Aihearkisto: Säilytys

Säästää vai ei, siinä pulma

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hyvä pahvilaatikko. Sellaista on vaikea heittää pois, koska se on niin hyödyllinen – jos sitä sattuu tarvitsemaan. Jonkun ammattiraivaajan tekstiä lukiessani törmäsin hauskaan yksityiskohtaan: suomalaiset vinttikomerot ovat kuulemma täynnä tyhjiä pahvilaatikoita. En millään muista missä tähän heittoon törmäsin, joten valitettavasti en voi linkittää. Jäin kuitenkin miettimään tätä, koska tunnistin oman vinttini kuvauksesta heti.

Säästin pitkään lähestulkoon kaikki pakkausmateriaalit, mitä kotiini kantautui. Muovipussit, lahjapaperit, pahvilaatikot, rasiat, kuplamuovit ja mitä vielä. Astioiden alkuperäislaatikot. Paksut kirjekuoret. Joskus jopa niitä styroks-palleroita. Nämä kaikki veivät tietysti paljon tilaa (etenkin vintillä). Tarvitsin suurinta osaa varsin harvoin, lukuunottamatta niitä kertoja, kun olin muuttamassa. Silloin oikeastaan kaikille säästetyille pakkausmateriaaleille tuli käyttöä.

Jossain vaiheessa hermostuin siihen, että kaikki edellä mainittu vei niin paljon tilaa, ja päätin vähentää pakkausroinan määrää. Niinpä heitin roskiin pakkauksen, jossa tuli vauvan leikkimatto ja lelukaari. Voi olla, että unenpuute hämärsi ajatustoimintaani noina aikoina, mutta sittemmin olen monesti katunut sitä liikettä. Lapsi viihtyi lelukaaren alla rajallisen ajan, jonka jälkeen kyseinen vekotin muuttui tarpeettomaksi. Samalla kävi ilmi, että alkuperäinen pakkaus olisi ollut äärettömän kätevä siinä vaiheessa, kun laite siirrettiin vintiin säilytykseen.

Tästä episodista viisastuneena en ole enää heittänyt yhtä innokkaasti pois alkuperäisiä säilytystarpeita. Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että ne vievät paljon turhaa tilaa, enkä haluaisi säilyttää mitään tarpeetonta. Olenkin pohtinut aika paljon sitä, mitkä pakkausmateriaalit olisi fiksua säilyttää ja mistä voisi luopua kaikessa rauhassa. Seuraava systeemi on se, jota suurin piirtein noudatan tällä hetkellä. En kuitenkaan yritä väittää, että kyseessä olisi ylivoimaisesti paras menetelmä, saati sitten lopullinen totuus. Varaan itselleni oikeuden muuttaa mieltäni milloin tahansa 🙂

Säästän kaikki sellaiset pakkaukset, joita uskon tarvitsevani juuri kyseisen esineen pakkaamiseen joskus myöhemmin. Jos pidän mahdollisena, että haluan joskus laittaa esineen säilytykseen, säästän pakkauksen. Alkuperäispakkaukset ovat kokemukseni mukaan usein toimivin tapa säilyttää tavaroita. Esimerkkejä tällaisista alkuperäispakkauksista ovat mm. tyynyjen ja peittojen pussit, lelujen ja pelien pakkaukset, astioiden pakkauslaatikot (etenkin lasit ja lautaset), kenkälaatikot jne.

Säästän lisäksi siistit lahjapussit, kaupan muovipussit, paperipussit, isoimmat kuplamuovin palat ja silloin tällöin jonkun erikoiskirjekuoren. Paksuja ”topattuja” kirjekuoria en kuitenkaan pidä säästössä yhtä tai kahta kappaletta enempää. Kierrätän kaikki edellä mainitut pussit.

En kuitenkaan säästä mitään sellaisia pakkauksia, jotka menevät avattessa rikki.

En säästä pieniä muovipusseja, joita saa mukaan esim. apteekeista. Yritän välttää näiden minikokoisten muovipussien ottamista mukaan ollenkaan, mutta jos jostain sellainen tarttuu, laitan sen kotona energiajätteeseen. Hedelmäpusseja käytän roskapusseina.

