Arkijärki-podcast 67: Luonnonkosmetiikka-podcast

Tällä kertaa kerron oman tarinani siitä, miten minusta tuli ensin vannoutunut luonnonkosmetiikan kannattaja, ja kuinka sitten kuitenkin käänsin kelkkani. Tarkennuksena: kun puhun tässä podcastissa luonnonkosmetiikasta, tarkoitan sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, jossa ei ole käytetty synteettisiä aineita. Raaka-aineet ovat siis täysin luonnosta peräisin. Tässä podcastissa:

  • Kerron miksi halusin siirtyä kokonaan pois ”perinteisestä kosmetiikasta”
  • Millaista oli etsiä itselleni sopivia tuotteita
  • Mitä ongelmia luonnonkosmetiikassa on
  • Miksi nykyisin olen hyvin varovainen luonnonkosmetiikan suhteen
  • Mainitsen myös lukuisia sekä hyviksi että huonoiksi toteamiani luonnonkosmetiikan tuotteita ja tuotemerkkejä. Huomatkaa, että nämä perustuvat vain omiin käyttökokemuksiini, ja joku saattaa olla täysin päinvastaista mieltä. Jokaisen on kokeiltava itse, mitkä tuotteet sopivat ja mitkä eivät, sillä ihot ovat yksilöllisiä.

Podcastin kesto on 23 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

 

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Uusin jakso on aina ylimpänä.

Onko kaikki pakko käyttää loppuun?

Luonnonkosmetiikkaa

Tämän vuoden messuilta ostin nämä kaikki tuotteet. Nyt vain pitäisi saada vanhat ensin varastoista pois.

Minulla on kosmetiikkaongelma. Olen aina ollut sellainen tyyppi, joka tiristää jokaisesta tuubista viimeisetkin pisarat, ja sitten vielä leikkaa sen halki jotta voisin kaapia tuotteen niin loppuun kuin mahdollista. Ennen kuin deodorantti tai sampoo loppuu, olen ensin säilyttänyt  pulloa pari viikkoa ylösalaisin, jotta kaikki sisältö varmasti valuu ulos. Jos olen napannut tuotenäytteen lehden välistä, en voi heittää sitä roskiin, vaan käytän vaikka jalkarasvana. Olen toiminut näin kaikkien tuotteiden kohdalla asiaa sen kummemmin kyseenalaistamatta.  Olen tähän asti heittänyt pois ainoastaan sellaista kosmetiikkaa, joka on selvästi mennyt pilalle, tai niin vanhaa ettei sen hygieniasta enää ole takeita.

Nyt olen alkanut kapinoida. Kaikki lähti liikkeelle YA Naturae -merkin silmämeikinpuhdistusaineesta, jonka ostin vuosi sitten luonnonkosmetiikan messuilta. Ostin tuotteen ”sokkona”, eli minulla ei ollut siitä kokemusta enkä ollut lukenut yhtään arviota. Viime viikolla tajusin, että inhoan tuota ainetta. Se kirvelee ja jättää iholle öljyisen pinnan. En missään tapauksessa ostaisi sitä enää uudestaan, mutta aloin yhtäkkiä miettiä, pitääkö tämä epämiellyttävä tuote tosiaan käyttää loppuun? Pullossa on vielä neljäsosa jäljellä. Miksi yritän hampaat irvessä käyttää sitä loppuun, kun käyttö on todella epämiellyttävää?

Kun tämä radikaali ajatus oli pulpahtanut päähäni, aloin kyseenalaistaa muitakin tuotteita, jotka eivät vain tunnu kuluvan loppuun. Miksi säästelen ihoöljyä ties miltä vuodelta, kun en pidä senkään käytöstä? Onko järkevää säilyttää edelleen poskipunaa, joka on ostettu joskus 90-luvulla? Tarvitsenko todella niitä kaikkia tuotenäytteitä, joita jemmailen kätköissäni?

Olen ostanut vuoden aikana paljon kosmetiikkaa, sekä huvikseen että tarpeeseen. Mutta moni tuote on edelleen avaamatta, koska en voi ottaa niitä käyttöön ennen kuin vanhat on käytetty pois. Minulla on tällä hetkellä kolme avattua sampoota, ja niitä on mielestäni yksi liikaa. Yksi syväpuhdistava, yksi luonnonkosmetiikan sampoo ja yksi tavallinen. Viimeisen sain äidiltäni, jolle tuote ei sopinut, ja lupasin sen käyttää pois. Se on ihan ok, mutta tavallaan tarpeeton. Tämä havainnollistaa tätä kohtuullisuuden eetosta, mikä ajatuksissani vallitsee. Monta samanlaista tuotetta tuntuu minusta jotenkin tuhlaukselta, myös säilytystilan tuhlaukselta.

