja jätin luonnon hoitamaan loppuhuuhtelun.

Lopuksi pesin kaiteet ja laidat, jonne oli räiskynyt mustaa vettä. Urakka oli fyysisesti aika rankka, sillä se sisälsi paljon painavien kappaleiden siirtelyä, kumartelua ja hankalia työasentoja. Nyt puuttuu enää kukat laatikoista, ja sitten parveke on taas kesäkuosissa. Pientä tavaroiden karsimista pitää myös harrastaa. Siinä säilytyslaatikossa on tyhjiä muoviruukkuja kymmenittäin, sekä edelliseltä asukkaalta jääneitä vajaita multasäkkejä. Heitän niistä turhat pois samalla kun istutan kukat.

Nyt on hyvä fiilis, koska lattia on puhdas ja tiedän ettei rallien alla varmasti asu ketään. Lattialla voinee myös tassutella paljain jaloin ainakin tämän kesän. Jotta tilanne ei pääse uudestaan yhtä pahaksi, on kuuraus otettava tavaksi joka kevät. Siis kerran vuodessa toistuvaksi rutiiniksi!

Pientä puuhaa

Muistatteko vielä joulumännyn? Se poistui parvekkeeltamme eilen. Tästä voi päätellä, että kevätvalmistelut eivät ole ainakaan etuajassa. Erinäistä hommaa olisi tehtävälistalla, mutta koska olen ollut sekä pahan saamattomuuden että optimismiharhan vallassa, aloittaminen on jäänyt ajatuksen asteelle. (Optimismiharha = virheellinen kuvitelma siitä, että huomenna olemme aina reippaampia, aktiiivisempia ja aikaansaavampia kuin tänään.)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja aloitin parvekkeen raivaamisen. Mänty heivattiin menemään, samoin viimeiset kanervat (!), tyhjensin vanhat mullat kukkalaatikoista ja lakaisin lattian. Meillä on lasittamaton parveke vilkkaan kadun varrella, joten noen määrä on melkoinen. Lattialla on puurallit, jotka pitäisi aivan ehdottomasti nostaa ylös, jotta lattian voisi lakaista sieltä alta. Sen jälkeen rallit pitäisi kuurata, jotta parvekkeelle voisi mennä ilman kenkiä. Sain naapurilta hyvän vinkin, että parvekkeen pesu kannattaa ajoittaa kunnon sateen aikaan. Silloin ei haittaa, että lattianraoista tippuu vettä maahan, ja huuhtelu hoituu puoliksi itsestään. Sopivaa sadetta ei ole näkynyt, joten täytynee hoitaa homma jonain iltana, jottei kovin moni ohikulkija saa päällensä saippuavettä. Sitä ennen haluan kuitenkin istuttaa kukat laatikoihin – pitäisi vain ensin saada hankituksi ne…

Parvekkeen lisäksi olisi muitakin siivous- ja raivaustöitä listalla odottamassa. Ikkunat ovat harmaat, lattiat samaten. Työhuoneen ikuisuusprojekti odottaa tekijäänsä, ja tiedän että arkistointi on pahasti päässyt taas lapasesta. Yksi iso viherkasvi pitäisi vielä vaihtaa multaan, mutta se on niin hankala projekti, että olen vain lykännyt ja lykännyt sitä. Ja lisäksi on vielä runsas määrä pienempiä juttuja, jotka olisi kiva saada tehtyä.

Nyt on kuitenkin niin, että useimmille töille on selkeä takaraja. Meillä on isot juhlat kesäkuun puolessa välissä. Eilisen kirjoituksen hengessä tiedossa on siis vieraskoreaa puunaamista. Haluan, että kun vieraat tulevat, täällä kiiltää. Joten tässä on nyt  reilut kolme viikkoa aikaa, ja kyllähän siinä ajassa pitäisi selvitä mistä vaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen oikeastaan lykännyt muutamia juttuja siksi, ettei minun tarvitsisi tehdä niitä kahteen kertaan. Esimerkiksi lattiat olisi voinut pestä jo aika päivää sitten, mutta koska joka tapauksessa pesisin ne juhlia varten, olen lykännyt moppiin tarttumista.

Asiat eivät tapahdu kuin tekemällä, joten sen sijaan että valittelen täällä töiden paljoutta, olisi fiksumpaa vain kääriä hihat ja aloittaa. Mutta koska elämä on täynnä valintoja, päivitän mieluummin blogia, sillä se on hauskempaa kuin arkistointi. Seuraavaksi äänitetään tämän viikon podcast, ja jälleen aloitus lykkääntyy… Mutta ei hätää. Pakko on paras muusa, joten kyllä nämä kaikki tehdyksi tulevat.

Ketä varten siivoat?

Kuulutko niihin ihmisiin, jotka siivoavat aina ennen kuin tulee vieraita? Vai annatko kaiken olla entisellään, ilman mitään siisteyspaineita? Taidan itse kuulua jonnekin välimaastoon, mutta kallistun kyllä enemmän siivoojien puolelle. Tosin tunnen ihmisiä myös rennommasta päästä, ja olen kuullut, että jotkut eivät ikinä stressaa kodin järjestyksestä.

Olen miettinyt, miksi yleensä haluan, että kotona on siistiä kun tulee vieraita. Syitä on oikeastaan aika monta. Yksi niistä on se, että mielestäni meillä on kaunista, ja koti on eniten edukseen siivottuna. Lähinnä tämä tarkoittaa sitä, ettei lattialla ole rojua eikä tuolien päälle ole kasattu vaatteita. Toisaalta eteinen ei ole kovin hieno, mutta jos kaikki vaatteet ovat naulakoissa ja lattia tyhjä, sekin näyttää ihan mukiinmenevältä.

