Aihearkisto: Vaatteet ja kengät

Muodonmuutoksen ensimmäinen vaihe valmis

Julkaistu , kirjoittanut
4

Olen saanut ensimmäisen vaiheen päätökseen. Olen raivannut kaikki kulahtaneet vaatekappaleet pois kaapeistani. (Nyt ne ovat kassissa odottamassa seuraavaa pysäkkiä, mutta edistystä tämäkin.) Paidat, neuleet, mekot, housut, farkut, topit, huivit ja vyöt on koluttu läpi. Ensisijainen poisheittoperuste oli vaatteen kunto. Tärkeintä oli päästä eroon  niistä vaatteista, jotka olivat rikki, menettäneet muotonsa tai kauhtuneet epämääräisiksi. Osa menee vielä kierrätyslaatikkoon, osan heitin suoraan roskikseen.

Toinen poistosyy oli väärä koko. Liian pieniä vaatteita karsin muutaman. Tunnustan etten tästä kategoriasta poistanut läheskään kaikkea. En siis noudattanut sääntöjä, mutta jos olisin poistanut kaikki housut, jotka eivät istu aivan täydellisesti, sinne olisi jäänyt farkkujen lisäksi yhdet ainoat pellavaiset kesähousut…. Arvelin sen olevan liian vähän, sillä en halua shoppailla ennen aikojaan. Sitä paitsi jos joku on kuunnellut Irti turhasta -podcastia, tietää että tarkoituksena on hieman kiinteytyä nykyisestä. Aavistuksen kiristävä housuvarasto kielii siitä, että tarvettakin on 🙂 Annoin siis housuilleni vielä mahdollisuuden, mutta päätin tehdä puolen vuoden päästä uuden arvion. Mikäli siinä vaiheessa kaapista löytyy runsaasti väärän koon takia käyttämättömiä housuja, ne saavat lähteä.

No juu. Joka tapauksessa karsinta on nyt riittävässä määrin suoritettu. Seuraavaksi Sally neuvoo tekemään täydellisen inventaarion niiden vaatteiden osalta, jotka on juuri karsinut. Toisin sanoen alusvaatteita ja sen sellaisia ei tarvitse listata, mutta kaikki muut pitää. Tämän aion tehdä hieman vaikeamman kautta, nimittäin ulkomuistista! Sille on hyvä perustelu. Raivatessani vastaan tuli muutamia vaatteita ja asusteita, joita en muistanut omistavani. Mutta haluan oikeasti tiedostaa kaikki vaatteet jotka omistan, joten nyt on oivallinen tilaisuus tarkistaa, miten hyvin muistan kaikki vaatteeni kaappiin katsomatta. Ensin siis listaan kaiken minkä muistan, ja sitten tarkistan mitä unohdin ja lisään ne listalle. Lopputuloksena pitäisi olla kattava listaus kaikista vaatteista, jotka omistan JA selkeä tietoisuus siitä, mitä kaapista löytyy.

Etukäteen arvelen, että kun inventaario on valmis, lienee melko vaikea perustella itselleni, miksi tarvitsisin lisää vaatteita. Karsinnan jälkeenkin valinnanvaraa riittää. Toisaalta ennen kuin shoppailu tulee Sallyn ohjeiden mukaan ajankohtaiseksi, edessä on vielä monta askelta. Raportoin lisää kun projekti etenee.

Lomalla = pellossa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Lomat alkavat olla takanapäin, ja on aika kömpiä pellosta takaisin kaidalle tielle. Kesän aikana on useampi rutiini päässyt hieman lipsumaan. Sen seurauksena on saanut mm. pestä pyykkiä urakalla. Välillä tuntui ettei pyykkivuori kutistu millään, etenkin kun jatkuvasti oli reissu ja retkeä, joissa likaantui lisää vaatteita. Siihen kun laittaa päälle vielä mökiltä pesuun tuotuja lakanoita ja pyyhkeitä, ei pyykkikorin kansi mennyt varmaan kahteen viikkoon kiinni. Asiaan saattoi toki vaikuttaa myös se, etten pitänyt normaalista kone per päivä -rytmistä kiinni.

