Aihearkisto: Tavaroiden raivaaminen

Mietteitä valinnoista ja paastosta

Julkaistu , kirjoittanut
6

Kommenttiosastolla hätäiltiin, mihin paasto oikein on kadonnut, kun kirjoitin uudesta kaapista. Ei se minnekään ole hävinnyt, tosin sunnuntaina olin suunnitellut karsivani urakalla, mutta varhain aamusta iskenyt mahatauti sotki suunnitelmat. Niinpä olen päättänyt jatkaa tätä nimenomaista teemaa (karsiminen) koko paaston ajan, koska viime viikolla olen päässyt vasta vähän vauhtiin.

Mutta paasto on pistänyt miettimään omia valintojani ja tällaista tiedostavan jakson valintoja tarkemmin. Paaston yhtenä ideana on tietenkin yksinkertaistaminen ja vähentäminen. Mutta onko järkeä lykätä välttämättömiä hankintoja paastoajan ulkopuolelle, jos ne on joka tapauksessa pakko tehdä? Esimerkiksi jälkikasvu tarvitsee piakkoin uusia vaatteita vanhojen ollessa liian pieniä. Onko mitään järkeä lykätä ostamista vain siksi, että on paaston aika? Koska kuitenkin ne vaatteet on jossain vaiheessa hankittava. Minusta tuntuu, että jos paastoon vedoten jättäisin tuollaiset hankinnat nyt tekemättä, vain shoppaillakseni urakalla heti pääsiäisen jälkeen, paaston idea ei oikein toteudu. Olennaisempaa on ehkä keskittyä siihen, että ostaa mahdollisimman kestävää eikä osta turhaa vain huvikseen.

Olen jo etukäteen miettinyt myös tuota ekoviikkoa. Lueskelin ekopaaston nettisivuilta keinoja säästää energiaa, ja siellä mainittiin mm. pyykin peseminen vain 40 asteessa. Mutta  on kattavasti todettu, että kylmällä peseminen ei tee sen enempää vaatteille kuin koneellekaan hyvää, joten onko tällaisen valinnan tekeminen silloin viisasta vai ei? Energiaa säästyy, mutta pidemmällä ajalla näin toimien vaatteet ja kone kärsivät, ja niiden korvaaminen vie taatusi lisää energiaa. En tiedä miten kannattaisi toimia, mutta pohdintaa tämä aiheuttaa.

Koska kirjoitan täällä blogissa paljon vähentämisestä ja ekologisuudestakin, ymmärrän että siitä saattaa tulla sellainen kuva, että yritän puristaa kaikki valintani mahdollisimman ekologisiksi. Mutta täytyy tehdä täsmennys tähänkin kohtaan, joka on sukua minimalismi-pohdinnoilleni. Olen monesti sanonut, etten ole minimalisti – en siis pyri vähentämään omaisuuttani minimiin. Haluan turhasta eroon, mutta menen tässä asiassa oman arkijärkeni mukaan.

Samoin haluan tehdä ekologisia ratkaisuja ja kestäviä valintoja, mutta en ole äärimmäisyysihminen. Tavaroiden ulkonäöllä on merkitystä, enkä ole valmis esimerkiksi kaappikysymyksessä sietämään rumaa ja epäkäytännöllistä, vaan haluan toimivaa ja kaunista. Uusiminen ei ole ekologisin vaihtoehto, vanhan säilyttäminen luultavasti olisi. Mutta tässäkin asiassa arkijärki ratkaisee. Teen ekologisia valintoja parhaani mukaan, mutta en tavoittele linkolalaista ehdottomuutta.

Ekologisuus – kuten monet muutkin maailmaa parantavat valinnat – ovat sellaisia asioita, että niissä voisi aina tehdä jotain enemmän. Autosta voisi luopua. Kaikki vaatteet voisi ostaa käytettyinä. Varmaan sitä voisi muuttaa keskelle korpea omavaraistalouteen. Kaikessa on kyse omista valinnoista, ja mielestäni viimekädessä on olennaista se, että ylipäätään tekee tiedostettuja valintoja, joiden kanssa voi elää mielenrauhassa. Minä olen valinnut jonkinlaisen keskitien. Pyrin tekemään fiksuja ja kestäviä valintoja, mutta en ole valmis luopumaan tietyistä mukavuuksista ekologisuuden nimissä. Olen sitä mieltä, että täydellisyyttä on tässä asiassa mahdoton saavuttaa, mutta pienilläkin asioilla on merkitystä. Siksi on tärkeämpää tehdä jotain, kuin heittää hanskat tiskiin ja olla tekemättä yhtään mitään.

