Aihearkisto: Juhlat ja merkkipäivät

Kaksi jalkaa

Julkaistu , kirjoittanut
10

Pian on aika käydä hakemassa joulukuusi. Vanhana joulukuusifanaatikkona olen asiasta innoissani. Meidän perheen joulukuusielämystä on tosin viime aikoina vaivannut kuusten taipumus pysyä huonosti pystyssä. Syynä  tähän on ollut liian pieni kuusenjalka. Olen etsiskellyt uutta, riittävän isoa jalkaa. Sellaista, jonka pinta-ala olisi niin leveä, että vähän isompikin kuusi pysyisi tukevasti pystyssä ilman erinäisiä tukinaruviritelmiä.

Suurin jonka netistä löysin, oli kuitenkin muovinen ja susiruma. Ilmeisesti etsimiseni ei ollut tarpeeksi aktiivista, koska parempaa ei tullut vastaan. Esimerkiksi anopilla on kaunis ja suuri kuusenjalka, mutta hän on löytänyt sen taloyhtiön kierrätyshuoneesta, joten valitettavasti en saanut mitään osviittaa siitä, mistä vastaavia saisi uusia. Puoliso oli kuitenkin pannut merkille kuusenjalkapähkäilyni, ja käynyt eilen omatoimisesti ostamassa uuden. Se on valurautainen, nätti ja suurin joka kaupungilta löytyi. Ilahduin kovasti, koska ainakin se on tukevampi kuin vanha jalka, joten on toivoa että puu pysyy tänä vuonna pystyssä.

Nyt meillä on vain yllättävä ongelma: kaksi joulukuusenjalkaa. Niitä ei yhtä aikaa tarvita koskaan, joten toinen on tarpeeton. Viisainta olisi varmasti myydä vanha juuri nyt, kun ihmiset jalkoja tarvitsevat. Mutta voi että kun en millään jaksaisi. En jaksa hakea sitä toista vintiltä, ottaa valokuvaa ja ladata ilmoitusta, ja sitten odotella jalan kanssa sattuuko joku sitä haluamaan. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei halua, ja sitten saan kuskata jalan takaisin vintille. Toisaalta epäilen että joulukuusenjaloilla on joulun jälkeen melko huonot markkinat.

Näin sitä tavaraa kertyy. Vanha tavara korvataan uudella ja entinen jää tarpeettomaksi. Jos siitä ei heti hankkiudu eroon, se jää johonkin varastoon. Ehkä ensi jouluna olen reippaampi, ja saan sen myytyä. Tai ehkä jostain ilmaantuu vuoden aikana ihminen, joka on täsmälleen sellaisen kuusenjalan tarpeessa, ja voin lahjoittaa kuusenjalan hänelle. Tai sitten löytyy joku muu ratkaisu. Juuri nyt en jaksa asiasta enempää stressata, mutta tässä havainnollistuu, miten tavaramäärä kodissa kasvaa, vaikka tekisi ihan harkittuja ostoksia.

(Loppukanetti: tiedän että yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut pitäytyä vanhassa jalassa ja hankkia pienempiä joulukuusia. Mutta sellaiseen kompromissiin en ole valmis. Nimittäin mitä isompi kuusi, sitä enemmän siihen mahtuu koristeita, ja NIITÄ vasta riittääkin. Annoin jo viime jouluna osan pois, ja silti puhutaan varmaan sadoista palloista. Ah!)

Hiljaa hiipii

Julkaistu , kirjoittanut
14

Joulustressi nimittäin. Sitkeä sairastelu yhdistettynä muuten vain kertyneeseen univelkaan on johtanut siihen että asiat, jotka piti tehdä jo viime viikolla ovat edelleen tekemättä. Olen silti onnistunut noudattamaan omia ohjeitani aika hyvin. Eilen asunnostamme poistui paljon vaatteita ja olen jo vienyt pahveja ja lehtiä kierrätykseen. Ohimenevässä reippauden puuskassa järjestin myös kylpyhuoneen hyllykköä, jossa säilytän pyyhkeitä sekä imuroin pölypallerot pyykkikoneen takaa. Nämähän eivät ole joulun onnistumisen kannalta olennaisia tehtäviä, mutta on jotenkin hauskaa tehdä tuollaisia pieniä erikoisjuttuja aina silloin tällöin, kun sopiva hetki sattuu tulemaan.

Hassuinta oli, kun roudasin vinttiin kaksi jalkalamppua, sekä yhden isomman lelun. Toistaiseksi kukaan ei ole kaivannut niitä, ei kysellyt missä ne ovat tai muutenkaan ääneen ihmetellyt asiaa millään tavalla. Tässä näkee, miten lapsellakin on leluja enemmän kuin tarpeeksi. Yhden poistuminen ei näy missään. Itse huomaan eron kuitenkin selvästi, kun lattiaa on enemmän käytössä eivätkä ne rotiskot ole tiellä. Toinen lampuista oli täysin tarpeeton, toisen tilalle taas ostettiin sisustukseen paremmin sopiva ja paremmin valaiseva yksilö.