Muutenkin tuntuu siltä, että kaikki on loman jäljiltä jotenkin rempallaan. Erinäistä sälää on taas levinnyt sinne tänne. Jääkaapin järjestys on täysin ryöstäytynyt käsistä, ja havaitsin samanlaista kehitystä myös pakastimessa. Samoin tajusin, että pakastin on pestävä, mutta sitä varten täytynee odottaa vähän kylmempiä ilmoja. Toisaalta olen iloinen siitä, että keittiön kaapit ovat väliaikaisesti taas vähän tyhjempiä, kun mehupullot ja pakasterasiat on saatu käyttöön. Useamman hyllynpäällisen saa kuitenkin raivata, ennen kuin selkeys taas vallitsee.

Vaatekaapin muodonmuutos on edistynyt. Raivasin viikonlopun aikana pois lukuisia t-paitoja ja neuleita, jotka kaikki olivat jo kulahtaneet joko muodottomiksi tai sitten väriltään oudon harmaiksi. Yksi paita lähti kiertoon siksi, että se oli mielestäni yksinkertaisesti karmaiseva. En ole ihan varma, miksi olen sen alunperin edes ostanut. Lisäksi karsin kolmet farkut, yhdet pellavahousut sekä yhden kesähameen. Siinä ei ole vielä kaikki, mutta ehkä noin puolet vaatteista on nyt käyty läpi.

Tein juuri niin kuin Sally neuvoi, ja sovitin kaikki ne vaatteet, joista en ollut ihan varma. Kun pääsin vauhtiin, vaatekaapin kitkeminen olikin helpompaa kuin olin luullut. Kävi nimittäin niin, että oikeastaan tiesin lähes aina jo ennen sovittamista, mitä pidän ja mitä panen pois. Monet vaatteista olivat nimittäin sellaisia, etten ollut pitänyt niitä pitkiin aikoihin, mutta en ollut saanut kaivetuksi niitä kaapista poiskaan. Nämä kaikki menivät systemaattisesti kahteen kategoriaan: joko vaate oli liian pieni tai sitten niin kulunut, ettei sitä oikeasti viitsinyt enää pitää. Liian pienet vaatteet olin säästänyt siinä uskossa, että ehkäpä minäkin olen joskus vielä hieman pienempi, joten niillehän saattaisi tulla käyttöä. Kulahtaneet olivat taas sellaisia, jotka olivat aluksi olleet tosi hienoja, mutta joita ei oltu siivottu pois siksi, että ne olivat joskus olleet tosi hienoja… loogista, eikö totta?

Niistä kuluneista oli oikeastaan hyvin helppo luopua, nimittäin uuden tyylini määritelmiin ei kuulu sana ”kulahtanut”. Liian pienet sen sijaan tuottivat jossain määrin tuskaa. Monet niistä vaatteista olivat nimittäin erittäin hyväkuntoisia, ja lisäksi sellaisia joista aidosti pidän. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en pystynyt luopumaan ihan kaikista vieläkään. Tiedän, että tässä ajatuksessa on virhe, mutta silti. Päätin etten pakota itseäni luopumaan ihan kaikesta vielä tänään. Annoin muutamille vaatteille (ja itselleni) vielä mahdollisuuden. Näitä vaatteita on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin niitä, jotka lähtivät kierrätykseen, ja niille on kaapissa tilaa. Selittelyn makua, myönnän.

Muodonmuutospäivitys: orastavaa tuskaa

Julkaistu , kirjoittanut
9

Muodonmuutos etenee vähitellen. Nyt kun asia on ollut mielessä, omiin vaatteisiin on alkanut kiinnittää huomiota eri tavalla kuin ennen. Sellaiset vaatteet, joita ei aiemmin ole juuri ajatellut ollenkaan, ovatkin alkaneet näyttää varsin kulahtaneilta. Mikä epäilemättä pitää paikkaansa, sillä useimmat niistä ovat vuosia vanhoja ja lempivaatteitani, joten niitä on pesty ja pidetty ahkerasti.

