Joulunjälkeistä raivaamista

Ennen joulua on tapana siivota, ja sitten yhdessä illassa olohuoneeseen, keittiöön ja vähän muuallekin laskeutuu kauhea kaaos. Jääkaappi pursuilee epämääräisiä jämiä, joita tungetaan sitten sikin sokin toistensa päälle. Pöydillä on tiskiä, koska jouluruokia varten tarvitaan niitä erikoisastioita, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen. Olohuoneessa leijailee lahjapapereita, pakettikortteja ja nauhoja, siellä tällä on erilaisten esineiden tyhjiä pakkauksia. Kaikkialla on lahjoja, joita ei vielä ole laitettu paikoilleen. Tästä ei voi syyttää lapsia, sillä leogjen lisäksi pöydillä seikkailee huiveja, hanskoja, uusia kirjoja ja vaikka mitä. Joka paikassa on neulasia ja piparinmuruja. Tämä vain todistaa, että sekä ennen että jälkeen juhlien on pakko siivota.

Jouluaattoon tuo ihana sekamelska jotenkin sopii, ja joulupäivänä sitä vielä sietää, mutta viimeistään Tapanina ainakin minua alkaa ärsyttää. Olen yrittänyt taltuttaa kaaosta systemaattisella raivaamisella. Jääkaapista on päättäväisesti syöty pois aaton juhlaruokien rippeitä. Tämän päivän tavoitteena on poistaa olohuoneesta kaikki tavarat, jotka eivät kuulu sinne. Kannattaa aloittaa helpoimmasta päästä. Ota tyhjä paperikassi, ja mätä sinne kaikki käärepaperit ja kiikuta roskikseen. Siis roskiin, ei paperikeräykseen. Mutta paperikassi pysyy auki on hyvän muotoinen, joten suosittelen siksi sitä tähän hommaan.

Sen jälkeen otetaan esine kerrallaan käteen, ja päätetään mihin se kuuluu. Kirjat hyllyyn, vaatteet kaappiin ja niin edelleen. Jos ei tiedä mihin laittaisi, niin pitää päättää. Jos ei päätä, esine jää seilaamaan jonkun pöydän päälle, josta sitä siirrellään päivittäin jonkun muun tason päälle. Tämä ei lisää siisteyttä, koska koti näyttää siistiltä vasta sitten, kun sekalaiset tavarat poistetaan pinnoilta. Jos joulunpyhinä on jättänyt normaalit arkirutiinit tekemättä, nyt on oikea hetki palata normaaliin. Itselläni loma jatkuu, mutta pyykkiä on pakko pestä siitä huolimatta. Tiskikonerutiinista en ole päästänyt irti missään vaiheessa, se on niin iso osa toimivaa keittiötä ja stressitöntä elämää. Ja on meillä imuroitukin jo kertaalleen, ja tänään imuroidaan uudestaan, kun lattia paljastuu lahjojen ja papereiden alta.

Onko teillä joulunjälkeinen raivaus jo lähtenyt käyntiin?

Lähtöpisteessä

Kun aloitin Koko koti kuntoon -projektin, siivosin ensimmäisenä jääkaapin ja muut ruokakaapit. Voin kertoa, että jääkaapin järjestys ei pysynyt täydellisenä koko syksyä. Tänään raivasin kaapin uudelleen. Tämä on olennainen jouluvalmistelu. Silloin nimittäin jääkaappi on yleensä muutaman päivän ajan täpösen täynnä, joten on turha säilytellä siellä ylimääräisiä jämäruokia. Inventaario on muutenkin paikallaan tässä vaiheessa, kun kaupat ovat vielä pari päivää auki ja täydennyksiä voi tehdä.

Meidän jääkaapissa oli hyllyille ilmaantunut myös erinäistä tahraa ja läiskää, joten pyyhin pinnat puhtaiksi. En tyhjentänyt kaappia kokonaan, mutta otin osan tavaroista hetkeksi ulos sisällön selvittelyä ja hyllyjen puhdistusta varten. Nyt kaappi on taas ojennuksessa: alimmassa laatikossa on vihannekset ja juurekset, alimmalla hyllyllä valmiit ruuat ja jämät sekä kananmunat, seuraavalla leivänpäälliset ja säilykkeet, toiseksi ylimmällä jugurtit, viilit ym maitotuotteet ja ylimmällä juomat ml. avaamattomat maitotölkit. Tämä järjestys hyödyntää jääkaapin lämpötilaeroja siten, että pilaantuvat eli valmiit ruuat ovat kylmimmässä ja juomat ylhäällä lämpimimmässä kohdassa.

