Avainsana-arkisto: lihaton arki

Viikon vinkit ja kasvisruoat

Julkaistu , kirjoittanut
2

Marraskuusta huolimatta olen jatkanut lihattomalla linjalla. Olen vain vaihtanut instagramissa #lihatonlokakuu hashtagiin #lihatonjokakuu. Sinne kuvaan arkisia kasvisruokiani, joten jos tumpelon kasvissyöjän tavalliset arkiruoat kiinnostavat, klikkaa itsesi seuraajaksi. Tällä viikolla tein lukijoiden suosituksesta kikhernepastaa, joskin muokkasin reseptiä omaan makuuni, mutta tykkäsin lopputuloksesta kovasti. Aurinkokuivattu tomaatti ja kikherneet sopivat hyvin yhteen. Sitten tein edelleen blogista saadun idean mukaan kasvispizzaa. Laitoin siihen mifua, mikä upposi lapsiin täysin. He luulivat syövänsä jauhelihaa. Tällä viikolla on myös syöty yhdet porkkanaletut, tein uudestaan niitä tofupuikkoja sekä itse söin yhden ravintolalounaan. Eilen puoliso hemmotteli ranskalaisella sipulikeitolla.

Minusta alkaa tuntua, että tämä kasvishomma alkaa vähitellen sujua. Arki sujuu kohtuullisesti. Mutta yhtenä päivänä ostin lapsille nakkeja, kun tyypit olivat tosi nälkäisiä, eikä itselläni ollut energiaa kehittää mitään järkevämpää. Itse söin kikhernepastan jämiä. Lapset olivat riemuissaan, ja minä pääsin erittäin helpolla. Tällaista tämä on, aina ei jaksa eikä onnistu. Mutta 4/5 arkipäivästä koko perhe söi kasvisruokaa! Muutos entiseen on valtava.

Viikon vinkeissä tänään ensimmäiseksi erikoinen uutinen japanilaisen taitoluistelijan saamista lahjoista. Kotimaassaan huikean suosittu Yuzuru Hanuy saa aina kilpaillessaan uskomattoman määrän lahjoja – pääasiassa Nalle Puh -pehmoleluja. Tässä artikkelissa kuvaillaan saatujen lahjojen määrää (mikä on valtava), ja mitä niille sitten tapahtuu. Tämä on kyllä ihmeellinen ilmiö. Itse tähti ei näitä lahoja säilytä, eikä hän voisikaan, niin hirveä määrä niitä joka näytöksen jälkeen kertyy. Yleensä ne viedään hyväntekeväisyyteen, mikä onkin tosi kiva juttu. Erikoinen ilmiö joka tapauksessa! (Ilta-Sanomat)

Ei ole aavistustakaan toimiiko tämä vinkkki, mutta mikäli suihkupää alkaa kalkkeutua, tätä etikkavinkkiä voi ainakin kokeilla. Sikäli vinkki kuulostaa uskottavalta, että etikka on hapanta, ja hapan irrottaa kalkkia. (Ilta-Sanomat)

Halloweenin hengessä Kodin Kuvalehti listaa kodin kammottavimmat paikat, ainakin epämääräisen lian kertymisen näkökulmasta. Milloin viimeksi tarkistit, miltä näyttää suihkuverhon alareuna, lattiakaivosta puhumattakaan… Tämä oli mielestäni oikein hauska 🙂

 

Kolmas lihaton viikko

Julkaistu , kirjoittanut
16

Tänään on 27.10., mikä tarkoittaa sitä, että virallisesti ottaen lihaton lokakuu loppuu ensi keskiviikkona, vajaan viikon päästä. Mutta minä en ole aikeissa lopettaa, vastahan tässä alkaa päästä vauhtiin! Olen nyt kolmen viikon ajan viettänyt lihatonta arkea. En ole tänä aikana itse ostanut lihaa enkä leikkeleitä. Kuten alussa päätin, kalaa, kananmunia ja maitotuotteita syön, joten niitä olen ostanut.