Mutta nyt olen siis alkanut ajatella, että mitä jos vain heittäisin kylmän rauhallisesti roskiin sellaiset tuotteet, joista en pidä ja joita en käytä. Oikeastaan kysymys kuuluu, pitääkö ihmisen kärsiä virheostoksensa loppuun asti? Esimerkiksi tuo silmämeikinpoistoaine on niin huono, että en sitä halua edes tarjota kenellekään toiselle. Eikä kukaan järkevä ihminen ota vastaan 25 vuotta vanhaa poskipunaa. Käyttämisen ainoa vaihtoehto on siis roskis. Voinko vapauttaa itseni näistä riippakivistä, ja ruveta nauttimaan kaikista uusista ihanista tuotteista,  joita olen viime aikoina hankkinut.

Mitä sanoo blogiraati?

Maaliskuun (runsas) ostoraportti

Jaahas, nyt on sitten raportoitavaa oikein urakalla. Olen viime aikoina epäillyt, että nämä raportit ovat melko tylsää luettavaa, sillä ostan niin harvoin vaatteita. Kirjanpitoni mukaan olen ostanut vaatteita viimeksi joulukuussa (yhdet rintaliivit) ja sitä ennen lokakuussa, jolloin täydensin sukka- ja urheiluvaatevarastoni. Ei kovin kiinnostavaa. Listasin tietysti myös viime kuun vintageostokset (kaksi käsilaukkua ja koru), mutta kyseessä ei ollut varsinaiset vaatteet. Sitä paitsi tarkistin, että olen edellisen kerran ostanut korun maaliskuussa 2017, ja käsilaukkuja en ole kirjanpidon aikana ostanut ennen viime kuuta lainkaan.

Mutta nyt on tilanne toinen. Pitemmittä puheitta koko lista:

  • neulemekko (käytetty, sain äidiltäni)
  • 2 neuletta (sain tuliaisiksi puolisolta)
  • ulkoilutakki
  • 3 alushousut
  • t-paita
  • kesäinen hame
  • kesäinen mekko/tunika
  • poolopaita

Ensin järkiostokset: alushousut ostin korvaamaan poistettuja, ja ulkoilutakilla on sama tarkoitus. Vanha oli rikki ja rähjäinen. Halusin sadetta pitävän takin, jossa on riittävän pitkä helma, mutta joka kuitenkin menee myös kuivalla säällä, eli ei ole perinteinen sadetakki. Tämä takki korvaa siis vanhan, ja olen ostokseen tyytyväinen. Tuliaiset sain yllätyksenä, kaksi keväistä neuletta, jotka molemmat täydentävät kivasti kevään ja kesän vaatevarastoa. Näitä en suunnitellut, mutta molemmille on jo tullut käyttöä.

maaliskuun vaatteet

Kevään väripaletti on sininen ja punainen.

Sitten seuraavaksi ne rehelliset shoppailut. Menin käymään ystävämyynnissä, jossa ennen ostolakkoa vierailin useinkin, mutta viime vuosina en ole käynyt siellä lainkaan. Tarjolla oli yllättävän houkuttelevia vaatteita, ja ostin lopulta kolme. Mikään näistä ei ollut varsinaisesti välttämätön, joten siinä mielessä kyse on ihan vain huvikseen shoppailusta, vaikka keksin kyllä jälkeenpäin jokaiselle vaatteelle hyvän selityksen. Mutta jos ollaan rehellisiä, oikeastaan mille tahansa vaatteelle keksii kyllä ihan rationaalisen puolustuspuheen, jos haluaa. Nämä vaatteet eivät olleet millään ostoslistalla, joten ne ovat siis shoppailua. Ostamista, joka on tehty ensisijaisesti huvikseen, ei varsinaiseen tarpeeseen.

Kesäinen hame näytti kivalta päällä. Se on sifonkimaista polyesteriä, visioissani sen epäsymmetrinen helma liehuu huolettomasti kesätuulessa sandaalien ja olkihatun seurana. Kesäisen mekon ajattelen palvelevan kahdella tavalla: kesämekkona, mutta myös siistinä kotivaatteena. Olen pidempään halunnut kohentaa kotivaatteitani. Siis niin, etten hiihtele missään kammoverkkareissa vaan siisteissä mutta silti mukavissa vaatteissa kotona. Mekko voisi toimia myös sellaisena.

punainen takki

Miksi ostaa musta takki jos voi valita punaisen?

