No niin, vihdoinkin ruokasuunnittelu on taas raiteillaan. Tämän viikon suunnitelma löytyy yläpalkin Ruokajärki-linkin alta. Huomatkaa, että listalla ei ole tällä kertaa poroa… luovuin yrityksestä kahden epäonnistuneen viikon jälkeen. Tällä viikolla ohjelmassa on myös piparkakkujen paistamista, mutta sitä en ole lisännyt listalle.
Ja nyt siis listan kanssa halliin ostamaan kalaa.
Nyt ei mene kovin vahvasti organisoitumispuolella. Meinaa vauhti loppua kriittisellä hetkellä ennen joulua… En tehnyt tälle viikolle ruokasuunnitelmaa, ja se on kostautunut jo moneen otteeseen. Viime viikko meni vielä kohtuullisesti sillä maanantaiaamuna rääpäistyllä listalla, joskin poro jäi jälleen laittamatta ja matkalla tuli yhtä jos toista improvisointia vastaan. Tälle viikolle en saanut listaa tehtyä. Maanantaina syötiin viikonlopun tähteitä, ja ilmeisesti se aiheutti pettävän turvallisuuden tunteen, että homma on hallussa. Tiistaista lähtien olenkin palannut takaisin vanhaan, ja räpiköinyt stressin ja sähläämisen välimaastossa omaa typeryyttä ja listan puuttumista manaten.
En aio vaipua epätoivoon, vaan otan lusikan kauniiseen käteen ja väsään ruokasuunnitelmat jouluun asti. Ei tästä muuten tule mitään. Arvelin, että kaksi viikkoa olisi sopiva aika, mutta näköjään uuden suunnitelman tekeminen vaatii niin paljon ryhtymistä, että pääsen helpommalla mitä pidemmän listan jaksan kerralla tehdä. Joulun ruokasuunnitelma on muuten asia erikseen, mutta siitä lisää myöhemmin. Tästä opin siis ainakin sen, että uusien rutiinien opettelu on työn takana. Positiivista on se, että jääkaapin järjestys on pysynyt hyvänä, samoin kuivakaapin. Huonoakin huonompaa on se, että edelleen olen joutunut heittämään ruokaa roskiin. Uudenlaisen toiminnan opettelu vaatii näköjään sekä aikaa että vaivaa. Jatkossa on syytä kiinnittää erityistä huomiota tähteiden pakastamiseen. En älyä laittaa niitä heti pakkaseen, vaan pistän ne takaisin jääkaappiin. Sitten niitä ei heti syödäkään, ja sen jälkeen alan aprikoida, kannattaako niitä ylipäätään pakastaa enää ollenkaan. Tälle kierteelle pitää tehdä jotain.
Muutenkin jouluvalmiselut eivät ole ihan siinä terässä kuin haluaisin – tosin tästäkään en voi syyttää muita kuin itseäni. Tiettyjä päivämääriä on pakko ottaa huomioon: postikortit, paketit, kinkun tilaus jne. eivät odota. Arvatkaa olenko tehnyt yhtäkään joululistaa vielä? No en ole. Olenko selvittänyt milloin nuo päivämäärät ovat? En. Ottaako tämä yksityiskohta päähän? Kyllä. Mutta en halua vaipua mihinkään epätoivoon tämänkään asian tiimoilta. Tässähän on viikonloppuna aikaa tsempata. Sitten vaan ensi viikolla hihat heilumaan, ja viimeinen viikko ennen joulua on taas helppo.
Jottei tämä menisi pelkäksi valitukseksi, niin mainittakoon kaksi positiivista asiaa. Varasin auton määräaikaishuollon – homma, jolla on normaalisti taipumusta lykkääntyä kuukausilla. Myös ruokajärkiprojektissa on jotain loksahtanut kohdalleen, sillä olen oppinut suunnittelemaan leipäostokset niin, ettei leipää ole kuivunut ollenkaan, eikä se myöskään ole loppunut kesken. Olen oppinut pakastamaan tuoretta leipää, niin että sitä on aina sopivasti sulana ja pakkasessa. Tämä on tosi iso askel, koska leipäostosten säännöstely oli yksi hankalimmista. Joko meillä oli liikaa tuoretta leipää, joita sitten kuivui, tai joinain aamuina leipää ei ollutkaan. Pieni askel… jne. Toivoa on!