Olen hyvin hämmästynyt siitä, miten helppoa tämä on lopulta ollut. Salaisuus on varmaan siinä, että asetin riman mahdollisimman matalalle. Niinpä meillä on syöty pinaattilettuja, porkkanalettuja, kalapuikkoja ja tuorepastaa. Siinä onkin lueteltu käytännössä kaikki einekset, joita ylipätään harrastan, ja niitä on kyllä käytetty. Mutta olen myös ylittänyt itseni, ja esimerkiksi valmistanut ”salapuikkoja”, siis kalapuikoilta näyttäviä tofupuikkoja.

Rehellisyyden nimissä olemme kyllä syöneet myös lihaa. Jos menemme kylään, niin siellä syödään mitä tarjotaan, eikä nyrpistellä. Jos mummi on tehnyt possua uunissa, niin sitten on syöty possua hyvällä mielellä. Olen myös turvautunut ravintoloihin, silloin kun on ollut kauhea kiire tai muuten hankalaa. Tämä viikko on ollut periaatteessa tavallinen, mutta kotona käynnissä ollut remontti on kyllä hankaloittanut arkea myös ruokien osalta. Niinpä esimerkiksi viime sunnuntaina tulimme myöhään kotiin, eikä ollut energiaa ruveta miettimään mitään kasvisruokaa (tai ylipäätään mitään ruokaa) koko perheelle, joten haimme kortteliravintolasta sushia.

Toisaalta olen huomannut, että ruokavaliolla ei oikeastaan ole merkitystä tiettyjen arjen haasteiden osalta. Jos en ole etukäteen miettinyt, mitä söisin päivällä, voi käydä niin, että syön sitten koko päivän pelkkiä pähkinöitä. Kasvisruokien miettiminen vie edelleen enemmän aikaa aikaisempaan verrattuna, jolloin jauhelihapaketilla pystyi ratkaisemaan minkä tahansa tilanteen. Ensi viikolla aion kuitenkin taas kokeilla uusia reseptejä, ja ottaa mm. kikherneet mukaan ohjelmistoon.

On myös ollut mielenkiintoista huomata, miten erilaiset motiivit toimivat. Olen joskus aiemmin aikonut vähentää maidon juomista, koska olin lukenut, että se ei välttämättä ole hyväksi iholle tai terveydelle. Nämä kokeilut ovat kuitenkin aina loppuneet noin yhden päivän jälkeen. Nyt olen kuitenkin ollut tämän kolme viikkoa myös juomatta maitoa. Maailman pelastaminen motivoi selvästi paljon enemmän kuin joku epämääräinen terveyshyöty. Tässä näyttää nyt kuitenkin käyvän niin, että omat ruokavalinnat alkavat liukua vähitellen vegaaniin suuntaan. Koska en aio luopua kalasta, niin vegaania minusta ei tule, mutta maidottomaksi tämä saattaa vähitellen mennä. Tai ainakin niin, että maidon ja juuston kulutus tulee arkena vähenemään todella paljon. Juustoa en tosin ole paljoa syönyt muutenkaan.

Marraskuu siis vaihtuu, mutta minun kasvisruokaelämäni jatkuu. Jatkan ruokien kuvaamista instagramiin, sillä minulla näköjään toimii hyvin kaikki tällaiset julkiset projektit. Jos projektin toteutuminen ja nämä arkiruokakokeilut kiinnostavat, niin seuraa minua instassa.

Miten teillä meni?

Elämäni toinen lihaton viikko

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kaksi viikkoa lihatonta lokakuuta takana! Tällä viikolla olen ollut paljon pois kotoa, meneillään olevan remontin takia. Siitä, sekä lasten syyslomasta johtuen myös podcast jäi eilen äänittämättä. Ei vain tullut sellaista hiljaista hetkeä, että se olisi onnistunut. Ensi perjantaina siis jatkuu normaaliin tapaan. Lomaviikko on tarkoittanut myös sitä, että en ole tehnyt läheskään kaikkea ruokaa itse. Seuraavassa raportti siitä, mitä oikein söin.

