Irti perfektionismista

Uusimmassa Irti turhasta -podcastissa pureudumme Katrin kanssa arjen ekotekoihin ja niihin liittyviin hassuihin ajatusvirheisiin. Tämä äänitys on jatkoa keskustelulle, jota blogeissa on käyty viime aikoina. Itsekin listasin omia valintojani, mutta tällä kertaa näkökulma on uusi. Keskustelemme siitä, miksi ekokeskusteluun hiipii usein negatiivisia sävyjä; syyllistämistä ja syyllistymistä, turhautumista ja selittelyä. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen kuuntelemaan. Podcast kestää 20 minuuttia. Olisi myös kiva kuulla kommenteissa, mitä ajatuksia tästä heräsi.

Miksi maksaa muovipussista?

Tiesitkö, että jokainen suomalainen käyttää vuodessa noin 100 maksettua muovikassia? Eikä lukuun vielä sisälly hedelmäpusseja tai ilmaiskasseja. Se tarkoittaa, että keskimäärin suomalainen käyttää noin parikymppiä vuodessa pelkkiin muovikasseihin. Törmäsin eilen YLEn sivuilla uutiseen, jonka mukaan kestokassien suosio on jatkuvassa kasvussa. Samalla tajusin, että olisin voinut lisätä eiliselle listalle vielä yhden kohdan: käytän kauppakassina kangaskassia, yritän välttää muovipusseja. Syy sille on yksinkertaisesti se, että tuntuu hullulta ostaa jätettä. Sanotaan nyt kuitenkin heti suoraan, että toimintani ei ole sataprosenttista: jos kangaskassi on jäänyt kotiin, pakkaan ostokseni muoviin tai paperiin.

Oletteko huomanneet, miten muovipusseja tyrkytetään joka paikassa? Ostipa mitä tahansa, myyjä laittaa sen yleensa automaattisesti muovipussiin. Etenkin pienten tavaroiden kohdalla se on ärsyttävää, sillä juuri ne pikkupussit ovat kaikista turhimpia. Mikäli käsilaukkuun tai taskuihin suinkin mahtuu, kieltäydyn näistä pikkupusseista kategorisesti. Toinen ärsyttävä tapa on se, miten isoissa kaupoissa pakasteet yritetään aina tunkea hedelmäpussiin. Miksi? Pakasteista voi hiukan tulla kosteutta, mutta mitä haittaa pari pisaraa vettä jugurttipurkin tai maitotölkin kyljessä? Näistäkin kieltäydyn aina. Ainoastaan silloin, jos näyttää että esim. liha- tai kalapakkauksesta suorastaan vuotaa jotain, pyydän sille erillisen pussin.

Käytän kauppakasseina sellaisia kangaskasseja, jotka saa tungettua pieneen koteloon. Minulla on niitä kolme kappaletta, joista yksi on aina siinä käsilaukussa, jota eniten kulloinkin käytän. Kaksi muuta on eteisen hyllyllä, josta ne on helppo napata mukaan tarvittaessa. Kassi on kevyt ja vie hyvin vähän tilaa. Se on pestävä ja kestävä. Minulla on myös kankainen hedelmäpussi, joka on kuitenkin ollut hävettävän vähällä käytöllä. En nimittäin koskaan muista ottaa sitä mukaan, kun lähden kauppaan. Tätä kirjoittaessa keksin juuri ratkaisun: Pussi pitää säilyttää kassin sisällä! Silloin se tulee automaattisesti mukaan.

Toivoisin silti, että kaupat tarjoaisivat hedelmäpusseiksi myös paperipusseja. Stokkalla niitä on, ja otan aina sellaisen, koska ne voi myöhemmin käyttää biojätepusseina. Mietin myös, miksi kaupat tarjoavat yleensä sekä tavallisia hedelmäpusseja, että biojäteversioita – miksei anneta vain yksi, ainakin osittain maatuva vaihtoehto? Etenkin kun kuluttaja ei edes maksa niistä mitään.

On hämmästyttävää, miten paljon muovipusseja kertyy, vaikka niitä erikseen yrittäisi vältellä. Meillä ei edelleenkään ole pulaa roskapusseista – ehkä siksi, että ajoittain niitä muovikasseja kuitenkin tulee ostettua. Kuitenkin muovipussien säilytystilan puute on toinen merkittävä kannuste kangaskassien käyttöön. Toivoisin, että muovipussivarastoni vajoaisi vähitellen kohtuullisiin mittasuhteisiin.

