Avainsana-arkisto: olohuone

Mitä sisustaminen tarkoittaa?

Julkaistu , kirjoittanut
20

Sisustaminen kiehtoo minua loputtomasti. En jotenkin saa siitä kiinni. Mitä se tarkoittaa? Mitä sellainen ihminen käytännössä tekee, joka harrastaa sisustamista? Jos harrastaa vaikkapa käsitöitä, niin silloin ompelee, neuloo tai tekee vaikkapa tilkkutöitä. Mutta mitä sisustajat tekevät? Vaihtelevatko he kotona tavaroiden paikkoja iltaisin? Ostavat uusia huonekaluja ja myyvät vanhoja pois? En oikeasti tiedä, mutta sisustaminen kiehtoo teemana kovasti.

Se, mitä itse ymmärrän oman kodin sisustamisella, liittyy useimmiten siihen, että pyrin parantamaan asumismukavuutta. Pimeään nurkkaan tarvitaan lisää valoa, tavaroille siistimpi säilytyspaikka, tai käytävälle lisää kulkutilaa. Tämä parannus pyritään sitten toteuttamaan niin, että lopputulos miellyttää silmää eikä johda konkurssiin. Välillä ratkaisu löytyy Ikeasta, välillä designkaupasta ja välillä mummon vintiltä. Joskus se on vain sitä, että raivataan tavaroita pois kodista. Johtoajatus kuitenkin on, että ratkaisu olisi mahdollisimman pitkäikäinen. En pidä väliaikaisratkaisuista, enkä yleensä hanki mitään ”sinne päin” olevaa vain siksi, että jokin ratkaisu saataisiin aikaan. Mieluummin olen ilman, ja odotan että löydän sellaisen tavaran, johon olen valmis sitoutumaan loppuiäksi.

Hyvä esimerkki tällaisesta on meidän sohva. Ostimme sen puolison kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin melkein 20 vuotta sitten. Se oli Skannon esittelykappale ja siksi suhteellisen halpa, olihan sitä tavallaan jo käytetty. Sohva on palvellut uskollisesti siitä lähtien, emmekä ole aikeissa luopua siitä. Se on kuitenkin aika dominoiva ilmestys: punaisia, ruskeita, keltaisia ja turkooseja raitoja pellavanvärisellä pohjalla ja muhkea kolmen istuttava leveys. Sohva on siis määritellyt muita olohuoneen sisustusratkaisuja aika paljon, sillä olen halunnut, että muut huonekalut eivät visuaalisesti riitelisi kovasti sen kanssa. Tässä mielessä olen kyllä ”sisustanut”, eli olohuoneen huonekaluiksi on kerääntynyt sellaisia tuoleja ja pöytiä, jotka eivät esimerkiksi ole täydellisen erilaista värimaailmaa. Tai itse asiassa sitäkin on tapahtunut. Puoliso osti vastikään rahin, joka on tummansinistä samettia. Olohuoneessa ei ole mitään muuta sinistä eikä samettiakaan, mutta se on minusta silti ihan hyvä. Tätä tarkoitan, kun sanon etten tiedä mitä sisustaminen tarkoittaa.

Tämä on lavastamaton ja käsittelemätön kuva olohuoneestamme. Rahi on pari vuotta vanha, sohva ja verhot liki 20 vuotta. Rahapuun ikä tuntematon. Sohvan ja verhon kuosien yhdistämistä ei ole mietitty minuuttiakaan. Ne ovat vain itsekseen yhdistyneet.

Pohdin nyt sellaista, että miten sisustusharrastajat toimivat? Hankkivatko hekin huonekaluja loppuiäksi, vai pikemminkin vastaamaan sen hetkistä makua? Ja jos huonekaluja hankitaan palvelemaan mahdollisimman pitkään, eikö sisustus tule jossain vaiheessa valmiiksi? Eihän huoneeseen määräänsä enempää tavaraa mahdu. Mitä sisustajat sitten tekevät? Tämä ehkä kuulostaa vähän hassulta, mutta mietin tätä ihan oikeasti. Lähtöoletukseni on, että hankinnat tehdään yleensä enemmän kestämään aikaa kuin vaihdettavaksi parin vuoden välein. Vai olenko sittenkin väärässä?