Tässä tämänhetkisessä väsymyskoomassa on turvauduttava listoihin. Tarvitsen kolme; ruokaostoslistan, lahjalistan sekä kolmannen yleisen tehtävälistan. Niiden avulla yritän saada tämän viikon aikana hankittua ja hoidettua kaiken mahdollisen. En elättele harhakuvaa siitä, että niin todella kävisi, mutta listat parantavat onnistumisprosenttia joka tapauksessa. Ruokalistalla on sellaisia ostoksia jotka voi tehdä jo nyt, ja välttää siten pahimmat jouluruuhkat. Tällaisia ovat esimerkiksi mäti ja monet perustarvikkeet kuten oliiviöljy, talouspaperi ynnä muut. Lahjalista kokoaa ajatukset siitä, mitä on jo hankittu ja mitä vielä on hankkimatta. Tehtävälistalla puolestaan on sellaista yleistä, kuten parin joulukortin kirjoittaminen, mankelointia jne. Havaitsen tätä kirjoittaessani, että tarvitsen listoja varten puoli tuntia keskeytyksetöntä aikaa, sillä juuri nyt päässä leikkaa tyhjää vaikka tiedän että yhtä ja toista olisi viimeisellekin listalle tulossa.

Miten teillä menee? Onko joulustressi iskenyt vai oletteko onnistuneet välttämään sen?

Uusi etiketti lahjojen saajille

Julkaistu , kirjoittanut
4

Joululahjojen uudet säännöt saivat niin paljon kiinnostusta osakseen, että päätin tehdä  samanlaiset saajan näkökulmasta.

1. Lahjatoiveet. Jos joku kysyy, on ihan sallittua kertoa mitä toivoo. Jos kysymystä ei tule, tilanne on kinkkisempi. Jos kyse on läheisestä ihmisestä, asiasta voi ehkä varovaisesti vihjaista. Jos taas kyse on kaukaisemmasta ihmisestä, lahjatoive saattaa helposti kuulostaa vaatimukselta. On myös muistettava, että lahjatoiveiden tulee olla kohtuullisia. Lahjat ovat kuitenkin lahjoja, ne annetaan vapaaehtoisesti, eikä mielestäni saaja voi automaattisesti odottaa, että saa juuri sen (tai kaiken) mitä on toivonut. Tietysti toivelahjat ovat antajan kannalta fiksu ratkaisu, mutta toiveiden toteuttamista ei voi edellyttää.

2. Raha. Joskus tuntuisi kivalta, että saisi rahaa johonkin isompaan juttuun. Jos toivot rahaa, niin tee se antajalle mieluisaksi. Kerro mihin toivot rahaa ja mitä sillä haluaisit tehdä, tai toivo vaikka lahjakorttia haluamaasi liikkeeseen. Pelkän rahan antaminen tuntuu usein persoonattomalta ja kylmältä.

3. Lahjat, joita et halunnut ja joista et pidä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta säilyttää saamiaan lahjoja hamaan loppuun saakka. Jos olet saanut jotain ehdottoman karmeaa, siitä saa hankkiutua eroon. Sen voi antaa eteenpäin jollekin, joka arvostaa, tai sen voi viedä kirppikselle. Sille voi keksiä uuden käyttötarkoituksen tai sen voi sijoittaa paikkaan, johon sitä ei ole alunperin tarkoitettu. Tämän kaiken voi kuitenkin tehdä hienotunteisesti asiaa sen enempää mainostamatta.

4. Jos et oikeasti halua mitään, tee sekin antajalle mahdollisimman helpoksi. Selitä, että olet muutenkin karsimassa omaisuuttasi ja yksinkertaistamassa elämää, etkä sen vuoksi kaipaa mitään uutta. Anna myös vaihtoehto: voit esimerkiksi sanoa, että ilahtuisit jos lahjarahat annettaisiinkin sinulle mieluisaan hyväntekeväisyyteen. Tällä tavalla et tyrmää lahjanantajan hyvää tarkoitusta, mutta kuitenkin teet selväksi, että arvostat jotain aineetonta.

Lopuksi se kaikkein tärkein: lahjan antajan tarkoitus on hyvä, vaikka lahja olisikin epäonnistunut. Jokaisessa suvussa ja tuttavapiirissä on varmaan aina yksi ihminen, joka päättävisesti antaa lahjaksi mitä huvittaa, vaikka lähipiiri yrittäisi mitä. Näiden tyyppien kohdalla ei auta muu kuin suhtautua heihin filosofisesti ja kärsivällisyydellä. Saaja voi silti arvostaa kaunista ajatusta, vaikka toteutus olisikin mielestäsi pölhö. Tiedän, että on turhauttavaa ottaa vastaan lahjoja, joiden antaja ei tunnu alkuunkaan tajunneen toiveitasi tai ajatuksiasi. Mutta miksi pahoittaa omaa tai muiden mieltä? Voi sanoa ystävällisesti kiitos, ja hoidella epätoivotut lahjat eteenpäin myöhemmin.

