Aihearkisto: Vaatteet ja kengät

Vuoden 2020 vaatelupaukset

Julkaistu , kirjoittanut
14

Näin vuoden alussa on aina täynnä sellaista energiaa, jolla tuntuu jaksavan kaikenlaisia projekteja vaikka kuinka. Vaatekaappi tuntuu tällä hetkellä täydeltä, mitään ei puutu, ja kaikki mieliteotkin on helposti ohitettavissa – eihän vaatevarastostani oikeasti puutu mitään. Harmi vaan, että tämä tunne ei tule kestämään koko vuotta. Tiedän sen varmuudella, sillä tunnistan nämä tunnelmat edellisiltä vuosilta. Vaikka nyt on varma ja vakaa olo, jossain vaiheessa vuotta iskee kauhea ostostelukuume. Juuri nyt se tuntuu ajatuksena ihan naurettavalta, mutta näin on käynyt jo monesti. Viime kesänä olin kurkkuani myöten täynnä ostolakkoa, en halunnut jatkaa sitä enää hetkeäkään, vaan halusin suin päin rynnätä ostoksille, nimenomaan vaateostoksille. Minkä sitten teinkin Seattlessa käydessäni. En osaa selittää, miksi niin käy, mutta osaan jo varautua ennalta.

Ostaminen tuntuu olevan ensisijaisesti tunneasia. Välillä on tietysti ostettava uusia sukkia ja alushousuja, mutta muut ostokset ovat valtaosin vain sitä, että ostaminen tuntuu hyvältä. Uuteen vaatteeseen liittyy paljon aineettomia odotuksia; se ilahduttaa, innostaa, rauhoittaa ja tekee tyytyväiseksi yhtä aikaa. Minulle vaatteiden ostaminen on myös löytämisen iloa, ja alennusmyynneissä säästäminen on ajatusvirhe, johon tunnun haksahtavan vuosi toisensa jälkeen. Rationaalisesti perustelen kaikkia vaateostoksiani käytännöllisyydellä, tarpeellisuudella ja hinnalla, vaikka oikeasti tarvitsen etupäässä niitä sukkia ja alushousuja.

Tällä uuden vuoden tarmolla olen nyt kuitenkin ryhtymässä jälleen tiukempaan ostolakkoon kuin viime vuonna. Tiedän saavani vaatteita tai asusteita lahjaksi tänäkin vuonna, joten ilman uusia vaatteita en jää, vaikken ostaisi mitään. Hahmottelen tällaisia suuntaviivoja:

  • EN MENE KERTAAKAAN SIIHEN YSTÄVÄMYYNTIIN MISSÄ AINA SEKOAN
  • En mene alennusmyynteihin palloilemaan, mukaanlukien Hullut päivät
  • Alusvaatteita ja sukkia saa ostaa vapaasti tarpeen mukaan
  • Käytettynä ostetuista vaatteista ei tarvitse stressata
  • Tärkeä tavoitteeni on, että tänä vuonna ei yksikään vaate päädy suoraa päätä uudelle omistajalle sen osoittauduttua tyhmäksi ostokseksi

Pari poikkeusta:

  • Jos ulkomailla tulee vastaan vaate, jota en voi vastustaa, voin ostaa
  • Jos satun löytämään täydelliset vaaleat juhlakengät tai talvisaappaat, saan ostaa

Ensisijainen strategiani vaateostojen vähentämiseksi on siis se, että en mene kauppoihin. Tämä on kokemukseni mukaan paras ja tehokkain keino olla ostamatta. Poissa silmistä, poissa mielestä. Tiedän, että alepäivät ja kampanjat ovat heikko kohtani, joten kokeillaan nyt vaihteeksi sellaista, että ei mennä sinne lainkaan. Minun ei ole välttämätöntä hamstrata niitä sukkia ja alushousuja juuri hullujenpäiviltä. Tuo ystävämyynti on nyt monta vuotta peräkkäin todettu turmiolliseksi, joten viisainta on kiertää se kaukaa. Pelkästään tämä muutos luultavasti vähentää virheostokset lähes nollaan.

vaatteet

Haluan kuitenkin opetella hyödyntämään käytettyjen vaatteiden markkinoita huomattavasti paremmin kuin ennen. En ole tässä ollenkaan taitava, ja jotta ostolakko ei haittaisi uuden opettelua, olen päättänyt, että jos vaate on käytetty, sen ostaminen on ok. Toki tässäkin pätee tuo viimeinen kohta, eli että tyhmiä ostoksia pitää välttää. Näen tässä sellaisen riskin, että jos käytetty vaate on hyvin edullinen, harhaudun ostamisen ilosta ostamaan jotain melko kivaa, joka sitten lähtee pian uudestaan kierrätykseen. Tätä siis pyrin välttämään, mutta riski on silti otettava. Ihailen tuttavia, jotka tekevät kierrätyskeskusten ilmaislaatikoista ihmeellisiä designer-löytöjä, omalle kohdalle sellaista ei ole sattunut. Mutta yritän päästä käytettyjä vaatteita kohtaan tuntemani ennakkoluulojen yli, ja astua paremmin sisälle kirppisten maailmaan. Tosin vähän luulen, että sellaiset vähän fiinimmät second hand -putiikin ovat enemmän minun juttu, kuin ne kierrätyskeskukset.

Tämän kaiken tavoitteena on siis ostaa huomattavasti vähemmän vaatteita kuin parina edellisenä vuonna. Tavoittelen useampaa nollakuukautta, ja tässä uuden vuoden huumassa se tuntuu täysin realistiselta. Mitään erikoisia tarpeita tuskin tuleekaan, mielihalut ovat sitten toinen juttu.

Onko muita lähdössä jälleen mukaan vaateseurantaan, tai ostosten vähentämiseen?

