Sileää tulee

Kotitöistä parasta on silittäminen. Tykkään siitä aidosti, jos vain on aikaa keskittyä rauhassa. Silitän etupäässä liinavaatteita: tyynynliinoja, keittiöpyyhkeitä, vauvan lakanoita ja kankaisia servettejä. Joskus innostun silittämään jonkun pöytäliinankin, jos en jaksa lähteä mankeloimaan. Ajoittain silitän myös vaatteita, mutta niitä selvästi harvemmin. Arjessa käytän vain vähän sellaisia vaatteita, jotka olisi silitettävä.

Tästä huolimatta puhtaat pyykit tuppaavat kasaantumaan. Se johtuu siitä, että silittäminen ei ole välttämätöntä, ja esimerkiksi tyynynliinoja riittää vaikken pariin kuukauteen silittäisikään (tässäpä muuten erinomainen syy pitää joidenkin tavaroiden suhteen vähän isompaa varastoa!) Sitten kun silitettävien kori alkaa täysin pursuilla yli laitojen, rykäisen kaikki kuntoon kerralla.

Silittämisessä on parasta se, että se on mekaanista työtä, mikä ei vaadi suurta keskittymistä. Toisin sanoen samaan aikaan voi katsella vaikka jotain ohjelmaa iPadilta. Minusta on jostain syystä vaikeaa vain istua alas katsomaan jotain (meillä ei esimerkiksi ole telkkaria), vaan tuntuu että samaan aikaan voisi ja ehkä pitäisi tehdä jotain muutakin. Silittäminen ja BBC:n dokumentit täydentävät siis toisiaan erinomaisesti! Tässä täytyy tosin todeta, että ilman jotain ulkopuolista viihdykettä silittäminen olisi varmaan aika tylsää. Mutta kun sen yhdistää johonkin kiinnostavaan, homma muuttuu täysin.

Eilen käytin vajaat pari tuntia siihen, että silitin yhtä kyytiä kaiken mahdollisen. Siinä pääsee sellaiseen miellyttävään flow-tilaan, jossa työ etenee reippaasti, koko ajan tulee valmista, ja aivot jotenkin lepäävät samalla. Nyt pitäisi vielä käydä mankeloimassa muutamat lakanat, ja sen jälkeen tämän perheen silitysurakka onkin hoidettu vähintään kuukaudeksi.

Onko muita, jotka tykkäävät silittämisestä?

Avoimia kysymyksiä

Kärsin harvinaisesta kirjoitustukoksesta. Listalla olisi aiheita Arkijärkeen vaikka kuinka, mutta jostain syystä juuri nyt mikään niistä ei oikein inspiroi. Mutta samanaikaisesti minua askarruttaa muutama juttu, ja keksin kysyä vastauksia teiltä. Olen huomannut, että kommenttiosastolta saa todella hyviä vastauksia kaikenlaisiin ongelmiin, joten käännyn siis teidän puoleenne. Alla muutama mysteeri. Jos satut tietämään johonkin (tai kaikkiin) niistä vastauksen, sana on vapaa ja kaikki kommentit luetaan kuten aina – suurella mielenkiinnolla!

  1. Voiko vahakangasta mankeloida? Miten kuumalla uskaltaa silittää? Kyseessä on ns. kevytvahakangas, eli pinta on enemmän kangasmainen kuin muovinen. Ostin kankaan Hulluilta päiviltä, mutta en älynnyt kysyä silityksestä. Pestä voi 40 asteessa.
  2. Miten kuumaa paahdetta lobeliat kestävät parvekkeella? Ei ole laseja, suunta lähinnä etelään. Haluaisin matalaa tai riippuvaa kukkaa parvekelaatikkoihin kesäksi.
  3. Onko toivoa saada pitkiä pellavaverhoja mitenkään sileäksi, jos ne ottaa alas pesua varten?
  4. Tietääkö kukaan hyvää verhoilijaa pääkaupunkiseudulla? (Jos tiedät jonkun jostain muualta, niin kannattaa vinkata sekin, sillä oletan etteivät kaikki lukijat suinkaan asu samalla seudulla.)
  5. Miten heliumpallot kierrätetään?
  6. Täysin normaaliaiheiden ulkopuolelta mutta laitetaan nyt silti: hyviä vinkkejä tai vertaistukea sokerilakon (eli käytännössä karkkilakon) toteutukseen? Olen lakkoillut nyt kaksi päivää, ja epäonnistunut molempina upeasti. Ekana päivänä söin sokerinhimoissani lapsen hylkäämän kääretortun jämät, ja tänään kaapista löytyneen piparkakun. Siis ei näin! Mutta en tiedä miten sitten.

