Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2019

Vuoden 2019 luetuimmat jutut

Julkaistu , kirjoittanut
7

Mitä juttuja blogissa luettiin tänä vuonna eniten? Tässä alla lahjomaton totuus. Lista on vähän yllättäväkin, sillä mukana on sellaisia juttuja, joiden kirjoittamisen olin jo unohtanut, vaikka julkaisusta on aikaa alle vuosi. Mielestäni tämä on aika hyvä kattaus kai

Ylivoimainen ykkönen: Avautuuko viemäri etikalla ja soodalla? Kokeilin tätä klassikkokeinoa, ja totesin että ehkä hieman, mutta todellinen hyöty jäi pieneksi.

Kakkosena omasta mielestäni yksi vuoden tärkeimmistä jutuista: Näin lahjoitat vaatteet oikein. Haastattelin Outi Pyytä, ja opin itse runsaasti uusia asioita. Tiesitkö, että esimerkiksi kengät on aina sidottava nauhoistaan yhteen, sillä muuten parit hukkuvat ja lopputulos on roskiin heitettävä pariton kenkä? Tai että jos käsilaukkuja ei tunge täyteen sanomalehteä, se voi perille päästessään olla niin rutussa, ettei siitä ole enää kenellekään hyötyä? Ja ehkä tärkein: lahjoituslaatikot eivät pidä vettä. Lahjoitus on pakattava huolellisesti ja vedenpitävästi, muuten vaatteet ovat homeessa ennen kuin ne pääsevät edes lajittelukeskukseen, ja lahjoituksesta tulee automaattisesti roska!

Kolmantena on Arkijärjen podcast-sivu! Sieltä löytyykin kuunneltavaa. Teen podcasteja jälleen tammikuussa, kun arki alkaa.

Nelosena jossain määrin polemiikkia herättänyt kertomukseni siitä, kuinka pelasin kuukauden minimalismipeliä, minkä seurauksena heitin pois lähes 500 tavaraa, suurin osa roskaa. Sain kritiikkiä sääntöjen noudattamisesta, mutta pyytäisin huomioimaan, että tätä peliä saa jokainen pelata sellaisilla säännöillä kuin haluaa, ja toiseksi säännöillä ei ole niin väliäkään, kunhan turhat tavarat lähtevät.

MIllainen on Muji? Tämä postaus kiinnosti viidenneksi eniten. Ja on se kiva. Tosi kiva!

Pohdin syksyllä, miten minimalisti juhlii? Tiesin ennalta että joku provosoituu, ja jälkikäteen voin tunnustaa, että se oli vähän tarkoituskin.

Stockmann lanseerasi uuden kanta-asiakasohjelman, josta eniten julkisuutta saivat kangaskassit. Epäselväksi jäi, oliko kyse nerokkaasta markkinoinnista, jolla yritys sai ilmaista mainosta melkein pari viikkoa, vai todella epäonnistuneesta ideasta, joka tyrmättiin heti kättelyssä. En muuten ole vieläkään hakenut omaa kassiani, en muista enää minkä värinen olisi ollut tarjolla. Tosin laskeskelin, että koska pisteet ovat voimassa niin pitkään, mitään valtaisia ostoksia ei lopulta edes tarvita, etenkin jos keskittää ruokaostoksiaan Herkkuun.

Tämän vuoden alussa Netflixillä alkoi pyöriä Marie Kondon oma raivausohjelma, jonka tietysti katsoin. Ohjelma kiinnosti myös lukijoita, tuloksena kahdeksas sija.

Yhdeksäntenä perinteinen raivauspostaus, jossa selvitin keittiön pahimman laatikon kamalasta kaaoksesta kuntoon. Järjestys on pysynyt varsin hyvin, ja yllätyin kun tarkistin, että tosiaan tästä on vasta vuosi aikaa. Kuvittelin järjestäneeni tämän laatikon paljon aikaisemmin. Olisinpa pelannut minimalismipeliä jo tuolloin, tästä olisi saanut monta kappaletta poistettavia!

Kymmenenneksi luetuin juttu käsitteli ”pienen piirin ryhtiliikettä”, siis pikamuodin vastustamista ja muodin ilmastokuormaa. Olin kuvitellut blogin aktiivisen lukijakunnan edustavan valtavirtaa, mutta olemmekin näköjään vähemmistöä, ainakin jos tilastoja katsoo. Suuri osa suomalaisista ostaa vaatteensa halvalla marketista, eivätkä vaatteen laatu, kestävyys tai eettinen alkuperä olekaan ykköskriteereitä valintaa tehdessä. Ymmärrän, että kaikilla ei ole pääsyä erikoisliikkeisiin asuinpaikan takia, mutta näinä nettikaupan aikoina pidän tätä selitystä hieman ontuvana.

Joulukuun vaateostot ja -lahjat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Teen pian tuttuun tapaan koonnin koko vuoden vaatehankinnoista ja ensi vuoden suuntaviivoista, mutta sitä ennen koonti joulukuun tilanteesta. Ostin sekä sain vaatteita myös joulukuussa.