Viime vuoden suutarit, räätälit ja pesulat

Julkaistu , kirjoittanut
5

Olen myös viime vuonna käyttänyt ompelijan, suutarin sekä pesulan palveluja, enkä voi muuta kuin suositella muillekin. Olen miettinyt, että tänä vuonna haluan ostaa vähemmän uusia vaatteita, mutta näistä palveluista en aio tinkiä. Palveluiden hinta on murto-osa uusien vaatteiden hinnasta, mutta niiden avulla vanhat tekstiilit pysyvät täysin käyttökunnossa, ja näyttävät uudenveroisilta.

Korjautin suutarilla sekä tossut että ostamani vintage-korkokengät. Rahaa ei mennyt paljoa, mutta hyöty oli valtava. Meidän lähisuutari on erittäin hyvä, mikä on suuri onni. Juuri nyt ei ole enempää kenkiä huollettavana, mutta heti jos jotain ilmenee, kuskaan ne hänelle. Vuosittain käytän suutariin rahaa muutaman kympin, se on yksi parhaista investoinneista mitä tiedän. Ostin myös nahkaliikkeestä nyörin, jolla sain korjattua jälleen käyttöön erään riipuksen, jonka kaulanauha oli mennyt poikki. Pieni vaiva, mutta iso ilo. Olisinpa tehnyt sen aiemmin!

Osaan onneksi itsekin korjata kaikenlaista.

Ompelijalla lyhennytin kahdet farkkujen lahkeet. Pienet korjaukset teen itse, siis sellaiset, jotka voi tehdä käsin. Ompelen irronneet napit ja paikkaan pienet reijät, mutta lahkeiden lyhennys sujuu paremmin ammattilaiselta. Toki äitikin voisi auttaa, sillä hänellä on taitoa ja ompelukone, mutta 15€ lahkeenlyhennyksestä on minusta varsin kohtuullinen hinta. Muita isompia vaatekorjauksia ei tänä vuonna tarvinnut tehdä. Lisäksi huollan itse neuleita nyppyleikkurilla, joka saa kaikki neuleet näyttämään välittömästi siistimmiltä.

Pesulaan vien ne vaatteet, jotka eivät siedä vesipesua. Muistelen, että viime vuonna en tainnut juurikaan pesettää vaatteita, mutta muita tekstiilejä kyllä. Keittiön maton pesetin kai pariinkin kertaan, ja lisäksi pesetin verhoja. Verhot voisi kyllä pestä omassakin koneessa, mutta niiden silittäminen on todella työlästä. Pesulassa niistä sen sijaan tulee aivan suorat ja sileät! Vaihdoin tänä vuonna olohuoneeseen verhot. Otin käyttöön vanhat raakasilkkiset verhot lapsuudenkodistani, jotka olivat olleet säilytyksessä vuosikymmeniä. Pesulan jälkeen ne olivat paitsi sileitä, myös raikkaita ja tasavärisiä. Vanhat pellavaverhot puolestaan muuttavat keväällä mökille, mutta pesetin ne nyt valmiiksi. Pellavan silittäminen on jokseenkin työlästä, mutta pesula teki hyvää jälkeä. Ripustusvalmiina jäivät nämäkin odottamaan.

Tänä vuonna aion hyötyä omistamastani vaatehöyryttimestä enemmän kuin ennen. Ammattilaiset käyttävät sitä jatkuvasti, sillä silitetään ja raikastetaan kaikenlaisia vaatteita. Minulla on tällainen kapine, mutta se on vajaakäytöllä. Haluan saada sen tehokkaampaan käyttöön, ja aion perehtyä asiaan alkuvuodesta. Kyseessä on siis laite, joka toimii sähköllä. Pieni vesisäiliö täytetään, ja laite muuttaa veden höyryksi, jota voidaan puhaltaa vaatteeseen. Näin voidaan suoristaa monenlaisia materiaaleja, jotka eivät kestä tavallista silittämistä. Jos teillä on hyviä vinkkejä höyrystimen käyttämiseen, niin kertokaa ihmeessä!

Kaikki viime vuoden vaatteeni

Julkaistu , kirjoittanut
26

Neljäs vuosi vaateseurantaa tuli juuri täyteen. Siitä on tullut rutiini, josta pidän kiinni. 12 kuukauden välein voi tarkastella omia ostotottumuksiaan, hittejä ja huteja sekä vaatevaraston koostumusta lahjomattoman listan avulla. Vaateasiat antavat jälleen aihetta ueampaan kirjoitukseen, mutta tässä ensimmäisessä on katsaus siitä, millaisia vaatteita kaappiini tänä vuonna tuli. Muita pohdintoja, kuten korjaus- ja pesulakuluja ynnä muita pohdin myöhemmin. Juttu on kuvitettu tämän vuoden vaateostosten kuvilla.

Vuoden 2019 listalta löytyy esimerkiksi:

  • 2 nollakuukautta
  • 5 käytettynä ostettua vaatetta tai asustetta
  • 7 kengät (apua!)
  • 7 alushousut, 3 aluspaitaa, 8 sukat/sukkahousut, 1 yöpaita
  • 1 kaulakoru (vanha)
  • 1 juhlamekko, 2 kesämekkoa
  • 4 t-paitaa
  • 2 huivia, 2 urheiluun tarkoitettua tuubihuivia
  • 2 farkut

Tässä ei tietenkään ole kaikki ostokset, ja listan asiat menevät osin päällekkäin, joten kokonaislukumäärästä tuo ei vielä kerro mitään. Listaamalla hankintoja ja lahjoja ei myöskään voi päätellä, paljonko kaapissani on vaatteita, sillä tänä vuonna ostetuista vaatteista olen jo antanut eteenpäin useamman. Vanhempia vaatteita myin ison kassillisen kesällä kirppiksellä, ja toisen kassillisen lahjoitin Fidalle syksyn aikana. Trafiikkia on siis ollut kumpaankin suuntaan.

Tästä puuttuvat vielä syksyllä ostamani lenkkarit ja ne maailman ihanimmat mustat korkokengät. Tämän kuvan kengistä annoin nuo punaiset äidilleni.

