Se keittiön ongelmalaatikko on edelleen ratkaisematta, mutta sain onneksi tavaraa vähennettyä. Tyhjentyneet mehupullot kuskattiin mökille odottamaan seuraavaa syksyä. Sinne päätyi myös kaksi valurauta-astiaa, joita ei ole tullut käytettyä. Valurauta ja perinteinen leivinuuni sopivat hyvin yhteen, valurauta ja keraaminen liesi eivät. Kolmas, jo aika huonokuntoinen pata siirrettiiin odottamaan kevättä ja kierrätysautojen kierrosta. Isokokoisia tavaroita siis poistui, mutta jostain syystä tilaa ei vielä tuntunut tulevan lisää. Mystistä… Ehkä tämä kertoo jotain siitä tungoksesta, joka laatikossa on vallinnut.
Laatikossa säilytetään myös kahta vanhaa kakkuvuokaa, teflon-pinnoitteista. Toinen on pitkulainen, toinen pyöreä ja aika iso. Kummassakin voisi tehdä myös esim. jäädykkeitä tai pateita. Totuuden nimessä on kuitenkin todettava, että kumpaakaan en ole käyttänyt kertaakaan. En tykkää kuivakakuista, joten niitä ei ole tullut leivottua. Jäädykkeet ja pateet ovat hyviä, mutta enpä ole niitäkään ikinä itse tehnyt. Kuulostavat työläiltä molemmat.
Loogista olisi laittaa vuoat kierrätykseen. Mutta tässä kohdassa alkaa päässä kuulua sisäisen säästelijän ääni. Niitähän voi vielä tarvita! Nimittäin heti sillä hetkellä, kun saan päähäni alkaa valmistaa niitä jäädykkeitä ja pateita.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että tavaroiden pois heittäminen ei ole yhtään yksinkertaista. Hyviä syitä olisi: ei ole löytynyt käyttöä vuosikausiin. Kahta erimuotoista isohkoa vuokaa on hankala säilyttää niin etteivät ne veisi isoa tilaa, niitä ei voi oikein pinota minkään kanssa. Toisaalta säilyttämistäkin puoltaa moni asia: näille ei ole kaksoiskappaleita, joten sillä hetkellä kun tarve tulisi, sopivaa astiaa ei löytyisikään. Molemmat ovat ehjiä ja käyttökelpoisia. En tiedä ketään, joka haluaisi itselleen vanhan vuoan, joten lähipiiriin kierrätys ei onnistu. En ole myöskään menossa myymään kirppikselle lähiaikoina, ja lisäksi näiden käyttöarvo on kuitenkin suurempi kuin rahallinen arvo, joka lienee lähellä nollaa. Eikä hyvää tavaraa viitsisi laittaa roskiin.
Tämän voi lukea yhdentekevänä jaaritteluna, mutta oikeasti esimerkki havainnollistaa, miksi tavaroiden raivaaminen on vaikeaa. Useimmat tavarat eivät ole yksiselitteisesti joko tarpeettomia tai tarpeellisia vaan jotain siltä väliltä. Isompaa raivausta tehdessä tätä pohdintaa joutuu käymään jatkuvasti. Ei ihme että se käy voimille, ja ammattilaisillekin on kysyntää. Näiden vuokien kohtalo on vielä auki. Voi olla että kaikesta huolimatta säästän ne.
Tuosta selkeästi puuttuu vielä ainakin yksi vaihtoehto: hyväntekeväisyyteen vieminen. Tarkoitan siis noita vuokia. En ymmärrä, miksi vaihtoehtona pitää edes ajatella roskista ehjälle tavaralle.
Meillä päin ainakin kierrätyskeskus ottaa vastaan ihan mitä vaan (paitsi vaatteita), varmasti ottais myös astioita. Toinen vaihtoehto on joku Karjalan apu tai vastaava, mistä meidän turhat tavarat viedään paikkoihin, missä niille taatusti olisi käyttöä, kun siellä ei muutoin ole yhtään mitään. Koska itsekin mietit, että jälleenmyyntiarvo oli suunnilleen ei mitään, mikset sitten yhtä hyvin voisi antaa tavaraa ilmaiseksi pois?
Itse olen ihan tajuttoman laiska viemään mitään kirpparille myytäväksi ja laitankin kaiken pois lähtevän useimmiten johonkin tuollaseen keräykseen tai kierrätyskeskukseen (kun olen ensin kysynyt, ottaako joku tuttu). Onhan se rahan haaskausta tavallaan, kun ilmaiseksi ostamansa tavaran pois antaa, mutta no… ehkä sitten jatkossa mietin tarkemmin tulevia hankintoja. Samalla kun pääsee eroon omista turhista romuistaan, voi kenties myös tuottaa iloa jollekulle joka sitä ihan oikeesti tarvitsee. Koitan ajatella näin.
