Ruokajärkeä tarvitaan taas

Pesin sen jääkaapin enkä hetkeäkään liian aikaisin. Koko kesän kestänyt huolettomuus (tai jos rehellisiä ollaan niin piittaamattomuus voisi olla parempi sana) oli kostautunut lukuisina pilaantuneina elintarvikkeina. Varsin noloa ja herättävää. Näköjään ruokajärkiprojekti on auttanut sen verran, että pystyin helposti sanomaan miksi mikäkin oli mennyt pilalle, mutta selvästi ollaan vielä kaukana siitä pisteestä, että jääkaapin valvonta olisi  mennyt selkäytimeen asti.

Suurin syy pilaantumiselle oli se, että tuote oli häipynyt näkyvistä. Jäänyt jonkun taakse tai alle, ja sen seurauksea unohtunut. Tärkeä syy syksyllä kehittämälleni järjestykselle oli juuri se, että näkisin heti mitä kaapissa on. Siitä huolimatta ja asian tiedostaen en ollut jaksanut kiinnittää järjestykseen loman aikana huomiota, ja lopputulos on pilaantunutta ruokaa. Olen vihainen itselleni, sillä toimin toisin kuin tiesin järkeväksi. Ehkä tässä kohtaa voisi tehdä klassisen lupauksen ”ei koskaan enää”?

Toinen iso syy kaaokselle oli suunnittelemattomuus. Kukaan ei ole ollut erityisemmin vastuussa siitä, mitä kaupasta ostetaan eikä varsinkaan siitä, mitä ostoksista valmistetaan. Ruokahuolto on ollut jokseenkin satunnaista. Tämänkin opin jo syksyllä. Pitää miettiä etukäteen mitä niistä ruoista meinaa tehdä, muuten jää omituisia tähteitä, jotka lopulta jäävät syömättä. Mikäli kaapissa pidetään vain minimivarastoa, tätä ei ehkä pääse tapahtumaan. Sen sijaan perheessä, jossa harrastetaan ruokafiilistelyä suunnittelu on arkena välttämättömyys, ja niin on näköjään lomallakin. Ja jonkun pitää olla vastuussa, muuten kukaan ei tiedä mitä siellä kaapissa on.

Lopuksi löysin jääkaapista pari hillopurkkia, jotka olivat säästyneet viime syksyn raivauksessa. Totesin kaikista päivämäärien menneen jo ajat sitten. Totesin myös, ettei niihin oltu koskettu  sen jälkeen, kun edellisen kerran laitoin ne takaisin kaappiin. Johtopäätös tästä on se, ettei kannata ostaa jääkaappiin mitään uutta ja erikoista, ellei jo ostotilanteessa ole selkeää käsitystä siitä, minkä kanssa mikäkin hillo ja hyytelö syödään. Sen lisäksi uusia tuotteita kannattaa ostaa pienin mahdollinen purkki, ja testata ensin tuleeko uutuutta syötyä vai ei. Tällä logiikalla hävikki pienenee, mikäli tuote ei olekaan mieluisa.

Tämän aika masentavan yhteenvedon jälkeen voi onneksi ikuisena optimistina todeta, että tästähän ei ole suunta muuta kuin ylöspäin. Jääkaappi on nyt puhdas, siellä ei ole pilaantumaisillaan olevaa ruokaa, ja lisäksi tiedän ihan täsmälleen mitä kaappi sisältää. Erinomainen pohja ruokasuunnittelulle siis. Parempaa kohti ollaan menossa!

Ylläpitoa ja edistystä

Paluu pellosta normaaliin olotilaan tapahtuu pikkuhiljaa. On sanottava, että kodin perusteellinen siivous (jonkun muun kuin itseni toimesta) on toiminut erinomaisena motivaattorina. Kun on niin ihanan siistiä, sitä siisteyttä ja järjestystä yrittää vaalia kaikin keinoin, jotta olotila pysyisi. Olen siis ollut tavallista tarkempi tavaroiden kanssa, ja palautellut sälää paikalle normaalia paremmin motivoituneena. Toistaiseksi tilanne on pysynyt hyvin hanskassa, ja tänään tehty imurointi palautti asunnon lähes samaan kiiltävään tilaan, missä se oli alkuviikosta.