Varsinaista työn aloitusta vältellessä olen kehitellyt erilaisia strategioita käydä läpi koko vaatevarasto. Olen päätynyt siihen, että homma pitää hoitaa useammassa osassa. Päätin myös, että kengät saavat olla rauhassa. Hankkiudun eroon niistä muutamasta parista, jotka on jo aiemmin tunnistettu turhiksi, mutta muut pidän, koska ei ole oikeastaan mitään erityistä syytä vähentää. Muiden vaatteiden osalta otan todennäköisesti käsittelyyn laatikon/hyllyn päivässä, ja alan jakaa vaatteita kolmeen pinoon. Ensimmäiseen ehdottomasti säilytettävät, toiseen ehdottomasti poistettavat ja kolmanteen epäselvät tapaukset. Viimeinen pino on sitten sovitettava läpi ja päätettävä vaatekohtaisesti. Ajatus urakasta tuntuu edelleen jokseenkin rankalta.

Olen myös tajunnut toisenkin syyn, miksi kaapin karsiminen tuntuu niin työläältä. Nimittäin mitä tehdä niille kaikille poistetuille vaatteille? Haluan niistä konkreettisesti eroon, mutta se vaatii lisää ponnistelua ja vaivaa. Tässä sitä kiteytyy, ettei tavarasta ole helppoa päästä eroon, ainakaan mitenkään vastuullisesti. Roskiin en vaatteita laita, koska ne eivät ole rikki. Osan voi laittaa UFFille tms., mutta sitten jää vielä sitä sellaista ”parempaa” tavaraa, josta on vaikea luopua. Mutta lähistöllä ei ole kirpparia, ja ylipäätään sellaiselle meneminen tuntuu hurjalta ponnistukselta. Olenko vain poikkeuksellisen laiska, vai onko kellään muulla sama ongelma? Epäilen että huutonetissä ei vaatteista saisi kovin paljoa, mutta voisihan sitä ehkä kokeilla. Ehkä. Luopumisen tuska on sitä paitsi päässäni ennen kuin olen karsimista edes aloittanut! Melko lupaava alku, huh huh.

Ensimmäiset askeleet

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Sally kehottaa aloittamaan vaatekaapin mullistamisen perusteellisella raivaamisella. Varsin looginen lähtöpiste, joka olisi hyvä tehdä muutaman vuoden välein muutenkin. Tällä kertaa ei kuitenkaan saa oikoa, vaan joka ikinen vaatekappale, kenkäpari ja asuste pitäisi käydä läpi, ja sovittaa kaikki ne, joista ei heti näe pidetäänkö vai poistetaanko. Tämän jälkeen vuorossa on täydellisesti istuvien alusvaatteiden hankkiminen, mikäli ei sellaisia vielä omista. Kolmantena vuorossa on varsin syvällinen nykytyylin, -tottumusten ja toiveiden analyysi.

Lähestymistapa on minusta hyvä, mutta muokkasin heti järjestystä itselleni sopivammaksi. Kakkoskohdan voin ensinnäkin hypätä yli – alusvaatevarastoni on nimittäin priima, vaikka muut vaatteet eivät lähempää tarkastelua aina sietäisikään. Sen sijaan perusteellinen karsiminen tuntuu tällä hetkellä hirveän työläältä aloittaa. Sellainen vaatii ensinnäkin paljon aikaa – Sally käskee varaamaan muutaman tunnin mutta tiedän että monen tunnin yhtäjaksoista aikaa on tällä hetkellä hankala järjestää, joten projekti tulee venymään useammalle päivälle. Toisaalta karsiminen vaatii myös runsaasti päätösten tekemistä, ja juuri nyt se tuntuu ajatuksena uuvuttavalta. Etenkin kun se pitäisi tehdä aika pitkälti yksin. On tosi kivaa olla kaverille apuna samassa tilanteessa, mutta kun pitäisi kriittisesti arvioida omia vaatteitaan… Päätin siis siirtää tämän vaiheen odottamaan hieman myöhempää hetkeä.