Kuten lupasin, tässä on maistiaset Katrin kanssa Kutri.netin VIP-puolelle tekemästämme podcastista. Ruokajärkeä käsittelevää osuutta pääsette kuuntelemaan
Äänite lähtee liikkeelle heti kun linkki aukeaa. Podcast kestää noin puoli tuntia. Jos on seurannut näitä kirjoituksiani täällä Arkijärjen puolella, niin sisällössä ei ole mitään yllätyksiä. Mutta ajattelin että vaihteeksi puhetta tekstien sijaan on täälläkin puolella on hauskaa vaihtelua. (Omien puhemaneereiden kuuntelu oli aika kauheaa, tiedän kyllä mihin ensi kerralla kiinnittää huomiota! Olen työn puolesta tottunut katsomaan itseäni videolta, mutta nämä radio-ohjelmat vaativat vielä vähän treenausta.)
**********
Huomasitteko muuten, että tänään vietetään Älä osta mitään -päivää? Ajatus on nykyisessä kulutuskeskeisessä maailmassa oikein hyvä, mutta käytännön tasolla näistä tempauksista on mielestäni enemmän henkisiä kuin materiaalisia vaikutuksia. Esimerkiksi itse en aio tätä päivää noudattaa, sillä on pakko mennä ruokakauppaan. Toisaalta eilen en ostanut mitään koko päivänä. Olennaista ei niinkään ole se, että kaikki ovat jonain tiettynä päivänä ostamatta mitään, kuin se, että ylipäätään kiinnitetään huomiota kuluttamiseen. Ostamisenkin voi tehdä ajatuksella, ja käyttää rahansa mieluiten kestävään ja laadukkaaseen tavaraan.
**********
Lopuksi haluaisin ilolla ilmoittaa, että hurjasta talvimyrskystä huolimatta mänty on edelleen pystyssä. Kallistelee muttei kaadu.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Olen päivittänyt yläreunaan ruokajärki-sivun vastaamaan nykyistä tilannetta. Uusin lista on nyt ylimpänä, ja vanhemmat etenevät kronologisesti alaspäin. Olen juuri lähdössä kauppaan, enkä ehtinyt tehdä kuin tämän viikon listan. Päivitän ensi viikon listan heti kun se tulee valmiiksi. Olen myös merkinnyt aiempiin, mikäli jokin ruoka ei toteutunut, ja myös mitä tein sen sijaan.
Tänään havahduin siihen tosiasiaan, että kaksi viikkoa on kulunut, ja ensimmäinen ateriasuunnitelma loppu, eikä uutta ole olemassa. Se on aika kriittistä, jos haluan jatkaa hyväksi havaitulla tiellä. Mutta kahden viikon suunnitelman tekemiseen tarvitaan tunti rauhallista keskeytyksetöntä aikaa, ja sellaista ei viikonlopun aikana löytynyt. Joten tänä iltana tai viimeistään huomenna on otettava kynä kiltisti käteen, tai muuten ollaan pian taas samassa paniikkiratkaisuhässäköinnissä, mikä vallitsi vielä pari viikkoa sitten.
Suunnittelusta on ollut mielettömästi hyötyä! Kuluneen kahden viikon aikana olen suunnittelun sivutuotteena inventoinut ja järjestänyt pakastimen ja jääkaapin, pessyt lopultakin sen kaamean tahman pois kuivakaapista, järjestänyt kuivatavarat uudelleen ja keksinyt uusia säilytysratkaisuja mm. tomaattipyrepurkeille. Pois heitetyn ruoan määrä on edelleen laskussa, vaikka nollatulokseen ei vieläkään päästy. Mutta suunnittelun ansioista selvää kehitystä on tapahtunut. Jääkaapin sisältö ei enää nolota, mikä on erittäin suuri parannus. Olen paremmin selvillä siitä, mitä kaapeissa on ja mitä pitää tuoda kaupasta.
Kaikki puhuu siis suunnittelun puolesta. Viime viikon listalta poro jäi valmistamatta erinäisten aikataulu- yms. muutosten takia. En ota siitä silti mitään stressiä, sillä suunnitelman on tarkoitus palvella minua, eikä päinvastoin. Jousto on tarpeen vaatiessa sallittua. Laitan seuraavat listat näkyville, kun olen saanut ne valmiiksi.