Miten mankeloidaan

Eilen joku oli päätynyt lukemaan Arkijärkeä kysymyksellä miten mankeloidaan. Olen kirjoittanut mankeloinnista kerran aiemminkin, mutta tuolloin tyydyin luettelemaan mankeloinnista saadut hyödyt, enkä lainkaan siitä, miten homma käytännössä tapahtuu. Joten korjataan tilanne välittömästi:

Mankelointi ei onnistu, ellei pyykki ole sopivasti kosteaa. Sopiva kosteus tulee esimerkiksi suihkuttelemalla kankaat yltä päältä sumutepullolla. Toinen vaihtoehto on mankeloida pyykkejä, jotka eivät ole ehtineet kuivua rutikuiviksi.

Lakanat ja pöytäliinat taitellaan sen levyisiksi kuin mankeliin sopii. Meidän mankelissa se tarkoittaa taittelua joko kolmeen tai neljään. Lakanat kannattaa ensin vetää, jos mahdollista, jotta saumat oikenevat. Huomaa, että jos kankaassa on paksuja saumoja, ne voivat jäädä jumiin. Mankeli tykkää mahdollisimman littanoista kankaista. Pellavaisia laudeliinoja en taittele mitenkään, ne mahtuvat mankeliin sellaisenaan. (Pellava muuten rakastaa mankelointia! Pesusta tullessa pellava voi olla karheaa, mutta mankeloinnin jälkeen se on niin sileää että suorastaan kiiltää.)

Aloita asettelemalla kankaan pää siististi liinalle. Alkukohta tulee sinne mankeliliinan läpän alle, jotta se pysyy paikallaan kun telat alkavat pyöriä. Tässä vaiheessa on olennaista, että kangas on suorassa. Jos alku on vinossa, koko homma lähtee rullaamaan väärin ja lopulta kangas voi sotkeutua mankeliin.

Kun alku on hyvin, käynnistä mankeli. Minulla on käytössä aika iso taloyhtiön mankeli, jossa kangas kulkee pöytätasoa pitkin telojen väliin. Minulla on tapana tasoitella kangasta pöydän päällä samalla kun mankeli pyörii. Silitän siis vauhdissa vielä ryppyjä pois, jos niitä näkyy. Samoin voi olla hyvä idea kiristää kangasta kevyesti reunoista, vetämällä sitä itseesi päin samalla, kun telat pyörivät. Sillä lailla saa kankaan menemään mankeliin mahdollisimman tasaisesti, ja lakanan reunatkin suoristuvat. Eikä sitten laiteta niitä sormia lähellekään suojusta! Jos näyttää siltä, että kangas rupeaa menemään vinoon tai tulee ryppyjä, kone vain vapaalle ja odotellaan että pyöriminen loppuu. Sitten vedetään kangasta sen verran ulospäin, että saadaan kaikki oikaistua ja laitetaan mankeli uudelleen pyörimään. Kotimankeleissa voi olla vähän eri systeemi, en tiedä onko kaikissa sellaista pöytää vai meneekö kangas suoraan telojen väliin?