Kyselin vinkkejä sisustusblogeihin, ja minut ohjattiin lempeästi instagramin pariin, siellä kuulemma kannattaa nykyisin seurata aihetta. Menin katsomaan, ja laitoin hakuun #sisustus, koska olen kiinnostunut etenkin suomalaisista kodeista. Tuli sellainen mielikuva, että sisustaminen tarkoittaa monelle jonkinlaista yhtenäistä teemaa, tyyliä tai värimaailmaa, joka kattaa koko kodin. Kodin kaikki pinnat, tekstiilit ja jopa taulut on sovitettu tiettyyn tyyliin, usein hyvin vaaleaan ja harmoniseen. Tai sitten toinen ääripää; kun hakuun laittaa #värikäskoti, vaikuttaa siltä, että värikäs koti tarkoittaa sitä, että kaikki mahdolliset värit ja kuosit on liitetty yhteen. Vierekkäin on ruusut, raidat, ruudut ja riikinkukot iloisessa sekamelskassa. #skandinaavinenkoti puolestaan tarkoittaa, että kaikki on valkoista, vaaleaa puuta ja siellä täällä mustaa. Astiat ovat Iittalan ja Arabian, ja tekstiilit Marimekkoa. Vaikuttaa siltä, että myös tietyt maljakot, kynttilänjalat ja matot vilahtelevat monissa kauniissa asetelmissa tyylistä riippumatta.

Jos siellä lukijoissa on ihmisiä, joille sisustaminen on harrastus, niin olisi kiva kuulla, mitä se teille merkitsee. Mitä sisustaminen käytännössä tarkoittaa? Mitä silloin tehdään, kun sisustetaan? Kirjoitan aiheesta varmasti lisää sitten, kun ymmärrän paremmin, mistä on kyse.

Lokki, mehiläispesä ja keskiluokan kodit

Julkaistu , kirjoittanut
12

Aino-Maija Leinosen haastattelu Hesarissa oli sekä kiinnostavaa että hieman kuohuttavaa luettavaa. Siivousyrityksen pyörittämisen aiheuttaman burnoutin ohella Leinonen alkoi kyseenalaistaa ihmisten valintoja. Monen muun asian ohella Leinonen alkoi ihmetellä keskiluokkaisten kotien sisustusvalintoja. Jutussa kerrotaan:

”KUN Leinonen vielä siivosi työkseen, hän näki valtavasti ihmisten koteja. Eniten siivoojaa käyttivät ylemmän keskiluokan perheet. Leinoselle oli yllätys, miten samanlaisilta heidän kotinsa näyttivät.

”Kaikkien lempiväri oli valkoinen. Ja kaikilla oli samat esineet, samat Arabian astiat ja samat valaisimet: Artekin Mehiläispesä olohuoneessa ja Lokki keittiössä.”

Hän alkoi pohtia, ovatko ne to­siaan objektiivisesti ottaen kauneimmat valaisimet mitä Suomesta löytyy. Vai pitääkö keskiluokalla vain olla samat esineet keskenään?”

 

Keskustelupalstoilla moni keskiluokkaiseksi itsensä tunnistava hermostui. Mitä vikaa Aallon huonekaluissa muka on? Taisin itsekin reagoida melko kärkkäästi. Leinosen kommentista saa sen kuvan, että yhtenäinen sisustus olisi nimenomaan keskiluokkaa leimaava ominaisuus. Että muut ihmiset kyllä osaavat tehdä persoonallisia valintoja, mutta ne keskiluokkaiset raukat vain kulkevat lauman mukana ja ostelevat mehiläispesiä olohuoneisiinsa, kun eivät muuta osaa. Onneksi tämä käsitys on täysin väärä, ja kerron seuraavaksi miksi.