Sen sijaan aloitin nykytilanteen analyysistä. Sally tarjoaa pitkän listan (lähes parikymmentä) kysymyksiä, joihin hän  käskee kirjoittamaan vastaukset itse. Ei siis vain miettimään yleisellä tasolla, vaan todella ottamaan kynän käteen ja kirjoittamaan. Kysymykset käsittelevät pukeutumista ja vaatemieltymyksiä laajasti: mistä pitää nyt, mitä inhoaa, mitä haluaisi oppia pitämään, kenen tyyliä ihailee ja niin edelleen. Sally vakuuttaa harjoituksen olevan hyödyllinen, ja niin se taitaa olla. En ole koskaan pysähtynyt miettimään, miksi pidän tietyistä vaatteistani enemmän kuin toisista, mutta asian tutkiminen tulee takuulla helpottamaan shoppailua. Koska myös haluan muuttaa nykyistä tyyliäni, on perusteltua analysoida mikä nykyisessä toimii ja mikä ei. Kysymyksiä on kuitenkin lähes parikymmentä, joten tähänkin saa varata reilusti aikaa.

Olen siis aloittanut muodonmuutoksen tekemisen kirjoittamalla ja miettimällä. Kun saan pohdintani valmiiksi, on vuorossa kuitenkin se karsiminen, sillä neljäs askel edellyttää, että kaapista on jo poistettu väärän kokoiset ja muuten toimimattomat vaatekappaleet. Toisaalta luulen, että analyysillä aloittaminen voi olla myös karsimisen kannalta järkevää, sillä silloin on jo tiedossa, mihin suuntaan vaatevarastoa haluaa muokata.

Tällä hetkellä Sallyn ohjeet tuntuvat toimivilta. Palaan aiheeseen viimeistään sitten, kun karsiminen alkaa.

Muodonmuutos ja kuinka se tehdään

Julkaistu , kirjoittanut
2

Hankin siis apua. Latasin 5-sivuisen dokumentin, jossa on 11 askeleen ohjelma vaatevaraston ja pukeutumistyylin uudistamiseksi. Tämä on kompromissi henkilökohtaisen konsultoinnin ja täysin itsenäisesti toteutetun muodonmuutoksen välillä.

Ostamani ohjelman on tehnyt Sally McGraw, joka pitää Already Pretty -blogia. Olen seurannut Sallyn blogia vuodesta 2008 lähtien. Already Pretty on oikeastaan ainoa vaateblogi jota seuraan. En kutsuisi sitä muotiblogiksi, sillä sisältö on monipuolisempi kuin päivän asu -kokoelma, mutta toisaalta aihepiirit rajautuvat vaatteisiin, pukeutumiseen, kehonkuvaan, shoppailuun, tyyliin jne. Tämä blogi poikkeaa varsin radikaalisti suomalaisista muotiblogeista, ja se lieneekin syy miksi sitä seuraan: Sallylla on erittäin omaperäinen tyyli, hän kirjoittaa asiaa eikä jaarittele aamupalavalinnoistaan ja muusta yhdentekevästä, ja lisäksi hän on reilusti yli 30-vuotias.

Vuosien varrella Already Pretty on muuttunut harrastuksesta kirjoittajansa päätyöksi. Olen saanut blogista niin paljon hyötyä ja inspiraatiota, että ilomielin tuen kirjoittajaa muutamalla eurolla. Mikäli Sally asuisi hieman lähempänä, olisin varmaan vakavasti harkinnut hänen palkkaamistaan ihan henkilökohtaisesti. (Sivumennen sanoen Already Prettyssä on todella selkeä linjaus kaupallisten yhteistyökuvioiden suhteen. Kaikki on läpinäkyvää ja käytännöt on yksiselitteisesti avattu omassa disclosure-osiossaan, ja lisäksi yksittäisten postausten perässä on vielä huomautus, mikäli ne sisältävät hyperlinkkejä. Lahjaksi saadut tuotteet ja arvonnat Sally on erottanut ihan omalle nettisivulleen, joten lukijan ei tarvitse koskaan arvailla, onko tuote saatu lahjaksi jostain vai ei.)