Ainoa ostos, joka ehkä hieman kaduttaa, oli tuo poolopaita. Sen hyvät puolet: väri, materiaali miellyttävä päällä, ja se maksoi vain kympin. Huono puoli on se, että epäilen ettei se kuitenkaan kestä kovin paljon pesua kulahtamatta. Olen pessyt puseron nyt kertaalleen, ja materiaali käyttäytyi erikoisesti. Katsotaan miten käy parin pesun jälkeen, mutta mikäli pelkoni osoittautuu oikeaksi, ei voi todeta muuta kuin että hintaperusteinen ostaminen on jälleen kerran todettu hölmöksi. Suurin syy ostokselle oli nimittäin tuo kymmenen euron hinta. Jos pusero olisi maksanut vaikkapa 30€, en olisi ostanut sitä. Mutta näköjään en vieläkään ole täysin immuuni näille tällaisille halvoille löydöille, joiden käytettävyys on kyseenalainen.

Näin! Vaatekaappini paisui peräti 11 uudella tai vanhalla vaatteella. Tosin tein myös poistoja. Annoin pois kahdet housut ja heitin roskiin kulahtaneita alkkareita. Tarkoitus on käydä kevään aikana vaatevarastoa läpi vielä tarkemmin, ja poistaa sieltä vaatteita, joita en enää pidä.

Miten teillä meni?

Viikon vinkit: pyykkivinkkejä, puritanismia ja muovikieltoa

Iltalehdessä ammattijärjestäjä Laura Holmström jakaa pyykinpesuvinkkejä: mitä kaikkea ei kannata laittaa pyykkikoneeseen. Olen samaa mieltä solmioista, en ikinä laittaisi solmiota pyykkikoneeseen. Toisaalta olen aina pessyt uimapuvut koneessa, eikä niille mielestäni ole tapahtunut siellä mitään. Kaikki herkemmät vaatteet laitan pesupussiin, ja jos epäilee että linkous ei sovi, voi jättää ohjelmasta linkouksen pois. Sitten noukkii sen herkän vaatteen koneesta, ja linkoaa loput.

Sanna Ukkola pohtii, onko meistä tullut uuspuritaaneja. Hän kertoo tapauksista, jossa vaikka turkin pitäminen tai lentomatkailu aiheuttaa etenkin sosiaalisessa mediassa välittömän palauteryöpyn, jossa muut valistavat kyseistä ihmistä hänen valintansa haittapuolista. Olemme kaikki kovin tietoisia siitä, mikä olisi ”oikea” valinta, mutta harvapa meistä elää niin puhtoista elämää, että sen perusteella voisi hirveästi mennä muita neuvomaan. Tiedän hyvin harvoja ihmisiä, jotka oikeasti ovat luopuneet esimerkiksi lentämisestä, ja hassua kyllä, nämä ihmiset eivät muiden valintoja kommentoi. Hoidetaan mieluummin omaa tonttia, kuin huudellaan aidan takaa naapurille. (YLE)

Clas Ohlsson liittyy niiden yritysten joukkoon, jotka poistavat muoviset kertakäyttöastiat valikoimistaan. Tämä tuskin tarkoittaa sitä, ettei kertakäyttöastioita enää saisi, vaan ainoastaan sitä että ne valmistetaan jatkossa jostain muusta kuin muovista. Sama koskee pillejä, pumpulipuikkoja ja muita muovitavaroita, joita ollaan yksi kerrallaan kieltämässä. (Helsingin Uutiset)

Viime viikkoina blogissa on ollut hiljaista, sillä kuormitus muun elämän osalta on ollut kovaa. Tästä on ollut se tahaton hyöty, että tämän parin viikon pakkoloman jälkeen pää pursuaa taas uusia ideoita. Alkavalla viikolla on tulossa ainakin maaliskuun vaateraportti, ja voin jo etukäteen todeta että nyt ollaan kaukana nollakuukaudesta!

Äänitin kuitenkin pari podcastia. Nro 65 käsittelee juhlia, ja etenkin vieraiden roolia juhlissa.

Uusimmassa jaksossa (#66) taas pohdin sitä, kannattaako ottaa kotiin siivooja, ja jos miettii kannattaisiko, mitä on hyvä ottaa huomioon.

Vain yksi tunti maapallolle?