Kuinka ostaa kaappi?

Julkaistu , kirjoittanut
21

Haluan vaihtaa vaatekaapit uusiin. Homma on helpommin sanottu kuin tehty. Meillä on nyt käytössä edellisen asukkaan huoneistoon teettämät kaapit, joita inhoan täydestä sydämestä. Ne ovat tummasävyiset ja rumat, epäkäytännölliset ja valtavan isot. Lattiasta kattoon ja 10cm syvemmät kuin normaalikaappi. Ovissa on peilit, jotka ovat sellaista savulasia – inhoan niitäkin suuresti, sillä kaikki värit vääristyvät oudosti.

Asuntomme kantavat rakenteet ovat palkkeja, jotka kulkevat katon rajassa. Niiden alle jää tilaa 2,25m – paitsi ehkä sentti sinne tai tänne riippuen mittauskohdasta. Monet standardikokoiset kaapit ovat liian korkeita mahtuakseen palkin alle. Tässä on ensimmäinen haaste. Tarvitaan todennäköisesti jonkinlaista mittatilaustyötä.

Haluaisin tilalle vaaleat, kirkkaalla peilillä varustetut kaapit, joihin vaatteet mahtuisivat hyvin ja joista ne olisivat helposti saatavilla. Mutta miten määritellään, kuinka paljon kaappitilaa tarvitaan? Tässä on toinen ongelma. Ostetaanko fiilispohjalta uudet kaapit, ja sitten toivotaan että kaikki mahtuu sisälle? Vai pitäisikö mitata kuinka monta hylly- ja tankometriä nykyisissä on, ja ostaa täsmälleen saman verran lisää?

Jostain syystä haluaisin hankkia kaappitilaa ”sopivasti” – ei liikaa eikä liian vähän. Tekisi mieli lähteä liikkeelle siitä, mikä olisi ideaalimäärä kaappeja huoneen kokoon ja mittasuhteisiin nähden, ja jos kaikki ei mahdu niin sitten vähentää tavaroita niin paljon että mahtuu. Puolison mielestä tämä oli huonoin vaihtoehto, koska hän ei halua luopua mistään vain siksi, että vähempi säilytystila riittäisi. Hänen mielestään kaappitilaa pitää päin vastoin hankkia kerralla niin paljon, ettei se ainakaan lopu kesken.

Mutta tässä on ristiriita ajatusmaailmani kanssa. Minulla on jo nyt omasta mielestäni pöyristyttävä määrä vaatteita, ja kokemuksesta tiedän, että kaikki säilytystila kyllä täyttyy ajan myötä. Jos kaappitilaa olisi hiukan liian niukasti, se pakottaisi jatkuvasti olemaan valppaana, ja pitämään tavaramäärät kohtuullisina. Keittiössä homma toimii jo, koska sinne ei voi kaappeja lisätä. Niinpä kaiken tarpeellisen on mahduttava olemassa oleviin tiloihin, ja jos ei mahdu, jostain pitää luopua.

Toisaalta erillinen liinavaatekaappi olisi kyllä ihana… samoin toimiva säilytystila kausivaatteille. Ja sitten pitää tietysti löytää se taho, joka pystyy tämän kaiken toteuttamaan. Tiedättekö hyviä vinkkejä säilytysratkaisujen räätälöintipalveluista? Onko joku teettänyt kaappia? Kantavien palkkien takia mm. Ikea on kokonaan poissa laskuista. Jos tiedätte hyviä vaihtoehtoja pääkaupunkiseudulla, vinkatkaa kommenttiosastolla!