Tällainen meiltä löytyy. Pääsisikö tällä mukaan Lokki- ja Mehiläispesäkerhoon?

Kyse ei nimittäin ole mistään ”keskiluokasta”, vaan kaikki suunnilleen samanlaista elämää viettävät ihmiset muistuttavat toisiaan. Puhutaan sosiaalisesta viiteryhmästä, siis siitä porukasta jonka elämä muistuttaa eniten omaani: on suunnilleen sama koulutus, tulotaso, asuinpaikka ja harrastukset. Tämä ei ole mikään keskiluokan erityisominaisuus, vaan sama koskee ihan kaikkia. Vietin lapsuuteni Itä-Suomen tehdaskaupungissa, ja kaikki kaverini olivat suunnilleen samanlaisista lähtökohdista. Kukaan ei ollut rikas, mutta ei myöskään erityisen köyhä. Kavereiden vanhemmat olivat kampaajia, paperimiehiä, kätilöitä, sihteereitä, maanviljelijöitä ja opettajia. Kaikkien kodit näyttivät ihan samanlaisilta. Lokkia ja mehiläispesää en muista nähneeni, mutta ne samat sohvat, pirtinpöydät, korituolit ja kirjahyllyt löytyivät poikkeuksetta jokaisesta kodista. Myöhemmin muutin opiskelijaksi Helsinkiin, ja jälleen kaikilla kavereilla oli saman näköistä. Pienet opiskelijaboksit, Ikean huonekalut ja Iittalan Kivi-tuikkuja ikkunalaudalla.

Nyt olen sitten päätynyt tuohon Lokki-lamppulaumaan. Meillä ei tosin ole kotona kumpaakaan noista em. valaisimista, mutta en anna sen hämätä. Kyllä minä kuulun siihen samaan porukkaan. Sen huomaa vaikkapa siitä, että kun hämärällä katselee asuintaloni ikkunoista sisälle, useampi Mehiläispesä valaisee naapureiden huoneita. Sitä paitsi anopilla on se Lokki, juurikin ruokapöydän päällä, ja minusta se näyttää oikein kivalta. Joten turha tässä on pyristellä.

Mutta kuten sanottu, tämä ei ole mikään erityinen merkki jostakin käsittämättömästä mielikuvituksen ja yksilöllisyyden puutteesta. Se on pikemminkin merkki siitä, että samanlaista elämää viettävät ihmiset arvostavat samanlaisia asioita. Jos Leinonen olisi käynyt siivoamassa duunariperheissä, hän olisi havainnut samat yhtäläisyydet. Yhtenäiset esineet vain olisivat olleet eri tavaroita. Tai jos hän olisi siivonnut opiskelijayksiöissä, jällen sieltä olisi löytynyt ne tietyt samat tavarat. Eikä tämä rajoitu vain Suomeen. Amerikkalaiset kodit muistuttavat toisiaan samalla tavalla, mutta ne näyttävät tietenkin erilaisilta kuin suomalaiset. Samoin kiinalaiset kodit, islantilaiset kodit ja nigerialaiset kodit.

Leinosen kysymykseen voi siis vastata ei. Ei, keskiluokalla ei pidä olla samanlaiset tavarat keskenään, jotta tuntisi kuuluvansa keskiluokkaan. Tai voihan olla, että joku hankki tietyn huonekalun antaakseen kodistaan tietynlaisen vaikutelman, mutta kokemukseni mukaan ihmiset sisustavat kotinsa pikemminkin niin, että se miellyttää heitä itseään. Eikä oma maku synny vakuumissa, vailla ympäristön vaikutusta. Meillä on tapana pitää tutuista tavaroista, eli niistä mitä näemme ympärillämme. Joten kaikki te valkoseinäisissä kodeissa asuvat Mehiläispesien omistajat, voitte huokaista helpotuksesta! Leinoselle oli vain tapahtunut ajatusvirhe, jota mahdollisesti Hesarin toimittaja oli vielä korostanut. Itse asiassa luulen, että  todella omaperäistä sisustusta on hyvin vaikea toteuttaa. Kaikki vaikutteet ja ideat ovat aina jostain peräisin.