****
Jouluun on tasan neljä viikkoa aikaa. Olen ottanut askeleen kohti koristeluja istuttamalla vihdoin kanervat parvekeruukkuihin ja asentamalla jouluvalot niiden ympärille. Juuri äsken sain joulumännyn, toisin sanoen parvekkeelle päätyi erään huoltoaseman pihalta löytynyt erinomainen nuori mänty, joka oli vesottu jostain ja aivan liian hyvä hukattavaksi. Enää palloja oksille ja vielä yhdet valot perään, ja kukaan ei huomaa onko se nyt mänty vai kuusi. Kas näin syntyy stressitön joulu 🙂
Rehellinen raportti ensimmäiseltä viikolta:
Systeemi toimi pääpiirteissään hyvin, mutta onnahteli vielä siellä täällä. Onnistuin tekemään jokaisena päivänä juuri sitä ruokaa, minkä olin suunnitellut. Broileripyörykät onnistuvat hyvin. (Ne olivat siis itsetehtyjä, eräs lukija oli arvellut minun ostaneen valmiita kaupasta…) Purjopaistoksesta tuli lopulta jonkin sortin munakas, mutta se sisälsi kaikki reseptissä luetellut aineet. Vietnamilainen kala onnistui erinomaisesti, joskin unohdin käyttää pakastimesta ne kookosmaidot pois. Tryffelirisotto muuttui tryffelillä maustetuksi perunamuussiksi, koska rupesi enemmän tekemään mieli perunoita. Lasagnessa ei ollut valittamista, rukolan unohdin mutta kirsikkatomaatteja oli. Suuret linjat olivat siis kohdallaan.
Kaupassa käynti oli kuluneella viikolla poikkeuksellisen miellyttävää. Kävin kerran maanantaina ja toisen kerran keskiviikkona. Koska molemmilla kerroilla mukana oli yksityiskohtainen lista, muistin kaiken tarpeellisen ja ostin oikeita määriä. Näköjään kauppalistasta on myös se etu, että se vapauttaa muistikapasiteettiani niin paljon, että molemmilla kerroilla tuli mieleen ostaa myös listan ulkopuolelta muita loppumassa olevia ruokia, jotka muuten olisin varmasti unohtanut. Luulen, että tämä kauppatahti sopii meille paremmin kuin hyvin.
Eniten epäonnistui salaattien ja vihannesten syöminen. En muistanut tai jaksanut tehdä salaattia suunnitelman mukaan, ja sen seurauksena kaappiin pilaantui vielä yksi salaattiruukku. Aika noloa. Toinen kompastuskivi oli pakastimen hyödyntäminen. Muistin kyllä pakastaa kaikki mitä oli tarkoituskin (asianmukaisesti merkittynä), mutta unohdin ottaa ruokia ajoissa sulamaan. Sitten piti välillä vähän soveltaa. En myöskään tullut lukeneeksi reseptejä tarpeeksi tarkkaan, ja niinpä huomasin liian myöhään, että esim. maustehyllystä puuttui poropadassa tarvittavia mausteita. Se ei varsinaisesti haitannut aterian valmistamista, sillä improvisoin käytettävissä olevan valikoiman puitteissa.
Pari kertaa piti käyttää itsekuria sen suhteen, että pysyin suunnitelmassa, enkä ruvennut kehittelemään jotain pikaruokia listan ulkopuolelta. Aistin noissa tunnelmissa ensinnäkin vanhaa tottumusta, ja ryhtymisen vaikeutta – kunnon ruoan laittaminen on kuitenkin aina pieni ponnistus, ja minä en ole mikään superkokki. Toisaalta koska kaikki raaka-aineet olivat olemassa, ei ruoan laittaminen koskaan ollut mitenkään ylivoimaista, ja aina jälkeenpäin olin hyvin tyytyväinen, että kuitenkin rupesin.