Mulla on kierrätyskeskuksesta sellainen fiilis, että ainakin näiden tavaroiden kanssa se olisi sama kuin laittaa roskiin. Sen vain tekee joku muu kuin minä. Kyse ei ole ilmaisuudesta, voisin antaakin nuo pois jos joku ilmoittaisi tarvitsevansa. Mutta itse asiassa taitaa käydä niin, että kuitenkin varmuuden vuoksi säästän ne… eihän sitä koskaan tiedä!
Minulla on monen itselleni turhan tavaran kohdalla ongelmana juuri se, että vaikka tavara kelpaisi minulle vielä käyttöön, ellei minulla olisi muita syitä luopua kyseisestä asiasta, epäilen, että esim. kirppikselle lahjoitettuna se joutuisi luultavasti suoraan roskikseen. Tästä hyvänä esimerkkinä kainaloista (hankalasti korjattaviksi) reikiintyneet paidat, joita vielä tosiaankin itse voisin pitää kotona, jos ne muuten olisivat itselleni mieluisia/sopivia, mutta jotka eivät kyllä sellaisenaan eteenpäin kierrätettäväksi kelpaisi. Niissä on kuitenkin sen verran paljon käyttökelpoista pintaa, että niistä voisi tehdä rättejä tai vaikkapa uusia vaatekappaleita lapsille, mutta tätäkin materiaalia minulla on ennestään ihan riittävästi, joten… Mitä te muut teette tällaisille vaatteille?!
Minä laitan tuollaiset suoraan roskiin. Energiajätteen sekaan.
Asun maalla, ja meillä on aikalailla konekantaa. Konehallissa on akuutti pula rievuista, siis sellaisista puuvillakangasrievuista, jotka kestää kemikaaleja ja teräviä osia pyyhkiä usempaankin kertaan. Olen valjastanu äidinkin jemmaamaan kaikki reikäiset isot ja pienet puuvillavaatteet tähän käyttöön.
Eli maalla asuvan kannattaa tarjota tosiaankin ihan rätiksi jollekin traktorin omistajalle.
Kaupungissa taas, hmm en tiedä. Koiranomistajakaverini tekee reikäisistä vaatteista koirantassupyyhkimisrättejä, jotka muutaman kerran jälkeen sitten niin ikään laittaa energiajätteeseen.
Mä käytän yövaatteina kulahtaneita tai muuten rähjäisiä trikoopaitoja. Niitä nyt ei tietysti määräänsä enempää tarvi, mutta ainakin jotain voi käyttää loppuun siinä. Myöskin mökille yleensä pakkaan mukaan valmiiksi rikkinäisiä vaatteita, ei haittaa jos kärsii vähän lisää pihahommissa. Rikkinäisiä sukkia ja sukkahousuja ja jopa alushousuja käytän kenkien putsaukseen ja rasvaukseen. Kenkärasvat on sellaisia, että en haluaisi laittaa niitä enää pesukoneeseen muun pyykin sekaan, joten on kätevää, kun rikkinäiset sukat on olleet jo muutenkin roskiskypsiä. Varmaan myös jos harrastaa traktorin tai vastaavan rassailua, on vähän sama pulma. Mökillä käytän myös vain kulahtaneita uikkareita, niitä kun tulee pidettyä siellä myös saunassa, niin uudet näyttäisivät hyvin äkkiä ihan samalta. Myöskin maalatessa tai remontoidessa tai hiuksia itse värjätessä rähjäiset vaatteet on hyödyllisiä, vaikka samoilla nyt pärjäis aika moneen kertaan. Ja monethan vaihtaa aina kotiin tullessa jotkut rähjäiset kotivaatteet ja käyttää ihmisten ilmoilla siistimpiä. Tampereella on Nextiili, jonne voi viedä rikkinäisiä puhtaita tekstiileitä (ja hakea niitä).
Tunnistan tuon ajatuksen, ettei viitsi laittaa pois kun sitä saattaa joskus tarvita… Mulla on samanlainen suhde yhteen valurautapannuun. Sillä tehdään vain ja ainoastaan ehkä kerran vuodessa, jopa harvemmin, tarte tatin, ja jumalaisen hyvä tehdäänkin, mutta silti mietin aina sen pannun nähdessäni, että pitäisköhän sille olla muutakin käyttöä, ja jos ei ole, niin voisiko sen antaa eteenpäin. Mutta kun missään muussa pannussa se torttu ei onnistu yhtä hyvin. Eli tavallaan tarpeellinen tavara. Argh.