Nyt sitten kiinnostaa: onko teillä samanlainen sisustus kuin kavereillakin? Riippumatta siitä, mikä lamppu katosta roikkuu!

Siivousrutiinit: näin meillä siivotaan

Julkaistu , kirjoittanut
10

Siisteys voi tarkoittaa minusta kahta asiaa: joko sitä että on tosi puhdasta, tai sitä että näyttää siistiltä, eli kaikki tavarat ovat paikallaan. Siivousrutiinini liittyvät molempiin asioihin. Hahmotan kodin siisteyden huoneiden kautta. Tärkeysjärjestys on suunnilleen tämä: keittiö, vessat, eteinen, muut.

Keittiö

Meillä on avokeittiö, jonne on suora näkymä olohuoneesta. Keittiön siisteys vaikuttaa siis koko olohuoneen siisteyteen. Siksi keittiö on listalla ykkösenä. Keittiön siistinä pitäminen vaatii minulta päivittäistä työtä. Sen siivous onkin jatkuvia rutiineja. Olennaiset tulevat tässä:

  1. Tiskikonerutiini (Kone illalla päälle, aamulla ensimmäisenä tyhjennys, likaiset suoraan koneeseen ja illalla jälleen käynnistys.)
  2. Tiskipöydän tyhjentäminen
  3. Lattian pesu ja/tai imurointi

Kohta 1 on itsestäänselvyys. Se mahdollistaa sen, ettei tiskipöydälle kerry ylimääräistä. Koko perhe kannattaa opettaa noudattamaan tätä rutiinia, niin siivouskuorma pienenee. Kaikista olennaisin asia keittiön siisteydessä on kuitenkin numero kaksi. Jos tiskipöytä on tyhjä, koko keittiö näyttää siistiltä. Tyhjennän tiskipöydän vähintään kerran päivässä, yleensä joko viimeisenä illalla tai ensimmäisenä aamulla. Tiskaan käsitiskit, nakkelen tavarat paikoilleen ja pyyhin pöydän kuivaksi. Tämä on minusta aika rasittavaa hommaa, mutta välttämätöntä, jos haluaa keittiön näyttävän siistiltä. Helpointa on, jos asiaa ei turhaan problematisoi, vaan hyväksyy sen, että tämä on tehtävä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Tiskipöydän lisäksi myös muiden tasojen siisteys parantaa vaikutelmaa. Niinpä keittiössä on erityisen tärkeää palauttaa ruoanlaiton jälkeen kaikki omille paikoilleen. Keittiön lattia ei ainakaan meillä pysy siistinä kovin pitkään, siellä on aina murusia ja sinne räiskyy sitä sun tätä. Imuroin siis lattian pari-kolme kertaa viikossa, ja pesen sen aina, kun likatahrat alkavat erottua liikaa.

Tämä on sensuroimaton ja lavastamaton kuva meidän tiskipöydästä juuri nyt. Kävin ottamassa kuvan kirjoitettuani edellisen kappaleen.

Vessat ja kylpyhuone

Vessan siivoaminen on helppoa. Kun pönttö on kuurattu, lavuaari kiiltää ja pyyhkeet ovat puhtaat, vessa on siisti. Koska lapsiperheessä vessaankin kulkeutuu välillä mitä ihmeellisempää roinaa, aloitan sillä, että kerään kaikki lelut, Aku Ankat ja muun sälän pois. Sitten pyyhitään lavuaari puhtaaksi. Vanhalla käsipyyhkeellä on kätevää pyyhkäistä peili puhtaaksi ja hanat kiiltäväksi, ja sitten heittää se pyykkiin. Lopuksi putsataan vessanpönttö ensin ulkopuolelta ja sitten sisäpuolelta. Ylipäätään vessoissa edetään aina puhtaimmasta likaisimpaan päin.