Tänään vietetään Earth Hour -tapahtumaa, jolloin illalla klo 20.30 – 21.30 sammutetaan valot muistuttamaan ilmastonmuutoksen torjumisesta. Valot sammuvat lukuisista nähtävyyksistä, kuten Eiffel-tornista, ja minäkin sammutan valot meillä.

Sitä vaan tässä mietin, että miksi valot sammutetaan vain kerran vuodessa? Jos halutaan säästää energiaa, eikö tällainen tapahtuma kannattaisi järjestää kerran päivässä. Tai edes kerran viikossa? Jos rutiininomaisesti kaikki lakkaisivat käyttämästä sähkölaitteita tai edes pitämästä valoja päällä tunnin päivässä, miettikää mikä energiansäästö syntyisi vuodessa!

Tällainen olisi ihan mahdollista, jos siihen vai olisi tahtoa. Toteutustapakin voisi olla joustava. Eihän koko maan tarvisisi olla pimeänä yhtä aikaa, näitä sammutteluvuorojahan voisi jakaa vaikka kunta kerrallaan. Eikä tietenkään ole tarkoitus, että turvallisuudesta tingitään, ei ole tarkoitus, että talvipimeällä räpsäistään valot pois moottoriteiltä. Pointti on se, että mitä vaan voidaan tehdä – jos halutaan.

Sammutatko sinä tänään valot?

Arkijärki-podcast 66: Ottaisiko siivoojan?

Tässä jaksossa juttelen siitä, kannattaisiko kotiin ottaa siivooja. Meillä on käynyt siivooja aika monta vuotta, mutta vastustin sitä aluksi kovasti. Sittemmin olen tehnyt täyskäännöksen, enkä enää ikinä halua luopua siivoojasta, jos vain taloudellinen tilanne siihen antaa mahdollisuuden. Tässä jaksossa

  • Kerron siitä, miksi ensin vastustin mutta enää en luopuisi
  • Mitä iloa siivoojasta on?
  • Mitä siivous maksaa?
  • Miksi arvostan siivoojaamme todella paljon?
  • Miksi siivoojasta huolimatta kotona on silti itsekin siivottava?
  • Mitä ottaa huomioon, jos miettii siivoojan palkkaamista?

Podcastin kesto on reilut 20 minuuttia.

Muistakaa, että kun harkitsette siivoojan palkkaamista, tarkistakaa kuuluuko hänen yrityksensä ennakkoperintärekisteriin. Vain sillä lailla siivouksesta voi saada kotitalousvähennyksen. Kotitalousvähennys tehdään verotuksessa. Sitä varten siivoojan laskut ja kuitit on siis säilytettävä jossain tallessa, jotta summa voidaan laskea veroilmoitukseen oikein.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Uusin jakso on aina ylimpänä.

Arkijärki-podcast 65: Vieraat tekevät juhlan

Tällä viikolla innostuin tekemään podcastin juhlista. Sanotaan, että vieraat tekevät juhlan, mutta mitä se tarkoittaa? Tässä podcastissa pohdin mm.

  • Miksi juhlien järjestäminen on minusta tärkeää
  • Miksi vieraat ovat aina pääosassa
  • Miten vieraiden viihtymistä voi edistää
  • Mitä pitää ottaa huomioon, kun tehdään pöytäjärjestystä
  • …sekä monia muitakin juttuja.

Podcastin kesto on tällä kertaa noin vajaat 19 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

 

Koti kuin hotelli?

Minusta oli kiinnostavaa lukea edellisissä viikon vinkeissä juttu, jossa tietoisesti haettiin kotiin hotellimaista sisustusta. Hotellihuoneiden viehätys, etenkin juuri silloin kun huoneeseen astuu sisälle, lienee siinä ettei ylimääräisiä tavaroita ole. Hotellihuoneissa ei yleensä ole koriste-esineitä, mattoja, torkkupeittoja eikä huonekasveja. Toisaalta niistä puuttuu myös keittiö, joka kokemukseni mukaan tekee sen suurimman ”sotkun” kotona. On tosi vaikea pitää keittiötä putsplank-kunnossa 24 tuntia vuorokaudessa.