Tällaisia tuli minulle mieleen. Mitä mieltä te muut olette? Listaa voi jälleen jatkaa kommenttiosastolla.

Uudet joululahjasäännöt

Julkaistu , kirjoittanut
35

Kommenttiosastolla tuli taannoin keskustelua siitä, miten joululahjakäytännöt (ja varmaan muutkin) pitäisi päivittää meidän ajalle sopiviksi. Miten antaa lahjoja aikana, jolloin kaikilla on jo kaikkea ja sitäkin on liikaa? Lahjoihin liittyy kaikenlaisia tunteuita, eikä asia ole aivan yksinkertainen. Aloin miettiä asiaa lahjan antajan näkökulmasta. Saajallekin voisi tehdä oman etikettinsä, mutta se on oman postauksensa aihe.

1. Kunnioita saajan toiveita lahjattomuudesta. Minusta tämä on nykyaikana aivan ykkönen. Jos joku oikeasti ei halua mitään, niin älä anna mitään. Jos et kerta kaikkiaan kestä ajatusta, ettet antaisin MITÄÄN, kutsu saaja vaikka luoksesi syömään, vie hänet elokuviin tai tarjoa lounas. Tässä tilanteessa suosittelisin myös hyväntekeväisyyttä, esimerkiksi niitä kanoja kehitysmaihin tai muuta vastaavaa. Mutta älä anna hänelle tavaroita tai edes sitä suklaarasiaa, jos hän ei kerran halua mitään. Siihen on varmasti syynsä, ja jos väkisin lahjoo ihmistä joka mieluummin olisi ilman, aiheuttaa vain hämmennystä ja vaivautuneita tilanteita.

2. Kunnioita lahjatoiveita, mutta harkintaa käyttäen. Etenkään lapsille ei pidä automaattisesti ostaa kaikkea mitä he haluavat. Jos lahjatoive on mielestäsi liian kallis, älytön tai vaarallinen, aikuinen voi minusta ihan hyvin olla hankkimatta toivelahjaa. Jos taas toive on kohtuullinen (oli kyseessä sitten aikuinen tai lapsi), voi olla oikein hyvä idea toteuttaa se. Jos joku toivoo purkinavaajaa, niin siitä on hänelle luultavasti enemmän iloa kuin kynttilästä. Monet toivovat tiettyä lahjaa juuri siksi, että sellainen puuttuu. Jos lähtee kovasti sooloilemaan, voi tulla antaneeksi lahjoja joista ei olekaan iloa vaan pikemminkin vaivaa.

3. Velvollisuuslahjojen kannattaa olla katoavaa sorttia. Velvollisuuslahjoilla tarkoitan niitä lähipiirin ulkopuolisia ihmisiä, joille on tapana ollut antaa lahja pikemminkin siksi että se on kohteliasta ja tapana, ei niinkään läheisen suhteen vuoksi. Tällöin turvallisia valintoja ovat kukkaset, syötävät, juotavat sekä lahjakortit.

4. Aika on arvokkaampaa kuin tavara. Useimmilla meistä on jo kaikkea. Mutta kenelläkään ei ole liikaa ympärillään aidosti välittäviä ihmisiä. Anna yhteistä aikaa, elämyksiä ja apua. Pienten lasten vanhemmille lastenhoitoapua, vanhukselle ikkunanpesua ja niin edelleen. Kummilapsen voi toki viedä huvipuistoon, mutta yhtä hyvin sienimetsään. Aitoa läsnäoloa ei rahalla saa, siksi se on kaikkein arvokkainta.

5. Jos erityisiä toiveita ei ole, varminta on välttää tavaroita. Edellä mainitut katoavat lahjat, lahjakortit, palvelut ja elämykset ovat monella tapaa hyviä lahjoja, eivätkä ne kuormita kenenkään kotia. Sen sijaan parhaassa tapauksessa ne työllistävät jonkun (palvelut), ja useimmiten tuottavat iloa sekä saajalle että antajalle.

Mitä mieltä olette? Listaa voisi jatkaa kommenttilootassa!

Johan se on kohta joulu

Julkaistu , kirjoittanut
28

Tarkalleen ottaen jouluun on noin kaksi kuukautta aikaa. Minähän olen tunnetusti joulukuusitosikko ja meidän perheen joulu on aina ollut hillitty spektaakkeli. Syytän tästä äitiäni, jolla on taipumusta perfektionismiin ja hillittyihin spektaakkeleihin kaikkien juhlien osalta, joten olen ilmeisesti imenyt liikaa vaikutteita varhaislapsuudessa. Koska kuitenkin tykkään joulusta hurjasti, en anna näiden seikkojen häiritä vaan sen sijaan alan tyynesti valmistautua ajoissa.

