Tänään on 27.10., mikä tarkoittaa sitä, että virallisesti ottaen lihaton lokakuu loppuu ensi keskiviikkona, vajaan viikon päästä. Mutta minä en ole aikeissa lopettaa, vastahan tässä alkaa päästä vauhtiin! Olen nyt kolmen viikon ajan viettänyt lihatonta arkea. En ole tänä aikana itse ostanut lihaa enkä leikkeleitä. Kuten alussa päätin, kalaa, kananmunia ja maitotuotteita syön, joten niitä olen ostanut.
Olen hyvin hämmästynyt siitä, miten helppoa tämä on lopulta ollut. Salaisuus on varmaan siinä, että asetin riman mahdollisimman matalalle. Niinpä meillä on syöty pinaattilettuja, porkkanalettuja, kalapuikkoja ja tuorepastaa. Siinä onkin lueteltu käytännössä kaikki einekset, joita ylipätään harrastan, ja niitä on kyllä käytetty. Mutta olen myös ylittänyt itseni, ja esimerkiksi valmistanut ”salapuikkoja”, siis kalapuikoilta näyttäviä tofupuikkoja.
Rehellisyyden nimissä olemme kyllä syöneet myös lihaa. Jos menemme kylään, niin siellä syödään mitä tarjotaan, eikä nyrpistellä. Jos mummi on tehnyt possua uunissa, niin sitten on syöty possua hyvällä mielellä. Olen myös turvautunut ravintoloihin, silloin kun on ollut kauhea kiire tai muuten hankalaa. Tämä viikko on ollut periaatteessa tavallinen, mutta kotona käynnissä ollut remontti on kyllä hankaloittanut arkea myös ruokien osalta. Niinpä esimerkiksi viime sunnuntaina tulimme myöhään kotiin, eikä ollut energiaa ruveta miettimään mitään kasvisruokaa (tai ylipäätään mitään ruokaa) koko perheelle, joten haimme kortteliravintolasta sushia.
Toisaalta olen huomannut, että ruokavaliolla ei oikeastaan ole merkitystä tiettyjen arjen haasteiden osalta. Jos en ole etukäteen miettinyt, mitä söisin päivällä, voi käydä niin, että syön sitten koko päivän pelkkiä pähkinöitä. Kasvisruokien miettiminen vie edelleen enemmän aikaa aikaisempaan verrattuna, jolloin jauhelihapaketilla pystyi ratkaisemaan minkä tahansa tilanteen. Ensi viikolla aion kuitenkin taas kokeilla uusia reseptejä, ja ottaa mm. kikherneet mukaan ohjelmistoon.
On myös ollut mielenkiintoista huomata, miten erilaiset motiivit toimivat. Olen joskus aiemmin aikonut vähentää maidon juomista, koska olin lukenut, että se ei välttämättä ole hyväksi iholle tai terveydelle. Nämä kokeilut ovat kuitenkin aina loppuneet noin yhden päivän jälkeen. Nyt olen kuitenkin ollut tämän kolme viikkoa myös juomatta maitoa. Maailman pelastaminen motivoi selvästi paljon enemmän kuin joku epämääräinen terveyshyöty. Tässä näyttää nyt kuitenkin käyvän niin, että omat ruokavalinnat alkavat liukua vähitellen vegaaniin suuntaan. Koska en aio luopua kalasta, niin vegaania minusta ei tule, mutta maidottomaksi tämä saattaa vähitellen mennä. Tai ainakin niin, että maidon ja juuston kulutus tulee arkena vähenemään todella paljon. Juustoa en tosin ole paljoa syönyt muutenkaan.
Marraskuu siis vaihtuu, mutta minun kasvisruokaelämäni jatkuu. Jatkan ruokien kuvaamista instagramiin, sillä minulla näköjään toimii hyvin kaikki tällaiset julkiset projektit. Jos projektin toteutuminen ja nämä arkiruokakokeilut kiinnostavat, niin seuraa minua instassa.
Miten teillä meni?
Hienosti olet hankkeessasi pärjännyt Jenni. – Hyvää jatkoa!