En myöskään (enää) säästä kaikkia pahvilaatikoita. Kun netistä tilaa tavaraa, se saapuu yleensä pahvilaatikossa, josta periaatteessa voisi tulla hyvä muuttolaatikko. En kuitenkaan enää säilyttele näitä laatikoita varmuuden varalta. Ensinnäkin toivon, ettei minun tarvitse muuttaa pitkiin aikoihin. Jos niin kuitenkin kävisi, olen jo oppinut luottamaan siihen, että pahvilaatikot eivät lopu maailmasta kesken. Pari varalaatikkoa vintistä toki löytyy… mutta niiden lukumäärä ei enää lisäänny joka kerta, kun kotiin tulee tavaraa pahviin pakattuna.

Poissa silmistä, poissa mielestä – siis mökillä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tavaroista luopuminen on tunnetusti vaikeaa, mutta suomalaiset ovat keksineet ongelmaan luovan ratkaisun. Nimittäin kesämökit. Kesämökit ovat loistava paikka säilöä sellaisia tavaroita, joita ei oikeastaan tarvitse, mutta joita ei raatsi heittää poiskaan. Kesämökillä tavaroiden oikeastaan kuuluukin olla kuluneita ja kulahtaneita, kenties hieman rikkikin. Se ei haittaa koska sehän vain luo oikeaa tunnelmaa.

En tiedä onko missään muussa kielessä vastinetta käsitteelle ”mökkivaatteet”. Mutta kaikkihan tietävät mistä on kyse – virahtaneita t-paitoja, ikivanhoja tikkitakkeja, rönttöhousuja, mainoslippiksiä ja aavistuksen vuotavia kumppareita. Voisi puhua myös ”mökkilukemistosta” – vanhoista aikakauslehdistä, dekkareista ja sekalaisista pokkareista, jotka kaikki ovat lukeneet moneen kertaan. Epäilemättä on olemassa myös ”mökkiastioiden” ja ”mökkilelujen” kategoriat, ja varmasti monia muitakin.

Oikeastaan tässä on ihan järkeä. Kysehän on eräänlaisesta kierrätyksestä, jossa omia tavaroita kierrätetään itselle toissijaiseen käyttöön silloin, kun tilalle on hankittu jo jotain uutta. Ja kyllähän ne hieman kuhmuiset mukit todella tuovat sitä omaa tunnelmaa kesäkeittiöön. Kyseenalaistaisin homman siinä vaiheessa, kun mökille kuskataan tavaraa, jota siellä ei oikeasti tarvita tai joka on niin rikki, ettei sitä voi käyttää.

Jos tunnistat itsessäsi impulssin säästää joku roinaksi luokiteltava esine siksi, että senhän voi viedä mökille, mieti vielä uudestaan. Kesämökin vintin nurkkaan tungettu rikkinäinen matkalaukku ei varsinaisesti ole hävinnyt minnekään, se on vain muuttanut uuteen paikkaan asumaan. Jos pystyt heti kuvittelemaan tilanteen, jossa vanhasta tavarasta on mökillä iloa tai hyötyä, on tavaran säästäminen perusteltua. Jos taas ei heti tule mieleen, mitä käyttöä sille vanhalle matkalaukulle olisi siellä kesämökillä, on parempi jättää se viemättä. Samaan tapaan mökkiromppeitakin kannattaa välillä karsia. Vanhimmat vuosikerrat voi käyttää sytykkeiksi, ja ehkä ne vuotavimmat kumpparitkin voi joskus uusia. Sillä tavalla mökille mahtuu tulevinakin vuosina, eikä kesäpaikka muutu vaivihkaa kaatopaikaksi.

Oodi läpinäkyville muovipusseille

Julkaistu , kirjoittanut
2

Läpinäkyvät, suljettavat muovipussit ovat käteviä. Suoraan sanottuna rakastan niitä. Lapsuudessani puhuttiin aina minigrip-pusseista, mutta mikä tahansa vastaava tuote toimii yhtä hyvin. Itselläni on tällä hetkellä käytössä kahta kokoa, merkki on Ziplock. Ystäväni toi niitä pyynnöstäni USAsta tuliaisiksi laatikkokaupalla, ehdottomasti yksi parhaista tuliaisista ikinä. Pienemmät pussit ovat ”lentokonekokoa” ts. oikean kokoisia käsimatkatavaroiden kosmetiikkaputeleita varten. Isompi pussi on n. 25×25 cm.