Olen alkanut suunnitella. Kaikkien onnistuneiden juhlien takana on kunnollinen suunnittelu, myös joulujuhlan. Ensinnäkin olen alkanut miettiä tarjottavia ruokia. Tänä vuonna haluan panostaa etenkin (raakoihin) kaloihin, koska en viime jouluna voinut niitä raskauden vuoksi syödä. Ruoka on todella keskeinen osa omia jouluperinteitäni, joten huolellinen valmistautuminen on avainasemassa. Olen myös tullut siihen tulokseen, että joulukuun ruokabudjettiin ei sisällytetä joulun ajan aterioita. Säästän mieluummin vaikka myöhemmin tammikuun puolella.

Olen myös alkanut suunnitella aikatauluja ja logistiikkaa. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tämä on yksi onnistuneen joulun tärkeistä asioista, enkä usko että meidän perheemme olisi mikään erikoinen poikkeus. Antakaas kun selitän vähän tarkemmin. Meidän lähipiiriin kuuluu koko joukko sukulaisia ja ystäviä, joita kaikkia haluamme tavata ja jotka haluavat tavata meitä. Tämä porukka ei kuitenkaan vietä aattoiltaa saman katon alla, joten jouluaattona ja välipäivinä on tarpeen liikuskella ympäri kaupunkia. Erilaiset siirtymät ja liian kireälle viritetty aikataulu on kuitenkin yksi niistä asioista, jotka taatusti nostavat stressikerrointa. Jos hätäisen aikataulun lisäksi otetaan mukaan paukkupakkaset, toppavaatteisiin sullottavat lapset ja pieni liikenneruuhka, katastrofin ainekset onkin jo kasassa. Siksi haluan että joulun aikataulu on selvillä hyvissä ajoin. Kun siirtymät on lyöty lukkoon, on helppo päätellä muut aikataulut, kuten esimerkiksi moneltako kinkku laitetaan uuniin jotta se on oikeaan aikaan valmis. Joku ehkä pitää tätä nipottamisena, mutta minä vain haluan päästä helpolla.

Sitten olen alkanut suunnitella joululahjoja, sekä itselleni että muille. Muille tietysti siksi, että kestää aikaa saada hyviä ideoita eikä lahjojen hankkiminenkaan käy kädenkäänteessä. Enkä taatusti halua ryntäilemään tavarataloihin aatonaattona. On myös ihmisiä, jotka haluavat muistaa minua, mutta en halua mitä tahansa lahjaksi. Kestää aika kauan keksiä myös kaikkea sellaista jota itse tarvitsisin, jotta osaan esittää hyviä toiveita sitten kun niitä aletaan kysellä.

Joten kuten näette, ei tässä nyt niin aikaisessa olla. En ole aloittanut mitään täysipäiväistä jouluintoilua, vaan järkevän osa-aikaisen suunnittelun, jonka pääasiallinen tarkoitus on tuottaa se hillitty spektaakkeli ilman suurta stressiä.

Viikon vinkit: pakastimen sulatus, turvallista ruokaa ja juhlavinkkejä

Julkaistu , kirjoittanut
1

Ajattelin lähiviikkoina sulattaa ja pestä pakastimen. Myös MTV ehdottaa pakastimelle keväthuoltoa. Toisaalta olisi järkevää sulattaa pakastin silloin kun ulkonakin on pakkasta, jotta ruoat saa vaikka parvekkeelle siksi aikaa. Mutta toisaalta alkukesästä pakastin on varmasti tyhjimmillään, joten tietty logiikka tässäkin. Olen aktiivisesti tyhjentänyt eli syönyt pois kaikkia jämiä, jotta säilyteltävää olisi mahdollisimman vähän kun alan sulattaa.

HS listaa yleisimmät syyt kotona sattuville ruokamyrkytyksille. Ne ovat kaikki varsin maalaisjärkisiä: liian lämmin säilytystila, huono hygienia, väärin käsitelty raaka liha ja kala, liian pitkä jäähdytysaika sekä liika luottamus omiin aisteihin. Näitä on aika helppo noudattaa: säädä jääkaappi tarpeeksi kylmäksi (alle +6°C), pese kädet huolellisesti, älä päästä raakoja lihoja kosketuksiin muiden ruokien kanssa, jäähdytä tähteet nopeasti äläkä jätä hellalle itsekseen tuntikauksiksi, ja jos tuote epäilyttää, älä syö.

YLE puolestaan on haastatellut Marttojen asiantuntijaa, joka kertoo hyviä vinkkejä juhlien järjestämiseen.

Lahja vastavalmistuneelle?

Julkaistu , kirjoittanut
5

Jatketaan eilistä lahjateemaa. Valmistujaisaika on tavaranhallinnan kannalta riskialtista aikaa. On nimittäin riskinä sekä saada että antaa jotain sellaista, mistä lopulta tulee pikemminkin taakka kuin ilo.