Tällä viikolla syötiin paljon kalaa: sunnuntaina siikaa ja kanttarellirisottoa. Maanantaina todellista arkiruokaa, eli keitettyjä perunoita ja kaikenlaisia jämiä kaapista. Tiistaina mummi kokkaili mifua, joka olikin kokonaan uusi tuttavuus. Koska kyse on maitopohjaisesta tuotteesta, mikään ilmastosankari se ei ole, mutta kylläkin oiva apuväline tässä lihattomuuteen siirtymisessä. Kuten instasta olette jo nähneetkin, viikkoon on mahtunut myös sushia, sekä sellaista turistiravintolaruokaa, mikä ei kyllä maulla päätä huimannut. Torstaina ilahduin kovasti, kun olimme kylässä, ja emäntä oli tehnyt minulle nuudeleita ja soijarouhetta, kuultuaan että vietän nykyisin tätä lihatonta elämää. Arvostin kovasti, että ”erikoisruokavalioni” oli otettu huomioon, vaikka kuten omissa säännöissäni sanon, syön kyllä lihaa mukisematta, jos sitä kyläpaikassa tarjotaan.

Tästä päästäänkin viikon liha-annoksiin. Eilen söin possunfilettä, juuri siitä syystä, että en tehnyt ruokaa itse. Illalla iski ensimmäisen kerran varsinainen lihanhimo. Alkoi tehdä ihan hulluna mieli kylmäsavuporoa leivän päälle, kun sitä oli pöydässä tarjolla. Otin pari viipaletta, vähän huonoa omatuntoa tuntien. Siinä tuli samalla havaittua, että poissa silmistä, poissa mielestä pätee myös ruoka-asioissa. Jos kotiin ei osta lihaa, niin sitten sitä ei voi syödä. Tosin nämä leikkeleviipaleet olivat tarjolla mökillä, missä meitä oli isompi joukko koolla.

Kun viikolla reissasin lasten kanssa, huomasin että ilmeisesti kasvisruoka on nykyisin kuitenkin niin tavallinen vaihtoehto, että valikoimaa riitti myös pikaruokapaikoissa. Tämän viikon kokemuksella tosin sanoisin, että turvallisin vaihtoehto on ottaa salaatti, ainakin jos se on vitriinissä nähtävillä. Silloin näkee mitä on saamassa. Otin toisena päivänä wokkinuudeliannoksen, jossa oli vihanneksia ja soijapapuja. Kuvaus kuulosti lupaavalta, mutta annos oli niin iso ja rasvainen, etten saanut syödyksi loppuun. Seuraavan päivän epäesteettinen salaatti oli sentään maultaan kuitenkin ihan tavallinen.

Lihaton arki jatkuu siis ensi viikolla tuttuun tyyliin. Tykkäsin siitä soijarouheesta, joten sitä aion ostaa itse lisää, ja tehdä jotain samantyyppistä pöperöä, kuin mitä sain kylässä torstaina. Aion myös nyt vihdoinkin tarttua tofua sarvista, ja valmistaa niistä sellaisia leivitettyjä ”kalapuikkoja” (siis tofupuikkoja). Pankojauhojakin löysin kaupasta, joten nyt vaan pitää enää tehdä se ruoka. Yllättävän hyvin tämä lopultakin sujuu.

Miten teillä menee?

* Jos meidän lihattomat arkiruuat kiinnostavat, seuraa Arkijärkeä instassa. Kuvaan sinne päivittäin, mitä oikein syömme. HUOM! Ei esteettisiä asetelmia, vaan rehellistä arkiruokaa!

Lihaton arki: ekan viikon suoritus

Julkaistu , kirjoittanut
14

Takana on elämäni ensimmäinen viikko ilman lihaa. (Tai siis kalaa tietysti söin, mutta siis ilman lintuja tai nisäkkäitä.) Voitteko kuvitella!? Mutta näin on. En usko, että olisin koskaan ollut viikkoa ilman mitään noista. En ole syönyt leikkeleitä enkä lämmintä ruokaa, jossa olisi lihaa mukana. Tuntuu aika uskomattomalta, että näin tosiaankin on. Nyt sitten raportti siitä, mitä oikein söin.