Valitettavasti jouduin taas heittämään jonkin verran pilaantunutta ruokaa pois. Tämä on asia, jonka opettelu tuntuu olevan aivan mahdotonta. En tiedä millä saisin itseni motivoitua tsemppaamaan niin paljon, ettei esimerkiksi vihanneslaatikkoon ikinä unohtuisi mitään. Siis tiedän kyllä miten se käytännössä tehdään, mutta en tiedä millä saisin itseni toteuttamaan noita toimenpiteitä systemaattisesti läpi vuoden. Äh ja pöh, täytyy palata aiheeseen jälleen kerran ensi vuoden alussa.

Nyt jääkaappi on kuitenkin puhdas ja järjestyksessä, eikä siellä luuraa mitään epäilyttävää. Seuraavaksi täytyy vielä viedä tyhjät pullot kauppaan ja tyhjentää kaikki mahdolliset roskikset. Sain juuri isännöitsijältä muistutuksen, että myös roskakuskit ovat jouluna lomalla, joten roskiksia ei kannata tukkia suotta pyhien aikaan. Biojätteet tietenkin on vietävä, mutta kuivan sekajätteen viemistä suositeltiin hieman viivyttelemään, jos vain mahdollista.

Joulustressissä on järkeä

Tähän aikaan vuodesta on helppo löytää juttuja, joissa annetaan ohjeita joulustressin välttämiseksi. Olen ehkä itsekin kirjoittanut samasta näkökulmasta joskus aikaisempana vuonna. Nykyisin ajattelen asiasta hieman toisin, sillä luin syksyn aikana kirjan, joka muutti koko asenteeni stressiin. Kyseessä on Kelly McGonigalin Upside of Stress – en tiedä onko sitä suomennettu. Nimen voisi vapaasti kääntää vaikkapa ”stressin parempi puoli”. McGonigal on syvällisesti perehtynyt stressiin ja etenkin sen haitallisuuteen. Hänen teesinsä on, että stressaamista ei kannata – eikä edes voi – lopettaa. Sen sijaan kannattaa stressata fiksummin kuin ennen.

McGonigal kirjoittaa, että kaikki tärkeät asiat aiheuttavat stressiä. Jos ajatuksen kääntää ympäri, se tarkoittaa sitä, että stressaamme vain asioista, joilla on meille jotain merkitystä. Kukaan ei stressaa tavallisesta torstaipäivästä, koska siinä ei ole mitään, mikä olisi stressaamisen arvoista. Joulusta stressaamme, koska pidämme joulua paljon merkittävämpänä päivänä kuin tavallista keskivertotorstaita. Ihmisillä on erilaisia syitä, mutta esimerkiksi minulle joulusta voi syntyä paineita, koska haluan antaa lapsilleni elämyksiä, luoda läheisilleni ihanan juhlan ja kunnioittaa tiettyjä perinteitä, joita itse pidän arvossa. Ne ovat ihan hyviä syitä stressata vähäsen.

Itse näkisin, että priorisointi on jälleen avainasemassa, ja stressi kannattaa säästää niihin asioihin, jotka todella ovat tärkeitä. Esimerkiksi minulle on olennaista, että joulupöydässä on tietyt ruuat alusta asti itse tehtyinä, että se yksi tärkeä kortti tulee lähetettyä ja että kaikille asianosaisille on sopiva lahja. Joku muu arvostaa eri asioita. Kaikesta mahdollisesta ei kannata ottaa paineita, eikä täydellisyyttä ole mahdollista muutenkaan saavuttaa. Sen sijaan kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka itselle ja omalle perheelle ovat niitä tärkeimpiä, ja hössöttää niistä. Lopuista hössötetään sitten jos aikaa jää.