Ensimmäinen osto oli teknisesti ottaen marraskuun puolella, mutta kirjaan sen tälle kuulle, koska ehdin tehdä marraskuun raportin ennen kuin ostosta. Nimittäin marraskuun viimeisenä päivänä astuin pieneen käytettyjen vaatteiden liikkeeseen Porvoossa, ja kohtasin Elämäni Kengät. Ne olivat peräisin 50-luvulta (tai ehkä 40-), mustaa mokkaa ja täydellisesti jalkaani sopivat. Kokomerkintää ei kuluneista pohjista näkynyt, mutta olennaista oli, että ne olivat minulle juuri sopivat. Tein kaupat 27 eurolla ja kiljuin riemusta. Vein kengät suutarille, joka vaihtoi niihin korkolaput sekä liimasi sisäpuolen pohjalliset paremmin paikalleen. Sitten lähdin ne jalassa juhlimaan. Nämä kengät sopivat sitäpaitsi täydellisesti sen vintage-käsilaukun kanssa, jonka ostin helmikuussa. Oi onnea!

Kauneimmat kengät ikinä.

Varsinaisia joulukuun ostoksia oli kahdet alushousut, testasin Mujin valikoimaa, ja täytyy sanoa että hyviltä vaikuttavat. Kokoluokituskaan ei ollut niin pieni kuin oletin.  Sain joulukuussa yllättäen myös villapaidan, sillä puoliso oli tilannut Uniqlosta vaatteita lapsille, ja klikannut koriin yhden neuleen myös minulle. En valita, olen pitänyt tuota vadelmanpunaista villapaitaa joulukuun aikana ainakin 15 kertaa, ja se on juuri nytkin päälläni. Olen joskus tainnut valitella, että neuleeni ovat turhan hillittyjä väriskaalaltaan, ja punainen pusero oli kiva lisä. Näiden vaatteiden lisäksi sain joululahjaksi vuorilliset hansikkaat ja lämpimän nahkatakin, jonka sisäpuoli on pehmeää teddykarvaa.

Ennakoin, että joko vielä tämän kuun aikana tai sitten heti tammikuun alussa tulen ostamaan itselleni vielä mikrokuituisen tuubihuivin urheilutarkoituksiin. Marraskuussa ostamani merinovillainen on niin hyvä, että luulen että mikrokuituiselle olisi myös paljon käyttöä. Sellaisen hyvä puoli olisi sekin, että sama huivi voisi palvella perheen kaikkia jäseniä.

Millaisia joulukuun ostoksia teillä on ollut? Vai tuliko vaatteita joululahjaksi?

40-luvun iltalaukku

Oli pakko lisätä vielä tämä käsilaukku, joka on samalta ajalta kuin nuo kengät.

Uusi suunta blogille?

Julkaistu , kirjoittanut
21

En ollut huomannutkaan, että pian alkaa uusi vuosikymmen, ennen kuin universumin liikkeille herkemmin virittäytynyt tuttava asiasta huomautti. Hänen mukaansa tällaisissa taitekohdissa elämää tulee luodattua syvällisemmin ja hetki on otollinen vanhasta luopumiselle ja uuden tuomiselle. Ehkäpä tästä syystä olen pitkin syksyä mietiskellyt, mitä tälle blogille pitäisi tehdä.

Olen kirjoittanut Arkijärkeä kohta kahdeksan vuotta. Välillä tuntuu, että toistan itseäni, ja olen jo sanonut kaikesta mahdollisesta kodin järjestykseen liittyvästä asiasta jotain. Aikoinaan tuntui siltä, että sanottavaa riitti monta kertaa viikossa. Kuluneen vuoden aikana olen julkaissut huomattavasti harvemmin, ehkä kerran tai korkeintaan pari kertaa viikossa. Tämä on johtunut tuosta edellä mainitusta ideoiden harventumisesta, mutta myös kahdesta muusta, tärkeästä syystä.

Ensinnäkin elämäni on tämän syksyn aikana muuttunut aika paljon, sillä palasin yliopistolle tekemään väitöskirjaa. Syksy on mennyt sen suhteen pitkälti suuntaa hakiessa, mutta nyt vuoden alusta tarkoitus on syventyä opintoihin jokseenkin täysipäiväisesti. Epäilen, että blogiin ja podcasteihin käytettävissä oleva aika tulee vähenemään entisestään. Tämä kun on kuitenkin pelkkä harrastus (vaikka tästä aspektista lisää tuolla viimeisessä kappaleessa).