Perhe söi puolet viikosta edellisenä viikonloppuna kokkailtuja ruokia: paistettua riisiä, paistettua kuhaa ja nyhtökauraspagettia. Valmistin lohta uunissa yhtenä päivänä, se oli ostettu myös viikonloppua varten, ja tarkoitus oli tehdä se graaviksi. Suunnitelma jäi toteuttamatta, joten lohi meni sitten uuniin. Yhtenä päivänä lapset söivät tuorepastaa, joka on kyllä kiireisen arjen pelastus. Torstaihin mennessä kaikki jämät oli käytetty, joten piti tehdä uutta ruokaa. Turvauduin siihen ainoaan kasvisruokareseptiin, jonka osaan tehdä ilman ohjetta, eli linssikeittoon. Siitä tuli hyvää, ja sitä jäi muutama annos ylikin.

Tämän teki ravintola, en minä

Söin ravintolassa lounaan tiistaina, jossa minulla oli tapaaminen kaverin kanssa. Valitsin salaatin, jossa oli mukana grillattua lohta. Ihana annos! Perjantaina kävi niin, että illan suunnitelma muuttui odottamatta. Jouduin lähtemään lasten kanssa liikkeelle ennen ruoka-aikaa, ja niinpä alunperin suunnitelmani tofuruoka jäi valmistamatta. Sen sijaan mentiin mäkkäriin koko porukka. Lapset saivat valita mitä halusivat, mutta minä söin vegaanisen hampurilaisen. Enpä ollut sellaistakaan ennen kokeillut, ja täytyy sanoa ettei maku eronnut hirveästi normihampurilaisesta. Pihvi oli kenties soijaa, muuten kastikkeet ja lisukkeet olivat mielestäni samaa kamaa kuin normaalistikin.

Tältä näyttää vegaanihamppari.

Koska tämä projekti alkoi jo viime viikonloppuna, nyt on siis ensimmäinen viikko saatu pakettiin. En tiedä kuinka kunnialla, mutta ainakin itse onnistuin toteuttamaan haasteen omia sääntöjäni noudattaen. Lapset söivät samoja ruokia kuin minäkin, lukuunottamatta tuota mäkkärivierailua.

Herkuista ei tarvitse luopua, ihanaa!

Ensi viikosta tuleekin sitten haasteellinen. On nimittäin syysloma, ja kyläilemme paljon. Voi olla, että lihaa tulee tarjolle, joten sitä sitten syödään, jos näin on. Mutta jos laitan itse, tai pääsen itse valitsemaan ravintolassa, pysyn tällä kala/kasvis linjalla. Tämän viikonlopun ruuat ovat edelleen auki. Varmaan yritän valmistaa sen tofun, josta jo podcastissa puhuin.

Miten teillä meni?

Seuraa projektia instagram-tililläni. Kuvaan sinne joka päivä, mitä syötiin.

Lihaton lokakuu alkaa nyt. Siis NYT!

Julkaistu , kirjoittanut
51

Montako kertaa olen täällä selittänyt haluavani syödä enemmän kasviksia, milloin mistäkin syystä? Kuinka monta kertaa olen raportoinut, että miten on mennyt kasvisten lisääminen? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen: lukemattomia. Vastaus toiseen kysymykseen: NOLLA.

Eilen oli kuitenkin kirkas hetki. Tajusin yhtä aikaa monta asiaa:

  1. On olemassa juttu nimeltä lihaton lokakuu, eikä lokakuuta ole mennyt kuin vasta viikko.
  2. Tämä jatkuva ajatus siitä, että pitäisi syödä kasvispainotteisemmin, on aika stressaava, jos ei kuitenkaan tee mitään asian eteen.
  3. Muistin että minulla on blogi, jota seuraa iso määrä ihmisiä. Jos teen itsestäni tilivelvollisen arkijarki.netissä, niin onnistumisprosentti nousee hurjan harppauksen.
  4. Joskus pitää aloittaa.

Joten nyt ollaan tässä. Olen aloittanut lihattoman lokakuun. Olen vihdoinkin lopettanut asiasta stressaamisen, ja konkreettisesti alkanut toimia. Sen vuoksi kirjoitan myös tätä tekstiä. Kun hyvistä aikeista huolimatta mitään ei näköjään tapahdu, pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön. Julkinen projekti on aina tehokkaampi kuin itsekseen yrittäminen. Nimittäin itselleen on helppo antaa poikkeuslupia, mutta jos lupaan raportoida täällä mitä ruokia laitan, selityksiä on paljon hankalampi keksiä.