Käytän pusseja kaikenlaisen pienen tilpehöörin siistiin säilyttämiseen. Yhdessä pussissa on kaikki varanapit, jotka ovat tulleet vaaatteiden mukana. Toisesta löytyvät kaikki kosmetiikkanäytteet. Pari isompaa pussia palvelee leipäpusseina, ne estävät paperipussissa myydyn leivän kuivumisen ennen aikojaan. Käytän isompia pusseja myös ruoan pakastamiseen. Pienempiin pusseihin on kätevä pakata rusinoita lapsen puistoreissua varten. Pussit pitävät yllä järjestystä siivouskaapissa, ja jokaisessa matkalaukussa on valmiina yksi. Pakkaan kaikki nesteet aina varmuuden vuoksi muovipusseihin, vaikka laukku menisikin ruumaan. Työpöydän laatikossa pussit estävät eri elektroniikkalaitteiden johtoja ja latureita sotkeentumasta toisiinsa. Hopealusikat eivät tummu, kun ne säilyttää tiiviissä muovipussissa. Joulukuusen tähti pysyy myös kirkkaana ja hienosti kuosissaan pussin sisällä.

En ole varma muistinko edes kaikki paikat, joissa noita muovipusseja tällä hetkellä hyödynnän. Pointti taisi kuitenkin tulla selväksi – kyseessä on aivan loistava tuote. Niistä näkee heti läpi, mitä sisällä on. Ne on helppa avata ja sulkea, ja toisaalta voi luottaa siihen että tavarat pysyvät sisällä. Ne eivät hajoa käytännössä koskaan, ja niitä voi käyttää uudestaan ja uudestaan. Olen heittänyt pois ainoastaan pari erittäin likaista pussia, ja nekin voi laittaa energiajätteeseen. Kestävyytensä vuoksi pussit ovat todella hintansa väärttejä – eivätkä ne edes ole kalliita. Tässä siis yksi parhaista keinoista luoda järjestystä, jonka tiedän.

Sininen, punainen, vihreä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kyseessä ei ole maamme hallituspohja, vaikka otsikosta voisikin niin päätellä. Ei, kyseessä on henkilökohtainen arkistointisysteemini, joka koostuu kolmesta mapista: sinisestä, punaisesta ja vihreästä. Sinisessä on omat paperit, punaisessa lapsen paperit ja vihreässä asuntoon liittyvät paperit. Auton paperit ovat toistaiseksi riipparissa. Järjestelmä ei ole vielä täydellinen, sillä mukana on papereita, jotka todennäköisesti voisi heittää pois, mutta haluan saada niihin kuitenkin varmuuden ennen kuin viskaan mitään menemään. Muutama ylimääräinen pahvikansio täytyy samoin vielä käydä läpi, ja siirtää niistä löytyvät paperit oikeisiin osoitteisiin.  Puutteistaan huolimatta tilanne on noin 100% parempi kuin reilu viikko sitten. Vaikka aionkin jatkaa projektin kimpussa niin kauan, että saan karsittua kaikki ylimääräiset paperit ja kansiot pois, tilanne on nyt kuitenkin sellainen, että voisin periaatteessa jättää homman tähän pisteeseen. Nyt tiedän, mistä kaikki paperit löytyvät, sekä minne uudet laitan.

Oli mielenkiintoista havaita, miten vaikeaa papereiden karsiminen ja järjestäminen oli, vaikka nimenomaan halusin tehdä sen. Mieleen nousi toistuvasti kaksi ajatusta: 1) en tiedä mitä tälle pitäisi tehdä, ja 2) en jaksaisi päättää sitä nyt. Toisin sanoen juuri ne ajatukset, jotka olivat johtaneet alkuperäiseen tilanteeseen (eli kaaokseen). Tällä kertaa en vain antanut periksi. Oikeastaan ratkaisu ei ollut kovin vaikea: ensin piti päättää säästetäänkö paperi vai ei, ja jos säästetään niin mihin niistä neljästä mapista se kuuluu. Näin kirjoitettuna koko juttu kuulostaa äärimmäisen helpolta, mutta käytännössä se ei sitä ollut. Miksiköhän?