Tavarat vähenevät

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen tällä viikolla heittänyt roskiin tavallista enemmän roinaa tavarapaaston merkeissä. Viime viikolla hajosi talvikengät, jotka olivatkin jo kymmenen vuotta vanhat. Päätin että niitä ei enää korjata, vaan laitoin ne roskikseen. Ensinnäkin talvikenkiä riittää ihan tarpeeksi muutenkin, ja toiseksi kyse oli ns. jokasään-saappaista, jotka vuotivat saumoista. Sitten kun pohjakin irtosi toisesta kengästä, päätin että ne olivat palvelleet tarpeeksi. Alunperin alesta ostetuille suomalaisille kengille tuli minusta ihan järkevä käyttöikä ja elinkaari.

Sitten roskikseen lähti sellainen pyörillä kulkeva metallinen säilytyskori. Sen ostohetkeä en edes tiedä, mutta epäilen sen olleen joskus 80- ja 90-lukujen taitteissa, koska muistelen kapineen olleen käytössä jo lapsuudenkodissani. Ruostunut ja rähjäinen laitos, jolle ei enää ollut paikkaa eikä käyttöä. Tämänkin kohdalla oli mielestäni järkevää todeta, että  jossain vaiheessa hyväkin tavara saavuttaa päätepisteen, jonka jälkeen roskis on ihan hyväksyttävä vaihtoehto.

Roskikseen lensi myös rikkinäisiä muoviastioita. Teoriassa ne olisi voinut antaa lapselle leikkiin, mutta en halua lapsen leikkilaatikosta mitään dumppauspaikkaa, jonne kipataan aikuisille tarpeettomat tavarat. Energiajakeessa nämä tulivat ainakin jollain tasolla kierrätetyiksi.

Olen myös jämäprojektin myötä saanut ilahduttavan määrän kosmetiikkaa kulutettua loppuun. Luulenpa, että tämän paaston aikana saan viimeisetkin vajaat pakkaukset loppuun ja pois nurkista pyörimästä. Näytepakkauksia ei ole enää kuin pari jäljellä, eikä niitä kyllä tule ikävä. Epähuomiossa aloin tosin yhtenä päivänä rasvata sääriäni värillisellä meikkivoiteella… Yllättävän monessa kiinteyttävässä tai heleyttävässä tuotteessa näyttää olevan helmiäistä mukana. En tiedä huomaisiko sitä, jos tuotetta laittaisi vain hiukkasen kerrallaan kasvoille, mutta kun tyhjentää koko paketin kerralla, asian huomaa selvästi. ”Heleyttävä” tarkoittaa siis näköjään sitä, että voidellaan kasvot helmiäisellä, niin se näyttää heti freesimmältä. Muu vaikutus taitaa olla silmänlumetta.

Tämän verran on siis jo ehtinyt tapahtua, mutta viikkoa on vielä jäljellä ja jatkan raivaamista edelleen. Jälleen on kierrätyskasseja odottamassa sitä, että joku veisi ne pois nurkista kuleksimasta. Epäilen myös vaatekaapin kaipaavan jälleen pientä kriittistä silmäilyä. Raportoin viikonloppuna vielä uudelleen, miten tavarapaasto eteni.

Kosmetiikan alikäyttäjä

Julkaistu , kirjoittanut
12

Jämäprojektin ohessa olen vähän analysoinut sitä, millainen kosmetiikankäyttäjä olen. Yksi syy jämäpurkkeihin on se, että käytän kosmetiikkaa niin laiskasti. En viitsi enkä ehdi rasvata ja puunata kovin monenlaisilla aineilla. En ensinnäkään usko puoliakaan siitä, mitä kosmetiikkateollisuus väittää tuotteiden tehosta, saati sitten tarpeellisuudesta.

Naisillehan myydään oma rasvapurkki jokaiselle ruumiinosalle erikseen. Silmänympärysvoide on hyvä esimerkki tällaistesta mielestäni turhasta tuotteesta. Minusta on aivan turhaa tupsutella silmien ympärille eri voidetta, kuin kaksi milliä alemmas poskipäille. En ole tässäkään minimalisti, vaan tietysti minulla on eri rasva jalkapohjille, kasvoille ja vartalolle. Mutta en halua omistaa useaa samaa tekevää tuotetta. Esimerkiksi yksi punainen kynsilakka riittää, en todellakaan tarvitse viittä eri sävyä jotka eroavat vain asteen tai pari toisistaan.