Eteinen

Eteinen menee keittiön lisäksi nopeimmin sotkuun, mutta toisaalta sen siivoaminen on myös nopeaa. Se tarkoittaa sitä, että kengät kerätään omille paikoilleen, kaikki hujan hajan lojuvat takit noukitaan naulakkoon ja kaikki pipot ja lippikset ynnä muut palautetaan niille varattuun koriin. Sitten imuroidaan hiekat lattialta. Eteisen siistinä pysymisen ehdoton edellytys on, että kaikille tavaroille on oma paikka. Vaikka esim. lapset eivät aina muistaisikaan palauttaa vaatteita paikoilleen, oma paikka tarkoittaa sitä, että aikuisen on mahdollista siistiä eteinen parissa minuutissa.

Muut huoneet

Muiden huoneiden siisteys riippuu eniten siitä, ovatko tavarat paikallaan. On kuitenkin yksi asia, jonka teen joka päivä: petaan sängyn. Tämä koskee siis omaa sänkyäni, lasten sängyistä en jaksa olla niin tarkka. Mutta koska haluan, että makuuhuone on rauhallinen sekä rauhoittava paikka oleskella, petaan joka päivä. Kun sänky on pedattu, koko huone näyttää siistiltä. Yritän myös päivittäin järjestää vaatteet siististi omalle tuolilleen, ja huolehtia likapyykit koneeseen.

… ja tältä näytti olohuoneen lattia samaan aikaan.

Muuten järjestän paikkoja  tasaiseen tahtiin. Noin kerran päivässä keräilen levinneitä tavaroita paikoilleen (en tosin ihan joka päivä). Imuria käytän tarpeen mukaan. Meillä käy siivooja joka toinen viikko, mutta hänen tehtävänään on ensisijaisesti tehdä puhdistamista, ei järjestämistä. Siivooja imuroi, pesee lattiat, kylpyhuoneen, vessat, lieden ja pyyhkii keittiön ovista tahrat, pesee roskiskaapin jne. Mutta hän ei järjestä mitään, ei nostele vaatteita lattioilta, vie roskia, viikkaa vaatteita, petaa sänkyjä tai vaihda pyyhkeitä. Kaiken tämän teen itse ennen kuin siivooja tulee paikalle. Siivoja kuitenkin mahdollistaa sen, että minun ei tarvitse pestä kuin keittiön lattiaa silloin tällöin. En pyyhi pölyjä muuta kuin ennen juhlia, enkä pese suihkukaappia ellei tapahdu jotain poikkeuksellista. Totuuden nimissä on sanottava, että en kyllä tehnyt noita juttuja kovin ahkerasti silloinkaan, kun siivojaa ei vielä ollut.

Joka toinen viikko on kuitenkin sen verran harvoin, että siivoamiselta ei voi välttyä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä siistimpää ympäristöä arvostan, ja sitä useammin siivoan. Ihan joka päivä teen siis ainakin nämä asiat:

  1. Tiskikonerutiini
  2. Sängyn petaus
  3. Tavaroiden palauttelu omille paikoilleen

Viikoittain lisäksi nämä, tilanteesta riippuen 1-4 krt:

  1. WC:n pesu
  2. Pyyhkeiden vaihto
  3. Imurointi (keittiö, eteinen, ruokailualue; tarpeen mukaan muuta)

Huomenna tulossa vielä podcast samasta aiheesta, ja siinä käsittelen asiaa vähän eri näkökulmasta.

Millaisia siivousrutiineja teillä on?