Pyykkivuori on saatu selätettyä, ja tänään vihdoin myös silitettävien vuori. Se olikin paisunut varsin korkeaksi kesäkuukausien aikana, eikä taittunut yhdellä istumalla. Parin päivän uurastuksen jälkeen silitettävien kori on vihdoinkin tyhjä, huh! Muodonmuutos puolestaan on edennyt siten, että olen nyt käynyt kaikki paidat, topit, mekot, hameet ja housut läpi. Ehdin jo iloita saaneeni raivauksen valmiiksi, kunnes luin Sallyn ohjeet uudelleen ja totesin unohtaneeni huivit, laukut, vyöt ja muut asusteet. Arvelisin, ettei niiden läpikäymiseen lopulta kulu hirveästi aikaa. Olen myös saanut kirjallisen analyysini päätökseen, ja kuten ohjeissa ennakoitiin, harjoitus oli varsin hyödyllinen. Tästä aiheesta lisää alkuviikosta.

Seuraavaksi on vielä jääkaapin ja pakastin pesu ja järjestäminen, sekä syksyn ruokasuunnittelun tekeminen. Tässäpä onkin varsinainen urakka, jonka tiedän olevan pelkästään hyödyllinen. Jos nyt jaksan tsempata tässä asiassa, saan kiittää itseäni syksymmällä. Tiedän, että ruokajärjen tuominen takaisin arkeen olisi fiksuinta mitä voi tehdä tässä vaiheessa, kun työkiireet, pimeät illat ja yleinen stressi ei vielä kaadu päälle. Siivoan jääkaapin huomenna. Lupaan!

Ruokasuunnittelu kun arki menee vaikeaksi

Tässä on nyt sairasteltu yli kaksi viikkoa. On ollut helppo huomata, että silloin ei ruokasuunnittelu – tai ruokajärki muutenkaan – oikein toimi. Kun joku perheestä oksentelee tai viruu kuumeessa, ei arkiruokien suunnittelu ole todellakaan asioiden kärkipäässä.

Toisaalta ne, jotka eivät ole sairaina, hyötyisivät kyllä kunnollisesta ruoasta, joka valmistuisi helposti ja vaivattomasti. Toisin sanoen siitä, että pakastimesta löytyisi viikoksi vararuokia. Tällä hetkellä meiltä ei löydy, sillä pakastimen täyttö on jäänyt sattuman varaan. Siellä on kyllä raakaa lihaa, mehuja ja marjoja, sekä ehkä joku satunnainen jäätelö, mutta ei valmiita annoksia kanakeittoa tai jauhelihakastiketta.

Tämä epäkohta täytyy korjata tässä kevään aikana. Mietin mitä ruokia olisi helppo pakastaa, ja sitten suunnittelen niitä meidän ruokalistalle mutta isompina annoksina. Ylimääräiset pistän pakkaseen. Oletan, että pakastinvarastoa täytyy ylläpitää syömällä sieltä vanhimmasta päästä ja tekemällä samassa tahdissa uutta lisää. Harkitsen myös tiettyjen puolivalmisteiden varastoimista pakkaseen pahan päivän varalle: perunasipulisekoitus on esimerkiksi kokemukseni mukaan kätevä pohja monelle uuniruualle. Samoin olen oppinut pakastamaan leipää tuoreena.

Ongelmana on pakastimen pienuus. Se on vain jääkaapin alla oleva pieni kaappi, ei mikään kaikennielevä arkkupakastin. Mutta varmasti tällekin asialle löytyy joku ratkaisu. Niinpä käännyn jälleen teidän puoleenne: mitä teidän pakkasesta löytyy aina? Mitä ruokia on helpointa pakastaa?

Ruokajärki on muuttanut elämääni

Viime viikolla jätin ihan silkkaa laiskuuttani ruokasuunnittelun tekemättä viikonloppuna. Siitä huolimatta viikon ruokahommat menivät yllättävän kivuttomasti. Söimme ihan fiksuja ruokia, yhtenä päivänä oli kalaa, eikä jääkaappiin jäänyt pyörimään mitään. Enkä alkanut panikoida ruokakaupassa. Mistä tuo kaikki johtui?