Toisaalta pidän siistiä kotia myös kohteliaisuutena vieraita kohtaan. Ajattelen niin, että on mukavampaa käydä vessassa, kun naulassa roikkuu puhdas käsipyyhe, ja että on kiva tarjota syötävää kun keittiössä ei ole röykkiöittäin likaisia astioita. Minusta siivoamiseen käytetty aika ja vaiva on osoitus siitä, että arvostan vieraitani.

Sitten on tietenkin vielä se kolmas syy, että sotkuisen kodin esittely kyllä nolottaa hieman. Ajattelen niin, että jos kutsun vieraita kovin sekaiseen huusholliin, he pitävät minua laiskana, tai ei kovin hyvänä emäntänä. Tai pelkään, että he ajattelevat, että minä en arvosta heitä (koska en ole nähnyt siivoamisen vaivaa). Ja jos ihan raatorehellisiä ollaan, niin ei minua haittaisi, jos vieraat kuvittelisivat meillä aina näyttävän yhtä siistiltä. Kun oikein kaivelen, huomaan myös että jos meillä on sotkuista, pelkään vieraiden ajattelevan, että olen sotkuinen ihminen. Toisaalta vieraissa on eroja. Mitä läheisempi ihminen, sitä vähemmän siivoan, mutta mitä etäisempi vieras, sitä tarkempi olen. Näköjään käsitykseni vaihtelevat joustavasti tilanteen ja ihmisten mukaan.

Toisaalta kun mietin itse, en ole kovin tarkka muiden kodeista. Sellainen ”tavallinen” sotku ei häiritse mitenkään. Eikä isompikaan, jos tiedän ystävän olleen erityisen kiireinen tai sairaana tai jotenkin muuten poikkeustilassa. Sen sijaan huomaan kyllä jossain määrin soveltavani omia standardeja myös muihin: jos minut on erikseen kutsuttu kylään, mutta vastassa on kauhea kaaos, ihmettelen kyllä hieman.

Ketä varten te siivoatte? Ja mistä aloitatte, jos on tulossa yllätysvieraita?

Eteinen haisee

Meillä paistettiin viikonloppuna kalaa ruoaksi (tuoreita turskafileitä leivitettynä, paistettiin pannulla, oli hyvää). Valitettavasti tehottoman liesituulettimen takia koko asunto tuoksahti vahvasti kalalta pari seuraavaa päivää. Todella ahkeran tuulettamisen jälkeen kalasta päästiin. Mutta eteisessä haisee edelleen. Pahalta.

Haju tuntuu heti kun astuu ulko-ovesta sisään. Siitä tulee mieleen lähinnä liian kauan seisonut roskis. Senpä takia kävinkin ensimmäisenä roskiskaapin kimppuun. Tyhjensin ämpärit ja pesin ne Fairyllä ja harjalla yltä ja päältä. Pesin kaapin pohjan ja seinät. Samalla noukin tiskikaapin alle ja seinän väliin pudonneet roskat ja tavarat, joita löytyi aikamoinen joukko: syömäpuikko, muovipusseja, muutamia ruokapakkauksia, tyhjä orkidearavinnepullo sekä tunnistamaton paperiperäinen mytty. Positiivista on, että roskiskaappi on nyt edustuskunnossa ja varmasti puhdas. Negatiivista on se, että eteinen haisee edelleen.

Tästä päättelen, että hajun täytyy tulla jostain eteisestä. Ovenpielessä on ollut roskiksia odottamassa ulos viemistä, joten on mahdollista, että joku pussi on huomaamatta vuotanut lattialle. Seuraava askel on siis eteisen jynssääminen tolulla, koska se on edelleen tehokkain taloudesta löytyvä siivousaine, enkä ole vielä ehtinyt hankkia niitä uusia luonnonmukaisempia tuotteita. Pesen ovet, karmit ja lattian. Tarkistan kenkätelineen ja kurkistan maton alle. Sitten tarkkaillaan taas tilannetta.

Kokemuksia kaivataan

Olen ollut vakiintunut Tolun käyttäjä vuosikaudet, mutta viime vuoden aikana herännyt siihen, että myrkyttömämpiäkin vaihtoehtoja varmasti löytyy. Olen kuitenkin varsin ennakkoluuloinen ja epäilen aina, että myrkyttömämmät tuotteet ovat jotenkin tehottomampia. Käännyn siis teidän lukijoiden puoleen: millaisia kokemuksia teillä on mm. Method- tai Maison Belle -tuotteista? Tai mitä muita vastaavia on markkinoilla, ja etenkin toimivatko ne? Ja mistä tiedän, ovatko ne todella luontoystävällisiä? Kaikki vinkit ja tiedot kiinnostavat, sekä hyvät että huonot kokemukset!

Tällä hetkellä pysyvässä siivousarsenaalissa on Ecover-puhdistusaine sekä Taikasieni, jotka käsittääkseni molemmat menevät myrkyttömien pesuaineiden sarjaan. Kummankin tehosta olen vakuuttunut, joten siinä mielessä ei ehkä olisi syytä epäillä muitakaan vastaavia. Mutta mielikuvat istuvat tiukassa, joten tarvitsen vähän vinkkejä sen suhteen, mistä päästä uusien tuotteiden testaaminen kannattaisi aloittaa. Vanhoja toluja sun muita on vielä varastossa. Käytän ne loppuun ensin, mutta seuraavaksi haluan kokeilla jotain muuta.