Aamusiivous

Julkaistu , kirjoittanut
20

Olen pidempään miettinyt, miten saisin arkirutiineihin upotettua sellaisen systemaattisen pikasiivouksen. Amerikkalaisissa blogeissa siitä käytetään nimitystä ”5 minute pick-up”. Sille ei ole olemassa vastaavaa sanaa suomeksi, mutta käytännössä tuo tarkoittaa, että viiden minuutin ajan järjestetään määrätietoisesti ja reippaasti, kerätään roskat roskiin ja palautetaan kaikki paikoilleen.

Näen tässä konseptissa paljon etuja, mutta minulla on ollut vaikeuksia soveltaa sitä omassa arjessa. Noissa lukemissani blogeissa se nimittäin tehdään yleensä viimeiseksi illalla (tai vähän ennen kuin vieraat saapuvat), ja ilta ei todellakaan ole minulle otollisin aika siivota. En kerta kaikkiaan jaksa motivoitua järjestelemään mitään, kun kerrankin on hetki aikaa tehdä jotain ilman häiriöitä. Tai sitten olen niin väsynyt, että nukkuminen tuntuu paljon paremmalta idealta kuin siivoaminen.

Tänä aamuna tajusin, että kyllä tämä meilläkin toimii, kunhan ajankohta siirretään illasta aamuun. Heti ensimmäisenä aamulla voi muiden aamutoimien ohessa käyttää sen viisi minuuttia reippaaseen järjestelyyn ja koti näyttää kivalta päivää varten. Tämä sopii päiväjärjestykseen erinomaisesti, sillä aamuisin hoidan kotia muutenkin: tyhjennän tiskikoneen yön jäljiltä ja täytän sen aamiasiastioilla. Viikkaan kuivat pyykit kaappiin ja laitan uuden koneellisen pyörimään. Samaan syssyyn voin ottaa ohjelmaan tämän pikasiivouksenkin.

Tästä tulee siis uusi rutiinini. Tarvitsi vain päästä yli siitä ajatuksesta, että kaiken pitäisi olla siistiä kun mennään nukkumaan. Mutta näköjään tietyt jutut toimii paremmin aamulla, ja toiset illalla. Esimerkiksi tuo tiskikonerutiini pitää ehdottomasti tehdä noin, että illalla kone päälle, ja jos pesukoneessa olisi ajastustoiminto, laittaisin taatusti pyykit pyörimään niin että ne olisivat aamulla valmiit. Mutta tässä kohdassa aamu on otollisinta aikaa toimia, ja lopputulos on aivan sama.

Onko teillä tämä viiden minuutin siivous käytössä? Mihin aikaan teette?

Perfektionismin parempi puoli

Julkaistu , kirjoittanut
23

Minulla on tapana tavoitella täydellisyyttä. Nouseeko lausunnosta niskakarvat pystyyn? Perfektionismilla on vähän paha kaiku. Siitä tulee mieleen sellaiset takakireät, onnettomat tyypit jotka hampaat narskuen suorittavat elämää ja tavoittelevat jotain mahdotonta, ja sitten morkkaavat itseään kun eivät sitä saavuta. Onneksi tuo kuvaus sopii minuun ainoastaan silloin, kun olen todella nälkäinen. (Alhainen verensokeri saa ihmisen sekaisin.) Haluaisin tässä tuoda esiin sen paremman puolen perfektionismista.

En harrasta sisustamista siinä mielessä, että hankkisin kotiin jatkuvasti uutta, järjestelisin sivupöydille kauniita asetelmia tai juoksisin trendimattojen perässä. Mutta olen kyllä tarkka siitä, millaisia huonekaluja meille kelpuutan. Sanoisin, että vain täydellisiä. Juuri nyt tämä on mahdollista, sillä meiltä ei oikeastaan puutu enää mitään. Se tahtoo sanoa, että huusholli toimii hyvin juuri tällä varustuksella. Siksi mikään hankinta ei ole aikakriittinen.