Olen varma, että tästä jo syksyllä alkaneesta ruokajärki-projektista. Koska olen miettinyt ruokalistoja jo monta kuukautta, mieleen tuli ihan järkeviä ruokia ilman keittokirjojakin. Vaikka en tehnyt koko viikon listaa kerralla, mietin kuitenkin ruokia pari päivää eteenpäin, ja ennen kuin menin kauppaan. Tiedostin jo kauppaan mennessä, milloin oli seuraava kauppapäivä tiedossa, eli kuinka paljon piti kerralla ostaa. Kaiken tämän vuoksi en ahdistunut hyllyjen välissä, vaan toimin ihan rationaalisesti.

Myönnetään että kanasuikaleet ja jauheliha eivät ole luovimmasta päästä, mutta tekemällä pitsan sain fiksusti käytettyä jauhelihakastikkeen pois jääkaapista. No, toki meillä syötiin pitsaa edelliselläkin viikolla, kun kylässä oli pieniä vieraita, mutta ehkä se juuri siitä syystä muistui mieleen nytkin. Salaatteja en jaksanut väsäillä erikseen, kunhan pilkoin kurkkua ja tomaattia suoraan lautaselle. Kulunut ruokaviikko ei siis ollut mitenkään ihmeellinen, mutta järkevä ja kohtuullisen monipuolinen. Toisaalta tästä huomasi, että etukäteissuunnittelu monipuolistaa ruokalistaa ja tulee kokeiltua kaikenlaista uutta.

Viikko sitten huomasin, että jääkaapin järjestys oli päässyt lipsahtamaan epäjärjestyksen puolelle. Katselin sitä aikani, mutta kun ei se tuntunut itsekseen korjaantuvan, ryhdistäydyin  eräänä päivänä ja nakkelin kaikki taas omille paikoilleen. Olen huomannut, että tiukka järjestys jääkaapissa on edellytys sille, ettei ruokahävikkiä tule. Kaapin hyllyillä on edelleen laput, mitä minnekin kuuluu. Vaikka periaatteessa tiedän, mikä se järjestys on, laput toimivat hyvänä motivaattorina todella palauttaa kaikki paikoilleen. Eilen innostuin vielä imuroimaan kuivakaapista muruset pois. Siellä on nyt vähän tyhjempää kuin yleensä, joten oli helppo imuroida. Mutta helpoksi sen teki myös kaapissa vallitseva järjestys.

Huomasin, että olen kaikesta huolimatta oppinut uusia rutiineja. Välillä ruokalistoja rustatessa on ollut sellainen tunne, että miksi tämä on aina vaan yhtä työlästä. Toisaalta olen opetellut muuttamaan toimintatapoja, joiden mukaan olen elänyt ainakin 15 vuotta. Ei voine odottaa, että uudet tavat tarttuisivat parissa viikossa. Parasta on kuitenkin huomata, että nyt neljän tai viiden kuukauden jälkeen jotain on jo mennyt selkäytimeen, ja homma toimii jo osittain omalla painollaan. Jes! Harjoittelu ei siis ole mennyt hukkaan!

Ruokajärki – missä mennään?

Ruokajärki-projekti on kestänyt nyt hieman yli kolme kuukautta. Viime marraskuun alussa sain tarpeekseni arkiruokaan liittyvästä stressistä ja aloin ensimmäistä kertaa analysoida asiaa tarkemmin. Sen seurauksena koko ruokasysteemi on kokenut aikamoisen mullistuksen. Olen siivonnut ja järjestänyt jääkaapin, pakastimen ja kuivakaapin. Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, kuinka ruokaa menisi entistä vähemmän roskiin. Ennen kaikkea suunnittelen nykyisin viikon ruokalistat etukäteen. Seuraavassa pieni katsaus siihen, miten homma nykyisin toimii.

Ruokasuunnittelu on osoittautunut olennaisimmaksi lenkiksi tässä kokonaisuudessa. Jos se jää tekemättä, kaikki muukin mättää. Paradoksaalista kyllä, edes kolme kuukautta ei ole riittänyt siihen, että suunnittelu hoituisi täysin automaattisesti. Tässä näkee, miten vaikeaa on muuttaa vanhoja tapojaan, vaikka motivaatio olisikin korkealla. Nykyisin teen suunnitelman kerran viikossa, yleensä maanantaina tai viimeistään tiistaina. Sunnuntaina pystyn yleensä miettimään maanantain ruoan, mikä antaa käytännössä yhden päivän armonaikaa. Tiistaina on sitten viimeistään pakko ryhdistäytyä, ja kirjoittaa loppuviikon ruoat ylös. Tällaisenaan systeemi toimii riittävän hyvin. Se ei ole ideaali, mutta helpottaa kuitenkin kaupassa käymistä ja ruoanlaittoa niin paljon, että niistä ei tarvitse juuri stressata. Jos systeemi olisi täydellinen, tekisin kahden viikon listat kerralla, mutta sitä en ole vielä saanut aikaiseksi. Suunnittelu ja siihen ryhtyminen on yllättävän työlästä, vaikka tiedän tarkalleen miten suuri hyöty siitä koituu.