Tällä pitäis nyt mennä.eko

Nyt on jo lokakuun 8. päivä, mutta ei takerruta pikkuasioihin. Muutenkin on mielestäni tarpeetonta seurata tällaisia julkisia haasteita pilkun tarkasti, mutta koska nyt tosiaan sattuu olemaan lokakuu, niin luontevasti tässä voi samalla osallistua lokakuun mittaiseen haasteeseen. Voi olla, että tähän olisi olemassa jotkut virallisetkin säännöt, mutta aion nyt joka tapauksessa määritellä itselleni omat.

Lihaton lokakuu: Arkijärki.netin säännöt

  • Lihaton ruoka tarkoittaa ruokaa ilman lihaa. Siis naudanlihaa, possua, kanaa, kalkkunaa tai riistaa.
  • Kasvisten lisäksi sallittuja ovat kala, äyriäiset, kananmunat ja maitotuotteet. Tämä ei siis ole vegaanihaaste.
  • Edellisestä huolimatta pyrin valitsemaan kasvispohjaisen tuotteen, jos se on mahdollista. Esimerkiksi kaurakermaa ruokakerman sijasta jne. Tämä on kuitenkin toissijainen tavoite. Lapset saavat juoda rasvatonta maitoa kuten ennenkin.
  • Jos menen kylään, ja siellä tarjotaan lihaa, syön kyllä enkä tee asiasta numeroa.
  • Ykköstavoite on olla syömättä lihaa. Tyylipisteitä ei ole jaossa, joten einekset, puolivalmisteet, ravintolaruoka ja karkit ovat kaikki sallittuja.

Tiedostan kyllä, että kala ei ole kasvis. Tämän haasteen tavoitteena on kuitenkin pärjätä kuukausi ilman lihaa, ja muutos nykyiseen on jo sellaisenaankin iso. Siksi en edes yritä täydellistä suoritusta, mistään vegaanihaasteesta puhumattakaan. Suurin motivaatio tälle ruokavaliomuutokselle on ilmastomuutostalkoisiin osallistuminen, joten siksi tässä on kala mukana. Lihaan verrattuna sen vaikutus on hyvin pieni, ja ajatus tiukasta kasvisruokakuukaudesta aiheuttaa liikaa ahdistusta ja suorituspaineita. Tiedän myös, että esimerkiksi juuston ilmastovaikutus on lähes yhtä suuri kuin naudanlihan. Tämäkin on  sellainen seuraava askel, jonka olen valmis ottamaan sitten, kun kasvispainotteinen ruoka on muuten hanskassa. Jos yritän liian suurta muutosta kerralla, tuloksena on luultavasti vain mahalasku ja motivaation katoaminen. Siksi keskityn nyt lokakuussa vain tähän yhteen asiaan, eli lihan välttämiseen.

Miksi tämä on vaikeaa

Jos siellä jotakuta ihmetyttää, miten tämä voi olla niin vaikeaa, niin yritän selittää. Uskon, että monille kasvisruokaan siirtyminen voi olla helppoakin, mutta minä joudun opettelemaan sekä uusia tapoja ajatella että toimia. Muutos on harvoin ihan yksinkertainen asia, ja jos on koko ikänsä toiminut tietyllä tavalla, uuden opettelu ei käy kädenkäänteessä.

Ensin ne muutettavat ajatukset. Olen sisäistänyt vahvasti, että terveellinen ruokavalio sisältää riittävästi proteiinia. Samoin olen ruokaympyrän ja lautasmallin omaksuneena tottunut ajattelemaan, että proteiini on yhtä kuin liha. Niinpä olen huolehtinut siitä, että sekä minä että lapset saavat jokaisella aterialla jotain proteiinia, eli kalaa, lihaa tai kananmunaa. Nykyisin markkinoilla on myös runsaasti erilaisia kasvisproteiinivalmisteita, kuten nyhtökauraa. Ne ovat kuitenkin tuotteina vieraita. En esimerkiksi tiedä, kuinka paljon nyhtökauraa pitäisi syödä, jotta se vastaisi jauhelihan proteiinimäärää. En myöskään edes tunne kaikkia vaihtoehtoja, joita on nykyisin tarjolla.