Valitsin Sallyn auttamaan minua, sillä minusta tuntuu kuin ”tuntisin” hänet jo valmiiksi. Olen seurannut blogia niin kauan, että minulla oli etukäteen aika selkeä käsitys siitä, mitä voisin odottaa. Halusin jonkun kokeneen ihmisen auttamaan. Toisaalta yksi tärkeä valintakriteeri oli se, että Sally ei kehota shoppailemaan suin päin, vaan tekemään ensin huolellisen arvion olemassa olevista vaatteista ja resursseista, ja täydentämään vaatekaappia vasta tarkan harkinnan jälkeen. En havittele Sallyn omaa tyyliä, joka tosiaan on välillä minun makuuni liiankin erikoinen. Ihailen kuitenkin sitä, kuinka hän on luonut itselleen persoonallisen ja omaperäisen tyylin, etenkin kun lähtökohtana oli aina farkkuihin ja t-paitaan pukeutuva ihminen. Järkeilin, että eniten asiasta tietää ihminen, joka on itse kokeillut miten muodonmuutos tapahtuu.

Aion toteuttaa Sallyn suunnitteleman ohjelman kokonaisuudessaan, mutta muokkaan sitä hieman omiin tarkoituksiini sopivammaksi. Voisin täällä päivittää, miten ohjelma edistyy, mikäli teitä kiinnostaa? Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä varmempi olen siitä, että vaatekaappini todella tarvitsee uudistumista. Kävin pienen keskustelun puolison kanssa, joka oli ehdottomasti samaa mieltä (!), joten aika on siis enemmän kuin kypsä.

Jutussa mainitut linkit:

Already Pretty -blogi

Mini Makeover PDF ladattavissa täältä.

Mikäli jotakuta kiinnostaa, Already Prettyn kaupalliset linjaukset löytyvät täällä.

Tavoitteena täydellinen vaatekaappi

Julkaistu , kirjoittanut
6

Minulla on keskinkertainen vaatekaappi. Se palvelee ihan hyvin, mutta koska olen jonkinasteinen perfektionisti, haluaisin sen olevan täydellinen. Tässä kunnianhimoiset tavoitteeni:

  1. Haluan vaatevaraston, joka on sopivan kokoinen (ei valtava, mutta ei liian suppeakaan), toimiva, käytännöllinen ja riittävän monipuolinen, jotta selviän sillä sekä arjesta että juhlasta.
  2. Tavoitteena on, että suurin osa vaatteista olisi yhdisteltävissä keskenään.
  3. Haluaisin myös viilata henkilökohtaista tyyliäni. Tämä on vähän epämääräinen tavoite, koska en varsinaisesti ole tyytymätön nykyiseen tyyliin, mutta olen jotenkin kyllästynyt  pukeutumisrutiineihini, ja haluaisin pukeutumiseeni lisää persoonallisuutta, hauskuutta ja värejä.
  4. Olen karsinut kaappia jo aika paljon, mutta en ole päässyt poistetuista vaatteista eroon. Haluan, että ne vaatteet joita en pidä poistuvat tästä rakennuksesta jonnekin.
  5. Haluan myös uudistaa vaatteiden säilytyssysteemin. Uusi vaatekaappi ja eteisen naulakko ovat olleet perheen hankintalistalla pitkään, koska inhoamme nykyisiä. Mutta edelleen on epäselvää, millaisia niiden uusien pitäisi olla.