Toinen syy tahdin hidastumiselle on kuitenkin se, että blogin alkuperäinen aihepiiri alkaa tuntua loppuukalutulta. Jos ihan rehellinen olen, niin tavaroiden vähentäminen, raivaaminen ja arkielämän helpottaminen ovat aiheita, jotka ovat kyllä edelleen minusta tärkeitä, mutta oma kiinnostukseni on alkanut suuntautua enemmän muihin suuntiin. Ehkä syynä on se, että omassa kodissa kaikki toimii jouhevasti ja tavaramäärä on hallinnassa. Meillä ei ole täydellistä, minkä huomaa kyllä jokainen, joka kurkistaa työhuoneen ovesta tai eksyy vinttikomeroomme, mutta enimmäkseen kaikki toimii täysin tyydyttävällä tasolla. Raivaamisesta ja järjestämisestä kirjoittaminen ei enää inspiroi niin kuin ennen.

Huomaan, että aihepiiri, josta tällä hetkellä innostun vähän samaan tapaan kuin järjestämisestä aiemmin, liittyy kuluttamiseen, kulutuskritiikkiin sekä niihin arkipäivän valintoihin, joilla olisi vaikutusta maailman pelastumiseen. Siinä missä arkijärki tarkoitti aiemmin arkijärkeä nimenomaan omassa kodissa, se on yhä enemmän alkanut merkitä tolkullista toimintaa kaupoissa ja kaupungilla. Olen huolestunut ilmastonmuutoksesta, mutta omassa hiilijalanjäljessäni olisi paljon parantamisen varaa. Hahmotan kuluttamisen laajemmin kuin pelkkänä ostamisena, vaikka juuri ostovalintamme ovatkin minusta äärettömän kiinnostavia. Mutta mietin myös esimerkiksi energiankulutusta, liikkumista ja syömistä. Pohdin, mitkä asiat vaikuttavat päätöksiimme, missä menee kultainen keskitie, ja kuinka paljon osallistumista voi odottaa yhdeltä ihmiseltä?

Nämä aiheet ovat kuitenkin jo melko kaukana siitä, mistä blogi on lähtenyt liikkeelle. Mielessäni pyörii myös uusia kirjojen aiheita, mutta ne eivät enää liity raivaamiseen mitenkään. Tämä on mielestäni selvä merkki siitä, että on aika siirtyä eteenpäin.  Nyt oikeastaan haluaisin kuulla, mitä te lukijat täältä saatte ja odotatte saavanne? Miksi luette Arkijärkeä? Olette varmaan huomanneet, että aihepiiri on viime vuosina laajentunut. Miltä se on tuntunut?

Olen myös pohtinut sitä, miten paljon haluan tai edes pystyn blogiin sijoittamaan aikaa ja rahaakin. Postaukset ja podcastit eivät synnyt muutamassa minuutissa, enkä edes halua tuottaa hätiköityä sisältöä. Mutta juuri nyt minulla on vapaata aikaa vähemmän kuin ennen.  Tämän sivun ylläpito myös maksaa minulle joka vuosi, mutta en saa tästä mitään taloudellista korvausta. Tämä on ollut täysin oma valinta, koska olen halunnut pitää kaiken kontrollin itselläni. Nyt on kuitenkin tullut mieleen, että jos nämä harrastusprojektit myös tuottaisivat jotain, motivaatio kanavien ylläpitoon olisi huomattavasti suurempi. Joten heitetään nyt tämäkin ilmaan: jos sinulla tai jollain tuttavallasi olisi hyvä yhteistyöehdotus Arkijärki-blogille tai -podcastille, minut tavoittaa osoitteesta jarkea.arkeen (at) gmail.com. Kuten varmaan arvaatte, perinteiset mainokset eivät kovin hyvin Arkijarki.netiin sovi, mutta voisin esimerkiksi harkita siirtyväni jonkin isomman brändin alle, ehkä.

Miltä tämä kaikki kuulostaa? Jatkatteko lukijoina ja kuulijoina, vaikka siirtyisinkin kaappien raivaamisesta entistä vahvemmin ostolakkojen, tuulivoimapohdintojen ja sen sellaisten aiheiden pariin? Minusta tuntuu, että sekä blogi että minä sen kirjoittajana on nyt jonkinlaisen uuden taitteen edessä. Tämän blogin parhaita puolia on alusta asti ollut yhteisöllisyys ja vuorovaikutus, joten siksi kysynkin, että mitkä fiilikset teillä on. Kommenttiloota on auki 🙂

Aatonaaton aatoksia

Julkaistu , kirjoittanut
1

Kahden listan systeemi on osoittautunut menestykseksi. Tätä noudatan aina tästä eteenpäin kaikessa, koska tämän avulla yleinen hösääminen ja härdelli on hävinnyt melkein kokonaan. Mennyt viikonloppu on kulunut pitkälti ystävien pyöreitä syntymäpäiviä juhliessa, mutta siitä huolimatta kiireen tuntua ei ole. Väitän sen johtuvan siitä, että olen kerrankin osannut keskittyä olennaisiin asioihin. Jouluun on nyt yksi yö, ja kun katson tämän päivän tehtävälistaa, näyttää tosiaan siltä, että huomenna voi keskittyä joulunviettoon kaikessa rauhassa.