En kuitenkaan pärjää ilman kosmetiikkaa, sillä minulla on erittäin kuiva ja sään vaihteluille altis iho. Kosmetiikan käyttö on siksi välttämättömyys, sillä hirveän kuiva iho on suorastaan epämukava, eivätkä hilseilevän kuivat läiskät kasvoissa varsinaisesti kaunista. Jos mitään ei käytä, huulet rohtuvat, kasvojen iho ahavoituu, ohuet sukat menevät rikki ennen kuin ne saa kunnolla jalkaan ja koko kroppa kutiaa ja kiristää kuivuuttaan. En myöskään rusketu ollenkaan vaan palan todella herkästi ja aurinkoihottumaa, joten aurinkosuoja on kesäisin välttämättömyys. Sekä kylmä että kuuma saa ihon reagoimaan.

Käytän siis kosmetiikkaa päivittäin, mutta käyttöä säätelee ensisijaisesti se, että haluan päästä mahdollisimman vähällä. Tuotteiden pitää tehdä sitä mitä ne lupaavat, ja vaikutusten on oltava silminnähtäviä. En kuulu siihen joukkoon, joka hirveästi hemmottelisi itseään kosmetiikalla. Haluan laatua, mutta en jaksa läträtä monien eri tuotteiden kanssa. Niinpä useimmiten teen vain välttämättömimmän, mistä seuraa se, että esim. vartalovoiteet eivät kulu kummoista tahtia. Voin tunnustaa, että usein havahdun aktiivisesti käyttämään kosmetiikkaa vasta siinä vaiheessa, kun tilanne alkaa muuttua sietämättömäksi.

Jämäprojektilla on ollut seurauksena se, että olen aktivoitunut kosmetiikan käytössä. Weledan kropparasva loppui jo. Käsirasvoja olen sirotellut eri puolille asuntoa, sillä niille on todellakin tarvetta, mutta laiskuuttani en läheskään aina jaksa lähteä rasvaa kylppäristä hakemaan. Seuraavaksi loppuun kuluu toinen hoitoaineista (sitäkin voisi kerralla hölvätä kenties hieman normaalia enemmän…) ja Erisanin rasva on otettu aktiivikäyttöön.

Tavoite tässä projektissa on yksinkertainen. Haluan, että minulla on yksi toimiva tuote kutakin, ja mahdollisesti avaamaton varakappale odottamassa ensimmäisen loppumista.

Jämäprojektin tuloksia

Julkaistu , kirjoittanut
5

Inventaario on nyt suoritettu, ja tulokset ovat tässä:

jämäprojekti2

Ylemmässä kuvassa on kaikki näytteet, jotka onnistuin löytämään, yhteensä yhdeksän kappaletta. Chanelin meikkivoidenäyte joutaa roskikseen, koska sille ei ole mitään käyttöä.   Loput voinen käyttää kropparasvana. Pitempiä matkojakaan ei ole tiedossa, joten näitä on turha säästellä enää yhtään pidempään.

Tässä alemmassa kuvassa on kaikki normaalikokoiset pakkaukset.
jämäprojekti1

Korissa on:

  • 1 deodorantti, joka on saatu lahjaksi. Ongelmana on liian voimakas tuoksu.
  • 3 aurinkosuojavoidetta. Vichyn ja Clarinsin tuotteissa on SPF +50, molemmat kasvoille tarkoitettuja, ja yksi SPF 15. En itse käytä tuota jälkimmäistä alhaisen suojakertoimen takia. On epäselvää miksi minulla on kaksi identtistä aurinkosuojaa, molemmat noin puolessa välissä. Nämä käytän keväällä ja kesällä loppuun. Tuo SPF 15 voi mahdollisesti mennä roskikseen, se on jo niin vanha. Näiden lisäksi kaapissa on vielä lasten SPF +50, jota itse asiassa olen tainnut itsekin käyttää eniten. Mutta se on selvästi erilainen tuote, joten en laskenut sitä tähän mukaan.
  • 2 meikinpoistoainetta: Laveran 2-in-1 Cleansing Milk, jota on onneksi enää aika vähän jäljellä, sillä inhoan ko. tuotetta. On myös puolikas Cliniquen meikinpoistovaahtoa pienessä tuubissa. Se on liian kuivattavaa.
  • 2 puolikasta käsivoidetta: Emännän käsivoide ja Lemon&Glycerine. Lisäksi käsilaukussa on se haiseva Weleda ja aktiivikäytössä Body Shopin hamppuvoide.
  • 3 hoitoainetta: LV, MiniRisk, ja hyvin pieni määrä  L’orealin tehohoitoa
  • 1 sampoo, merkki on Sante, jälleen yksi virheostos luonnonkosmetiikan puolelta. Ei sovi hiuspohjalleni.
  • 3 vartalovoidetta: Weledan ruusuvoide, Guccin Envy-tuoksuinen ja Erisanin perusvoide, sekä 1 vartaloöljy, joka on oikeasti vauvaöljyn jämä joka on vain pantu suihkepulloon.
  • 1 suihkugeeli: Santen Lemon Fresh -geeli, jonka tuoksusta en pidä. Ostin geelin hyvin toivein, mutta käytössä tuoksu osoittautui liian pistäväksi. Ostin tilalle Body Shopin suihkugeelin, joka puolestaan tuoksuu ihanalta. Tämä on jäänyt vähälle käytölle sen jälkeen.
  • 1 epämääräinen kampausneste, jolle ei ole käyttöä tällä hetkellä. Ei kovin hyvä tuote.
  • 1 Clarinsin kuorintavoide, joka on ehkä sillä ja rajalla, onko kyse jämätuotteesta. Minulla on toinen erityyppinen kuorinta nyt aktiivikäytössä, tämä on talvi-iholle liian tujua. On ehkä rajamailla, kuuluuko tämä jämäkategoriaa.

Yhteensä löysin siis 19 jämäpurkkia. Näiden lisäksi heitin suoraan roskikseen yhden rasvan ja yhden hoitotuotteen, jotka olivat selvästi menneet pilalle.

Analysoin tuota listaa ja näyttää siltä, että luonnonkosmetiikkaan siirtyminen vaatii veronsa virheostosten muodossa. Usein on näköjään käynyt niin, että olen ostanut uuden tuotteen, mutta en olekaan pitänyt siitä käytössä ja hankkinut jotain muuta tilalle. Sen sijaan on epäselvää, miksi käsirasvoja ja hoitoaineita on niin paljon. Ilmeisesti olen hamstrannut alennusmyynneistä, ja jättänyt vanhat käyttämättä loppuun.

Minkälaisia varastoja teiltä muilta on löytynyt?

Jämähaaste!

Julkaistu , kirjoittanut
15

Viime viikon haasteen seurauksena aloin katsastella, minkä verran kaapeista löytyy erilaista jämäkosmetiikkaa. Ja löytyyhän sitä! Mutta koska tämä on porukalla hauskempaa, haastan teidät mukaan

jämäpurkkiprojektiin.

Itse aion selvittää, minkä verran kaapeista löytyy vajaita kosmetiikkaputeleita, kuten rasvoja, puhdistusaineita, meikkejä, ym. ja koota ne kaikki yhteen. Aion ottaa mukaan myös kaikki ilmaiset tuotenäytteet, joita laatikoiden pohjille on kertynyt. Ensimmäinen vaihe on siis selvittää, mitä kaikkea on kesken, ja toisessa vaiheessa joko käyttää ne systemaattisesti loppuun tai keksiä joku jatkosijoituspaikka, jos käyttöä ei ole näköpiirissä.

Tämä vaatii muutaman selvennyksen sanan. Ensinnäkin omat jämäpurkkikriteerit ovat seuraavat:

  • Tuotetta on jäljellä selvästi alle puolet alkuperäisestä.
  • Tuotteelle on olemassa kaksoiskappale, joka on myös avattu. Kaksoiskappaleen ei tarvitse olla samaa merkkiä, mutta käyttötarkoituksen on oltava sama.

Olennaista on siis se, että kaapista löytyy kaksi samaan tarkoitukseen tehtyä tuotetta, jotka molemmat ovat käytössä, mutta joista se jämäpurnukka on jäänyt ns. hyllylle pyörimään. Projektin tavoitteena on lopulta päästä näistä eroon. Sääntöjä saa tietysti jokainen venyttää niin kuin parhaaksi katsoo.

