Joulutähtikin on joululta peräisin, mutta se on vielä oikein kaunis.

Tämä käy joka ikinen vuosi: pakkaan kaikki joulukoristeet huolellisesti takaisin omiin laatikoihin. Käyn kaikki huoneet läpi, ja haravoin kaikki mahdolliset koristeet talteen. Koristeet viedään vinttiin ja tilanne vaikutta hyvältä, kunnes noin kuukauden päästä jostain putkahtaa VIELÄ YKSI, joka on jäänyt alunperin huomiotta.

Unohtelu on minusta äärettömän ärsyttävää! En tajua, miten tämä tapahtuu aina! Olen edellisistä vuosista jo oppinut, että asettelen joulukoristeet tiiviisti. En siis ripottele niitä sinne tänne asuntoa, vaan teen pikemminkin asetelmia: jouluseimi yhdelle pöydälle, tontut esiin ikkunalaudalle ja himmeli aina samaan koukkuun roikkumaan. Tällä olen saanut vähennettyä näitä jälkeenjääneitä koristeita, mutta aina niitä näköjään jostain pulpahtaa. Viime vuonna se oli pussukka, jonne laitan saapuneet joulukortit, tänä vuonna näköjään tämä tonttu.

Yksittäisestä koristeesta ei toki sinänsä ole haittaa, mutta se havainnollistaa sitä ilmiötä, miten jostain tavarasta tulee kuin vahingossa häiritsevää roinaa ja sälää. Koska koristeiden paikka on vintillä, yksittäisen eksyneen palauttaminen omalle paikalleen ei käy kädenkäänteessä. En tiedä teistä, mutta minusta yhden pikkutontun takia ei oikein viitsisi lähteä vinttiin saakka. Se jää siis odottamaan, että ylös olisi muutakin vietävää. Mutta koska joulukoristeilla ei ole paikkaa alakerrassa, tällaiset jäävät pyörimään pöydille ja hyllyille. Jos ne laittaa johonkin laatikkoon, niiden olemassaoloa ei taatusti muista siinä vaiheessa, kun vinttiin lopulta olisi oikeaa asiaa. Jos niitä ei laita laatikkoon, ne ovat väärässä paikassa ja ärsyttäviä, ja saattavat sitä paitsi silti jäädä kyydistä vinttireissulta. Onneksi en ole vielä purkanut jouluvaloja parvekkeelta. Ajattelin että joskus hiihtoloman jälkeen voisi olla sopiva hetki sille, ja sitten kun vien valot vintille, muistan toivottavasti ottaa tontun mukaan.

Vaikka kyse on tällaisesta triviaalista yksityiskohdasta (voihan tuon tontun tunkea minkä tahansa laatikon pohjalle ja unohtaa sinne), se havainnollistaa hyvin, mistä sotku syntyy. Ilmestyy tavara, joka on väärässä paikassa, ja jonka laittaminen oikeaan paikkaan tuntuu liian työläältä. Sitten se jää pöydille pyörimään, ja muuttuu siis sotkuksi. Jos ongelman ohittaa survomalla tavaran jonnekin piiloon, aiheuttaa yhtä paljon sotkua, joskin tuo sotku on vain akuutisti pois silmistä. Eikä siinä mitään, jos kyseessä on vain yksi pikkuinen tavara, mutta kun on riittävän monen tavaran kohdalla ohittanut paikoilleen palauttamisen, sotkun määrä suurenee. Sitten syntyy niitä kauhukabinetteja, joiden ovea ei voi avata, jottei roinat romahtaisi niskaan, ja sellaisia tasoja, joiden päällä on keko sekalaista roinaa.

Onko kenelläkään muulla tätä viimeisen joulukoristeen ongelmaa?