Ruokahävikki sen sijaan on vähentynyt merkittävästi. Suurimmat syyt sille on juuri tuo suunnittelu, sekä – ehkä hieman yllättäen – jääkapissa vallitseva järjestys. Suunnittelu johtaa luonnostaan siihen, että ylimääräistä ruokaa tulee ostettua entistä harvemmin. Jääkaapissa tavarat ovat nyt ryhmitelty loogisesti, mistä puolestaan seuraa se, ettei takariviin pääse piiloutumaan mitään outoa. Näin jälkikäteen ajateltuna ihmettelen, miksi siedin sekasortoa niinkin pitkään, mutta menneitä on turha murehtia. Nykysysteemi joka tapauksessa takaa sen, että tiedän koko ajan purkin tarkkuudella, mitä jääkaapissa on. Edelleen haasteena ovat hedelmät ja kasvikset, jotka tuppaavat helposti pilaantumaan ennen kuin ne syödään loppuun. Tässä auttaisi lähinnä omien ruokatottumusten muuttaminen.

Järjestys kaikissa kaapeissa ei enää ole ihan niin sotilaallinen kuin alussa, mutta riittävän selkeä kuitenkin. Silloin tällöin järjestän hyllyjä, jos ne meinaavat sekaantua uudelleen. Eniten treenattavaa on edelleen annoskokojen suunnittelussa ja pakastimen hyödyntämisessä. Määriä on vaikea saada kohdalleen, koska syöjien määrä vaihtelee joskus yllättävästikin. Joskus varaudun useampaan syöjään, ja sitten tähteitä jääkin yli enemmän kuin luulin. Ne pitäisi opetella heti laittamaan pakastimeen, jotta sinne kertyisi valmiita ruokia, jotka voi ottaa nopeasti käyttöön kun on tarvis.

Seuraavaksi haluan uudistaa ruokien säilytykseen käytetyt astiat. Muovit saavat kyytiä ja lasia tulee tilalle. Tästä lisää myöhemmin.

Tämän viikon ruokalista on myös päivitetty.

Viikon vinkit 6/2013: kalaa, parsakaalia ja puhtaita patoja

Tällä viikolla kaikki linkkivinkit liittyvät ruokaan. Kahden edellisen viikon ruokalistat on muuten aikoja sitten päivitetty Ruokajärki-sivulle, mutta en ole muistanut vinkata katsomaan niitä.

Jos olet epävarma, mistä tunnistaa tuoreen kalan, lue nämä vinkit. Itse pyrin ostamaan kalat aina mahdollisimman tuoreena. Niinpä suosin kauppahallia, jossa voin jutella tuttujen kalakauppiaiden kanssa, jotka puolestaan tietävät täsmälleen milloin ja mistä kalat on pyydetty. (Keski-Uusimaa)

Kemikaalicocktail -blogista löytyi yllättävä mutta erittäin hyvä vinkki parsakaalin käyttöön. Kuka muu on aina jättänyt sen varren syömättä? Kävi ilmi, että aivan turhaan. Se kelpaa ruokaan siinä missä kukinnotkin, ja on lisäksi hyvää. Testasin näitä vinkkejä itse, ja jälleen kerran heitän entistä vähemmän ruokaa roskiin, sillä parsakaalin varsi päätyy tästä lähin aina pataan.

Soodaa voi käyttää pinttyneiden pannujen puhdistamisessa. En ole testannut vielä itse. (MTV3)

 

Jämäruokaviikko

Päivitin juuri tuonne yläpalkkiin viime viikon ruokalistan. Tämä viikko meni lähes pelkkiä jämiä syödessä. Tein maanantaina ruokaa, ja sitten ystävä toi ison satsin itse tehtyä ruokaa myös, ja yhdessä nämä ruoat riittivät torstaihin asti. Perjantaina reipastuin ja tein uuden ruuan – tällä kertaa lohiriisilaatikkoa, jota on kehuttu pitkin poikin blogeja. Kuulemma ruoka on lasten superherkkua, jota menee nirsoimmallekin kersalle lautanen toisensa perään. No, ei mene meillä. Aikuiset tykkäsivät laatikosta kovasti, mutta lapsi nyrpisti nenäänsä ja halusi karjalanpiirakoita.