Meidän mankeliin mahtuu siististi yksi täysikokoinen lakana kerrallaan, tai pari-kolme laudeliinaa. Kun kaikki on sisällä, annetaan pyöriä pari minuuttia, jonka jälkeen vaihdetaan vapaalle ja vedetään kangas ulos. Mitä kauemmin pyörii, sitä sileämpää tulee. Jos on pienempiä kankaita, niitä voi laittaa samaan satsiin peräjälkeen niin pitkälti kuin mankeliliinaa riittää. Itse en tosin viitsi tyynynliinoja mankeloida, silittämällä tulee mielestäni parempaa jälkeä.

Pesen lakanapyykkiä pari kertaa kuussa, joten mankeloitavaa tulee suunnilleen yhtä usein. Aikaa yhden kassillisen mankeloimiseen menee kerrallaan 20-30 minuuttia. Käytän siis kuukaudessa enintään tunnin mankeloimiseen, yleensä vähemmän. Se on mielestäni todella pieni vaiva siitä ihanuudesta, että saa nukkua sileissä lakanoissa. Mutta minä olenkin hurahtanut mankelointiin. Jos jäi kysyttävää, niin koetan vastailla kommenttiosastolla.

Mankelointi on mahtavaa

Meidän taloyhtiömme pesutuvassa on mankeli. Se on sähkökäyttöinen ja isokokoinen masina, ja taatusti valmistettu hyvän matkaa viime vuosituhannen puolella. Olen opetellut käyttämään sitä kuluneen vuoden aikana, ja tullut yksinkertaiseen tulokseen: mankelointi on mahtavaa.

Mankeloimalla lakanat ja pöytäliinat saa ihanan sileäksi, mikä miellyttää sekä silmää että ihoa. Sen lisäksi mankeloinnilla on myös muita käytännön hyötyjä. Mankelointi ja silittäminen vähentävät tekstiilipölyä merkittävästi. Puolueettomia lukuja ei nopealla etsimisellä löytynyt, mutta UPOn nettisivujen mukaan mankelointi vähentää huonepölyä jopa 60-kertaisesti. En tiedä onko tätä tieteellisesti edes tutkittu, mutta arkikokemus kertoo samaa – pöly vähenee. Totta on myös se, että tekstiilit pysyvät puhtaina pidempään, sillä mankelointi sulkee pesussa avautuneiden kuitujen suomut, eikä lika pääse tarttumaan yhtä hyvin sileään pintaan.

Hämmästyttävintä mielestäni on, miten pieneen tilaan mankeloidut lakanat menevät. Tilantarve kutistuu merkittävästi. Tässä on kuvattu ylhäältä päin kassillinen suoraan pyykistä tulleita lakanoita. Olen juuri ja juuri saanut tungettua ne tähän kassiin.

Mankeloimattomat liinavaatteet

Mankeloimattomat liinavaatteet

Samat lakanat mankeloituina

Samat lakanat mankeloituina

Tässä alemmassa kuvassa on sama satsi samassa kassissa mankeloinnin jälkeen. Katsokaa mikä ero! Ylemmässä lakanat on todella pitänyt tunkea, ja alemmassa tilaa olisi vielä yhdelle ylimääräiselle. Sama lakanahylly  on siis mankeloinnin jälkeen huomattavasti väljempi.

Mankelointi ei ole vaikeaa, minulla se alkoi sujua parin treenikerran jälkeen. Olennaista on, ettei yritä mankeloida kuivia lakanoita. Olen kokeillut, ei toimi. En yleensä pääse pesutupaan heti silloin, kun lakanat olisivat vielä sopivan kosteita (koska pesen pyykin kotona enkä pesutuvassa), mutta sumutan ne yltä päältä vähän ennen mankeloinnin aloittamista, ja se riittää ihan hyvin. Pesutuvassa on sellainen teline, jonka avulla isonkin pussilakanan saa taiteltua ja vedettyä siististi yksin.  Marttojen sivuilta löytyy selkeät ohjeet sekä silitystä että mankelointia varten.

Jos teillä on mahdollisuus kokeilla mankelointia, suosittelen lämpimästi. Kaiken muun lisäksi mankelointi on rauhoittavaa puuhaa, siitä tulee jotenkin meditoiva fiilis. Pelkkiä hyötyjä siis.