Pieniä tekoja arjessa

Mitä ekologista minä teen joka päivä? Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen:

  1. Kierrätän kaiken energiajätteen, lasin, paperin, pahvin, biojätteet ja lähes kaiken metallin. Metallien suhteen tosin voisin olla vielä tarkempi. Lajittelen välillä muidenkin roskia, jos huomaan roskakatoksessa roinaa väärässä pöntössä. 
  2. Käytän tiskirättejä, jotka pestään käytön jälkeen. Tiskikäytöstä poistetut kulutetaan loppuun siivousrätteinä, ja poistetaan maailmasta energiajätteen mukana.
  3. Kulutan kaikki tekstiilit loppuun: tyynynliinat, pyyhkeet jne. käytetään siivouksessa riekaleiksi, ennen kuin ne pannaan energiajätteen sekaan.
  4. En osta turhaa. Ostan itselleni äärimmäisen vähän muutenkin. Yritän hillitä myös lapsen tavaroiden määrää, ja toivon mieluummin puisia kuin muovisia leluja, jos nyt leluja pitää ostaa.
  5. Jos meiltä puuttuu jokin tavara, selvitän yleensä ensin, sattuisiko jollain sukulaisella tai ystävällä lojumaan nurkissaan tarpeettomana sellainen, ennen kuin menen kauppaan. Meille ei esimerkiksi ole ostettu varmaan ainoatakaan patalappua tai keittiöpyyhettä.
  6. Kierrätän vaatteita: lapsella on paljon käytettyä, myyn omiani kirppiksellä ja vien esim. Fidalle.
  7. Puolitan nykyisin konetiskiainetabletit.
  8. En heitä mitään ongelmajätettä roskiin, vaan kierrätän kaiken kiltisti niin kuin pitää.
  9. Autoilen äärimmäisen vähän. Ehkä kerran tai pari kuussa. Etupäässä käytän julkisia tai kävelen.
  10. Ostan mieluiten suomalaista ruokaa, ja senkin luomuna jos sattuu kohdalle. Suosin reilun kaupan tuotteita, mikäli ne vastaavat laadultaa ”tavallista”.
  11. Säilön ja pakastan itse. Teen melkein kaiken ruoan alusta asti itse.
  12. Olen havahtunut siihen, että lähes kaikki kodin pesuaineet saa ekologisina vaihtoehtoina. Olen siirtymässä niiden käyttäjäksi, mutta käytän ensin kaapeista löytyvät perinteiset aineet loppuun. Ja onko ekologisempaa uuninputsausainetta kuin sokeripala? 🙂
  13. Käytän innokkaasti kirjastoa.
  14. Sammuttelen valoja ja yritän säästää vettä. Pyrin täysiin koneellisiin pyykätessä ja tiskatessa, ja jos se ei aina onnistu, käytän silloin lyhennettyä ohjelmaa.
  15. Käytän kaiken loppuun. Minulla on tästä pakkomielle. En voi ottaa käyttöön uutta tuotetta, ennen kuin entinen on loppu. Leikkaan kaikki purtilot vielä auki, ja kaavin viimeisetkin rippeet pohjalta. Samppoopulloihin lirutan vettä, jotta saan huuhdeltua varmasti kaiken käyttöön.
  16. Annan mieluummin lahjaksi palveluita tai elämyksiä kuin tavaroita.

Huomaan, että ekologisuus on vähän hankalasti määriteltävissä. Tähän on listattu kaikenlaista, joka mielestäni jollain tavalla säästää energiaa, luonnonvaroja, vähentää kemikaalikuormaa tai pidentää tavaran käyttöikää. Listaan ei siis pidä suhtautua tieteellisellä tarkkuudella.

Viikon vinkit 16/2013: Pesuaineen vähennys, lamppujen kierrätystä ja crocseja

Iltasanomat uutisoi ruotsalaistutkimuksesta, jossa tiskikoneeseen laitettiin vain puolikas tabletti. Pesutulos pysyi kuulemma samana. Kulutusjuhla.fin sivuilla on myös keskustelua aiheesta. Olen nyt viikon ajan testaillut tätä itse, ja tullut siihen tulokseen että puolikas tabletti pesee käytännössä yhtä hyvin kuin kokonainen. Tabletti on helpointa katkaista ennen kuin sen ottaa ulos pussista. Kulutusjuhlan sivulla joku esitti epäilyksen, että kone alkaa mennä tukkoon jos aineen määrää vähentää. En tiedä meneekö, mutta kuten Mari Koo kirjoitti, sitruunahappo pesee koneen puhtaaksi tarvittaessa. Itse aion jatkossa vähentää pesuaineen määrää. Kaikista likaisimpia kattiloita en ole puolikkaalla vielä pessyt, mutta normaalin tiskin puolikas tabletti hoitelee siinä missä kokonainenkin.