Tarkoitus oli suunnitella menneelle viikolle kunnon ruokalista, mutta kun jo maanantaina oli selvää, että ruokaa riittää melkein koko viikoksi, en viitsinyt vaivautua. Mutta huomenna on armo uus, kuten sanotaan. Joten mahdollisesti saan ensi viikon listat ajoissa nettiin. Toivoa sopii 🙂

Ruokalista jälkikäteen

Päivitin viime viikon ruoat äsken tuonne omalle sivulleen. Oli varsin kalapainotteinen viikko, ja joka päivä en tehnyt kahta ruokaa, sen sijaan syötiin sushia pariinkin otteeseen. Tämä ei ole mikään normaalikäytäntö, mutta viime viikko ei ollut ihan normaali viikkokaan.

Olen huomannut, että vaikka etukäteissuunnittelu jäisi vähäiselle, niin nykyisin mietin silti ruokia etukäteen paljon enemmän kuin ennen. Siitäkin on apua entiseen verrattuna, vaikka  toimivinta olisi edelleen suunnitella koko viikon ruoat etukäteen. Huomaan että homma horjahtelee vielä myös määrien suhteen. Usein teen isomman annoksen kuin etukäteen osaan arvioida, ja sitten joku suunniteltu ruoka jää pois. Tässä pitäisi pakastinta opetella edelleen käyttämään tehokkaammin.

Jääkaappi on palautunut normaaliin olotilaan joulun jälkeen. Olen edelleen hyvin tyytyväinen tekemääni järjestykseen, ja jos jotain on mennyt vahingossa väärälle hyllylle, huomaan että heti tulee ongelmia. Mutta jos järjestystä ei päästä lipsumaan, ruoat tulevat käytettyä ajoissa ja kaikki löytyy omilta paikoiltaan.

Josko tällä viikolla saisin suunnitelman tehtyä jo huomenna, jolloin pääsisin taas nauttimaan helposta elämästä. Tsemppaan!

Uusi ruokalista netissä

Tämän viikon ruokalista on nyt nähtävillä täällä. Lisään sinne tulevien viikkojen listat sitä mukaa kun ehdin niitä kirjoittaa. Olen lukenut joululomalla keittokirjoja ja saanut pari uuttakin, ja niistä on tullut uutta inspiraatiota.

Kysymys: kiinnostaako ketään reseptit? Minä en todellakaan ole mikään huippukokki, mutta välillä pohdin, haluaisitteko nähdä mitä tuo kotiruoka käytännössä tarkoittaa? Mitään ruokablogia tästä ei kyllä tule, ainoastaan ehkä satunnainen resepti siellä täällä.

Pakastin pelasti

Heräsin aamulla ja totesin äänen hävinneen yön aikana jonnekin. Ilmeisesti vilustuin keskiviikkona juostessani ympäri kaupunkia hoitamassa erinäisiä asioita. Olo oli sen verran huono, että ruokasuunnitelmaan tuli samantien muutos. En millään jaksanut lähteä halliin (tai mihinkään muuhunkaan kauppaan) ostamaan tuoretta kalaa, mutta ONNEKSI muistin, että pakkasessa oli kanapullia. Saatiin siis kunnon ruokaa kaikesta huolimatta. Jos en olisi aloittanut tätä ruokajärkeä kuukausi sitten, olisin tänään ollut helisemässä. Nyt on pakastin tyhjä, joten ensi viikon suunnitelmaan täytyy kehittää jälleen jotain pakastukseen sopivaa.

Huono olo on aiheuttanut sen, että joulusiivous ei suju yhtä leppoisasti kuin olin ajatellut. Tarkemmin ottaen se ei ole vielä edes alkanut, vaikka tarkoitus oli tässä vaiheessa olla jo lähes voiton puolella. Noh, ehkäpä vaan lasken standardeja. Lattioiden pesu on kuitenkin tehtävä, mutta ylenpalttien jynssäys saa jäädä toiseen kertaan.