Tänä vuonna en ole pitänyt kirjaa tekstiilijätteestä, mutta vuoden aikana on kulunut puhki useampi sukkapari ja olen heittänyt roskiin loppuun kulahtaneita alushousuja, sekä korvannut molempia uusilla. Heitin roskiin myös yhdet kengät, jotka tulivat käyttöikänsä päähän. Niiden tilalle ostin myös uudet vastaavat kesäkuussa.

Kesäkuussa shoppailin määrätietoisesti matkalla ollessa, tässä osa ostoksista. Kaikki käytössä lempivaatteita!

On vähän masentavaa huomata, että huolimatta tästä monen vuoden opettelusta, haksahdin tänäkin vuonna tyhmiin ostoksiin. Vuoden ehdottomasti typerin shoppailureissu oli se, kun keväällä menin ”piipahtamaan” ystävämyynnissä, josta minulla on ennestään huonoja kokemuksia. Ei tosiaan olisi pitänyt mennä, sillä tein vuoden hölmöimmät ostokset: poolopaidan, jota pidin kerran, hameen jota en muistanut pitää edes sitä yhtä kertaa sekä mekon, joka osoittautui niin hankalasti silitettäväksi, että hankkiuduin siitä eroon syksyllä. Rahaa hukkasin noihin yhteensä 105€. Poolo nolottaa eniten. (Olen näitä harmitellut ennenkin, esim. täällä ja täällä.) Vannoin tämän episodin jälkeen, että tuohon kauppaan EI PIDÄ MENNÄ, paitsi että menin vielä joulukuussa kuitenkin. Ja sitten ostin sieltä juhlamekon, jonka puoliso totesi näyttävän päälläni epäedulliselta (luultavasti siksi, että se oli minulle hiukan liian pieni). En siis pitänyt mekkoa kertaakaan, mutta onneksi se istui ystävälleni kuin nakutettu, joten pystyin lahjoittamaan kivan vaatteen hyvään kotiin. Minun pitää ehkä pyytää liikkeen omistajaa liimaamaan oveensa lapun, jossa lukee ”Jenni, älä tule tänne. Muut tervetuloa”.

Tyhmästä ystävämyynnistä tarttui mukaan yksi todella onnistunut ostos, tämä huivi, jota olen käyttänyt todella paljon.

Onneksi tein enemmän fiksuja kuin tyhmiä ostoksia. Olen hyvin iloinen kaikista käytetyistä vaatteista, jotka ostin tai sain. Ne ovat tulleet hyvään käyttöön, ja on mukavaa ajatella antavansa vaatteelle entistä pidempi elämä. Tein muutaman todella onnistuneen ostoksen myös uutena. Kaikki neuleet, puserot, farkut ja kesämekot ovat tuottaneet pelkästään hyvää mieltä. Kesällä ostamani kallis syystakki näyttää ja tuntuu nyt juuri niin hyvältä kuin silloin ajattelinkin.

Näiden hittien ja hutien lisäksi tein järkeviä ostoksia, jotka ilahduttavat lähinnä tarpeellisuudellaan (alusvaatteet, sukat, yöpaita, tuubihuivit). Sitten tein jonkin verran sellaisia ostoksia, jotka ovat ihan ok ja käytössä, mutta joita ilmankin olisin aivan hyvin pärjännyt. Raja näiden ja edellä mainittujen välillä on kuitenkin häilyvä. Mutta ainakin syksyllä ostetut lenkkarit ja kenties yksi kesämekko olivat kivoja, mutteivät oikeasti mitenkään välttämättömiä.

punainen takki

Onko järkevämpää hankintaa kuin kuoritakki?

Kun lasken yhteen lahjaksi saamani vaatteet sekä ostokset, tämän ja viime vuoden lukumäärä on sama. Vaatevarastoni ei ole kasvanut eikä pienentynyt, sillä olen myös antanut, myynyt ja lahjoittanut vaatteita suunnilleen saman verran kuin ennenkin. Jälleen tämä seuranta on kuitenkin antanut runsaasti ajattelemisen aihetta. Niistä kirjoitan enemmän myöhemmin, muuten tämä teksti paisuu kilometrin mittaiseksi.

Millainen vaatevuosi teillä oli?

Joulukuun vaateostot ja -lahjat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Teen pian tuttuun tapaan koonnin koko vuoden vaatehankinnoista ja ensi vuoden suuntaviivoista, mutta sitä ennen koonti joulukuun tilanteesta. Ostin sekä sain vaatteita myös joulukuussa.

Ensimmäinen osto oli teknisesti ottaen marraskuun puolella, mutta kirjaan sen tälle kuulle, koska ehdin tehdä marraskuun raportin ennen kuin ostosta. Nimittäin marraskuun viimeisenä päivänä astuin pieneen käytettyjen vaatteiden liikkeeseen Porvoossa, ja kohtasin Elämäni Kengät. Ne olivat peräisin 50-luvulta (tai ehkä 40-), mustaa mokkaa ja täydellisesti jalkaani sopivat. Kokomerkintää ei kuluneista pohjista näkynyt, mutta olennaista oli, että ne olivat minulle juuri sopivat. Tein kaupat 27 eurolla ja kiljuin riemusta. Vein kengät suutarille, joka vaihtoi niihin korkolaput sekä liimasi sisäpuolen pohjalliset paremmin paikalleen. Sitten lähdin ne jalassa juhlimaan. Nämä kengät sopivat sitäpaitsi täydellisesti sen vintage-käsilaukun kanssa, jonka ostin helmikuussa. Oi onnea!

Kauneimmat kengät ikinä.

Varsinaisia joulukuun ostoksia oli kahdet alushousut, testasin Mujin valikoimaa, ja täytyy sanoa että hyviltä vaikuttavat. Kokoluokituskaan ei ollut niin pieni kuin oletin.  Sain joulukuussa yllättäen myös villapaidan, sillä puoliso oli tilannut Uniqlosta vaatteita lapsille, ja klikannut koriin yhden neuleen myös minulle. En valita, olen pitänyt tuota vadelmanpunaista villapaitaa joulukuun aikana ainakin 15 kertaa, ja se on juuri nytkin päälläni. Olen joskus tainnut valitella, että neuleeni ovat turhan hillittyjä väriskaalaltaan, ja punainen pusero oli kiva lisä. Näiden vaatteiden lisäksi sain joululahjaksi vuorilliset hansikkaat ja lämpimän nahkatakin, jonka sisäpuoli on pehmeää teddykarvaa.