Energiasäästölamppujen kierrätys helpottuu pian, kun kaupat alkavat ottaa niitä vastaan. Tämä on parannus entiseen, sillä tähän saakka niitä on pitänyt kuskata kierrätyspisteisiin. (YLE)

Hauska uutinen kertoo, että crocs-jalkineet tuottavat erinomaisesti energiaa. Yhdellä kenägällä energialamppu palaa viikon. Käytöstä poistetut kengät kannattaakin palauttaa ennemmin merkkiliikkeeseen, jossa ne kierrätetään, kuin heittää roskiin. (YLE)

Google kysyy, Arkijärki vastaa: vessa-asiaa

Olen pitänyt vähän taukoa tästä sarjasta, mutta nytpä vaihtelun vuoksi  tärkeä kysymys googlelta. Nimittäin joku oli päätynyt blogiin hakusanoilla ”vanupuikko vessa”. Tulkitsen niin, että siellä ihmetellään, voiko vanupuikkoja huuhdella alas vessanpöntöstä. Käsittääkseni se on varsin tyhmää. Puikko jää helposti jumiin johonkin putken mutkaan ja alkaa kerätä ympärilleen kaikkea kuonaa. Pahimmillaan lopuksi poksahtaa koko putki, kun tukoksesta tulee liian iso. Useimmiten tukos tulee jo taloyhtiön omassa putkistossa. Jos vesi ei pääse putkessa eteenpäin, se tulee ulos sieltä mistä voi – lattiakaivoista, lavuaareista ja pöntöistä. Kuvitelkaa itse mikä haju ja hässäkkä siitä seuraa.

Ainakin Helsingin Vesi kampanjoi aika ajoin sen puolesta, että pönttöön ei todella kipattaisi roskia, ruokaa tai tavaraa. Kuulostaa melko itsestään selvältä, paitsi että ei ilmeisesti ole. HSY:n mukaan Helsingin ja Espoon jätevedenpuhdistamoihin kulkeutuu vuodessa MILJOONA KILOA sinne kuulumatonta tavaraa, siis jätettä. Miljoona kiloa! Toisin sanoen se yksi pieni vanupuikko ei viemärissä liukene mihinkään, vaan päätyy muun roinan joukoksi puhdistuslaitokselle, josta se toimitetaan kaatopaikalle. Olisi siis helpompaa ja halvempaa laittaa vessan lattialle roskis, ja heittää vanupuikko pöntön sijasta sinne. Silloin se päätyisi oikeaan osoitteeseen suorinta tietä, ilman kallista seikkailumatkaa viemäriverkossa.

HSY:n sivuilta löytyy erinomainen artikkeli aiheesta. Siinä kerrotaan tarkemmin niistä ongelmista ja kustannuksista, joita erilaiset väärät jätteet aiheuttavat. Olen tähän juttuun referoinut vain osaa asioista. Mutta tärkein asia on helppo tiivistää: älä heitä pönttöön mitään ylimääräistä. Ei vanupuikkoa, aamupuuron tähteitä, lääkkeitä tai tulitikkuja. Ei edes niitä itsestään huuhtoutuvia vessapaperirullia. Niistä seuraa vain ikäviä asioita sekä kustannuksia, jotka näkyvät viime kädessä veden hinnassa. Hanki vessaan roskis, ja päivän ympäristöteko on tehty.

Elektroniikasta eroon

HSY:n kierrätysautot lähtivät liikkeelle eilen, ja minä olin romuineni paikalla. Niin oli monta muutakin. En tiedä kuinka paljon ihmisiä lopulta oli, mutta sekä ongelmajätteen että elektroniikan keräyspisteille syntyi äkkiä pitkät jonot. Kullekin romutyypille on siis kuorma-auton lava, jonne tavara kerätään. Metallit ja elektroniikat lähinnä heitetään sinne HSY:n työntekijöiden valvovien silmien alla, mutta ongelmajätteet lajitellaan heidän toimestaan jo paikan päällä.