Mä laitan nykyään just hyväntekeväisyyteen itselleni tarpeettomat tavarat ja vaatteet, ajattelen sen ”rahanmenetyksen” mikä tulee kun en jaksa käyttökelpoista ja hyvää kamaa myydä, että se on mun ”kierrätysmaksuni” siitä, että olen jotain tuollaista turhaa kaappeihini haalinut. Anekaupaa ehkä 😉 mutta mua hirvittää ajatuskin siitä, että pitäisi ensin säilyttää kamala määrä mulle turhaa tavaraa kellarissa tms. ennen kuin sitä on niin paljon, että viitsisi oikeasti kirpparipöydän vuokrata.
Kiitos blogista, uusi lukija täällä 🙂
Jos jotain käyttää säännöllisesti kerran vuodessa, sehän on tarpeellinen tavara! En heittäisi pois. Sitä paitsi tarte tatin ei todella onnistu yhtä hyvin muissa paitsi valurautapannussa.
Mulla on vaatteiden suhteen sama homma, olen viimeksi myynyt jotain 10-15 vuotta sitten. Yleensä vain laitan kierrätyslaatikkoon tai lahjoitan kavereille.
Kiva että olet tykännyt blogista! Arkistoista löytyy myös jo vaikka mitä.
Yllätä itsesi ja tee porkkanakakku:
http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/26095-porkkanakakku
Helppo ja hyvä.
Tuttua ajatuksenjuoksua. Itse pyrin laittamaan epäselvät tavarat varastoon tai jotenkin kaapin viimeiselle perälle. Niin ne eivät ole tiellä, mutta jos sattuisin niitä kaipaamaan, voin aina kaivaa ne esille. Ja jos vuosi ja toinenkin vierähtää niin, etten ole tavaroita kaivannut, on tavaran aika matkustaa eteenpäin, pois tästä huushollista.
Perinteinen systeemi sinulla, eikä yhtään huono. Joskus päätöksenteko on siitä huolimatta vaikeaa.
Minulla oli vastaavanlainen tilanne aikoinaan piparimuottien, kaulimen ja kakkuvuokien kanssa. Näitä kaikkia tosin oli käytetty, joskus paljonkin. Pidän kuivakakuista, mutta jos sellaisia leivon, saan syödä ne pääosin yksin. Sama pipareiden kanssa. Pipareita leivoin jouluisin jos sattui huvittamaan, aina ei huvittanut. Olisin voinut jättää kaikki kaappiin odottamaan, jos vaikka joskus haluan aivan välttämättä leipoa kakkua ja pipareita. Tiesin kuitenkin, että todellisuudessa en jää yhtään mistään paitsi vaikka minulla ei tätä mahdollisuutta olisikaan, joten luovuin tarvikkeista. Myöhemmin luovuin myös sähkövatkaimesta, ja päätin, että jos leivon, leivon jotakin sellaista, minkä saan tehdyksi ilman sähkövatkainta.
Mietin tällaisia asioita usein elämänlaadun kannalta. Miten suuri menetys minulle olisi, jos en voisi enää leipoa pipareita? Tai kakkua? Puuttuisiko elämästäni jotakin olennaista? Tämä kysymys selvittää minulle joka kerta, millä on minulle todella merkitystä. Useimmiten olen todennut, että elämänlaadun kannalta on tärkeämpää, että säilytystilat ovat sen verran väljät, että tavaroiden käyttäminen on helppoa. Jokapäiväisen arjen sujuvuus voittaa minulla sen, että säilyttäisin tavaroita mahdollistamaan jonkin ehkä joskus tulevan mielihalun toteuttamisen. Sitä mielihalua ei ole pakko toteuttaa, se tuskin on erityisen tärkeää, ja se on korvattavissa jollakin muulla tekemisellä.
Miten erotat kivan ja merkityksellisen? Koska todella merkityksellisiä asioita on loppujen lopuksi hyvin vähän. Sen sijaan kivoja on maailma pullollaan. Niistä en oikeastaan välittäisi luopua, koska kivat jutut parantavat kyllä arjen laatua merkittävästi, vaikkeivät välttämättömiä olisikaan. Ehkä juuri siitä syystä en koe minimalismia omakseni. Tiedän että tulisin toimeen hyvinkin vähällä, mutta koska ei ole pakko, en koe mitään houkutusta kokeilla miten vähään voisin päästä. En tavallaan saisi mitään muuta tyydytystä sen kivan korvikkeeksi, vaikka tavaraa vähentäisinkin.