Kaikki kaksoiskappaleet eivät haittaa. On ihan järkevää, ettei isoa pakkausta tarvitse kuskata matkalle mukaan, vaan mukaan pakataan jokin loppumassa oleva tuote. Tiettyjen tuotteiden kohdalla voi olla kätevää, jos kaapissa odottaa avaamaton pakkaus. Mutta kokonaisuudessaan tämä haaste vastaa erinomaisesti filosofiaani tavaroiden karsimisesta. Tässä on tarkoitus päästä eroon tavaroista, joita säilyttelen ilman tietoista päätöstä tai vain vanhasta tottumuksesta. En pyri minimaaliseen vaan itselleni toimivaan määrään kosmetiikkaa.

Rupean hommiin tässä viikonlopun aikana. Saatte kuvamateriaalia, kun varastot on inventoitu. Kuka muu lähtee mukaan?

Kasviosaston karsimista

Julkaistu , kirjoittanut
4

Jos heittää pari viherkasvia roskiin, lasketaanko se tavaroiden karsimiseksi? Vaihdoin viherkasvien mullat viikko sitten, ja samassa yhteydessä oli hyvä tilaisuus arvioida, oliko kasvi vielä elinkelpoinen vai ei. Pari kulahtanutta lähti roskiin, muut saivat isommat ruukut ja tuoretta multaa.

Olen sitä mieltä, että viherkasveillakin on oma elinkaarensa, ja kun ne alkavat näyttää ränsistyneiltä, heitän ne pois. En tietenkään heti, kun ensimmäinen keltainen lehti ilmestyy, mutta jos normaalit elvytystoimenpiteet eivät muutamassa kuukaudessa tehoa, kasvi lähtee biojätteisiin. Mielestäni viherkasvien kuuluu olla sekä kauniita että funktionaalisia. Kaunis tarkoittaa vihreää, hyvinvoivaa ja silmääni miellyttävää kasvia. Ei kuivia oksia, ei nahistuneita tai keltaisia lehtiä eikä liiallista rönsyilyä hallitsemattomiin suuntiin.

Funktionaalisuus tarkoittaa sitä, että nykyisin valitsen mieluusti erityisesti sellaisia kasveja, joiden tiedän poistavan huoneilmasta epäpuhtauksia. En tiedä miten tehokasta kasvien toiminta on, mutta minusta on hauskaa ajatella, että ne vaikuttavat sisäilmaan positiivisesti. Kukkivia kasveja minulla ei paria joulukaktusta lukuunottamatta ole, mutta tykkään kovasti leikkokukista. Ne saavat toteuttaa lähinnä esteettistä tehtävää.

En kaikesta huolimatta ole mikään erityinen viherpeukalo, joten valikoimaa määrittää myös se, miten sitkeähenkisistä lajikkeista on kyse. Käytännössä olen todennut, että anopinkieltä ja rönsyliljaa on vaikea saada hengiltä. Molemmat sinnittelevät huonossa mullassa, sietävät satunnaista kastelua ja ajoittaista kuivahtelua mukisematta. Mullanvaihto, ravinnepuikko ja säännöllisempi kastelu saa ne jälleen kiltisti kukoistamaan. Anopinkielen hyvä puoli on sekin, että sitä voi jakaa helposti pienemmäksi, eikä juurien katkominen vaikuta kasvin hyvinvointiin. Niinpä sama kasvi elelee samassa ruukussa vuodesta toiseen, pienennän sitä    vain parin vuoden välein, ja taas mennään. Tai on tietysti mahdollista, että olen vain saanut todella kestävän yksilön.

Poistoja ja pohdintaa keittiössä

Julkaistu , kirjoittanut
20

Se keittiön ongelmalaatikko on edelleen ratkaisematta, mutta sain onneksi tavaraa vähennettyä. Tyhjentyneet mehupullot kuskattiin mökille odottamaan  seuraavaa syksyä. Sinne päätyi myös kaksi valurauta-astiaa, joita ei ole tullut käytettyä. Valurauta ja perinteinen leivinuuni sopivat hyvin yhteen, valurauta ja keraaminen liesi eivät. Kolmas, jo aika huonokuntoinen pata siirrettiiin odottamaan kevättä ja kierrätysautojen kierrosta. Isokokoisia tavaroita siis poistui, mutta jostain syystä tilaa ei vielä tuntunut tulevan lisää. Mystistä… Ehkä tämä kertoo jotain siitä tungoksesta, joka laatikossa on vallinnut.