Ei siis mikään ihan pieni projekti. Jos tätä listaa katsoo, on selvää että omat kykyni eivät yksin riitä. Niinpä tulin äskettäin siihen tulokseen, että tarvitsen ulkopuolista apua. Toisaalta haluan tehdä asiat rauhassa omaan tahtiini, joten päädyin itselleni uudenlaiseen ratkaisuun ja ostin nettikonsultointia. Vajaan neljän euron hinnalla latasin 5-sivuisen PDF-dokumentin, joka on suunniteltu ja tehty aika pitkälle juuri minua varten. Tai siis kaltaisilleni ihmisille, jotka eivät ole täysin hukassa tyylinsä kanssa, mutta jotka haluavat silti pientä muutosta asiaan.

Tässä ”itseohjatussa mini-tyylinmuutoksessa” on linjattu selkeä prosessi, jonka avulla vaatevarasto mullistetaan. Ensin karsitaan, sitten tehdään syväluotausta omien mieltymysten, inspiraationlähteiden ynnä muiden tyyliin vaikuttavien seikkojen suhteen. Sen jälkeen inventoidaan perusteellisesti jäljelle jääneet vaatteet, muodostetaan niistä toimivia asukokonaisuuksia ja lopuksi tehdään järkevä ostoslista, jonka avulla täytetään mahdolliset puutteet. Tässä prosessi pähkinänkuoressa, oikeasti tuon kaiken tekemiseen menee varmaan monta kuukautta, koska minun ei ole mahdollista omistaa viikkoa pelkästään vaatekaappini tutkailuun.

Latasin PDF:n eilen, joten en ole vielä päässyt kunnolla vauhtiin. Ajattelin, että voisin kuitenkin raportoida täällä miten homma etenee, ja toimiiko tällainen ”itsekonsultointi” ollenkaan. Periaatteessa kykenisin varmaan itsekin keksimään samantyyppiset suuntaviivat, mutta tuntuu ihan hauskalta kokeilla, mitä tapahtuu kun antaa jonkun kokeneemman hoitaa suunnittelun puolestani. Neljän euron panostus on sen verran kohtuullinen, ettei se harmita vaikka koko homma menisi ihan pyllylleen. Teen ostamastani konsultoinnista laajemman postauksen maanantaina, kunhan ensin viikonloppuna tutustun siihen kunnolla.

Onko kukaan muu käyttänyt ammattiapua vaatehankinnoissa? Millaisia kokemuksia siitä syntyi?

Pakattu, reissattu, purettu

Julkaistu , kirjoittanut
6

Blogin hiljaiselo johtuu siitä, että olemme olleet reissussa. Havaitsin matkan aikana kaksi asiaa: 1) olen jokseenkin koukussa Arkijärjen päivittämiseen ja 2) en osaa pakata minimalistisesti. Kohta 1 on ihan ok, mutta kohta 2 oli ärsyttävää. Kyseessä oli matkustuspäivät mukaan lukien kahdeksan päivän matka Italiaan. Tarvittiin siis hellevaatteita itselle ja lapselle, samoin uikkareita, hattuja ja sandaaleja. Periaatteessa siis kevyttä varustusta, mutta siitä huolimatta onnistuin ylipakkaamaan aivan liikaa.

Lapsen vaatteissa se ei hirveästi haitannut, sillä pikkulapsi sotkee vaatteitaan uskomatonta tahtia, ja lisäksi lapsen garderoobi vei matkalaukusta varsin vähän tilaa. Sen sijaan itse roudasin edestakaisin aivan turhaa tavaraa. Purin matkalaukusta yhden täysin käyttämättömät housut, neuletakin, mekon, vyön, topin ja puseron sekä puhtaita alusvaatteita ja puhtaan uimapuvun. Mukana oli myös asusteita, joita en käyttänyt kertaakaan tai vain kerran. Näiden kaikkien lisäksi kannoin kotiin hyvin vähällä käytöllä olleita puolipitoisia, jotka olisi hyvin voinut ”käyttää loppuun”, ja siten vähentää kokonaismäärää reilusti.