Ennakoin, että joko vielä tämän kuun aikana tai sitten heti tammikuun alussa tulen ostamaan itselleni vielä mikrokuituisen tuubihuivin urheilutarkoituksiin. Marraskuussa ostamani merinovillainen on niin hyvä, että luulen että mikrokuituiselle olisi myös paljon käyttöä. Sellaisen hyvä puoli olisi sekin, että sama huivi voisi palvella perheen kaikkia jäseniä.

Millaisia joulukuun ostoksia teillä on ollut? Vai tuliko vaatteita joululahjaksi?

40-luvun iltalaukku

Oli pakko lisätä vielä tämä käsilaukku, joka on samalta ajalta kuin nuo kengät.

Kannattaako korjata vai ostaa uusi?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Minulla on ihanan mukavat ja lämpimät lampaankarvatossut, joissa hiippailen usein kotona. Olen saanut ne lahjaksi vuosia sitten, ja kylmänä vuodenaikana ne ovat runsaasti käytössä. Kesäisin ne ovat tosin liian kuumat, joten noin puolet vuodesta ne ovat säilössä odottamassa viileämpiä aikoja.

Kulutus on ilmeisesti ollut kovaa, koskapa huomasin tänä syksynä, että toiseen tossuista oli tullut kaksi reikää. Kantapää oli auennut sauman kohdalta, ja pikkuvarvas oli alkanut pilkistää tossun läpi. Tossuja olisi voinut käyttää näinkin, sillä nuo pienet virheet eivät haitanneet käytössä mitenkään, mutta minua rikkinäisyys vähän häiritsi. Niinpä päätin viedä tossut suutariin, arvelin että ne saisi helposti kuntoon.

Suutarini tarkasteli tossuja, ja sanoi että kantapää voidaan ommella uudestaan kiinni, ja tossun reunaan laittaa paikka, joka kuitenkin jäisi vähän näkyviin. Sitten hän pahoitteli kovasti sitä, että tämä kaikki kyllä maksaisi 20 euroa. Minä taas olin valmis tekemään kaupat saman tien. Jätin tossut suutarille, joka lupasi homman hoitaa, mutta hän edelleen jatkoi pahoitteluja siitä, että korjaus on niin kallis. Ymmärsin asia niin, että suutarin mielestä vähän liian kallis suhteessa tossujen hintaan. Että samalla hinnalla saisi jo melkein uudet. Todella pikaisen haun perusteella uudet tossut maksaisivatkin 20-40 euroa.

Mutta päätin etten halua uusia tossuja, vaan paikan vanhoihin tossuihin. 20 euroa ei ehkä lopulta ole kovin iso summa siitä, että tossut pysyvät toivottavasti nyt käytössä vielä monta vuotta. Toivoisin silti, ettei ammattilainen pyytelisi hintojaan anteeksi. Ymmärrän, että maksamastani kahdestakympistä menee melkein 5€ veroa valtiolle, ja lisäksi vielä eläke- ja muita kuluja. Jos asiakkaaksi tulee joku, joka haluaa mieluummin palvelua kuin uuden tavaran, niin eikö se ole hyvä vaan? Tietysti täytyy antaa arvoa myös sille, ettei suutari ainakaan yrittänyt huijata minua.

Tämä lienee silti nykyisin asia, johon täytyy varautua. Vanhan korjaaminen voi olla paljon kalliimpaa, kuin uuden hankkiminen. Jos haluaa ostaa vähemmän, täytyy varata budjettia myös vanhojen tavaroiden korjaamiseen. Täytyy etukäteen tehdä se valinta, että maksan mieluummin vanhasta kuin uudesta. Tämä on sellainen mentaalinen muutos, joka ei välttämättä ole ihan yksinkertaista tehdä. Olemmehan tottuneet siihen, että monissa asioissa uusi on aina parempi.

Näin siisti ja huomaamaton paikka.

Lokakuun vaateostot ja ajatuksia halpamuodista

Julkaistu , kirjoittanut
16

Kuukausi lähestyy loppuaan ja on raportin aika. Kaikki lokakuun ostokset on tehty Stockan alepäiviltä. Ostin lokakuun aikana

  • Liilan kashmirneuleen
  • Vihreän kashmirhuivin
  • 2 paksut villasukkikset
  • 2 nilkkasukat
  • ylipolvensukat
  • 2 alushousut

Alushousut ja sukat olivat varastojen täydentämistä. Havaitsin aiemmin syksyllä, että ainoat paksut sukkahousut olivat menneet puhki, joten uudet olivat tarpeen. Yhdet niistä ovat jalassa nytkin, sillä tykkään kylmällä pitää paksuja sukkiksia. Alushousut korvasivat samoin rispaantuneita (heitin saman verran vanhoja roskiin), ja samoin nilkkasukkia oli kulunut puhki. Ylipolven sukat tuovat talvella ekstralämpöä hameiden kanssa, vedän ne siis paksujen sukkahousujen päälle jos on oikein kylmä. Minulla on ennestään sellaisia yksi pari, ja ostin nyt toisen koska näitä ei aina löydä kovin helposti. Eräänlainen varakappale siis.