Laatikossa säilytetään myös kahta vanhaa kakkuvuokaa, teflon-pinnoitteista. Toinen on pitkulainen, toinen pyöreä ja aika iso. Kummassakin voisi tehdä myös esim. jäädykkeitä tai pateita. Totuuden nimessä on kuitenkin todettava, että kumpaakaan en ole käyttänyt kertaakaan. En tykkää kuivakakuista, joten niitä ei ole tullut leivottua. Jäädykkeet ja pateet ovat hyviä, mutta enpä ole niitäkään ikinä itse tehnyt. Kuulostavat työläiltä molemmat.

Loogista olisi laittaa vuoat kierrätykseen. Mutta tässä kohdassa alkaa päässä kuulua sisäisen säästelijän ääni. Niitähän voi vielä tarvita! Nimittäin heti sillä hetkellä, kun saan päähäni alkaa valmistaa niitä jäädykkeitä ja pateita.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että tavaroiden pois heittäminen ei ole yhtään yksinkertaista. Hyviä syitä olisi: ei ole löytynyt käyttöä vuosikausiin. Kahta erimuotoista isohkoa vuokaa on hankala säilyttää niin etteivät ne veisi isoa tilaa, niitä ei voi oikein pinota minkään kanssa. Toisaalta säilyttämistäkin puoltaa moni asia: näille ei ole kaksoiskappaleita, joten sillä hetkellä kun tarve tulisi, sopivaa astiaa ei löytyisikään. Molemmat ovat ehjiä ja käyttökelpoisia. En tiedä ketään, joka haluaisi itselleen vanhan vuoan, joten lähipiiriin kierrätys ei onnistu. En ole myöskään menossa myymään kirppikselle lähiaikoina, ja lisäksi näiden käyttöarvo on kuitenkin suurempi kuin rahallinen arvo, joka lienee lähellä nollaa. Eikä hyvää tavaraa viitsisi laittaa roskiin.

Tämän voi lukea yhdentekevänä jaaritteluna, mutta oikeasti esimerkki havainnollistaa, miksi  tavaroiden raivaaminen on vaikeaa. Useimmat tavarat eivät ole yksiselitteisesti joko tarpeettomia tai tarpeellisia vaan jotain siltä väliltä. Isompaa raivausta tehdessä tätä pohdintaa joutuu käymään jatkuvasti. Ei ihme että se käy voimille, ja ammattilaisillekin on kysyntää. Näiden vuokien kohtalo on vielä auki. Voi olla että kaikesta huolimatta säästän ne.

Karsimista karsimisen vuoksi?

Julkaistu , kirjoittanut
16

Lueskelen välillä minimalismiin kallellaan olevia blogeja ja nettisivuja, joissa tavaraa karsitaan surutta. Viimeksi eilen löysin Minimalismin Ilo -blogin kautta tälle nettisivulle (englanniksi), jossa annetaan vinkkejä, mistä kaikista tavaroista on helppo luopua, ja mitä ilman voi hyvin tulla toimeen.

Vinkeissä ei varsinaisesti ole mitään väärää, mutta aihe aiheutti pohdintaa karsimisen tarpeellisuudesta. Itselläni ei koskaan ole ollut tarkoitus vähentää omaisuuttani mahdollisimman pieneen määrään. Pidän monista tavaroistani kovasti, enkä missään nimessä halua luopua niistä, päinvastoin! Esimerkiksi kaikki taulut jotka seinillä riippuvat, ovat sinänsä tietysti tarpeettomia, koska ilmankin pärjää ihan helposti. Mutta haluan ehdottomasti katsella niitä ympärilläni joka päivä, ja aion hankkia lisääkin jos hieno taideteos sattuu tulemaan vastaan. Sain juuri joululahjaksi pienen akvarellin, ja ilahduin siitä kovasti.