Itse olen pääasiassa jatkanut pakastimessa olevien ruoka-annosten sulattelua ja käyttöä. Olen ostanut menneellä viikolla yhden 400g pakkauksen jauhelihaa, jonka jaoin 12:een samankokoiseen palloon, pyöräytin pulliksi ja litistin ”elehvantinistumiksi” (lasten antama nimitys) ennen paistamista. Kastikkeeksi puolen litran annos herkullista suppilovahvero-kastiketta. Jaoin 4:ään kolmen pikkupihvin annokseen pakasterasiaan ja kastiketta päälle. Maukasta spagetin ja puolukkasurvoksen kanssa. Tänään syötiin ensimmäiset rasialliset tyttären kanssa, 2 rasiaa odottaa vielä lähitulevaa käyttöä. Yksi kalapäivä, pari lihatonta pizzapäivä, ja muutama pelkkä salaattipäivä aterioilla, Pinaattikeittoakin munan kera olen syönyt. Kananmunia (proteiini) olen keittänyt montakin leivänpäällisiksi tomaattien ja juustoviipaleiden lisäksi. Myös maitoa olen juonut tavallista enemmän.
Niin – tämä maitotuotteiden käyttö on tietysti (hiukan) itsensä huijaamista noin maailmanpelastusmielessä. Lehmiähän siihen kumminkin tarvitaan – ja karmeaa tuhlausta olisi, ellei maitoa tuottaneista lehmistä lopulta käytettäisi myös niiden lihaa, nahkaa ym, niin monipuolisesti kuin on mahdollista. Samoin munien tuottoon tarvitaan kanoja. Sikatuotteita en vahingossakaan itse käytä (aiheuttaa välitöntä pahoinvointia). Varmaan täytyy opetella enemmän käyttämään kalaa. (Graavilohi ja savukampela ovat kyllä herkkua, mutta eivät ”kalan makuiset” kalat).
Olisi kiva tietää, mikä grammamäärä proteiinia (lihaa tai muuta) omaa painokiloa kohti pitäisi saada, ettei vaaraa lihaskadosta isommin koituisi. Tiedän kyllä, että myös liikunta on oleellisen tärkeää lihaskunnon säilyttämisessä ikäihmisillä. Siinä olisikin projektia kerrakseen, että osaisi pysytellä turvallisella kuntoalueella ravinnon ja liikunnan suhteen.
Pitäisi käyttää hyväksi liikkumiseen kaikki valoisat tunnit. – Pimeällä meikä ei kumminkaan lähde metsäpolkulenkeille …. voi kun tulisi pian kevät!
seniorikansalainen Liisa
Proteinia suositellaan painokiloa kohti noin 1,1-1,3 grammaa päivässä.
Tulee aika helposti täyteen kasviksista, leivän gluteinista ja maidosta.
Kiitos tiedosta!
Terveyskirjaston Ikääntyneiden ravitsemus -artikkelissa sanotaan, että ”Yli 64-vuotiaiden tulisi saada proteiinia vähintään 80–100 grammaa vuorokaudessa (1,2–1,4 g painokiloa kohden vuorokaudessa)”. Suositusmäärät kasvavat sairauksien ja lihaskuntoharjoittelun myötä. Artikkelista löytyi myös taulukko, johon oli koottu tavallisimpia proteiinin lähteitä ja niiden annoskohtaiset proteiinimäärät. 🙂
Koko artikkelin pääsee lukemaan täältä: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01086
Taulukko on käyttökelponen, kiitos linkistä. Laskin juuri, että saan tarvitsemani proteinit ruuasta, vaikka se ei lihaa sisälläkään. Muutama kuukausi sitten eräs terveydenhuollon koulutuksen saanut väitti, että päivän proteiinin saa helposti yhdestä kananmunasta, mutta se ei pidä paikkaansa. En kyllä sitä uskonutkaan.
Kiitos tiedosta ja linkistä! Perehdyn tarkemmin
Hei sain tästä kommentista hyvän idean, kasvispizza! Sellaista en ole koskaan tehnyt, olen niin urautunut siihen jauhelihaan. Mutta otankin sen ruokalistalle mukaan.
Minulla tietysti meni samaan tahtiin kuin aina aikaisemminkin. Paitsi, että kävin työmatkalla paikassa, jossa ei ollut kasvisruokavaihtoehtoa tarjolla. Onneksi pääsimme jatkamaan matkaa aikaisemmin. Olen lapsena pitänyt maksapadasta äidin tekemänä, mutta maksapihivit eivät houkutelleet.
Jääkaapissa odottaa chilinen mustapapubolognese, ja huominen menee varmaan kasvishernekeitolla, purkista. Maustan sitä vähän.