Oikeastaan pointtini on, että ei se haittaa jos joulustressi iskee. Stressaaminen ei nimittäin tutkimusten mukaan ole vaarallista, ellei itse ole sitä mieltä. Stressin voi nähdä haitallisena ja inhottavana tilana, josta pitäisi päästä hinnalla millä hyvällä eroon. Tai sitten siihen voi suhtautua niin, että sen avulla ihminen toimii tehokkaammin, näkee vaivaa ja saa paljon aikaiseksi. En väitä, etteikö stressi olisi sinänsä epämiellyttävä tunne, mutta toinen kysymys on, pitäisikö  kaiken sitten tuntua vain ihanalta. Harvat todella kivat ja hienot kokemukset ja asiat syntyvät ilman minkäänlaista vaivannäköä.

Jos siis ”kärsit” joulustressistä, stressaile rauhassa äläkä ota paineita siitä, että nyt pitäisi lakata stressaamasta. Meillä on erilaiset voimavarat ja resurssit, ja ne kannattaa keskittää niihin itselle tärkeimpiin juttuihin. Jos niistä tulee vähän stressiä, niin hyvä vaan. Se kertoo siitä, että asia on tärkeä.

Joulu on listojen kulta-aikaa

Oletko tehtävälistojen ystävä? Hesarissa oli viime viikolla mielenkiintoinen juttu siitä, millaiset listat ovat tehokkaimpia. Jos listaa kaikki mahdolliset asiat samaan listaan, tuloksena on vain turhautumista, sillä tehtävät ovat eri kokoisia. Osan voi tehdä heti, osa taas on sellaisia, jotka pitävät sisällään monta eri vaihetta. Tämän ainakin minä tunnistin. Voisin hyvin kirjoittaa joulunvalmisteluun listan, jossa lukisi ”joulusiivous” ja ”tilaa kinkku”. Toisen hoitaa puhelimessa parissa minuutissa, toinen taas on vähimmilläänkin useamman kohdan projekti. Selvästikään ne eivät kuulu samalle listalle.

Olen päättänyt aloittaa jouluvalmistelut virallisesti ensi maanantaina, Itsenäisyyspäivän jälkeen. Sitten on sopivasti kolmisen viikkoa aikaa, ja uskoisin ehtiväni kaiken hyvin. Se vaatii kuitenkin organisoitumista, ja sitä varten teen tietysti listoja. Hallitsen arjen kaaosta kirjoittamalla asioita ylös muistiin, mutta tarvitsen useamman listan, koska kuten yllä kävi jo ilmi, yhdellä tulee vain turhautuminen. Maanantaina kirjoitan ainakin seuraavat listat:

  1. Ruoka ja juoma: ensin mietin mitä syödään, sitten mietin kuinka monta syöjää. Sen jälkeen teen listan ostettavista ruuista ja juomista, sekä siitä mitä minä teen ja mitä joku muu tuo. Ja aikataulutan myös – milloin leivotaan piparit, milloin tehdään laatikot, monelta kinkku pitää laittaa uuniin.
  2. Lahjalista: mitä ja kenelle. Tähän pitää vähän paneutua.
  3. Siivous: tämä on tänä vuonna lyhyt, sillä siivooja tekee varsinaisen perussiivouksen. Mutta jääkaappia hän ei pese, eikä raivaa lastenhuoneesta ylimääräisiä leluja pois.
  4. Muut tehtävät: koristelu, kuusi ja kaikki muut. En nyt tähän hätään edes muista kaikkea, mutta lista pitenee kunhan syvennyn.

Tuossa Hesarin jutussa oli hyvä huomio, että on myös ”Anna olla” -kategoria. Aina tulee listattua myös sellaisia juttuja, jotka ajattelee jossain optimismihuumassa hoitavansa. Sitten kun oikeasti alkaa listan asioita toimittaa, alkaa vähitellen käydä selväksi, mitkä asiat ovat oikeasti kriittisiä, ja mitkä voi ihan hyvin jättää tekemättäkin. Täytyy vain olla tarkkana, ja ymmärtää heivata ne turhat kohdat listalta ajoissa, sen sijaan että alkaisi ahdistua siitä ettei kaikkea millään ehdi. Itse olen tähän ajoittain syyllistynyt, mutta oikeasti kyse on priorisoinnista. Olisi hienoa, jos keittiön sokkelit ehtisi pyyhkiä puhtaiksi ennen aattoa, mutta todellisuudessa se on joulutunnelman kannalta aivan yhdentekevä toimenpide.