Neule ja huivi olivat ”tarpeettomia”, siis sellaisia mitkä eivät korvanneet mitään vanhaa. Molemmissa vetosi väri. Kirkkaanvihreää huivia olen haikaillut pidempään, ja tämä sattui olemaan juuri oikean värinen. Huivit ovat tyylini kulmakivi, joten ostos kaduta. Olen pitänyt huivia lokakuun aikana jo monesti ja pidän koko talven. Neule oli vähän sellainen uhmaostos. Talviset neuleeni ovat kovin kapealla väriskaalalla, ja kun olin purkanut ne kaappiin kesäsäilöstä, olin jo valmiiksi kyllästynyt. Kaipasin väriä, ja ostin sitten sillä varjolla tuon uuden villapaidan. Toisaalta lahjoitin Fidalle yhden vanhan epäsopivan harmaan kashmirneuleen, joten vaatteiden määrä ei kaapissa kasvanut. Sillä Fida-reissulla ostin liikkeestä kaksi kaulakorua, siis käytettyjä. Toisin kuin vaatteita, kivoja koruja löytää käytettyinä helposti. Niitä voi olla vaikka kuinka, sillä ne eivät vie tilaa säilytyksessä juuri lainkaan.

ostokset

Vintage-kaulakoru upouuden huivin päällä. Rakastan näitä värejä!

Ei siis tullut nollakuukausi, mutta aika maltillista kuitenkin. En ostanut mitään näistä varsinaisesti hinnan houkuttelemana, vaan vaate itsessään houkutteli. Olen nyt toivottavasti oppinut läksyn hinnan ja laadun korrelaatiosta lopullisesti. Samoin sen, että pelkkä hinta on hirveän huono syy ostaa mitään. Kun ostaa vain hintaa, tekee kompromisseja vaatteiden ulkonäön tai istuvuuden suhteen, eikä siitä seuraa koskaan mitään hyvää. Halpa ”ihan kiva” tulee myöhemmin aina kalliiksi, kun vaate ei tule pidetyksi. On tyhmää ostaa kympin paita, ja heittää se kierrätykseen yhden käyttökerran jälkeen. Tähän sorruin keväällä viimeksi, ja sen jälkeen hävetti niin, etten sitä halua uudestaan kokea.

Katsoin viikonloppuna aika järkyttyneenä kuvia uuden ostoskeskuksen vaatekaupasta, jossa vallitsi hävityksen kauhistus. Kaikki vaatteet olivat läjinä pitkin pöytiä ja lattioita, kun ihmiset olivat raastaneet niitä pinoista, ja sitten viskanneet minne sattuu. Sotkuisia kauppoja on nähty ennenkin, mutta nämä kuvat kertoivat jo aivan täydellisestä kaaoksesta. Kun tiirailin kuvia tarkasti, näkyi, että hinnatkin olivat erittäin halpoja. Minusta tässä näkee, mitä halpa hinta tekee tavaran arvostukselle. Vaikka luulisi että halvoista liikkeistä tehdään ”löytöjä”, joita sitten arvostaa omassa kaapissaan, todellisuudessa neljän euron pyjama tuntuu näköjään niin mitättömältä, että on aivan sama, miten vaatetta kohtelee. En usko, että kukaan heittäisi normaalihintaista vaatetta suoraan lattialle, mutta hyvin halpa hinta antaa ostajalle vahvan vihjeen tavaran todellisesta arvosta. Tai oikeastaan arvottomuudesta. Mitä väliä, vaikka uusi vaate pilaantuisi jo kaupassa, sehän lähestulkoon ilmainen. En usko, että tällaisia halpisvaatteita arvostettaisiin kotona yhtään sen enempää.

Mitä tämä kertoo ihmisistä, jotka tuolla ovat vaatekaupassa riehuneet? Mitä se kertoo koko yhteiskunnasta, että tällaista tapahtuu? Voin ymmärtää, että hyvin halpa ruoka saa ihmiset massoittain liikkeelle ja ostamaan kärrytolkulla. Ruoan tapauksessa käsitän, että vähävaraiselle 40 senttiä maksava jauheliha voi oikeasti olla todella järkevä hamstrauksen kohde. Mutta epäilen vahvasti, etteivät ostoskeskuksen ryntäilijät olleet köyhyysrajalla eläviä, vaan ihan tavallisia ihmisiä, joilla kyllä on pyjamia omasta takaa jo ennestään. Sitä paitsi ymmärtääkseni nuo kaupat eivät ole katoamassa tuolta minnekään, ja halpoja vaatteita saa myös ensi viikolla. Mikä ihmeen joukkopsykoosi ihmisiin on siis iskenyt?

Luulenpa, että juuri se. Olemme sosiaalisia otuksia, ja herkkiä ottamaan muista mallia. Jos kaikki muutkin viskovat vaatteita sinne sun tänne, sitä alkaa itsekin käyttäytyä järjettömästi, sillä se vaikuttaa ihan normaalilta. Sama ilmiö nähdään aina isoissa alennusmyynneissä. Jos jotkut hamstraavat hullun lailla, alkavat muutkin tehdä samaa, oli siinä järkeä tai ei. Aivot tekevät sen johtopäätöksen, että tässä täytyy olla jotain erityistä, koska niin moni täällä ostohuumassa rynnistää. Mutta tämä on sellaista toimintaa, jossa järkevä ja rationaalinen ajattelu on kytkeytynyt pois päältä, ja päätöksiä tehdään alkukantaisilla aivojen osilla. Eiköhän suurin osa halpakaupassa riehuneistakin oikeasti tiedä ja ymmärrä, mitä neljän euron pyjama tarkoittaa: huonoa laatua, epäeettistä valmistusta ja isoa ympäristökuormaa. Joukkohulluuden iskiessä nämä epämiellyttävät totuudet on vain helppo unohtaa, sillä jos ”kaikki” toimivat hullusti, sitä alkaa helposti epäillä, että joukko on  oikeassa ja faktat väärässä.

Millaisia kuukausia teillä on takana? Mitä mieltä olette halpamuodista?

Se aika vuodesta saa ajattelemaan

Julkaistu , kirjoittanut
5

Kun pistin nenäni ulos parvekkeen ovesta tänä aamuna, tulin siihen tulokseen, että kesämekkojen aika tältä vuodelta on ohi. Tartuin tuumasta toimeen, ja aloin pakata kesävaatteita talvisäilöön. En tiedä teistä, mutta minusta se on aika rasittavaa (vaikka tarpeellista) hommaa.