Tämän päivän ohjelmassa on ruokien valmistelua, kuten porkkanalaation valmistaminen. Teen sen tänään valmiiksi, ja huomenna se lämmitetään joulupöytään. Maku ei muutu, mutta aattona ei enää paisteta kuin kinkku (meillä se syödään lämpimänä). Puolison vastuulla on kylmien kalojen valmistus, tänään laitetaan myös graavikalat tekeytymään. Aion vielä kiillottaa pari hopeista kauhaa ja haarukkaa, jotka otetaan esille vain suurina juhlapäivinä.

Pakkanen puhdistaa

Tämä kuva ei ole tältä vuodelta, mutta sopii tähän tunnelmaan.

Siivousta on myös tiedossa, mutta oikeastaan kyse on enemmän siistimisestä kuin varsinaisesta siivouksesta. Siivooja kävi jo viikko sitten, mutta olen vahtinut koko viikon haukan lailla, ettei koti pääse ”leviämään” aattoa edeltävinä päivinä. Olen onnistunut siinä melko hyvin, joten tänään riittää, että lastenhuoneessa järjestellään vähän, pestään muutama koneellinen pyykkiä ja laitetaan olohuoneessa muutamat tavarat paikalleen. Keittiö vaatiin enemmän huomiota, mutta mitään karmaisevaa sotkuräjähdystä ei sielläkään ole tapahtunut. Täytyy sanoa, että normiarjessa en jaksaisi näin tiukasti vahdata, että tavarat menevät heti paikoilleen, mutta kieltämättä se on ollut tehokas tapa välttää valtavaa siivousurakkaa tänään. Toisaalta nyt, kun en ole ottanut sellaisesta jynssäämisestä, kirjahyllyn järjestämisestä tai muusta melko tarpeettomasta siivoamisesta stressiä, onnistuin pesemään uunin ex tempore muutama päivä sitten. Siitä ei tullut täydellinen, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Arvatkaa, oliko supersankariolo sen jälkeen!

En voi silti sanoa, että olisin viimeiset pari viikkoa ollut täydellisessä zen-tilassa, sillä elämässä on tietenkin ollut paljon muitakin asioita, kuin vain nämä jouluvalmistelut. Joulua edeltävinä viikkoina metatyökuorma on huipussaan, kun täytyy muistaa jokaisen lapsen poikkeusaikataulut, esiintymisvaatteet, erinäiset pikkujouluvalmistelut, työasiat ynnä muut, jotka on saatava tehdyksi ennen joulua. Iltaisin on joskus tuntunut siltä, että mielessä pyörii miljoona muistettavaa asiaa, ja tämän vuoksi listat ovat olleet selviytymisen ehdoton edellytys. Mutta hetkeäkään ei ole ollut sellainen olo, että jouluvalmistelut jotenkin sakkaisivat. Joulun suhteen hallinnan tunne on ollut vahva, ei ole tarvinnut tuskailla sitä, saanko kaikki joulujärjestelyt aatoksi valmiiksi.

Tänään siis vielä täysi valmistelutyöpäivä, ja sitten saa huomenna henkäistä. Toki aamulle riittää ruokiin liittyviä juttuja huomisellekin, pöydän kattamista ja sen sellaista. Ja aion kyllä huomenna vielä pyöräyttää pölynimuria keskilattialla juuri ennen kuin vieraat tulevat, vaikka tänään siivotaankin. Mutta täytyy sanoa, että jos haluaisi viettää koko jouluaaton vain laakereillaan lekotellen, täytyisi hankkia sisäkkö, keittäjä ja hovimestari. Niitä taas löytyy tyypillisesti englantilaisista kartanoista, eikä helsinkiläisistä kerrostaloasunnoista, joten se siitä.

Joko teillä on jouluvalmistelut tehtynä?

Viikon vinkit: joulusiivous, joulukukat, joulupukki

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tässä ammattijärjestäjä antaa mielestäni oikein hyvät ohjeet joulusiivoukselle. Ei kannata luututa lattioita, mutta sen sijaan tyhjentää näkyvillä olevat taso. Lisäisin vielä, että jos vieraita on tulossa, ja siivouspaine on kova, kannattaa keskittyä niihin huoneisiin, joissa oleskellaan, ja laittaa esim. makuuhuoneen ovi vain hiljaa kiinni. Jouluisin avuliaat ihmiset ramppaavat keittiössä ja aukovat ovia, joten esimerkiksi vinkki jääkaapin siistimisestä oli minusta fiksu. (meillakotona.fi)

Tykkäätkö joulukukista? Tässä jutussa kerrotaan, miten eri kukkia hoidetaan niin, että ne kestävät pitkään kauniina. (IS) Yritin itse kasvattaa hyasintin sipulista asti, mutta yritys ei aivan onnistunut. Sipuli kasvatti kyllä hienot juuret, mutta vihreää pilkistää vasta pikkiriikkisen sipulin keskeltä. Epäilen, että tätä menoa hyasintti saattaa kukkia joskus maaliskussa.