Millaisia joululistoja te harrastatte?

Sateisen harmaa viikko

Syystä tai toisesta tällä viikolla ei ole juurikaan ollut inspiraatiota kirjoittaa. Niinpä teen tähän nyt tällaisen yleispostauksen ilman sen kummempaa agendaa.

Päätin tänä vuonna luopua kanervista ja muista oikeista kukkasista parvekkeella, ja ostin niiden tilalle K-raudasta muovista havuköynnöstä. Se näytti paketissa hiukan ankealta, mutta avattuna, pörhennettynä ja parvekkeen kaiteelle aseteltuna yllättävän kivalta. Ledivalot näyttivät sen päällä hauskoilta, mutta nyt huomasin että puolet lampuista ei pala. Jossain on johto poikki, enkä onnistunut löytämään oikeaa kohtaa. Se harmittaa, täytyy ehkä käydä ostamassa uudet valot. Jostain muuten näin jonkun hyvien tapojen asiantuntijan toppuuttelevan, etteivät ihmiset ihan vielä laittaisi jouluvaloja. Ehkä jonkun valaistun joulupukin kanssa voisi vielä hiukan viivytellä, mutta tässä pimeydessä saa mielestäni jokainen ripustella talonsa ympärille niin paljon lisävaloja kuin sielu sietää.

Olen viime viikkoina saanut jostain yllättävää energiaa tavaroiden myymistä varten. Niitä on myös käynyt kaupaksi. Olen myynyt mm. kengät ja lastentarvikkeita. Hinnat ovat olleet parista eurosta muutamaan, mutta pikkuhiljaa näistä pienistä summista kertyy kymppejä. Jotta pysyisin laskuissa, tein taulukon johon merkkasin sekä myydyt että kirpparilta ostetut tavarat. Toisaiseksi olen plussalla. Tuo taulukko on itse asiassa aika kiva tapa dokumentoida sekä rahantuloa että tavaravirtaa.

Olen myös lahjoittanut tavaraa. Työhuoneessa odottaa eri ihmisille luvattuja vaatteita, ja eräskin vanha lamppu löytää joululomalla tiensä vastikään omilleen muuttaneen sukulaistytön luokse. Kirpparilla myydessä olen huomannut ilmaisen houkutuksen. Näköjään ilmaisuus on sitä houkuttelevampaa, mitä isompi esine on kyseessä. Toisaalta en aina oikein ymmärrä ihmisten logiikkaa. Joku haluaa tupperware-purkin, jos se on ilmainen, mutta ei jos se maksaa euron? Hintajousto on joskus todella herkkää. En oikein itse keksi, millaisen tavaran huolisin vain ilmaiseksi, mutta en eurolla. Tuollaisen tavaran pitäisi olla siis käytännössä tarpeeton, koska tarpeellisesta olisin tietysti valmis maksamaan. Tämä ajatus siitä, että haluaa jotain vain ilmaiseksi mutta ei muuten, hiukan hämää minua. Mutta nettikirppiksellä tämä näyttää olevan ihan normaalia.

Voi olla että pidän tauon Koko koti kuntoon -projektissa ensi viikolla, jotta saan kirittyä kaikki käynnissä olevat hommat kiinni. Katsotaan miten tehokas olen nyt viikonloppuna.

Joulu tulee, oletko valmis?

Marraskuu on alkanut, joten nyt voi varmaan ripustaa jouluvalot parvekkeelle ja aloittaa virallisesti jouluvalmistelut. Otsikko hämää, en todellakaan ole valmis, mutta valmiimpi kuin eilen: pesin nimittäin uunin. Uunin puhdistus on sellainen juttu, joka tuppaa jäädä ainakin minulta tekemättä. Voin tunnustaa, että en muista milloin viimeksi pesin sen. Ehkä kaksi vuotta sitten. Viime aikoina oli alkanut näyttää siltä, että voisi olla taas aihetta, joten turvauduin vanhoihin tuttuihin keinoihin: Ecover-puhdistusaineeseen ja sokeripalaan.