Hassua muuten, että tuo hernekeitto on aina ollut sellainen ruoka, mitä en pysty syömään. Tai siis pystyn tietenkin, mutta jos ei ole ehdottoman pakko, niin en syö. Näin on ollut pienestä saakka, enkä ole aikuisena siitä oppinut pitämään, vaikka monista muista ruuista onkin aikuisena alkanut tykätä. Mutta luulen että se liittyy siihen, että en pidä herneistä oikein missään muodossa, en myöskään raakana. Mutta keitettynä kaikista vähiten. Olemme kaikki erilaisia 🙂
https://vegaanihaaste.fi/reseptit/yhden-kattilan-pasta
Tästä on hyvä aloittaa kikherneiden kanssa. Superhelppo hyvänmakuinen arkiruoka.
Kiitos vinkistä!
Minä olen viettänyt tällä viikolla syyslomaa ja syönyt aika paljon muualla kuin kotona, joten lihaa olen syönyt silloin kun sitä on ollut tarjolla. Kotona olen syönyt munakasta ja keitettyjä munia leivän päällä, kun mielenkiinto kasvisreseptien etsimiseen on ollut kadoksissa viimeviikkoisen IBS-oireilun vuoksi. Kalaa on myös tullut syötyä muutamana päivänä. Tänään meillä syödään illalla miehen toiveesta riisipuuroa, lasketaan sekin kasvisruoaksi. 😀
Ehdotit minulle nyhtökauraa, joten täytyy kokeilla joku kivan kuuloinen resepti siitä. Nyhtökaurakin sisältää härkäpapuja ja hernettä, mutta luultavasti siinä määrät ovat sen verran pieniä, ettei niistä tulisi oireita. Aikaisemmin luulin sietäväni kohtuullisen hyvin eri ruokia, mutta tämä kasviskokeilu on kyllä avannut silmiä. Itsellänihän kasvisten lisäämisen motiivina oli juurikin terveydelliset syyt (hauskasti nämä menevät meillä ihan päinvastoin), mutta nyt ei ole kovin terveeltä tuntunut. 😀
Jatkatko ruokaraportteja vielä lokakuun jälkeenkin? Näitä on ollut kiva lukea, ja pysyy aihe itselläkin paremmin mielessä, kun lukee muiden kokemuksia.
Oletko Maikki kokeille Muru Kaurajauhista? Lapseni ei saanut siitä IBS-oireita. Sisältää herneproteiinia.
Kiitos vinkistä! En ole kokeillut Murua. Joku taisi Jennin ensimmäiseen lihattoman lokakuun postaukseen kommentoida, että Muru olisi pahaa/siinä olisi huono rakenne tms., niin olen ”unohtanut” koko tuotteen. Mutta kai se on itse kokeiltava, koska makujakin on niin monia. Kiva kuulla, että lapsesi on sitä voinut syödä.
Siis riisipuurohan on ihan sananmukaisesti kasvisruokaa! Siinä ei ole lainkaan lihaa. Käsittääkseni kaikki lihaton on kasvisruokaa 🙂 Äh, en tiennyt että nyhtökaurassakin on noita papuja ym. Luulin sen olevan pelkkää kauraa, en ole koskaan tuoteselostetta lukenut. Toivottavasti ei tule vesiperä sieltäkin.
Kyllä varmaankin jatkan näitä, tämä auttaa itseäni pysymään suunnitelmassa! Jatkan myös kuvien ottamista instagramiin, mikäli olet siellä. Tämä kasvisruokailu on niin alkuvaiheessa vielä, että uskoisin saavani vielä useampia ahaa-elämyksiä matkan varrella.
Jouduin oikein miettimään tuota riisipuuroasiaa. 😀 Vaikka riisi onkin kasvi, niin miellän sen ”pelkäksi” hiilihydraatiksi ja sitä kautta vähemmän kasvikseksi. Siksi puuron kutsuminen kasvisruoaksi tuntui hassulta, vaikka sitä itseäänhän se on. 🙂
Joo, aika jännä tuo nyhtökaura. Katselin juuri ainesosia tarkemmin, ja nyhtökaurassa onkin vain 21 % kauraa. Herneproteiinia on sama 21 % ja härkäpapuproteiinia 11 %. Yllätyin nyt kyllä itsekin, kun kuvittelin tuotteen olevan pääosin kauraa. Muru Kaurajauhiksessa näyttäisi olevan 41 % kauraa ja lisäksi peruna- ja herneproteiinia, joiden määrää ei äkkiseltään löytynyt. Täytyy laittaa molemmat tuotteet testiin ja katsoa kuinka käy. 🙂
Kiva kuulla, että raportointi jatkuu. Instassakin sinua jo seurailen, mutta tykkään myös lukea näitä pidempiä kirjoituksia aiheesta.