Komeroa siivotessa ja järjestäessä törmäsin siihen, että meille oli ostettu mm. nenäliinoja ja talouspaperia, vaikka edellisiäkin oli vielä jäljellä. Olen tähän saakka ollut sitä mieltä, että jos ostaa vahingossa tuplakappaleita, se johtuu yleensä siitä, että tavaroita on liikaa ja vanhat ovat hautautuneet muun kaman alle. Mutta tarkistan kantaani: myös epäjärjestys voi johtaa siihen, että tulee ostettua turhaa.
Komero on ollut niin sotkussa, että edelliset ostokset ovat vain hävinneet sinne. Tästä kertoi esimerkiksi se, että talouspaperia löytyi yksi avaamaton ja kaksi avattua pakkausta. Sotku on johtunut paitsi huolimattomuudesta ja viitsimättömyydestä, myös siitä, että selkeää paikkaa talouspaperirullille ei ole ollut. Kun molemmat aikuiset ovat täydentäneet varastoja, rullat on laskettu kädestä milloin mihinkin. Seuraavalla kerralla toinen ei ole tiennyt eikä huomannut, että edellisiäkin olisi ollut jäljellä, saati sitten osannut laittaa uudet vanhojen seuraksi samaan paikkaan.
Tässä onkin se toinen kompastuskohta: missä minusta on tavaran paikka, ja missä puolison mielestä? Kuuntelin äskettäin erästä podcastia, jossa pohdittiin tätä samaa asiaa. Puolisoiden logiikka jonkun esineen luontaisen säilytyspaikan suhteen voi olla hyvinkin erilainen. Tästä seuraa se, että jomman kumman mielestä tavara on aina joko hukassa tai väärässä paikassa. Yksi ratkaisu on useamman samanlaisen esineen hankkiminen. Tietyissä tilanteissa se onkin järkevää, etenkin jos talo on iso (en tiedä voiko yksiössä tulla tätä ongelmaa vastaan ylipäätään?) Jos vaimon mielestä vasaran paikka on eteisen sekalaatikossa, mutta mies etsii sitä aina ensimmäisenä autotallista, kahden vasaran säilyttäminen on yksinkertainen ratkaisu.
Olen huomannut, että välillä ihmisten ajatukset siitä, missä mitäkin pitäisi olla, voivat olla varsin persoonallisia. Minun mielestäni käsirasvaa kuuluu tietenkin säilyttää tiskipöydän alla olevassa kaapissa. Jutellessani kaverin kanssa, huomasin että tämä ei olekaan mikään universaali tapa. Kaveri oli aivan äimistynyt koko ideasta, vaikka minusta paikka on aivan looginen, koska tiskaamisen jälkeen tarvitsee käsirasvaa, ja olen kotoa oppinut että näin tehdään.
Tässä talouspaperikysymyksessä päädyin siihen, että kun komero on nyt järjestyksessä, päätin että rullien paikka on vasemmalla hyllyllä keskellä. Näytin myös puolisolle, mihin olin kaikki rullat laittanut. Järkeilen niin, että jos itse systemaattisesti alan laittaa talouspaperin aina samaan paikkaan, pian muukin perhe alkaa automaattisesti mennä etsimään uutta rullaa sieltä. Olen kuitenkin huomannut, että uusien säilytyspaikkojen vakiintuminen ei käy kädenkäänteessä. Ehkä tässä tilanteessa, kun selkeää yhtä paikkaa ei ole ollut, uusi paikka vakiintuu nopeammin.
Yhteenvetona kuitenkin totean, että vaikka tavaraa ei olisikaan liikaa, saattaa sekasotku silti aiheuttaa turhaa ostamista. Luen parhaillaan mielenkiintoista kirjaa sekasotkun eduista järjestykseen verrattuna, mutta on sanottava, että toistaiseksi en ole ollut hirveän vakuuttunut. Arkikokemus kertoo, että tavaroiden hyvällä järjestyksellä on kyllä paljon käytännöllisiä etuja. Kuten esimerkiksi se, ettei osta turhaa.
Oletteko huomanneet samaa ilmiötä, että epäjärjestys aiheuttaa turhaa ostamista? Ja mistä tietää, että tavara on oikeassa paikassa?
Sä tiskaat paljain käsin?! Iik, kylmiä väreitä! Hanskat, hyvä ihminen.
Käsirasvaa on vähintään seuraavissa paikoissa: laukussa, töissä, yöpöydällä, eteisessä ja meikkien kanssa samassa.
En kaikkea, mutta tietyt astiat on pakko – vanhat lasit, paistinpannut ja sellaiset.
Käsirasva löytyy yöpöydältä (paksu), vessasta (ohut ja nopeasti imeytyvä), käsilaukusta (ohut ja nopeasti imeytyvä) ja työpaikalta (ei väliä, millainen).
Mullakin on noita moneen lähtöön, yleensä aina käsilaukussa sekä yöpöydällä. Mulla kuivuu kädet ilman tiskaamistakin, etenkin talvisin!
Tässä on yksi sudenkuoppa, päättääkö nainen,missä tavarat säilytetään, ja mikä on se järjestys. Miehellä – tai isoilla lapsilla – voi olla erilainen logiikka.