Luulen, että ihan täydellistä on vaikea saada aikaan käsipelillä, tai sitten siihen jynssäämiseen saisi käyttää koko päivän. Itsepuhdistavat uunit varmaankin käräyttävät ihan joka likapisteen olemattomiin, mutta minä tyydyin tällä kertaa riittävän hyvään. Irrotin ensimmäistä kertaa myös luukun lasilevyt, ja puhdistin nekin. Lasien kanssa täytyy olla tarkkana, tiedän varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka lasit ovat lipsahtaneet kädestä ja rämähtäneet rikki. Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin hyvin, ja nyt uuniin näkee huomattavasti paremmin sisälle.

Uuni on siis valmiina pipareita, kakkuja, leipiä ja kinkkua varten. Seuraavaksi haen ne jouluvalot vintiltä.

Joulupäivän kaaos

Joulu on vähän ristiriitaista aikaa siivouksen suhteen. Ensin raivataan ja siivotaan hirveästi, ja juuri kun kaikki on puhdasta ja hienoa, saadaan yhden illan aikana aikaan mahdoton määrä roskaa ja sotkua. On hiukan nurinkurista, että joulu on varsinainen roskajuhla. Pelkästään lahjoista syntyy helposti aikamoinen kasa, vaikka lahjoja olisi maltillisesti. Papereita ja kääreitä, nauhoja ja pakettikortteja sekä usein myös paketeista paljastuvia pakkauksia. Yksi perhe täyttää helposti useamman paperikassin pelkästään näillä.

Sitten on ruokaroskat: karkkipaperit ja tyhjät rasiat, ruokien pakkaukset ja tyhjät pullot. Näistä karkkipaperit ovat niitä ärsyttävimpiä. Ihmiset napostelevat tarjolla olevia herkkuja, ja paperit jäävät sitten jonkun siivottavaksi kaikilta tasoilta. Ei mikään kovin iso homma mutta täysin normaalista poikkeavaa kylläkin. Ruokaa laittaessa syntyy myös biojätettä; on kinkun paistorasvaa ja perunankuoria ynnä muuta.

Niinpä lopputulos on, että joulupäivänä rampataan roskiskatoksella. Tai siis ne ramppaavat, jotka eivät halua, että koko asunto ajautuu parissa päivässä täydellisen kaaoksen valtaan. Totesin, että järkevintä on noudattaa samaa logiikkaa kuin matkatavaroiden purkamisessa: mitä pikemmin hoidettu, sen paremmin homma pysyy hanskassa. Roskatilanne onkin jo aika hyvin hallussa. Sen sijaan uusia tavaroita seilaa vielä pitkin olohuoneen lattiaa, jonne ne ovat aattoillasta jääneet. Päätin juuri, että järjestän kaikki paikalleen huomenna. Lahjoja tuli niin maltillisesti, että kyseessä ei pitäisi olla mikään valtava projekti.

Siltä varalta, että joku tietoa etsii, tässä pikainen kertaus joulun lajitteluohjeista: lahjapaperit ja muut pakkausmateriaalit energiajätteeseen, EI paperikeräykseen. Kinkun paistorasva on biojätettä tai sekajätettä. Se puolestaan EI kuulu viemäriin. Loppuun poltetut tuikut voi laittaa metallikeräykseen. En kannata hamstraamista, mutta esimerkiksi lahjapussit kannattaa säästää, mikäli ne ovat siistejä. Yksi pussi kestää lukuisia käyttökertoja ja silkkinauhaa voi silittää ja solmia lukemattomia kertoja.

Stressi meni, joulu tuli

Jouluaatto on täällä, ja lähes kaikki on valmista. Pari lahjaa sujautetaan vielä kirjekuoreen ja imurilla pyöräytetään keskilattialla. Sitten lähdetään anoppilaan syömään joulupuuroa. Nyt on levollinen olo, koska mitään ei ole enää hoitamatta, mutta viikonloppuna meinasi stressi iskeä pahemman kerran.