Näiltä osin hotellihuoneiden ja oman kodin vertailu ei oikein toimi, sillä hotelli on tarkoitettu hyvin erilaiseen oleskeluun kuin koti. Toisaalta oma kokemukseni on se, ettei hotellihuonekaan ole supersiisti muuta kuin sen ensimmäisen hetken. Sitten sinne levitellään matkatavarat, ostokset, kuitit, kartat ja metroliput, ja lopputulos onkin heti huomattavasti kotoisempi… 😉

Tässä varmaan tullaan siihen, miksi kotona harvoin näyttää hotellilta, siis ainakaan meillä. Koti on täynnä omia tavaroita, jotka eivät ole täydellisiä. Eivät myöskään persoonattomia, mutta juuri tästä johtuen meillä ei ikinä näytä samalla tavalla täydelliseltä, kuin hotellihuoneissa. Asiaa voisi auttaa, jos harrastaisi sisustamista, mutta minä en harrasta. Katson juuri ikkunalaudalla olevia viherkasveja, joista kolme neljästä on erilaisissa ruukuissa. Ei niistä synny yhtenäistä ilmettä. Jos olisin innokas sisustaja, olisin varmaan hankkinut identtiset ja yhtenäiset ruukut, mutta tämän tyyppiset yksityiskohdat eivät ole niin tärkeitä, että jaksaisin tehdä asialle mitään. Varmaan myös riittävän erilaiset, mutta toisiinsa sointuvat ruukut ajaisivat saman asian, mutta niiden hankkiminen vaatisi yhtä paljon vaivaa.

ruukut

Ruukut ovat erilaisia, mutta ei näitä kasvejakaan ole sen kummemmin suunniteltu.

Kuitenkin jos haluan, että koti on oikein edukseen, pyrin kyllä hotellihuonetta vastaavaan siisteyteen, niissä puitteissa jotka meillä ovat. Ruukut eivät soinnu yhteen, mutta pyyhin niistä multajäljet, nypin kuihtuneet lehdet ja käännän tuuhean puolen nähtäville. Tyhjennän kaikki mahdolliset tasot, yritän taikoa kirjapinot olemattomiin (tämä on aina vaikeaa) ja asettelen sohvatyynyt ojennukseen. Tämä on sellaista siistimistä, mitä en normaalisti tee, mutta silloin kun siihen jostain syystä on aihetta, koti näyttää kyllä kauneimmalta. Tosin sitten käy samoin kuin siellä oikeassakin hotellihuoneessa: vieraat tulevat sisään, ja pian tyynyt ovat missä sattuu, tyhjiä laseja on siellä sun täällä ja matonhapsut solmussa. Mutta ainakin ensivaikutelma oli hieno.

Minulle muuten kasvit ovat tosi tärkeitä viihtyvyyden kannalta. Haluan, että niitä on runsaasti. Entä teillä?

Jos laatikko ei mene kiinni, siellä on liikaa tavaraa

Otetaanpa otsikko uusiksi: Jos laatikossa on niin paljon tavaraa, että se ei mene kunnolla kiinni, ainoa tapa korjata asia on poistaa sisällöstä niin suuri osa, että ongelma poistuu. Periaatteessa ongelmaa voi korjata myös niin, että järjestää sisällön uusiksi. Tämä saattaa toimia – tiettyyn pisteeseen saakka. Asian kääntöpuoli on se, että luultavasti vain järjestyksen luonut ihminen on valmis ylläpitämään sitä. Kenelläkään muulla perheenjäsenellä ei ole aikaa eikä intressiä pelata monimutkaista palapeliä joka kerran, kun laatikosta tarvitaan jotain. Toinen ongelma uudelleen järjestelyssä on se, että jaksaako sitä itsekään lopulta kovin pitkään taiteilla tavaroita paikalleen, vai käykö sittenkin niin, että etenkin kiireessä sitä vain survoo kamat muiden joukkoon. Lopputulos on nähtävissä muutaman viikon päästä, kun laatikon kulku kanittaa taas.

Minulla on yksi tällainen laatikko keittiössä. Pidän siellä kaikkia muovitavaroita: pakasterasioita, kulhoja ja salaattilinkoa. Muovista olisi tietysti kiva päästä kokonaan eroon, mutta kyllä näitäkin tarvitaan. Useimmiten laitan ruoantähteet lasiseen astiaan, mutta esimerkiksi pakastemarjat laitan perinteisiin rasioihin. Sitten näitä rasioita tarvitaan välillä myös muiden pikkutavaroiden, kuten legojen ja askartelutarvikkeiden lajitteluun.

ennen

Tässä lähtötilanne. Kaikenlaista sekaisin.

