Pesin sen jääkaapin enkä hetkeäkään liian aikaisin. Koko kesän kestänyt huolettomuus (tai jos rehellisiä ollaan niin piittaamattomuus voisi olla parempi sana) oli kostautunut lukuisina pilaantuneina elintarvikkeina. Varsin noloa ja herättävää. Näköjään ruokajärkiprojekti on auttanut sen verran, että pystyin helposti sanomaan miksi mikäkin oli mennyt pilalle, mutta selvästi ollaan vielä kaukana siitä pisteestä, että jääkaapin valvonta olisi mennyt selkäytimeen asti.
Suurin syy pilaantumiselle oli se, että tuote oli häipynyt näkyvistä. Jäänyt jonkun taakse tai alle, ja sen seurauksea unohtunut. Tärkeä syy syksyllä kehittämälleni järjestykselle oli juuri se, että näkisin heti mitä kaapissa on. Siitä huolimatta ja asian tiedostaen en ollut jaksanut kiinnittää järjestykseen loman aikana huomiota, ja lopputulos on pilaantunutta ruokaa. Olen vihainen itselleni, sillä toimin toisin kuin tiesin järkeväksi. Ehkä tässä kohtaa voisi tehdä klassisen lupauksen ”ei koskaan enää”?
Toinen iso syy kaaokselle oli suunnittelemattomuus. Kukaan ei ole ollut erityisemmin vastuussa siitä, mitä kaupasta ostetaan eikä varsinkaan siitä, mitä ostoksista valmistetaan. Ruokahuolto on ollut jokseenkin satunnaista. Tämänkin opin jo syksyllä. Pitää miettiä etukäteen mitä niistä ruoista meinaa tehdä, muuten jää omituisia tähteitä, jotka lopulta jäävät syömättä. Mikäli kaapissa pidetään vain minimivarastoa, tätä ei ehkä pääse tapahtumaan. Sen sijaan perheessä, jossa harrastetaan ruokafiilistelyä suunnittelu on arkena välttämättömyys, ja niin on näköjään lomallakin. Ja jonkun pitää olla vastuussa, muuten kukaan ei tiedä mitä siellä kaapissa on.
Lopuksi löysin jääkaapista pari hillopurkkia, jotka olivat säästyneet viime syksyn raivauksessa. Totesin kaikista päivämäärien menneen jo ajat sitten. Totesin myös, ettei niihin oltu koskettu sen jälkeen, kun edellisen kerran laitoin ne takaisin kaappiin. Johtopäätös tästä on se, ettei kannata ostaa jääkaappiin mitään uutta ja erikoista, ellei jo ostotilanteessa ole selkeää käsitystä siitä, minkä kanssa mikäkin hillo ja hyytelö syödään. Sen lisäksi uusia tuotteita kannattaa ostaa pienin mahdollinen purkki, ja testata ensin tuleeko uutuutta syötyä vai ei. Tällä logiikalla hävikki pienenee, mikäli tuote ei olekaan mieluisa.
Tämän aika masentavan yhteenvedon jälkeen voi onneksi ikuisena optimistina todeta, että tästähän ei ole suunta muuta kuin ylöspäin. Jääkaappi on nyt puhdas, siellä ei ole pilaantumaisillaan olevaa ruokaa, ja lisäksi tiedän ihan täsmälleen mitä kaappi sisältää. Erinomainen pohja ruokasuunnittelulle siis. Parempaa kohti ollaan menossa!