Nyt on käynnissä päivä nro 2, ja jo tähän mennessä on tullut muutamia havaintoja. Koska en ehtinyt tehdä listaa viikonlopun aikana täysin valmiiksi, jouduin viimeistelemään sen maanantaiaamuna. Siihen meni sen verran aikaa, että normaalit maanantairutiinit jäivät osin tekemättä. Tästä siis opin heti sen, että listoja varten täytyy todella varata aikaa reippaasti (esim. reilu tunti) tai muuten niitä joutuu paikkailemaan lennossa.
Keskityin kauppalistan tekemiseen kerrankin kunnolla, ja mietin etukäteen paljonko mitäkin tarvitaan. Samalla vaivalla lisäsin listalle aamiaistarpeita yms. ja marssin listan kanssa kauppaan. Ostosten teko oli hyvin vaivatonta ja miellyttävää, koska tällä kertaa siitä puuttui päämäärätön haahuilu ja ihmettely. Koska kaikki välttämätön oli listalla, jaksoin muistaa vielä kaupassa pari juttua, jotka olivat kuivakaapista loppu. Ostosten määrä osui nappiin kaiken muun paitsi leivän osalta. Sitä ostin liian vähän kolmeksi päiväksi, mutta periaatteesta en aio tänään käydä pelkän leivän takia kaupassa. Huomenna, kun on jälleen kauppapäivä, pitää miettiä paljonko leipää loppuviikoksi tarvitaan, ja laittaa pakkaseen odottamaan.
Broileripyöryköiden valmistus sujui hyvin, ja niitä riitti mukavasti pakkaseen, kuten oli tarkoituskin. Mutta vanhat tavat istuvat tiukassa! Kun pallerot olivat purkissa, meinasin melkein laittaa ne pakastimeen merkitsemättä, sillä ”kyllähän mä nyt muistan, mitä missäkin purkissa on”. Sain itseni tästä idiotismista onneksi ajoissa kiinni, ja hain kiltisti teippiä ja kynän. Nyt tiedän varmuudella, mitä siinä purkissa on ja milloin se on pakastettu. Uusien tapojen oppiminen vaatii näköjään itsekuria yllättävissä tilanteissa.
Jääkaapin inventaario tuntuu nousevan kynnyskysymykseksi. En vaan mitenkään meinaa saada sitä tehdyksi, vaikka tiedän sen välttämättömyyden. Nytkin tajusin maanantaina, että viikonlopun jäljiltä oli jämiä useamman ihmisen tarpeiksi. Se taas aiheutti ensin pientä päänvaivaa, koska en ollut ottanut sitä huomioon listoja tehdessä. Toisaalta tämä osoitti sen ajatuksen oikeaksi, että sunnuntaisin on syytä tarkistaa, mitä kaikkea valmista ruokaa jääkaapissa on, ja sopeuttaa ruokalistan seuraaminen jämätilanteeseen. Nyt kun kyseessä oli tavallaan päivä nro 0, tämä pieni sekoilu vielä sallittakoon.
Tänä iltana on ensimmäinen tulikoe, koska aion tehdä kasvisruokaa, jota en ole ennen tehnyt. Huu! Toivottavasti onnistuu. Huomenna taas menen halliin ostamaan tuoretta kalaa, ja täydennän loppuviikon ruokatarpeet. Toistaiseksi tällä yhden päivän kokemuksella olen erittäin tyytyväinen suunnitelmaani 🙂
Ruisleipä – jos sitä syö – on kiitollinen pakastettava.
Pari huomiota kuitenkin:
– tuore on tuore pakastettunakin.
– sekä pakastettaessa että sulatettaessa pussi pitää olla koko ajan kiinni – ei se kosteus ole mitenkään ”ylimääräistä” mitä esim hetkellisesti tiivistyy sulavan pussin sisäpintaan.
– jos ei huoneenlämmössä ole ruisleipää, niin ei ole syytä itkupotkuraivareihin: ruispala pakkasesta leivänpaahtimeen ja hetken päästä voi jo irrottaa puoliskot toisistaan ja paahtaa sivun kerrallaan. Toki kuivempaa kuin vastaleivottu, mutta hyvää.
Pistin heti yhden pussin ruisleipää pakastimeen! Tämäkin on sellainen vararuoka, joka on ollut mielessä. On jokseenkin ankeaa huomata, että leipä on loppu ja ulkona tulee räntää vaakatasossa. Nyt on ainakin ensimmäinen hätävara pakkasessa!
Ruisleivän sulattamisesta leivänpaahtimessa vielä yksi vinkki: kokeile paahtaa ruispala niin, että irrotat palaset toisistaan vasta paahtamisen jälkeen, jolloin pinnasta tulee rapea mutta sisus säilyy ihanan pehmeänä:) Varsinkin jos leipä on ollut pakastettaessa tuoretta.
Mun pitää kohta kerätä nämä ruokavinkit kaikki yhteen, samalla tavalla kuin tein tiskikonevinkkienkin kanssa. NÄitä uusia hyviä vinkkejä on jo niin paljon, että häviävät tänne muiden joukkoon!