WP_000731

Vein autoille kassillisen romua. Kaksi pilalle mennyttä paistinpannua, loisteputkia ja energiansäästölamppuja. Suurin osa oli kuitenkin erilaista käytöstä poistettua tai rikkinäistä elektroniikkaa: latureita, johtoja, vanhoja laitteita ja sen sellaista. Olin säilyttänyt kaikkea tällaista yhdessä työpöydän laatikossa, ja jäljelle jäi enää puolet alkuperäisestä määrästä. Samanlaisia löytöjä olivat muutkin tehneet, sillä lava täyttyi puolessa tunnissa lähes kokonaan. Lavalle kannettiin vanhoja tietokoneita, televisioita, latureita ja ties mitä. Ongelmajäteautolle puolestaan kannettiin näköjään eniten paristoja, maaleja ja lamppuja. Mutta näin kuinka joku toi auton akunkin.

WP_000735

Autot kävivät tiistaina viidessä eri osoitteessa, eikä yksi lava riitä alkuunkaan. Työntekijät kertoivat, että pelkkää elektroniikkaromua kertyy yhden päivän aikana 2-3 kuorma-auton lavaa. Kun miettii miten monessa paikassa autot seuraavan kahden kuukauden aikana kiertävät määrä alkaa huimata. Puhumattakaan siitä, miten moni jättää autolle edes tulematta! Toisaalta kaikki puretaan ja kierrätetään, joten siinä mielessä tästä tuli hyvä mieli. Mutta jälleen alkoi hieman hirvittää, miten käsittämätön määrä materiaa maailmassa on.

Olen kuitenkin iloinen, että sain hyödynnettyä tämän mahtavan ilmaisen palvelun! Oli mukavaa saada nurkista raivattua jätettä ja turhia tavaroita pois, varsinkin kun tietää että ne kierrätetään ja tuhotaan asianmukaisesti. Suosittelen lämpimästi!

Muistutus: kierrätysautot liikkeelle tänään

Pikapäivitys: HSY:n keräysautot lähtevät liikkeelle tänään Helsingissä ja Espoossa! Vantaa, Kauniainen ja Kirkkonummi seuraavat perässä. Tarkistakaa aikataulut täältä. Autot pysähtyvät yhdellä pysälillä vain puoli tuntia kerrallaan. Meillä odottaa iso kassillinen erinäköistä romua ovensuussa. Raportoin sisällöstä ja tarkemmin kun olen käynyt autolla itse.

Pääkaupunkiseutu huomio!

Huhti-toukokuussa kiertää pääkaupunkiseudulla jälleen jätehuollon kierrätysautot, joihin voi viedä metalliromua, sähkö- ja elektroniikkaromua sekä vaarallista jätettä. Autot lähtevät liikkeelle heti pääsiäisen jälkeen, joten nyt on noin kuukausi aikaa käydä varastot läpi, ja koota yhteen paikkaan kaikki sellainen romu jota autot ottavat vastaan. Nyt on esimerkiksi oivallinen tilaisuus päästä eroon rikkinäisistä pienkoneista, kuten kahvinkeittimistä, hiustenkuivaajista yms.

Tarkemmat tiedot autojen aikatauluista ja säännöistä löytyvät HSY:n sivuilta.

Viime vuonna heräsin tähän mahdollisuuteen liian myöhään, joten siksi varoitan nyt hyvissä ajoin. Itselläni on ainakin energiasäästölamppuja, loisteputkia, vanhoja pannuja ja muuta sellaista pientä roskaa, jota ei voi panna sekajätteen mukaan. Toisaalta paria lamppua varten ei viitsi lähteä ajamaan toiselle puolella kaupunkia, joten keräysauto on tällaiselle roskalle loistava vaihtoehto. Aion koota yhteen kassiin kaikki ongelmalliset jätteet, ja viedä ne sitten kerralla. Sitä varten täytyy vähän penkoa kaappeja, sillä epäilen, että erinäistä romua on päässyt piiloutumaan ehjien joukkoon.

 

Lisää karsimista

Tähän mennessä olen heittänyt pois tai kierrättänyt seuraavat esineet:

  1. Useampi kassillinen vaatteita
  2. Ällöttävä kylpyharja
  3. Keittokirjoja
  4. Tuikkukuppi
  5. Vekotin

Ilokseni huomasin, että taloyhtiön kierrätyshyllyyn viedyistä keittokirjoista kaksi oli lähtenyt jonkun matkaan. Toivottavasti niistä on iloa uudelle omistajalleen. Hyödynsin jälleen samaa hyllyä, ja vein sinne tällä kertaa tuikkukupin. Minä en tunnetusti ole kynttiläihmisiä, joten tämä kippo on jäänyt käyttämättä jo monta vuotta. WP_000557

Kuvan värit eivät ole kohdallaan, oikeasti kuppi on ruskea, ja siinä on turkooseja raitoja. Siis miellyttävän näköinen, tässä kuvassa se näyttää aika luotaantyöntävältä. Tämän lienen saanut kenties tuparilahjaksi johonkin aikaisempaan asuntoon vuosia sitten. Nyt sen aika oli siirtyä muualle.

