Rehellinen raportti ensimmäiseltä viikolta:

Systeemi toimi pääpiirteissään hyvin, mutta onnahteli vielä siellä täällä. Onnistuin tekemään jokaisena päivänä juuri sitä ruokaa, minkä olin suunnitellut. Broileripyörykät onnistuvat hyvin. (Ne olivat siis itsetehtyjä, eräs lukija oli arvellut minun ostaneen valmiita kaupasta…) Purjopaistoksesta tuli lopulta jonkin sortin munakas, mutta se sisälsi kaikki reseptissä luetellut aineet. Vietnamilainen kala onnistui erinomaisesti, joskin unohdin käyttää pakastimesta ne kookosmaidot pois. Tryffelirisotto muuttui tryffelillä maustetuksi perunamuussiksi, koska rupesi enemmän tekemään mieli perunoita. Lasagnessa ei ollut valittamista, rukolan unohdin mutta kirsikkatomaatteja oli. Suuret linjat olivat siis kohdallaan.

Kaupassa käynti oli kuluneella viikolla poikkeuksellisen miellyttävää. Kävin kerran maanantaina ja toisen kerran keskiviikkona. Koska molemmilla kerroilla mukana oli yksityiskohtainen lista, muistin kaiken tarpeellisen ja ostin oikeita määriä. Näköjään kauppalistasta on myös se etu, että se vapauttaa muistikapasiteettiani niin paljon, että molemmilla kerroilla tuli mieleen ostaa myös listan ulkopuolelta muita loppumassa olevia ruokia, jotka muuten olisin varmasti unohtanut. Luulen, että tämä kauppatahti sopii meille paremmin kuin hyvin.

Eniten epäonnistui salaattien ja vihannesten syöminen. En muistanut tai jaksanut tehdä salaattia suunnitelman mukaan, ja sen seurauksena kaappiin pilaantui vielä yksi salaattiruukku. Aika noloa. Toinen kompastuskivi oli pakastimen hyödyntäminen. Muistin kyllä pakastaa kaikki mitä oli tarkoituskin (asianmukaisesti merkittynä), mutta unohdin ottaa ruokia ajoissa sulamaan. Sitten piti välillä vähän soveltaa. En myöskään tullut lukeneeksi reseptejä tarpeeksi tarkkaan, ja niinpä huomasin liian myöhään, että esim. maustehyllystä puuttui poropadassa tarvittavia mausteita. Se ei varsinaisesti haitannut aterian valmistamista, sillä improvisoin käytettävissä olevan valikoiman puitteissa.

Pari kertaa piti käyttää itsekuria sen suhteen, että pysyin suunnitelmassa, enkä ruvennut kehittelemään jotain pikaruokia listan ulkopuolelta. Aistin noissa tunnelmissa ensinnäkin vanhaa tottumusta, ja ryhtymisen vaikeutta – kunnon ruoan laittaminen on kuitenkin aina pieni ponnistus, ja minä en ole mikään superkokki. Toisaalta koska kaikki raaka-aineet olivat olemassa, ei ruoan laittaminen koskaan ollut mitenkään ylivoimaista, ja aina jälkeenpäin olin hyvin tyytyväinen, että kuitenkin rupesin.

Aterialista oli koneella, mutta se pitää selvästikin printata jääkaapin oveen, jotta muistan esimerkiksi ottaa ruokia sulamaan. Tajusin myös, että jos käyn kaupassa vain kahdesti, myös maitoa ja leipää on ostettava ajatuksella, niin etteivät ne lopu kesken. Otin vinkistä vaarin ja päätin ruveta pakastamaan maanantaisin leipää loppuviikkoa varten. Pakastimen tehokasta hyödyntämistä täytyy siis vielä opetella. Sen sijaan uusi rytmi, jossa laitan uutta ruokaa iltapäivisin ja lounaalla lämmitetään jämiä, on ollut todella onnistunut muutos. Aamupäivistä on kiire kadonnut kokonaan.

Kokonaisuudessaan olen kokeiluun tyytyväinen, ja jatkan samalla linjalla. Tämän viikon ruokalista on tuolla näkyvillä edelleen, jos joku sitä haluaa käydä kurkkaamassa. Tämän viikon hommiin kuuluu myös kuivaruokakaapin siivoaminen. Koetan nyt saada nuo viime viikon  ongelmat poistettua (eli tsemppaan salaatin kanssa). Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että tämä on meille juuri oikea systeemi. Arvelen, että noin kuukauden päästä systeemi on hioutunut kohdilleen ja pystyn arvioimaan todellisia hyötyjä.