Ehkä homma olisi ollut helpompi, jos joku olisi ollut apuna. Luulen, että ammattiraivaajien (professional organisers) etu on juuri siinä, että heidän avullaan keskittyminen ei herpaannu, ja toisaalta raivaaminen ei mene liian vakavaksi. On jotenkin helpompaa tehdä päätöksiä silloin, kun joku ulkopuolinen kysyy tarvitsetko tuota todella. Äsken papereita mapittaessani törmäsin sim-korttiin, jonka alkuperästä en ole ihan varma. Ilmeisesti se on joskus ollut työkännykässäni, mutta siitä on vuosia aikaa. Sim oli kirjekuoressa. Tiedän, että minulla on vain yksi puhelinliittymä, ja tiedän myös sen, ettei työpaikalla ole kaivattu yhtä sim-korttia. Kortti on siis tarpeeton ja sen voisi hävittää. Kuitenkin kun pidin kirjekuorta kädessäni, en ollut varma mitä sille pitäisi tehdä. Niinpä päätin säästää sen varmuuden vuoksi. Nyt tätä kirjoittaessa ymmärrän, että säilyttäminen on tarpeetonta. Voin käydä heittämässä sen roskiin.

Arkistointiasiaa alkaa tulla jo korvista ulos, joten seuraavaksi kirjoitan jostain ihan muusta. Toiveita voi esittää kommenttiosastolla!

Hiljaa hyvä tulee

Julkaistu , kirjoittanut
2

Arkistointisysteemini tulee olemaan rungoltaan seuraavanlainen:

  1. Autokansio
  2. Asuntokansio
  3. Lapsen kansio
  4. Henkilökohtainen vuosikansio

Autokansioon säilötään nimensä mukaisesti kaikki mahdolliset autoon liittyvät dokumentit. Tämä on helppo ylläpitää, sillä sinne ei helposti sekaannu mitään muuta. Tällä hetkellä autoa varten on yksi lokero riippukansiossa, yksi pahvikansio ja pari muovitaskua. Nämä yhdistetään yhteen mappiin ja paperit järjestetään aiheen mukaan.

Asuntokansioon laitetaan kaikki taloyhtiöön liittyvät paperit, kuitit ja tiedot remonteista, sähkölaskut sekä mahdollisesti kotivakuutukseen liittyvät paperit.

Lapsen kansioon tulevat hänen henkilökohtaiset paperinsa, lääkärikäyntien dokumentit ja reseptit, neuvolasta ym. saadut ohjeet jotka olen katsonut tarpeelliseksi säilyttää, sekä kaikki KELAn lähettämät paperit lapsilisistä yms. Jälkimmäiset tulevat toki minulle, mutta itselleni on loogisinta säilyttää niitä muiden lapseen liittyvien paperien joukossa. Lapsen kansioon EI tallenneta minkäänlaisia muistoesineitä kuten piirustuksia, vaan siellä pidetään ainoastaan virallisia papereita.

Henkilökohtaiseen vuosikansioon arkistoin kaikki muut omat paperini. Toisin sanoen paperit, jotka tulevat omalla nimelläni, eivätkä kuulu kahteen edellä mainittuun ryhmään. Koska haluan pitää homman niin yksinkertaisena kuin mahdollista, en luultavasti hanki edes välilehtiä. En todellakaan yritä järjestää papereita hakusanojen mukaan aakkosjärjestykseen. Riittää, että saman aiheen paperit ovat yhdessä. Papereita tarvitsee etsiä niin harvoin, että ei haittaa vaikka sitä varten joutuisikin plaraamaan ensin puoli kansiota läpi. Pääasia on, että tiedän paperin varmuudella löytyvän muiden joukosta.

Jotta oma vuosimappi ei täyty turhaan, aion muuttaa tiliotteeni ja kaikki mahdolliset laskut e-laskuiksi. Vuosimappi suljetaan kalenterivuoden vaihtuessa, ja joka vuoden alussa aloitetaan uusi. Muut kansion toimivat niin kauan kuin niihin mahtuu paperia.

Toteutusta vailla…

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Paperiprojekti ei ole tänään edistynyt muuten kuin ajatuksen tasolla. Olen lueskellut Rita Emmetin Kaikki paikallaan – rojun taltuttajan käsikirjaa sekä Anne Te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjää saadakseni niistä hyviä vinkkejä arkistointiin. Olen myös miettinyt, mitkä asiat ovat omassa arkistointijärjestelmässä avainasemassa. Kirjoista on ollut apua, sillä vinkkien lisäksi olen myös tajunnut, millaista arkistointijärjestelmää EN halua.