Loppuun vielä neuvoja suoraan joulupukilta itseltään: kuinka teet pukin vierailusta sujuvan ja miellyttävän kaikille osapuolille! (YLE) Meillä ei ole koskaan käynyt joulupukki, mutta ohjeet vaikuttavat minusta oikein päteviltä.

 

Kuinka välttää jouluaaton sotkut

Julkaistu , kirjoittanut
1

Jouluna tulee kokemukseni mukaan paljon roskaa. On papereita, pakettinaruja, ruokapakkauksia, tyhjiä pulloja ja lasipurkkeja ja ties mitä. Joulu on klassinen esimerkki juhlista, jota ennen siivotaan huolellisesti, ja jonka jälkeen on kauhea sotku. En tykkää siitä sotkusta. Se jotenkin pilaa sitä joulun rauhallista tunnelmaa, johon on niin huolellisesti valmistauduttu. Yritän minimoida sotkun valmistautumalla.

Juuri nyt onkin siis aika viedä kaikki mahdolliset roskat! Tyhjentää kaikki kodin keräysastiat ja ylipäätään hankkiutua eroon kaikesta epämääräisestä. Joulun aikana jäteautot eivät kierrä, joten taloyhtiöiden ja talojen isot jäteastiat täyttyvät nopeasti yli äyräiden. Siksi kannattaa ennakoida, ja tyhjentää aivan kaikki jo etukäteen, jolloin ihan kaikkia roskia ei tarvitse välttämättä jouluna edes kuskata ulos.

Olen tällä viikolla tyhjentänyt paperikeräyspussin, vienyt kaikki kartongit sekä palauttanut kaikki tyhjät pullot kauppaan. Tyhjensin myös kaikki sekajäteroskikset, ja vien vielä metallin ja lasin loppuviikosta. Paras tilanne on, jos jouluaattona voi ruveta laittamaan ruokaa niin, että kaikki keittiön roskikset ovat tyhjät. Ne luultavasti täyttyvät kuitenkin päivän aikana. Koska jouluu on vielä neljä päivää, joudun kyllä viemään vielä ainakin paperiroskat ja sekajätteet uudellen, biojätteistä puhumattakaan.

Jouluaatto on sotkun kannalta kriittisin päivä. Olohuone on usein pakettien avaamisen jälkeen hujan hajan, kun kaikkien lahjojen lisäksi lattialla seilaa papereita ja pussukoita, pakettikortteja ynnä muuta. Pyrin välttämään tätä lajittelemalla pakkausmateriaalit jo illan aikana roskiin meneviin ja säästettäviin. Otetaan siis yksi kori tai kassi, jonne roskat laitetaan sitä mukaa, kun niitä syntyy. Ideana on, että mikään paperi ei jää lattialle, vaan se korjataan heti talteen. Jos lahjoja ei avata aivan raivopäänä, tämä systeemi toimii oikein hyvin. Silkkinauhat vyyhditään saman tien, ja säästettävät lahjakassit litistetään ja pakataan  yhden siistin kassin sisälle. Pakettikortteja olen säästänyt yleensä joulun ajan, kerään ne yhdelle tarjottimelle tai johonkin pussukkaan, jolloin niitä voi ihastella siihen saakka, kunnes joulu on ohi. Sitten laitan pakettikortit roskiin, ellei niissä ole jotain aivan erinomaista taidetta.

Keittiössä auttaa jo edellä mainittu tyhjillä roskiksilla aloittaminen. Tiskikonerutiini on myös tärkeä keittiön siisteydenhallinnassa. Kun aloittaa ruoanlaiton niin, että kone on tyhjänä, kaikki ruoanlaitossa käytetyt astiat voi suoraan laittaa sinne. Tasot pysyvät tyhjempinä, ja kun kone on täynnä, se kannattaa käynnistää heti, sekä myös tyhjentää mahdollisimman pian. Tällä lailla tiskikone on taas käyttövalmiina, kun illallisastioita aletaan kerätä pois. En itse ole tähän aikaan vuodesta kovin tarkkana siitä, tuleeko kone täyteen vai ei. Tärkeämpää on se, että kone on tyhjänä oikeaan aikaan. Kannattaa myös varmistaa, että tiskiainetta on tarpeeksi. Huomasin nimittäin juuri, että ainakin meidän pitää ostaa lisää vielä ennen joulua. Harmittaa etten älynnyt lisätä tätä siihen isompaan tilaukseen alkuviikosta!

Lyhyesti sanottuna jouluaaton kaaos vältetään siis niin, että varaudutaan ennalta tyhjillä roskiksilla, ja päivän mittaan siivotaan jatkuvasti hieman. Kenties tylsää, mutta minusta vaivannäkö kannattaa. Tykkään siitä, että kun joulupäivänä nousee ylös, koko huoneisto ei ole hirveässä sotkussa. Onko teillä hyviä strategioita joulukaaosta estämään?