Yksinkertaisimmin tämän voi välttää, jos selvittää etukäteen, mitä päivänsankari toivoo lahjaksi ja noudattaa toivetta. Jos saajalla on jokin keräilykohde kuten astiasarja tai korumerkki, on lahjan valinta helppoa. Jos taas toivetta ei ole tiedossa, olisin itse varovainen astioiden ja muiden käyttöesineiden kanssa. Itse olen aikoinani saanut sekalaisia astioita, ja täytyy sanoa että niistä enää osa on käytössä, osa on kierrätetty jo kauan sitten.

Jos lahjaksi on toivottu rahaa, fiksu ylioppilas (tai miksei vaikka hääparikin) kertoo etukäteen, mihin aikoo rahaa käyttää. Joku voi kerätä matkarahastoa, toinen on muuttamassa uuteen kotiin, joku ehkä säästää ajokorttia tai muuta isoa hankintaa varten. Tällainen yksilöiminen on kohteliasta lahjojen antajia kohtaan, sillä se tekee rahalahjastakin persoonallisemman. Korttiin voi kirjoittaa toivotuksia matkalle tai onnea inssiajoon – tai mitä tahansa toiveeseen sopivaa. Joka tapauksessa antajasta tuntuu ehkä mukavammalta, kun voi ainakin ajatella, että tällä rahalla se kummityttö sitten pääsee kivaan ravintolaan syömään maailmalla matkatessaan tai että veljenpoika ostaa ensimmäiseen yksiöönsä hienon maton. Halutessaan rahalahjan voi personoida jollakin pienellä esineellä, jos pelkän rahan antaminen tuntuu ylitsepääsemättömän kalsealta. Voi vaikka ostaa matkaoppaan reissaajalle tai kauhan uuden kodin perustajalle. Jos pelkkä raha tökkii muttei oikein tiedä mitä hankkisi, lahjakortti on hyvä vaihtoehto. Niitä saa melkein mihin liikkeeseen tahansa, ja molempien osapuolten mieltymykse tulee otetuksi huomioon. Jos antaja haluaa välttämättä lahjoittaa korun, hän voi antaa lahjakortin kultasepälle, mutta saaja saa silti valita itselleen mieluisan lahjan.

Itse suhtaudun epäilevimmin erinäisiin klassikkotavaroihin, joita tähän aikaan vuodesta tyrkytetään etenkin sellaisille ostajille, jotka eivät tiedä mitä hankkisivat. Tähän sarjaan kuuluvat mm. aaltovaasit, erilaiset maailmankirjallisuuden klassikot alkaen Kalevalasta  päätyen Shakespearen koottuihin teoksiin, käytöksen kultaiset kirjat sekä Oiva Toikan linnut sun muut vuosikuutiot. Nämä ovat juuri sitä osastoa, joita sitten velvollisuudentunnosta muutetaan asunnosta toiseen eikä ikinä käytetä tai lueta. Tietenkin, jos ylioppilas on vartavasten toivonut jotain em. tavaroista, asia on eri. (Muistelen itse toivoneeni käytöskirjaa, ja sille on ollut myös käyttöä.) Mutta muuten nämä lahjat tuppaavat olemaan velvollisuuslahjoja puolin ja toisin – ostettu velvollisuudesta, säilytetään velvollisuudesta.

Edellä mainitut asiat pätevät etenkin silloin, kun lahjan saaja ei ole aivan lähipiiristä. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi omalle lapselle tai lapsenlapselle haluaa antaa jotain persoonallisempaa, ja se toki kaikille suotakoon. Silloin riski päätyä epätoivottuun lahjaan on muutenkin pienempi, kun kaikki tuntevat toisensa hyvin. Toisaalta uutta ei välttämättä tarvitse hankkia silloinkaan – itse olen saanut lahjaksi mm. koruja, jotka eivät välttämättä ole rahalliselta arvoltaan kovin suuria, mutta jotka vaikkapa isoäiti on aikanaan saanut vastaavassa tilanteessa lahjaksi. Näihin lahjoihin liittyvä tunnearvo onkin nimellistä arvoa paljon tärkeämpi, ja olen niitä siitä syystä kovasti arvostanut.

Lahjapohdintoja: opettajien muistaminen

Julkaistu , kirjoittanut
21

YLEn nettisivuilla oli tänään kiintoisa juttu lahjoista, joita annetaan opettajille keväisin (ja miksei jouluisinkin). Jutussa oli monta näkökulmaa, jotka pohdituttavat sekä lahjan antajia että saajia.