Olen lukenut juttuja minimalistisesta pakkaamisesta, ja ne ovat aina ällistyttäneet minua. Miten niin vähällä voi tulla toimeen? Toisaalta mitä vähemmän kuskattavaa, sitä helpompi siirtyä paikasta toiseen. Ihaillen  ja hieman kateellisena katselin, kuinka anoppi ja käly kaivoivat matkalaukuistaan toimivan vaatevaraston lisäksi keveitä matkapyyhkeitä ynnä muita tarvikkeita, jotka tulivat reissussa hyvin tarpeeseen. Minun ongelmana oli, että olin yrittänyt varautua kaikkeen, ja vielä viime hetken paniikissa heittelin matkalaukkuun sitä sun tätä – tavaroita joita ei todellakaa tarvittu. Toisin sanoen olisin itsekin tullut paljon vähemmällä toimeen.

Tiedostin jo matkan aikana, että yksi tärkeä syy ylipakkaamiseen on harhainen käsitys siitä, mitä kaikkea matkalla viitsii ja haluaa tehdä. Sitä kuvittelee käyvänsä paljon usemmilla retkillä, syövänsä joka ilta ulkona ja kaikkea muuta hienoa, kun todellisuudessa haluaa keskittyä nimenomaan lomailuun, eli siihen että otetaan mahdollisimman rennosti. Sitten tulee pakattua kaikenlaista tätä kuvitteellista lomaa varten, kun tosiasiassa haluaa vain päästä mahdollisimman helpolla.

Nyt on tavarat kuitenkin purettu, pyykit lähestulkoon pesty ja matkalaukut palautettu paikoilleen. Tämän reissun sivutuotteena tuli myllättyä vaatekaappia varsin perusteellisesti. Muutama turhautunut hetki pakkausvaiheessa (miksei mikään sovi yhteen??) sekä laatikoiden kaivelu sopivia vaatteita etsiessä sai aikaan sen, että vaatevarastoni joutuu pikapuoliin syvällisen tarkastelun kohteeksi. Koska aina pitää olla joku projekti, alkaa seuraavaksi vaateprojekti. Pysykäähän kuulolla!

Lisää kokeiluja

Julkaistu , kirjoittanut
2

Eilisestä menestyksestä innostuneena heitin tänään koneeseen lapsen kangastossut sekä oman lippikseni. Tossuissa on kumipohja, ja päällinen on kangasta. Irrotin niistä sisäpohjalliset ja laitoin ne pesupussiin. Lippikselle en tehnyt mitään. Pesin kaikki normaalissa 40° kirjopesussa muiden vaatteiden mukana. Pesuaineena edelleen nestemäinen LV, ei huuhteluainetta.

Sen enempää kengille kuin lippiksellekään ei tapahtunut mitään. Paitsi siis puhdistumista. Lippa ei vääntynyt tai lösähtänyt, kengät ovat saman näköiset kuin ennenkin. Tässä on siis heittäydytty vallan villiksi. Mutta kuten edellisen postauksen kommenteissa muutkin kertovat, pesulaput antavat suuntaviivat, joita voi harkiten noudattaa. Olen kerran tuhonnut yhden puseron pesemällä sen koneessa vastoin ohjeita. Alunperin joustava neule kutistui pieneksi huopatossuksi. En enää muista mitä materiaalia vaate oli. Kokemuksesta viisastuin kuitenkin sen verran, etten riskeeraa vaatteita, joiden menetys harmittaisi kovasti.

Olisi hauska kuulla lisää kokemuksia, mitä voi ja mitä ei voi pestä koneessa!

Harkittu riski

Julkaistu , kirjoittanut
9

Pyykkikorissa pyöri kevään jäljiltä yksi neule ja useita villaisia kaulaliinoja. Ne olivat tunkkaisia ja pesua vailla, mutta käsinpesu ei ole houkutellut. Kunnes tänään päätin ottaa riskin ja heittää ne suoraan pesukoneeseen.