Mikä siis ei ole niin tärkeää? (kakkoslistan asiat)

Julkaistu , kirjoittanut
10

Tämä jouluvalmistelujen kakkoslista näyttää paljon sekalaisemmalta (ja kenties mielenkiintoisemmalta) kuin ykköslista. Tällä hetkellä lista näyttää suunnilleen tältä:

  • etsi vanha ovikranssi
  • osta kynttilöitä
  • keittiön matto pesulaan
  • hae joulukoristeet vintiltä
  • vaihda lamppu joulutähteen (TEHTY)
  • joulukorttien ja -tervehdysten lähetys
  • varaa lapsille hiustenleikkuu

Tämä kakkoslista muuttaa jatkuvasti muotoaan sitä mukaa, kun keksin uusia asioita ja teen jo merkittyjä pois. Esimerkiksi ehdin jo tämän tekstin muotoutumisen aikana vaihtaa lampun ikkunassa roikkuvaan tähteen. Viikonloppuna valkaisin kangasservettejä, joista tulikin hienot ja valkoiset. Silitys vielä puuttuu. Kun olen julkaissut tämän postauksen, lähden kaupungille ja vien samalla keittiön maton pesulaan. Saan sen jouluksi puhtaana kotiin.

joulukranssi ovessa

Mahtaakohan tämä löytyä vielä jostain?

Olen vähän hämmästynyt siitä, miten pienellä stressillä tämä joulu tuntuu järjestyvän. Iso osa asioista hoituu puhelimella. Olen tilannut kinkun puhelimella, soittanut pesulaan (ja lisäksi sähkömiehelle ja verhoomoon, vaikka ne eivät kuulukaan jouluvamisteluihin) ja hoidin yhden joululahjankin puhelimessa. Minusta tuntuu aina etukäteen siltä, että kaikki valmistelut vaativat hirveästi ryntäilyä edestakaisin, mutta oikeasti ei ole pakko ryntäillä. Kun vähän miettii, selviää monesta puhelimella tai netissä. Tajusin juuri, ettei kynttilöitä varten tarvitse lähteä kauppaan, sillä nehän voi tilata marketista samalla kun tekee ruokatilauksen.

Ilmeisesti tällainen priorisointi jotenkin vapauttaa turhasta ahdistuneisuudesta, kun tiedostaa että mikään ei kaadu, vaikka nämä toisen listan asiat jäisivät kokonaan tekemättä. Kun ei ole pakko, onkin ihan mukavaa hoidella näitäkin. Hieman tässä kyllä ihmettelen, että mitä minä olen aiemmin hermoillut. Kun ei meillä ole koskaan ollut edes niitä jouluverhoja silitettävänä. Luulenpa, että syynä on ollut tehtävälista, jossa tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat ovat sekoittuneet keskenään niin, että on vain tuntunut siltä, että edessä on hirmuinen määrä kaikkea tehtävää.

Mitä teidän kakkoslistalla lukee?

Joulun ruokavalmistelut etukäteen

Julkaistu , kirjoittanut
2

Lupasin tehdä podcastin jouluvalmisteluista, mutta nyt näyttää uhkaavasti siltä että täytyy tyytyä kirjoitettuun versioon. Olen nimittäin kadottanut ääneni, eikä minusta kuulu pihinää kummempaa. Olen nyt joka tapauksessa alkanut soveltaa viimeksi lanseeraamaani kahden listan systeemiä käytännössä. Ensimmäiselle listalle on päätynyt etupäässä ruokiin liittyviä asioita, sekä lahjahankintoja. Nämä ovat niitä juttuja, joita ilman ”joulu ei tule”. Toisella listalla on muita valmisteluja.

Ykköslistan tärkeimmät asiat ovat tällä hetkellä kinkun tilaaminen sekä ruokatilauksen tekeminen Citymarketista. Suosittelen molempia lämpimästi kaikille, jotka haluavat keventää joulukuormaansa, mikäli se vain suinkin on mahdollista. Meillä ostokset tuodaan Cittarista, koska se sattuu parhaiten toimittamaan asuinalueellemme, mutta näitä erilaisia kauppakassipalveluja on muillakin kaupoilla. Tiedän, että pienemmillä paikkakunnilla tämä ei välttämättä onnistu, mutta mikäli alueellasi ruokakaupat toimittavat kotiin tai vaikka johonkin noutopisteeseen, tätä kannattaa mielestäni ehdottomasti hyödyntää. Kinkun etukäteen tilaaminen puolestaan varmistaa sen, että joulupöytään saadaan juuri sellainen ja sen kokoinen kinkku kuin halutaan.