Viimeisin löytö kuuluu jälleen turhakkeiden sarjaan. Olen ostanut sen Tukholmasta, muistaakseni Åhlensilta, mahdollisesti vuonna -98. En tiedä miksi tätä kutsutaan:

WP_000558

 

Tämä on sellainen kuivaharjausväline, jonka on tarkoitus vilkastuttaa verenkiertoa ja kiinteyttää ihoa. Edellisen kerran tätä on käytetty mahdollisesti vuonna -99. On varsin kyseenalaista, onko tästä ikinä ollut mitään hyötyä. Kauneudenhoitorutiinini ovat jo vuosikausia olleet niin pelkistetyt, että en todellakaan jaksa alkaa harjailemaan koipiani. Hyvä kun muistan laittaa iltaisin rasvaa naamaan. En keksi tälle mitään järkevää uusiokäyttöä, eikä tällaista esinettä voi oikein kierrättääkään, joten tämä menee roskikseen.

Vaatteita lukuunottamatta näitä kaikkia esineitä yhdistää monta asiaa: ne on hankittu tai saatu kauan sitten, niitä ei ole käytetty moneen vuoteen, niitä on säilytelty vanhasta muistista ilman mitään suurempaa syytä ja niihin ei liity ertyistä tunnesidettä. Ilmeisesti olen pitänyt niitä vain omistamisen ilosta? Yksittäiset esineet ovat minimaalinen osuus koko omaisuudesta, mutta tulee hyvä mieli kun heittää jotain aivan tarpeetonta pois. Tulee jotenkin kepeä olo.

Google kysyy, Arkijärki vastaa

Kuluneella viikolla hakusanat ovat jälleen olleet laidasta laitaan, joskin joulun lähestymisen huomaa kyllä. Yllättävän moni hakusana on jostain syystä liittynyt parvekkeen jouluvaloihin. Ihan ei ole käynyt ilmi, millaista tietoa niistä haetaan.

Sen sijaan suosikkini tällä viikolla on tämä: ”mitä tapahtuu jos ei kierrätä?” Vastaus on käsittääkseni yksinkertainen – maailma hukkuu jätteisiin. Jos haluat tehdä oman pienen osasi maailman pelastamiseksi, kierrätä. Etenkin biojätteet, mutta mieluusti myös metalli, paperi, pahvi ja lasi. Niistä voidaan nimittäin uusiokäyttää todella iso osuus, mikä vähentää uusien raaka-aineiden tarvetta. Biojäte kannattaa kierrättää siksi, että sekajätteen joukossa se ei maadu vaan mätänee, ja tuottaa siten haitallisia kaasuja ilmakehään. Muiden tavaroiden, kuten vaatteiden, kirjojen, lelujen yms. kierrättäminen mahdollisuuksien mukaan taas säästää jälleen omalta osaltaan luonnonvaroja ja energiaa.

Kierrättämisestä voi halutessaan ottaa elämää suuremman stressin, sillä periaatteessahan lähes kaiken voisi kierrättää. Mutta minusta olennaisempaa on, että jokainen tekee ainakin vähän. Jos jaksaa ja pystyy, niin sitten vähän enemmän. Jokainen voi kierrättää ainakin keräyspaperin, ja viedä pantilliset pullot ja tölkit kauppaan. Jos sitä ei tee, niin sitten on kyllä ensisijaisesti laiska. (Tämä koskee tietysti täysivoimaisia aikuisia, ymmärrän, että esim.  palvelutaloissa on varsin vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa omiin kierrätysmahdollisuuksiinsa.) Tosin bongasin tässä jokin aika sitten meidän roskiskatoksen sekajätelaatikosta samasta pussista sekä pahvisia pizzalaatikoita että oluttölkkejä. Roskispoliisi kun olen, siirsin pahvit oikeaan laatikkoon, mutta tölkkeihin en ylettynyt. Tällaista tuhlausta on minusta todella vaikea käsittää. Miksi heittää rahaa roskiin, kun palautuspaikka on samassa korttelissa kuin asunto?

Mutta pääasia että on yritystä. Sillä tavalla maailma ehkä sittenkin pelastuu.