Ensinnäkin systeemin pitää olla mahdollisimman yksinkertainen ylläpitää. Papereihin pitää päästä mahdollisimman helposti käsiksi. Ne pitää myös saada paikalleen ilman erityisiä kommervenkkejä. Yksikin ylimääräinen liike, ja homma jää tekemättä. Minun pitää kehittää fyysisestä arkistoinnista niin helppoa, että sen tekeminen ei vie aikaa eikä vaadi juurikaan ajatustyötä. Toisaalta myös arkistointitavan pitää olla tarpeeksi yksinkertainen. Kaaoksen kesyttäjässä ehdotetaan omia kansioita kaikenlaisille aiheille ja projekteille, mutta näen jo nyt että se ei ole systeemi, joka sopisi minulle.

Toiseksi tajusin, että tarvitsen jonkun systeemin postin käsittelyyn. Pitäisi olla joku paikka, jonne laitetaan sellaiset paperit, jotka vaativat toimenpiteitä, kuten laskut. Joku hylly, teline tms. missä ne pysyvät erillään muista ja josta ne voi siirtää lopulliseen arkistoon sitten kun tarvittava toimenpide on tehty, esim. lasku maksettu.

Kolmanneksi fyysisiä säilytyspaikkoja täytyy olla mahdollisimman vähän. Tällä hetkellä meillä on erinäisiä muovitaskuja erinäisissä lokerikoissa. Haluan kehittää systeemin, joka minimoi lokerikoiden ja muovitaskujen määrän.

Neljänneksi olen tajunnut, että säilytän todella paljon paperia varmuuden vuoksi – toisin sanoen koska en tiedä, pitäisikö se säilyttää vai ei. Varmuuden vuoksi olen siis säilönyt kaikenlaista, siltä varalta että kyseistä paperia ehkä joskus vielä tarvittaisiin. Tämä ongelma ei ratkea, ennen kuin olen selvittänyt mitä oikeasti pitää säästää, ja mitä voi heittää hyvällä omalla tunnolla pois. Arvelen että tämän ongelman kanssa painii joku muukin, joten koostan tänne oman postauksen aiheesta myöhemmin kun asiat on selvitetty.

Siisteiksi nipuiksi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jee jee jee! Taas yksi vaihe takana. Olen tänään käynyt yksitellen läpi jokaikisen paperin tuosta 1,6kg painavasta pinosta. Useaan otteeseen vastaan tuli papereita, jotka aiheuttivat spontaanin ”en todellakaan haluaisi ajatella tätä nyt” -reaktion. Pakotin itseni siitä huolimatta päättämään jokaisen paperin kohdalla säästetäänkö toistaiseksi vai laitetaanko pois. Se kannatti, sillä noin kolmasosa papereista osoittautui tarpeettomiksi.

Ensimmäiseksi lajittelin  paperit kymmeneen pienempään pinoon. Niistä löytyi mm. veroihin, kiinteistöihin, terveyteen, pankkiasioihin, puhelinliittymään yms. liittyviä papereita. Yhdessä pinossa oli yksittäisiä sekalaisia papereita, jotka eivät oikein kuuluneet mihinkään ryhmään.

Toisessa vaiheessa kävin em. pienemmät pinot yksi kerrallaan läpi. Karsin edelleen tarpeettomia pois ja lajittelin paperit kronologiseen järjestykseen. Tein samalla vielä tarkempaa lajittelua, ja lopulta isompia ryhmiä jäi jäljelle kahdeksan.  Niiden lisäksi jäi useita yksittäisiä papereita, jotka haluan säästää mutta jotka eivät kuuluneet mihinkään noista isommista ryhmistä.

Tällä hetkellä työhuoneen lattia on täynnä siistejä paperinippuja eri aihealueilta. Sitten on yksi kasa roskaa, joka oikeastaan kuuluisi silppuriin. Koska sellaista ei ole, täytyy miettiä miten saan kasan hävitettyä ilman tietosuojariskiä. Jäljelle jääneet pinot on käytävä vielä kertaalleen läpi siinä vaiheessa, kun lopullisesti arkistoin ne. Joukossa on todennäköisesti runsaasti dokumentteja, joiden säilyttäminen ei enää ole tarpeellista. Selvitän muutaman asian ja poistan sitten nekin sieltä joukosta.

Ja huomenna jatkuu taas! Mutta sanonpa vaan, että helpompaa olisi ollut tehdä ne yksittäiset päätökset (säilytänkö/laitanko roskin/jos säilytän niin missä) yksi kerrallaan silloin kun ne tulivat vastaan, kuin nyt kaikki kerralla.

