Paluu pellosta normaaliin olotilaan tapahtuu pikkuhiljaa. On sanottava, että kodin perusteellinen siivous (jonkun muun kuin itseni toimesta) on toiminut erinomaisena motivaattorina. Kun on niin ihanan siistiä, sitä siisteyttä ja järjestystä yrittää vaalia kaikin keinoin, jotta olotila pysyisi. Olen siis ollut tavallista tarkempi tavaroiden kanssa, ja palautellut sälää paikalle normaalia paremmin motivoituneena. Toistaiseksi tilanne on pysynyt hyvin hanskassa, ja tänään tehty imurointi palautti asunnon lähes samaan kiiltävään tilaan, missä se oli alkuviikosta.

Pyykkivuori on saatu selätettyä, ja tänään vihdoin myös silitettävien vuori. Se olikin paisunut varsin korkeaksi kesäkuukausien aikana, eikä taittunut yhdellä istumalla. Parin päivän uurastuksen jälkeen silitettävien kori on vihdoinkin tyhjä, huh! Muodonmuutos puolestaan on edennyt siten, että olen nyt käynyt kaikki paidat, topit, mekot, hameet ja housut läpi. Ehdin jo iloita saaneeni raivauksen valmiiksi, kunnes luin Sallyn ohjeet uudelleen ja totesin unohtaneeni huivit, laukut, vyöt ja muut asusteet. Arvelisin, ettei niiden läpikäymiseen lopulta kulu hirveästi aikaa. Olen myös saanut kirjallisen analyysini päätökseen, ja kuten ohjeissa ennakoitiin, harjoitus oli varsin hyödyllinen. Tästä aiheesta lisää alkuviikosta.

Seuraavaksi on vielä jääkaapin ja pakastin pesu ja järjestäminen, sekä syksyn ruokasuunnittelun tekeminen. Tässäpä onkin varsinainen urakka, jonka tiedän olevan pelkästään hyödyllinen. Jos nyt jaksan tsempata tässä asiassa, saan kiittää itseäni syksymmällä. Tiedän, että ruokajärjen tuominen takaisin arkeen olisi fiksuinta mitä voi tehdä tässä vaiheessa, kun työkiireet, pimeät illat ja yleinen stressi ei vielä kaadu päälle. Siivoan jääkaapin huomenna. Lupaan!