Kausivaatteita siirrellessä on pakko koskea jokaiseen vaatekappaleeseen. Se, että ottaa esineen käteensä, on hyödyllistä. Tämähän tietää myös Marie Kondo, jonka menetelmään olennaisesti kuuluu tavaroiden tunnustelu. Vaatteita pakatessa ne on käytävä yksitellen läpi, ja samalla tulee automaattisesti tehtyä harkintaa sen suhteen, säästäisikö jotain vai ei. Kun nyt viikkasin vaatteitani, tuli muutaman vaatteen kohdalla aika vahvasti sellainen olo, että tästä voisi jo luopua. Sitten tietysti heti perään tulee kyseenalaistaminen, että voiko tästä nyt sittenkään luopua, olisihan tällä vielä vielä käyttöikää, ja ja ja…

Toki hyöty on myös toisella tavalla käytännöllinen, sillä samalla tulee tarkastettua, vaatiiko vaate pesua tai korjausta. Yksi mekko päätyi pakkauslaatikon sijasta pyykkikoriin, sillä se ei ollutkaan puhdas, vaikka niin kuvittelin. Tätä muuten tapahtuu jatkuvasti. Yritän vähentää pesukertojen määrää, mutta sotken vaatteitani niin ahkerasti, että joudun sitten kuitenkin aina pesemään ne. Toiseen mekkoon pitää ommella hakanen; työ, jota olen lykännyt heinäkuusta lähtien. Mutta ikinä ei kannata laittaa säilytykseen likaista tai rikkinäistä. Ei niitä kevään kynnyksellä jaksa ruveta korjailemaan.

Kenties pahinta – vaikka samalla varmaan tärkeintä – on se, että vaatteita käsitellessä joutuu kohtaamaan myös ne ei-niin-fiksut valinnat. Minulla oli silloin keväällä se ensimmäinen shoppailupurskahdus, jossa ostin eräästä ystävämyynnistä vaikka mitä. Yksi ostos (kympin maksanut poolopaita) havaittiin huonoksi ensimmäisen pesun jälkeen, ja sen jo toimitin eteenpäin. Mutta ostin myös mekon, hameen, t-paidan ja huivin. Näistä huivi oli loisto-ostos, sillä se on ollut käytössä harva se viikko. T-paitaa olen käyttänyt, en niin paljon kuin kuvittelin, mutta ei se huono ostos ollut. Mekko palveli kesällä juuri siinä tarkoituksessa, kuin olin ajatellutkin. Sen hauskin juju, runsaasti poimutellut hihat, on kuitenkin osoittautunut hankalaksi ominaisuudeksi. Poimut menevät pesussa pahasti ruttuun, mutta niiden silittäminen on todella vaikeaa. Kun silitin mekkoa viimeistä kertaa tänä kesänä, aloin miettiä onko tässä lopulta mitään järkeä. Mekko ei ole niin ihana, ettenkö siitä voisi helposti luopua, etenkin kun tulin kesällä hankkineeksi pari muutakin samaan tarkoitukseen. Sen sijaan niiden hihojen kanssa saa aina taistella, ja alan tulla siihen tulokseen, että sille ajalle olisi parempaakin käyttöä.

maaliskuun vaatteet

Tässä näkyy ne hankalat hihat.

Mutta entäs se hame. Nolottaa tunnustaa tämä, mutta en pitänyt sitä kesällä kertaakaan. Ensin en muistanut että minulla oli se, ja sitten kun muistin, se tuntui vyötäröltä turhan napakalta. Huhtikuussa hame oli kyllä sopiva, ja olen mielestäni samoissa  mitoissa edelleen, mutta siihen se pitäminen sitten jäi. Kirjoitin keväällä näin: ”Kesäinen hame näytti kivalta päällä. Se on sifonkimaista polyesteriä, visioissani sen epäsymmetrinen helma liehuu huolettomasti kesätuulessa sandaalien ja olkihatun seurana.” Hieno visio, harmi vain että se jäi toteutumatta ainakin tältä kesältä.

Tässä syyskuun puolessa välissä voin todeta, että tuo huhtikuun shoppailu oli kyllä harvinaisen epäonnistunut tilaisuus. Viidestä ostoksesta vain yksi on päätynyt niin aktiiviseen käyttöön, kuin vaatteilta voisi odottaa. Yksi jäi kokonaan pitämättä, ja kaksi kierrätetään/on kierrätetty jo eteenpäin. Päätin nyt, että minun ei pidä mennä tuohon ystävämyyntiin, vaikka kuinka tekisi mieli jotain uutta. Ei ole sen arvoista! Teen vain hölmöjä hankintoja, joita en ihan todellisuudessa tarvitse. Siitä syystä ne sitten joko lähtevät pian kiertoon tai unohdan, että edes ostin ne. Minun on keksittävä parempia tapoja vastata näihin ajoittain iskeviin ostohimoihin.

Onko teille sattunut tämän vuoden aikana virheostoksia?

Kas näin pettää muisti

Julkaistu , kirjoittanut
12

No niin, sain lukijalta aiheellista palautetta liittyen aiempaan raporttiini loppukesän ostoksista. Minähän väitin siellä sujuvasti, että heinäkuu oli nollakuukausi. EI OLLUT. Valehtelin hyvässä uskossa, sillä ennen kuin asiasta huomautettiin, en vaan oikeasti muistanut. Minähän harrastin perinteistä terapiashoppailua heinäkuussa Kööpenhaminassa, ja ostin Uniqlosta koko kassillisen vaatteita.

Tämä, rakkaat lukijat, on se syy, miksi vaatekirjanpito on niin tärkeä. Tästä johtuu se, miksi aiemmin kuvittelin, että en osta juuri lainkaan vaatteita, enkä ainakaan käytä niihin rahaa. Olen valtavan taitava unohtelemaan aktiivisesti omia ostoksiani. Sitten väitän vilpittömästi, että en ole ostanut mitään. Oikeasti pitäisi sanoa, että en muista ostaneeni mitään. Nuo heinäkuun ostokset puuttuivat kirjanpidosta, koska olin vähän kuormittuneessa tilassa muutenkin (siksi myös terapiashoppailu). Lisäsin ne nyt sinne, ja muistutin itseäni, että on aiheellista merkitä ostokset aina samantien. Muuten käy näin. Näköjään edes tämä julkinen raportointi ei takaa sitä, että muistaisin ostokset vielä kuukauden päästä.