Jutussa opettaja totesi, että kiusaantuu liian hienosta tai arvokkaasta lahjasta. Jos lahjasta paistaa kauas, että se on vanhempien kilpavarustelua eikä lapsesta lähtöisin, koko idea menee opettajan mielestä pieleen. Lahjojen antaminen onkin antajan näkökulmasta taiteilua sopivan arvon kanssa. Liian halpa voi nolostuttaa antajan ja ehkä saajankin, liian kallis taas voi tuntua saajasta epäkorrektilta, ja ehkä aiheuttaa epämiellyttävää vertailua muiden antajien kesken. Toisaalta halvalla hinnalla ei ole merkitystä, jos ajatus lahjan takana on vilpitön ja onnistunut. Lapsen askartelema kortti ei maksa mitään, mutta on silti arvokas siihen laitetun ajan ja vaivan vuoksi. Divarista ostettu läjä lukemista kesäksi ei sekään maksane maltaita, mutta osoittaa lahjan antajan miettineen lahjan saajaa ja hänen mieltymyksiään. Liian kallis lahja voi saajasta tuntua pikemminkin lahjonnalta kuin kiitollisuudenosoitukselta.

Kenen kuuluu lahja antaa? Sain jutusta sen kuvan, että opettajat eivät varsinaisesti odota lahjaa keltään, mutta lasten itse valitsemat tai tekemät lahjat ilahduttavat eniten. Toisaalta voin vanhempana eläytyä siihen ajatukseen, että haluaa itse osoittaa arvostavansa opettajan tekemää työtä ja siksi muistaa lahjalla. Jutussa mainittiin yhtenä vaihtoehtona yhteislahja koko luokan puolesta. Se kuulostaa minusta hyvältä ajatukselta: kaikki maksavat yhtä paljon ja summa pysyy maltillisena, voidaan toteuttaa jokin yhteinen ajatus ja parhaimmillaan opettaja saa jotain tosi kivaa, jota kukaan ei yksin olisi voinut hankkia.

Toisaalta jutussa mainittiin äiti, joka ei halunnut viedä opettajalle kukkia vaan jotain pysyvämpää muistoa lapsistaan. Siksi lahja on yleensä ollut koriste-esine. On peräti inhimillistä ajatella, että juuri omasta lapsesta olisi kiva jäädä opettajalle pysyvä muisto, mutta pahoin pelkään että tämäntyyppiset koriste-esineet päätyvät useimmiten kirpputorille tai kaapin perälle pölyttymään. Halu jättää pysyvä muisto on enemmän antajasta kuin saajasta lähtöisin, vaikka mielestäni lahjaa pitäisi aina ajatella saajasta käsin. Ehkä voisi myös kyseenalaistaa ajatuksen, miksi juuri minun lapsestani pitäisi jäädä jokin erityinen muistikuva…  Omassa lähipiirissä sattuu olemaan runsaasti opettajia, ja olen huomannut että ikimuistoisimmat oppilaat jäävät mieleen ihan muista syistä kuin kevätjuhlalahjoista. Sen sijaan useampi vaasi on kierrätetty vuosien saatossa eteenpäin.

Oma lapsi ei ole vielä kouluiässä, mutta erinäisiä kerhotätejä ja päiväkodin työntekijöitä on tietysti muistettu. Olen noudattanut omia ohjeitani, ja pitäytynyt suklaassa ja kukkakimpuissa. Viime keväänä kirjoitin korttiin lorun, jonka lapsi oli kerhossa opettanut muille, sillä se sattui olemaan hoitajillekin uusi. Siinä tuli vähän persoonallista otetta mukana. En missään nimessä halua kuormittaa ketään kynttilöillä, lasitavaralla tai vastaavilla. Kukat ilahduttavat aikansa ja sen jälkeen ne voi heittää hyvällä omallatunnolla roskiin. Kerhotädin ei tarvitse muistaa lastani sen jälkeen, kun kerhotie on päättynyt.

Vinkkejä valmistujaisten järjestämiseen

Julkaistu , kirjoittanut
2

Toukokuussa alkaa kesäjuhlien aikakausi. Ensin on valmistujaisia, lakkiaisia ja muita koulujen päättäjäisiä, sen jälkeen alkaa hää- ja rippijuhlavaihe. Seuraavat vinkit ja ideat on kirjoitettu lähinnä valmistujaiset ja rippijuhlat mielessä, sillä ne ovat juhlina varsin samantyyppisiä. Molemmat järjestetään usein kotona, vieraita tulee ja menee pitkin päivää ja vieraiden määrästä ei välttämättä ole tarkkaa tietoa etukäteen.

Koska tällaisissa juhlissa ei yleensä ole vakiintuneita ohjelmanumeroita eikä selkeää kaavaa, se asettaa tarjoilulle omat vaatimuksensa. Yleensä sekä suolaiset että makeat ovat  esillä koko ajan, ja ihmiset ruokailevat omaan tahtiinsa. Ruoan pitää siis soveltua seisovaan pöytään, mutta sen on myös oltava sellaista, että sitä voi syödä vaikka seisaallaan tai sohvapöydän ääressä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruokaa pitää voida syödä käsin tai korkeintaan haarukkaa apuna käyttäen. Ota myös huomioon että ruuat ja juomat joutuvat olemaan esillä pitkiä aikoja, joten niiden säilyvyyteen ja kylmänä pysymiseen kannattaa etukäteen uhrata pari ajatusta, etenkin jos juhlat pidetään kuumana kesäpäivänä.