Kiireessä tai rajatussa ajassa on kokemukseni mukaan mahdotonta löytää täydellistä, etenkin jos täytettävänä on paljon erilaisia kriteereitä. On sattuman kauppaa, onko juuri tuolla hetkellä tarjolla olevassa valikoimassa juuri täsmälleen sellaista, mitä haetaan. Tämä koskee tietysti kaikkea muutakin kuin pelkkiä huonekaluja. Useimmille lienee tuttu se tilanne, että muutaman päivän päästä jo joku tilaisuus, johon tarvitsisi juuri tietynlaisen vaatteet. Eikä sellaisia luultavasti juuri silloin ole saatavissa, joten ihmekö tuo, jos tunnelma hieman kiristyy.

Kiireettömyys on rennon perfektionismin salaisuus. Olen suunnitellut hankkivani jossain vaiheessa yhden käytävämaton, mutta en tiedä milloin sopiva tulee vastaan. En aktiivisesti etsiskele, voin odottaa oikeaa vaikka kuinka monta vuotta. Olohuoneeseen hankittiin viime syksynä uusi jalkalamppu. Sen hankkimista oli harkittu noin neljä vuotta. Siinä ajan kuluessa mietittiin monia eri vaihtoehtoja, ja sitten kun huonekaluliikkeessä sattui alennusmyynti, ostimme uuden lampun.

Vaikka itse asiassa tuonkin lampun todellinen odotusaika oli reippaasti kymmenen vuotta. Nimittäin silloin kun ensimmäiseen yhteiseen olohuoneeseen ostettiin lamppuja, meillä oli varaa vain Ikeaan. Ikean lamppu palvelikin hienosti, mutta vuosien varrella ollaan päästy opiskelijabudjetista eteenpäin, ja oli mahdollista investoida lamppuun, jonka kanssa aion elää lopun ikäni. Tämä jos mikä on pitkän tähtäimen perfektionismia. Eikä tästä tule stressiä.

Tällainen verkkainen täydellisyyden tavoittelu on minulle luontaista. Joskus on tiennyt hankkivansa ”riittävän hyvän” väliaikaisen ratkaisun, kuten vaikka sen Ikean lampun, mutta toisaalta jos väliaika kestää sen 15 vuotta, ei voi mielestäni puhua holtittomasta shoppailusta. Suunnittelen siis kaikessa rauhassa mitä haluan, ja sitten yhtä rauhallisesti alan katsella, milloin sellainen tulisi vastaan. Kun prosessi on tällainen hidas ja harkittu, voi tehdä nopeita ostopäätöksiä, eikä silti tule huteja.

Mikä on teidän suhteenne täydellisyyteen, kun puhutaan kodista ja sisustamisesta?

Ei mitään turhaa

Julkaistu , kirjoittanut
14

Eilinen postaus ja siihen tulleet kommentit saivat pohtimaan sisustustamme, ja tajusin juuri mielenkiintoisen seikan. Sisustuksemme perustuu täysin käytännöllisyyteen. Se tarkoittaa sitä, että kaikki huonekalut on hankittu jotain tarkoitusta varten. Kun istun nyt olohuoneen sohvalla ja katselen ympärilleni, en näe yhtäkään huonekalua, joka olisi hankittu ainoastaan esteettisistä syistä. Poikkeuksen tekevät taulut, taide-esineet ja huonekasvit, olettaen että ne lasketaan huonekaluiksi. Kaikella muulla on joku muukin kuin esteettinen tarkoitus.