Inhoan ryntäilyä sydämeni pohjasta, ja stressi alkoi nousta, kun tuntui siltä ettei tästä joulusta selviä ilman ryntäilyä. Itse asiassa joulustressini on stressiä siitä, että saattaa tulla stressi. Kuulostaako hullulta? Tiedän että kaikki asiat tulevat aina hoidetuksi, joten siitä en niinkään huolehdi. Sen sijaan tulee päänsärky ahdistus siitä, että joudun improvisoimaan, kiirehtimään, tekemään asioita paineen alla ja sanalla sanoen siis ryntäilemään ympäriinsä. Ideaalimaailmassani kaikki sujuu aina kiireettömästi ja joustavasti tavalliseen tahtiin kävellen.

Mutta nyt on kaikki hyvin. Joulukuusenjalka tuntuu pitävän kuusen pystyssä ihan omin voimin. Kuusi älyttiin hakea säätiedotuksen perusteella sopivasti ennen kuin lumisade alkoi. Se saatiin sulana ja kuivana suoraan olohuoneeseen. Nyt se kimaltaa tuttuun tapaan punaisen, hopean ja kullan väreissä. Ruoat ovat jääkaapissa odottamassa. Vain yksi pellillinen piparkakkuja kärähti. Kylmenneet ilmat huolehtivat siitä, että jos jotain ei mahdu jääkaappiin, sen voi laittaa yöksi parvekkeelle.

kuva-4

 

Tässä yleisön pyynnöstä tämän vuoden kuusi. Alareunassa näkyy tyhjä kohta – mutta älkää huoliko, se on jo täytetty palloilla. Lapsi vastasi alaoksien koristelusta, joten polvenkorkeudella värimaailma ja pallojen sijoittelu ei ole ihan niin tarkkaa kuin yläoksien lasipallomaailmassa.

Arkijärki ei varsinaisesti jää joululomalle. Postailen epätasaiseen tahtiin viikon vinkkejä ja kaikkea muutakin, riippuen siitä miten aikaa ja inspiraatiota ilmenee.

Joulurauhaa kaikille lukijoille!

Kaksi jalkaa

Pian on aika käydä hakemassa joulukuusi. Vanhana joulukuusifanaatikkona olen asiasta innoissani. Meidän perheen joulukuusielämystä on tosin viime aikoina vaivannut kuusten taipumus pysyä huonosti pystyssä. Syynä  tähän on ollut liian pieni kuusenjalka. Olen etsiskellyt uutta, riittävän isoa jalkaa. Sellaista, jonka pinta-ala olisi niin leveä, että vähän isompikin kuusi pysyisi tukevasti pystyssä ilman erinäisiä tukinaruviritelmiä.

Suurin jonka netistä löysin, oli kuitenkin muovinen ja susiruma. Ilmeisesti etsimiseni ei ollut tarpeeksi aktiivista, koska parempaa ei tullut vastaan. Esimerkiksi anopilla on kaunis ja suuri kuusenjalka, mutta hän on löytänyt sen taloyhtiön kierrätyshuoneesta, joten valitettavasti en saanut mitään osviittaa siitä, mistä vastaavia saisi uusia. Puoliso oli kuitenkin pannut merkille kuusenjalkapähkäilyni, ja käynyt eilen omatoimisesti ostamassa uuden. Se on valurautainen, nätti ja suurin joka kaupungilta löytyi. Ilahduin kovasti, koska ainakin se on tukevampi kuin vanha jalka, joten on toivoa että puu pysyy tänä vuonna pystyssä.

Nyt meillä on vain yllättävä ongelma: kaksi joulukuusenjalkaa. Niitä ei yhtä aikaa tarvita koskaan, joten toinen on tarpeeton. Viisainta olisi varmasti myydä vanha juuri nyt, kun ihmiset jalkoja tarvitsevat. Mutta voi että kun en millään jaksaisi. En jaksa hakea sitä toista vintiltä, ottaa valokuvaa ja ladata ilmoitusta, ja sitten odotella jalan kanssa sattuuko joku sitä haluamaan. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei halua, ja sitten saan kuskata jalan takaisin vintille. Toisaalta epäilen että joulukuusenjaloilla on joulun jälkeen melko huonot markkinat.