Mitä isommat juhlat, sen suurempi työ ruokien valmistelussa on. Itse suosin isoissa juhlissa sitä, että joku muu tekee ainakin osan tarjoiluista – saatan vaikka ostaa kakun valmiina, enkä edes harkitse karjalanpiirakoiden leipomista itse. Mitä enemmän tekee itse, sitä aikaisemmin kannattaa aloittaa, ja laittaa ruoat pakkaseen odottamaan. Vieras ei tiedä, onko pullat leivottu samana päivänä vai kolme viikkoa aiemmin ja vain sulatettu aamulla. Ennakoimalla ja tekemällä mahdollisimman paljon etukäteen vähentää stressiä, jolla on taipumusta kohota mitä lähemmäksi juhlapäivä tulee. Hyvissä ajoin kannattaa ennakoida myös juomapuoli, ja hankkia niin kahvit, teet kuin kuohuvatkin. Laske etukäteen riittävätkö astiat ja lainaa tai vuokraa lisää jos on tarvis.

Juhlien käytännön sujumiseen vaikuttaa moni pikkuseikka, jotka voi ratkaista etukäteen. Valmistujaisissa lahjaksi tuodaan usein kukkia, etenkin pitkävartisia ruusuja, ja sama koskee myös rippijuhlia ja vastaavia. Etukäteen on hyvä varmistaa, että maljakoita on riittävästi. Yksi isokin voi toimia. Lahjat puolestaan ovat yleensä pienikokoisia, mutta ihmisiä kiinnostaa katsella, mitä päivänsankari on saanut, lueskella kortteja ja tutkailla todistuksia. Näille kaikille kannattaa siksi miettiä etukäteen jokin tyhjä piironginpäällinen, jonne lahjat ja muut kerätään esille. Säästä riippuen naulakkoon tarvitaan yleensä lisää tilaa, joten omat takit ja kengät kannattaa siivota edellisenä päivänä jonnekin muualle piiloon.

Onnistuneissa juhlissa on aika paljon ns. ylläpitotyötä. Tiskikonetta kannattaa pyörittää jatkuvasti, jotta astiat eivät lopu ja toisaalta seuraavan päivän tiskivuori pysyy aisoissa. Jonkun pitää huolehtia sellofaanitulvasta, joka kukkien mukana taloon kantautuu, ja todennäköisesti roskiskin alkaa pursuilla yli laitojen jossain vaiheessa iltaa. On mukavaa, jos joku huolehtii siitä, että tarjoilupöytä pysyy siistinä, uutta ruokaa tuodaan kun edelliset loppuvat ja kahvia kaadellaan valmiiksi vieraita varten. Jotta päivänsankarti itse sekä hänen lähimmäisensä voisivat nauttia juhlista kaikessa rauhassa, kannattaa harkita avun hankkimista. Mitään ammattitarjoilijaa ei tarvita, vaan joku reipas nuori sukulainen, naapuri tai kaveri selviytyy hommasta yhtä hyvin. Jos ulkopuoliseen apuun ei ole mahdollisuutta, kannattaa työnjako sopia ennakkoon, jotta kaikki sujuu jouhevasti.

Tässä on pieni pintaraapaisu juhlien järjestämisestä. Kaiken a ja o on mielestäni hyvä suunnittelu, ja se on sitä tärkeämpää mitä isommista juhlista on kyse. Kannattaakin istua rauhassa alas hyvissä ajoin, ja tehdä muutama lista: ruokalista, hankittavat tavarat, siivottavat kohteet, muistettavat asiat ja aikataulu. Juhlapäivä on aina kiireinen, joten kaikki mahdollinen kannattaa tehdä viimeistään edellisenä päivänä. Samoin on selkeää, jos on yhdessä sovittu kuka hoitaa mitäkin – silloin ei vahingossa jää mitään olennaista tekemättä.

Netti on pullollaan ohjeita juhlien järjestämiseksi, joten tarjoilu- ja koristeluideoita löytyy helposti googlaamalla. Esimerkiksi Kotiliedellä on kattava kokoelma selväjärkisiä ohjeita aiheeseen liittyen. Aina yhtä luotettavat Martat ovat myös luonnollisesti kirjoittaneet omat ohjeensa nettisivuilleen. Tämän postauksen alta puolestaa löytyy muutamia Arkijärjen kirjoituksia samaan aiheeseen liittyen, kaikki tekstit löytää klikkaamalla kategoriaa Juhlat ja merkkipäivät. Tätä postausta oli toivottu kommenteissa, mutta jos tästä kirjoituksesta jäi pois jotain, mikä olisi kiinnostanut, niin kommenteissa saa esittää lisätoiveita! Vastailen parhaani mukaan.