Kaulaliinat olivat 100% villaa, ja niissä oli vesipesun kieltävä merkintä. Neulepaita oli villan tuntuinen, mutta todellisuudessa iloinen sekamelska kaikenlaisia materiaaleja: 35% puuvillaa, 30% viskoosia, 22% nailonia, 8% kasmiria ja 5% angoraa. Pesulapussa suositeltiin käsinpesua. Koska vesipesua ei oltu suoraan kiellettykään, päättelin ettei paidalle luultavasti tapahtuisi mitään. Kaulaliinat arveluttivat enemmän, mutta koska ne kaikki olivat kierrätykseen lähdössä, ei sillä olisi niin väliä vaikka menisivätkin pilalle.

Koneeseen heitin siis neuleen ja kolme kaulaliinaa, kaikki tummia. Pesuaineeksi normaalia LV:n nestemäistä pesuainetta pallossa, reilusti huuhteluainetta ja kone 30° villapesuohjelmalla pyörimään. Kantta avatessa jännitti hieman, mitä sieltä paljastuisikaan. Ja yllätys yllätys – kaikki vaatteet olivat pitäneet värinsä, kokonsa ja muotonsa, mutta olivat puhtaita! Riski kannatti ehdottomasti ottaa.

Kokeilu vahvisti näkemystäni siitä, että pesulappua tulee noudattaa, jos haluaa olla varma ettei vaate mene pesussa pilalle. Mutta pesulapun ohjeisiin voi suhtautua arkijärkeä käyttäen. Elastaani ei kestä kuumaa, mutta 100% puuvilla kestää yleensä 60° pesun, vaikka lappu muuta väittäisikin. Kokemukseni mukaan useimmat vaatteet pärjäävät hyvin myös 40 asteessa, vaikka lapussa lukisin vain 30°. Näköjään villakin kestää hienopesun koneessa tavallisella aineella, ainakin jos kyse ei ole kaulaliinaa monimutkaisemmasta vaatteesta.

Kuinka monta takkia ihminen tarvitsee?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Päätin tehdä yhden asian pois listalta roikkumasta, ja siirsin talvivaatteet ja -kengät odottamaan syksyä. Siirtäessäni kevyempiä takkeja naulakkoon, aloin ihmetellä kuinka monta niitä oikein omistinkaan. Haluatteko tietää?

  1. pinkki trenssi, klassinen leikkaus
  2. kirkkaanpunainen lyhyt kesätrenssi
  3. punainen kuoritakki
  4. nahkatakki
  5. valkoinen ohuehko urheilutakki
  6. musta urheilutakki (softcell)
  7. lyhyt, harmaa rock-henkinen pusakka (kangasta)
  8. villakangasviitta

Näiden lisäksi omistan vielä ainakin kolme hupparia, joita myös pidän kesäisin, sekä yhden vakosamettibleiserin, joka myös laskettaneen ulkovaatteeksi. Samoin sadeviitan, jota tosin käytän hyvin harvoin. Eikä tässä kaikki. Talvitakkeja en edes laskenut, mutta äkkiseltään ulkomuistista laskettuna niitä on viisi kuusi.

Jälleen tulee mieleen, kuinka anoppini kertoi lapsuudenkodistaan, jossa 6-henkisen perheen kaikki takit mahtuivat normaaliin naulakkosyvennykseen tangolle roikkumaan. Pitäisi kysyä, montako takkia kukin heistä omisti kesää ja talvea kohti, mutta arvelen että varmaan yhden. Minä omistan siis yksin enemmän takkeja, kuin kokonainen perhe yhteensä joskus 60-luvulla.

Periaatteessa voisin luopua jommasta kummasta (tai jopa molemmista) urheilutakeista, mutta sen vuoksi nähtävä vaiva on suurempi kuin saatava hyöty. Päätin siis elää tämän takkimäärän kanssa sopuisasti, kunnes joku takeista kuluu loppuun. Siinä vaiheessa voi sitten vähentää.