Aterialista oli koneella, mutta se pitää selvästikin printata jääkaapin oveen, jotta muistan esimerkiksi ottaa ruokia sulamaan. Tajusin myös, että jos käyn kaupassa vain kahdesti, myös maitoa ja leipää on ostettava ajatuksella, niin etteivät ne lopu kesken. Otin vinkistä vaarin ja päätin ruveta pakastamaan maanantaisin leipää loppuviikkoa varten. Pakastimen tehokasta hyödyntämistä täytyy siis vielä opetella. Sen sijaan uusi rytmi, jossa laitan uutta ruokaa iltapäivisin ja lounaalla lämmitetään jämiä, on ollut todella onnistunut muutos. Aamupäivistä on kiire kadonnut kokonaan.
Kokonaisuudessaan olen kokeiluun tyytyväinen, ja jatkan samalla linjalla. Tämän viikon ruokalista on tuolla näkyvillä edelleen, jos joku sitä haluaa käydä kurkkaamassa. Tämän viikon hommiin kuuluu myös kuivaruokakaapin siivoaminen. Koetan nyt saada nuo viime viikon ongelmat poistettua (eli tsemppaan salaatin kanssa). Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että tämä on meille juuri oikea systeemi. Arvelen, että noin kuukauden päästä systeemi on hioutunut kohdilleen ja pystyn arvioimaan todellisia hyötyjä.
Isoin este on raivattu ruokajärjen tieltä: jääkaappi on kokenut muodonmuutoksen. Lykkäsin inventaarion tekemistä päivästä toiseen lähinnä kai siksi, että pelkäsin mitä sieltä oikein löytyy. Lopulta eilen käärin hihat, ja lopputulos on – vaikka nyt itse sanonkin – loistava.
Tyhjensin jokaisen hyllyn kokonaan. Pesin hyllyt, laatikot ja seinät. Tarkistin joka ikisen purkin ja purnukan. Heitin pois kaikki, joissa oli päiväys mennyt tai jotka muuten vaikuttivat epäilyttäviltä. Positiivinen yllätys oli, että ensinnäkään kaappi ei ollut niin karmeassa kunnossa kuin olin luullut. Hyllyt eivät pesusta pahastuneet, mutta mitään järkyttäviä ruokavalumia ei löytynyt mistään. Lopulta pahentuneita ruokiakaan ei ollut niin paljon kuin pelkäsin.
Roskiin päätyi mm. kaksi pakettia kalaliemikuutioita, joiden parasta ennen -päiväys oli jo viime vuoden puolella. Siinä muuten oiva esimerkki miten käy, kun jääkaappia ei inventoi ennen kuin menee kauppaan. Epäilemättä paketteja oli siksi päätynyt kaappiin kaksin kappalein. Toiseksi kalaliemikuutio on sen verran harvoin tarvittava tuote, että fiksuinta olisi ollut ostaa mahdollisimman pieni pakkaus. Tämän kun saisin vielä miehenikin tajuamaan. Hänestä on aina fiksuinta ostaa isoin mikä löytyy, jottei ainakaan lopu kesken. Hrmph. Lisäksi heitin pois yhden epäilyttävän kananmunan, sekä muutamia purkkeja erilaisia lisukkeita ja kastikkeita, jotka olivat menneet vanhaksi. Löysin myös yhden kermaviilin, jonka päiväys on jo mennyt melko äskettäin, mutta meinaan kokeilla, josko se olisi vielä kunnossa.
Uusinta uutta on kuitenkin JÄRJESTYS, joka jääkapissa tästä eteenpäin vallitsee! Voitteko kuvitella: vaikka kaikella muulla on (ainakin teoriassa) kodissani oma paikka, niin jääkaapissa vallitsi täysi anarkia. Tavarat ladottiin sinne, missä sattui olemaan tilaa. Mitä vaan saattoi olla millä tahansa hyllyllä. Eihän siitä mitään tule. Analysoin tämän olevan läpinäkymättömien purkkien ohella suurin syy sille, miksi jääkaapissa pilaantui ruokaa. En yksinkertaisesti tiennyt ja muistanut, mitä siellä oli. Mutta nyt on kaikki toisin!