Arkijärjen piknik-vinkit

Julkaistu , kirjoittanut
6

Vapun kunniaksi Arkijärjen parhaat ja osin kantapään kautta opitut vinkit onnistuneelle piknikille!

Tavaroiden kuljetus ja pakkaaminen

  • Suosittelen pyöriä alle. Siis toisin sanoen tavarat kärryyn. Minulla on Ikeasta hankittu perässä vedettävä piknik-kärry, mutta tavallinen ostoskärrykin ajaa asian. Tämä etenkin jos tavaraa on paljon. Kannettava kylmälaukku on myös kätevä, samoin reppu.
  • Pakkaa aina kylmät ja kuumat ruoat erilleen. Jos ne pakkaa yhteen, perille päästyä kaikki on haaleaa.
  • Jos haluat tarjoilla jotain rapeaa, esim. krutonkeja salaatin kanssa, pakkaa rapeat eri rasiaan. Jos ne yhdistää salaattiin jo kotona, rapeuden sijasta tarjolla saattaa olla pehmeää mössöä.
  • Kunnolla jäähdytetyt juomat toimivat samoin kuin kylmäkallet. Laita skumpat sun muut kylmään jo edellisenä iltana. Muista että ympäriinsä kanniskeltu kuohuviini on sama asia, kuin että pulloa olisi ravisteltu. Varovasti siis avatessa.
  • Sekä kylmät että kuumat ruoat huokuvat kosteutta ulospäin, joten ota se huomioon kun pakkaat. Märkä viltti ei ole kiva.

Astiat

  • Piknik-hifistinä suosin ehdottomasti oikeita astioita. Niiltä on mukavampi syödä ja ne näyttävät paremmilta. Kirppari- ja Ikea-löydöt toimivat tässä tarkoituksessa erinomaisesti, eikä haittaa jos jotain vahingossa hajoaa.
  • Ruokien kuskaamisessa olennaisinta on tiiviit kannet. Muuten kaikkia harmittaa. Keitot voi pakata termokseen. Kastikkeet tiiviisiin pulloihin. Tarkista ennen pakkaamista, ettei mikään vuoda. Jos riski on olemassa, kääri astia varmuuden vuoksi muovipussiin.
  • Paras piknik-lautanen on ns. pastalautanen, jossa on vähän reunaa, olipa ruoka mikä tahansa. Keitot puolestaan kannattaa tarjoilla isoista pyöreäpohjaisesta kahvimukista (ns. lattemuki), koska kahvasta on kiva pitää kiinni samalla kun toisella kädellä lusikoi. Sosekeiton voi vaikka hörppäistä ilman lusikkaakin.

Ruuat ja juomat

  • Mieti, millaisissa olosuhteissa ruoka syödään. Mitä on helppoa syödä? Jos ei ole pöytää, kannattaa ottaa huomioon että veitsen ja haarukan käyttö voi olla hankalaa (vaikka ei mahdotonta, se on todettu myös). Sen sijaan kiinteät, käsin syötävät jutut ovat käteviä.
  • Leipä voi olla hyvä viipaloida valmiiksi.
  • Jos ei jaksa valmistaa ruokia itse, palvelutiskeiltä saa kerättyä oivallisia piknik-koreja.  Tuoretta patonkia, valmista tapenadea ja iso köntti hyvää juustoa – helppoa hankkia, kuljettaa ja syödä.
  • Valitse joko sellaisia juomia joissa on kierrekorkki, tai mitoita määrä niin ettei ylimääräistä jää.
  • Jos kaappeihin on kertynyt take away -annosten mukana tulleita maustepusseja, ketsuppeja yms. ne kannattaa ottaa mukaan ja käyttää piknikillä pois.

Muut muistettavat

  • Pakkaa mukaan tarpeeksi muovipusseja, joihin voi siististi pakata likaiset astiat ja roskat. Asiallinen piknik-henkilö ei jätä piknik-paikalle mitään. Roskat roskiin! Ja tiskit koneeseen heti kun tulee kotiin.
  • Varaa riittävästi servettejä tai kokonainen talouspaperirulla, koska aina jotain kaatuu tai räiskyy. Ylimääräisestä keittiöpyyhkeestä saattaa myös olla iloa.
  • Kunnon istuinalusta on olennainen. Jos et raahaa telttatuoleja, suosittelen retkipatjaa tai siitä leikattuja sopivia istuinalusia. Pitää kosteuden eikä peppu palele.
  • Muista olennaiset tilpehöörit: korkin/pullonavaaja, servetit, mausteet, tulitikut (jos grillataan), veitsi (jos on mitään pilkottavaa tai kuorittavaa) jne. Myös aurinkorasva ja/tai villapaita saattavat olla tarpeen. Pitkään kun istuu, voi nenä palaa vaikka muuten palelisi.

Tässäpä varmaan olennaisimmat. Myös MTV3 on listannut vinkkejä täällä. Lisää saa jakaa kommenttiosastolla!