Käsirasva löytyy vessan, jonka sijainti on keskeinen, kaapista. Ei monta putkiloa, ettei mene vanhaksi. Tosin en käytä sitä joka päivä, kun iho on muutenkin käsissä hyvä. Jalkarasva on yöpöydän laatikossa, jotta muistan laittaa sitä illalla viimeiseksi. Vaihtoehtoisesti molemmat ovat isossa toilet-laukussa, kuten tänään.
Se onkin hyvä kysymys kuka päättää, ja miksi! Minusta tuntuu että usein ei kumpikaan erityisen aktiivisesti, tavarat vain päätyvät jonnekin. Ja jos puolisoilla on eri logiikka, tavaroita päätyy eri paikkoihin. Siinä mielessä tuo ehdotus useammasta kappaleesta on toimiva, molemmat voivat pitää esinettä siellä missä haluavat. Toisaalta jos toinen on erityisesti vastuussa esim. jonkin esineen ylläpidosta tai uusien hankkimisesta, on luontevaa, että hän myös päättää missä tavaroita pidetään.
”Olen tähän saakka ollut sitä mieltä, että jos ostaa vahingossa tuplakappaleita, se johtuu yleensä siitä, että tavaroita on liikaa ja vanhat ovat hautautuneet muun kaman alle. Mutta tarkistan kantaani: myös epäjärjestys voi johtaa siihen, että tulee ostettua turhaa.”
Eli siis se, että ”tavaroita on liikaa ja vanhat ovat hautautuneet muun kaman alle” ei tarkoita, että se olisi ilmiö nimeltä ”epäjärjestys”. Vaan ”myös epäjärjestys” voi johtaa tuohon?
Mitä mielenkiintoisinta…
Tarkoitin, että liika tavara helposti johtaa epäjärjestykseen, mutta epäjärjestystä voi tietysti olla vaikka tavaraa olisi ihan sopivasti. Tästä siis kyse omassa tapauksessani. Komero ei ollut liian täynnä, kamat vaan olivat huiskin haiskin.
Minulla ainakin keittiön vetolaatikot taipuvat menemään sotkuun, koska niitä ei vaan saa järkevästi järjesteltyä. Tai ainakaan minä en saa. Säilytän siellä mm. tiskiharjan vaihtopäitä ja monesti on käynyt niin, että olen huomannut ostaneeni uusia, vaikka vanhojakin on siellä kaman alla.
Olen huomannut, että järjestyksen säilymisen kannalta on usein parempi, jos jotain tavaraa on useampi kappale, vaikka periaatteessa yhdelläkin selviäisi. Esim. sakset – yhdet keittiössä, yhdet työpöydällä, yhdet kylpyhuoneessa. Jos olisi vain yhdet, niitä tod.näk. joutuisi aina etsimään ja tuntuisi raskaalta jaksaa aina palauttaa ne johonkin tiettyyn paikkaan toiselle puolen asuntoa. Olen myös alkanut harkita, josko hankkisin myös toisen rikkalapion. Nyt meillä on yksi ja sitä säilytetään keittiössä. Mutta kun jatkuvasti tarvitsee lakaista hiekat yms. eteisestä, olisi näppärämpää tarttua toimeen, jos sielläkin olisi aina valmiina välineet. Ja – ehkä toiveajattelua – kenties miehenkin saisi helpommin motivoitua hommaan.
Ps. Sain ensimmäisten joukossa kirjasi lainaan kirjastosta! 🙂
Olen samaa mieltä noista tuplakappaleista. Jos omistaa kaksi samanlaista esinettä, mutta toiselle ei ole koskaan mitään käyttöä, silloin se toinen on turha. Mutta jos molempia käytetään jatkuvasti, niin miksi silloin karsia? Minulla on mm. kuulokkeita, apukasseja, kynsisaksia, käsirasvoja ym. käyttötavaroita monia kappaleita. Ideana on juuri tuo, ettei niitä tarvitsisi lähteä erikseen etsimään vaan olisi aina käden ulottuvilla.
Ja hei, olisipa kiva kuulla ajatuksiasi kirjasta! Käy ihmeessä lisäämässä oma arvostelu tänne: http://arkijarki.net/tavarataidot/
Tämä! Omasta kokemuksesta voin sanoa, että talossa, jossa on monta tulisijaa ja niitä myös käytetään, on ehdottoman tarpeellista, että takkavälineet ja puulaatikko on erikseen joka uunille. Ihminen, joka ei ikinä ole huolehtinut tällaisesta talosta voisi pitää täysin järjettömänä ajatusta viidestä takkasetistä, ja on totta, että yhdelläkin pakon edessä pärjäisi, mutta kyllä se edestakaisin juokseminen hiilihangon kanssa kohtalaisen älytöntä on.
Olet oikeassa. Erilaisilla asunnoilla on ihan erilaisia vaatimuksia. Ja mitä isompi talo, sitä enemmän yleensä on tarvetta tuplakappaleille.
Ollaan asuttu 2 1/2 vuotta tässä asunnossa, tässä kokoonpanossa (uusperhe). Lasit ja lautaset on koko ajan ollut samoissa kaapeissa. Minä asiaa muuttaessa pähkäilin ja päätin. Edelleen mieheni ja vanhin poikansa etsivät päivittäin laseja tai lautasia vääristä paikoista ja tiskikonetta tyhjentäessään laittavat ne ihan eri paikkoihin ( eivät sinne, mistä itse etsivät). Enää en viitsi hermostua vaan lähinnä kikattelen muuten niin fiksujen miesten logiikalle.
Että onnea vaan talouspaperien kanssa 😉