Vihanneslaatikossa on kaikki vihannekset ja juurekset. Laatikossa on väliseinä, jonka toisella puolella pidän perunoita ja sipuleja, toisella kaikkia muita. Alimmalla hyllyllä on valmiit ruoat (tähteet) ja sellaiset raa’at raaka-aineet, joista on tarkoitus tehdä ruokaa parin päivän sisään (liha, kala). Seuraavalla hyllyllä ovat kaikki leivänpäälliset ja toisella reunalla säilykkeet (maustekurkut, kurkkusalaatti, oliivit, silli, jne.) toisin sanoen kaikki lasipurkit. Toiseksi ylimmällä hyllyllä ovat hapanmaitotuotteet ja juustot (siis sellaiset, joita ei käytetä leivän päällä, kuten esim. chevre) ja ylimmältä hyllyltä löytyy juomat ja itsetehdyt soseet. Järjestys on mietitty ensisijaisesti hyllyjen näkyvyyttä ajatellen. Esimerkiksi säilykkeet ja lisukkeet sijoitin alas, jotta näen ne kaikki kerralla. En halua hukata kaappiini enää ainuttakaan ruokaa. Viilit ja juguritit taas tulee syötyä viikon aikana joka tapauksessa, joten ne voivat olla vähän hankalammin ylempänä. Ylimmälle hyllylle laitoin juomat, koska niiden kierto on hitain, ja lisäksi ne eivät pilaannu herkästi. Ylähylly kun on kaapin lämpimin paikka.
Ja sitten, mitätön yksityiskohta, joka tulee muuttamaan koko jääkaappini tulevaisuuden: merkitsin hyllyille, mitä missäkin kuuluu olla. Maalarinteippi ja kuulakärkikynä riittivät. En ole tehnyt tällaista ikinä ennen. Luin vinkin siitä ruokasuunnittelukirjasta, ja ensireaktio oli negatiivinen. En ole merkinnyt ennenkään, miksi aloittaisin nytkään. Pöh. Mutta eilen uutta järjestystä katsellessa tajusin, että jos todella haluan että kaappi pysyy järjestyksessä, minun pitää tehdä siitä mahdollisimman helppoa. Käyttipä kaappia kuka tahansa, yksikään ei voi vedota siihen, ettei muka tiennyt, missä mitäkin säilytetään. Tämä koskee myös minua itseäni. Uusien rutiinien oppiminen pitää tehdä helpoksi. Laput poistavat jälleen yhden kohdan, joka muuten vaatisi ajattelua. Nyt ei vaadita muuta kuin lukutaitoa. Ihanaa.
Tähän kaikkeen meni noin 1,5 tuntia. Metrin mittainen apulainen vähän hidasti hommaa, mutta ponnistus oli kaiken vaivan arvoinen. Tänään kaupasta tullessa oli ihana latoa ruokia kaappiin, kun kaikelle oli selkeä paikka, ja mitään ei tarvinnut tunkea. Olisinpa vain älynnyt tehdä tämänkin jo kauan aikaa sitten.
Nyt on käynnissä päivä nro 2, ja jo tähän mennessä on tullut muutamia havaintoja. Koska en ehtinyt tehdä listaa viikonlopun aikana täysin valmiiksi, jouduin viimeistelemään sen maanantaiaamuna. Siihen meni sen verran aikaa, että normaalit maanantairutiinit jäivät osin tekemättä. Tästä siis opin heti sen, että listoja varten täytyy todella varata aikaa reippaasti (esim. reilu tunti) tai muuten niitä joutuu paikkailemaan lennossa.
Keskityin kauppalistan tekemiseen kerrankin kunnolla, ja mietin etukäteen paljonko mitäkin tarvitaan. Samalla vaivalla lisäsin listalle aamiaistarpeita yms. ja marssin listan kanssa kauppaan. Ostosten teko oli hyvin vaivatonta ja miellyttävää, koska tällä kertaa siitä puuttui päämäärätön haahuilu ja ihmettely. Koska kaikki välttämätön oli listalla, jaksoin muistaa vielä kaupassa pari juttua, jotka olivat kuivakaapista loppu. Ostosten määrä osui nappiin kaiken muun paitsi leivän osalta. Sitä ostin liian vähän kolmeksi päiväksi, mutta periaatteesta en aio tänään käydä pelkän leivän takia kaupassa. Huomenna, kun on jälleen kauppapäivä, pitää miettiä paljonko leipää loppuviikoksi tarvitaan, ja laittaa pakkaseen odottamaan.