Tämä on jo kertaalleen ollut esillä. Terapiaostos heinäkuulta.

Minulla on muuten radikaali suunnitelma tätä syksyä ajatellen. Päätin etten mene yhteenkään alennusmyyntiin enkä ystävämyyntiin. En nyt kesän shoppailuiden jäljiltä tarvitse yhtään mitään ”uutta kivaa”. (Yöpaidan aion edelleen ostaa, jos tulee vastaan kaunis, sekä alusvaatteita poistettujen tilalle.) Alkukesästä vaivannut ostohimo on selvästi palannut, haluan vain tehdä löytöjä, säästää ostamalla halpaa ja ihastella näitä mahtavia ostoksia, joita ei siis ole tulossa. Huomasin, että syksyn alepäivärumba alkaa lähestyä, ja sehän on yleensä ollut minulle se kompastuskivi. Olen aina selittänyt kaikki ostokset edullisilla hinnoilla, mutta päätin tänä syksynä tehdä poikkeuksen. En mene, en osta.

Olisi kyllä kiinnostavaa selvittää, mitä tämä ostohimo nyt on oikein iskenyt. Alunperin olin todella motivoitunut vähentämään ostoksia, ja sain hyvän fiiliksen siitä, etten ostanut mitään. Nyt on tilanne jotenkin kääntynyt päälaelleen, ja haluaisin takaisin ”metsästämään” kaupoille. Johonkin tällaiseen tämä eniten liittyykin, ei niinkään siihen, että aidosti kaipaisin uusia vaatteita. Niitähän minulla riittää. Sen sijaan kaipaan sitä etsimisen ja löytämisen tuomaa huumaa. Pitäisi suunnata tämä löytämisen ilo omaan kaappiin!

Loppukesän vaateraportti

Julkaistu , kirjoittanut
10

Huomasin, että olen jättänyt heinäkuun vaateostokset raportoimatta. Se on helppo tehdä: kesäkuun shoppailureissun vastapainoksi en ostanut heinäkuussa lainkaan vaatteita, kenkiä tai asusteita. Täydellisiä nollakuukausia on nyt kaksi kuluneista kahdeksasta.

Elokuussa tein seuraavat hankinnat:

  • kevyet kaupunkilenkkarit
  • 3 paria urheilusukkia

Lenkkariostoksiin vaikutti se, että puoliso yllytti. Hänellä ei ole mitään ostorajoitteita ja hän on hyvä shoppailemaan. Hän huomasi keskustassa maahantuojan outletin, ja siellä hyvin edullisia urheiluvaatteita. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, kengät olisivat jääneet ostamatta. Mutta nyt kun kotijoukot kannustivat, ostin sitten parilla kympillä kivat ja kevyet lenkkarit syksyksi. Näistä on vähän huono omatunto kyllä. Eivät olleet mitenkään välttämättömät.

Sen sijaan urheilusukista en kanna syyllisyyttä. Minulla oli ennestään yhdet pitkävartiset urheilusukat, jotka olivat peräisin jostain 90-luvulta. Veikkaan että käyttökertoja on tullut tuhansia. Nämä vanhat sukat ovat juuri menossa puhki, ja elastaani on varresta aika päivää sitten kulahtanut pois. Kolme paria asiallisia mustia urheilusukkia oli järkevä ja tarpeellinen hankinta.

lenkkarit

Tällaiset ne ovat, aika kivat minusta!

Mitähän tästä kesästä nyt sanoisi? Kesäkuussa shoppailin sydämeni kyllyydestä, ja tietoisesti jätin kaikki rajoitukset pois. Heinäkuussa en ostanut mitään, ja elokuu oli maltillinen välimuoto, joka sisälsi sekä järkevän täydennyksen että kivan mutta  ei välttämättömän heräteostoksen. Laidasta laitaan on siis liikuttu. Jostain syystä uusien tavaroiden halu ei ole kokonaan laantunut, vaikka annoinkin itselleni luvan kesäkuussa hurvitella. Tällä hetkellä kiinnostus kohdistuu kuitenkin kirppiksiin, epäilemättä lievän ostokrapulan takia edelleen. Olen jotenkin selittänyt itselleni, että käytettyjen vaatteiden ostaminen ei ole niin suuri synti. Mutta jos en tarvitse, miksi ostaisin?

Ja tässä heti esimerkki: Löysin viime viikolla nettikirppikseltä Marimekon repun, jota olen ihaillut kuvissa. Se olisi edullinen, siistissä kunnossa ja minusta aika ihana. Tarvetta sille ei tosin ole. Minulla on hyvä, tyylikäs ja toimiva reppu. Mutta tämä olisi eri värinen ja tosi kiva ja käytetty ja vielä hyvään hintaankin – ihan hyväksyttävä ostos siis, eikö niin? Vaiko sittenkin turhake? Meneekö maailma pilalle, jos ostan käytetyn tavaran, jota luultavasti käyttäisin monia vuosia, mutta jota en välttämättä tarvitse?

Mitä te sanotte? Ostaisinko repun vai en?

Tuhlaajatytön shoppailureissu

Julkaistu , kirjoittanut
8

Päätin nyt kuitenkin julkaista jonkinlaisen raportin kesäkuun shoppailumatkalta. Samalla huomasin, että myös toukokuun raportti on tekemättä, joten seuraavaksi molemmat, näin keskellä heinäkuuta. Taitaa tulla pitkä postaus.

Toukokuun ostokset:

  • Yöpaita
  • Puuvillainen poncho (käytettynä)

Yöpaita oli järkiostos. Yövaatevarastoni on karmea, nyt omistan sentään yhden siistin, ehjän ja nätin yöpaidan. Näitä on hankittava lisää seuraavan puolen vuoden sisällä. Poncho  maksoi 8€ kirppiksellä, ja ostin sen hetken mielijohteesta. Se on osoittautunut hyväksi ostokseksi, sillä se on juuri sopiva ulkovaate silloin, kun takki tuntuisi liioittelulta mutta t-paidassa on vähän viileää. Tällaiset kirppislöydöt ovat parhaita!