Meidän olohuone (samoin kuin kaikki muutkin huoneet) on sisustukseltaan tavallinen. Sohva, sohvapöytä, nojatuoleja, piano, kirjahylly, vitriini, ruokapöytä, valaisimia, mattoja. Ikkunoissa on verhot ja seinillä tauluja. Ikkunalaudalla on kukkia. Mutta oikeastaan kaikkia huonekaluja leimaa se, että ne on hankittu vasta harkinnan jälkeen. Ensin on ilmennyt tarve, sen jälkeen on mietitty minkälainen huonekalu tarpeeseen vastaisi, ja vasta sitten alettu etsiä sopivaa kaupoista. Aina ei ole tarvinnut mennä kauppaan asti, sillä meillä on paljon kierrätyshuonekaluja. Niitä on esimerkiksi peritty ja saatu lahjaksi.

Jos äkkiseltään katsoo, monet huonekaluista ovat klassikoita, kuten vaikka Alvar Aallon tuolit. Mutta koska systeemi on edellä kuvatun kaltainen, kokonaisuus on muodostunut yli kymmenen vuoden aikana vähitellen. Filosofiana on ollut investoida sen näköisiin esineisiin, joita haluaa katsella lopun ikänsä. Huonekalujen ulkonäkö ei siis missään nimessä ole yhdentekevä, päinvastoin. Arvostan muotoilua erittäin paljon, mutta aina ensin on oltava todellinen tarve jollekin tavaralle. En myöskään siedä epäkäytännöllisiä huonekaluja. Esimerkiksi tuolissa pitää olla hyvä istua. Upea design menee täysin hukkaan, jos tavaraa ei voi käyttää. Koska kriteerit ovat tällaiset, välillä menee vuosia, ennen kuin löytyy huonekalu, jossa kohtaavat sekä käytettävyys, ulkonäkö että vielä hintakin.

Näin hidas ja harkittu systeemi on johtanut siihen, että suoraan sanottuna tykkään esimerkiksi tästä olohuoneen sisustuksesta ihan älyttömästi. Näen tällä hetkellä vain yhden esineen, jonka haluan korvata: Ikeasta ostetun jalkalampun, joka ei oikein sovi kokonaisuuteen. Uutta lamppua on katseltu jo pari vuotta, mutta sopivaa ei vielä ole tullut vastaan. Se tulee kun tulee, ja siihen asti ikealainen saa paremman puutteessa kelvata. Viimeiset puoli vuotta on myös harkittu mitä tehdä ruokapöydän tuoleille. Ne alkavat nimittäin hajota. Vaihtoehdot olisi joko korjauttaa tai ostaa uudet, mutta mitään päätöstä ei ole vielä tehty. Nykyiset ovat ulkonäön puolesta ok, mutta istuinten verhoilu alkaa osasta olla jo huonossa kunnossa, ja liimaukset vähitellen pettää niin, että oikeasti pelkään että jonain päivänä joku vielä pyllähtää lattialle tuolin hajotessa alta. Tuolit ovat palvelleet kymmenisen vuotta, ja se on alunperin Hulluilta päiviltä ostetuille kovassa käytössä olleille tuoleille jo ihan hyvä saavutus. Mutta katsotaan nyt, mihin tässä päädytään, vaihtoehtoja on paljon tarjolla.

Monissa blogeissa on viime aikoina havahduttu vaatevaraston uudistamiseen vähän samanlaisesta näkökulmasta. Se on minullakin tavoitteena, mutta oli hauskaa tajuta, että ainakin jollakin elämän osa-alueella noudatan jo nyt tällaista kestävää ja suunnitelmallista toimintatapaa. Koska aion elää suurimman osan huonekaluistani kanssa koko loppuikäni, olen myös varautunut kunnostamaan ja huoltamaan niitä tarpeen tullen. En aio ostaa enää koskaan uutta sohvaa, mutta voi hyvin olla että verhoilutan tämän nykyisen uudestaan jossain vaiheessa. Parhaillaan pohdin, miten kristallikruunun saisi helpoimmin puhdistettua ja kannattaisiko vaalea matto viedä pesulaan vai yrittäisinkö poistaa tahroja itse.

Minkälaista sisustusfilosofiaa te noudatatte?