Toinen muutos on konkreettinen uuden opettelu. Saan jauhelihasta vartissa aikaiseksi oikein pätevän arkiruuan, mutta en ole ikinä valmistanut härkistä tai mifua. En ehkä tofuakaan. Tämän haasteen myötä joudun siis opettelemaan uudenlaista ruuanlaittoa hyvin konkreettisesti. En edes tiedä, miten härkistä pitäisi käsitellä, jostain eksoottisemmasta puhumattakaan. En tiedä miltä nuo proteiinit maistuvat, enkä tiedä miten niitä kannattaisi valmistaa, jotta ne maistuisivat hyviltä. En tiedä kovin montaa kasvisruokareseptiä, jotka osaisin valmistaa ilman keittokirjaa. Myös tämän takia kala ja kananmunat ovat tärkeitä pitää mukana, muuten haaste muuttuu ylivoimaiseksi. Osaan tehdä kalaruuan ja munakkaan ilman ohjeita. Yksinkertaisin kasvisruoka jonka tiedän, on kaupan valmiit pinaattiletut. Niillä ei kuitenkaan voi elää koko kuukautta, joten uusia ruokia on löydettävä. Se taas vaatii asiaan paneutumista, mikä vaatii sekä aikaa että vaivaa.

Kolmas syy liittyy makuun. Minä pidän lihasta. Olen luontainen sekasyöjä. (Jostain syystä tykkään erityisen paljon raaoista lihoista ja kaloista, lempiruokiani ovat tartar-pihvi sekä sushi. Ehkä minulla on joku neandertalilaisgeeni?) Sen sijaan en ole esimerkiksi mitenkään erityisen innokas hedelmien tai marjojen syöjä. Karsastan myös kaikenlaisia papuja. En erityisemmin tykkää niistä. Kasvisvaihtoehto on ravintolassa usein hyvänmakuinen, mutta itse en osaa (vielä) laittaa erityisen hyvää kasvisruokaa. Kyse on sekä ideoiden että harjoituksen puutteesta. Tässä tullaan jälleen tuohon uuden opetteluun. On työlästä muuttaa tottumuksia, kun korvaavaa toimintatapaa ei ole automaattisesti olemassa.

Arkijärjen Lihaton lokakuu -haaste!

Koska ostolakko-projektissa tämä blogiyhteisö on osoittautunut niin mahtavaksi, päätin hyödyntää sitä myös tässä. Teen kerran viikossa lauantaisin koonnin tänne siitä, mitä olemme viikon aikana syöneet. Lisäksi lisään vähintään kerran päivässä instagram-tililleni kuvan siitä, mitä olen syönyt. Instagramini aktivoituu siis merkittävästi. Klikkaa itsesi seuraajaksi, jos haluat nähdä mitä syön. Voin jo etukäteen tehdä shokkipaljastuksen: tiedossa ei ole gourmet-annoksia. Vaan niitä pinaattilettuja ihan taatusti. Jos kuitenkin kuulut samaan sarjaan kuin minä, että haluaisit syödä enemmän kasvisruokaa, niin ainakin tuolta saa vertaistukea. Inspiraatiosta en mene takuuseen.

Mutta! Tätä olisi paljon mukavampi tehdä yhdessä! Lähteekö kukaan minulle kaveriksi? Tehdään samalla tavalla kuin ostolakossa, eli jaetaan onnistumiset ja epäonnistumiset kommenteissa, ja tsempataan toisiamme. Ja jos olet jo valmiiksi kasvisyöjä, kaikki tsempit ja vinkit ovat tervetulleita. Tiedostan, ettei tämä minun kasvissyönnin tasoni ole kovin hääppöinen, mutta jostain pitää aina aloittaa. Aloittaminen lienee se pääasia kuitenkin. Aloitin toissapäivänä lauantaina. Viikonloppuna meillä syötiin nyhtökauraspagettia, niitä pinaattilettuja sekä sunnuntain illlallisena paistettua riisiä ja kuhaa uunissa. Kaksi päivää takana, kyllä tämä tästä. Pitäisikö vielä mainita, että minä olin viikonloppuna vastuussa noista pinaattiletuista, puoliso kokkasi kaiken muun…

Kuka lähtee mukaan? Voin vakuuttaa, että kynnys on matala.