Minulla on tapana säästää tyhjiä ruokien pakkauksia varmuuden varalle. Esimerkiksi hedelmien rasioita, jäätelöpurkkeja ja muita sellaisia. Olen huomannut, että näille on aina säännöllisesti käyttöä. Kätevännäköiset rasiat tyrkkään laatikoon pakasterasioiden sekaan. Tämä onkin oikeastaan se ongelma tässä. Niitä kertyy jossain vaiheessa aina liikaa, ja sitten tapahtuu tuo yllämainittu ongelma laatikon sulkemisen kanssa.

Tyhjensin ensin koko laatikon. Tällaisen pienen säilytystilan tyhjentäminen kokonaan on minusta usein helpoin tapa. Sitten pistin takaisin ne siistit pakasterasiat, joiden säilyttämistä ei tarvinnut kummemmin miettiä. Lajittelin kannet purkkien sisälle ja totesin samalla, että purkkeja on enemmän kuin kansia… Juuri nyt en jaksanut ruveta tekemään asialle mitään, mutta muutama rasia on siis poistettava jossain vaiheessa vielä.

tarpeeton tavara

Kaikki nämä heitin menemään. Yhteensä 16 tavaraa.

Todellinen karsinta piti tehdä niiden eriparisten muovirasioiden suhteen, joita olin itse laatikkoon keräillyt. Säästin niitä sen verran, kuin laatikkoon helposti mahtui. Kaikki loput laitoin muovinkeräysastiaan. Sinne meni jugurttipurkkeja, vihannesrasioita ja muita sellaisia, missä oli ostettu jotain elintarviketta irtomyynnistä. Säästin muutaman pyöreän purkinkannen, koska ne ovat minusta käteviä, jos vaikka kermaviilipurkista. käyttää vain puolet. Laittaa vain kannen päälle, ja tuotteen voi laittaa takaisin jääkaappiin eikä sitä tarvitse siirtää toiseen astiaan.

Raivauksen jälkeen

Tässä lopputulos. Perusjärjestys on sama, mutta laatikko menee helposti kiinni eikä ylimääräiset tavarat ole tiellä.

Lopputulos ei ole äkkivilkaisulla radikaalisti erilainen kuin ennen, mutta käytännössä huomattavasti parempi. Mikään ei jumita ja tavarat ovat järjestyksessä. Säästin edelleen noita ”ylimääräisiä” rasioita erilaisia tarpeita varten, mutta nyt laatikko menee kiinni eikä mikään pursu yli laitojen. Aikaa tähän projektiin meni noin 15 minuuttia.

Miten te säilytätte pakasterasioita ja tupperware-astioita? Onko kaikkiin kannet tallella? 😉

Viikon vinkit: muovikielto, hotellimainen koti ja epäeettisiä halpisvaatteita

Onko muovituotteista luopuminen aitoa vastuullisuutta vai viherpesua? Sitä mietitään tässä YLEn artikkelissa. Itse kyllä olen sitä mieltä, että ihminen pärjää erinomaisesti ilman muovisia kertakäyttöastioita, noin esimerkiksi. Minäkin olen totta kai niitä ostanut, noin 20 vuotta sitten vappupiknikkejä varten, mutta tuolloin ei kenellekään tullut mieleenkään, että niissä olisi jotain ongelmaa.

Moni Arkijärjen lukija on varmaan tutustunut myös Mira Ahjoniemen Loistava järjestys -kirjaan. Tässä jutussa Mira kertoo, miksi hän tykkää hotellien sisustuksesta, ja millä tavalla hän on tietoisesti luonut kotiinsa hotellitunnelmaa. Minusta hotelleissa on mukavaa se siisteys, mutta toisaalta hotellihuone on usein persoonaton. Ottaisin mieluusti kotiin sen hotellimaisen siisteyden mutta sisustuksessa kaipaan enemmän niitä ”omia juttuja”, jotka tekevät kodista juuri meidän kodin. (MeNaiset)

Tällä viikolla kävi jälleen ilmi, että halpoja vaatteita valmistavien tehtaiden työntekijät kärsivät suoranaisista ihmisoikeusrikkomuksista. Tällä kertaa valokeilassa on Lidl, jonka vaatteet eivät tunnetusti paljoa maksa. Lidl kertoo ettei hyväksy ihmisoikeusrikkomuksia. Mutta yhteistyötä ei ole silti lopetettu, joten mitä tästä pitäisi kuluttajan ajatella? Pahoitellaan, mutta jatketaan toimia. En kyllä ole Lidlin vaatteiden kohderyhmää muutenkaan, joten asia ei sinänsä muuta kohdaltani mitään, mutta olisi silti kiva kuulla jotain konkreettisia toimenpiteitä, miten asiaan on puututtu.