Netissä tilauksen tekemisen etu on siinä, että voi kaikessa rauhassa katsoa kaappeihin, kulkea ympäri taloa ja samalla pohtia mitä puuttuu. Ei tule tuplakappaleita, kun ei tarvitse muistella hyllyjen välissä, että oliko meillä talouspaperia odottamassa vai ei. Tilaan mieluusti kaiken painavan kotiinkuljetuksella, kuten leivonnassa tarvittavat jauhot ja sokerit. Tilaan myös jo edellä mainitut talous- ja vessapaperit, sekä samalla vaivalla täydennän pesuaineet, tiskiaineet ynnä muut painavat tavarat. On mukavaa, ettei ainakaan niiden takia tarvitse lähteä joulunpyhinä kauppaan ja stressikerrointani laskee huomattavasti, että näitä varten ei tarvitse tungeksia marketeissa. Netissä tilausta voi kaikessa rauhassa täydentää vaikka puoli päivää, ennen kuin sen klikkaa ostoskoriin. Se noin kympin hinta, joka tästä palvelusta pitää maksaa, on minusta sen arvoinen.

Minulla on myös tapana tehdä mahdollisimman paljon ruokia valmiiksi etukäteen. Piparkakut ja muut pikkuleivät voi tehdä ennalta, ne säilyvät hyvänä pitkiä aikoja. Laatikot tehdään meillä aina pakastimeen valmiiksi, jolloin aattona ne vain laitetaan uuniin sulamaan.   Konvehdit tilataan tietysti jo kotiinkuljetuksen mukana, ja juomat ajattelin hankkia tänä vuonna joulua edeltävällä viikolla. Toisin sanoen kaikki mikä säilyy joko kuivakaapissa tai pakastimessa, hankitaan ja tehdään etukäteen valmiiksi. Silloin ei aattona tarvitse kokkailla enempää kuin on pakko. Kalojen taas pitää olla erityisen tuoreita, joten niitä varten täytyy lähteä kauppaan vielä aatonaattona.

Tässäpä onkin tämänhetkinen ykköslista melkein kokonaisuudessaan. Kirjoitan myöhemmin tällä viikolla, mitä sillä toisella listalla tällä hetkellä on. Sekin lyhenee pikkuhiljaa, mutta ilman stressiä.

Mitä teidän listoille kuuluu?

Kannattaako korjata vai ostaa uusi?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Minulla on ihanan mukavat ja lämpimät lampaankarvatossut, joissa hiippailen usein kotona. Olen saanut ne lahjaksi vuosia sitten, ja kylmänä vuodenaikana ne ovat runsaasti käytössä. Kesäisin ne ovat tosin liian kuumat, joten noin puolet vuodesta ne ovat säilössä odottamassa viileämpiä aikoja.

Kulutus on ilmeisesti ollut kovaa, koskapa huomasin tänä syksynä, että toiseen tossuista oli tullut kaksi reikää. Kantapää oli auennut sauman kohdalta, ja pikkuvarvas oli alkanut pilkistää tossun läpi. Tossuja olisi voinut käyttää näinkin, sillä nuo pienet virheet eivät haitanneet käytössä mitenkään, mutta minua rikkinäisyys vähän häiritsi. Niinpä päätin viedä tossut suutariin, arvelin että ne saisi helposti kuntoon.

Suutarini tarkasteli tossuja, ja sanoi että kantapää voidaan ommella uudestaan kiinni, ja tossun reunaan laittaa paikka, joka kuitenkin jäisi vähän näkyviin. Sitten hän pahoitteli kovasti sitä, että tämä kaikki kyllä maksaisi 20 euroa. Minä taas olin valmis tekemään kaupat saman tien. Jätin tossut suutarille, joka lupasi homman hoitaa, mutta hän edelleen jatkoi pahoitteluja siitä, että korjaus on niin kallis. Ymmärsin asia niin, että suutarin mielestä vähän liian kallis suhteessa tossujen hintaan. Että samalla hinnalla saisi jo melkein uudet. Todella pikaisen haun perusteella uudet tossut maksaisivatkin 20-40 euroa.

Mutta päätin etten halua uusia tossuja, vaan paikan vanhoihin tossuihin. 20 euroa ei ehkä lopulta ole kovin iso summa siitä, että tossut pysyvät toivottavasti nyt käytössä vielä monta vuotta. Toivoisin silti, ettei ammattilainen pyytelisi hintojaan anteeksi. Ymmärrän, että maksamastani kahdestakympistä menee melkein 5€ veroa valtiolle, ja lisäksi vielä eläke- ja muita kuluja. Jos asiakkaaksi tulee joku, joka haluaa mieluummin palvelua kuin uuden tavaran, niin eikö se ole hyvä vaan? Tietysti täytyy antaa arvoa myös sille, ettei suutari ainakaan yrittänyt huijata minua.

Tämä lienee silti nykyisin asia, johon täytyy varautua. Vanhan korjaaminen voi olla paljon kalliimpaa, kuin uuden hankkiminen. Jos haluaa ostaa vähemmän, täytyy varata budjettia myös vanhojen tavaroiden korjaamiseen. Täytyy etukäteen tehdä se valinta, että maksan mieluummin vanhasta kuin uudesta. Tämä on sellainen mentaalinen muutos, joka ei välttämättä ole ihan yksinkertaista tehdä. Olemmehan tottuneet siihen, että monissa asioissa uusi on aina parempi.