Näin sitä tavaraa kertyy. Vanha tavara korvataan uudella ja entinen jää tarpeettomaksi. Jos siitä ei heti hankkiudu eroon, se jää johonkin varastoon. Ehkä ensi jouluna olen reippaampi, ja saan sen myytyä. Tai ehkä jostain ilmaantuu vuoden aikana ihminen, joka on täsmälleen sellaisen kuusenjalan tarpeessa, ja voin lahjoittaa kuusenjalan hänelle. Tai sitten löytyy joku muu ratkaisu. Juuri nyt en jaksa asiasta enempää stressata, mutta tässä havainnollistuu, miten tavaramäärä kodissa kasvaa, vaikka tekisi ihan harkittuja ostoksia.

(Loppukanetti: tiedän että yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut pitäytyä vanhassa jalassa ja hankkia pienempiä joulukuusia. Mutta sellaiseen kompromissiin en ole valmis. Nimittäin mitä isompi kuusi, sitä enemmän siihen mahtuu koristeita, ja NIITÄ vasta riittääkin. Annoin jo viime jouluna osan pois, ja silti puhutaan varmaan sadoista palloista. Ah!)

Hiljaa hiipii

Joulustressi nimittäin. Sitkeä sairastelu yhdistettynä muuten vain kertyneeseen univelkaan on johtanut siihen että asiat, jotka piti tehdä jo viime viikolla ovat edelleen tekemättä. Olen silti onnistunut noudattamaan omia ohjeitani aika hyvin. Eilen asunnostamme poistui paljon vaatteita ja olen jo vienyt pahveja ja lehtiä kierrätykseen. Ohimenevässä reippauden puuskassa järjestin myös kylpyhuoneen hyllykköä, jossa säilytän pyyhkeitä sekä imuroin pölypallerot pyykkikoneen takaa. Nämähän eivät ole joulun onnistumisen kannalta olennaisia tehtäviä, mutta on jotenkin hauskaa tehdä tuollaisia pieniä erikoisjuttuja aina silloin tällöin, kun sopiva hetki sattuu tulemaan.

Hassuinta oli, kun roudasin vinttiin kaksi jalkalamppua, sekä yhden isomman lelun. Toistaiseksi kukaan ei ole kaivannut niitä, ei kysellyt missä ne ovat tai muutenkaan ääneen ihmetellyt asiaa millään tavalla. Tässä näkee, miten lapsellakin on leluja enemmän kuin tarpeeksi. Yhden poistuminen ei näy missään. Itse huomaan eron kuitenkin selvästi, kun lattiaa on enemmän käytössä eivätkä ne rotiskot ole tiellä. Toinen lampuista oli täysin tarpeeton, toisen tilalle taas ostettiin sisustukseen paremmin sopiva ja paremmin valaiseva yksilö.

Tässä tämänhetkisessä väsymyskoomassa on turvauduttava listoihin. Tarvitsen kolme; ruokaostoslistan, lahjalistan sekä kolmannen yleisen tehtävälistan. Niiden avulla yritän saada tämän viikon aikana hankittua ja hoidettua kaiken mahdollisen. En elättele harhakuvaa siitä, että niin todella kävisi, mutta listat parantavat onnistumisprosenttia joka tapauksessa. Ruokalistalla on sellaisia ostoksia jotka voi tehdä jo nyt, ja välttää siten pahimmat jouluruuhkat. Tällaisia ovat esimerkiksi mäti ja monet perustarvikkeet kuten oliiviöljy, talouspaperi ynnä muut. Lahjalista kokoaa ajatukset siitä, mitä on jo hankittu ja mitä vielä on hankkimatta. Tehtävälistalla puolestaan on sellaista yleistä, kuten parin joulukortin kirjoittaminen, mankelointia jne. Havaitsen tätä kirjoittaessani, että tarvitsen listoja varten puoli tuntia keskeytyksetöntä aikaa, sillä juuri nyt päässä leikkaa tyhjää vaikka tiedän että yhtä ja toista olisi viimeisellekin listalle tulossa.

Miten teillä menee? Onko joulustressi iskenyt vai oletteko onnistuneet välttämään sen?