Kiva ja merkityksellinen – en ole ajatellut asiaa noin. Jos jokin tekeminen on mielestäni kivaa ja nautin siitä, niin se on merkityksellistä. Elämästä nauttiminen on merkityksellistä. (Moni minulle nautinnollinen asia ei edellytä erityisiä tavaroita.) En karsi elämästäni pois sellaisia asioita, joista todella pidän. Keittiötavarat ovat minulle helppoja karsia, koska viihdyn aika huonosti keittiössä. 😉 Niinpä pyrin keskittymään keittiössä olennaiseen, eli saamaan aikaan ruokaa. Nuorempana viihdyin keittiössä lähinnä herkkuja leipoen, mutta vanhemmiten olen yrittänyt saada vähän järkeäkin mukaan.
Toisaalta. Koska aikaa ja voimavaroja on rajallisesti, olen miettinyt mitkä asiat ovat niitä kaikkein kivoimpia ja tärkeimpiä. ”Ihan kivat” asiat jätän vähemmälle. Nautin elämästäni enemmän näin, että valitsen olennaisimmat asiat ja annan niille eniten aikaani, sen sijaan että haroisin joka suuntaan kuten ennen. ”Ihan kivojen” asioiden menettäminen ei tunnu menetykseltä, koska valintoja tekemällä saan enemmän aikaa keskittyä niihin kaikkein rakkaimpiin asioihin.
Siivosin just keittön laatikostoja. Kaksi kaulinta, kaksi pulikkaa. Enkä saanut heitettyä pois, kun joskus on enemmänkin leipureita. Ja kakkuvuoat on käteviä silikonisina. Uuniin laitettaessa vai tarkkuutta vaativaa, ettei läiky. Menee myös pieneen tilaan.
Hyvää keskustelua täällä kommenteissa. Tekstistäsi tuli mieleen, että miksi et tekisi jäädykettä tai vaikka leipää pitkulaisessa vuokassa? Kumpikin on aika helppo tehdä (ainekset sekaisin ja tuotos pakkaseen/uuniin), ja kotitekoiset herkut on maistuvia 🙂
Juuri jotain tuollaista noissa voisi tehdä. Kun vain saisi aikaiseksi 🙂 Koska en harrasta ruoanlaittoa, niin sitä usein tekee vain vanhoja tuttuja, eikä tule haastaneeksi itseään uusien reseptien suhteen. Olen päättänyt kuitenkin säästää nämä, ehkä vielä keksin niille käyttöä.
Voisko yhtä ja samaa vuokaa käyttää sekä pateen että jäädykkeen valmistukseen? Tai voisko vuokia käyttää jonkun pienemmän keittiötavaran säilytykseen?
Itse säilytän kaikki leivonnassa käytettävät mausteet ja aineet muista mausteista erillään – kuivahiiva, vaniljasokeri, leivinjauhe, sooda jne. + piparimuotit – irtopohjavuokassa, jota käytän vaan täytekakkuja tehdessä. Kun tulee leivottua harvoin, niin pyörivät turhaan muiden mausteiden seassa tilaa viemässä. (Siis tilaahan kamat vie aina sen verran kun vie, siitä ei pääse mihinkään, mutta helpottaa ainaki mulla keittiön järjestyksenpitoa toi systeemi)
Meillä ei oo erillistä maustekaappia, joten säilytän ’ruokamausteet’ lieden vieressä semmosessa ikean metallilankakorissa. Ei, ei ne rasvaannu kun käyttää paistinpannun päällä paistaessa sitä sellasta vesihöyryn läpipäästävää verkkokantta. 🙂
”Tai voisko vuokia käyttää jonkun pienemmän keittiötavaran säilytykseen?”
Meillä on kakkuvuokien sisällä kaikki piparkakku + muut muotit – ja siellä katon rajassa.
Kaikkia käytetään, mutta vain kerran vuodessa about.
Täytyy katsoa, onnistuisiko tämä. Kuivakakkumuotti on vähän hankala muun kuin ihan pienten tavaroiden säilytykseen, kun siinä on se tötsä keskellä. Se pitkulainen on parempi, pitkulaisten säilytyksen, mutta esim. kaulimelle liian lyhyt… nämä on näitä ensimmäisen maailman ongelmia 🙂