Broileripyöryköiden valmistus sujui hyvin, ja niitä riitti mukavasti pakkaseen, kuten oli tarkoituskin. Mutta vanhat tavat istuvat tiukassa! Kun pallerot olivat purkissa, meinasin melkein laittaa ne pakastimeen merkitsemättä, sillä ”kyllähän mä nyt muistan, mitä missäkin purkissa on”. Sain itseni tästä idiotismista onneksi ajoissa kiinni, ja hain kiltisti teippiä ja kynän. Nyt tiedän varmuudella, mitä siinä purkissa on ja milloin se on pakastettu. Uusien tapojen oppiminen vaatii näköjään itsekuria yllättävissä tilanteissa.
Jääkaapin inventaario tuntuu nousevan kynnyskysymykseksi. En vaan mitenkään meinaa saada sitä tehdyksi, vaikka tiedän sen välttämättömyyden. Nytkin tajusin maanantaina, että viikonlopun jäljiltä oli jämiä useamman ihmisen tarpeiksi. Se taas aiheutti ensin pientä päänvaivaa, koska en ollut ottanut sitä huomioon listoja tehdessä. Toisaalta tämä osoitti sen ajatuksen oikeaksi, että sunnuntaisin on syytä tarkistaa, mitä kaikkea valmista ruokaa jääkaapissa on, ja sopeuttaa ruokalistan seuraaminen jämätilanteeseen. Nyt kun kyseessä oli tavallaan päivä nro 0, tämä pieni sekoilu vielä sallittakoon.
Tänä iltana on ensimmäinen tulikoe, koska aion tehdä kasvisruokaa, jota en ole ennen tehnyt. Huu! Toivottavasti onnistuu. Huomenna taas menen halliin ostamaan tuoretta kalaa, ja täydennän loppuviikon ruokatarpeet. Toistaiseksi tällä yhden päivän kokemuksella olen erittäin tyytyväinen suunnitelmaani 🙂
Tadaa! Tuosta kuvan alapuolelta löytyy nyt uusi sivu, jonne olen päivittänyt tämän ja seuraavan viikon ruokalistat. Tai siis sen, mitä olen suunnitellut laittavani seuraavan kahden viikon aikana. Nyt muutama tärkeä pointti:
Meidän normaali viikkoruoka EI näytä tuollaiselta. Nämä listat ovat noin 100 kertaa monipuolisemmat ja mielenkiintoisemmat kuin mitä yleensä syömme. Se on tässä juuri pointtina. Tällaista ruokalistaa haluaisin noudattaa, mutta en ole noudattanut. Nyt kokeillaan, muuttuvatko nämä kuvitelmat todellisuudeksi, kun olen kirjoittanut ne paperille. Toisaalta en käyttänyt listojen tekemiseen niin paljon aikaa, kuin olin ennalta suunnitellut. Ei tullut sopivaa hetkeä vastaan, joten listat on koottu useammassa erässä. Keittokirjoja on konsultoitu.
Olen merkinnyt listaan kaikki ”erikoistilanteet”: mitä pitää ottaa pakastimesta, milloin tulee vieraita ja milloin aion tehdä jotain ruokaa pakastimeen odottamaan myöhempiä aikoja. Nämä asiat heijastuvat myös ostoslistaan.
Kauppalistan suunnittelu on vielä tekemättä. Lähden kauppaan nyt maanantaiaamuna, ja seuraavan kerran keskiviikkona, kun tarvitsen tuoretta kalaa. Yritän tehdä mahdollisimman tarkan listan, jotta ei tule hutiostoksia.
Lista on sikäli kunnianhimoinen, että sillä on pari sellaista ruokaa, joita en ole ennen tehnyt. Varaan myös oikeuden muutoksiin – listan on tarkoitus palvella minua, eikä päinvastoin. Tajusin, että ensi viikolla ei ole kalaa, joten spagetti taitaa muuttua uuniloheksi vielä. Haluaisin jauhelihakastiketta pakkaseen, mutta sitä ehtii tehdä toistekin. Päivitän ruokalistoja myös tänne, mikäli teen muutoksia.