Näin siisti ja huomaamaton paikka.

Stressitön joulukuu kahden listan avulla

Julkaistu , kirjoittanut
9

Olen tänä vuonna ajatellut suhtautua jouluvalmisteluihin maltillisemmin kuin ennen. Joulu on lempijuhlani vuoden varrella, ja välillä siihen liittyvät valmistelut ovat menneet vähän överiksi. Olen kehittänyt itselleni aivan tarpeettoman kovia odotuksia, ja jynssännyt keittiön sokkeleita ja suunnitellut ruokalistoja hiki päässä. Tänä vuonna ajattelin päästää itseni helpommalla.

Aloitin jouluvalmistelut virallisesti eilen. Ruuvasin irti olohuoneen plafondin, ja poistin kupuun kuolleet banaanikärpäset. Niitä oli noin 1000. En tiedä, miksi ne ovat kaikki halunneet ängetä sinne lamppuun, mutta minua ällötti katsella raatoja. Samalla vauhdilla vaihdettiin keittiön kattolampun palanut polttimo, ja pestiin sen lasikupu rasvasta. Nämä olisi tietysti voinut tehdä milloin tahansa, mutta jotenkin on eri fiilis kuurata rasvaa lampusta, kun samalla ajattelee tekevänsä jouluvalmisteluja.

Käsittelen kaikkia mahdollisia stressinaiheita niin, että teen listoja. Listat tuovat järjestyksen elämään, pitävät kaikki asiat muistissa ja luovat uskoa siihen, että kaikki langat pysyvät käsissä. Olen viime aikoina soveltanut kahden listan systeemiä, jossa ensimmäiselle kirjoitetaan kaikki sellaiset asiat, jotka on aivan pakko hoitaa, ja toiselle sellaiset, jotka olisi kiva hoitaa, jos ehtii ja jaksaa. Tätä sovellan nyt näissä jouluvalmisteluissakin. Siinä missä olen aiemmin kirjoittanut kaiken mahdollisen sille yhdelle listalle, ja sitten vähän panikoinut siitä, miten saan kaiken tehtyä, otankin nyt nämä kaksi listaa käyttöön. Käytännössä ne näyttävät esimerkiksi tältä:

Tärkeimpien asioiden lista

  • ruokaostokset
  • kinkun tilaus
  • lahjat

Ei niin tärkeiden asioiden lista:

  • lakanoiden vaihto
  • joulukranssin hankinta
  • pyykkikorin tyhjennys

Ensimmäiselle listalle tulee siis asioita, joita ilman ”joulu ei tule” – siis niitä, minkä puuttumisen kaikki huomaisivat. Jälkimmäisen listan asiat ovat sellaisia, että niiden puuttumista ei todellisuudessa taida huomata juuri muut kuin minä. Minusta on ihanaa, kun jouluksi vaihdetaan puhtaat lakanat, mutta joulu ei mene pilalle vaikken ehtisikään. Kukaan perheessämme ei esitä reklamaatioita lakanoidenvaihtotahdista muutenkaan.

Taustalla ykköslistan asia ja etualalla kakkoslistan asia: itse kasvatettu hyasintti.

Luulen, että tämä kahden listan systeemi tulee tuomaan runsaasti rauhaa jouluvalmisteluihin. Aina kun keksin jonkun tehtävän asian, mietin kumpaan listaan se kuuluu. Siitä seuraa se, että parin joulua edeltävän viikon aikana, kun kiireitä riittää muutenkin, voin keskittyä siihen että ykköslistan asiat tulevat hoidetuiksi. Sitten jos aikaa ja energiaa riittää, voin valita kakkoslistalta tehtäviä, jotka sillä hetkellä tuntuvat hauskoilta toteuttaa. Esimerkiksi nuo lamppujen putsaamiset ovat ilmiselvästi kakkoslistan asioita, ja niille sattui eilen olemaan sopiva hetki.

Olen aiemmin mennyt pieleen siinä, että olen pitänyt kaikkia tehtäviä samanarvoisina. Silloin kaikesta tulee stressiä ja painetta. Nyt rajaan stressin vain ykköslistan asioihin, ja koska niitä tämän systeemin ansiosta on paljon vähemmän, luulen ettei stressiäkään niin kovasti tule. Kakkoslistan jutut ovat sitten sellaista ekstraa, jonka tekemisen on tarkoitus vain tuoda hyvää mieltä itselle. En halua juosta hampaat irvessä kranssin perässä, mutta jos kaunis kranssi sattuu tulemaan kauppareissulla vastaan, voin sen hyvin ostaa. Jos taas ovi jää ilman kranssia, en sitä murehdi, tontut löytävät perille ilmankin.

Miten te organisoitte jouluvalmistelut?