Läjä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

1 kiloa ja 622 grammaa sekalaista paperia. (Tämä on fakta, koska punnitsin pinon keittiövaa’alla.) Siinäpä tämän päivän urakka. Tavoitteena on tehdä ensimmäinen karkea lajittelu, jonka jälkeen paperit ovat suunnilleen omissa ryhmissään. Sitä seuraava hienosäätö jää huomiselle, koska tiedän etten tänään ehdi sitä tehdä.

Tiedän jo tässä vaiheessa, että tämä on työläs vaihe. Pinossa on nimittäin paljon sellaisia papereita, joille ei olemassa omaa paikkaa, tai joista en ole ihan varma pitäisikö ne säilyttää. Toisin sanoen edessä on monta yksittäistä päätöstä (joiden tekemistä olen siis lykännyt viimeiset pari vuotta…)

Iltapäivällä jälleen raporttia projektin etenemisestä.

Projektipäivitys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänään tehtyä:

  • Autopino käyty kunnolla läpi. Tarpeettomat heitetty paperinkeräykseen, loput järjestetty aiheen mukaan yhteen kansioon.
  • Eroteltu omat ja lapseen liittyävät paperit toisistaan.
  • Lajiteltu jälkimmäinen ryhmä aiheittain muovitaskuihin.

Tähän kaikkeen meni jälleen noin tunti. Tunsin saaneeni paljon aikaan, ja palkitsin itseni urakan päätteksi skonssilla. Oikeastaan oli pieni kiusaus jatkaa omien paperien lajittelua eteenpäinkin, mutta tulin järkiini ja päätin jatkaa huomenna tai mahdollisesti vasta maanantaina. Omien papereiden pino on nimittäin korkea ja sekava, joten siihen uppoutuminen vaatii oman aikansa.

Tätä projektia tehdessä on noussut mieleen monia asioita arkistointiin ja papereiden hallintaan liittyen, joista varmasti kirjoitan oman postauksen sitten kun saan tämän valmiiksi. Tässä kuitenkin muutamia havaintoja lyhyesti:

  • Päätöksenteko on avainasemassa
  • Ryhmittely ja lajittelu ei välttämättä ole yksinkertaista
  • Mitä kannattaa säilyttää varmuuden vuoksi? Minkä säilyttäminen on turhaa?
  • Miksi arkistointi on niin työlästä (vastaus löytyy kohdasta 1)

Arkijärki ja paperiprojekti siirtyvät viikonlopuksi pienelle tauolle, mutta homma jatkuu maanantaina!

 

Paperiprojekti jatkuu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eilisen operaation seurauksena minulla on nyt muutama ”raakapino” , toisin sanoen kasa, jossa on pelkästään minulle kuuluvia papereita sekä lapseen liittyviä papereita, sekä yksi kasa autoon liittyviä papereita. Tänään vuorossa on näiden tarkempi erittely:

  1. Roskien karsinta: Katsotaan jokainen paperi yksitellen läpi, päätetään onko se tarpeellista säilyttää vai ei. Laitetaan roskat suoraan roskiin.
  2. Säilytettävät paperit lajitellaan siten, että samanlaiset tulevat yhteen. Esim. autopinosta lajitellaan erikseen huoltopaperit ja -kuitit, katsastus, vakuutukset, verot jne.
  3. Niputetaan saman lajin paperit kronologiseen järjestykseen.
  4. Yhdistetään kaikki väliaikaisesti takaisin yhdeksi pinoksi.

Koska kaikki pinot mukaanlukien papereita on satoja, ajattelin pysytellä kohtuudessa tämänkin urakan suhteen. Tänään tavoitteena on yksi pino, huomenna seuraava ja niin edelleen. Kuten olen jo aiemmin sanonut, en halua riskeerata tämän onnistumista yhtään. Siksi teen niin pienen palan kerrallaan, että ehdin tehdä sen noin tunnissa. Sen verran jaksan keksittyä. Huonoin vaihtoehto olisi haukata kerralla liian iso pala, ja sitten jättää koko juttu puoliväliin kun aika loppuu tai innostus lopahtaa.

Projekti etenee vaiheittain. Sitten kun olen saanut kaikki raakapinot käytyä läpi ja lajiteltua ne asianmukaisesti, jäljellä on vielä säilytysratkaisun keksiminen. Voisin iltapäivällä tulla taas kertomaan, miten homma eteni.