Tulossa tällä viikolla: pidän teitä ajantasalla sen suhteen, miten toteutus lähtee sujumaan. Lupaan olla rehellinen: jos menee ihan pyllylleen niin sitten raportoin senkin. Jääkaapin inventaariota olen lykännyt päivästä toiseen, mutta tiedostan kipeästi, että ilman sitä tämä homma ei toimi. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä sen tänään. Ajattelin myös kirjoittaa tämän viikon listasta tarkemmin vaikkapa huomenna. Myös Kutri.netin Katrin on tarkoitus kokeilla samantyyppistä ruokasuunnittelua, ja varmaan teemme jossain vaiheessa jotain yhteistä yhteenvetoa aiheesta.
Jee! Nyt tämä vihdoin lähtee liikkelle!
Olen huomannut, että ruokarutiineissani on paljon korjattavaa. Vaikka jättäisin ateriasuunnittelun tekemättä, on silti monia asioita, jotka voisi tehdä järkevämmin. Olen huomaamattani aiheuttanut itselleni turhaa stressiä, koska en ole pysähtynyt kyseenalaistamaan omia tottumuksiani aiemmin.
Yksi niistä on se aika päivästä, jolloin teen ruokaa. Tähän saakka rutiinina on ollut, että valmistan ruokaa aina lounaaksi, ja lämmitän samaa ruokaa päivälliseksi. Ainoastaan silloin, jos tulossa on ollut ruokavieraita, olen tehnyt uuden ruoan illaksi. Tälle järjestelylle ei ole ollut mitään erityistä syytä, olen vain ajautunut tekemään niin. Nyt asiaa pohdittuani tajusin, että minun kannattaisi laittaa ”uusi” ruoka aina iltapäivällä, ja lämmittää tähteet lounaaksi. Se tukisi meidän arkirytmiä paljon paremmin. Aamupäivät ovat useimmiten täynnä ohjelmaa, joten ruoanlaitolle tulee usein kiire. Kun uutta ruokaa alkaa laittaa siinä vaiheessa, kun sekä itse että lapsi on nälkäinen, on ykköskriteeri yleensä nopeus. Siinä ei hirveästi tule kehiteltyä mitään uutta. Mutta voisin yhtä hyvin laittaa ruokaa iltapäivisin kaikessa rauhassa, ja säästää pari annosta lounaalle. Nopea lämmitys suoraan jääkaapista, eikä enää tarvitsisi stressata onko mitään ruokaa, ja kauanko sen tekemiseen menee.
Kiitos lukemani e-kirjan, ymmärrän nyt paremmin määrien suunnittelun päälle. Kuten eilen kirjoitin, pakastin ei täyty itsestään. Mutta jos haluan tehdä niin paljon, että sitä riittää myös pakkaseen, pitää oikea määrä näkyä jo ostoslistalla. Tämä siis siksi, että en ole mikään keittiöihme, joka tuosta vaan näppituntumalla osaisi ostaa oikean määrän jauhelihaa ilman sen kummempaa pohdiskelua. Niinpä raaka-ainemäärät on pohdittava valmiiksi jo ennen kuin lähtee ostoksille. Sen sijaan, että kirjoittaisin lapulle ”kanaa”, minun pitäisi kirjoittaa esim. ”6 broilerin rintafilettä”. Ensimmäisessä tapauksessa nappaan hyllystä jotain, joka hyvällä tuurilla vastaa sitä mitä oikeasti tarvitsisin. Jälkimmäisessä tapauksessa ostan täsmälleen sen mitä tarvitsen. Välillä minulle käy myös toisin päin – tällä viikolla ostin kalaa, mutta aivan liikaa. En pysähtynyt miettimään miten paljon sitä oikeasti menee, ja ajattelin vain ostaa niin paljon ettei se lopu kesken. Hyvä ajatus, mutta olisi pitänyt ensin inventoida se jääkaappi. Yhdessä edellisten ruokien kanssa tuli ostettua aivan liikaa.
Viimeisenä oikeastaan lisäys tuohon pakastin-pohdintaan – minun pitää ottaa johonkin kylmäkoneiden lähettyville maalarinteippiä ja tussi, joilla voin merkitä mitä missäkin purkissa on. Ihan turha haaveilla tekevänsä niin, jos välineitä pitää ensin etsiä toisesta huoneesta. Käsittääkseni uusien rutiinien oppiminen onnistuu sitä paremmin, mitä helpommaksi se on tehty, joten yritän tässä helpottaa omaa oppimistani.