Kesäkuun ostokset

Kesäkuussa vietin viikon Seattlessa. Olin etukäteen päättänyt heittää kaikki shoppailurajoitukset romukoppaan, ja ostaa ilman tunnontuskia ihan mitä huvitti. Käytin matkasta yhden päivän pelkkään shoppailuun. Otin Uberin, ajoin outlet-kylään, ja annoin palaa. Tässä tulos:

  • 3 t-paitaa
  • kesämekko
  • sandaalit
  • mustat ballerinat
  • syystakki
  • pellavaiset kesähousut
  • 2 farkut
  • sortsit
  • puuvillaneule

Muistinkohan kaiken? Lisäksi ostin samanlaiset kasat vaatteita lapsille, sekä matkalaukun, jossa nuo kaikki kannettiin kotiin. Täytyy sanoa, että oli mahtavaa. Näköjään olen huijannut itseäni vuosikausia selittämällä, että inhoan shoppailua. Sehän ei pidä paikkaansa, vaan juuri tällaisesta shoppailusta tykkään kovasti. Yksin, omassa rauhassa, outletissa jossa on kaikki lempimerkit edustettuina.

Alimpana uusi lempineule, sekä t-paidat, farkut ja sortsit.

Estottomasta asenteesta huolimatta en ostanut holtittomasti kaikkea, mikä silmiin sattui. Suurin osa ostoksista oli lopulta sellaisia, joita olisi pitänyt hankkia piakkoin muutenkin. Mustat ballerinat korvaavat vanhat, jotka tulevat tämän kesän jälkeen käyttöikänsä päähän. T-paitojen puutteesta olen puhunut ennenkin, nyt sain väriä mustien joukkoon. Ostin punaisen, valkoharmaan ja pinkin valkoisilla raidoilla. Kesähousut ja sortsit täydensivät puutteita kaapissa myös. Ostin vuosi sitten kahdet sortsit, joista toiset pilasin melkein heti saunaa pestessä kloritella, joten siisteille kaupunkisortseille oli tilausta. Kahdet farkut olivat myös suunniteltu hankinta, sillä edellisistä alkaa pian polvet kulua puhki.

Ennalta suunnittelemattomia ostoksia olivat sandaalit, kesämekko, syystakki ja neule. Syystakkia lukuunottamatta kaikki muut ovat saanet käyttöä. Sandaaleita olen pitänyt koko heinäkuun jalassa. Neuleesta on muodostunut vaatekaapin kulmakivi, vaikka nappasin sen sovituskoppiin vihonviimeisestä poistorekistä. Mekko oli ihana Kreetalla, mutta sille on toistaiseksi tullut vähiten käyttöä. Syystakki puolestaan ei vielä ole ollut päällä kertaakaan, mutta kunhan lokakuu alkaa, en epäile ettenkö pitäisi takkia melkein joka päivä.

Ostin siis tällä shoppailumatkallani 12 uutta vaatekappaletta. Niistä ehkä puolet olivat sellaisia, että pärjäisin ilmankin. Tarkoitan sitä, että en joutuisi tekemään pukeutumisessa kompromisseja, vaikken olisi niitä ostanutkaan. Toisaalta noin puolet ostoksista oli sellaisia, että hankinta olisi tullut vastaan jossain vaiheessa muutenkin. Sovitin näiden kaikkien lisäksi paljon vaatteita, jotka lopulta jätin ostamatta. Osa olisi ollut ihan ok, mutta onneksi muistin, että ei kannata ostaa jotain vain siksi että on halpaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Ja sitten oli sellaisia vaatteita, jotka olisin todella kovasti halunnut ostaa, mutta pitkin hampain oli pakko uskoa peilikuvaa, joka vahvasti todisti, että olin juuri tekemässä isoa virhettä. Näin ollen en tehnyt virheostoksia ollenkaan, vaan ihan aidosti olen nauttinut kaikista uusista vaatteistani täysin siemauksin.

Tämä shoppailureissu tuntui henkisesti hyvältä. Olin niin lopen kyllästynyt ostolakkoon, että olin vaarassa harhautua tekemään ihan älyttömiä ostoksia vain siksi, että saisin ostaa jotain (ks. maaliskuun 10€ maksanut surkea poolopaita). Reissun jälkeen ei ole yhtään tehnyt mieli kaupoille. Vaatekaappi tuntuu taas täydelliseltä, eikä sieltä puutu mitään (paitsi alushousuja, mutta nykyisilläkin pärjää). Nyt on menossa kolmas vuosi, jolloin olen aktiivisesti seurannut ja rajoittanut vaateostoksiani. Tämä vuosi on selvästi ollut vaikein. Toisaalta tämän ostosmatkan jälkeen on nyt sellainen olo, että shoppailua riitti loppuvuoden tarpeiksi hyvin. Tulen syksyn aikana ostamaan ainakin niitä alushousuja, mutta se sellainen hinku hypistellä, sovitella ja ostella on taas vaiennut. Luulen, että loppuvuoden ostoksia tulee harkittua enemmän muutenkin juuri siksi, että tämä reissu on kirkkaana mielessä. Joten ei kaduta, ei harmita eikä ole huono omatunto.

Miten teillä on mennyt?

EDIT: Kirjoitin tämän ja meinasin julkaista, kun äkkiä tajusin että listalta puuttuu vielä kolmet kengät. Ostin kolmet erittäin halvat kengät suomalaisesta mallipareja myyvästä outletista: kangastossut, nahkaiset kävelykengät ja matalat kaupunkikorkkarit. En keksi näille mitään erityistä tarvetta tai syytä, mutta ostinpa nyt kuitenkin kolmet kivat kengät. Oi voi.

Tässä ne kaikki ovat.