Oma karsimisfilosofiani perustuu tietoiseen omistamiseen. Karsin vain sellaisia tavaroita, jotka ovat menettäneet merkityksensä joko käytännöllisessä tai henkisessä mielessä. Haluan, että jokainen esine on tietoisen valinnan tulos: tämän tavaran minä haluan omistaa. Näitä minimalistisia sivuja selaillessa tulee usein mieleen, että joskus karsimisesta on tullut itse tarkoitus. Luovutaan jostain, koska ilmankin pärjää – luovutaan koska se on mahdollista. Jos tavoitteena on mahtua mahdollisimman pieneen asuintilaan minimaalisilla säilytystiloilla, karsiminen on perusteltua.

Mutta jos tila ei ole täysin kortilla, ei omistamisesta ole aina mitään haittaakaan. Tuossa linkissä mainittiin esimerkiksi urheiluvälineet: jos säilyttää suksia siksi, että on joskus elämässään hiihtänyt, ne kannattaa ennemmin heittää pois ja vuokrata uudet sen kerran, kun oikeasti lähtee hiihtämään. (Tässä muuten huomaa, ettei kirjoittaja ollut Suomesta. Lasketteluvälineitä on helppo vuokrata, mutta jos käyt kerran vuodessa yleisellä hiihtoladulla, mistä ne sukset vuokrattaisiin?) Olenkin tällaisesta karsimisesta eri mieltä. Jos on vintti tai varasto, jonne sukset ongelmitta mahtuvat, mitä haittaa nistä siellä on? Niiden vaatima tila on pieni. Ne ovat tarpeen tullen helposti saatavilla. Ne on kerran jo hankittu, joten pois laittaminen tarkoittaisi kaksinkertaista rahanmenoa – ensin se alkuperäisten hankintakulu ja sitten vielä vuokrakulut päälle.

Tiedän, että kun vauhtiin pääsee karsimiseen tulee helposti into, ja pian silmäilee kaikkea omaisuuttaan sillä silmällä. Mutta joskus voi olla kaiken tohinan keskellä rauhoittua, ja miettiä mitä on heittämässä pois. Se ei tarkoita sitä, että kaikenlaista pitäisi säästää varmuuden vuoksi. Mutta välillä on hyvä huomata, että kaikkea ei ole välttämätöntä karsia, vaikka se olisikin mahdollista.

 

Järjestystä lisää

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tutkaillessani keittiön syvää ja leveää laatikkoa, huomasin että sen yläpuolella oleva matala mutta yhtä leveä laatikko kaipasi samantyyppistä muodonmuutosta. Harvemmin käytettävät laatikot pysyvät pitkään siisteinä, mutta sitten kun erehtyy jotain laittamaan väärään paikkaan, sekasorto alkaa salakavalasti kasvaa. Muotonsa puolesta tämäkin on ollut vähän hankala laatikko, ja siksi olen säilyttänyt siellä hienompia kahvilusikoita, piparkakkumuotteja ja sen sellaista tavaraa.

Aloitin tyhjentämällä koko laatikon ja pyyhkimällä pohjan. Sen jälkeen reippauden puuskassa kiillotin muutaman tummuneen hopealusikan. Katsoin myös, että kaikki olivat siististi omissa laatikoissaan ja muovipusseissa, jotteivät heti pääse tummumaan uudelleen. Sen jälkeen aloin oikeastaan ensimmäistä kertaa miettiä missä järjestyksessä tavarat kannattaisi laatikkoon laittaa.

Lopputulos oli, että järjestys muuttui aikalailla. Samalla tuli lisää tilaa, kun oli aikaa hieman sovitella ja asetella tavaroita tehokkaimpaan järjestykseen. Sain laatikkoon mahtumaan mm. yhden ison ja laakean mutta matalan vuoan, jota on ollut aiemmin tosi hanaka saada fiksusti muiden vuokien joukkoon toiseen laatikkoon. Lisäksi jatkossa löydän kaiken huomattavasti helpommin. Karsiminen jäi varsin vähäiseksi, kiertoon lähti ainoastaan yksi kauha ja yksi pariton pikkulusikka. Tilaa tuli lisää siis ainoastaan järkevämmällä järjestelyllä.